Protukokkina: sosekeitto n. 30:lle

Sosekeitto taitaa olla melko klassinen Protu-leirien ruoka. Se on helppo valmistaa vegaanisena, ja sen lisänä voi tarjoilla monenlaista proteiinia. Meillä esimerkiksi ensimmäisellä kerralla oli tarjolla (hävikinestona)  edellisen leirin loppulounaalta jäänyttä broilerinsuikaletta paistettuna ja kasvisversiona paahdettua kikhernettä. Toisella kerralla muistaakseni oli (hävikinestona) ylijäänyttä Muu-jauhismurua (menekki ei ollut kovin suurta) ja ehkä raejuustoa. 

Sosekeitto on myös maailman helpoin ruoka valmistaa, jopa niin helppo, että määriä etsiessäni huomasin, ettei ohjeita meinannut löytyä, tai ainakaan selkeää arviota siitä, että minkä verran sitä pitäisi valmistaa. Kuten kuvasta näkee, ensimmäisellä kerralle keitto ei melkein riittänyt, ja kokki jäi ilman (toivottavasti kukaan muu ei jäänyt ilman). Toisella kerralla teimme keittoa vähän enemmän, eli tämän ohjeen mukaisen määrän, ja nyt kokillekin riitti mutta ei sitä hävikkisämpylöihin riittänyt tästäkään. 

Sosekeitto on myös aikataulullisesti hyvä ruoka valmistaa sillä sen voi valmistella hyvin etukäteen. Minä keitin ja soseutin kasvikset kahdessa kattilassa, mutta riittävän laakeassa kattilassa sauvasekoitin olisi riittänyt koko määrällekin. Tästä tuli suunnilleen 8 l keittoa tai vähän yli. 

Kasvisosekeitto, vegaaninen

n. 3 l vettä (lisää tarvittaessa)

3 kg perunaa (jauhoinen)

3 kg porkkanaa

4 isoa sipulia

1 kukkakaali

3 tl mustapippuri

3 tl suolaa (tai enemmän)

6-7 vihannesliemikuutio (Knorr)

5 dl pippurikaurakerma (Fazer aito)

5 dl kaurakerma (Fazer aito)

Kuori ja pilko kasvikset reiluiksi paloiksi. Laita ne kattilaan, lisää mausteet ja vihannesliemikuutiot (muista tarkistaa liemikuutioista mahdolliset allergeenit) ja keitä kasvikset kannen alla kypsäksi. Soseuta keitto huolella ja lisää kaurakermat ja anna kiehahtaa. Tarkista suola ja maku, lisää tarvittaessa suolaa/mausteita, ja lisää vähän vettä jos keitto on liian sakeaa.

Keiton lisänä oli tuoreita sämpylöitä ja jotain proteiinipitoista lisuketta. Esim. paahdetut kikherneet tai raejuusto (ei-vegaaneille) on helppo lisä. 

Hölskypotut

 

Hölskypotut ovat kiertäneet blogeissa ja lehtien ohjeissa vaikka kuinka monta vuotta, mikään uutuus tämä ei siis ole. Minä olen suunnitellut tekeväni niitä suunnilleen yhtä kauan, mutta sentään tänä vuonna sain vihdoin kokeiltua, eikä ole jäänyt siihen ensimmäiseen kertaan, niin hyviä nämä ovat. Otin ohjeen luottopaikastani eli Ripaus tryffeliä -blogista. Vähän ohje on elänyt käytössäni, suunnilleen näin ne teen:

1 kg uusia perunoita

riittävästi merisuolaa

vettä

n. 1 rkl voita (tai enemmän jos haluat parempaa)

n. 100 g ranskankermaa

sipulin varsia pilkottuna

tilliä reilusti

Pese perunoista kuori pois (jos se on pestävissä). Keitä perunat napakan kypsiksi hyvin suolatussa vedessä, minä keitin ensimmäisellä kerralla liian kypsäksi, eli hajosivat lähes täysin hölskyttäessä. Kun perunat ovat kypsiä, kaada vesi pois, ja lisää voi joukkoon. Heiluttele sen verran, että voi peittää perunat kauttaaltaan. Käytä kattilaa levyllä sen verran, että kosteus haihtuu pois. Lisää ranskankerma, pilkotut sipulinvarret ja tillit. Tilliä ei ole ollut kertaakaan liikaa, vaikka olen verottanut tillipenkkiä reilusti. Laita kansi päälle ja hölskytä perunoita reippaasti niin, että perunat vähän hajoavat ja hapankerma ja vihreät peittävät ne kauttaaltaan. Hyviä heti kuumana, ja hyvää kuulemma kylmänäkin, mutta en ole vielä sitä päässyt kokeilemaan sillä nämä on syöty aina yhdeltä istumalta vaikka olen luullut tehneeni reilusti. Tämän kesän se juttu!

Kerrankin hyvä sosekeitto

Esikoinen toivoi sosekeittoa omalla kasvis-toivevuorollaan, saatesanoilla "tee siitä kerrankin hyvää". No nyt tuli hyvää, niin hyvää, että on pakko kirjoittaa resepti ylös. Ihan tavallinen sosekeittohan tämä on, mutta minä en kovinkaan usein tunnu onnistuvan siinä, ainakaan muiden mielestä. Minulla oli liemenä hyvää peuralientä, mutta toki mikä tahansa muu liemi käy oikein hyvin, kasvisruuaksi tägäsin siitä huolimatta. 

Tästä annoksesta söi kolme (en laske sitä kuopuksen lautasen sotkemista annokseksi), ja lisäksi jä kolmelle etäilijälle riittävä lounas. 

6 porkkanaa (keskikokoisia)

1 palsternakka

1 sipuli (pienehkö)

n, ½ l kurpitsakuutioita (tai vastaava määrä sosetta)

1 varsisellerin varsi (pienehkö)

4 perunaa (esim. Rosamunda)

1 parsakaalin varsi (koska oli)

1 dl tiukkaa lientä

7 dl vettä

n. 200 g Koskenlaskijaa

1 tl suolaa (riippuu liemestä tarvitaanko)

1 tl viherpippuria morttelin kautta

mustapippuria myllystä

vähän timjamia

Kuori ja pilko kasvikset. Keitä niitä nesteessä n. 15 minuuttia. Lisää koskenlaskija ja soseuta. Tarkista suola, lisää vähän mausteita maun mukaan. Tarjoa esim. raejuuston kanssa. 

ps. Tähän keittoon meni viimeinen sipuli, nyt olen alkukesään saakka ostosipuleiden varassa. 

Kyyhkykastike aurajuustolla

Kuten kyyhkyreseptien julkaisuvuosista näkee, viime vuodet eivät ole olleet kovinkaan kyyhkyisiä. Sentään muutama on tullut vuosittain, ja yleensä olen valmistanut ne yksinkertaisesti kauden aikana. Jokunen on arvokkaana pakastettu, ja jopa niin arvokkaana, että sellainen neljän satsi löytyi ylivuotisiakin kyyhkyjä. Nämä kyyhkyt oli pakastettu vähän huolimattomammin kuin yleensä pakastan, ja ehkä poikkeuksellisesti pientä kuivumista oli havaittavissa. 

Reseptiä etsiessä otin tämän huomioon, ja päädyin keittämään linnut. Otin vähän inspiraatiota Maija Silvennoisen Riistakirjasta, muunsin kyllä alkuperäistä ohjetta jonkin verran (alkuperäinen ohje oli riekolle). Ruoka oli kaikkien mielestä todella hyvää juuri tällaisena!

4 kyyhkyä

voita

iso sipuli

1 porkkana

pätkä varsiselleriä

muutama oksa timjamia

oksa rosmariinia

2 laakerinlehteä

1 rkl kokonaisia pippureita (valko-, musta- ja viher-) 

muutama katajanmarja vähän murskattuna

1 tl suolaa

vettä (minulla vähän yli 1 l)

3 rkl voita

3 rkl jauhoa

4 dl lientä

1 rkl paseerattua puolukkaa

50 g Aura-juustoa

1 dl kermaa

Ruskista linnut voissa kuumalla pannulla. Paahda kuoritut ja pilkotut kasvikset samalla pannulla. Laita linnut ja kasvikset kattilaan, lisää vettä niin että kaikki peittyy ja nosta kiehuvaksi ja kuori vaahtoa jos sitä tulee. Noin 10 minuutin päästä tai sitten kun vaahtoa ei enää tule. lisää yrtit ja mausteet. Keitä lintuja noin tunti. Kääri linnut voipaperiin ja pyyhkeeseen, anna lihojen odottaa kastikkeen teon ajan.

Siivilöi liemi ja keitä sitä kokoon puhtaassa kattilassa kunnes sitä on jäljellä vajaa puoli litraa.

Sulata kattilassa voi, sekoita jauhot joukkoon ja lisää vahva liemi niin, ettei jää paakkuja (minä käytän vispilää). Lisää paseerattu puolukka (reilu rkl puolukkasurvosta tiheään siivilään, ja painele survos siivilän läpi kattilaan), aurajuusto ja mausta kermalla. Tarkista suola. 

Pilko lihat suupaloiksi, lisää kastikkeen joukkoon ja anna kiehua hetki niin, että kastike sakenee sopivasti. Syötiin perunamuusin ja esikoisen tekemän salaatin kanssa.


Tämä postaus oli loppua kuten monet muutkin postaukset, eli viimeisessä lauseessa ikään kuin sivuhuomautuksena lukee, että ruoka syötiin muusin (tai lohkoperunoiden tai keitettyjen perunoiden kanssa). Tänä poikkeusaikana peruna tarvitsee kyllä erityishuomiota, sillä perunat uhkaavat jäädä viljelijöiden laareihin. Ravintolat ja suurtalouskeittiöt eivät tilaa perunaa, joten vastuu on nyt meillä tavallisilla kuluttajilla. Jätetään se pastan hamstraus vähemmälle ja syödään perunaa. Kaikki äitini reseptit -blogista löytyy hieno valikoima erilaisia perunareseptejä kootusti, kannattaa kurkata jos kaipaa inspiraatiota. 

Palstakuulumiset ja muistilista ensi vuodelle

Minulla on ollut lähes täydellinen välivuosi palstaviljelystä. Palsta on rikkaruohottunut ja siementänyt perusteellisesti, minulla meni ns. moti koko hommaan. Olen kyllä saanut jonkun verran satoa, sain perunat ja auringonkukkia esikoisen Prometheus-juhlaan (tämä taisi olla keväällä tärkein tavoite). Sipuleita sain jonkin verran, ne eivät petä koskaan, avomaan kurkkua upean sadon neljästä taimesta ja vadelmaakin tuli hienosti. Keräsin mustajuuren siemeniä ja vielä taitaa olla korianterin siemeniä kerättävissä. Mutta siinä se.

Olin valmiiksi aika poikki toukoaikaan ja kansalaisvaikuttaminen alkoi viedä mehut kaiken muun ohella. Keväällä oli hirmuaikaisin todella lämmintä ja kuivaa, sitten tuli kylmät ja kuivat pakkaskelit. Ja uudestaan lämmintä ja kuivaa. Ja kesä meni vuoroin paahtavassa kuumuudessa ja hetkittäisessä sateessa (mökillähän oli vieläkin kuivempaa kuin viime vuonna, joka oli ennätyskuiva vuosi koko Suomessa).

Kiireiden keskellä toukotöihin ja sen jälkeen jäi liian vähän aikaa, eikä mikään itänyt noissa olosuhteissa. Kukat, salaatit, yrtit, ei mitään. Herneet ja pavut jäivät laittamatta maahan. Punajuuret, se vähän mikä iti, tukehtui rikkaruohoihin. Porkkanoista iti muutama lajike, nekin jäivät harventamatta ja peittyivät rikkaruohoihin.

Kaiken kaikkiaan tästä vuodesta ei ole mitään raportoitavaa, muutama asia jää ylös ensi vuodelle:

• Jussi on ihan turha peruna. Annabelle on ihan ok, mutta altis rutolle. Siikli erinomainen, ehkä parempi kuin Arielle. Perunat mitkä jäävät jääkaappiin: ei kannata vaivautua. Kasvoivat huonosti jos ollenkaan, ja loput söivät myyrät tai tauti vei.

• Jos viljely ei innosta ensi vuonnakaan, peitä viljelemättömät alueet heti äläkä kuvittele että saat jotain tehtyä.

• Pidä toinenkin välivuosi tomaatille. Muutama chili ruukussa riittää.

• Peitä pihan kasvulaatikko harsolla ja estä eläinten pääsy kehikolla. Tai pidä sekin kesannolla.

• Mieti myös mahdollista välivuotta mökin kasvimaalle

Olen alkanut tosissani miettiä palstaviljelyn lopettamista. En ehkä jaksa taistelua rikkaruohojen kanssa, en jaksa oikukkaita säitä, en jaksa sitä, ettei kasvattamani ja valmistamani ruoka kuitenkaan kelpaa. Ja kaikkia niitä kasviksia, mitä ennen ei saanut kaupoista, saa nykyisin helposti lähiprismasta ja -sittarista edullisesti. Niilla satasilla mitä menee maanparannukseen ja siemeniin, saa paljon hyvää toreilta ja kaupoista.

Suomalainen nizzansalaatti

Tiedättehän sen Nizzansalaatin, lasten inhokin, johon tulee perunoita, papuja, tonnikalaa ja anvovista sekä muita juttuja kuten sipulia ja oliivia. Minä en ole käyttänyt tonnikalaa vuosivuosikausiin, mutta pidän kyllä kovasti Nizzansalaatista, oli mm. opiskeluaikoina yksi lempisalaateistani.

Tällä hetkellä kasvimaan sato on yltäkylläinen ja samanaikainen, ruokaa tuntuu tulevan nopeammin mitä ehtii syödä ja säilöä. Tämän salaatin kaikki kasvikset ovat siis omalta palstalta ja pihalta; munat ja kala, ja kastikkeen sitruuna ja sinappi kaupasta.

Järkisärki on mitä parhain tonnikalan korvaaja. Miksi ostaa kaukaa kalastettua ja tuotettua tonnikalaa, kun meillä on näin upeita kaloja omissa vesissä. Tähän salaattiin käytin savustettua valkosipulista särkeä, ja käytin öljyä kastikkeeseen, joten mitään ei mennyt hukkaan. Perunana käytin Pink fir Applea, mikä on mielestäni paras salaattiperuna, mutta toki mikä muukin hyvä kiinteä peruna käy. Tuo annos riitti hyvin neljälle (ei edelleenkään lasten suosikki).

n. 4-6 perunaa (koosta riippuen)

pieni kourallinen papuja

4 munaa

1 pieni sipuli

1-2 tomaattia (koosta riippuen)

1-2 avomaankurkkua

Järkisärki (savustettu ja luomu valkospipuli, 275/145 g)

n. 3 rkl öljyä

1 tl sinappia

½ sitruunan mehu

1 tl sokeria

Keitä perunat napakoiksi, anna vähän jäähtyä. Pilko pavut muutaman sentin mittaisiksi ja keitä kypsiksi (minulla meni nyt n. 10 min). Keitä munat, vajaa 10 min oli sopiva. Pilko perunat ja levitä ne lautaselle, lisää pavut niiden päälle. Pilko kasvikset ja munat ja levitä ne haluamallasi tavalla perunoiden ja papujen päälle, minä laitoin ne reunoille, josta lapset nostivat niitä lautasilleen. Pilko kala haarukalla hienoksi ja nostele sekin lautaselle. Sekoita pikkuastiassa kastikkeen aineet ja levitä kastike salaatille. Syötiin uunituoreiden sämpylöiden kanssa.

ps. Lapsilla alkoi tänään koulu, ja kuopus oli toivonut tuoreita sämpylöitä siiheksi kun palaa koulusta/kaverilta. Ylityövapaan iloja, lapsi muisteli että olen ennenkin leiponut sämpylöitä ensimmäisenä koulupäivänä.

Peruna-kesäkurpitsasalaatti

Tämä on maailman yksinkertaisin perunasalaatti, mutta silti se on hyvin ainutlaatuinen maultaan. Varmasti hyvää tulee millä tahansa kiinteällä perunalla ja tavallisella kesäkurpitsalla, mutta kyllähän tämä on erityisen hyvää juuri nostetuista Pink fir Apple -perunoista ja tuoreesta Lungo di Firenze -kesäkurpitsasta. Yksinkertaista hyvää ruokaa, jota olisi voinut tehdä enemmänkin. Tämä annos oli sopiva kahdelle muiden salaattien lisänä, niin hyvää, että harmittaa etten tehnyt isompaa annosta. 

Perunat jäivät minulla aika pieniksi tänä vuonna, Pink fir Apple on suht pieni peruna muutenkin. Se on minusta ylivertainen salaattiperuna, en ole parempaan törmännyt. Samoin Lungo di Firenze on paras kesäkurpitsa minkä tiedän, muita en enää kasvata. 

7 pientä perunaa (tai 3 isompaa)

pala pienestä Lungo di Firenze -kesäkurpitsasta

½ sipulia

2 rkl ranskankermaa

½ sitruunan mehu

1 tl Dijon-sinappia

ripaus suolaa

ripaus sokeria

Keitä perunat kypsäksi suolatussa vedessä. Pilko kesäkurpitsa kuutioiksi ja sipuli ihan pieneksi. Viipaloi kuumahkot perunat, sekoita kesäkurpitsa ja sipuli joukkoon. Sekoita ranskankerma, sitruunamehu ja sinappi, mausta ripauksella suolaa ja sokeria, tarkista maku. Lisää kastike salaatin joukkoon ja nauti lämpimänä (tai kylmänä jos jotain jää). Tätä tehdään uudestaan.

Metsästäjän piiras

Kauris- ja peuralientä keitettyäni otin visusti kaiken kypsän lihan talteen ja pakastin myöhempää käyttöä varten. Silloin jo oli mielessä että aion käyttää lihat paimenenpiiraan tapaiseen ruokaan. Paimenenpiiras ja vastaavat versiot tehdään yleensä jauhelihasta, mutta se onnistui loistavasti näistä hyvin keitetyistä lihoistakin. Vaikka liha antaa suurimman osan maustaan liemeen, on sitä vielä rutkasti jäljellä, sillä lihahan on maukkainta luun vieressä. Ja tuohan se sama liemi myös makua ruokaan.

Valmistin siis piiraan hieman eri tavalla kuin yleensä nämä piiraat koska liha oli valmiiksi kypsää. Lihan määrä ei tietenkään ole tarkka, laitoin tähän ylös ne määrät mitä tällä kertaa oli. Ja tietysti voi olla vain yhtä laatua lihaa, harvoin on tämä ylenpalttinen tilanne että käytössä on sekä kaurista että peuraa. Yritin löytää hyvää valmista reseptiä, mutta koska sellaista ei löytynyt, tein kastikkeen omalla tavallani. Muusin ohjeeseen ja paistoaikaan otin vinkkiä luotettavasta, ja samalla yhdestä lempiblogistani kautta aikojen, eli Kulinaarimurulasta. Englantilaisessa reseptiikassa puhutaan joko Hunter's tai Gamekeeper's pie:stä kun käytetään hirvieläinten jauhelihaa. Tästä ruuasta söi viisi henkeä hyvän päivällisen sunnuntaina, ja vielä jäi lounaan verran kahdelle.

Kastike ennen muusin lisäystä

1 kg perunoita

50 g voita

2 dl maitoa
200 g raastettua juustoa (esim. hyvä cheddar)

400 g kypsää kauriin lihaa

250 g kypsää peuran lihaa

2 porkkanaa

2 sipulia
1 varsiselleriä
2 tl pippureita morttelin kautta (musta-, valko-, viher- ja mauste-)
voita/öljyä

4 dl peuralientä
1 rkl vehnäjauho
2 rkl soijakastiketta
1 tl suolaa tarvittaessa

Keitä perunat hyvin suolatussa vedessä kypsäksi. Kaada melkein kaikki vesi pois, survo perunat voin ja maidon kanssa, käytä maitoa sen verran että saat suht löysän muusin. Sekoita joukkoon juustoraaste.

Ota lihat sulamaan, jos olet pakastanut ne, tai käytä tuoreeltaan liemenkeitosta jääneet lihat. Kuori ja pilko porkkanat ja sipulit pieniksi paloiksi, leikkaa varsiselleri ohuiksi suikaleiksi. Paista niitä hetki pannulla niin, että pehmenevät hieman. Lisää kypsät lihat pannulle, mausta pippureilla ja kaada liemi päälle. Sekoita vehnäjauhot liemitilkassa (tai vesitilkassa), kaada ohuena nauhana kastikkeen joukkoon ja keitä kastiketta kokoon kymmenisen minuuttia. Mausta soijakastikkeella ja lisää suolaa tarvittaessa

Kaada kastike uunivuokaan ja levitä perunamuusi päälle. Paista uunissa  200 asteessa 35 minuuttia. Muista jättää vähän kuohumisvaraa, eli käytä uunivuokaa johon jää tilaa. Syötiin kaali-ananassalaatin kanssa, hyvin maistui kaikille.

Piiras juuri uunista tulleena, reunoilla näkyy kuohuminen melkein yli

p.s. Olen tullut tietoiseksi, että jotkut huippukokit ja myös muutkin ovat sitä mieltä, että riista kärsii pakastaessa ja että riistalihaa tulisi käyttää vain riistan metsästysaikaan. Meidän arjessa tämä ei mitenkään toimi tai ole muutenkaan järkevää. Lihaa tulee tiettynä aikana niin paljon, että vaikka sitä antaa lahjaksikin, ei millään saa kaikkea syötyä; muutenkin sen on tarkoitus riittää vuoden tarpeeksi. Eikä sitä edes ehtisi valmistaa tässä arjen pyörityksessä sitä mukaa kuin lihaa tulee. Toisekseen pakastus on minusta oikein hyvä tapa säilöä lihaa, ja etenkin vähärasvainen riista kestää pakastamisen hyvin, ainakin meidän perheen makuun enemmänkin kuin riittävän hyvin. Ennen liha säilöttiin kuivaamalla/suolaamalla pahan päivän varalle, nykyään pakastamalla. Siksi meillä syödään riistaa ympäri vuoden, ja pakastinta käytetään kypsänkin lihan säilömiseen.

Janssoninkiusaus juureksilla

Puoli kiloa kasviksia päivässä on helppo juttu kesällä ja syksyllä, silloin asiaa ei tarvitse edes miettiä. Helppoa se on talvellakin, mutta ainakin minun on alkutalvesta mietittävä asiaa, joka vuosi. Helppo tapa lisätä talvikasvisten käyttöä on korvata osa tavallisen ruuan raaka-aineista kasviksilla. Yksi tälläinen helppo ruoka on janssoninkiusaus. Sanoisin jopa että näin tulee parempaa kuin pelkällä perunalla. 

4 perunaa (400 g kuorittuna)

100 g juuriselleriä kuorittuna

150 g palsternakkaa kuorittuna

2 sipulia (150 g kuorittuna)

2 valkosipulin kynttä

1 prk hyviä anjovis-fileitä

2 dl kermaa

1 dl maitoa

Kuori perunat ja muut kasvikset. Leikkaa ne suikaleiksi tai käytä leikkuria. Sekoita suikaleet ja laita ne uunivuokaan. Lisää kala liemineen, sekoita vähän. Kaada päälle purkki kermaa, huuhtele purkki maidolla ja kaada sekin sekaan. Paista 225 asteessa 60 minuuttia, anna vetäytyä hetki.

Jamien parhaat paahdetut perunat

Niin kauan kuin olen netistä ruokablogeja lukenut, on niissä puhuttu lyttypotuista. Olen niitä muutaman kerran kokeillut, mutta koskaan ne eivät ole olleet minusta kovinkaan ihmeellisiä. Ihan jees, mutta siinä kaikki. Nyt löysin Jamie Oliverin Joulu-kirjasta sellaisen perunoiden ohjeen, jota ajattelin heti tekeväni isänpäiväksi. Ohje oli reilulle kahdelle kilolle perunoita, minä tein puolikkaan annoksen näin:

reilu 1 kg jauhoisia perunoita

2 rkl hanhenrasvaa tai suolatonta voita

1 rkl öljyä

suolaa, pippuria

½ valkosipuli

tuoretta salviaa

Kuori perunat, käytä mieluiten samankokoisia perunoita (8 cm). Keitä perunoita suolatussa vedessä 15 minuuttia. Valuta vesi pois ja anna perunoiden kuivua niin, etteivät ne enää höyryä. Ravista niitä muutaman kerran siivilässä niin että pinta vähän rikkoontuu. Laita uunivuokaan hanhenrasva ja n. ruokalusikallinen öljyä. Lisää perunat ja mausta suolalla ja pippurilla.  Sekoita perunoita niin, että saavat rasvaa joka puolelle. Asettele perunat tasaisesti niin, että ne eivät ole ihan kiinni toisissaan. Painele valkosipulin kynsiä veitsen lappeella ja lisää sekaan. Paista perunoita 180-200 asteessa tunnin verran.

Nosta vuoka uunista ja painele perunoita perunasurvimella varovasti niin, että lyttääntyvät hieman, sen verran että peittävät nyt koko vuuan. Lisää vähän öljyisiä salvianlehtiä ja jatka paistamista vielä n. 25 minuuttia.

Ihan uskomattomia perunoita. Sisältä kuin maukasta muusia, päältä rapeita ihanuuksia. Kuva ei tee oikeutta maulle (eikä oikein millekään muullekaan). Näitä tehdään toistekin.

Ranskalaiset perunat

Tänä vuonna kävimme taas perinteisesti serkkuni mökillä mustikka-aikaan. Mustikoita sain vajaa pari ämpärillistä, ihan ok saalis, vaikka työtä se vähän vaati, reilu kaksi tuntia meni ämpärilliseen. Minä en ole nopea poimija, mutta hyvänä vuotena saan ämpärillisen reilussa tunnissa, ja oikein hyvänä vuotena tunnissa. Oikein hyviä vuosia tuntuu olevan n. kerran vuosikymmenessä. Mutta tyytyväinen olen saaliiseen, syötiin ja leivottiin reilusti ja loput pakastin talven varalle.

Serkkuni oli hommannut friteerauskeittimen. Minulla ei moista aparaattia ole, joten oli hauska kokeilla kaikkea uutta, ainakin yhden viikonlopun verran. Toiveissa oli ainakin ranskikset ja friteerattu pekoni. Minä olin nostanut uutta perunaa viikonloppua varten, varsinaista jauhoista perunaa ei nyt ollut kuin Highland Burgundy Red. En nostanut sitä kuin yhden varren verran, lisänä minulla oli Annabelleä. Niistä saimme ihan kelvot perunat. Lisänä oli kuhaa friteerattuna (175 asteessa), sipulirenkaita (ihan mahtavia!) ja öljyssä tehtyjä lehtikaalisipsejä (ihan huippuja, parempia kuin uunissa tehdyt minun ja serkkuni mielestä, muut eivät tykänneet "kun maistuvat ihan kaalilta")

Muistin että Campasimpukka oli tehnyt ranskiksia ja niin otin niiden ohjeen Campakeittiöstä. Meillä ei uunitus ihan toiminut, se johtui joko perunoista jotka eivät olleet parhaita mahdollisia ranskalaisiin, tai sitten kaasu-uunista. Seuraavalla kerralla osasimmekin tehdä toisen paiston ihan viimeiseksi emmekä laittaneet perunoita uuniin ollenkaan.

perunoita

öljyä

suolaa

Pilko perunat halutun mallisiksi. Nämä perunat olivat sen verran pieniä, että lohkoin ne vain veneiksi. Laita ne likoamaan reiluun kylmään veteen noin tunniksi. Ota perunat keittiöpyyhkeen (tai talouspaperin päälle) ja painele ne kuiviksi. Friteeraa perunat pienissä erissä ensin 160 asteessa viitisen minuuttia. Laita talouspaperin päälle odottamaan. Ennen ruokailua friteeraa ne toisen kerran 180 asteisessa öljyssä muutaman minuutin ajan, niin että ne ovat saaneet vähän väriä, päältä rapeita ja sisältä pehmeitä. Jos perunoita on paljon, laita ne n. 100 asteeseen uuniin odottamaan. Meillä perunat joutuivat ensimmäisellä kerralla olla aika kauan uunissa, ja ne menettivät rapeutensa siellä.

Jos friteeraat lehtikaalia, pidä kansi valmiina. Laita kourallinen lehtikaalia n. 175 asteiseen öljyyn, laita kansi heti päälle. Kun räiskyminen suunnilleen loppuu, kaalit ovat hyviä. Levitä ne talouspaperille ja imeytä ylimääräinen öljy siihen. Ripottele suolaa päälle, ja nauti. Ne suorastaan sulavat suuhun, ihan mahtavia.

Taas on muistoihin tallentunut yksi ihana kesäinen viikonloppu hyvässä seurassa ruuan, mustikoiden ja paljon uimisen merkeissä. Itikat ja paarmat (metsässä) ovat jo unohtuneet.

Sininen perunasalaatti

Kokeilin tänä vuonna kasvattaa neljää erikoisempaa perunaa, kahta lajiketta nostin nyt mökkivierailuille. Violetta on suht kiinteä, oikeasti sinisenvioletti peruna, joka säilyttää värinsä myös keitettynä. Maku on ihan kelvollinen, toisin kuin vaikka Blue Kongolla. Tätä saatan kasvattaa ensi vuonnakin, sen verran hyvää tämä salaatti oli. Tein nyt ihan yksinkertaisen salaatin palstalta nostetusta perunasta ja sipulista.

Violetta perunaa

pari sipulia varsineen

hyviä kapriksia

hyvää öljyä

siideriviinietikkaa

suolaa

sokeria

sinappia

Keitä perunat kypsäksi. Anna niiden vähän jäähtyä, pilko ne ja sipulit kulhoon, lisää hyviä (mielellään öljyyn säilöttyjä) kapriksia. Sekoita kastikkeen aineet sekaisin, ja sekoita salaatin joukkoon. Hyvä ja ennen kaikkea mielenkiintoisen näköinen salaatti grillatun kasslerin kanssa. 

Heinäkuun 2016 satoa palstalta

Tänä vuonna meinaa kasvimaakateus nostaa päätään ainakin mökin tai siskon kasvimaalla käydessä, etenkin punajuurten suhteen. Mökillä on aivan upeita punajuuria, sellaisia että jo harvennuksesta sain aikaan lämpimän punajuurisalaatin. Siskon punajuuret ovat sen kokoisia, että niitä voisi käyttää jo sellaisenaan. Minulla punajuurien lehdet ovat sellaisia alle 10 cm korkeita, eli juurista ei ole tietoakaan. Porkkanatkin ovat pieniä, lanttuja eikä nauriita ole tulossa ollenkaan, kaaleista ei tänä vuonna riitä paljoakaan tarinaa. Kukatkin itivät epätasaisesti jne. Näyttää tuo satokori aika erilaiselta jos vertaan kahden vuoden takaiseen tilanteeseen. 

Päätin kuitenkin olla murehtimatta ja keskittyä nyt siihen, mihin savimaassa voi aina luottaa, nimittäin sipuleihin ja perunoihin. Sipulit ovat jo hyvinkin käytettävissä, osa on jo oikeinkin komeissa mitoissa. Ja perunat, mikä ilo oli nostaa niitä mökkireissulle (ei omalle tällä kertaa). Korissa edessä on Annabellea, jota on syöty jo juhannuksesta saakka, komeaa hyvää perunaa. Ja erikoisperunaa kokeilin nostaa nyt ensimmäisen kerran, nostin sekä Violettaa (vasemmalla) että Highland Burgundya (oikealla) yhden varren verran. Violetta salaattiin ja Burgundya ranskiksiksi, siinä viikonlopun suunnitelmat. Loput saavat vielä kasvaa, mutta kovin olin tyytyväinen satoon jo nyt.

Hernettä on syöty jo vaikka kuinka paljon, eipä tarvitse kaupasta ostaa nahistunutta ties milloin poimittua hernettä. Ja onneksi ostin muutaman taimen lehtikaalia, ne sentään tuottavat satoa, kun omista kylvöistä ei tänä vuonna ole juuri mihinkään. 

Savustettu palsternakkakeitto

Samalla kun savustin isot lantun ja palsternakan, savustin myös ison palsternakan. Palsternakka sai olla savustimessa yhden tunnin, se oli oikein sopiva aika. Valmistin siitä paksun keiton itselleni, eli alla oleva annos oli reilusti sopiva yhdelle hengelle. Keitosta tuli paksua, ja mietin että tästä olisi saanut upean pyreen jos olisi käyttänyt vain vähän vähemmän vettä/lientä, ja korvannut pikkumäärän kermaa voilla. 

1 savustettu iso palsternakka (1 h savustimessa)

3 dl vettä/lientä

1 peruna

1 omena

pikkuloraus kermaa/tuorejuustoab

suolaa

vähän yrttejä

Savusta palsternakka. Anna jäähtyä, kuori ja pilko se valmiiksi. Laita kattilaan vähän vettä tai hyvää lientä ja keitä kuorittua ja pilkottua perunaa hetki. Pilko omena ja lisää keittoon, lisää myös savustettu palsternakka. Anna kiehua niin, että peruna on kypsä. Lisää halutessa pikkuloraus kermaa tai tuorejuustoa ja soseuta keitto. Tarkista suola, lisää vähän yrttejä ja nauti täyteläisestä keitosta.

Katkaraputäyte uuniperunalle Anton&Antonin ohjeella

Minä tilaan aina välillä Anton&Antonin ruokakassin meille. Siinä on kolmeksi ateriaksi valmiit raaka-aineet ja ohjeet, kassin saa kahdelle tai neljälle hengelle. Ainakin meidän perheessä annokset ova reiluja, ja ruokaa riittää lounaaksikin, ja raaka-aineita jää vähän yli (tiedoksi heille jotka miettivät hintaa). Osin tämä johtuu siitä, että meidän perhe syö lisukkeita (kuten riisiä ja pastaa) vähemmän kuin mitä kassiin on varattu, osin tämä johtuu siitä, että ihan kaikki ei maistu samalla tavalla kuin tutut lempiruuat maistuvat. Mutta toistaiseksi jokaisesta kolmen aterian setistä on jäänyt joku resepti elämään, sellainen uusi herkkuruoka, jota toivotaan myöhemminkin. Tällä viikolla se oli ehdottomasti tämä katkaraputäyte. Vihdoinkin löytyi sellainen ohje, jonka jälkeen ei muita ohjeita kaipaa. Täytyy tosin todeta, että tämä neljälle mitoitettu ohje riitti minulle ja miehelle, ja lapset söivät aikaisemmin tehtyä savulohikastiketta perunoiden kanssa. Jos tekisin tätä neljälle aikuiselle, tuplaisin ohjeen, sillä niin hyvää tämä oli.

Vähän muokkasin ohjetta, mutta en paljoa:

4 isoa uuniperunaa (kuten Rosamunda)

200 g katkarapuja sulatettuna ja valutettuna

1 dl ranskankermaa

1 rkl majoneesia (ohjeessa 2)

1 rkl tillisilppua (ohjeessa ½ dl)

2 rkl hienonnettua purjoa (ohjeessa ½ purjoa, purjo oli todella iso)

sitruunamehua

suolaa, pippuria myllystä

Pistele pestyihin perunoihin muutama reikiä haarukalla ja laita sellaisenaan uuniin. Paista 200 asteessa n. 50 minuuttia.

Hienonna katkaravut pieneksi. Sekoita astiassa ranskankerma, majoneesi, tillisilppu ja hienoksi pilkottu purjo. Sekoita myös katkaravut joukkoon ja lisää sitruunamehua, käytin vajaa puolet pienestä sitruunasta. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan.

Tarjoile uuniperunan täytteenä. Sopii myös hyvin suolakeksien tai ruisnappien päälle, miksei myös leivälle. 

Sydänjauheliha-perunamuusivuoka

Viimeksi kun valmistin sydänjauhelihasta ruokaa, esikoinen esitti toiveen että ensi kerralla voisin tehdä jauheliha-perunamuusivuokaa. Mikä loistava idea. Hyvä raaka-aine, yksinkertainen perusruoka, mikäs sen parempaa arkea. Minulla oli pakastimessa vielä yksi annos jäljellä hirven sydänjauhelihaa, ja käytin sen tähän:

1 kg perunaa, esim. Rosamunda

nokare voita

3-4 dl maitoa

350-400 g jauhelihaa hirven sydämestä

suolaa, pippuria

timjamia

Kuori perunat, keitä ne suolatussa vedessä kypsiksi. Kaada suurin osa vedestä pois, lisää vähän voita ja maitoa joukkoon. Survo/vatkaa perunat löysäksi perunamuusiksi, maidon määrä riippuu siitä, paljon vettä olet jättänyt pohjalle. Muusin pitäisi olla ihan vetelää, lähes vellimäistä.

Paista sydänjauheliha kypsäksi. Mausta se reilusti suolalla, pippurilla ja timjamilla. Sekoita sydänjauheliha perunamuusin joukkoon, kaada uunivuokaan ja paista 200 asteessa n. 50 minuuttia. Syötiin porkkanaraasteen ja somesalaatin kanssa. 

Lämmin perunasalaatti Marttojen ohjeella

Olin ystäväni kanssa Marttojen makkarakurssilla oppimassa makkaranteon saloja. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin marttojen ruokakurssilla, mutta varmastikaan ei viimeinen. Kurssi oli hyvin järjestetty ja päättyi herkulliseen ateriaan hienosti katetussa pöydässä salin puolella. Meitä oli neljä kolmen hengen ryhmää, joista jokainen teki yhden makkaran ja lisäksi jokaiselle ryhmälle tuli joko lisuke, jälkiruoka tai kattaminen. Makkarakurssi on yksi suosituimmista kursseista, ja se järjestäänkin kuukausittain. Makkarat ja lisukkeet seuraavat sesonkeja ja vuodenaikoja, eli kesällä tehdään erilaisia makkaroita kuin talvella tai vaikka jouluna.

Minä halusin kurssille, jotta oppisin perusteet käytännössä ja saisin vinkkejä riistamakkaroiden tekoon. Ja niitähän minä sain. Sanoinkin, että odotukset olivat korkealla, mutta kyllä ne vielä ylittyivät. Kurssi on minusta erittäin kohtuuhintainen, Marttaliiton jäsenille 45 € ja ei-jäsenille 55 €.

Yksi lisuke oli lämmin perunasalaatti, joka maistui kaikille. Minulle tämä salaatti oli uusi oivallus ja siksi halusin kirjata sen tähän ylös, tästä taisi tulla uusi suosikkisalaatti:

1 kg perunaa (kiinteä lajike)

aurinkokuivatun tomaatin öljy

suolaa

1 punasipuli

1 valkosipulinkynsi

100 g aurinkokuivattuja tomaatteja

reilusti persiljaa

2 rkl kapriksia

1 rkl balsamiviinietikkaa

suolaa, pippuria

Viipaloi perunat reiluiksi siivuiksi ja laita ne uunivuokaan. Kaada päälle öljyä tomaattipurkista ja ripottele suolaa. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia, sekoita muutama kerta paistamisen aikana.

Silppua sipulit, persilja ja aurinkokuivatut tomaatit ja sekoita ne keskenään. Lisää kaprikset ja etikka, sekoita kaikki kulhossa. Kaada kypsät perunat öljyineen sekaan ja sekoita. Lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa. Hyvää sekä lämpimänä, haaleana että kylmänä.

Salaatti sopi hyvin makkaroiden kanssa, mutta hyvältä se maistui kalojen kaverinakin kotona tehtynä. Ja säilytti herkullisuutensa, kun seuraavana aamuna paistoi ylijäänyttä salaattia aamiaiselle. Makkaroita pitää tehdä heti kun aikaa löytyy vähän enemmän. Pitää koileilla ainakin sydänmakkaraa, kyyhkymakkaraa, joulumakkaraa ja vaikka mitä.

Uudet perunat uunissa (ja vähän mökkiruokailusta)

Kannattaa käydä vierailuilla toisten mökeillä, monestakin syystä. Yksi syy on se, että oppii uusia yksinkertaisia tapoja tehdä tutuista raaka-aineista ruokaa, josta kaikki tykkäävät (muita syitä on mm. se että kotiin lähtee ison säkillisen kanssa upeita kasveja joita ei muuten saisi mistään, kuten mutanttikuunlilja, tai että mieli virkistyy hyvässä seurassa jne.). Varmaan näitä perunaohjeita on netti ja keittokirjat pullollaan, mutta eipä ole tullut kokeiltua juuri näin tehtynä.

Kun surffailen netissä, huomaan pitäväni paljon yksinkertaisemmasta mökkiruuasta kuin mihin keskimäärin törmää. Minusta mökillä parasta on yksinkertainen, kikkailematon ruoka kesän/syksyn raaka-aineista (ehkä olen vain laiska, enkä ainakaan oikea foodie). Kun olen mökillä, niin tuntuu että yksinkertaiseenkin ruokaan menee ihan riittävästi aikaa, etenkin kun sitä haluaa pääasiassa seurustella vieraiden kanssa/tehdä hommia/nukkua päikkärit/tjs. Viimeksi kun tuli vieraita, tein kaksi pizzaa (kyllä kelpaa kun on mökki-assistent) ja makeaksi herkuksi pannaria lisukkeineen, mansikka-aikaa kun jo oli. Toisella kerralla grillasimme makkaraa ja söimme italiansalaattia, ja kahvin kaveriksi oli juuri leivottua pullaa (kyllä kelpaa kun on mökki-assistent). Ei muuta, ei sen kummempaa, mutta luulisin että muutkin kuin isäntäväki oli tyytyväisiä.

Mutta takaisin pääasiaan, eli siihen ihanaan ateriaan jonka saimme nauttia hyvässä seurassa ihan vasta. Minä olin tehnyt päivällistä varten etukäteen jääpaistin hirvenvasasta, mausteliemenä yksinkertaisesti 5%-suolaliemi, vähän ruskeaa sokeria, paljon katajanmarjaa ja rosmariinia ja vähän pippureita. Paisti oli minun panostus ruokaan. Lisänä oli hyvää varhaiskaalia, tomaattia, kurkkua, varhaissipulia ja aivan ihanaa piparjuurikastiketta. Ja sitten näitä perunoita! Meidän lapset, jotka "inhoavat" uusia perunoita, tykästyivät näihin, ja pyysivät tekemään pian uudestaan. Ja minähän tein, melkein heti seuraavana päivänä. Mutta vielä tähän ateriaan: ihastelimme kaikki yhdessä kuinka hyvää ruoka oli, kuinka yksinkertaista mutta kertakaikkisen maistuvaa, ja vähällä vaivalla valmistettua. Kukaan ei kaivannut mitään monimutkaista, eksoottista tai muutakaan erikoista; pelkästään hyviä perusmakuja vähällä vaivalla. Ja paljon paljon puutarhajuttuja, miehillä ilmeisesti pajajuttuja, päälle.

Minä tein pian palattuamme toisinnon tuosta hyvästä ateriasta. Paisti oli niin iso, että osa jäi kotiin toiselle aterialle, ja perunat hain palstalta. Kaalia ei ollut, mutta palstan salaattia oli reilusti sen sijaan, piparjuuritahnaa ei ollut, mutta piparjuurta kylläkin (+jugurttia, loraus kermaa, sitruunamehua, vähän suolaa ja aavistus ruskeaa sokeria). Lapset kehuivat kilvan, että kerrankin on hyvää ruokaa, yhtään ei haitannut että juuri oltiin syöty samaa.  Hyvän ruuanlaittajan titteli lapsilta oli taattu. Kuopus joka ei yleensä syö juurikaan lihaa, veteli nyt jääkaappikylmää paistia reilusti, esikoinen joka ei pidä perunoista, pisteli niitä menemään vaikka kuinka monta. Ja vannotti että teen kaikki uudet perunat näin.

n. 1 kg uusia perunoita
1 rkl öljyä
suolaa myllystä

Pese perunat. Näihin, maasta ihan muutama minuutti aiemmin nostetuihin, ei jää yhtään kuorta, mutta kyllä ne kaupankin uudet perunat ovat hyviä. Pyöräytä perunat öljyssä ja laita uunivuokaan. Lisää suolaa myllystä, ja paista 250 asteessa uunissa n. 35 minuuttia, vähän perunoiden koosta riippuen. Kokeile tikulla että ovat sopivan kypsiä sisältä, ja päältä hyvän rapeita.

Käytin nyt Timoa, sitä paljon parjattua varhaisperunaa. Tämä vuosi on ollut suosiollinen perunan maulle, mutta luulisin että toisenlaisenakin kasvuvuonna Timo menee ainakin tällä tavalla laitettuna. Hyvää, kertakaikkisen hyvää. 

Valkosipuliperunat

Kun olin lapsi/nuori, valkosipuliperunat olivat harvinaista herkkua ja juhlavampaa ruokaa. Niitä syötiin yleensä kun oli jotain juhlaa, pientä tai suurta, ja joskus harvoin ihan tavallisena viikonloppuna. Mitään varsinaista reseptiä minulla ei ollut, luulisin että äitikin teki aina vaan sen mukaan mitä sattui tulemaan. Meillä perunat olivat aina kunnolla pehmeitä, ja luulisin että äiti paistoi pidempään ja vähän miedommalla lämmöllä. Mutta kunnolla pehmeää näinkin tuli. Valkosipulia oli aina reilusti, minä laitoin nyt vähemmän, että kelpaisi lapsillekin. Kuulemma oli juuri parempaa kuin keitetyt perunat, eli aika alhaalla peruna-asteikossa lasten mielestä, minusta nämä olivat juuri niin hyviä kuin muistinkin.

8 keskikokoista/isohkoa perunaa
1 keskikokoinen sipuli
4-8 valkosipulin kynttä
suolaa
2 dl kermaa
2 dl vettä kermapurkin huuhteluun (tai yhteensä 4 dl kermaa)

Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi siivuiksi, minulla 2 mm. Kuori ja viipaloi sipuli samoin. Viipaloi valkosipulin kynnet. Asettele uunivuokaan kerros perunoita, vähän sipulia, valkosipulia ja ripaus suolaa. Jatka kerroksia niin kauan kuin aineksia riittää. Kaada kerma päälle. Jos haluat oikein hyviä perunoita, käytä 4 dl kermaa. Tavallisena sunnuntaina yksi purkki voi riittää (etenkin jos enempää ei ole), huuhtele kermapurkki vielä vedellä ja kaada sekin perunoiden päälle. Paista 200 astetta 1 h 30 minuuttia. Jos muistat, peittele vuoka jossain vaiheessa foliolla, etenkin jos et halua kovin tummia perunoita. Ja muista että neste kuohuu jonkin verran, eli kannaatta valita sellainen vuoka, jossa jää tilaa riittävästi. Pitää ihan ihmetelle miten näitä ei ole tullut tehtyä yli vuosikymmeneen, en ainakaan muista tehneeni.

Valkoinen perunapizza

Vaaleaa somepizzaa on hehkutettu, ja vähintään yhtä paljon on hehkutettu perunapizzaa. En meinannut uskoa että noin yksinkertainen ruoka voi olla hyvää, mutta kyllä se kuulkaas voi. Paitsi lasten mielestä. Mutta minusta tämä on parasta pizzaa mitä olen aikoihin syönyt, ja sen lisäksi maailman helpoin tehdä. Perunapizzan ohjeita löytyy vaikka mistä, mutta minä tein suunnilleen Soul Kitchen-blogin ohjeella. Annalla oli sopiva ohje kolmeen pienempään pizzaan, tästä minun ohjeesta tulee yksi reilunkokoinen pyöreä pizza joka mahtuu pellille. Siitä syö kaksi hyvin, tai yksi parilla aterialla. 

1½ dl vettä

1 tl suolaa

1 rkl hyvää oliiviöljyä

20 g hiivaa

175-200 g pizzajauhoja

1-2 perunaa

1 rkl hapankermaa

sormisuolaa 

1-2 vartta rosmariinia

n. 50 g parmesania

oliiviöljyä

Tee pohja. Sekoita vesi, suola, öljy ja hiiva sekaisin, lisää jauhoja niin, että saat hyväntuntuisen taikinan. Vaivaa niin kauan että näet kunnon sitkon. Kohota liinan alla tunnista kolmeen. Mitä kauemmin, sen parempi, mutta tuntikin riittää. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä ja nosta pellille kohoamaan.

Kuori perunat. viipaloi ne mandoliinilla 1 mm paksuisiksi (tai käytä veistä). Leivitä hapankermaa ohuesti pizzalle ja levitä perunaviipaleet päälle niin, että ne täyttävät koko pohjan, ripottele vähän suolaa päälle. Pilko 1-2 vartta rosmariinia, levitä ne perunoiden päälle. Raasta parmesania ja levitä sekin perunoiden päälle (muistaakseni Anna laittoi perunan ja juuston toisinpäin). Lorauta lopuksi oliiviöljyä sopivasti pizzan päälle. Paista 250 asteessa 12-15 minuuttua. Hyvää, ihan mielettömän hyvää.

ps. Huomenna voi tehdä tiukkaa herätä viideltä. Takana on mitä parhain hiihtoloma: melkein riittävästi mökkeilyä, sopivasti hengen ja ruumiin ravintoa lasten kanssa (Kansallisteatterissa ja Ravintola Lasipalatsissa), mukavia sukulaisia ja vähän siivousta.