tiistai 31. maaliskuuta 2015

Mitä meillä syödään pääsiäisenä?

Kuva vuodelta 2011

Jo jonkin aikaa blogit ovat olleet täynnä pääsiäisherkkujen reseptejä ja toinen toistaan hienompia menukokonaisuuksia pääsiäisen pyhille. Pääsiäiseen ei ehkä kuulu samanlaisia koko maan kattavia ruokaperinteitä kuten jouluun, mutta monenlaisia vanhoja ja uusia perinteitä ihmisillä tuntuu olevan.

Minä en muista lapsuudestani varsinaista ruokaperinnettä, paitsi sen pääsiäissunnuntain aamiaisen (jota nykyään kutsuttaisiin brunssiksi) jolle koko suku kokoontui syömään, parhaimmillaan taisi olla pitkälle yli 20 ihmistä jatkettujen pöytien ääressä. Tarjolla oli aika tavallista aamiaista hyvine lisukkeineen, mutta lihapiirakka kuului siihen aina. Kuten tuossa postauksessa totesinkin, minulla ei taida olla yhtään pääsiäistä etten olisi syönyt sitä, samassa postauksessa on kerrottu aamiaistarjoilut muutenkin vähän tarkemmin. Välillä jo ehdin miettiä, että teenkö piirakkaa tänä vuonna ollenkaan, mutta esikoinen kysyi tuossa pari päivää sitten, että äiitii koska sitä lihapiirakkaa taas saa, kun niin rrrrrakastan sitä, enkä malta odottaa enää kauaa. Vuosi on kulunut edellisestä kerrasta, ja lapsi kaipaa sitä eniten pääsiäisestä. Eli perinne jatkuu, se on selvä.

Mutta muuta perinnettä en muista, toki aina leivottiin pullaa ja rahkapiirakkaa. Sitä en muista mitä yleensä syötiin, ehkä se vaihteli pääsiäisestä toiseen? Ehkä sisko voisi muistaa. Lammasta muistan äidin tehneen muutaman kerran, mutta vasta minun aikuisiälläni, eli mikään varsinainen perinne lammas ei ainakaan meillä ole ollut. Miehen perheessä pääsiäistä ei vietetty lainkaan.

Niinpä on ollut helppo luoda omat perinteet. Jo vuosia olen perjantaiksi tehnyt kalaa jossain muodossa. Ehkä eniten lämmöllä muistelen Murun bouillabaissea. Tänä vuonna ajattelin tehdä kalan seuraksi äyriäisrisottoa. Jo monen monta vuotta olen tehnyt villisian kinkun lauantaiksi, eri versioita löytyy tästä blogista villisika-tagin alta. Tämä perinne katkennee jossain vaiheessa, mutta mukava se on niin kauan kuin kestää. Sunnuntaina syömme aina sen brunssin, joka on niin tukeva, että sillä selviää pitkälle päivään. Varsinaista ruokaa en sunnuntaisin edes tee, jos päivän mittaan tulee vielä nälkä, on villisikaa ja leipiä varmasti jäljellä, eli nälkä pysyy niillä loitolla.

Pääsiäiseen kuuluu myös aina mökin pasha ja rahkapiirakka, eli onhan niitä muitakin lapsuudenkodin perinteitä kun oikein miettii. Tänä vuonna tosin pulla ja rahkapiirakka tuli tehtyä jo palmusunnuntaina, mutta eipä se haittaa. Sen lisäksi olen aina leiponut jotain erikoisempaa jälkkäriksi, mutta se vaihtelee vuodesta toiseen. Tänä vuonna voisi kokeilla pientä, syvää sitruunamarenkipiirasta.

Joinain vuosina tulee vietettyä keittiössä paljonkin aikaa, joinain vuosina päätän, että tämä pääsiäinen menee vähäisellä panostuksella. Ja viime vuoden jälkeen päätin, että en tee mitään mikä ei huvita juuri sinä vuonna. Mutta kevät se tulee pääsiäisestä, vaikka kuinka olisi lunta. Ja ohrakin on muistettu kylvää parin vuoden tauon jälkeen.

ps. Mämmi meinasi unohtua kokonaan: sitä aletaan syödä jo hyvissä ajoin paljon ennen pääsiäistä, puuron korvikkeena, eli mämmiä ja maitoa. Ja toki sitä pääsiäispyhien aikaan syödään jälkiruokana, silloin tietysti kerman ja sokerin kanssa.

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Hunajainen villisikapata haudutuspadassa ja kastike


Sunnuntaille oli toivottu jotakin villisiasta. Tämä ruoka maistui hyvin villisialle, mausteet korostivat hyvää riistan makua. Pakastimesta tuli ensimmäisenä eteen pieni pala pataan sopivaa lihaa. Valmistin sen haudutuspadassa yön yli ja tein lihasta ja liemestä kastikkeen seuraavana päivänä. Tuosta lihanpalasta viisi nälkäistä söi sunnuntaipäivällisen ja kolme vielä seuraavana päivänä lounaan tai päivällisen. Yhden ruuan verran (neljälle) pakastin lihaa sellaisenaan; voidaan syödä nyhtöpossua jossain muodossa lähiaikoina.

1,5 kg villisikaa
1 tl savupaprikaa
2 tl kuivattua timjamia
1 tl viherpippuria murskattuna
2 tl yrttisuolaa

1 l hyvää lihalientä
½ dl soijakastiketta
½ dl makeaa omenaviiniä
2 rkl hyvää makeaa balsamicoetikkaa
1-2 rkl hunajaa
vettä

Ruskista maustettuun lihaan hyvä pinta. Laita liha, liemi ja muut nesteet + hunaja haudutuspataan. Lisää vettä niin että liha peittyy. Hauduta asetuksella low yön yli, n. 8 tuntia. Aamulla lisää

2-3 porkkanaa
1 palsternakka
2 sipulia
pala juuriselleriä
pala lanttua

Kuori ja pilko kasvikset, lisää pataan. Jatka kypsentämistä asetuksella low nelisen tuntia. Valmista kastike heti, tai anna lihan odottaa padassa siihen kunnes on aika valmistaa se.

6 dl lientä
3 rkl vehnäjauhoa
1-2 dl kermaa
lihat luista irrotettuna (voit jättää osan lihasta myöhempää käyttöä varten)
kasvikset padasta
suolaa, hunajaa, balsamicoa

Ota lientä kattilaan ja suurusta se vehnäjauholla, anna kuplia vähintään viisi minuuttia. Lisää kastikkeeseen kerma, lihat ja hautuneet juurekset. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja/tai hunajaa ja/tai balsamicoa (lisäsin kaikkia). Syötiin perunamuusin ja lehtikaali-hunajameloni-salaatin kanssa, hyvin maistui kaikille.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Kurpitsa-härkäpapu-pasta


Minulla on jokakeväinen projekti eli pakastimen tyhjennys meneillään. Jos vielä maaliskuun lopussa pakastimet ovat niin täynnä, ettei sinne saa mitään mahtumaan, niin asiaan on paneuduttava kunnolla. Sen lisäksi että pakastin on täynnä lihoja ja liemiä, on siellä myös kasvimaan satoa jäljellä. Tänään sain tyhjennettyä pakastinta kahden pussillisen verran, ja vaikkei mitään huomaakaan, niin suunta on oikea. Otin sulamaan kurpitsaa ja härkäpapuja. Kirjoitin googleen kurpitsapasta, ja heti kärkeen tuli ohje Sillä Sipuli -blogista. Siellä oli tehty kurpitsapastaa Sitä parempi soppa -kirjan ohjeella, ja minä mukailin ohjetta ja lisäsin härkäpapuja. Tuo käyttämäni kurpitsamäärä oli vähän liikaa, varmaan puoletkin olisi riittänyt. Pasta oli kuitenkin hyvää, lapsilla meni ketsupin kanssa, mutta saa kuulemma tehdä toistekin kasvipäivinä, hyvähyvä.


pastaa neljälle

voita
300 g härkäpapuja (tuoreena ryöpättyjä ja kuorittuja sitten pakastettua)
suolaa, pippuria myllystä
aavistus muskottipähkinää raastettuna
300 g paahdettua ja soseutettua kurpitsaa (minulla Potimarron)
1 dl kermaa

parmesaania

Keitä hyvää pastaa reilusti suolatussa vedessä. Laita voi paistinpannulle ja lisää sulatetut härkäpavut pannulle. Mausta pavut ja anna niiden paistua hetki kuumalla pannulla. Lisää kurpitsa ja kerma, sekoita hyvin ja kiehauta. Kaada kastike valutetulle pastalle, sekoita hyvin ja nauti parmesanin kanssa.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Vähän parempi vaalea pizza


Minun ei edes pitänyt postata tätä pizzaa. Kuvaakaan en ollut ottamassa, kunhan vaan räiskäsin vauhdissa "varoilta" yhden kuvan pokkarilla, salamalla illalla myöhään. Tein yhtenä iltana siis pizzaa johon käytin vähän parempia raaka-aineita. Mainitsen ne raaka-aineet tässä, sillä niistä tämä maku ja rakenne oli kiinni. Tavallisillakin raaka-aineilla saa varmasti hyvää, mutta ei kyllä ikinä NÄIN hyvää.

Jauhot olivat aivan eritýisen hyviä 00-jauhoja Vääksyn Myllystä, suosittelen! (paras pohja ikinä, ehkä tosin Ankarsrumillakin oli oma roolinsa).
Lehtikaali oli Varpion ruukkulehtikaalia, suosittelen, ainakin niin kauan kuin oma maa on jäässä!
Kaikki juustot olivat Hakaniemen hallin Lentävästä Lehmästä, suosittelen!
Ja se anjovis (Sanfilippo), Hella&Herkku-kaupasta, parhainta mitä olen ikinä syönyt. Tosin sori, ostin tänään viimeisen purkin.

4 dl haaleaa vettä
1 pkt hiivaa (25 g)
1½ tl suolaa
n. 450 g jauhoa
½ dl oliiviöljyä
 
Vaivaa taikinaan kunnon sitko. Tästä taikinasta tuli kaksi melkein pellillisen kokoista pizzaa. Täytteet ovat yhdelle pizzalle (tähän ei viitsi laittaa että toinen oli kinkku-ananas-pizza...). Kauli taikina (puolet tuosta) melkein pellillisen kokoiseksi, ja täytä pohja:

kourallinen lehtikaalia
1 pieni punasipuli
oliiviöljyä
kourallinen cheddaria
kourallinen parmesaania
buffalo-mozzarellaa

anjovis-fileitä

Pilko ruukullinen lehtikaalia pieneksi, leikkaa sipuli renkaiksi. Levitä kaali ja sipuli tasaisesti suoraan pohjan päälle. Lorauta vähän oliiviöljyä kasvisten päälle. Raasta oikein hyvää cheddaria raastimen karkealla terällä. Levitä kourallinen sitä kasvisten päälle. Raasta oikein hyvää parmesania raastimen hienolla terällä, levitä sitäkin kourallinen. Revi oikein hyvä mozzarella-pallo (pienen kouran kokoinen) juusto käsin ja levitä sekin pizzan täälle. Paista pizzaa 250 asteessa n. 12-15 minuuttia, kunnes pohja on sopivan rapea ja pinta saanut vähän väriä. Ota pizza pois uunista ja levitä ne mahtavat anjovis-fileet pizzalle. Ja nauti, nauti isosti.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Sitruunamarenkipiiras


Olin 90-luvun puolessa välissä työmatkalla Liverpoolissa. Tuolla matkalla sain elämäni parasta sitruunamarenkipiirasta, muistan sen maun ja ulkonäön vieläkin. Sitruunamarenkipiiras on yksi lempileivonnaisista, mutta tuon Liverpoolin piiraan ylittänyttä ei ole. Muutaman kerran olen tehnyt itsekin, mutta aina olen oikonut jossain kohtaa, enkä ole ihan ollut tyytyväinen lopputulokseen. Sen sijaan kyllä olen tehnyt monta muuta marenkipiirasta, ainakin omenasta, raparperistä, puolukasta ja greipistä.

Sitruunamarenkipiiras nousi taas uudestaan mieleen, kahdestakin syystä. Ensinnäkin halusin kokeilla kuinka marenkivaahto onnistuu uudella yleiskoneellani ja toiveissa oli juuri tämä piiras eikä esim. pavlova ensimäiseen kokeiluun. Toiseksi, viime viikolla televisiosta tuli aivan loistava elokuva Paahtis (Toast, 2010). Elokuva pohjautuu Nigel Slaterin omaelämänkerralliseen kirjaan hänen lapsuus- ja nuoruusvuosista. Ihan loistava leffa, parhaita ruoka-aiheisia elokuvia mitä olen nähnyt. Lapsuus kuvattiin sellaisella herkkyydellä ja intensiteetillä, että normaalit perjantai-itkut oli taattu.

Yritin löytää netistä Slaterin ohjetta, mutta en ainakaan helposti löytänyt sitä. Ja toisaalta, epäilen, että hänen versiossaan olisi ollut pikkuisen liikaa sitruunakiisseliä ja vähän enemmän liikaa marenkia. Löysin kuitenkin hyvänoloisen ohjeen  tuolta (Recipe from Good Food magazine, April 2005) ja käänsin sen tähän suomeksi ja vähän muutin, mutta en paljoa. Minulla ei mm. ollut appelsiinia, eli tässä kiisselissä on pelkkää sitruunaa. Huomasin muuten aika monta suunnilleen identtistä ohjetta, tosin minkäänlaisia lähteitä ei ollut mainittu, enkä alkanut katsoa mikä on ollut ensin. Luotin että tämä on globaalisti toimiva ohje kun niin moni on itsekseen keksinyt saman reseptin. Piiras oli hyvää, ja ennen kaikkea se maistui vieraille hyvin, mutta seuraavalla kerralla aion vähän muuntaa ohjetta kiisselin ja marengin osalta. Pohja sen sijaan oli ihan täydellinen tähän piirakkaan.

Pohja:
175 g jauhoa
100 g kylmää voita
1 tl sokeria
1 munankeltuainen
1 tl kylmää vettä

Nypi jauhot, pieniksi kuutioiksi leikattu voi, sokeri ja munankeltuainen taikinaksi (tai tee se koneella). Kauli taikina jauhoitetulla alustalla ja siirrä n. 23 cm kokoiseen vuokaan. Pistele haarukalla reikiä, peitä foliolla ja anna kylmentyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

Kaada folion päälle kuivattuja herneitä tai esim riisiä ja paista 200 asteessa 15 minuuttia. Poista herneet ja folio, ja paista vielä 5-8 minuuttia. Siirrä vuoka jäähtymään, ja alenna uunin lämpö 180 asteeseen.

Sitruunakiisseli:
2 tl maissitärkkelystä (käytä ainakin 3 tl)
100 g sokeria
2 sitruunan kuori
150 ml sitruunanmehua (minulla 3 sitruunaa)
150 ml vettä
85 g voita
3 munankeltuaista
1 muna

Samalla kun pohja paistuu, tee sitruunakiisseli. Sekoita maissitärkkelys, sokeri ja sitruunan kuoriraaste kattilassa, lisää laimennettua mehua pikkuhiljaa. Lämmitä seosta hiljalleen koko ajan sekoittaen kunnes kiisseli on sileää ja paksua ja alkaa kuplia. Siirrä kattila lämmöltä pois ja vatkaa voi joukkoon niin että se sulaa. Lisää vielä keskenään sekoitetut keltuaiset ja kokonainen muna ja vatkaa hyvin, siirrä kattila takaisin hellalle. Vatkaa muutama minuutti, kunnes kiisseli on hyvän paksua. Siirrä kattila odottamaan ja valmista marenki.

Marenki:
4 munanvalkuaista (käytä ainakin 5)
200 g sokeria (käytä ainakin 250 g)
2 tl maissitärkkelystä

Laita valkuaiset kulhoon, vatkaa kovaksi vaahdoksi. Lisää puolet sokerista vähän kerrallaan. Lisää maissitärkkelyss ja loput sokerit, vatkaa kunnes vaahto on pehmeää ja paksua. Ankarsrum teki hienon ja kiiltävän marengin, tosi hienon.

Kaada kuuma kiisseli pohjan päälle (lämmitä se uudestaan tarvittaessa) ja lisää marenki sen päälle, aloita reunoilta ja etene keskelle päin. Tästä tuli aika ohut marenki, tai sitten olisi tarvinnut olla pienempi vuoka, minulla taisi olla isompi kuin tuo 23 m. Paista 180 asteessa n. 15-20 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ohjeen mukaan vähintään tunti ennen tarjoilua, minä suosittelen kyllä pidempää aikaa, muutamassa tunnissa kiisseli ei ollut ihan hyytynyt vielä. Syödään kuitenkin samana päivänä.

Hyvän makuinen piiras, tätä ohjetta aion käyttää jatkossakin, mutta noilla muutoksilla mitä kirjoitin ylös. Ja käyttää vähän pienempää vuokaa. Tässä ohjeessa marenki paistetaan melkein kypsäksi, se ei siis jää vaahdoksi joka on vain ruskistettu päältä, kuten monessa muussa ohjeessa. Nyt piirakka syötiin Farangin karkkipossun jälkeen jälkkärikahvin ja -teen kanssa, hyvin maistui kaikille, aivan kuten ruokakin. Mukavin lauantai-ilta pitkään aikaa: hyvää ruokaa, maistuvaa jälkkäria ja mitä parhainta seuraa.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

PT eli pihlaja-tonic

Minulla on vielä vähän jaloviinaan tehtyä pihlajanmarjalikööriä. Ajattelin tehdä siitä pienet yksinkertaiset drinkit ruokahalua herättämään. Rakensin juomat pitkiin laseihin. Tällä kertaa en lisännyt jäitä, sillä tonic-vesi oli 0-asteista eli mukavan kylmää.

Drinkki oli minusta vieläkin parempi mitä uskalsin odottaa. Pihlajan karvas maku sopi yhteen tonicin karvaan maun kanssa, ja juomassa oli hennon kaunis väri ja hieno maku. Syksyllä pitääkin tehdä pihlajanmarjalikööriä enemmän, toivotaan hyvää satoa tällekin vuodelle. Tämä liköörierä ei ollut kovinkaan makeaa, en laittanut siihen ihan niin paljoa sokeria kuin tavallisesti. Likööri on hyvää sellaisenaan, mutta ihan loistavaa drinkkinä.

4 cl likööriä
tonic-vettä
jäitä

Mittaa likööri lasin pohjalle. Jatka tonic-vedellä, lisää jäitä jos haluat. Nauti heti kylmänä. Sopii erityisen hyvin aperitiiviksi, tai muuten vaan vähän erilaiseksi drinkiksi. Kannattaa huolehtia juoman kylmyydestä, mitä kylmempää, sen parempaa.


Likööri sellaisenaan


maanantai 16. maaliskuuta 2015

Villisikapata josta villisikakastike ja villisikapizza


En ole vielä ehtinyt kirjoittaa Arkiruokaa-sarjaani postausta padoista ja niiden monikäyttöisyydestä arjen pyörityksessä. Mutta tässä on yksi käytännön esimerkki, kuinka yhdestä padasta on moneksi. Tein padan niin, että yhtenä sunnuntai-iltana ennen nukkumaanmenoa laitoin padan kypsymään haudutuspataan. Maanantaina töiden jälkeen tein kastikkeen lihasta ja liemestä sekä keitin riisin, aikaa kaikkineen meni ehkä puoli tuntia (padasta ja kastikkeesta ei ole kuvaa: unohdin ottaa kuvat koska oli ruokavieraita eli  ruoka ja seurustelu olivat päällimmäisenä mielessä). Kastiketta tein reilusti, sitä on vielä yksi neljän hengen annos pakastimessa. Lisäksi ihanan makuista lientä on ½ l pakastettuna. Ja osan lihasta pakastin ihan sellaisenaan, mielessä esim. pizza, kastike, salaatti tai keitto. Tällä kertaa siitä syntyi pizza. Laitan tähän kuitenkin padan, kastikkeen ja pizzan ohjeet.

Villisikapata


2 kg villisikaa
2 tl savupaprikaa
2 tl kuivattua timjamia
1 tl mustapippuria
2 tl yrttisuolaa
1 tl kuivattua Aji Fantasya
vähän savustettua Aji Cristalia

½ dl soijakastiketta
2 rkl ketjap manis -kastiketta
1 rkl osterikastiketta
½ dl makeaa omenaviiniä
1 rkl hyvää makeaa balsamicoetikkaa
1 rkl hunajaa

3 isoa porkkanaa
2 isoa sipulia
pala juuriselleriä

Mausta villisika haluamallasi tavalla, minulla oli nyt savuisia makuja paprikasta ja chileistä sekä timjamia ja pippuria ja ruskista lihaan hyvä pinta paistinpannulla. Laita liha haudutuspataan. Kaada päälle lämmitetty liemi ja siihen lisätyt maustekastikkeet. Pilko mukaan vähän juureksia ja sipulia. Hauduta haudutuspadassa asetuksella low yön yli, tai enemmän. Minulla pata porisi nyt n. 18 tuntia. Irrota liha luista ja siivilöi liemi.

Villisikakastike


1 porkkana ohuesti viipaloutuna
lientä siivilöitynä + vettä
maissitärkkelystä
lihat irrotettuna

Viipaloi porkkanat (ja halutessa muita vihanneksia) ohuesti. Pyöräytä niitä hetki kuumalla pannulla, lisää liemi ja sekoita maissitärkkelys hyvin joukkoon. Lisää liha ja anna kiehua hiljalleen niin, että kastike sakenee. Tällä kertaa tarkoituksena oli tehdä jauhoton ja maidoton kastike, ja kyllä tulikin hyvä kastike. Syötiin riisin, parsakaalisalaatin ja pinaattisalaatin kanssa. Hyvää oli kaikkien mielestä. Tein nyt ison kastikkeen, ja pakastin siitä puolet seuraavaa kertaa varten.

Villisikapizza


taikina
tomaattimurska/kastike
kypsää villisikaa
sipuli viipaleina
juusto

Tee normaali pizzataikina, kuten vaikka tuolla. Laita päälle tomaattimurskaa, revi kypsää villisikaa ja lisää vielä viipaloitua sipulia. Raasta juustoa ja/tai parmesaania päälle, ja paista 250 astetta noin 15 min. Ehkä oli vähän kuiva pizza, mutta maukas senkin edestä.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Tomaatit kylvetty 2015


Nyt on tomaatit kylvetty tälle vuodelle. Tänä vuonna laitoin 11 erilaista lajiketta, Sun Goldia kahdenlaisia siemeniä, eli 12 purkkia ikkunalaudalla. Se on kaksi vähemmän kuin viime vuonna. Päätin nimittäin surkean kesän jälkeen, että vähempikin vaiva riittää, hyvänä vuonna satoa tulee vähästäkin, ja huonona vuotena satoa ei tule vaikka näkisi paljonkin vaivaa. Siitä voi sitten olla montaa mieltä, vähentääkö tuo kaksi tomaattilajiketta vähemmän riittävästi vaivaa. Nyt laitoin kasvamaan reilusti kirsikkatomaattia, pari isoa tomaattia ja pari pensastomaattia. Toivottavasti satoa tulisi vähän enemmän kuin viime vuonna. Huhtikuussa kylvän sitten basilikat, joita laitan pieninä puskina tomaattiruukkuihin kasvamaan.

Chilit voivat todella hyvin tässä vaiheessa vuotta, lisävalo mahdollistaa hyvän kasvun. Ei ole minään vuonna chilit olleet noin upeita tähän aikaan vuodesta. Osa chileistä oli niin isoja, ja niissä oli niin paljon ilmajuuria, että vaihdoin ne noista ruukuista maitopurkkeihin kasvamaan. Laitoin kasvin multapaakkuineen maitopurkin pohjalle ja täytin melkein kokonaisen purkin mullalla. Näin juuria alkaa muodostua varresta lisää, ja kasvi kasvaa hyväksi ja vahvaksi.  

C. galapagoense ei ole edelleenkään itänyt.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Pullapäivä - lakritsipullaa ja suklaapullaa

 

Minä kyselin muutama viikko sitten mielipiteitä yleiskoneista, siinä vaiheessa kun olin jo mielessäni päättänyt ostaa Kenwoodin. Sain kuitenkin niin hyvin perusteltua tekstiä Ankarsrumin puolesta, että loppujen lopuksi päädyin siihen. En ulkonäön takia, vaikka helmenvihreä kone onkin sievä, vaan sen takia, että luvassa oli kestävä ja luotettava kone metalliosineen, jossa on kunnolla tehoa, joka on hiljainen ja siinä on hyvin toimivat lisäosat (lähinnä lihamylly ja raastin kiinnostivat). Kone vaivaa taikinaa samaan tyyliin kuin vaivaisi käsin, sen sijaan että vaan pyörittäisi taikinaa, kuten yleensä yleiskoneet tekevät. Ja ennenkaikkea, se on tehty Ruotsissa eikä Kiinassa.

Koska kyseessä oli iso ostos, halusin nähdä ja kuulla koneen myös omin silmin ja korvin ennen lopullista päätöstä. Niinpä kävelin Eiringin liikkeeseen, jossa oli helmikuun ajan synttäritarjouksena kaikesta -20%. Se sopi hyvin, kaiken lisäksi tavarat sai kotiin postin kautta ilmaiseksi. Loppujen lopuksi ostopäätös oli helppo tehdä: minulle näytettiin hyvin konkreettisesti miten kone toimii eli tekemällä kilon juurileipätaikina. Aika huippua, vai mitä. Ja samalla vakuutuin vielä enemmän oikeasta ratkaisusta, sillä en ole niin upeita sitkosäikeitä nähnyt ikinä. 

Kone tuli kotiovelle perjantaina illalla, reilu viikko meni, sillä lihamyllypaketti tuli tuli Ruotsista saakka. Mutta jos asiaa on pohtinut vuosikaupalla, ei yksi viikko sinne tänne enää kamalasti tuntunut. Kaikenlaista sitä on ehtinyt yhdessä viikonlopussa kokeilla. Tähän mennessä olen tehnyt aamiaissämpylöitä lauanataina (ja kyllä, kone on niin hiljainen, ettei kukaan, ei edes se huonosti nukkuva, herännyt meidän avonaisessa kodissa koneen ääniin!). Päivällä tein tiikerikakun esikoisen kanssa. Tiikerikakku oli ehkä paras minkä olen tehnyt, ja niin se taisi olla muidenkin mielestä, aivan loistava koostumus taikinassa. Käytin samaa ohjetta millä olen tehnyt kymmeniä vuosia, mutta silti tämä oli parempi kuin ennen. Yksi vaalea juurileipä on nousemassa ja pullia teimme esikoisen kanssa oikein ison taikinan. Tämä taikina ei tehnyt tiukkaakaan, eli seuraavalla kerralla tehdään litran taikina.
Punaiset housut ja Vääksyn Myllyn jauhot

7,5 dl maitoa
3 munaa
3 dl sokeria
½ tl vaniljajauhetta
1 rkl kardemummaa
2 tl suolaa
75 g hiivaa (1½ pakettia)
n. 2,4 l jauhoja
225 g voita

Tee tavallinen pullataikina: Lämmitä maito, sillä välin laita kulhoon munat, sokeri, vanilja, kardemumma ja suola ja sekoita/vatkaa sekaisin/vaahdoksi. Kaada kädenlämpöinen maito, sekoita hiiva joukkoon. Lisää jauhoja, älä ihan kaikkea kerralla, vaan tunnustele mikä on hyvä määrä. Lisää vähän sulatettu voi ja vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi, meidän viileässä kodissa siihen meni n. 45 minuuttia. Leivo sen jälkeen sellasia pullia kuin haluat.

Me teimme nyt kaksi pellillistä tavallisia kanelikierrepullia (taikinalevyn päälle voita, kanelia ja sokeria, paisto 225 astetta n. 12-14 min). Lisäksi teimme yhden ison lettipullan, esikoinen halusi harjoitella pullan letittämistä. Hieno tulikin, ensi kerralla tehdään vähän pienempi (nyt oli 1050 g taikinaa, ensi kerralla otetaan siihen n. 750 g taikinaa ja jatketaan harjoitusta).

Yhden pellillisen tein "jämä"pullia. Käytin yhden pistaasitahnapurkin jämät (vihreä vuoka), Pärlansin suklaakinuskitahnan loput (pinkki vuoka) ja suolalakritsikastikkeen jämät (keltainen vuoka). Kaulin levyn pullaa, levitin kutakin tahnaa 1/3:lle taikinalevyä, käärin levyn rullalle, leikkasin pulliksi ja nostin vuokaan. Kohotus, voitelu ja normaali paisto 225 astetta n. 12-14 minuuttia. Jäähtymisen jälkeen pursotin päälle sokeikuorrutusta. Seuraavalla kerralla laitan kastikkeita vähän ohuemmalti, nyt osasta kastiketta pursui pellille pullien kohottua. Mutta hyviä olivat nämäkin, tahmaista mutta hyvää.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Ärsyttäviä asioita ja vähän pohdintaa

Koivurivistön takana oli tuuhea kuusikko, hyvää rouskumaastoa ja paras kanttarellipaikka

Kuuleman mukaan optimisti elää keskimäärin 10 v pidempään kuin pessimisti. Ehkä sillä ei ihmisen kannalta ole merkitystä: jos elämä on kivaa, aika menee nopeasti, ja jos elämä tuntuu kurjalta, aika menee hitaasti. Eli ehkä elämä tuntuu yhtä pitkältä kummankin mielestä. Ajattelin nyt kuitenkin hoitaa elinikäennustettani purnaamalla kerralla ärsyttävät tai muuten vaan mietityttävät asiat pois, jonka jälkeen voin keskittyä taas pelkästään kivoihin juttuihin, kuten vaikka tänään ostamaani kahteen puutarhalehteen (jokakeväinen perinne joka kumpuaa jostain valon määrän muutoksesta ja maan miettimisen aiheuttamasta mielenkeveydestä).

Tämän vuoden toistaiseksi isoin kriisi näkyy noissa kuvissa. Tuossa yläkuvassa on minun rouskumetsä, paitsi eihän se tietenkään ole minun metsä, mutta ei siellä kukaan muu ole sieniä käynyt keräämässä viimeiseen moneen vuoteen.Tuo vasemmalla puolella näkyvä keltainen koivujen välistä pilkistävä kasa on ne puut. Tuossa alhaalla on minun tattimetsä, paitsi eihän sekään tietenkään ole minun, kuten näkyy. Onneksi lähistöllä on vielä  muutakin metsää, mutta on sitä henkisesti valmistauduttava siihen, että reviiriä on pakko laajentaa. Minä vaan olen niin tykännyt näistä metsistä kun niissä ei ole tarvinnut muihin (ihmisiin) törmätä. Sen verran koville näköjään otti, että työpaikan kahvipöydässäkin kihosivat kyyneleet silmiin, kun kerroin näistä maisemista.

Ja lohturuoka on niin ärsyttävä sana. En tiedä kuka sen sanan käytön varsinaisesti aloitti, enkä haluakaan tietää. Mitä ihmettä varten ihmiset tarvitsevat lohtua ruuasta? Eikö ruokaa syödä siksi että se on hyvää ja siitä nauttii ja se tekee hyvää? Halatkaa toisianne jos lohtua tarvitsette. Ruoka voi tuoda hyviä muistoja ja siitä voi tulla hyvä mieli, tai mummolamieli tai mikä vaan, mutta edelleen: halatkaa toisianne ja jutelkaa läheisten kanssa jos olette lohdun tarpeessa vaikka sen takia että sataa vettä tai on vasta tammikuu tai helmikuu tai mikä kuu tahansa.

Niin, ja parsasesonki ei ala Suomessa maaliskuussa, ettäs tiedätte. Nih. En vaan ymmärrä, kun blogeissa ja lehdissä alkaa olla taas hehkutusta parsasesongista. Katsokaa tuonne ulos. Ok, on toiseksi lauhin talvi mittaushistorian aikana vai miten se menikään, mutta kyllä meillä silti edelleen maa on jäässä, vaikka ollaankin Ib-vyöhykkeellä. Jos parsa kasvaa Perussa ja roudataan tänne ties mitä reittiä, ei silloin ole kyse sesongista. Parsasesonki on silloin kun sen parsan saa korkeintaan muutamassa tunnissa maasta pöytään, ainakin teoriassa. Viime vuonna jätin monia blogeja systemaattisesti lukematta kun näin sitä parsaseongin hehkutusta maaliskuussa, ja saman taidan tehdä tänäkin vuonna, ihan vaan oman optimistisen asenteen säilyttämiseksi.


Sitten vielä yksi asia mitä olen alkanut miettiä, tämä ei siis enää ole purnausta. Minähän kasvatan aika ison osan syömistämme kasviksista itse, ja meidän lihaa(kin) syövä perhe syö näitä kasviksia oikein mielellään. Mutta olen siis alkanut miettiä, että kelpaisiko minun kasvattamat kasvikset myös vegaanille. Aiemmin mietin sitä siltä kantilta, että listin etanoita ja kotiloita satamäärin palstalla, mutta nyt olen alkanut miettiä myös muutenkin. Minä nimittäin lannoitan maata aika reilusti hevosen- ja lehmänlannalla. Näistä etenkin tuo lehmänlanta on alkanut mietityttää, sillä oikeasti se on lihakarjan (ja siis sonnien, ei lehmien) lantaa. Lanta tulee luomutilalta, jossa sonnit elävät hyvää elämää, mutta päätyvät kuitenkin lopulta ihmisten ruuaksi. Että miten on, kelpaako vegaaneille, en tiedä. Ehkä tässä on aavistuksen pilkettä silmäkulmassa, sen verran kuin nyt tosikolla voi olla. Mutta oikeasti, pelkällä kasviskompostilla ei saa kasvatettua niin hyviä kasviksia kuin käyttämällä myös eläinperäistä lannoitusta, ainakaan täällä missä maa on luontaisesti kivikovaa savea.

Tältä alueelta on kerätty hyvänä tattivuotena ämpärikaupalla tatteja

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Arkiruokaa - kastikkeet

Kuva otettu hiihtolomalla

Tässä tulee lupaamani toinen osa ideoistani arkikokkaukseen, tällä kertaa kastikkeista. Tiedättehän, blogit ja mainokset ovat täynnä toinen toistaan helpompia ohjeita tyyliin otetaan liha/kala/kasvis ja kaadetaan päälle tämä tai tuo valmiskastike tai ruokakerma tai makujuusto, kypsennetään ja ruoka on valmis. Ihanan helppoa, tosin ihan niin helpolla ei kuitenkaan tässä päästä, sillä minä/moni muu ei halua käyttää syystä tai toisesta niitä valmiskastikkeita. Tässä tulee kastikkeita, jotka valmistuvat samassa ajassa kuin lisäke valmistuu, olkoon se sitten perunoita, ohraa, pastaa, riisiä, mitä vaan, tai jopa nopeammin. Loppujen lopuksi tämä postaus ei eroa ihan hirveästi keittopostauksesta, sillä nopean kastikkeen salaisuus piilee usein liemessä, ei toki aina. Eli kuten keitoissakin, myös kastikkeissa kaiken perustana on pakastin ja/tai liemi.

Minä käytän arkikokkauksessa usein valmista, kypsää lihaa. Sitä on saattanut jäädä joltain aterialta yli, olen saattanut tehdä sitä ison annoksen kerralla ja pakastanut ylimääräisen tai sitten olen ihan tarkoituksella paistanut esim. jauhelihaa ison satsin ja pakastanut osissa. Kypsästä lihasta saa nopeasti monenlaisia kastikkeita. 

Toinen tapa, miten saan nopeita kastikkeita, on käyttää kastikkeen pohjana lientä. Näin teen etenkin kala- ja kanakastikkeita: kala ja kana pieneksi leikattuna kypsyy todella nopeasti eivätkä tarvitse pitkää kypsymisaikaa. Maku tulee hyvästä liemestä ja ruoka on lähes itsestään valmis.

Liemi (sama teksti kuin keittopostauksessa): keitä perusliemi, siivilöi ja pakasta esim. ½ litran erissä. Se on minusta hyvä perusmäärä mihin tahansa ruokaan. Mikä tahansa muukin neste käy liemeksi: karkkipossun keitinliemi, padan ylimääräinen liemi, karjalanpaistin liemi, vihannesten keittovesi, mikä vaan. Haudutuspataa käyttäessä sivutuotteena syntyy aina ylimäärin lientä, kaikki vaan talteen myöhempää käyttöä varten. Muista merkitä liemen laatu ja päivämäärä kuukauden tarkkuudella. Parasta olisi, jos pakastimessa olisi oma lokeronsa liemille, silloin ne tulee varmasti käytettyä ja on selvillä minkä verran mitäkin on jäljellä. Liemi ei maksa paljoa: perusjuurekset ovat edullisia, luita saa metsästävissä perheissä yllin kyllin, tai kaupasta ostaessa ne eivät montaa euroa maksa. Vihannesten kuoria ja kantoja kannattaa käyttää hyväksi, jne, eli liemet ovat myös hävikistä herkuksi ruokaa.

Lihakastikkeet valmistan useimmiten niin, että minulla jotain valmista lihaa jäänyt yli, joko pihviä tai pataa. Jos jäljellä on pihvilihaa, pilkon sen, otan jotain lientä, laitan lihat ja liemen pannulle ja suurustan vehnäjauholla tai maissitärkkelyksellä. Syödään useimmiten perunoiden kanssa. Pataliha on helpointa, sillä pakastan padan lientä samalla kun lihankin. Tällöin laitan patalihat liemineen pannulle, suurustan kuten yllä ja maustan milloin mitenkin, joskus hillolla, joskus kermalla ja sopivilla mausteilla.

Kanakastikkeet valmistan yleensä niin, että suikaloin broileria pieniksi paloiksi tai suikaleiksi, paistan ne pannulla, maustan, lisään hyvää kanalientä ja suurustan. Tämä kaikki valmistuu siinä ajassa kuin riisi/ohra kiehuu. Myös aurajuustokana kuuluu meillä pikaruokiin. Meillä syödään aika usein myös kokonaisia broilereita, sellaista sunnuntairuokaa. Sen jälkeen kun ruoka on syöty, nypin vielä tarkkaan kaikki lihanrippeet luista irti. Jos niitä on reilusti, niistä saa vielä kastikkeen, ja jos niukemmin, käytän pastakastikkeeseen. Ja silloin kun keitän kanaliemen kokonaisista kanoista, otan lihat talteen, pilkon ne sopiviksi ja pakastan erissä kastiketta varten. Tai sitten teen samalla ison kastikkeen ja pakastan sen osissa.

Kalakastikkeet valmistuvat todella nopeasti. Tällöin käytän aina kalalientä, jonka suurustan vehnäjauholla (tai jollain muulla). Kun kastike on sopivan sakeaa, lisään paloiksi leikatun kalan, joka kypsyy kastikkeessa ihan minuutissa parissa. Joskus lisään lorauksen kermaa, joskus katkarapuja tai simpukoita, mutta useimmiten syödään ihan sellaisenaan esim. perunoiden kanssa.

Pastakastikkeet ovat todellista pikaruokaa, lasten suosiossa vaikka usein (tai juuri siksi) aika vaatimattoman makuista ruokaa. Nyt en tarkoita niitä ihania pitkään haudutettuja kastikkeita, vaan juurikin sitä pikaruokaa, joka on valmista siinä ajassa kuin pasta kypsyy. Nämä valmistan niin, että keitän haluttua pastaa hyvin suolatussa vedessä. Kun pasta on melkein kypsää, valutan lähes kaiken veden pois, laitan kattilan takaisin hellalle, ja lisään jotain kypsää lihaa ihan pienenä ja/tai kasviksia ja sekoittelen minuutin pari. Perään laitan joko vähän kermaa, juustoa tai tomaattia/tomaattimurskaa, joskus lientä, silloin veden saa kaataa kokonaan pois. Etenkin kanan/kyyhkyn/hanhen liharippeet ovat herkkua, samoin (tietysti) jauheliha. Härkäpavut ovat oikein hyviä, lehtikaali tuoreeltaan ja oikeasti mikä vaan kasvis raastettuna ja nopeasti ryöpättynä pastan keitinvedessä. Myös savukala sopii erinomaisesti näihin nopeisiin pastakastikkeisiin.

Näissä kastikkeissa ei ole mitään suuria innovaatioita, oikeasti sillä pärjää edelleen, että ennakoi tulevaa. Esim. nyhtökanaa ja jauhelihakastikkeita teen aina moninkertaisen annoksen ja pakastan sopivissa annoksissa, näin lasten, ja aikuistenkin, lempiruokia on nopeasti saatavilla. Ennakoinnin lisäksi kannattaa muistaa, ettei heitä mitään pois. Pienistäkin lihamääristä (kuten juuri nuo lintujen rippeet) saa hyvän pastakastikkeen, samoin vähäisistä patojen jämistä tai muista kastikkeiden rippeistä. Jos ei halua syödä samaa ruokaa montaa päivää peräkkäin, kannattaa pakastaa osa, tai maustaa se aina uudella tavalla.

Katso myös:
Arkiruokaa - keitot

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Valkosipuliperunat


Kun olin lapsi/nuori, valkosipuliperunat olivat harvinaista herkkua ja juhlavampaa ruokaa. Niitä syötiin yleensä kun oli jotain juhlaa, pientä tai suurta, ja joskus harvoin ihan tavallisena viikonloppuna. Mitään varsinaista reseptiä minulla ei ollut, luulisin että äitikin teki aina vaan sen mukaan mitä sattui tulemaan. Meillä perunat olivat aina kunnolla pehmeitä, ja luulisin että äiti paistoi pidempään ja vähän miedommalla lämmöllä. Mutta kunnolla pehmeää näinkin tuli. Valkosipulia oli aina reilusti, minä laitoin nyt vähemmän, että kelpaisi lapsillekin. Kuulemma oli juuri parempaa kuin keitetyt perunat, eli aika alhaalla peruna-asteikossa lasten mielestä, minusta nämä olivat juuri niin hyviä kuin muistinkin.

8 keskikokoista/isohkoa perunaa
1 keskikokoinen sipuli
4-8 valkosipulin kynttä
suolaa
2 dl kermaa
2 dl vettä kermapurkin huuhteluun (tai yhteensä 4 dl kermaa)

Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi siivuiksi, minulla 2 mm. Kuori ja viipaloi sipuli samoin. Viipaloi valkosipulin kynnet. Asettele uunivuokaan kerros perunoita, vähän sipulia, valkosipulia ja ripaus suolaa. Jatka kerroksia niin kauan kuin aineksia riittää. Kaada kerma päälle. Jos haluat oikein hyviä perunoita, käytä 4 dl kermaa. Tavallisena sunnuntaina yksi purkki voi riittää (etenkin jos enempää ei ole), huuhtele kermapurkki vielä vedellä ja kaada sekin perunoiden päälle. Paista 200 astetta 1 h 30 minuuttia. Jos muistat, peittele vuoka jossain vaiheessa foliolla, etenkin jos et halua kovin tummia perunoita. Ja muista että neste kuohuu jonkin verran, eli kannaatta valita sellainen vuoka, jossa jää tilaa riittävästi. Pitää ihan ihmetelle miten näitä ei ole tullut tehtyä yli vuosikymmeneen, en ainakaan muista tehneeni.