Juokseva kirsikkahillo

 

Teen joka vuosi, jos vaan kirsikoita riittää, kirsikkahilloa. Teen sen yleensä aina hillosokerilla, jolloin hillosta tulee kiinteää. Nyt olin jo jonkin aikaa ajatellut, että haluan tehdä ihan juoksevaa hilloa, sellaista, jossa kirsikoista irtoava mehu jää nestemäiseksi. Tällainen hillo käy kastikkeeksi jäätelölle tai jollekin jälkiruualle, ja miksei sitä voisi käyttää juomasekoituksiinkin. Ihana hillo, ei yltiömakea, eikä tippaakaan kiinteä.

1 kg kirsikoita kivet poistettuna

400 g sokeria (tavallista)

Siivoa kivet kirsikoista. Punnitse kirsikat ja laita kattilaan. Lisää sokeri ja keitä hilloa hiljalleen n. vartin verran tai vähän alle. Anna hillon seistä kattilassa puolisen tuntia, sekoita muutaman kerran. Purkita hillo steriloituihin purkkeihin ja siirrä jäähtymisen jälkeen kylmään.

Koska sokeria ei ole tuon enempää, en uskalla luvata ikuisuuksiin säilyvää hilloa, toisaalta ei sillä kai ole väliä, koska hillo tulee syötyä herkullisuuttaan ajoissa. Ihana kastike jäätelölle.

Kirsikkakukko

 

Mökin kirsikkapuissa oli tänä vuonna mukavasti kirsikkaa. Niitä riitti sekä piirakkaan että hilloon. Olin leiponut aiemmin kuningatarkukon (alin kuva, ohjeen kirsikoiden tilalla oli 9 dl mustikkaa ja 3 dl vadelmaa sekä sokeria oli 1 dl). Kuningatarkukko oli niin hyvää, että söimme kolmestaan (minä, mies ja isä) sen lähestulkoon kokonaan yhdeltä istumalta, pienet palat jäi kaikille aamuksi. Koska kirsikoita riitti niin ajattelin leipoa tämän vuoden kirsikkapiirakan kukkona.

Yksi litra kirsikoita ilman kiviä

Otin ohjeen Martta-liiton sivuilta, vähän lisäsin jauhoa pohjaan ja sokeria kirsikoille alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna sekä lyhensin paistoaikaa. Leivoin kirsikkakukon näin:

200 g voita

1 dl sokeria

4½ dl ruisjauhoa (minulla oli Jalon myllyn piirakkajauhoja)

1 tl leivinjauhetta

 

1 l kirsikoita, kivet poistettuna 

1,25 dl hillosokeria

½ dl perunajauhoa

Sulata voi ja sekoita sokeri siihen. Sekoita joukkoon ruisjauhot ja leivinjauhe. Levitä 2/3 taikinasta korkeaan uunivuokaan, jätä 1/3 taikinasta kanneksi. Sekoita kirsikoiden sekaan hillosokeri ja perunajauhot, kaada ne taikinapohjan päälle. Kauli loput taikinasta kanneksi jolla peität kirsikat. Paista kukkoa 200 asteessa n. 50 minuuttia. Anna vähän jäähtyä ja nauti jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa. Hyvää, niin hyvää; riitti kuitenkin kauemmin kuin tuo kuningatarpiirakka.

Kuningatarpiirakka

Kirsikka-marenkipiiras

Tämä vuosi on hyvä kirsikkavuosi, samaan tapaan hyvä kuin oli kuusi vuotta sitten. Eli niiden mökin kirsikoiden lisäksi pääsin poimimaan kirsikoita isän vanhalle kotipaikalle. Poimin isän ja lasten kanssa kirsikoita niin, että kotiinviemiseksi jäi syötyjen kirsikoiden jälkeen kahdeksan litraa. Käytin yhden päivän niiden putsaamiseen; keitin hilloa, tein jäätelöä ja pakastin pari litraa hillosokerin kanssa piirakoita varten. Ja yhden litran käytin tähän piirakkaan.

Tämä oli (miehen mukaan) oikein onnistunut piirakka, sillä se maistui aikuisille erinomaisesti, mutta lapset eivät pitäneet yhtään. Eli me saimme enemmän, ja jäi siitä vietäväksi kyläreissullekin. Kirsikan kirpeys sopi hyvin marengin makeuden kanssa yhteen. 

Ehkä ensi kerralla soseutan kirsikat, mutta miehen mielestä pitää tehdä samalla tapaa kokonaisista kirsikoista. Minä otin pohjan edellisestä piirakasta, määrä oli oikein hyvä isoon 30 cm piirakkavuokaan pohjaksi. 

100 g voita

3 dl vehnäjauhoa

1 dl sokeria

1 muna

2 tl sitruunamehua

Pilko jääkylmä voi pieniksi kuutioiksi. Lisää jauhot ja nypi murumaiseksi. Sekoita sokeri joukkoon. Lisää muna ja sitruunamehu ja sekoita taikina palloksi. Jäähdytä taikina kylmäksi jääkaapissa puolisen tuntia. Kauli taikina ja siirrä se vuokaan. Tai painele taikina lämpimänä vuokaan ja jäähdytä vuoka pohjineen sen jälkeen jääkaapissa kylmäksi. 

1 l hapankirsikoita

1 rkl perunajauhoa

1 dl hillosokeria

2 tl sitruunamehua

Poista kirsikoista kivet. Sekoita kirsikoiden joukkoon perunajauhot, sokeri ja sitruunanmehu. Paista piirakkaa kirsikoiden kanssa 200 asteessa 20 minuuttia. Piirakan paistuessa valmista marenki. 

5 munanvalkuaista

2½ dl erikoishienoa sokeria

1 tl maissitärkkelystä

Vatkaa munanvalkuaiset hyväksi vaahdoksi. Lisää sokeria pikkuhiljaa niin, että edellinen satsi on aina ehtinyt liueta vaahtoon. Lisää lopuksi vielä maissitärkkelys ja vatkaa hyvin sekaisin.

Nosta piirakka uunista. Levitä tai pursota marenki tasaisesti piirakan päälle. Paista piirakkaa vielä 20-25 minuuttia 175 asteessa. Anna piirakan jäähtyä hyvin.

Me joimme villikirsikalla maustettua teetä piirakan kanssa, suosittelen!

Vuoden 2021 kirsikkapiirakka

Tänä vuonna ei tule vuoden mustikkapiirakkaa, mutta tuleepahan vuoden kirsikkapiirakka. Mustikat ovat nimittäin tänä vuonna sellaisia katajanmarjoja täällä päin että päätin olla menemättä mustikkametsään, tyhjän saa pyytämättäkin. Pakastimessa on vielä vähän mustikoita viime vuodelta, ehkä niillä pärjää tulevankin vuoden. Taas toukokussa lehdissä hehkutettiin hyvää mustikkavuotta, ja taas ollaan tässä, ärsytti jo toukokuussa ja harmittaa tietysti nyt kunnolla. 

Kyllä on melkein litra

Mutta kirsikoita on, sellaisia pensasmustikan kokoisia. Mökin kahdesta kirsikkapensaasta sain ensimmäistä kertaa oikein kerättyä satoa, vajaan litran verran näitä pieniä mutta maukkaita kirsikoita. Kuusi vuotta tähän meni näissä mökkiolosuhteissa. Nämä arvokkaat kirsikat piti tietysti leipoa piirakaksi, mikään muu ei tullut kyseeseen.

Kirsikat taikinakulhossa tiskin säästämiseksi

Kirsikkapiirakka on minusta kaikista ruokajutuista ehkä eniten sellaista rakkausruokaa, sen verran sen valmistaminen vaatii vaivaa. Ensin keikkuu poimimassa niitä kirsikoita mikä ei ihan hetkessä käy. Kirsikan kivien poistaminen, etenkin näistä pensasmustikan kokoisista kirsikoista, vie oman aikansa. Menköön meditaatiosta, pitkästä sellaisesta. Ja sitten pitää puljata piirakkataikinan kanssa, sellaisen jonka kanssa menee meinaa mennä hermo. Mutta lopputulos on jotain ihan käsittämättömän hyvää. Vaikka ei ole mikään kovin rakastettava tai rakastava olo näissä vaihdevuosi- ja koronavuosihuuruissa niin siitä huolimatta leivoin tämän piirakan, puhukoon se puolestaan. 

Googlailin paljon reseptejä, mutta lopulta päädyin tekemään lähes samnalaisen piirakan kuin tein blogin ensimmäisenä kirsikkapiirakkana kymmenen vuotta sitten. Mökillä on vähän isompi vuoka kuin kotona oli, nyt taikinaa olisi saanut olla vähän enemmän: jäi ristikko tekemättä. Alkuaikoina viittasin resepteihin linkeillä ja ajattelin sen riittävän, eli en kirjoittanut välttämättä itse tarkasti ohjetta ylös. Virhehän tämä oli, nimittäin kun blogi/lähde poistuu netin uumenista, se on kadonnutta tietoa. Onneksi myöhemmin olen aina kirjoittanut ohjeen kokonaisuudessaan viittauksen lisäksi. Näin tein tämän piirakan:

100 g voita

3 dl vehnäjauhoa

1 dl sokeria

1 muna

2 tl sitruunamehua

Pilko jääkylmä voi pieniksi kuutioiksi. Lisää jauhot ja nypi murumaiseksi. Sekoita sokeri joukkoon. Lisää muna ja sitruunamehu ja sekoita taikina palloksi. Litistä taikina voipaperien väliin ja siirrä oikein kylmään jääkaappiin tai pakastimeen odottamaan.

1 l hapankirsikoita

1 rkl perunajauhoa

1 dl hillosokeria

2 tl sitruunamehua

n. 20 g voita 

Poista kirsikoista kivet. Sekoita perunajauhot joukkon, samoin sokeri ja sitruunamehu.

Kauli taikina ohueksi levyksi voipaperien välissä ja siirrä se n. 20-23 cm piirakkavuokaan. Leikkaa ylimääräiset reunat pois, pyörittele ylijäämätaikina palloksi ja kaulitse se uudelleen. Leikkaa suikaleiksi tai ota muotilla kuvioita (nyt jäi vähän naftisti taikinaa yli enkä saanut ristikkoa/kuvioita päälle). Kaada kirsikkatäyte pohjalle ja lisää loput taikinasta joko nätisti ristikoksi tai noin kuin minä tein. Pilko vähän voita taikinapalojen päälle.

Paista piirakkaa 200 asteessa 45 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti piirakka joko kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Vaniljakastike puuttuu kuvasta

Kirsikkapiirakka parhaalla pohjalla

Onnistumiset keittiössä jatkuvat. Silloin kun tein loistavan mustikkapiirakan, tein salaa taikinan kaksinkertaisena. Puolet käytin siihen piirakkaan, ja puolet pakastin. Kokeilin sitten myöhemmin kuinka piirakka onnistuu pakastetusta taikinasta. Ja se kuulkaas onnistui ihan yhtä hyvin kuin tuoreestakin. Aion siis jatkossa tehdä pohjataikinan vähintään tuplana, tai nelinkertaisena kuten alkuperäinen ohje oli, ja pakastaa loput. Sitten milloin tahansa voi tehdä piirakan helposti ja nopeasti, ei enää niitä valmistaikinoilta maistuvia piirakanpohjia kiireessä.

Kirsikoita tuli tänä vuonna vähän, mutta tuli kuitenkin. Sain kirsikoista tämän piirakan ja yhden satsin hilloa, olin ihan tyytyväinen tähänkin.

Kopioin tähän pohjan ohjeen mustikkapiirakan ohjeesta:

Pohja:

115 g voita

160 g jauhoa

vähän suolaa (alle tl)

60 ml vettä

Pilko todella kylmä voi pieniksi kuutioiksi. Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi, lisää suola ja vesi ja työstä kaikki hyvin sekaisin taikinaksi, sellaiseksi kimmoisaksi. Laita taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja ala kaulia. Kauli taikina paksuksi levyksi, taittele ylhäältä noin 1/3keskelle, alhaalta samoin. Taittele vielä toinen sivu puoleen väliin, ja toinen sivu päälle, nyt sinulla on korkea pieni neliö. Kauli se taas alkuperäisen kokoiseksi, toista taittelut. Toista yhteensä nelisen kertaa. Taputtele/kauli lopuksi taikina vähän littanammaksi, kelmuta se ja pistä jääkaappiin vähintään tunniksi, pidempi aika käy myös hyvin (kurssilla teimme taikinan aamupäivälllä ja iltapäiväivällä leivoimme sen).

Jos pakastat taikinan, laita se kelmutettuna pakastimeen. Ota hyvissä ajoin sulamaan ja kauli normaalisti piirakan pohjaksi.

Täyte:

n. 4-5 dl kirsikoita kivet poistettuna

1½ dl hillosokeria

2 rkl perunajauhoa

Poista kirsikoista kivet. Lisää hillosokeri ja perunajauhot ja sekoita hyvin. Kauli taikina vähän vuokaa isommaksi ja siirrä se piirakkavuokaan. Kaada kirsikkatäyte päälle. Jos taikinaa jää yli, siitä voi tehdä ristikon tai muita kuvioita kirsikoiden päälle. Paista 175 asteessa n. 40 minuuttia tai kunnes reunat ovat saaneet vähän väriä ja täyte on kiinteytynyt.

Ihana piirakka. Jopa lapset söivät "koska pohja on niin hyvää".

Joululoman 2015 kotimainen juustolautanen ja kirsikkahillo

Tänä(kin) jouluna halusin koostaa juustolautasen kotimaisista juustoista ja lisukkeista. Oikeastaan ainoa hankaluus oli löytää varmasti kotimaisia suolakeksejä, tuntuu että kotimaisetkin merkit tekevät keksinsä ties missä, eikä jauhojenkaan alkuperästä ole varmuutta. Ensi kerralla taidan leipoa omat keksit, sama aika menee leipomiseen kuin kaupassa kiertämiseen ja pienenpienen tekstin lukemiseen. Juustoja sen sijaan on helppo löytää, nykyään on monia hienoja pieniä juustoloita isojen lisäksi. Minä ostan lähes kaikki juustot (paitsi se arkiedam) Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä. Parempaa valikoimaa en tiedä Suomessa olevan, ja mikä tärkeintä, siellä saa aina asiantuntevaa ja hyväntuulista palvelua, aina jää hyvä mieli.

Juustolautasella tänä vuonna oli:

Peltolan blue

Valion Aura (lapsille, ei ole lautasella)

Hakaniemi punahomejuusto (Helsingin meijeriliike)

Juustoportin Gruyére (vuohenjuustoa kiekosta)

Toholammin musta-emmental

Valion Keisarinna

Kotimaisia omenoita

Ruiskeksejä

Kirsikka-chutney kotimaisista kirsikoista (melkein Murun keittokirjan ohjeella):

1½ dl kirsikkahyytelöä

1-2 rkl punaviinietikkaa

1-2 tl sinapinsiemeniä

aavistus raastettua inkivääriä

Käytin nyt chutneyhin kesällä omista kirsikoista tehtyä kirsikkahyytelöä, Murun ohjeessa käytettiin tölkkikirsikoita, muuten raaka-aineet ovat suunnilleen samat. Keitä aineita puolisen tuntia miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Purkita puhtaaseen purkkiin ja nauti juustojen kanssa.


ps. mökillä ei ole lunta, mutta kaikki on jäässä, ja värit ovat aivan upeita, huurre tekee maailman pastelliksi. En mennyt uimaan, sillä jää oli niin paksua, mutta hyvin sai vilvoteltua -16 asteessa tähtitaivaan alla.

Kirsikkapiirakka kirsikkasoseesta

Kuten näkyy, kirsikkasaalis oli tänä vuonna melkoinen. Suurin osa meni mehuksi ja hyytelöksi, vähän hilloksi, ja vähän halusin kokeilla onnistuuko vanhanaikaisella sosemyllyllä erottella kirsikat ja kivet. Kyllähän se onnistui, vähän meni hedelmää hukkaan, mutta kaiken kaikkiaan olin ihan tyytyväinen. En katsonut paljon kirsikkaa kului, mutta käytin niin paljon kirsikkaa että sain 4 dl sosetta. Piirakan tein samaan tyyliin kuin olen tehnyt ennenkin, tosin pienempään vuokaan tällä kertaa. 

4 dl jauhoja

1 tl suolaa

130 g voita

0,8 dl piimää

4 dl soseutettua kirsikkaa

1,75 dl hillosokeria

2 rkl maissitärkkelystä

Valmista pohja ensin. Sekoita jauhot ja suola, ja niihin pehmeä voi. Lisää piimä ja sekoita tasaiseksi. Taputtele puolet vuokaan (halkaisijaltaan n. 20 cm), ja siirrä se ja loput taikinasta jääkaappiin odottamaan.

Laita sosemyllyyn kirsikoita, mylly kulhon päälle ja kierrä kahvasta niin että kirsikoiden hedelmäliha valuu kulhoon. Kun kiviä kertyy paljon myllyyn, lusikoi niitä tilaa viemästä. Lisää kirsikoita kunnes olet saanut riittävästi sosetta. Sekoita soseutettujen kirsikoiden sekaan sokeri ja maissitärkkelys. Kaada täyte pohjan päälle. Kauli loput taikinasta pyöreäksi levyksi ja siirrä kaulimen/voipaperin avulla piirakan päälle. Tiivistä reunat. Paista piirakkaa 250 asteessa n. 35 minuuttia. Pidä foliota piirakan päällä ensimmäiset 20 minuuttia, jottei kansi tummu liikaa. Anna jäähtyä vähintään kaksi tuntia ja nauti sellaisenaan tai jäätelön kanssa.

Piirakasta tuli hyvä, maistui myös lapsille, toisin kuin sellainen piirakka jossa kirsikoista on vain poistettu kivet. Ensi kerralla käytän perunajauhoa, niin täyte pysyy kirkkaampana.

Kirsikkahyytelö

Kirsikoista irtosi mehu aika hitaasti, ja reilun parin tunnin mehustamisenkin jälkeen näytti siltä, että niissä olisi vielä paljon mehua. Ja niinhän niissä olikin. Painelin höyrytettyjä kirsikoita reilusti kauhalla ja valutin paksun mehun maijasta kattilaan. Reilusta 1½ maijallisesta kirsikoita sain talteen vielä 2 l tätä mehua. Tässä loppumehussa ei ollut enää sokeria jäljellä joten lisäsin siihen hillosokeria ja keitin sen hyytelöksi. Ehkä parhaita herkkuja mitä olen koskaan "hävikistä" saanut aikaiseksi. Täydellinen koostumus hyytelössä, ihana maku joka sopii varmasti kaikkeen mahdolliseen riistasta juustojen kautta jälkiruokiin. 

2 l höyrytetyistä kirsikoista paineltua mehua

1 kg hillosokeria

Sen jälkeen kun mehua ei enää irtoa höyryttämällä painele kirsikoita isolla kauhalla, sekoittele ja painele niin kauan kuin mehua irtoaa. Valuta tämä paksu mehu kattilaan ja mittaa se. Lisää hillosokeria puolet mehun tilavuudesta (tilavuus/paino). Keitä hyytelöä niin kauan, että mehu alkaa hyytyä kun otat sitä lusikalla tipan ja annat sen jäähtyä. Minä keitin hiljalleen tätä hyytelöä melkein 30 minuuttia. Purkita hyytelö steriloituihin purkkeihin, anna jäähtyä huoneenlämmössä ja siirrä sitten kylmään.

Jos oli hillo ja mehu ihanaa, niin kyllä on tämä hyytelökin. Hyvä mieli siitä, että sain käytettyä kirsikat kokonaan hyödyksi, sain monen monta purkillista hyytelöä paljon vähemmällä vaivalla kuin hilloa ja hyvä mieli ennen kaikkea siitä, että kuinka mielettömän hyvää tämä hillo on. Täytyy muistaa käyttää tätä riistan kanssa, juustopöydässä, tehdä jälkiruokia ja syödä yksinkertaisesti jäätelön kanssa, kuten tuo kuvan maistiainen oli.


ps. Olisin saattanut tehdä hyytelön hillo-marmeladisokerin kanssa, jos sitä olisi ollut lähikaupassa. Pitää muistaa ensi vuonna hamstrata sokerit paljon ennen sadonkorjuuaikaa, jotta niitä löytyy kaapista jos ei kaupasta.

Kirsikkahillo

Kuten mehupostauksessa totesin, tälläistä kirsikkasatoa en ole nähnyt. Vadelmiakin riittää, kirsikkaämpäreiden vieressä on se pari litraa (miinus aamiaisvadelmat koko porukalle) jonka poimin viikonloppuaamuna saunan takaa muiden vielä nukkuessa. Mustikoitakin minulla on pakastimessa enemmän kuin minään vuotena 2000-luvulla on ollut. Jos satovuosi on muuten huonompi, niin marjoja kyllä riittää metsissä. Puolukoita odotellessa.

Nämä kirsikkapuut ovat jotain yli 100 v vanhaa kantaa, jonka nimeä kukaan ei tiedä, liekö niillä edes nimeä ollutkaan, isän vaari on aikoinaan jostain tuonut taimen. Kirsikat ovat pieniä, sellaisia makean kirpeitä, ihan täydellisiä hilloa varten. Mehunkeiton lomassa poistin kiviä kirsikoista niin, että sain kilon verran puhdasta marjaa. Tästä keitin sitten hilloa meille ja isälle.  

1 kg kirsikoita kivet poistettuina

500 g hillosokeria

Poista kirsikoista kivet. Punnitse kirsikat sen jälkeen, ja suhteuta sokerin määrä sen mukaan mitä kirsikoita on. Laita kirsikat kattilaan ja lisää hillosokeri. Keitä hilloa n. 10 minuuttia. Tämän jälkeen anna hillon jäähtyä kattilassa puoli tuntia, sekoita muutaman kerran sinä aikana. Purkita hillo steriloituihin purkkeihin (puhtaat purkit n. 1 h 100 asteessa uunissa ja kansille vähintään vartin keittäminen). Ohjeen otin hillosokeripussista. Tuo puolen tunnin seisottaminen on tärkeä vaihe etenkin kirsikkahillossa, jossa on paljon mehua. Näin hillo pysyy tasaisena, eivätkä kirsikat nouse pintaan ja liemi painu pohjaan. Kerrankin maltoin odottaa, ja se kannatti.

Hillo on aivan ihanaa! Syötiin illalla vaniljajäätelön kanssa ja aikuiset tykkäsivät, lapset eivät (hyvähyvä, jää meille enemmän). Tiedän että moni lisää kirsikkahilloon jotain alkoholia mausteeksi, tai vaniljaa tai mitä vaan, mutta minä nautin eniten ihan yksinkertaisesta puhtaasta kirsikan mausta. 

Kirsikkamehu mehumaijalla

Kännykkäkuvaa puiden alta

En ole nähnyt tälläistä kirsikkavuotta ikinä, mutta ei ollut isä eikä tätikään moista kokenut. Poimimme kirsikat heidän kotipaikan yli sata vuotta vanhoista puista viikonloppuna, isä ensin vajaan ämpärillisen ja sitten vielä porukalla lisää. Saimme viikonloppuna yli kaksi ämpärillistä kirsikoita ja söimme niitä ihan hulluna vielä lisäksi, paitsi kuopus ei pitänyt niistä. Makeita ja mehukkaita kuin mitkä kaikkien muiden mielestä. Minä jaksoin irrottaa kivet kilosta kirsikoita, lisäksi soseutin kirsikoita yhtä piirakkaa varten, mutta enempää en viitsinyt askarrella. Niinpä keitin mehua suurimmasta osasta kirsikoita. Sen verran löysin kommentteja netistä, että uskalsin mehun tehdä mehumaijalla. Yhden maijallisen tein pelkistä kirsikoista, toiseen lisäsin vähän punaista viinimarjaa (n. 4 l) jotta sain täyden maijallisen. Ihanaa mehua, kertakaikkisen hyvää.

Ylhäällä minun ja isän poimimat, alhaalla lasten poimimat kirsikat

10 l kirsikoita
1 kg sokeria

Täytä mehumaijan alaosa vedellä ja anna sen kiehua. Nosta päälle se osa johon mehu valuu ja päällimmäiseksi mehumaijan siivilä. Kaada siihen kirsikat ja lisää sokeri päälle (sokerin voi myös lopussa kattilaan valutettuun mehuun). Anna kirsikoiden mehustua, minulla ainakin näillä kirsikoilla meni selvästi enemmän aikaa kuin viinimarjoilla. N. tunnin päästä valuta mehua kuumaa kestävään kannuun ja kaada se takaisin kirsikoiden päälle. Valuta mehu pulloon sitä mukaa kuin sitä muodostuu ja korkita heti. Näin tehden mehu ei ole ihan tasalaatuista, ensimmäiset pullolliset ovat makeampia ja viimeiset eivät juurikaan, mutta toisaalta yksi keittäminen jää pois. Toinen tapa tehdä mehu on valuttaa se kaikki kattilaan, lisätä sokeri siinä vaiheessa, kuumentaa mehu uudestaan ja pullottaa sitten.

Mehunkeittoon meni reilu kaksi tuntia, kun mustiin viinimarjoihin meni tänään reilu tunti-puolitoista. Mehua irtosi myös vähemmän, sain nyt sellaisen 3½ l kirsikkamehua, kun mustista sain n. 4½ l. Minä muussasin lopuksi höyryttyneet kirsikat ja valutin niistä tulleen sakean mehun talteen hyytelöä varten. Tätä paksua mehua tuli reilu litra yhdestä maijallisesta.

Vasemmalla kirsikkamehua, oikealla mustaa viinimarjamehua

Tarkemmin mehunkeitosta ja pullojen steriloinnista olen selittänyt tuolla. 

Juhannuspuuhia osa 2: hedelmäpuiden istutusta

Juhannuksena tuli tehtyä muutakin kuin pullaa ja pannukakkua sekä saunottua ja uitua. Meillä oli pakattuna autoon kaikkien ruokien, vaatteiden ja harrastustavaroiden lisäksi 5 hedelmäpuun ruukkutaimea. Hyvin mahtui, mitä nyt lapset istuivat puiden keskellä toisella omenapuu korvassa.

Meillä on mökin vieressä alue, jossa ennen kasvoi muutama halava, ne halavat, joista yksi kaatui muutaman vuoden takaisessa myrskyssä. No ei ollut ihan seuraava kevät, jolloin ne kirsikat tulivat, mutta nyt tulivat. Istutettiin isän kanssa siihen kaksi luumua (Laatokan helmi ja Vilmitar) ja kaksi pensaskirsikkaa (Kirsa). Samalle alueelle olin jo aiemmin istuttanut mustaselja Maijan. Alueen reunalla kasvaa villivadelmaa, ja saa kasvaakin vielä ainakin toistaiseksi, sekä kurjenpolvea, sen toivon jopa lisääntyvän.

Alueelle oli kipattu aika reilusti lehmänlantaa, se jätettiin keskelle, ja sitä on tarkoitus poistetaankin vielä jonkin verran. Puut istutettiin suoraan hyvin rikottulle maanpinnalle, ja päälle tuotiin kottikärrykaupalla vanhaa kompostia, siitä samasta penkasta missä on useampi vuosi kasvatettu kurpitsaa. Maa on tällä paikalla kylmää pitkälle kevääseen (eli toivotaan että Vilmitar selviää), ja näin saatiin vähän kohotettua kasvupaikkaa. Isä aikoo tuoda vielä maata peräkärryllä tuohon alueelle, jotta alue saadaan kohoamaan kunnolla. Jotkut pelaavat uhkapelejä kortilla, minä pelaan puilla.

Istutettiin myös vielä yksi omenapuu, eli Punakaneli. Se mahtui  marja-aronian paikalle varsinaiseen marja- ja hedelmätarhaan, eli isoon korotettuun penkkiin. Tällä korotetulla alueella on kasvimaa, lipstikka, raparperi, kukkapenkki, viinimarjat, karviaiset, tyrnit (jos vielä selviävät), vadelmaa, kirsikkaa, kriikuna ja omenapuut. Aronia pääsi pellon laitaan pois paraatipaikalta. Nyt meillä on mökillä neljä nuorta omenapuuta: Pirja, kaksi Antonovkaa ja Punakaneli. Tarkoituksena oli kyllä, että siellä olisi yksi kutakin, eli yhteensä kolme puuta. Yksi niistä kuoli heti ensimmäisenä talvena muutama vuosi sitten, ja minä olin siinä uskossa koko ajan että se oli Antonovka. Harmittelin vielä, että lempiomenapuu oli se joka kuoli. Väitin sitten taimikaupassa isälle tomerasti vastaan, hän nimittäin tuli ostamaan kanelia. Antonovkan kanssa tulimme kaupasta, ja niin meillä sitten oli kaksi Antonovkaa eikä yhtään Punakanelia. Lupasin korjata virheeni, ja niin toin yhden Punakanelin noiden muiden puiden lisäksi. Se kuollut kaneli oli ollut hillittykasvuinen, nyt ostin normaalirunkoisen, jos se vaikka olisi kestävämpää laatua. Nyt vaan toivotaan hyviä kesiä ja talvia jotta puut pääsevät kasvun alkuun.

Kirsikkapiirakka kuninkaalle

Kuten jo viime vuonna totesin, että meillä on ihania naapureita. Eilen illalla kävin poimimassa pienen ämpärin ihan mielettömän mehukkaita kirsikoita naapurista. Tänään tein sitten jätti-ison kirsikkapiirakan (että riittää mökillekin vietäväksi) ja hillonkin sain keitettyä. Kirsikkapiirakassa turvauduin tällä kertaa jenkeistä yli 10 v sitten ostamaani keittokirjaan Betty Crocker's Cookbook, siitä minulla on iki-ihana Bridal edition. Pohjan otin aika suht' sellaisenaan, mutta täytettä sovelsin vähän enemmän. Enkä kyllä pohjaakaan tehnyt ohjeen mukaan, mutta ainesten suhteet sentään ovat suunnilleen kirjasta peräisin.

5 dl jauhoja

1 tl suolaa

175 g voita

2 tl öljyä

1 dl piimää

1½ l kirsikoita (kivet poistettuna)

3½ dl hillosokeria

3 rkl maissitärkkelystä

Valmista pohja ensin. Sekoita jauhot ja suola, ja niihin pehmeä voi. Lisää öljy ja piimä ja sekoita tasaiseksi. Taputtele puolet vuokaan (iso ja korkea piirakkavuoka, 28 cm halkaisijaltaan), ja siirrä se ja puolet taikinasta jääkaappiin odottamaan (tai kaulitse pohjakin oikeaoppisesti ja siirrä vuokaan).

Sekoita kirsikoiden joukkoon sokeri ja maissitärkkelys. Kaada täyte pohjan päälle. Kauli loput taikinasta pyöreäksi levyksi ja siirrä kaulimen avulla piirakan päälle. Tiivistä reunat. Paista piirakkaa 250 asteessa n. 35 minuuttia. Pidä foliota piirakan päällä ensimmäiset 20 minuuttia, jottei kansi tummu liikaa. Anna jäähtyä vähintään kaksi tuntia ja nauti jäätelön kanssa.

En saanut kuvaa kokonaisesta piiraasta, sillä ollessani ulkona lasten kanssa piirakka oli jo aloitettu. Jos sen leikkaa liian aikaisin, neste ei ole vielä ihan hyytynyt ja sitä valuu ulos piirakasta, mikä sinänsä ei ole kuin esteettinen haitta. Hyvä piirakka, todella hyvä.

Mikä kirsikkaa vaivaa?

Nyt tarvitaan apua tähän kirsikkaongelmaan! Mikäköhän vaivaa kirsikkaa, nyt jo ainakin toista vuotta peräkkäin. Puu kukkii todella komeasti ja hienosti, mutta sen jälkeen alkaa kuihtuminen. Kaikki oksat, missä kukkaa on ollut, kuihtuvat ihan kuivaksi ja lehdet kuolevat. Sen sijaan ne oksat, missä kukkia ei ole ollut, selviävät vihreinä. Tässä on pari kännykällä otettua kuvaa jotta saa vähän ideaa miltä näyttää. Vihreissä oksissa siis ei ole ollut kukan kukkaa, kuihtuneet ovat niitä missä on kukkia ollut, ja ihan pieniä marjan alkuja. Kaikki tieto tai arvailu on tervetullutta, olisi kiva saada joskus muutama kirsikkakin.

Kirsikkapiirakka

Olenkohan muistanut mainita että meillä on ihania naapureita. Olin pihalla lasten kanssa ja naapuri huikkasi että haluatko poimia kirsikoita. Halusinhan minä. Äkkiä hakemaan astiaa kotoa ja puun alle hommiin. Sain poimia ihanan mehukkaita ja kypsiä kirsikoita kupin täyteen. Miten kaunis punaisena notkuva puu onkaan. Kirsikat eivät ole kamalan makeaa lajiketta, ja mies toivoi kirsikkapiirakkaa, joten leipomishommiin siis. Mistään kirjasta en löytänyt mieleistä reseptiä, mutta Tee ite parempaa-blogista löysin tälläisen reseptin. Alkuperäinen resepti löytyy Gordon Ramsayn kirjasta Maailman keittiöt.

Tein ihan ohjeen mukaan, tarkemmat neuvot löytyvät alkuperäisestä viitteestä.

100 g voita

1 dl sokeria

1 muna

3 dl vehnäjauhoja

1 tl sitruunamehua

1 l kirsikoita

1 dl hillosokeria

20 g voita kuutioituna

En saanut pohjaa kovin hyvin kaulittua, ehkä mittasin vähän huolimattomasti voin (en käyttänyt vaakaa) ja jauhot, joten kaunis minun piirakasta ei tullut, vaikkakin hyvää oli. Saatan tehdä piirakkaa toisenkin kerran, mutta voi olla etttä vaihdan pohjan toisenlaiseksi, tai ainakin olen tarkempi. Kirsikat olivat todella mehuisia joten piirakasta jäi hillosokerista huolimatta aika mehukas. Hyvää jäätelön kanssa, oikeastaan erinomaista.