tiistai 29. joulukuuta 2020

Blogivuosi 2020


Jo lähes perinteiseen tapaan kokoan yhteen kuluneen blogivuoden kohokohdat. Blogin päivitysvauhti piristyi hieman muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen, ja hyvä niin, onpahan taas kirjoitettu itselle muistiin ajatuksia pitkin vuotta. Olkaa hyvä, täysin subjektiivisesti ja vain aavistuksen sattumanvaraisesti kootut nostot vuoden lähes jokaiselta kuukaudelta:

Tammi-helmikuu menivät ihan tavallisesti, muutama riistaresepti ja joku kasvisresepti. Eipä sitä ajatellut mitään tavallisuudesta poikkeavaa vuoden alussa, se oli eri aikaa se.



Maaliskuussa sitten alkoi tapahtua. Ensin tuli uutisia viruksesta, mutta ihan alkuun sitä ajatteli aika tyypillisesti ettei se koske meitä, vaikka väärässähän sitä oli, isosti. Minut pysäytti oikeastaan ensimmäisen kerran Italiassa asuvan vanhan luokkakaverini FB-päivitys maaliskuun alussa. Minä aloitin etätyöt 13.3., mies 17.3. ja lapset etäkoulun 18.3. Aloitin etäpäiväkirja-sarjan, ja hyvä oli että aloitin. Olen kirjoittanut ylös aina sillä hetkellä mielessä olevia asioita, joten ne ovat ilman jälkikäteen tulevaa tulkintaa tai "viisautta". Ja ehkä en tästä vuodesta paljoa muistaisi ilman bujoa ja tätä blogia, sen verran kuormittava vuosi ollut töissä ja kotona. Jo pelkästään metatyön määrä on ollut järkyttävä.


Viimeinen ns. normaali postaus maaliskuussa oli Nannan inspiroima jjapaguri. Silloin vielä metsästin nuudeleita pitkin Hakaniemeä. Siitä seuraavana olikin sitten poikkeustilan aattona julkaistu turvallinen hirvikastike, joka nautittiin sesonkioluen kanssa.




Pääsiäinen osui tänä vuonna huhtikuulle. Meillä se ei eronnut mitenkään normaalista pääsiäisestä, vietettiin sitä perheen kesken kuten aina litsaten sunnuntain brunssilla sekä riistaa ja kalaa syöden. Mutta mieli on kummallinen: minä en koskaan ajatellut että meidän pääsiäisestä "puuttuisi" jotain, kun ei menty laskettelemaan Lappiin/Alpeille, tai ei muutenkaan matkustetttu jonnekin sukulaisten tai ystävien kanssa. Mutta tänä vuonna, kun oma somekupla täyttyi harmitteluista "ettei pääse mihinkään", minulle tuli vähän outo olo, vähän sellainen tyyliin että kuinka tylsiä olemme kun meillä ei mikään muutu poikkeusaikana. Ratkaisu tähän oli tietysti sometauko, eikä se oikea asian miettiminen. 




Toukokuussa piti olla isot juhlat, ja niinhän siinä olikin, mutta ihan toisella tapaa kuin olin ajatellut etukäteen. Silloin vielä ajattelin, että juhlitaan sitten ensi vuonna, mutta taitaa kyllä nämä juhlat jäädä välistä kokonaan, uusi toukokuu on jo pian. 




Kesäkuussa vietin blogisynttäreitä, sopivasti samalle päivälle sattui piknik läheisessä puistossa. Minun voima-ajatukseni oli koko poikkeusajan juhannus ja se, että pääsisin mökille ja kokolle. Ja pääsinhän minä, koko juhannus oli juuri niin tärkeä ja merkityksellinen kuin ajattelinkin. Tunteet olivat pinnassa, oli lämmintä, oli valoisaa ja oli poikkeuksellisen upea yhden kuusen kokko. Heihei lapsuuden kiipeilypuu.




Heinäkuu oli lomakuukausi, ja jälkikäteen ajatellen melko turvallinen kuukausi, ehkä sitä olisi voinut olla vielä rennomminkin. Kirjoitin kahdesta matkasta, samalla vähän vertasin viiden vuoden takaisiin matkoihin. Kuukauden tee -sarja alkoi seljankukkateellä.




Etätöihin paluu otti vähän koville, se oli minusta rankempaa kuin tavallinen lomiltapaluu kesäloman jälkeen. Pikkuhiljaa vanhat rutiinit alkoivat löytyä, minulla koko syksyn pelastus taisi olla se, että sain aina tehdä viikon töitä mökillä joka kuukausi. Kyyhkykausi alkoi perinteisesti ja muutaman vuoden tauon jälkeen oli hyvä mustikkavuosi. Marjastus ja sienestys ovat aina olleet mielipuuhaani, mutta tänä vuonna ne tuntuivat erityisen tärkeiltä.




Syyskuu on ihan parhaita ruokakuukausia, satoa maasta ja metsästä. Valmistin myös täydelliset porsaankyljykset Mallaspossun kyljyksistä. Reseptin löysin isotädiltäni perittystä vanhasta keittokirjasta. Olin sitä ennen googlaillut ohjeita, ja minut pysäytti näiden ohjeiden vertailu: tässä vanhassa ohjeessa ei hukata mitään. Paljon puhutaan ruokahävikistä, mutta kaikissa nykyisissä ohjeissa esim. leivitykseen käytetään vähintään yksi dl vehnäjauhoa, josta siis suurin osa menee hukkaan. Tuossa vanhassa ohjeessa käytetään yksi rkl, se määrä riitti juuri ja juuri, mutta mitään ei jäänyt hukkaan. Ihana ohje, ihana ruoka.


Syyskuun kohokohta oli päivä Kielometsässä. Yhdessä kokkaamista, syömistä, säilömistä, sienestystä, ihan paras päivä ikinä, taas. Yksi päivä voi olla täydempi kuin mikään muu ajan määre.




Lokakuu jatkui maan ja metsän antimista nauttien, oli mökkeilyä ja arkea. Juurileivonta on ollut yksi poikkeusajan nousijoista, eikä ihme. Vaikka jatkuvasta etätyöstä voi olla montaa mieltä, niin juurileivonta on helppo mahduttaa etäarkeen. Lokakuu on hyvä riistakuukausi, mutta siihen mahtuu myös maan sadon säilömistä ja syömistä, kuten kasvisten käyttöä soffritoa varten tai serkun luomuruista puurossa.




Marraskuu osoitti minun olleen väärässä vuosikaudet: onnistuu ne ulkosynttärit marraskuussakin, vieläpä kahteen kertaan. Ihanat, liikuttavat ja hauskat synttärit. Muuten marraskuu meni nopeasti ohi pääasiassa töitä tehden. 




Joulukuussa esikoinen siirtyi takaisin etäopetukseen, vietimme etäpikkujouluja ja näimme sukulaisia sekä lähellä että etänä. Joulua vietimme lähes perinteisesti, oli kalapöytä ja aattona kinkut ja laatikot. Meillä hyvin perinteistä (kuten pääsiäisenä), tänä vuonna mietin ehkä taas tavallista enemmän perinteitä ja sitä, että ovatko ne enemmän iloa vai taakkaa. Tänä vuonna tilasin lähes kaiken kotiin, ja siitä haluan pitää kiinni tulevaisuudessakin, jos vaan mahdollista.


Aika kuluu nopeasti, poikkeusaikana vieläkin nopeammin, vaikka maaliskuun puolessa välissä ajatteli viikonkin olevan pitkä aika. Tänä vuonna tavallisista asioista tuli entistä merkityksellisempiä, ehkä muillekin kuin minulle, jonka mielestä tavalliset asiat ovat jo aiemmin olleet niitä parhaita. Erittäin tärkeää oli se, että sain tilata ruuat kotiovelle tutusta Kauppahalli24:stä ja kalat Maxin kalasta.  Ja iloa etäelämään toi mm. Teahouse of Wehmaisin teemaistelut sekä upeat kukat, jotka edelleen sain tilata Pirjo Kopilta, elokuusta lähtien uudesta Kauklahden kukasta (kuvaavaa on, että tämän postauksen ensimmäinen ja viimeinen kuva on Pirjon käsialaa). Mitähän kivaa sitä keksii ensi vuoden etäarjen piristykseksi? Toivotaan ensi vuoteen kaikkea mahdollista hyvää, noudatetaan ohjeita ja tuetaan paikallista.

Turvallista ja parempaa vuotta 2021!

sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Se paras joulusinappi


Minä olen saanut vuosikausia kummiltani joulusinapin. Viimevuosina emme aina ole onnistuneet vaihtamaan lahjoja ennen joulua, puhumattakaan tästä vuodesta, joten päätin itse tehdä perinteisen joulusinapin samalla ohjeella. Sain tämän ohjeen siskoltani, hän oli aiemmin (vuonna 2017) tiedustellut ohjetta tädiltämme. Minä tein tämän alkuperäisestä ohjeesta puolikkaana, siitä tuli juuri sopiva purkillinen meille jouluksi, näin teen jatkossakin. 

Tämähän ohje ei ehdi enää tälle joululle (kuinka tyypillistä blogilleni), mutta onpahan minulle muistissa tuleviksi jouluiksi.

1 dl Colmanin sinappijauhetta
1 dl sokeria
1 dl kermaa
1 tl (vajaa) perunajauhoa
ripaus suolaa
1 kananmuna
1 tl etikkaa

Mittaa aineet etikkaa lukuunottamatta kattilaan. Sekoita tasaiseksi ja kuumenna koko ajan sekoittaen. Anna kiehahtaa vähän aikaa. Jäähdytä sinappi sen jälkeen nopeasti kylmässä vesihauteessa, tai esim. ulkona kylmän kivetyksen päällä. Lisää etikka jäähtyneeseen sinappiin, sekoita ja purkita. 

Aaton pelkistetty kattaus

ps. Rusinasoppa on nyt listalla kuudentena, aika hienoa minusta. Meillä ei mennyt tänä jouluna sitä kuin yksi kattilallinen, ennätys sekin. Toki sitä on tänä vuonna keitetty pitkin vuotta monta kattilallista. 7 kg kinkku oli sen verran sopiva, ettei siitä saa hernekeittoa tehtyä.

torstai 24. joulukuuta 2020

Joulua 2020

Joulukimppu Kauklahden kukka

Joulufiilis on tänä vuonna väkevämpi kuin monena vuonna, tai ehkä jopa koskaan. Meidän jouluperinteisiin ei koronavuodella ole juuri muuta vaikutusta, kuin se,  että en tee lipeäkalaa, ja se, että tilasin ihan kaikki ruuat kaloja myöten kotiin. Kukkia on tavallista enemmän ympäri kotia. Lahjoja lapset saattavat saada minulta vähän enemmän kuin normaalisti, ehkä kompensoin vähän sitä, ettei päästy vaihtamaan paketteja sukulaisten kanssa normaaliin tapaan. 

Koti on koristeltu, on kuusi, tonttuja, on joululiina ja joulukukkia. Minulla on joka vuosi ollut kaunis kimppu tai asetelma Pirjo Kopilta, mutta ehkä tuo tämän vuoden kimppu on kaunein mitä minulla ikinä on ollut. Tunteet ovat pinnassa, ihan herkistyin meidän puuroaamiaisella (mies sai mantelin). Lapset ovat tohkeissaan joulusta, isojen lasten tavalla, mikä on niin 💖

Joulu on lanttulaatikkoa vaille valmisteltu. Kinkun paistoin eilen, aamulla leivoin pullan. Nyt lämmitän saunan (eikö kuulostakin paremmalta, kuin sanoa, että nyt laitan saunan päälle) ja joulurauhan julistuksen jälkeen menemme joulusaunaan perinteisesti valoisan aikaan. Ja olemme kaksi viikkoa kotona tekemättä mitään tai menemättä mihinkään. Tai no, jos mökille tulee lunta, niin sen perässä voi olla pakko mennä mökille. 



Leppoisaa ja rentouttavaa omanlaista joulua kaikille!


keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Joulun 2020 kalapöytä ja lohitäytteiset ruiskupit


Jo hyvin perinteiseen tapaan meillä syötiin joulun kala-ateria jo tänään aatonaattona. Tänä vuonna hankin kalat helpon kautta eli tilasin kaikki kotiin Maxin kalasta. Tilausaikataulu oli sellainen, etten olisi ehtinyt graavata kaloja itse, ja toisaalta en halunnut käydä kaupoissa ollenkaan, joten tilasin ihan kaikki valmiina, myös sillit ja silakat. Ja voi hyvänen aika että kaikki oli hyvää, ei taida olla paluuta vanhaan. 

Poikkeusvuosi näkyy siinäkin, että tänä jouluna en tee lipäkalaa. koska toinen lipeäkalan syöjä ei tule koko jouluna tänne. En myöskään tehnyt tänään perinteiseen tapaan sienisalaattia, olen meistä neljästä ainoa joka söisi sitä eikä huvittanut tehdä vain yhdelle sitä. Ja minähän teen joulujuttuja aina vain sen verran, mikä huvittaa.

Tämä satsi tuotiin kotiovelle päivällä

Tänään meillä oli pöydässä

kirjolohenmäti, smetana, sipuli ja suolakeksit
graavit lohi ja siika
lämmin- ja kylmäsavulohi
mustaherukka- ja sinappisilli
suutarin lohi

katkarapu-savulohitäytteiset ruiskupit

rosolli
vihreä salaatti: päärynää, paprikaa ja herneitä
keitetyt perunat
saaristolaisleipä

kotikalja


Ensimmäistä kertaa (muistaakseni) punnitsin lohitäytteen. Tätä ohjetta minulta on kysytty usein, joten kirjoitan sen ylös ihan otsikkoon, jotta löytyy myöhemminkin. Minä en siis normaalisti punnitse, vaan teen mukaan mikä tuntuu hyvältä, ja tämä on hyvä suhde täytteessä:

200 g Creme bonjour katkaraputuorejuustoa
400 g lämminsavulohta

Hiero tuorejuusto ja kala haarukalla tahnaksi. Täytä ruiskupit tahnalla, tai käytä lohitahnaa esim. kolmioleipien tai uuniperunoiden täytteenä. Tämä on aika iso annos, välillä teen puolikkaana. Osa tahnasta syödään kalapöydässä keksien tai leivän päällä.

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Juomia ennen joulua 4. Mustaherukkaglögi



Kun olin lapsi, äiti keitti aina glögin itse. Lapset saivat glögia sellaisenaan, aikuisilla saattoi olla terästystä joukossa. Minun tulee aika harvoin keitettyä glögiä; valmiit glögit ova käteviä ja ihan riittävän hyviä. Mutta onhan tämä omasta mehusta keitetty glögi ihan parasta. Minun maustevalikoima on muotoutunut vuosien aikana, ja vähän vaihtelee. Neilikasta en pidä, joten korkeintaan  pari neilikkaa pääsee mukaan. Vaniljatankoja minulla on jemmassa, sellaisia, joista on jo siemenet käytetty ja ehkä tankoakin jonkun kerran. Huuhtelen käytetyn vaniljatangon, annan kuivua, ja käytän uudelleen, makua tulee ihan riittävästi liemeen edelleen.

Mausteliemi:
6-8 dl vettä
2 kanelitankoa
8 kardemumman kokonaista siementä
1 tähtianis
½ tl pomeranssinkuorta
2 kokonaista neilikkaa (oikeasti käyttäkää enemmän)
pieni pala vaniljatankoa (sellaista josta siemenet on käytetty johonkin muuhun)
1-2 rkl sokeria (vähemmän jos oma mehu on makeaa, enemmän jos se on ilman sokeria)

Keitä maustelientä n. 15 minuuttia, jätä se jäähtymään mausteiden kanssa. Siivilöi mausteet pois ja kaada liemi kattilaan

½-1 dl mustaherukkamehua (sopivasti, riippuu mehusta)
6-8 dl maustelientä

Lämmitä melkein kiehuvaksi. Tarjoile esim. rusinoiden ja manteleiden kanssa, terästä niin halutessa mieluisella juomalla. 

Lapsetkin tykkäsivät, sanoivat että parempaa kuin luulivat. Tosin toivoivat seuraavalla kerralla ilman tähtianista.

Tänään meillä oli epäpyhäisesti siivouspäivä, siivosimme kolmestaan (mies on metsällä) vähän perusteellisimmin. Aamulla haimme joulukuusen, se on tarkoitus koristella illalla ja samalla kuunnella joululauluja sekä nauttia glögistä ja joulutortuista. Alkaa jo olla syvä joulufiilis, niin kuin kuuluukin neljäntenä adventtina. Edessä on enää kivoja joulupuuhia.

torstai 17. joulukuuta 2020

Etäpäiväkirja 16 - jouluruoka ja perinteet

Uudistuneet pikkujouluperinteet

Etätöitä on vielä vajaa viikko jäljellä ennen joululomaa, takana 34 viikkoa. Lomasuunnitelma ei-minkään-tekemiseksi on tehty, tyyliin kirjapino ja suoratoistopalvelulista valmiina. Ja tietysti hyvää ruokaa. 

Olen tehnyt nuoresta pitäen joka joulu perinteiset jouluruuat. Pientä variaatiota on ollut, mm. ruokalajien määrä on vaihdellut oman jaksamisen mukaan eri jouluina, mutta muuten ajattelen, että vuodessa on yli 360 päivää jolloin syödä mitä vaan, mutta näinä muutamana päivänä syödään samalla tapaa joka vuosi. Minä pidän jouluruoka-fanina tätä perinteisyyttä rikkautena, vaikka olenkin joskus jonkun pääsiäisen aikaan pohtinut perinteiden mielekkyyttä, etenkin vuosina jolloin niistä ei olisi jaksanut pitää kiinni. Tänä vuonna pohdin asiaa uudestaan, en tosin omasta puolestani, sillä meidän joulu on ihan samanlainen kuin muinakin vuosina; mutta kaikkien niiden puolesta, jotka eivät pääsekään omiin perinteisiin joulupöytiinsä. 

Tänä vuonna taitaakin monilla olla tarvetta resepteille, koska ei olla tutuissa pöydissä. Tai ehkä tänä vuonna voi tehdä jotain ihan uutta, alkaa luoda uudenlaisia perinteitä? Mutta meille, jotka kaipaamme perinteisiä reseptejä, löytyy blogista mm. seuraavat ohjeet:

imelletty perunalaatikko eli tuuvinki (vaikka tämän saankin aina siskolta)
porkkanalaatikko: tavallinen sekä ravintola Juuren mukaan
maksalaatikko: tavallinen sekä ravintola Juuren ohjeella

lipeäkala uunissa
kalan graavaus pakastimen kautta
se paras sipulisilli

rusinasoppa (tämä on noussut viime vuotta lukuunottamatta joka joulu top-vitoseen)

Meillä syödään tänäkin vuonna näitä kaikkia, paitsi lipeäkalaa, sillä toinen lipeäkalan syöjä ei ole paikalla. Laatikoista teen nuo tavalliset versiot, ja se kinkun ohje puuttuu edelleen mutta kinkkua on tulossa. Ja sitten voikin alkaa jännätä, että nouseeko luumukiisseli tänä vuonna top-vitoseen.

En vieläkään tiedä, että onko perinteet rikkaus vai taakka. Kaksi iloista ei-enää-niin-kovin-pientä jouluihmistä niiden avulla on kuitenkin kasvanut.

sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Juomia ennen joulua 3. Kuukauden tee: Lämmin omenainen teedrinkki



Ihastuin kesällä Teahouse of Wehmaisin Baked Apple -teehen, joka on vihreää teetä maustettuna omenalla ja mantelilla. Jo silloin ajattelin, että siitä saa hyvän jouluisen lämpimän drinkin, ja niinhän siitä sai. 

Eilen ehdin jo ajattella, että tämäkin pitää tänään tehdä, mutta olen tosi tyytyväinen että piti: niin hyvää tämä oli. Sopiva pikkubreikki siivouksen välissä, sujuu taas tämän jälkeen sujuvasti. Tämän joulun lempijuoma!

12 cl Baked apple -teetä 
12 cl omenamehua
kanelitanko
3 kokonaista kardemummaa
fariinisokeria
2-4 cl jaloviinaa (yhden* jos minulta kysytään)

koristeeksi omenaa

Hauduta tee ohjeen mukaan. Samaan aikaan kiehauta omenamehu kanelitangon ja kardemummien kanssa, lisää hyppysellinen fariinisokeria. Kaada kuuma tee ja kuuma mehu kuumuutta kestävään lasiin, lisää jaloviina (tai jätä pois), sekoita nopeasti. Koriste omenalla, nauti heti lämpimänä. 

Mukavaa vaihtelua glögi-kaudella, paras lämmin juoma aikoihin. Maistuu hyvältä myös ilman jaloviinaa, eli voi tehdä koko perheelle lähes samanlaiset juomat.


ps. Ihanasta itsenäisyyspäivän kukkakimpusta riittää iloa pitkään (floristimerstari Pirjo Kopilta Kauklahden kukasta): poimin hyvänä säilyneet kukat pieneen punaiseen Aalto-maljakkoon, näillä pärjään joulukimppuun saakka.  

sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Juomia ennen joulua 2. Itsenäisyyspäivä 2020 ja karpalojuoma


Miten nämä vuodet kuluvat näin? Tuntuu, että ihan hetki sitten itsenäisyyspäivä osui sunnuntaille, ja taas sitä ollaan tässä, Suomi 103 v, ja taas toisena adventtina. Mietin, että mikä olisi hyvä juoma juhlistamaan tätä päivää, ja turvauduin  Eva Mannerheim-Sparren keittokirjaan herkkusuille ja tavallisille nälkäisille. Kuten arvasin, sieltä löytyi pari sivua erilaisia juomia, joista karpalojuoma houkutteli heti, ihan senkin takia, että pakastimessa oli karpaloita aika reilusti. Ihanan punaista kuohuvaa juomaa. Pienensin ohjetta reilusti, ja tein näin:

½ l karpaloita
2 l vettä
300 g sokeria
ihan pikkunokare hiivaa

Kiehauta karpalot ja vesi. Siivilöi mehu ja sekoita sokeri siihen, anna jäähtyä n. 37-asteiseksi. Sekoita hiiva nestetilkassa ja kaada joukkoon. Anna käydä 3 päivää (tämä ohjeessa, ja epäilen että meillä on sopivan viileää tähän aikaan näin pitkälle käymiselle). Pullota, anna pullojen seistä huoneenlämmössä kolmisen tuntia ja siirrä sen jälkeen jääkaappiin vähintään kolmeksi päiväksi, mieluten ainakin viikoksi (etenkin jos jääkaappi on hyvin kylmä).

Karpalojuoma oli hyvää, mutta seuraavalla kerralla teen hyvissä ajoissa niin, että juomaan ehtii kehittyä vielä enemmän hiilihappoa. Tämä oli kiva kokeilu, mutta ehkä ihan aavistuksen tuli mieleen toisen mummon mehu (sisko tietää).

ps. Minulla oli alkuun tuplamäärä karpaloita, puolet mehusta otin erikseen ja paseerasin karpalot huolella joukkoon, keitän tästä hienon kiisselin. Karpaloiden kuoret sopivat hyvin leipä- tai kakkutaikinaan. Olen ihan varma, että kyllä marjat aikoinaankin käytettiin huolella loppuun.

pps. Tänään vietämme jo aika perinteiseen tapaan itsenäisyyspäivää kolmistaan, metsämies on mökillä. Syömme yksinkertaisesti mutta perinteisesti, tiedossa on siis hirven sisäfilettä, lohkoperunoita ja uunijuureksia. Jälkiruokana on yksinkertaisesti perinteistä kuivakakkua (paitsi enää ei saisi sanoa kuivakakku, vaan pitäisi käyttää sanaa kahvikakku). 


Hyvää itsenäisyyspäivää 2020!



perjantai 4. joulukuuta 2020

Etäpäiväkirja 15 - etäpikkujoulut


Etätyötä on takana suunnilleen 32 viikkoa, tästä ajasta olen ollut muutaman päivän työpaikalla. Tällä hetkellä meitä on taas kolme päivisin kotona sillä lukiolainen siirtyi etäopetukseen tällä viikolla. Rytmi, työt, ulkoilut ja kaikki menee jo vanhalla rutiinilla. Systeemit pysyy useammin pystyssä kuin ei, vaikka "mikään ei ole pysyvää paitsi häiriö".  

Mutta kyllä ne tunteet ovat taas pinnassa, niin arjessa kuin juhlassakin. Ylioppilaat saavat todistuksensa koulun eteisessä ja kaikki juhlat on peruttu. Joulusta ei vielä tiedä, meiltä sitä ei kai ole peruttu, mutta huoli siitä, millainen joulu isälle tulee, on kova. 

Meillä oli työpaikan etäpikkujoulut. Tiedän, että monilla työpaikoilla pikkujoulut on peruttu, jossain ne on vaihdettu huppareihin tai johonkin muuhun konkreettiseen, mutta meillä pidettiin etäpikkujoulut (meinasin sanoa perinteiset), ja hyvä niin. Pikkujoulutoimikunnan tontut muistivat meitä jo vähän etukäteen suklaalla ja tänään virittäydyimme tunnelmaan, jokainen omalla tavallaan. 

Meillä oli mahtava katsaus menneeseen vuoteen etä-uutisten kautta, oli sanapilveä ja taidetta ja niin teräviä huomioita, että sai nauraa vedet silmissä. Lopuksi vielä katsoimme toisiamme iloisesti, mutta olihan se tosi haikeaa, liikutuksen näki ja tunsi toisistakin. Sellaiset pikkujoulut, ensin vedet silmissä hauskuudesta, ja lopuksi vedet silmissä ikävästä ja kaipauksesta. Kyllä saa olla onnellinen sellaisista työkavereista, että itkettää kun ei olla yhdessä 💚

Hei sata kuvaa eikä Teamssi kaatunut.