Oranssi chilihillo ja ei-niin-makea chilihillo

Viikonlopun satoa: kaksi chilihilloa, oranssi jälkiruokamaisen hedelmäinen leivälle ja jopa jälkiruuille, toinen, tuo punainen, tulisempi eikä niin makea ruualle. Tein melko samalla tapaa kuin viimeksikin, tällä kertaa lähempänä alkuperäistä ohjetta, paitsi toisen hillon tein vähemmän makeana. Erilaiset chilit vaikuttavat lopputulokseen paljon.

Oranssissa hillossa minulla oli chileinä Aji Fantasya, valkoista Aji Fantasya, Aji Cristalia ja monta Rocato Guatemalan Orangea. Viimeksi mainittu on uusi lempichilini, siinä on upea hedelmäinen maku ja vähän makeaa tulisuutta, mutta sen verran vähän että chiliä voi käyttää reilusti. Ensi vuonna pitää laittaa ainakin pari kasvia kasvamaan isoihin ruukkuihin, näitä haluan paljon.

Punaisessa hillossa chileinä oli Aji Fantasy, Aji Norteno, Serrano Huasteco ja Fire Flame. Nortenoja oli eniten, serranoja vain yksi. Chilivalikoimasta huomaa, että ostan kaikki chilin siemenet Fataliilta. Kuvassa vain osa käytetyistä chileistä ja puuttuu kokonaan esim. Serrano ja valkoinen Aji Fantasy.

Oranssi makea chilihillo

800 g oranssia paprikaa

100 g chilejä

40 g inkivääriä

350 ml omenaviinietikkaa

1 kg hillosokeria

50 ml limen mehua

Punainen chilihillo

700 g punaisia paprikoita

100 g chilejä

40 g inkivääriä

350 ml omenaviinietikkaa

333 g hillo- ja marmeladisokeria

50 ml sitruunamehua

1 tl suolaa

Pilko paprikat ja chilit, poista niistä siemenet ja se vaalea osa jossa siemenet ovat kiinni. Pilko chilit ja paprikat pienmmäksi ja aja sauvasekoittimella tai blenderillä soseeksi. Laita ne ja omenaviinietikka kattilaan ja nosta kiehuvaksi. Lisää hienoksi raastettu inkivääri, sokeri, lime/sitruunanmehu ja suola ja sekoita kunnes sokeri sulaa. Keitä viitisen minuuttia, ja nosta kattila pois levyltä. Anna jäähtyä viitisen minuuttia ja purkita steriileihin purkkeihin.

Nämä ovat todella koukuttavan hyviä.

Kasviskeskiviikko: chili sin carne ja chili con nyhtökaura

Tässä tulee kaksi erilaista versiota chili sin carnesta. Ja vaikka aiemmin olen todennut, ettei meillä juurikaan lihankorvikkeet maistu, niin yksi poikkeus tuntuu olevan: Nyhtökaura Mexico.

Tämä on etenkin esikoisen lempiversio chilistä, usein toivottu ruoka kun kyselen toiveita kasvispäivälle. 

Chili con nyhtökaura

öljyä

1 tl jeeraa

1 tl chilimaustetta

1 tl paprikajauhetta

1 iso sipuli

1 tlk tomaattimurskaa (400 g)

3 dl vettä

1 tlk papuja

1 pss pakastemaissia

1 pkt nyhtökaura Mexicoa

hapankermaa

korianteria

lime

Kuumenna öljy pannussa, lisää mausteet ja pieneksi silputtu sipuli. Kuullota sipulisilppua ja siirrä se kattilaan. Lisää myös tomaattimurska, vesi, pavut ja maissi kattilaan, anna hautua vähän aikaa. Paista nyhtökaura pannulla öljytilkassa, lisää paketin mukana tullut mausteseos ja sekoita hyvin. Siirrä nyhtökaura kattilaan ja sekoita. Nautitaan riisin, hapankerman, korianterin ja limen kanssa.

Tämä ruoka elää kerrasta toiseen. Joskus lisään paprikan tai porkkanaa, joskus maissi jää pois. Joskus on enemmän papuja ja tomaattimurskaa joilla tuplaan ruuan, ja pakastan lopun. 

Tämä toinen versio on nähnyt ensimmäisen kerran päivänvalon mökillä joku vuosi sitten, jolloin jäimmekin sinne pidemmäksi aikaa kuin oli tarkoitus. Ruoka oli lopussa, ja valmistin ruuan hätävara-tarvikkeista ja kasviksista mitä sattui olemaan. Tämäkin versio elää omaa elämäänsä, joskus käytän tuoreita tomaatteja, joskus säilyketomaatteja, pavut ovat mitä sattuu olemaan jne. 

Hätävara- chili sin carne

öljyä/voita

1 tl jeeraa

1 tl paprikamaustetta

1 tl chilijauhetta (tai maun mukaan)

1 iso sipuli

½ paprika

3-4 tomaattia

1 Aji Fantasy tai muu chili

(tomaattimurskaa jos tomaatteja ei riittävästi)

papupurkki

papupurkki chili-kastikkeessa

Laita pannulle öljyä/voita ja mausteet ja kuullota pilkottu sipuli. Pilko muut kasvikset lisää pannulle ne ja pavut. Anna hautua vartin verran, tarjoa riisin kanssa. Tässkin vaihtelen kasviksia sen mukaan mitä sattuu olemaan käytettävissä, esim. yläkuvan chilissä on myös maissia.

Luumu-chutney

Tämä vuosi on hyvä luumuvuosi, tuntuu että kaikkialla on paljon luumuja. Kodin luumupuu notkuu luumuista, samoin mökin toinen luumupuu, Laatokan helmi, oli keltaisenaan luumuja. Kriikunoitakin oli sellainen määrä vanhoissa puissa, ettei isä muista vuosiin nähneensä. Keräsin eilen reilu pari kiloa Laatokan helmiä säilöttäväksi ja mökkireissun jälkeen keitin ne hilloksi ja chutneyksi.

Rouva Raadelmasta oli tehnyt luumuista chutneytä ja hilloa, siitä tämän chutneyn idea lähti. Tein säilykkeen miettien parhaita mango-chutneytä mitä muistan Skotlannissa saaneeni. Tästä tuli ihan älyttömän hyvä säilyke, ihan yllätyin itsekin. Selvästikin hyvä flow viikonloppuna.

1 kg luumuja kivet poistettuna

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

1-2 Aji Cristal
1-2 Aji Fantasy
1rkl raastettua tuoretta inkivääriä

1 rkl korianterinsiemeniä
2 tl sinapinsiemeniä

1 tl suolaa
400 g hillosokeria
½ dl omenaviinietikkaa

½ dl etikkaa

Puolita luumut ja poista kivet. Pilko sipulit ja chilit hienoksi silpuksi ja laita kaikki aineet etikkaa lukuunottamatta kattilaan. Keitä vajaa puolituntia. Lisää etikka ja anna kiehahtaa hetken verran. Anna jäähtyä pieni hetki ja purkita steriloituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa jäähtymisen jälkeen.

Aion käyttää tätä luumu-chutneyta ainakin wokeissa, kanaruuissa, riistan lisukkeena ja dipeissä. Maltan tuskin odottaa uusia kokkailuja.

Porsaan kylkeä ja tare-kastiketta Kamera ja kauha -blogin ohjeella

Upeassa Kamera ja Kauha -blogissa oli tehty muutama kuukausi sitten porsaankylkeä Tare-kastikkeella, ohje on tuolla. Kuvissa liha oli niin upean näköistä, että ajattelin kokeilla reseptiä; ja myös siksi, että sain pakastimessa olevan Mallaspossun porsaankyljen käytettyä. No, enpä saanut niin hienoa lopputulosta kuin Antti oli saanut, mietin jo etten edes postaa koko ohjetta kun ainoaksi kuvaksi jäi nopea räiskäisy pimeässä keittiössä siinä vaiheessa kun muut olivat jo käymässä iltateelle. Mutta kun tämä oli totaalisen hyvää, ja maistui lapsillekin, niin pakkohan tämä on ylös kirjoittaa tännekin. Tuota kastiketta tulen varmasti tekemään jatkossa moneen ruokaan, siinä on maut niin kohdallaan että taidan tehdä tupla-annoksen seuraavalla kerralla. Niin ja enokin käski kirjoittaa että hyvää oli. Ihana lämmittävä ruoka tammikuun pakkasiin. Kannattaa mennä tuosta linkistä katsomaan alkuperäinen ohje, ihailla kuvia sieltä ja pyrkiä samaan.

1 kg nahallista porsaankylkeä (minulla oli kyllä isompi pala)

1 tl suolaa

2 tl sokeria

reilusti ruokasoodaa

öljyä

suolaa

Kuivaa liha talouspaperilla. Hiero lihan pintaan suola ja sokeri, älä kuitenkaan nahkaan. Ripottele nahan päälle tasainen kerros ruokasoodaa. Jätä liha yön yli jääkappiin, älä peitä. Ota seuraavana päivänä liha huoneenlämpään tunti pari ennen paistamista. Poista sooda nahan pinnalta, kuivaa talouspaperilla. Leikkaa nahkaan ristikko terävällä veitsellä. Hiero pintaan öljyä ja vähän suolaa myllystä.

Paista lihaa 225 asteessa reilu 30 minuuttia kunnes pinta on saanut väriä ja on rapeutunut. Laske lämpö 125 asteeseen ja jatka paistamista vielä n. 3 tuntia. Anna lihan jäähtyä hyvin, ennen kuin leikkaat sen. Tässä vaiheessa voit myös laittaa lihan jääkaappiin ja käyttää vasta myöhemmin.

½ dl soijakastiketta

½ dl vettä

½ dl miriniä

2 rkl tummaa sokeria

2 rkl riisiviinietikkaa

1 valkosipulin kynsi

pala inkivääriä

1 tl savustettua Aji Cristal -rouhetta

Valmista Tare-kastike sillä aikaa kun liha jäähtyy. Laita aineet kattilaan, raasta valkosipuli ja inkivääri ja lisää myös chilirouhe. Minä pidän tuosta Aji Cristalista, mutta toki voit käyttää mitä tahansa mieluista chiliä maun mukaan. Keitä kastiketta kokoon niin, että sitä on suunnilleen puolet jäljellä,

Leikkaa liha viipaleiksi, siirrä ne leivinpaperin päälle pellille ja voitele lihanpalat kastikkeella molemmin puolin. Paista 175 asteessa reilu 10 minuuttia. Nauti heti kuumana.


Liha oli siis todella hyvää ja teen sitä toistekin. Silti harmitti että ulkonäkö ei ollut sitä mitä toivoin sen olevan, pitää tosiaan yrittää uudemman kerran. Mietin että mallaspossun rasvaisuus ainakin on eri luokkaa kuin tavallisen possunkyljen, en tiedä vaikuttiko se asiaan, ehkä se ei myöskään ollut riittävän jäähtynyttä leikkausvaiheessa. En myöskään saanut mielestäni kunnon ristikkoa nahkaan, veitsi ei tainnut sittenkään olla riittävän terävä. Vai oliko vaan niitä päiviä keittiössä, jolloin mikään ei mene kuten pitää (mm. savustin kodin ja halkaisin pizzakiven samana päivänä). Onko huono kuva parempi kuin ei kuvaa ollenkaan? Tai vaikka maisemakuva, niitä saa nyt kun on melkein 20 astetta pakkasta ja vähän lunta?

Hunajaiset paahdetut siemenet

Ihana iltapala (aikuisten makuun) syntyi vähällä vaivalla. Ohje on Gill Mellerin kirjasta Gather, joka on viime vuoden lempikeittokirjani. Tein siemenet kylläkin sinne päin vähän sen mukaan mitä oli saatavilla, enkä muutenkaan ollut kovin tarkka mitoissa. Jätin mm. seesaminsiemenet pois koska ne saavat minut aivastamaan. Mutta tähän suuntaan tulen tekemään toistekin:

100 g kurpitsan siemeniä

75 g auringonkukan siemeniä

1 rkl unikonsiemeniä

tuoretta rosmariinia muutama oksa

2 tl kuivattua, savustettua Aji Cristalia

2 rkl soijakastitetta

2 rkl hunajaa

Sekoita kulhossa siemenet, tuoreet rosmariinin lehdet, chili ja soijakastike. Levitä leivinpaperille uunipellille ja valuta hunaja tasaisesti päälle. Paista 170 asteessa n. 15 minuuttia, sekoita muutama kerta välissä niin että hunaja on varmasti tasaisesti joka puolella. Sekoita myös muutama kerta jäähtymisen aikana, Tai anna jäähtyä levynä ja murra sopiviksi paloiksi kylmänä. Gill sanoi että säilyy pari kuukautta purkissa. Jep, ei säily kun ei edes ehdi purkkiin. Näitä tehdään uudestaan!

Kolme sinappia jouluksi, ja sen yli

Omenasinappi, inkivääri-fenkoli-sinappi ja chili-sinappi

Satuin näkemään muutama viikko sitten Strömsössä vanhan pätkän, jossa Paul teki sinappeja. Näyttivät niin hyviltä että päätin kokeilla tänä vuonna. Löysin reseptit Strömsön sivuilta, tosin ohjeet olivat aika ylimalkaisia ainakin minun mielestä. Mutta yhdessä ohjelman kanssa luulisin päässeeni lähelle sitä mitä pitikin olla. Tein omenasinapin kaksinkertaisena, Paulin sinapin yksinkertaisena. Loppujen lopuksi minusta Paulin sinappi oli parempaa, se on aivan uskomattoman hyvää. Käytin omenasinappiin makeuttamatonta omenasosetta, lisäsin hunajaa saadakseni makeutta lisää. Jos teen uudestaan omenasinappia, käytän sokerista omenasosetta.

Tein myös miehelle chilisinappia pitkästä aikaa, toivottavasti on tulisuus kohdallaan. Se on tehty suunnilleen samalla tapaa kuin olen tehnyt ennenkin. 

Paulin omenasinappi

120 g sinapinsiemeniä, sekä keltaisia että mustia

2 dl vettä

6 rkl omenasosetta

2 dl omenaviinietikkaa

6 tl hunajaa

4 rkl öljyä

1tl suolaa

Keitä sinapinsiemiä vedessä kunnes ovat pehmeitä ja vesi imeytynyt niihin. Minulla meni ehkä viitisen minuuttia aikaa. Hienonna tehosekoittimessa. Lisää omenasose, etikka ja hunaja ja jatka hienontamista. Tarkista suola ja notkista öljyllä. Kaada steriloituun purkkiin.

Paulin sinappi

1 dl keltaisia sinapinsiemeniä

½ dl  kiehuvaa vettä

1 dl sokeria

1 rkl etikkaa

1 tl fenkolinsiemeniä

1 rkl inkiväärin mehua

Jauha siemenet jauheeksi, minä tein sen morttelissa aika rouheasti. Paahda fenkolinsiemenet pannulla ja jauha myös fenkolinsiemenet morttelissa, sekoita sinappijauheeseen. Raasta inkivääri ja purista siitä mehu talteen. Sekoita kuuma vesi, etikka, sokeri ja inkiväärimehu keskenään, anna sokerin sulaa ja sekoita neste sinappijauheeseen. Sekoita hyvin ja purkita. Tästä tuli heti uusi lempisinappi.

Chilisinappi

2 dl sinappijauhetta

2 tl Aji Cristal rouhetta

2 tl yteensä Aji Cristalia, Aji Fantasya, Naga Morichia ja muita cilejä

2 dl sokeria

2 dl kermaa

1 dl hunajaa

pieni muna

2 rkl etikkaa

2 rkl jaloviinaa

Sekoita sinappijauhe, chilit ja sokeri kattilassa, lisää kerma hyvin sekoittaen. Lisää hunaja ja muna ja keitä koko ajan sekoittaen miedolla lämmöllä. Kun seos on sopivan sakeaa, ota kattila hellalta ja lisää etikka ja jaloviina, sekoita hyvin. Kaada sinappi desinfioituihin purkkeihin. Tämä on niin hyvää joka kerta.

Mustaherukkaa, chiliä ja inkivääriä mangoldille

Eilen oli hyvä päivä. Kävin töistä tullessa palstalla ja sain palstanaapurilta ihanan Hokkaido-kurpitsan (omat taimet näivettyivät ennen kuin alkoivat edes kasvaa) ja ison nipun upeaa mangoldia (omat eivät edes itäneet). Ja eilinen oli hyvä päivä sillä minua odotti Amazonin paketti jossa oli tilaamani Gill Mellerin esikoisteos Gather. Gill Meller on yksi River Cottagen pääkokeista, hän on työskennellyt Hugh:n kanssa melkein alusta asti, varmaan jo lähelle 20 v. Monet reseptit River Cottagen keittokirjoissa ovat Gillin käsialaa, mutta tänä syksynä häneltä ilmestyi ensimmäinen oma kirja, joka on nimetty niin kauniisti, Gather.

Kirjan jaottelu on aivan ihana, kappaleet kulkevat paikasta toiseen. Kirja alkaa keväästä maatilalla, siirtyy rannan kautta kesäiseen puutarhaan ja hedelmätarhaan. Syksy jatkuu pellolla ja metsässä ja kirja päätyy talveen nummilla ja satamassa. Teksti on sujuvaa, kuvat upeita ja resepteistä näkee heti että ne toimivat. Ja todellakin toimivat. Koska olin eilen saanut upeaa mangoldia, aloitin tutustuminen resepteihin sanalla chard, ja löysinkin ihanan ohjeen. Ohje oli mustaherukalle, mutta minulla oli pakastettuna viherherukkaa, jonka seassa oli vähän mustaherukkaa. Sama maku, mutta ulkonäkö ei ehkä niin hieno. Mutta ei se mitään, tämä yksinkertainen sievä lisäke on tämän vuoden yksi suurimpia onnistumisia keittiössä. Mikä makujen ilotulitus, mikä hyvä olo ruuan päälle, mikä upea oivallus. Niitä ruokia että melkein itketti kun oli niin hyvää.

100 g mustaherukkaa (minulla viherherukkaa suurimmaksi osaksi)

1 valkosipulin kynsi

1 Aji Fantasy -chili (tai esim. ½ Aji Cristalia tai muuta chiliä)

3 cm pala inkivääriä

2 tl hunajaa

1 rkl soijakastiketta

2 tl vettä

vettä, suolaa

reilusti mangoldia (tai lehtikaalia tai molempia)

Perkaa marjat (tai ota pakastimesta) ja laita pieneen kattilaan. Lisää ohueksi viipaloitu valkosipuli ja chili, raastettu inkivääri sekä hunaja, soijakastike ja vesi kattilaan. Nosta juuri ja juuri kiehuvaksi, anna kiehua hiljalleen muutama minuutti, sekoita muutaman kerran. Marjat pehmenevät mutta saavat jäädä vielä kokonaisiksi.

Samalla keitä vettä isommassa kattilassa, suolaa vesi hyvin. Keitä vähän pilkottua mangoldia (tai lehtikaalia) muutama minuutti. Kaada vesi pois, valuta hetki. Nosta mangoldi lautaselle ja kaada marjakastike päälle, sekoita vähän. 

Syötiin paahdetun pähkinäisen Hokkaido-kurpitsan (vähän öljyä, timjamia, pippuria, suolaa kurpitsanviipaleille, 20 minuuttia 250 asteessa), lammaslihapullien ja viipaloidun kyssäkaalin kanssa. Tästä ei päivällinen parane, hyvä mieli ja olo pitkäksi aikaa.

Palstakausi aloitettu, tomaatit kylvetty ja chilit hyvässä kasvussa

Kävin tänään ensimmäistä kertaa palstalla tänä vuonna. Märkää, todellakin, siellä vielä on, eikä minulla ole minkäänlaista kasvua havaittavissa vielä, ei raparperin alkuja eikä valkosipulia, vaikka some pursuaa niiden kuvia. Minun (siis kaupungin) kylmä savimaa antaa odottaa, mutta sehän jo tiedetään. Levitin kuitenkin palstalle säkillisen tuhkaa, ja odottelen vähintään muutaman viikon, ennen kuin alan haaveilla maan kääntämisestä. Ja jos hyvin menee, niin ehkä jo kuukauden päästä pääsen penkkien tekoon.

Chilit sen sijaan voivat vahvasti, taimet ovat oikein terhakoita ja paksuvartisia. Kannatti kyllä myöhentää kylvöä muutamasta viime vuodesta. Tomaattipurkeista en ottanut kuvaa, sillä ne vasta on kylvetty viime viikolla multaan, eikä (vieläkään) mitään näy. Ja juuri muistin että kirsikkatomaatit ovat vielä pussissa, ei kai niillä vielä ole ihan kamala kiire.

Täällä ei siis kasvu ole vielä mitenkään mahtavasti vauhdissa, mutta aurinko ainakin paistaa. Kevättä kohti mennään, huomasi kyllä kuinka kevyt ja iloinen askel oli kun käveli palstalle.

Chilit itämään 2016

Laitoin chilit itämään eilen illalla. Tänään aamulla oli jo ensimmäiset juuret alkaneet tulla ulos siemenestä, kasvun ihme tuntuu yhtä väkevältä joka vuosi. Tällä kertaa laitoin 8 chililajiketta, mutta saattaa olla että muutama muukin tulee vielä laitettua, sillä tilasin vielä muutaman miedon lajikkeen lisää, ihan kuin siemenvarastoni olisi mitään täydennystä tarvinnut. Kaikki chililajikkeet ovat tänäkin vuonna Fataliilta, osa kylläkin jo omista siemenistä. Pensaiden talvetus ei onnistunut tänä vuonna hyvin, Muutaman vuoden ikäinen Trepadeira Werner kuoli, eikä Ajit Fantasy ja Cristalkaan voi hyvin. Niissä oli pieniä vihulaisia, jotka ovat kuivattaneet kasvin melko tehokkaasti. Eikä kyllä hoitokaan ollut hääppöistä, ei jotenkin intoa riittänyt viime kesän jäljiltä.

Tänä vuonna suosin sellaisia mietoja ja keskimietoja/tulisia chilejä, sillä tiedän vanhastaan että ne tulevat kaikki käytettyä. 

Lombardo 2-3 (tulee syötyä ihan sellaisenaan salaateissa, salsassa, pizzassaa ja keitoissa)

Aji Fantasy 3-4 (lempilajike, tätä menee paljon sekä tuoreena että kuivattuna)
Trepadeira Werner 4 (yksi lempilajikkeistani, sopivan mieto koko perheen ruokiin)

Aji Angelo 6-7 (hyvä ja maukas peruschili kaikkeen)

Rocato 6-7 (savustustettuna ja kuivattuna yksi suosikkeja)

Red Peruvian Rocato 7 (muistaakseni uusi kokeilu)

Aji Cristal 7 (toinen lempichili Fantasyn lisäksi, tätäkin kuluu paljon kaikkeen mahdolliseen)

Aji Norteno 7 (uusi kokeilu)

Laitoin tänä vuonna chilit itämään myöhemmin kuin mitä olen viime vuosina tehnyt, ja ehdottomasti liian myöhään kaikkien vakavasti otettavien chilikasvattajien mielestä. Halusin palata vanhaan aikatauluuni, aikaan ennen kuin aloin ahdistua siitä, että olen aina paljon myöhemmässä kuin muut. Päätin etten kertakaikkiaan enää anna muiden kasvatusten vaikuttaa omiini. Pari viime kesää ovat tietysti olleet supersurkeita, mutta ei ne minun isot taimet ole meinanneet selvitä ulossiirrosta kesäkuussa muutenkaan, vaikka kuinka olen totuttanut taimia pikkuhiljaa aurinkoon ja tuuleen. Tuntuu että parhaat sadot ovat tulleet silloin, kun kasvi on saanut sen siirtoshokin aika pienenä: kasvua on sitten kiritty sen jälkeen. Eli katsotaan tänä vuonna kuinka käy, ennen kaikkea toivotaan parempaa kesää mitä parina viime vuonna on ollut. Haluaisin taas muutaman vuoden tauon jälkeen puhua (ja ennen kaikkea käyttää) chilisadostani kilogrammoissa, en kappaleissa.

ps. Harmikseni se C.Galapagoense ei ikinä itänyt. Enkä näe järkeä maksaa uutta 20€ siitä, etten taaskaan saa sitä itämään, eli ilman ollaan.

Chorizo itse tehden

Nyt on kuulkaas makkarassa maku kohdillaan, on todellakin. Tämän ohjeen esikuva on Marttojen makkarakurssilta, mutta vähän olen ohjetta muuttanut. Ja lisäsin perunajauhoa miehen vihjeestä, se kannatti, aivan kuten pidempi massan vaivaaminenkin. Tämä oli yksi kolmesta makkarasta, joita tehtiin siskon kanssa. Sisko hoiti kaiken pilkkomisen, hän teki todella huolellista työtä ja se kyllä maistui tässä makkarassa. Tulisuus on kohdallaan sellaiselle, joka tykkää kunnolla maustetusta ruuasta, mutta mitään överitulista tämä ei ollut. Chilien lajikkeita vaihtamalla sekin onnistuu. Tämä makkara oli kaikkien paikallaolevien aikuisten mielestä paras kolmesta valmistamastamme makkarasta, sellainen jota varmasti tulee tehtyä uudelleen, ehkä piankin.

1 kg nautasikajauhelihaa

400 g rasvaista siankylkeä jauhettuna

250 g sipulia pilkottuna ja pannulla kuullotettuna

3 tuoretta chiliä pilkottuna

3 valkosipulinkynttä pilkottuna

2 rkl perunajauhoa

4 tl Chorizo-mausteseosta jenkeistä (tai chili- ja paprikajauhetta)

1½ tl korianterin siemeniä morttelin kautta

2 rkl suolaa

2 rkl punaviinietikkaa

2½ dl punaviiniä

Sekoita kaikki aineet keskenään, vaivaa massaa jonkun aikaa. Kylmennä se uudestaan. Pursota massa siansuoleen ja paista 200 asteessa uunissa n. 45 minuuttia. Nauti perunasalaatin ja lopun punaviinin kanssa. Tai miten vaan. Tätä makkaraa tulee varmasti tehtyä toistekin.

Chili con jabalí kypsästä lihasta

Minun ei pitänyt edes postata tätä, sillä blogista löytyy jo villisikachilin ohje. Mutta tämä oli niin nopea ja helppo tehdä (kypsästä lihasta), joten ajattelin kuitenkin kirjata tämän ylös arkea helpottamaan. Sen verran ennakointia tarvitsee, että liha pitää kypsentää etukäteen, esim. viikonloppuna, jonka jälkeen sen voi pilkkoa ja pakastaa sopivan kokoisissa erissä tai käyttää heti. Toki voi käyttää muutakin lihaa kuten nautaa tai jopa porsasta.

2½ kg villisian selkää

suolaa, pippuria, jauhettua chiliä

2 dl vettä

1 rkl fariinisokeria

2 oksaa rosmariinia

Mausta iso lihakimpale suolalla, pippurilla ja chileillä. Laita se uunivuokaan, kaada pohjalle vähän vettä, lisää sokeria ja yrtit. Peitä vuoka foliolla ja paista 150 asteessa vähintään 5 tuntia. Anna lihan jäähtyä ja pilko se sen jälkeen halutun kokoisiin osiin. Käytin nyt n. 1/3 tähän ruokaan, tuo riitti kahdeksi ruuaksi neljälle hengelle ja vielä jäi yksi työlounaskin. 

n. 800 g kypsää villisikaa (ja vähän paistinlientä jos on)

1 tlk hyvää tomaattimurskaa

1 iso sipuli

öljyä/voita

1 tl savustettua Aji Cristalia rouheena ja jauheena kumpaakin

1 rkl paprikajauhetta

1 tl savupaprikajauhetta

1 tl jeeraa 

1 varsisellerin varsi

1-2 tl suolaa

2 tlk valutettuja papuja

avokadoa, limeä, korianteria, hapankermaa

keitettyä riisiä

Pilko liha suupaloiksi, tai jos se revittävissä, revi suikaleiksi.  Laita liha kattilaan liemen ja tomaattimurskan kanssa. Pilko sipuli pieneksi ja kuullota se pannulla öljyssä/voissa.  Lisää mausteet sipuliin ja anna sipulin kypsyä pannulla, Tässä oli hyvin maltillisiesti mausteita (jotta lapset eivät valittaisia), lisää toki reilusti chiliä niin halutessa. Siirrä sipulit kattilaan, sekoita, lisää myös pilkottu sellerin varsi. Anna hautua sen aikaa kun valmistat riisin, salaatin, mitä vaan, ajalla ei ole niin väliä, vähintään vartti kuitenkin. Tarkista lopuksi suola, ja lisää valutetut pavut. Tarjoile limellä maustetun avokadon, korianterin ja hapankerman kanssa. Nyt syötiin riisin kanssa, mutta varmasti hyvää vaikka minkä kanssa. Arjen nopeita pikaruokia, kunhan muistaa pienen ennakoinnin.

Tulinen savupossumakkara

Yksi kolmesta makkarasta jota tein viime lauantaina, oli vähän tulisempi savuinen possumakkara. Käytin siinä tavallista porsaan jauhelihaa, jauhettua porsaan silavaa, vähän naudan jauhelihaa sekä savustettua villisian kylkeä. Miehen metsästyskaveri oli rakentanut oman savustuminen jossa on hyvä savustaa itse metsästettyä lihaa. Saimme häneltä savustettuja kylkiluita, joita jauhoin tähän makkaraan.

800 g porsaan jauhelihaa

200 g naudan jauhelihaa

250 g jauhettua silavaa

300 g jauhettua savustettua villisian kylkeä

1½ dl portviiniä

5 tuoretta chiliä pieneksi pilkottuna

2 tl suolaa

1 rkl paprikajauhetta (tavallista ja savu-)

1 tl mustapippuria

2 tl savustettua Aji Cristalia rouheena

yht. n. 2 tl chileä jauheena (Naga Morichia, Ajeja ja Rocatoa ainakin)

Sekoita kaikki aineet keskenään. Valmista makkaraksi samalla tapaa kuin sydänmakkara. Paista koepaloja ja tarkista tulisuus ja suolan määrä. Villisian kylki oli suolaista, siksi lisätyn suolan määrä oli aika maltillinen. Paista makkarat uunissa 180 asteessa 30-40 minuuttia. Keitin osan makkaroista 20 minuuttia hirviliemessä ja pakastin sen jälkeen myöhempää käyttöä varten.

Hyvä makkara tämäkin. Tähän voi hyvin käyttää tavallista porsaan savukylkeä tai pekonia jos ei ole villisikaa saatavilla. Mausteita tuli lisättyä pariinkiin kertaan, välissä paistoin pienet palat ja lisäsin vielä chiliä. Sitä saa tosiaan olla reilusti, jos haluaa chilin maistuvan.

Sydänmakkara hirvensydämestä

Vihdoin pääsin kokeilemaan Marttaliiton kurssilla saamiani makkaranvalmistusoppeja. Tein nyt ensimmäisellä kerralla kolmenlaista makkaraa, ajattelin ettei ihan pientä määrää viitsi tehdä kerralla, sillä silloin kaiken aloittaminen ja loppusiivous olisi suhteettoman iso urakka. En kirjoita tähän kauhean tarkkaa kuvausta itse makkaranvalmistuksesta, jos tarkempia ohjeita kaipaa, niitä voi lukea vaikka Soul Kitchen -blogin kirjoituksesta, jossa Jonna, Riitta ja Anna valmistivat makkaraa. Myös Juuri Nyt -kirjassa Ilja Björs kuvailee makkaranteon saloja, hienosti kuvaileekin. 

Minulla oli lihoja yhteensä n. 4 kg ja kaikki muut aineet päälle, aikaa kaikkineen meni varmaan joku nelisen tuntia tai sinne päin. Muuten touhusin yksinäni, mutta esikoinen oli tunkemassa makkaramassaa koneeseen ja mies oli makutuomarina siinä vaiheessa kun kokeilin paistamalla sopivaa maustamista massalle. 

Ylhäällä silava ja savustettu villisiankylki, alhaalla sydän ja porsaan jauheliha

Minä olin ajatellut valmistaa makkaroita jouluviikolla, jolloin isäkin olisi paikalla, mutta kun perjantaina kävin tiedustelemassa Reinin lihasta porsaansuolta, minulle suositeltiin kaiken varoilta ostamaan tarvikkeet jo silloin, kun kaikkea vielä oli; varmuutta ei ollut että kuinka kauan vielä. Niinpä sitten ostin suolia, silavaa ja porsaanjauhelihaa. Kaikkea muuta minulla olikin kotona, illalla otin sulamaan hirvenvasan sydämen sekä savustettua villisian kylkeä (possumakkaraa varten, miehen metsästyskaverin savustamaa). Suunnittelin illalla myös kolme makkaraohjetta, joista ensimmäinen tulee tässä.

1 kg hirven sydänjauhelihaa

300 g nautasikajauhelihaa (200 g nautaa, 100 g porsasta)

500 g jauhettua silavaa

pieni loraus öljyä

250 g silputtua sipulia

4 Aji Fantasya pieneksi silputtuna

2 tl kuivattua ja savustettua Aji Cristalia

½ ruukkua timjamia

½ ruukkua rosmariinia

1 tl mustapippuria

1 tl valkopippuria

1 tl katajanmarjaa

vajaa rkl suolaa

1½ dl makeaa omenaviiniä (tai omenamehua)

Jauha hirven sydän jauhelihaksi. Jauha myös muut lihat tarvittaessa. Jauha silava, minä leikkasin silavan irralleen nahasta, tuo paino on jauhetun silvavan paino (ilman nahkaa siis). Kuullota ihan pieneksi silputtu sipuli pienessä lorauksessa öljyä, voit laittaa pannulle myös vähän silavaa jos haluat. Pilko chilit ja yrtit hienoksi. Murskaa pippurit ja katajanmarjat morttelissa hienoksi. Sekoita kaikki aineet isossa kulhossa hyvin sekaisin. Paista pieni nokare makkaramassaa pannulla ja lisää mausteita jos tarvitsee. Minä olin näihin määriin tyytyväinen. 

Valmista makkara normaalisti. Minä käytin Ankarsrumin makkarapursotinta, kone toimii makkaranteossa kuin unelma, voi miten olenkaan siihen tyytyväinen (paljon miellyttävämpi käyttää kuin kurssilla käyttämäni Kenwood!). Voitele pursotin öljyllä ulkopuolelta, ja vedä suoli siihen. Laita makkaramassaa suppiloon, ja ala työstää makkaraa. Tee joko yksi pitkä pötkö, tai sitten pyöräyttele välit sopivasti, joka toinen myötä- joka toinen vastapäivään. Alakuvassa näkyy kuinka solmu aukeaa jos pyöräyttää vahingossa samaan suuntaan peräkkäin. Tee sekä alkuun että loppuun kaksi solmua.

Minä keitin makkarat ennen paistamista uunissa, sillä makkarat voi pakastaa keittämisen jälkeen. Pakastimisen jälkeen ne voi paistaa uunissa kuten alla. Paistoin nyt osan, ja loput pakastin jouluviikkoa odottamaan. 

Liemi makkaran keittämistä varten:

hirvilientä (tai muuta lihalientä) iso kattilallinen, voi jatkaa tarvittaessa vedellä

kokonaisia musta- ja valkopippureita

katajanmarjoja

½ ruukkua timjamia

½ ruukkua rosmariinia

Keitä makkaroita n. 20 minuuttia liemessä. Nosta makkarat uunivuokaan ja paista 180 asteessa n. 45 minuuttia. Pistele pieniä reikiä esim. hammastikulla, jos makkaroissa on ilmakuplia, varo suihkuavaa kuumaa rasvaa. Nauti kuumana tai haaleana esim. perunasalaatin kanssa.

Tämä oli ihan älyttömän hyvää, suorastaan liikuttavan hyvää, hyvä ettei itku päässyt. Olen kyllä tyytyväinen tähän päivään, kolme onnistunutta makkarasatsia,  ensimmäistä kertaa itse tehtynä. Tässä sydänmakkarassa oli maku niin kohdillaan, ihan parhaita makkaroita mitä olen ikinä syönyt! Voittajafiilis.

Vasemmalla possumakkara ja oikealla sydänmakkara keittämisen jälkeen

Nuhanenän juotava kurpitsakeitto

Kun oma kurpitsasato ei ole riittävä, pelastus löytyy muualta: lähiseudulta löytyi REKO, eli FB:ssä toimiva lähialueen tuottajien ja kuluttajien yhteinen treffipaikka. Löysin sitä kautta lisää potimarron- eli hokkaido-kurpitsaa, ja vähän muutakin kivaa. Ostin muutaman kilon kurpitsaa, samanlaisia nyrkin kokoisia kuin minullakin. 

Tein muunnelman aikaisemmasta kurpitsakeitosta, tällä kertaa sellaisen, jonka toivon kukistavan minut yllättänyttä nuhaa. Viikonlopun suunnitelmat muuttuivat, jäi maa kääntämättä, satoa keräämättä ja koti kaipaa edelleen sitä siivousta mikä oli viikonlopulle suunniteltu. Mutta oli pakko lepäillä, että jaksaisi aloittaa maanantain pirteänä. Lisäsin keittoon vähän kaikkea minkä tiedän/toivon auttavan nuhassa ja tein siitä juotavan version:

½ l hanhilientä (tai kana- tai kasvislientä)

3 pientä keltajuurta

1 oranssi porkkana

vähän voita

1 sipuli

1 ison nyrkin kokoinen potimarron- eli hokkaido-kurpitsa

1 valkosipulin kynsi

tuoretta chiliä maun mukaan (minulla muutaman Trepadeira werner)

tuoretta inkivääriä

raastettua muskottipähkinää

1 dl kermaa

suolaa maun mukaan

Kuori ja pilko keltajuuret ja lisää ne kiehuvaan liemeen. Laita pannulle vähän voita, kuullota siinä kuorittua ja pilkottua sipulia, kurpitsaa ja valkosipulia. Lisää vähän tuoretta chiliä sekä inkivääriä niin paljon kuin uskallat, mausta vähän muskottipähkinällä. Lisää kaikki kiehumaan ja keitä vielä muutama minuutti. Soseuta keitto, lisää vähän kermaa ja suolaa. Laita keitto isoon mukiin ja juo kuumana. 

Villisian ribsit eli kylkiluut chilikastikkeessa

Minä olen ollut lomamatkan jälkeen äärimmäisen laiska kotikokkaaja, mutta toisaalta, tämä on ihan paras aika vuodesta laiskotella keittiössä. Yhtenä päivänä syötiin Kauppahalli24:n kautta tilattua Eriksonin kalatukun kylmäsavulohta (suosittelen!) ja juuri palstalta haettuja perunoita (maasta nostosta 10 minuuttia ja perunat olivat jo kiehumassa tillinvarsilla maustetussa suolatussa vedessä) ja salaattia, myöskin palstalta. Nyt aletaan olla siinä pisteessä, ettei aterian raaka-aineiden määrä voi enää oikein laskea, eikä oikein helppouskaan. Mutta loma on tehnyt tehtävänsä, arkiruuanlaitto jaksaa taas innostaa, paljon hyviä ideoita taas mielessä.

Eilen oli grillauspäivä, sekin tosin meni helpomman kautta sillä käytin valmissoosseja. Minulla on nyt kaappien ja pakastimien tyhjennys menossa (taas/edelleen), ja mietin ruuat sen mukaan mitä kaapeista löytyy. Kylkiluista tein kaksi versioita, vähän tulisemman ja sitten miedomman lapsia varten.

Minä olen Kaikkia äitini reseptit -Nannan kanssa samaa mieltä, että parhaat kylkiluut tulee uunin ja grillauksen yhdistämisellä. Tietysti keittämällä saa hyvää lientä lisäksi, mutta silti parasta lihaa tulee uunin kautta:

yhteensä n. 3½ kg villisian kylkiluita (toki vähempikin riittää, nyt vain oli tuo määrä)

mausteita (Aji Cristalia, pippureita, paprikaa, yrttejä, suolaa jne)

Hiero mausteista tehtyä seosta kylkiluiden pintaan. Laita kylkipalat uunivuokaan ja paista 125-150 asteessa 4-5 tuntia. Pienemmälle määrälle lihaa riittää lyhyempikin aika, tai jos lihat ovat pelkkää kylkiluuta, nyt mukana oli lihaisampaakin osaa.

Chilikastiketta, chiliä

tai Kapteenin juhlakastiketta

Sudi lihojen pintaan reilusti sopivaa kastiketta. Minä käytin aikuisten verisoon Witchdoctorin Dark Roast -chilikastiketta, olin ostanut sen Hellasta&Herkusta joskus alkukesästä. Kastikkeessa sellaisenaan on hyvä chilisyys, mutta grillatessa siitä häviää osa, eli käytä soossia ihan reilusti. Ripottelin vielä pintaan vähän savustettua Aji Cristalia. Lasten versioon käytin myös aiemmin kesällä Banjamin maatilatorilta ostamaani Kapteenin juhlakastiketta. Sekin on hyvä kastike, joka maistuu kaikille (hyvä kastike, ei tosin mikään lisäaineeton). Grillaa tämän jälkeen lihoihin hyvä rapea pinta. Leikkaa lihat luita myöten ja laita tarjolle.

Lihat syötiin grillattujen kasvisten kanssa. Lihaisia luita jäi reilusti yli, joten tänään on tarkoitus tehdä kasviskeitto lihojen lisäksi, eli helppus(=laiskottelu) keittiössä jatkuu. Lopuista luista irroitan lihat, pakastan ja teen lähiaikoina hyvän kastikkeen.

Nacho-paistos

Tämä ruoka on kiva alkupala illanistujaisiin, mutta ennen kaikkea se on pelastus silloin, kun aikaa on just reilu puoli tuntia kotiintulon ja kotoalähdön välillä, sinä kriittisenä puolena tuntina jolloin tulee nälkäisenä kotiin lasten kanssa ja on lähdettävä suunnilleen puolen tunnin päästä taas menemään. Ja toki jääkaapissa pitää silloin olla joltain aterialta jäänyttä chili con/sin carnea, sekä salakaapin perukoille unohtunut nachos-pussi. Ja hyvää cheddaria jääkaapissa.

Tähän ruokaan ei ole olemassa mitään oikeita mittoja, kunhan tekee sen mukaan mitä sattuu olemaan. Kun tulin kotiin, laitoin uunin heti päälle ja kokosin annoksen lautaselle sillä välin kun uuni lämpeni. Sitten vajaa vartti uunissa, sillä välin ehti  tehdä salsat ja pilkkoa avokadot sekä kerätä liikkavaatteet ja vesipullot, ja sitten nopea syötävä olikin valmis. Tästä määrästä söi kolme suunnilleen riittävästi. Kaikkea salsaa ja avokadoa en laittanut päälle, kun kolmesta yksi ei halunnut niitä, ranskankerman laitoin suosiolla suoraan omalle lautaselle. Parasta tietty olisi, että kaiken laittaa nachojen päälle, mutta meni se näinkin, omalta lautaselta oli helppo täydentää.

2 kourallista nachoja

3 dl chili con carnea (tai sin carnea)

sopivasti hyvää cheddaria (esim. Village oak Hakaniemen Lentävästä lehmästä)

3 tomaattia

½ hopeasipuli

½ limen mehu

ripaus sokeria

aavistus suolaa

2-3 avokadoa

½ limen mehua

ripaus sokeria

aavistus suolaa

korianteria

ranskankermaa

Laita uuninkestävälle lautaselle kerros nachoja. Lisää chili con carnea niin, että jokaisen maisslastun päällä on sitä. Ripottele raastettua cheddaria päälle. Tee uusi kerros samoin, ja vielä kolmaskin. Paista 225 asteessa uunissa 10-15 minuuttia, niin että nachot saavat aavistuksen väriä ja juusto sulaa.

Tee sillä välin nopea tomaattisalsa, pilko tomaatit ja hopeasipulia, sekoita joukkoon limen mehua, sokeria ja suolaa (ja tuoretta pilkottua chilä). Pilko myös muutama avokado, sekoita joukkoon limen mehua, sokeria ja suolaa. 

Kun paistos on valmis, nosta lautanen pois uunista ja lisää päälle salsa ja pilkotut avokadot seka ranskankermaa ja reilusti tuoretta korianteria. Syö heti. Chiliä olisi voinut olla enemmänkin, mutta kyllä tämäkin riitti.

Tomaatit kylvetty 2015

Nyt on tomaatit kylvetty tälle vuodelle. Tänä vuonna laitoin 11 erilaista lajiketta, Sun Goldia kahdenlaisia siemeniä, eli 12 purkkia ikkunalaudalla. Se on kaksi vähemmän kuin viime vuonna. Päätin nimittäin surkean kesän jälkeen, että vähempikin vaiva riittää, hyvänä vuonna satoa tulee vähästäkin, ja huonona vuotena satoa ei tule vaikka näkisi paljonkin vaivaa. Siitä voi sitten olla montaa mieltä, vähentääkö tuo kaksi tomaattilajiketta vähemmän riittävästi vaivaa. Nyt laitoin kasvamaan reilusti kirsikkatomaattia, pari isoa tomaattia ja pari pensastomaattia. Toivottavasti satoa tulisi vähän enemmän kuin viime vuonna. Huhtikuussa kylvän sitten basilikat, joita laitan pieninä puskina tomaattiruukkuihin kasvamaan.

Chilit voivat todella hyvin tässä vaiheessa vuotta, lisävalo mahdollistaa hyvän kasvun. Ei ole minään vuonna chilit olleet noin upeita tähän aikaan vuodesta. Osa chileistä oli niin isoja, ja niissä oli niin paljon ilmajuuria, että vaihdoin ne noista ruukuista maitopurkkeihin kasvamaan. Laitoin kasvin multapaakkuineen maitopurkin pohjalle ja täytin melkein kokonaisen purkin mullalla. Näin juuria alkaa muodostua varresta lisää, ja kasvi kasvaa hyväksi ja vahvaksi.  

C. galapagoense ei ole edelleenkään itänyt.

Kananpaloja melkein Buffalo-tyyliin ja Aurajuusto-dippi

Aika menee niin nopeasti, että tuntuu että toistan itseäni, siitä huolimatta että viime vuosi jäi välistä. Nimittäin se on taas Super Bowl -viikonloppu ja Nelonen Pro joka näyttää ottelut meille kaikille. Hyvä! Pari aikaisempaa juttua voi lukea tuolta: 2012 ja 2013. Tänä vuonna on taas jännä peli tulossa, minusta tuli Tom Brady -fani jenkeissä, niin upeasti hän pelasi silloin uransa alussa. Ja pelaa edelleen. En tiedä miten hän tekee sen, mutta yli kymmenen vuotta ei näy missään.

Kun viime aikoina on käynyt kotona lähinnä vain nukkumassa eikä ole arkena tehnyt ruokaa aikoihin (muut ovat kylläkin lämmittäneet minun tekemiä ruokia), niin voi hyvin viettää vähän aikaa keittiössä viikonloppuna. Tämä ruoka olisi kyllä tarkoitettu pelin aikana syötäväksi, mutta aikaeron takia se ei oikein ole mahdollista, meillä ei ainakaan syödä yhden kahden aikaan yöllä. Eli syötiin näitä sitten päivälliseksi. Ohje on siitä hauskasta Pioneer Womanin eli Ree Drummondin Juhlakirjasta. Totta kai Isolle Pelille on oma kappaleensa täynnä toinen toistaan parempaa juhlaruokaa.

Minä tein tänään näitä kanoja vähän sinne päin, slidereita ja sekä vihannestikkuja. Tee juustodippi ensin jotta se ehtii maustua. Minä muokkasin suhteita vähän omaan makuun sopivammaksi (esim. majoneesia puolet vähemmän), ja muutenkin puolitin ohjeen, se oli ihan riittävästi. Tuossa alla ohjeet ovat sellaisenaan kuin tein ne. Kanojen kastikkeesta tuli mitä tuli kun ainekset ovat erilaisia.

Aurajuusto-dippi:

1 dl majoneesia

1 dl hapankermaa

100 g Aura-juustoa murusteltuna

ripaus Worcestershire-kastiketta

pippuria

½ dl piimää

Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna maustua jonkin aikaa jääkaapissa.

Kanapalat

1 kg kanan nahattomia rintafileitä (minulla Naapurin maalaiskanaa)

2½ dl jauhoa

1 rkl maissitärkkelystä

1 tl suolaa

1 tlk olutta, vajaa (3,3 dl)

rypsiöljyä

Pilko kana sopiviksi suupaloiksi (n. 2½ x 2½ cm). Sekoita kulhossa taikinan kuivat aineet. Lisää olutta, vatkaa samalla jotta taikina ei jää paakkuiseksi. Taikinan pitäisi olla sopivan paksua, jotta se peittää lihapalat riittävästi, mutta ei jää paakkuiseksi. Minulla jäi olutta yli, ja taisi silti olla vähän liian löysä taikina. Lämmitä öljy n. 175-asteiseksi padassa. Friteeraa lihat öljyssä pienissä erissä, n. 3-4 minuuttia kerrallaan. Nosta lihat talouspaperille valumaan. Minulla ei ole friteerauskeitintä, eli kanat painuivat vähän pahasti pohjaan. Olisi myös pitänyt käyttää isompaa pataa ja öljytilavuutta, nyt meni aikaa aika paljon, kun ei sinne pataan voinut laittaa paljoa lihaa kerrallaan.

Kastike 

(tässä nyt sovelsin ihan täysin, ja tein vähemmän, koska lapset saivat kanat ilman soossia)

100 g voita

1½ dl chilihilloa (cayenne pepper sauce ohjeessa)

muutama tippa Worcestershire-kastiketta

Sulata voi kattilassa, lisää hillo ja W-kastike sekaan, vatkaa hyvin sekaisin. Sekoita kastike friteerattujen kanojen joukkoon. Levitä lihat uunivuokaan, ja paista vielä 160-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia.

Laita kanat laakealle lautaselle ja dippi-kuppi viereen. Hyvää kaikkien mielestä.

Chilien idätys

Minä olen normaalisti laittanut chilien siemenet suoraan multaan, ja antanut ajan kulua. Meillä on välillä hyvinkin viileää talvella, ja itävyys on ollut sen mukaista, keskimäärin n. 50 %, joillan lajikkeilla selvästi vähemmän, joillain enemmän. 

Tänä vuonna minulla on kuitenkin haaveissa kasvattaa muutamaa harvinaista ja vaativaksi tiedettyä chililajiketta, joten itävyyteen oli pakko kiinnittää huomiota. Satuin näkemään FB-kaverin laittaman kuvan idätyslautasta, mikä loistava ajoitus. Lautta on ymmärtääkseni Chilivaarin kehittämä systeemi, aikaisempi kirjoitus löytyy tuolta, ja päivitetty versio tuolta. Ideana on siis kääriä talouspaperia styroxin ympäri ja sitten laittaa lautta siemenineen vesialtaaseen kellumaan. Samalle lautalle mahtuu monta lajiketta, joten kannattaa kirjoittaa nimet kuivalle talouspaperille jo etukäteen ja sen jälkeen asetella siemenet paikalleen. Nopeasti itävät lajikkeet ovat jo alle viikossa valmiita multaan. Hitaampien kanssa voi joutua odottamaan useammankin viikon.

Minulla siemenet ovat olleet itämässä pimeässä, joten laitoin ne ajoissa multaan. Jos idätyksen hoitaa läpinäkyvässä rasiassa hyvässä valossa, taimien voi antaa kasvaa sirkkalehtivaiheeseen. Minulla rasia oli kylppärin lattialla, jossa on lattialämmitys. Näin siemenet saivat itää riittävän lämpimässä, ja eron tosiaan huomasi itävyydessä. Näissä nopeasti itävissä siemenissä itävyysprosetti oli tasan 100, eli huima parannus vanhaan. Ja nyt odotellaan niitä hitaampia ja toivotaan parasta.

Chipotle-majoneesi

Kuva ei todellakaan ole tältä vuodelta

Chipotle-majoneesi, jonka ohje löytyy Liemessä-blogin Jenni Häyrisen mainiosta Katukeittiö-kirjasta, on kiertänyt blogeissa pitkin vuotta, ja mitään muuta kuin ylistystä en ole kuullut, joten odotukset olivat korkealla kun tein sitä ensimmäisen kerran. Alun alkaen en ajatellut edes kirjata sitä ollenkaan tähän, sillä resepti tosiaan löytyy kirjasta ja monista blogeista helposti. En kuitenkaan saanut reseptiä toimimaan ihan sellaisenaan omassa blenderissä, eikä sauvasekoittimestanaa ollut apua, joten ajattelin kuitenkin postata tämän modifioidun ohjeen itselleni ylös.

Kirjan annos on nimittäin niin pieni, ettei oman koneen terät riittäneet vaahdottamaan keltuaista ja chiliä leikkaamaan. Mutta ei hätää, suurensin ohjetta, joka kannattaa tehdä jo senkin takia, että tämä on vaan niin hyvää, ettei pieni annos riitä mihinkään. Laitan tähän ohjeen sellaisena kuin minä tein, jotta saan tehtyä samaa myöhemminkin, tässä on siis monien osien määriä muutettu alkuperäisestä sekä lisätty myös sokeria.

2 valkosipulinkynttä

1 dl öljyä

3-4 chipotle-chiliä adobo-kastikkeessa

2 keltuaista

½ limen mehu

suolaa, pippuria
1 tl sokeria

Paista pannulla kokonaisia valkosipulin kynsiä öljysssä n. 10 min. Anna öljyn jäähtyä. Laita valkosipulit, chipotlet ja keltuaiset tehosekoittimeen. Anna koneen käydä, ja valuta öljy ohuena nauhana sekaan. Mausta lopuksi limen mehulla, suolalla ja pippurilla.Syö minkä tahansa kanssa, varmasti on hyvää.