Tillipasta

Toiset tekevät salviapastaa, mutta minä teen tillipastaa. Jos et ole tehnyt aiemmin niin todellakin suosittelen kokeilemaan. Tilli on yksi lempiyrteistäni; ehkäpä juuri se, jonka ottaisin autiolle saarelle jos saisin viedä vain yhden yrtin mukanaan. Siis tämä oikea tilli joka kasvaa Suomen kesässä avomaalla, joka on pakastettunakin miljoona kertaa parempaa kuin mikään talvella kasvava ruukkutilli. Joten juuri nyt on oikea aika tehdä tillipastaa, mieskin totesi että olipa hyvää vaikka oli pahat aineet (ei siis ole tillifani).

Tämä annos on kahdelle, koska olimme kahden, vähän jäi yli:

200 g hyvää pastaa

hyvin suolattua vettä

40 g voita

iso nippu tilliä

1 valkosipulin kynsi

½ sitruunan mehu

mustapippuria myllystä

vähän pastan keitinvettä

parmesania

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä. Sulata sillä aikaa voi pienemmässä kattilassa. Anna voin saada vähän väriä, mutta älä ruskista liikaa. Pilko tilli hienoksi silpuksi, minulla oli silppua n. kourallinen, olisi voinut olla vähän enemmänkin. Heitä tilli ja murskattu/pilkottu valkosipuli voin sekaan. Anna kypsyä hetki ja purista sitruunan mehu mukaan ja mausta muutamalla rouhaisulla mustapippuria. 

Kun pasta on valmista, nostele se tillivoin päälle, lisää vähän keitinvettä suurusteeksi. Kääntele sekaisin ja nauti hienosta pastasta parmesanraasteen kanssa. Voi syödä ihan sellaisenaan, hyvää myös kalan kanssa, mutta tällä kertaa meillä oli lisänä aiemmin grillattua possua (koska sitä oli). 

Arkinen tattipasta yhdelle

Teen etäpäivien lounaiksi usein sieniruokia, koska olen nykyisin perheessä ainoa joka syö niitä. Minulla on vielä muutama purkki monen vuoden takaisia kuivattuja tatteja, ja olen nyt niitä kuluttanut pois, kun viime vuosien  tattivuodet ovat olleet surkeita tai umpisurkeita. Jääkaapissa on myös monia purkinpohjia, joita on hyvä käyttää ajallaan. Tämän lounaan valmistukseen menee se aika, mikä menee pastan kiehumiseen. Ja toki voit tehdä isomman annoksen suurentamalla määriä, tämä oli nyt vain minulle. 

Tästä pastasta arkisen tekee hernis, jota lisään nykyisin lähes kaikkiin arjen sieniruokiini. Sienien proteiinimäärä sellaisenaan ei (mielestäni) ihan riitä ikäiselleni naiselle, mutta herniksestä saan hyvää lisäprotskua, se on kotimaista ja niin miedon makuista, ettei vaikuta sienten omaan makuun mitenkään. Loistava tuote, etenkin meille jotka emme voi syödä soijaa/tofua.

80-100 g hyvää pastaa

vettä, suolaa

kourallinen kuivattuja herkkutatteja

vettä

kourallinen hernistä

1 sipuli

1 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen

1 rkl punaista pestoa

1-2 tl hyvää tummaa balsamicoetikka

vähän pastan keitinvettä

parmesania tai muuta juustoa (jos on/haluat)

basilikaa

Valmistaudu aamulla laittamalla kuivatut sienet likoamaan veteen. Lounasaikaan keitä pasta suolatussa vedessä. Laita paistinpannulle sienet nesteineen, lisää myös hernis, joka saa imeä makua sienien liuotusvedestä. Kun melkein kaikki neste on haihtunut/imeytynyt, lisää silputtu sipuli. Lisää myös aurinkokuivattuja tomaatteja ja niiden öljyä. Kuullota kunnes sipuli on pehmeää, sekoita pesto ja mausta balsamicolla. Kun pasta on kypsää, kaada vesi pois, mutta ota keitinvettä vähän talteen (n. ½ dl). Sekoita sieniseos pastan joukkoon, huuhtele pannu tilkalla pastan keitinvettä ja kaada sekin pastan joukkoon. Sekoita ja lisää halutessa juustoa. Lisää tuoretta basilikaa jos on, minulla nyt oli.

Ihana etäpäivän lounas, hyvänmielen ruokaa. Lisänä söin ison palan hyvää varhaiskaalia, mutta toki mikä tahansa salaatti sopii hyvin. 

Pesto-pastasalaatti juhliin

Vuoden 2023 ylioppilaan yksi lempisalaateista oli jossain salaattipöydissä myytävänä ollut punainen pestopastasalaatti, jossa on punaista pestoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Työkaverini kertoi, että heillä oli ollut ylioppilasjuhlissaan pastasalaatti, johon lisäsivät vielä ennen tarjoilua tuoreita kasviksia ja basilikaa. Nämä ideat yhdistämällä päädyimme tällaiseen salaattiin. Gluteeniton versio tehtiin muuten samalla tavalla, mutta käytettiin gluteenitonta Rummon pastaa, vegaanisen version saa käyttämällä vegaanista pestoa. 

Tätä salaattia on sittemmin tehty pariin otteeseen protuleirien loppujuhliin, tämä kuva on tämän kesän juhlasta, pastasalaatti oikealla. Protukokkeina olemme käyttäneet Cooppia ja vastaavaa sekä ehkä vähän vähemmän tuoreita tomaatteja kuin ylioppilasjuhlien versiossa,  ja ihan hyvää sekin on ollut. Muutenkin tästä salaatista on tullut yksi luottosalaatti moniin eri tarpeisiin. Tuon määrän voi laskea riittävän n. 20:lle hengelle tai ylikin, toki riippuen siitä mitä muuta on tarjolla. 

1 kg pastaa (Rummo fusilli)

1½ prk Calabrese-pesto (Rummo)

1 prk aurinkokuivattu tomaatti öljyineen (VegOnTable 200/100g)

½-1 sitruunan mehu

n. 500 g kirsikkatomaatteja puolitettuina

tuoretta basilikaa reilusti

Keitä pasta reilusti suolatussa vedessä suunnilleen kypsäksi. Huuhtele pasta reilulla kylmällä vedellä ja anna jäähtyä. Sekoita pesto joukkoon. Hienonna aurinkokuivattuja tomaatteja vähän (tai käytä valmiiksi pilkottuja!) ja lisää nekin öljyineen pastan sekaan. Purista vähän sitruunamehua päälle ja sekoita kaikki hyvin sekaisin. Anna maustua yön yli jääkaapissa.

Ennen tarjoilua lisää reilusti halkaistuja kirsikkatomaatteja ja tuoretta basilikaan pilkottuna. 

Protujuhliin olen tehnyt annoksen 2½-3x ja se on riittänyt ihan hyvin, vähän jäänyt mutta ei liikaa. Tämä on myös siitä kiva salaatti, että jos sitä jää juhlista yli, voi sen pakastaa tomaatteineen päivineen ja valmistaa siitä myöhemmin vaikka hyvää makaronilaatikkoa lisäämällä lempiproteiinia ja vähän jotain nestettä (kermaa, kaurakermaa, lientä, mitä vaan), ehkä juustoa ja paistamalla 200 asteessa puolisen tuntia. 

Vuoden 2023 ylioppilasjuhlat

Munakoisopasta

 

Tänä kesänä minulla on ollut varsinainen munakoisohimo. Syön niitä melkein joka päivä eri tavoin valmistettuna, yksinkertaisimmallaan itketyksen jälkeen paahdan sen air fryerissa ja syön sieltä suoraan. Yhden kerran näin tehtynä minulla jäi munakoisot liian suolaisiksi. Totesin heti, että niistä kannattaa tehdä ruokaa, jonne suola laimenee. Tein ensimmäisen kerran niistä aineksista mitä sattui olemaan, mutta siitä tuli niin hyvää, että olen tehnyt (suunnilleen) samalla tapaa monta kertaa. Kuva on otettu esikoisen luota, jossa teimme tämän pastan yhdessä meille päivälliseksi. Tuo annos on hyvä kahdelle, vaikka taisi siitä vähän jäädä ylikin. 

1 munakoiso, suolaa, oliiviöljyä
3-4 tomaattia
kesäkurpitsaa (pieni tai pätkä isompaa)

2 dl hernisrouhetta (+ n. 1 dl vettä)

1-2 tl Provencen yrttiseosta

öljyä
1-2 sipulia 
lehtikaalia (jos on) 

Pastaa 80-100 g per annos, keitä ja valuta

Viipaloi munakoiso, ripottele suolaa molemmin puolin ja itketä sitä vähintään puoli tuntia. Pyyhi suolat ja nesteet pois ja paahda pannulla oliiviöljyssä, tai pyöräytä palat oliiviöljyssä ja paahda air fryerissa n. vartin verran 180 asteessa niin että viipaleet saavat riittävästi tummaa pintaa. Pilko paahdetut munakoisot, tomaatit ja kesäkurpitsa ja sekoita kaikki. Maut (=suola) saavat tasaantua pidempääkin jääkaapissa, teen tämän yleensä aamulla, tai jopa edellisenä iltana.

Kuumenna paistipannu ja mittaa hernisrouhetta ja siitä puolet vettä (käytän yleensä n. dl per hlö), anna herniksen imeä vesi, mausta Provencen yrttiseoksella. Lisää pannulle öljyä ja silputut sipulit, kuullota vähän ja lisää sitten munakoiso ja muut kasvikset. Anna hautua vähän aikaa ja sekoita joukkoon keitetty pasta. Valkosipuli sopii tähän, samoin tuore basilika. Ja kaikki kasvikset mitä sattuu olemaan, kunhan on munakoisoa, tomaattia ja sipulia.

Pasta jäniksen sydämistä

Mies tuli viikonloppuna kauden viimeiseltä metsäreissulta kotiin rusakko mukanaan, mikä lie luonnonoikku kun oli myös viisi sydäntä. Sydämet painoivat yhteensä vajaa 200 g, ihan koko perheelle ne eivät olisi riittäneet, mutta sopivasti etäilijöiden lounaaksi kuitenkin (eli alla oleva ohje on sopivasti kolmelle). 

Keitin jäniksen sydämet edellisenä iltana liemessä. Liemen tein suunnilleen kuten aiemmin. Kun olin keittänyt lientä vajaa kaksi tuntia, lisäsin joukkoon 5 sydäntä ja keitin vielä puoli tuntia. Otin sydämet talteen, siivilöin liemen ja keitin sitä vielä kasaan. Keitetyt sydämet olivat jääkaapissa yön yli, toki ne olisi voinut valmistaa heti.

Tästä tuli varsinainen jämäruoka, sillä käytin edellisen päivän aterialta jääneen kastikkeen sekä kahden pastapussin jämät tähän lounaaseen. Oikein hyvän mielen ruoka: lounas syntyi nopeasti ja vaivattomasti, sain käytettyä jämiä ja ennen kaikkea maku oli todella hieno. 

1 sipuli

öljyä

½ dl vahvaa jänislientä

5 jäniksen sydäntä liemessä keitettynä (yhteensä vajaa 200 g)

½-1 dl omenakastiketta (tai vähän kermaa tai juustoa jos haluaa)

suolaa, pippuria myllystä

240 g pastaa

Kuori ja pilko sipuli. Kuullota sitä öljyssä hetki, lisää liemi ja anna sipulin pehmentyä liemessä. Viipaloi sydämet ohuiksi viipaleiksi, lisää ne pannulle ylijääneen kastikkeen (tai kerman tai juuston) kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon ja nauti heti yksinkertaisesta lounaasta. Kuten sanoin, tämä oli hyvän mielen etälounas, näitä tarvitaan taas.

Lasagne Nigellan mukaan

Täytyy kai todeta, etten ole enää pitkään aikaan ollut (keitto)kirjojen ostolakossa, sen verran tiheään noita uusia kirjoja on viime aikoina tullut hankittua. Tilasin itselleni Nigellan omistuskirjoituksella olevan kirjan Cook, eat, repeat,... Alkuun ajattelin, että tuliko hutiostos, mutta kyllä ei tullut. Nigella kuvaa kirjassaa ruokafilosofiaansa, ja ehkä yleisin sana kirjassa onkin I, mutta ei se haittaa. Olen laputtanut monta reseptiä sieltä, etenkin kevääksi on odottamassa monta uutta tapaa käyttää raparperiä. 

Lasagnen ohje on pitkä ja yksityiskohtainen, minä kirjoitan tähän oman versioni vähän lyhyemmin ja aavistuksen oikoen. Mutta kahdesta uudesta oivalluksesta en tingi, ne jäävät varmastikin käyttöön. Ohje on ehkä työläämpi kuin tapa millä ennen olen tehnyt, ainakin aikaa siihen kului, mutta onhan tämä nyt niin paljon parempaa. Minä tein heti 1½-kertaisena, ja pakastin osan paistamatta, loistava oivallus jonka olen kuullut Campasimpukalta. Tämä pakastettu lasagne oli hyvä ja vaivaton ateria eiliselle kun minulla olikin muuta. 

Foliorasian kansiteksti

Perhe toivoi että tekisin pian uudet annokset pakastimeen, eipä tarvitse enää makaronilaatikkoa kuulemma tehdä. Minulla jäi kastiketta vähän yli, pakastin sen ja käytän joskus nopeana pastakastikkeena sellaisenaan. 

Lihakastike

2 isoa sipulia

öljyä

1,25 dl täysmaitoa

½ dl tomaattipyretta

2 isoa porkkanaa

1 palsternakka (oma lisäys)

varsisellerin varsi

valkosipulia muutama kynsi

150 g hyvää pekonia

reilusti persiljaa

1 tl kuivattua chiliä (enemmän kuin ohjeessa)

700 g jauhelihaa

3 rkl punaviinietikkaa (ohjeessa 2½ dl punaviinia)

7 dl hyvää lientä (ohjeessa 5 dl)

2 tölkkiä tomaattimurskaa (á 400 g)

2 tl suolaa

3 laakerin lehteä

tuoretta timjamia

Aloita jauhelihakastikkeesta: Kuori sipulit ja pilko ne pieniksi. Ota kuoret ja kannat talteen maitokastiketta varten. Paista sipuleja isossa padassa viitisen minuuttia, laske lämpöä ja jatka hauduttamista vartin verran. Sekoita tomaattipyre ja maito, jätä odottamaan. Kuori ja raasta juurekset, ota taas kuoret talteen, pilko selleri ihan pieneksi, ota siitäkin ylimääräiset osat talteen.  Pilko valkosipuli ihan pieneksi, ota kannat talteen. Pilko pekoni pieneksi.

Lisää kasvikset ja pekoni sipulin joukkoon, nosta lämpöä ja ja kypsennä kasviksia kymmenisen minuttia sipulin kanssa, mausta chilillä ja persiljalla. Siirrä kasvikset kulhoon, ja ruskista jauheliha padassa. Lisää kasvikset takaisin, lisää viinietikka ja lihaliemi, tomaattipyde maidossa, tomaattimurskat, suola ja yrtit. Hauduta padassa 170 asteessa 1 h.

Maitokastike

kasvisten kuoret ja kannat

1 l täysmaitoa

1 tl suolaa

valkopippuria

2 laakerinlehteä

100 g voita

100 g vehnäjauhoa

25 g raastettua parmesania

Laita kaikki kasvisten kuoret ja kannat sekä mausteet kattilaan, lisää maito ja nosta melkein kiehuvaksi. Sammuta lämpö levyltä, peitä kattila kannella ja anna maidon maustua. (Tämä oli minulle se ensimmäinen uusi oivalltus!). Kun lihakastike on ollut uunissa 45 minuuttia, sulata voi ja sekoita siihen jauhot puhtaassa kattilassa, paista kohtuullisella lämmöllä muutama minuutti. Siivilöi maitoa vähän kerrallaan sekaan, minä sekoitan aina hyvin vispilällä ettei tule paakkuja. Jatka vatkaamista ja lämmittämistä niin, että kastike saostuu, minulla siihen menee n. 10 minuuttia. Sekoita raastettu parmesan joukkoon. 

Lisäksi

n. 20 lasagnelevyä

1 pallo mozzarellaa

40 g raastettua parmesania

Kun kastikkeet ovat valmiit, voit koota lasagnen. Alimmaksi vähän lihakastiketta tai pääasiassa sen lientä, sitten lasagnelevyt. Siihen maitokastiketta ja lihakastiketta ja päälle lasagnelevyt. Ja taas kastikkeet ja päälle lasagnelevyt, niin kauan kuin mahtuu, mieluiten kolme kerrosta. Päällimmäiseksi jää kastikkeet, voit lisätä vielä vähän lisää lihakastikkeen nestettä. Tässä vaiheessa jätä lasagne maustumaan vähintään puoleksi tunniksi (tämä oli minulle toinen uusi oivallus!). Jos pakastat lasagnen paistamatta, voit pakastaa tässä vaiheessa, ja sitten tarvittaessa sulattaa lasagne ja lisätä juustot ennen paistamista.

Lämmitä uuni 200 asteeseen, Lisää mozzarella siivuina ja raastettu parmesan päälle. Peitä vuoka foliolla, paista 40 minuuttia. Poista folio, paista vielä 30 minuuttia. Anna lasagnen vetäytyä 20 minuuttia ja nauti (ehkä parhaasta ikinä) lasagnesta.

Käytin tammikuussa yhden sunnuntain kokkaamiseen ja sen ansiosta tämä alkuvuoden työputki on sujunut ruokien kannalta mukavasti. Kaikki äitini reseptit -blogin Nanna kutsui minua mealpreppariksi, olkoon se toinen nimeni. 

Munakoisoa, kantarellia ja mangoldia pastalla

Se on taas hävikkiviikko, ja minäkin jatkan edelleen siinä nollahävikin tavoitteessa. Tällä viikolla se tarkoitti esim. sitä, että mökille lähtiessä nappasin mukaan kaksi parhaat päivänsä nähnytttä munakoisoa, jotka olisivat viikon aikana menneet pilalle (en uskonut että muu perhe olisi niistä mitään kokannut). Ja otin mukaan myös sen hyvän tuoreen buffalo-mozzarellan, joka ei enää viikon päästä olisi ollut tuore. Sienet oli juuri poimittu metsästä, mutta tämän syksyn tavoite on ollut, että sieniä päätyisi mahdollisimman vähän pakastimeen, minne ne meinaavat aina unohtua.

Valmistin kahdelle sen verran reilun annoksen, että tästä riitti kahdelle päivälle, ensimmäisenä päivänä pääruokana, toisena lisukkeena.

2 munakoisoa

1 l kantarelleja
öljyä

tuoretta oreganoa

tuoretta timjamia

1 iso sipuli

1 valkosipulin kynsi

reilu nippu mangoldia

hyvää pastaa

buffalo-mozzarellaa (125 g)
reilusti raastettua parmesania

Viipaloi munakoisot. Ripottele niille vähän suolaa, ja anna kyynelehtiä puolisen tuntia. Sillä välin pilko sienet ja hauduta pannulla nesteet pois. Jos viimeksi oli "kuivattuja" sieniä, nyt niissä riitti vettä. Siirrä sienet syrjään. Laita pannulle öljyä, pyyhi munakoisoviipaleet kuivaksi ja pilko ne pienemmiksi. Paista ne hyvässä öljyssä niin, että saavat vähän väriä, lisää tuoreet yrtit joukkoon. Pilko sipulit ja lisää nekin pannulle. Kuullota vähän aikaa, lisää sienet takaisin, sekoita ja lisää lopuksi reilusti pilkottua mangoldia.

Tällä välin keitä pasta sopivaksi hyvin suolatussa vedessä. Valuta, mutta jätä pieni tilkka vettä kattilan pohjalle. Kaada kasvikset pastan joukkoon, lisää myös viipaloitu mozzarella ja reilusti parmesania joukkoon. Sekoita hyvin ja anna juuston sulaa kastikkeeksi ja makujen imeytyä pastaan.

Parempi ruoka kuin osasin etukäteen kuvitella, niin hyvä, että teen varmasti toistekin. Isäkin santsasi (ei mainita ketsupista mitään, pasta on pastaa vaikka olisi kuinka hyvää...).

Pasta alla norma

Olin tilannut kaksi munakoisoa vaikka meillä ei minun lisäkseni muut siitä juurikaan pidä. Munakoisot odottivat pöydällä inspiraatiota, mikä tuli siinä vaiheessa kun seuraava vaihe olisi ollut bioroskis. Mutta kuten monella muullakin, hävikkiä ei ole syntynyt tänä keväänä, ei syntynyt nytkään. Googlailin munakoiso-ohjeita (haikailin myös työpaikan lähellä olevan pizzerian pizza alla normaa), ja päädyin tekemään Pasta alla normaa Soppa365-ohjetta mukaellen. Jos haluaa tehdä tarkkaan sen mukaan, kannattaa katsoa linkin taakse, tässä on se miten minä tein: 

2 munakoisoa

suolaa 

oliiviöljyä/rypsiöljyä paistamiseen

1 iso sipuli

2-3 valkosipulinkynttä
öljyä

400 g tomaattimurskaa

2 dl vettä

1 rkl punaviinietikkaa

1 tl sokeria

mustapippuria

kourallinen basilikanlehtiä

Pastaa n. 300 g

parmesania

Viipaloi munakoisot ja ripottele niiden päälle kummallekin puolelle suolaa. Anna suolan imeä nestettä munakoisoviipaleista puolisen tuntia.

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulit ja kuullota niitä öljyssä muutama minuutti. Kaada sekaan tomaattimurska, ja vesi jolla huuhtelit tomaattimurskapurkin. Lisää myös punaviinietikka, sokeri, suola ja pippuri. Keitä kastiketta puolisen tuntia niin, että se sakenee sopivaksi. Pilko basilika ja sekoita kastikkeen joukkoon.

Samalla paista munakoisoviipaleet. Kuivaa neste puhtaalla keittiöpyyhkeellä ja paista ne reilussa öljyssä pannulla. Paista ihan reilusti niin, että saat hyvän ruskean pinnan. Siirrä viipaleet talouspaperin päälle, ylimääräinen öljy imeytyy paperiin. Paloittele munakoisot ja sekoita kastikkeen joukkoon.

Nauti kastike keitetyn pastan ja raastetun parmesanin kanssa. Ihan käsittämättömän hyvää, mikä lie ihmeliikutus tuli näin hyvästä ruuasta. Myös esikoinen tykkäsi, hän nautti jo ruuan tuoksusta valmistuksen aikana; muut eivät edes aikoneet maistaa. Ja hyvä niin, jäi minulle useammaksi ateriaksi.

Helppo kanapasta pinaatilla

Meillä oli kuopuksen kaveri yökylässä, tuli oman pelikoneen ja lakanoiden kanssa. Tämä sama kaveri sattui kerran olemaan meillä kylässä ja jäi syömään juuri silloin, kun olin hävikin torjumiseksi tehnyt sellaisen todellisen hävikistä-not-herkuksi ruuan. Nuori söi mukisematta hyvä annoksen (toisin kuin omat lapset), ei kylläkään santsannut. Ja mikä pilke silmäkulmassa, hinnatonta. Nyt kyselin kuopuksen kautta ruokatoiveita, mutta vastaus oli yksinkertaisesti että kaikki pastaruuat maistuvat. 

Halusin siis tällä kertaa tehdä jotain maistuvampaa, tosin en ikisuosikki pasta bolognesia (koska sitä oli syöty jo viikolla monena päivänä). Päädyin tekemään kanapastan ja upottamaan sinne vielä reilusti pinaattia, ihan siitä syystä että kasvisten kulutus on ollut jotenkin tosi tahmeaa tänä vuonna. Tämä oli maistuva mutta reilu annos viidelle, jäi vielä alkuviikoksi syötävää.

500 g pastaa

öljyä

currya, viherpippuria, paprikajauhetta (n. 1 tl kaikkia)
mustapippuria myllystä

600 g broilerinfilettä suikaleina

2 sipulia

1 tlk tomaattimurskaa (500 g)
1 tl suolaa

2 dl kermaa

200 g tuoretta pinaattia

basilikaa öljyssä

Keitä pasta paketin ohjeen mukaan hyvin suolatussa vedessä. Valmista sillä aikaa kastike: laita pannulle öljyä ja mausteita (viherpippurit morttelin kautta) ja ruskista lihat muutamassa erässä, siirrä kattilaan. Kuullota silputut sipulit, siirrä nekin kattilaan. Lisää tomaattimurska, anna kiehua muutama minuutti, lisää kerma ja anna kiehua vielä hetki. Lisää pinaatti (voit halutessa pilkkoa niitä vähän veitsellä) ja sekoita joukkoon, anna kastikkeen kiehahtaa.

Kun pasta on sopivan kypsää, valuta se ja kaada takaisin kattilaan. Sekoita kastike joukkoon ja anna lämmetä vielä hetki. Pilko reilusti basilikaa öljyn joukkoon, ja laita kulhoon viereen, jotta basilikasta pitävät voivat lisätä sitä ruuan sekaan.

Kaikki santsasivat.

Arjen pastasalaatti

Kuten moni tietää, parasta arkiruokaa on sellainen suht helposti/nopeasti valmistuva kaikille maistuva ruoka. Ja kuten moni tietää, että välillä se on helpommin sanottu kuin tehty. Ja sitten jos löytyy uusi helmi, vahingossa tekee vähällä vaivalla kaikille maistuvaa hyvän mielen ruokaa, on ihan voittajafiilis ja uusi vakiarkiruoka on löytynyt. 

Tämä pastasalaatti on sellainen. Olen tehnyt tätä vaikka kuinka monta kertaa tämän kevään aikana, välillä lihan tilalla on ollut metwursti-suikaleita, välillä juustoa enemmän, mutta joka kerta se on maistunut kaikille. Useimmiten olen tehnyt sen edelliseltä päivältä ylijääneestä lihasta, kuten nyt jäi eiliseltä kaksi grillattua possun ulkofilepihviä, jotka oli helppo pilkkoa mukaan salaattiin. Juustoa en aina sekoita mukaan, tänään jätin salaattijuuston omaan kulhoon, josta halukkaat (=aikuiset) saivat lisätä sitä öljyineen salaatin sekaan. 

Tästä salaatista syö yleensä neljä, ja useimmiten jää vielä yksi annos evääksi töihin. Sekaan voi laittaa kaikkea mitä sattuu olemaan, nyt esim. oli pieni vesimelonin pala jäänyt jääkaappiin.

4-5 dl täysjyvä(proteiini)pastaa

1 pss pakastemaissia tai -hernettä

1 kurkku

1 paprika

vesimelonia tai omenaa tjs. jos on

200 g kypsää lihaa (possua, kanaa, riistaa)

100 g juustoa (jos on/haluaa)

Keitä pasta kypsäksi. Lämmitä pakastekasvikset lopuksi samassa vedessä, huuhtele kylmällä vedellä ja anna vähän jäähtyä. Kuori kurkku, pilko kasvikset ja/tai hedelmät. Paloittele kypsä liha ja juusto (tarvittaessa). Sekoita kaikki sekaisin, ja nauti sellaisenaan. Lisää öljyä tai salaatinkastiketta maun mukaan.

Järkisärkipasta

Meillä syödään nykyään 2-3 kertaa viikossa kalaa, valituksia alkaa tulla siinä vaiheessa kun peräkkäisiä päiviä alkaa olla yli 3-4 (joskus silloin kun tulee käytyä Maxin kalassa). Mutta tuoreen kalan lisäksi tulee käyettyä aika usein säilykekalaa, nimittäin Järkisärkeä. Se onkin tuote, jota minulla on AINA kaapissa, pelastaa monta kokkausjumia tai muuten kiireistä iltaa. Sanonkin kaikille, että miksi joku käyttää tonnikalaa, kun meillä on upea järkisärki. 

Viime aikojen suosikiksi on noussut nopea pastakastike. Kastike valmistuu samassa ajassa kuin pasta kiehuu, eniten aikaa taitaa mennä siihen, että pastavesi kiehuu. Tämä valmistuu vartissa ja maistuu meillä ihan kaikille (ja paremmin kuin se, jossa käytän kastikkeena pelkkää järkisärkeä). Meillä tästä tulee aina 5 annosta: koko perhe syö yhden aterian ja minä saan vielä seuraavaksi päiväksi eväät töihin. 

400 g pastaa

1 iso sipuli

öljyä

3-4 tomaattia

1 prk Järkisärki luomutomaatti+yrtit

parmesania

Laita hyvä pasta kiehumaan suolattuun veteen. Pastan kiehuessa valmista kastike: kuori ja silppua sipuli ja kuullota sitä pannulla öljyssä. Kuutio tomaatit ja lisää sipulin joukkoon, anna hetken poreilla. Lisää purkillinen järkisärkeä, kala kannattaa pilkkoa haarukalla pieneksi. Anna kastikkeen kiehahtaa. Valuta pasta ja sekoita kastike pastan joukkoon. Nauti parmesaanin kanssa, 

Mustarouskukastike ja iso simpukkapasta

Kävin tällä viikolla ostoksilla Hellassa&Herkussa. Ostoslistalla oli etenkin pastaa ja risottoriisiä koska omat varastot olivat ihan tyhjiä. Huomasin ison simpukkapastan (lumaconi giganti), sen sellaisen joita voi täyttää ja paistaa uunissa, vähän kuin lasagne mutta silti erilainen. Pastaa on kuulemma ollut aina, jotenkin en vaan ole tajunnut sitä.

Löysin vähän mustarouskuja viikonlopun sienestysreissuillani. Mustarousku on ollut ei-suositeltavien rouskujen listalla muutaman vuosikymmenen, mutta viime vuosina se on palautettu listalta takaisin syötävien joukkoon. Tietysti on jokaisen oma asia kelpuuttaako sen syötävien listalle vai ei, eikä sientä edelleenkään suositella pienille lapsille eikä raskaana oleville/raskautta suunnitteleville, ainakaan isoissa määrin. Minulle mustarousku on kuitenkin se rousku, se lapsuuden herkku, josta tehty kastike oli  minusta paras sienikastike. Aavistus lakritsaa ja pähkinää maussa rouskumaisuuden lisäksi. Meillä sienet olivat pääruokana sellaisenaan, ei siis lihan lisukkeena. Muistaakseni äiti teki sienikastikkeet aina maitoon, kermaa käytettiin vain juhlapäivinä. Eli syksyisin/talvisin tavallinen ateria saattoi koostua sipulisesta rouskukastikkeesta ja perunasta, minun kohdalla se tarkoitti paljon kastiketta ja vähän perunaa. 

Meidän perheessä rouskuja ei syö kuin minä. Nyt halusin kokeilla rouskukastiketta näihin isoihin pastasimpukoihin. Kastike sellaisenaan on minulla matka lapsuuteen ja hyviin lapsuuden ruokamuistoihin. Löydän edelleen mustarouskuja silloin tällöin, ja herkuttelen niillä kerran pari vuodessa. Nämä rouskut kasvoivat jättimäisen, hylätyn muurahaispesän läheisyydessä. Tiedättehän, pesä on puolitoista metriä korkea, ja ympäristö on laajalta alueelta aivan tyhjä sammaleesta ja karikkeesta.

Tämä annos on yhdelle:

6-7 isoa simpukkapastaa (80 g)

vettä, suolaa

n. 1-1½ dl ryöpättyjä mustarouskuja

½ sipuli

voita/öljyä

suolaa, pippuria myllystä

2 rkl kermaa

1-1½ dl maitoa 

parmesania

Keitä pastaa puolet suositellusta keittoajasta hyvin suolatussa vedessä. Valmista sillä välin kastike: käytä ryöpättyä sieniä (pilkotut sienet keitetään 10 minuuttia runsaassa vedessä, huudellaan kylmässä vedessä). Kuori ja pilko sipuli, kuullota sitä pannulla. Lisää sienet, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kermamaito ja anna hautua 5-10 minuuttia. 

Täytä esikypsytetty simpukkapasta kastikkeella ja ripottele parmesania päälle. Paista n. 15-18 minuuttia 175 asteessa. 

Jämät makaronilaatikkoon

Eilen syötiin varsinaista ruokahävikin torjumisruokaa. Muutama päivä sitten valmistin pienen peuranpaistin kamadossa mediumiksi, rubissa mm. katajaa, timjamia, pippureita ja paprikaa, sekä tietysti suolaa ja tummaa sokeria. Pala oli kuitenkin sen verran reilu, että sitä riitti toissapäiväisen pizzan täytteeksi muiden lisukkeiden ohella, eikä viekäkään mennyt kaikki. Kuopus toivoo aina myös kinkku-ananas-pizzaa (joo, sitä paheksutuinta pizzaa), mutta eipä sitä kinkkuakaan kaikkea kulunut. Juustojakin jäi yli. Olin nostanut myös muutaman upean sipulin jo muutama päivää sitten, joten nekin oli hyvä aika käyttää. Näin syntyi makaronilaatikko kaikesta mahdollisesta:

5 dl makaronia

2-3 uutta sipulia

200 g kinkkusuikaleita

200 g peuranpaistia

100 g (Jukolan juuston) Cheddar-juustoa raastettuna

½ dl parmesania raastettuna

3 munaa

4 dl maitoa

Keitä makaroni melkein kypsäksi. Silppua sipulit ja niitä kuullota pannulla. Leikkaa peura ohuiksi suikaleiksi. Sekoita makaronin joukkoon kuullotettu sipuli, lihat ja juustot. Kaada munamaito päälle ja paista 200 asteessa uunissa tunti.

Ei tämä ehkä sellainen gourmet-elämys ollut että tulisi vasiten tehtyä, mutta hyvä mieli kuitenkin että sai lihat käytettyä koko perheen ruokaan.

Kolmen sipulin tatti-lehtikaalipasta

Tulihan se kylmän kevään ja kesänä jälkeen aika, että päivän ruoka on mahdollista hakea palstalta. Tällä hetkellä palstalta löytää komeita sipuleita, salaattia, tilliä ja paljon lehtikaalia. Valkosipulikin on kasvanut hienosti, nostin nyt tätä ruokaa varten yhden sipulin, joka jäi viime vuodesta maahan. Viime vuonna nosto jäi liian myöhään, ja muutamista varret olivat jo mädäntyneet, joten koko sipuli jäi maahan, nyt nostelen niitä käyttöön, sillä eihän niillä ole tilaa kasvaa, kun jokaisesta kynnestä kasvaa oma sipuli. 

Minulla on tiedossa pakastimen sulatusta, ja muutenkin mielessä on varastojen tyhjennystä ennen kuin uusi satokausi pääsee toden teolla käyntiin. Useampana aamuna on tullut juotua lehtikaali-mustikka-smoothieta ja pitihän sitä muutkin kaapitkit käydä läpi. Minulla on viime vuodelta vielä kuivattuja tatteja jäljellä, joten siitä sai oivan lisän tämän päivän ruokaan. Sanomattakin on selvää, että olen yksin kotona, eikä kukaan ole kommentoimassa mitään lehtikaalista ja/tai sienistä.

muutama kuivattu herkkutatin viipale

voita/öljyä

2 pientä sipulia (puna- ja kelta-)

1 pieni valkosipuli

kourallinen lehtikaalia

suolaa/pippuria myllystä

n.80 g pastaa

parmesania

Laita kuivatut tatit likoamaaan pieneen vesitilkkaan, anna turvota vähintään puolisen tuntia. Laita pannulle rasvaa, ja kuullota siinä viipaloidut sipulit. Lisää tatit liemineen pannulle, lisää pilkottu lehtikaali. Anna vähän paistua pannulla, ja sekoita keitetyn ja valutetun pastan joukkoon. Raasta vähän parmesania päälle ja nauti kesän mauista.

Kuninkaan pasta

Mietin sopivaa nimeä ruualle, joka on kuten miilunpolttajan pasta, mutta pekonin sijaan tehty palvatusta kauriista. Mies, kauriinkaataja, ehdotti nimeksi kuninkaan pastaa. Aikoinaan Kustaa Vaasa liitti Ahvenanmaan Tukholman lääniin, jotta pääsi sinne kaurismetsälle. Toinen nimiehdotus oli tietysti Kustaaspasta. Jostain kumman syystä nimesin tämän ensimmäisen ehdotuksen mukaan, saatte sanoa tylsimykseksi. 

Tästä ruuasta tuli suunnilleen seitsemän annosta, ensin koko perhe söi riittävästi, ja seuraavana päivänä vielä muut minua lukuunottamatta söivät riittävästi. Alun alkaen en ajatellut postata tätä ruokaa, mutta koska se oli niin totaalisen hyvää kaikkien mielestä, oli pakko kirjoittaa resepti ylös. Siksi kuva.

Kokonainen palvattu kauriinkinkku on riittänyt meille viikoksi, olemme syöneet sitä sunnuntaina sellaisenaan salaattien kanssa, pari päivää pastassa, yhdeksi päiväksi tein raikkaan salaatin, seuraavana päivänä söimme perinteistä keittoa ja tänään vielä voileipägrillissä tehtyjä voileipiä. Vielä on luu ja rippeet menossa hernekeittoon, ja sitten on koipi syöty kokonaan.

500 g hyvää pastaa

400 g palvattua kaurista

1 iso sipuli

öljyä

2 dl kermaa

1 dl raastettua parmesania

3 munankeluaista

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä. Leikkaa palvikauris suikaleiksi. Kuori ja silppua sipuli, kuullota öljyssä hetki. Lisää kauris joukkoon, samoin kerma ja raastettu hyvä parnesan. Lisää lopuksi munankeltuaiset saostamaan kastiketta, sekoita kaikki sekaisin. Valuta pasta ja sekoita kastike joukkoon. Nauti hyvästä ja yksinkertaisesta ruuasta simppelin salaatin kanssa. 

Kylmäsavustettu hauenmäti ja pasta

Meillä ei ole (vielä) oikeaa kylmäsavustinta. Ehkä sellainen joskus ilmestyy mökille, mutta toistaiseksi olen hoitanut kylmäsavustuksen meidän tavallisessa Opa-Muurikan savustimessa. Meillä on sellainen metallikehikko, johon laitetaan hienoa purua, joka palaa kytemällä niin, että muodostuu savua, mutta ei juurikaan lämpöä. Palaminen tarvitsee kuitenkin happea, joten pienen savustimen kantta ei voi sulkea kokonaan, sekin on kokeiltu. Mutta hyvin onnistuu kylmäsavustus näin, ainakin kasvisten ja näköjään mädinkin savustus. 

Minulla oli ison hauen mätipussit. Olin pakastanut ne hyvissä ajoin (vähintään 1 vrk -18 astetta) ja sulattanut ennen savustusta. Laitoin mätipussit ritilälle ja savustimen pohjalle metalliritilän puruineen. Kansi vähän raolleen, mäti sai savustua yön yli noin nollakelissä, tai vähän plussan puolella taisi lämpö olla osan yötä. En ollut suolannut mätiä etukäteen, enkä myöskään jälkikäteen. Käytin mädin tahnoissa ja ruuassa, joihin lisäsin suolaa vasta lopuksi.

Kylmäsavustettu mäti on hyvää sellaisenaan leivällä, maustamassa salaatteja, kastikkeita, tahnoja tai vaikka yksinkertaisessa pastassa. Nyt tein pastan yhdelle näin:

kypsää pastaa sopivasti

n. 1 rkl kylmäsavustettua hauenmätiä

1½ rkl ranskankermaa

ripaus suolaa (paitsi jos mäti on valmiiksi suolattua)

1 rkl silputtua tilliä

Keitä pasta sopivaksi, valuta. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja kääntele pastan joukkoon. Nauti hienon makuisesta pastasta.

River Cottagessa oli näin hieno kylmäsavustin

Järkisärki-pasta

Sanon yleensä että meillä ei juurikaan syödä eineksiä. Ja että sen takia pitää keksiä muita tapoja, joiden avulla arkinen ruuanlaitto on tarvittaessa nopeaa mutta maukasta. Ja oikein kiireisiä päiviä varten on sitten savukala tai joku sellainen. Mutta tuo juurikaan tarkoittaa että kyllä meillä jotain valmistuotteita käytetään. Kuten esim. valmista tomaattikastiketta makkarapastaan (jota tehdään makkaran lisäksi myös vaikka hirven jauhelihasta). Ja nyt on toinen ihan lottovoiton veroinen tuote joka maistuu koko perheelle. 

Järkisärki, suosikkituote tältä vuodelta. Lasipurkissa hyvälaatuista ja -makuista kotimaista kalaa Päijänteeltä kastikkeessa. Miten yhteen lauseeseen mahtuukin niin monta tärkeää ja hienoa asiaa. Maku on hyvä, ei säilyketölkin murheita ja ennen kaikkea kala läheltä (ostaako joku vielä tonnikalaa?, jos ostaa niin eipä tarvi enää). Ja plussana vielä se, että järkisärki on hyvää ihan sellaisenaan, sopii myös pizzaan, salaattiin, leivälle ja oikeasti ihan mihin vaan. Ja kaikille maistuva päivällinen syntyy helppoakin helpommin:

vettä

pastaa

järkisärki-purkki

Keitä pasta sopivan kypsäksi. Valuta vesi pois ja sekoita järkisärki joukkoon. Jos haluat, voit vähän pilkkoa kalanpaloja haarukalla. Anna kalan vähän lämmetä ja nauti parmesanin kanssa. Lisäksi salaattia ja juurestikkuja ja hyvä ruoka on valmis, aikaa menee pastasta riippuen n. 10-15 minuuttia.

Sydän-lasagne

Lasagne on ihana ruoka etenkin pakkassäällä (jee, meillä on lunta ja pakkasta). Sen tekeminen vaatii vähän aikaa, mutta samalla vaivalla tekee ison annoksen, eli ruuan saa isollekin porukalle helposti, tai sitten sen voi koota valmiiksi ja pakastaa, jolloin jonain toisena päivänä saa vaivattomasti ruuan valmiiksi. Opin Campasimpukalta tämän raakana pakastamisen, aiemmin pakastin ylimääräisen lasagnen kypsänä.

Minä tein tänäkin vuonna hirven sydämestä jauhelihaa. Pidän sen syvästä mausta ja siitä on helppoa valmistaa mitä vaan, minusta ihan suotta ihmiset moittivat jauhelihaa. Tällä kertaa tein lasagnen, puolet paistettuna päivälliselle ja puolet pakastettavaksi.

500-600 g hirven sydänjauhelihaa

mausteita maun mukaan (paprikaa, savupaprikaa, timjamia, pippureita, katajanmarjaa)

400 g tomaattimurskaa

400 g paseerattua tomaattia

2 sipulia

voita/öljyä

2 porkkanaa

1 palsternakka

1 lehtisellerin varsi

1 rkl fariinisokeria

2 rkl punaviinietikkaa
1 tl suolaa

50 g voita

4 rkl vehnäjauhoa

7 dl maitoa

200 g juustoraastetta

75 g parmesania

muskottipähkinää

100 g buffalomozzarellaa (koska oli, voi jättää poiskin)

500 g lasagne-levyjä

Valmista jauhelihakastike. Ruskista sydänjauheliha, mausta se voimakkaasti haluamillasi mausteilla. Laita liha kattilaan tomaattimurskien kanssa. Kuori ja pilko sipuli, kuullota sitä pannulla voin ja öljyn seoksessa, Kuori ja raasta porkkanat ja palsternakka ja pilko lehtisellerin varsi ihan hienoksi. Lisää kasvikset, sokeri ja etikka lihan ja tomaatin sekaan, anna hautua sillä välin kun valmistelet muuta.

Valmista maitokastike. Sulata voi kattilassa, lisää vehnäjauhoa. Lisää maitoa pikkuhiljaa niin hyvin sekoittaen, ettei tule paakkuja (minä käytän vispilää). Kun maitokastike alkaa saota sulata juustot joukkoon. Raasta vähän muskottipähkinää mukaan.

Keitä hyviä lasagnelevyjä viitisen minuuttia ja kokoa sen jälkeen lasagne. Alimmaksi maitokastiketta, sitten lasagnelevy, kastiketta, maitokastiketta ja taas lasagnelevy, kastikkeet jne. Päällimmäiseksi jää kastikkeet ja revitty mozzarella. Paista 180 asteessa n. 45 minuuttia.

ps. Enhän minä taaskaan muistanut ottaa kuvaa.

Pastakastike nyhtökaurasta

Tässä tuli lasten mielestä paras ruoka, mitä olen nyhtökaurasta valmistanut, olen tehnyt aiemmin sekä hodareita Anton&Anton-ruokakassin ohjeella sekä aasialaista kastiketta Hannansopan ohjeella. Minä tykkäsin pastakastikkeesta paljon, mutta olen tykännyt noista muistakin, mies sanoi että ihan ok kun laittaa nagaa päälle. (Lue kuitenkin postaus loppuun.) Kastikkeen tein hyvin yksinkertaisesti näin:

öljyä

1 sipuli

1 tlk hyvää tomaattimurskaa

1 rkl tomaattipyretta

2 tl punaviinietikkaa

1 tl fariinisokeria

1 pkt (250 g) tomaatti-nyhtökauraa

timjamia, viherpippuria

pastaa

parmesanjuustoa

Kuullota silputtua sipulia öljyssä, kaada se kattilaan tomaattimurskan ja muiden kastikeaineiden kanssa. Paista nyhtökaura pannulla, mausta sitä vielä lisää jos haluat. Anna kastikkeen hautua saman aikaa kuin keität pastan. Syö spagethin ja parmesaanin kanssa.

Esikoisen lautanen aterian päätteeksi

Mutta kaikki on niin suhteellista, paraskin. Kuopuksella tuli yökkäysrefleksi pariin otteeseen, ja hän jätti pastankin syömättä, sama hiilarifiili joka söisi pelkkää pastaa jos saisi. Esikoinen söi pastan loppuun, mutta kaapi kaiken näkyvän nyhtökauran pois, paljoa sitä ei alun alkaenkaan ollut. Tämä olisikin todella riittoisa ruoka, kastikkeesta riittäisi varmaan viikoksi meidän perheessä. Minä pidin ruuasta, pidin paljonkin. Tuollaisenaan kuitenkin annos on niin suuri, että ei sitä varmaan tule pelkästään itselle ja miehelle tehtyä, kastikkeesta jäi nyt reilusti yli puolet jäljelle.

Meillä syntyi lasten kanssa pitkä keskustelu kasvisruuasta, referoin siitä osan tähän lasten luvalla. Lapsista on ihan ok, että meillä syödään kasvisaterioita, mutta kumpikin sanoivat haluavansa oikeita kasviksia eikä näitä "prosessoituja jauhelihan korvaajia". Chili sin carne, kasviskeitot ja sen sellaiset maistuvat hyvin joten niitä kiitos. Tai syövät mieluummin kaksi ruokaa joissa kummassakin on hyvin vähän lihaa kuin että toisena päivänä enemmän ja toisena jotain "korviketta" kuten esikoinen totesi. Minä taidan olla samaa mieltä. Meidän perheessä syödään siis myös lihaa, joten sinänsä ei tarvita lihankaltaisia tuotteita. Kasvisruat saavat edelleenkin olla oikeista kasviksista valmistettuja ruokia. Ei meillä syödä muitakaan pitkälle prosessoituja ruokia, miksi siis söisimme kasviksia pitkälle prosessoituna? Myöskään jauheliha ei meidän perheessä ole mikään "ongelma" (joillekin se kuulemma on), se on hyvää ja monikäyttöistä ja siksi sitä käytetään silloin tällöin. Etenkin kyyhkyn ja peuran jauheliha on oikein hyvää, en kaipaa niille(kään) korvikkeita.

Ensin sitä oli nyhtökaurasta innoissaan, sitten superärsyyntynyt kun ei sitä saanut mistään (kun ei ollut suhteita eikä kukaan myynyt tiskin alta), ja nyt kun sitä saa, tajusi ettei meidän perhe tulekaan pelastamaan maailmaa, tai Suomea, syömällä nyhtökauraa. Anteeksi maailma, anteeksi Suomi, jatkamme kasvisten syöntiä kuten ennenkin, raaka-aineina itse tehdylle ruualle sekä ihan sellaisenaan.

Kantarellipasta rosmariinilla

Tässä tulee taas niin yksinkertainen ohje, ettei ruoka ohjetta edes kaipaisi. Mutta olipahan niin hyvää kaikessa yksinkertaisuudessaan, että kirjaan summittaisen ohjeen ylös. Tämä ohje on yhdelle, sopiva etäpäivän lounas joka valmistui nopeammin kuin mitä matka kestää hyvään lounaspaikkaan.

hyvää pastaa yhden annos

voita/öljyä

pikkusipuli

reilu kourallinen kantarelleja

suolaa, pippuria myllystä

tuoretta rosmariinia tai timjamia

parmesaania

Keitä pasta reilusti suolatussa vedessä sopivaksi. Laita pannulle vähän voita ja/tai öljyä. Pilko ja kuullota sipuli. Revi kantarellit pannulle, rouhaise suolaa ja pippuria päälle ja mausta haluamallasi yrtillä. Minä pidän rosmariinin metsän mausta, myös timjami sopii mainiosti sienten kanssa. Paista sieniä niin, että nesteet ovat haihtuneet mutta sienet ovat napakoita. Valuta pasta ja kaada se pannulle sienien päälle, sekoita hyvin. Raasta päälle parmesania ja nauti hyvästä ja edullisesta ruuasta.