Protukokkina: raparperi-mansikkakiisseli n. 30:lle

Protu-leireillä välipaloilla on leivän ja leivänpäällisten lisäksi usein tarjolla jotain leivonnaista tai muuta kivaa. Jos kokit haluavat päästä helpolla, on jäätelötuutti helppo ja suosittu (ja halpa) valinta. Me leivoimme useamman kerran jotain, mokkapalat ja marjapiirakat olivat varma hitti. Mutta niin kuulkaas oli tämä kiisselikin.

Sain palstanaapurilta upeat raparperit leiriä varten, näkyy tuossa ensimmäisessä kuvassa. Tein raparpereista yhden piirakan ja tämän kiisselin, kummastakin tykättiin. Ehkä etukäteen aavistuksen hirvitti tällaisen kiisselimäärän keittäminen, mutta (melkein) ihan turhaan. Ja opin monta asiaa:

• kiisseli rokkaa edelleen 💕 (kukaan ei tullut sanomaan "minä en ole kiisseli-ihminen", mutta moni tuli kiittämään kuinka oli hyvää: 27 ihmistä söi melkein 9 l raparperikiisseliä ja vaniljakastikkeet päälle!)
• kiisselin voi keittää uudestaan (ensin lopputulos oli liian lirua, mutta esikoinen rohkaisi keittämään kiisselin uudestaan ja lisäämään perunajauhoa. Äidin opetusten vastaisesti se onnistui todella hyvin, ja kiisselin koostumus oli ihan hyvä! Kokeilin pienellä määrällä ja se toimi hyvin, joten uskalsin keittää koko satsin uudestaan ja olin ylpeä että vanhakin oppi uutta. Tuo ohjeen määrä perunajauhoa oli se lopullinen määrä.)
• isonkin määrän keittäminen onnistuu helposti kun on isot välineet puolen metrin vispilästä alkaen 😊

Mansikka-raparperikiisseli

3 l raparperia

1 l mansikkaa (voisi olla enemmän mutta ei ollut, voi myös jättää poiskin)

4 l vettä

8-9 dl sokeria

n. 5 dl vettä

n. 4½ dl perunajauhoa

Pilko iso määrä raparperia ja puolita mansikat. Laita raparperit, mansikat ja vesi kattilaan. Lisää sokeri ja nosta kiehuvaksi, sekoittele silloin tällöin. Sekoita vesi ja perunajauho sekaisin ja kaada seos hyvin sekoittaen kattilaan. Pidä kattila levyllä ja anna kiehahtaa nopeasti. Siirrä kattila lämmöltä, ripottele vähän sokeria päälle ja peitä kattila kannella. Anna jäähtyä huoneenlämmössä, tai jos on kiireempi saada kiisseli viileäksi, voit viilentää sen isossa vesihauteessa jään kanssa.

Kiisseliä tuli n. 9 l ja melkein kaikki meni vaniljakastikkeen kanssa 💕

Matsutake-jäätelö ja puolukkakastike

 

Creme brulee matsutakeista oli todella upea jälkiruoka, mutta niin on tämä jäätelökin. Tein pienehkön annoksen, mikä vähän harmittaa koska olisihan sitä syönyt enemmänkin, ensi kerralla teen tuplaten tuon annoksen. Söin jäätelöä puolukkakastikkeen kanssa, maut sopivat todella hyvin yhteen, hyvää jäätelö oli sellaisenaankin. 

Valmistin jäätelön glukoosisiirapin avulla, tämä on minusta hyvä perusohje jonka voi maustaa millä tavalla haluaa. Mutta kyllähän tämä matsutaken hieno maku maustaa jäätelön ihan parhaiten, mitään muuta ei tarvitse. Teen kyllä uudestaan, aion kokeilla myös kuivatuista tateista, arvelen että tattijäätelö olisi hyvää sekin.

Matsutake-kerma

½ dl kuivattua matsutakea

2 dl kuohukermaa

 

Laita sienet ja kerma pieneen kattilaan ja kiehauta. Siirrä kattila pois hellalta ja anna kerman jäähtyä ja maustua kannen alla pari tuntia. Siivilöi kerma talteen, käytä sienet johonkin muuhun, kuten keittoon. 

Matsutake-jäätelö

2 munankeltuaista

½ dl sokeria

n. 1,75 dl matsutake-kermaa

½ dl glukoosisiirappia

 

Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lämmitä matsutakekerma ja glukoosisiirappi kattilassa. Kaada seos hitaasti keltuaisvaahtoon. Pakasta seos, sekoita/vatkaa sitä muutama kerta ensimmäisten tuntien aikana. Anna jäätelön jäätyä kokonaan.

Puolukkakastike

1 dl vettä

3 dl puolukkaa

2 rkl sokeria

Mittaa kattilaan vesi ja puolukat, keitä minuutti pari kannen alla. Paseeraa mehu puhtaaseen kattilaan, lisää sokeri. Sokeria voi lisätä enemmänkin jos haluaa makeampaa kastiketta. Keitä kastiketta n. 10 minuuttia, tai niin että kastike vähän sakenee lisää. Käytä joko kuumana heti tai kylmänä myöhemmin.

Matsutake creme brulee eli creme brulee tuoksuvalmuskasta

 

 

Sain sopivasti ennen joulua ihanan paketin Rovaniemeltä: ison pussillisen kuivattuja matsutakeja eli tuoksuvalmuskaa ja upeaa mustavahakasfudgea. Samana päivänä ovi kävi muutenkin tiuhaan, olin tilannut kotiin joulukalat (Maxin kala),  kukat eli kolme jouluista pikkukimppua (Kauklahden kukka) ja ruuat (Kauppahalli24). Siitä se joulufiilis alkoi, vaikka tänä vuonna olikin kuuseton ja muutenkin kukkia lukuunottamatta koristeeton joulu. 

En ole koskaan löytänyt yhtään matsutakea, luulisin kyllä tunnistavani sen jos löytäisin. Sieni on kiinnostanut minua valtavasti, ja olen lukenut siitä vaikka kuinka paljon ja katsellut tunnistuskuvia vuosien varrella. Nyt googlatessa löytyi kiva juttu muutaman vuoden takaa Suomen luonto -lehdestä, terveisiä vaan sinne Rovaniemelle 💚

Kuulin sieniviikonloppuna sieni-ikäväkurssilaisilta (sieni-ikävä viikonloppu, mikä mahtava konsepti!), että olivat tehneet siellä tattikermaa. Olin paistanut matsuja kerran pannulla ja ajattelin, että sienen aromaattinen maku sopisi hyvin jälkiruokiinkin. Niinpä sitten tein vähän isomman määrän matsutakekermaa jonka käytin mm. creme bruleeseen. Sokerin polttaminen ei tällä kertaa mennyt ihan nappiin, mutta oli tämä silti todella hyvä jälkiruoka ja maultaan paras creme brulee mitä olen ikinä syönyt, ohjeena käytin vanhaa River Cottagen ohjettani.

4 dl kuohukermaa

1 dl kuivattua matsutakea eli tuoksuvalmuskaa

Aloita valmistamalla sienikerma: mittaa kerma kattilaan ja lisää kuivatut sienet joukkoon, voit vähän murskata niitä jos haluat. Nosta kerma kiehuvaksi, siirrä kattila sivuun ja anna kerman jäähtyä kannen alla tunti pari, tai enemmänkin. Siivilöi kerma, painele vähän sieniä että saat kaiken kerman talteen, ota sienet talteen muuta käyttöä varten (niistä lisää myöhemmin).

4 rkl sokeria

4 munankeltuaista

3,4 dl matsutake-kermaa

2 rkl sokeria

 

Vatkaa sokeri ja munankeltuaiset vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa kerma joukkoon ja  kaada seos uunin kestäviin annosvuokiin, tästä määrästä tulee 3-4 annosta. Siirrä ne isoon uunivuokaan, jossa on niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee suunnilleen kermaseoksen puolen välin korkeudella. Laita iso vuoka 150 asteeseen uuniin ja paista n. 50 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ihan kylmäksi. Ennen tarjoilua lisää sokeria tasainen kerros päälle ja polta sokeri tohottimella.

 

Sokeri paahtui hymynaamaksi, mutta rapsahti ihan oikeaoppisesti. Ja maku oli ihan sanoinkuvaamattoman hieno. 

Karviais-posset

Luulin jo keksiväni karviais-possetin ihan itse, mutta kyllähän näitä ohjeita löytyy jo vuosien takaa. Minulle tämä kesä oli ensimmäinen kerta kuin tein tätä, mutta ei varmastikaan viimeinen. Possetin perusohjeen ja vinkit otin Campasimpukalta, sieltä löytyy aina luotettavat tekniset vinkit mihin tahansa. Posset on jälkiruoka, jossa happo denaturoi kerman proteiinit ja jälkiruoka saostuu lempeästi sen takia. 

Karviainen on hapan marja, ja mitä raaempi, sen happamampi se on. Kannattaa käyttää mielummin vähän raakoja kuin ylikypsiä karviaisia. Raaemmat marjat hyydyttävät nopeammin, kypsemmissä on makua hieman enemmän, toisaalta maku on kesympi. Minä vedin karviaiset sauvasekottimella sileäksi ja siivilöin soseen tiheän siivilän läpi ja käytin nesteen (ja söin siemenet sellaisenaan etteivät menneet hukkaan).

3,33 dl kuohukermaa

0,5-0,75 dl sokeria

1 dl tai vähän yli soseutettua ja siivilöityä karviasta (vajaa ½ l karviaista)

Keitä kermaa ja sokeria viitisen minuuttia koko ajan sekoittaen. Siivilöi karviaissose kulhon pohjalle. Kaada mehun päälle (ei siis toisin päin) kuuma kerma ja sekoita koko ajan. Kun seos on hyvin sekaisin, kaada seos jälkiruoka-astiaan ja siirrä kylmään. Tämä jähmettyi jo vajaassa tunnissa, mutta vähintään muutamassa tunnissa jälkiruuan pitäisi jähmettyä mehun happamuudesta riippuen.

Parhaita kesäjälkiruokia mitä olen syönyt. Ja jos jokin, niin tämä on todellista sesonkijälkkäriä, sopivan kirpeitä karviaisia on vain hetken aikaa kesässä.

3. Puolukkakiisseli

Kuten totesin Maaseudun tulevaisuuden jouluruokajutussa, minä olen kiisselifani. Kiisselit ovat kesällä parasta janojuomaa ja evästä, talvella ne ovat konkreettinen pala kesää. Kiisselit sopivat hyvin arkeen, mutta erityisen hyvin ne sopivat juhla-aterian jälkiruuaksi. 

Meillä kuluu joulun aikaan rusinasoppaa litrakaupalla, mutta myös muut kiisselit sopivat tähän aikaan, etenkin jos haluaa pysyä kotimaisissa raaka-aineissa. Minä valmistin nyt jouluaterian jälkiruuaksi puolukkakiisseliä, se on ehkä paras jälkiruoka joulupöytään mitä voi olla. Tämä annos on sopiva neljälle hengelle jälkiruuaksi, mutta ei siitä iltapalaksij enää jää.

½ l vettä

½ l jäisiä puolukoita

½-1 dl sokeria

2-2½ rkl perunajauhoa

tilkka vettä

kermavaahtoa

Keitä vesi kattilassa, lisää jäiset puolukat kiehumaan muutamaksi minuutiksi. Siivilöi mehu puhtaaseen kattilaan, painele puolukoita siivilää vasten (mitä enemmän painelet marjoja, sen enemmän makua tulee; mitä vähemmän, sen kirkkaamman kiisselin saat), lisää sokeri ja anna kiehahtaa. Sekoita perunajauho vesitilkassa ja suurusta kiisseli, älä enää keitä. Ripottele sokeria kiisselin päälle ja laita kansi kattilan päälle. Anna jäähtyä huoneenlämpöön vaikka yön yli. Tarjoile kermavaahdon kanssa.


ps. Liina on mummoni kutoma.

Kurpitsakakku

Tämä samalla tapaa kakku kuin porkkanakakku on kakku. Ohjeen otin Martha Stewartilta, mutta muutin ohjeen kotimaisille mitoille sopivasti muuntaen ja maustoin eri tavalla. Amerikassa kurpitsapiirakat ja -kakut maustetaan piparkakkumaustein (neilikkaa, kanelia, muskottipähkinää maustepippuria jne.) mutta minä muutan kurpitsaohjeiden mausteet esim. korvapuustin mausteiksi.

Valmistin kurpitsasosetta enmmänkin ja pakastin loput tulevia kokkailuja varten. Yöllä oli kunnon pakkanen, ja keräsin kaikki kurpitsat pois pellolta. Osa on ulkona edelleen viltin alla, mutta osan valmistin tänään soseeksi, yhteensä monta kiloa erilaisia talvikurpitsoja sekä vähän kylmää saaneet spagettikurpitsat. Pakastin melkein kaikki soseena/spagettina, mutta sentään jotain käytin tänään heti tuoreeltaan.

1 kurpitsa (hokkaido-, myski-, talvi-, mikä vaan on saatavilla)

Puolita kurpitsa, poista siemenet. Paahda 200 asteessa uunissa n. 30-40 minuuttia tai kunnes kurpitsa on pehmeää. Anna vähän jäähtyä ja kaavi pehmennyt sisus kulhoon. Aja pehmennyt kurpitsa joko sauvasekoittimella tai tehosekoittimella soseeksi. Käytä osa kakkuun, lopusta voi tehdä vaikka keittoa tai pakastaa myöhempää käyttöä varten.

3,8 dl jauhoa

3 tl kanelia

2 tl kardemummaa

1  tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

2½ dl kurpitsasosetta

1,2 dl maitoa

100 g voita

3½ dl sokeria

2 isoa munaa (tai 3 pienempää)

Sekoita kuivat aineet keskenään, siivilöi jauhot tarvittaessa. Sekoita toisessa kulhossa kurpitsasose ja maito keskenään (jos jollain sattuisi jäämään vähän paakkuja, voi vielä tässä vaiheessa soseuttaa sauvasekoittimella). Vatkaa kolmannessa kulhossa voi ja sokeri hyvin sekaisin. Lisää munat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaen. Jatka tämän jälkeen vatkaamista varovaisesti, ja lisää jauhot ja kurpitsasose erissä vuorotellen, kaksi kolme lisäystä kumpaakin on hyvä. Levita taikina tämän jälkeen leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (ohjeessa 20x30, minulla oli 24x29). Paista 180 asteessa n. 35 minuuttia. Nosta piirakka pois vuuasta ja anna jäähtyä.

200 g tuorejuustoa

50 g voita

2,1 dl tomusokeri

Vatkaa tuorejuusto ja voi vaahdoksi, pari minuuttia riittää. Lisää tomusokeri pikkuhiljaa, vatkaa tasaiseksi. Levitä pohjan päälle. Ihana piirakka, ihan mielettömän ihana.

Maa-artisokkaa ja kurpitsaa koristeena

  

Marjaisa hillakiisseli

Meillä syötiin maanantai-jälkkäriksi hillakiisseliä sen hyvän peuranfileen jälkeen. Tällä kertaa keitin kiisselin kokonaisista marjoista, joka meillä on se arkisempi versio. Juhlaan teen yleensä paseeratuista marjoista, ohjekin löytyy tuolta. Lapsien mielestä se on ylivoimaisesti parempaa, minä pidän kummastakin.

5 dl hillaa

9 dl vettä

½-1 dl sokeria

1-2 dl vettä

4 rkl perunajauhoa

Sulata marjat. Lisää ne kattilaan veden ja sokerin kanssa. Kun neste alkaa kiehua, suurusta vesitilkkaan sekoitetulla perunajauholla. Sokeroi pinta ja laita kansi päälle. Anna jäähtyä huoneenlämpöön ja nauti sellaisenaan, tai jäätelön/kerman kanssa. Säilyy pari päivää huoneenlämmössä (siis jos säilyisi).

Perinteinen pasha (kai)

Ostin uudet ihanat verhot Kuovilta

Kutsun tätä pashaa perinteiseksi, tai vanhanaikaiseksi, vaikka en tällaista ole aiemmin tehnyt tai syönyt. Jo lähemmäs 40 v on tullut syötyä pashaa Mökin tapaan, joka on äidin modernisoima versio pashasta, sellainen joka maistui meille lapsena hyvin. Maistuu tietysti edelleenkin, samoin kuin omille lapsille, toisin kuin tämä versio. Tehdessä ajattelin että jos äiti on tehokkuuttaan modernisoinut reseptin, mutta syötyämme tätä pashaa tiedän kyllä että maku edellä hän muunsi reseptiä.

Ostin nyt Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä sellaista vanhanaikaista kuivaa rahkaa. Sain suosituksen tehdä vanhanaikaista pashaa siitä, ja niin tein. Vaniljatanko saattaa olla modernimpi mauste, mutta halusin käyttää sitä silti. Tämä ohje on yhdistelmä useammasta ohjeesta. Kaikissa ohjeissa oli lisättynä kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä, mutta minä en halunnut laittaa mitään niistä sekaan, vaan käytin vain koristeluun.

500 g rahkaa

4 pientä keltuaista

2 dl sokeria

150 g voita

2 dl kermaa

1 vaniljatanko

(sukaatteja, mantelirouhetta, pähkinöitä)

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi, lisää rahka, pehmeä voi, kerma ja vaniljatangon siemenet. Kuumenna seos lähes kiehumispisteeseen koko ajan sekoittaen. Pidä seosta tässä lämpötilassa viitisen minuuttia, älä anna sen kiehua. Valuta seos siivilän läpi ja kaada massa pasha-muottiin, tai siivilään joka on vuorattu harsolla. Laita päälle kevyt paino ja anna pashan valua seuraavaan päivään kylmässä.

Koristelin pashan sukaateille, siihen voisi käyttää myös rusinoita ja manteleita. Mies sanoi että maistuu juustokakulle, vain pohja puuttuu. Söi pullan kanssa vähän enemmän kuin me muut, mikä ei ollut sekään paljoa se. Tänään tarjosin pashaa mökin tapaan, syötiin se viiden hengen porukalla yhdeltä istumalta kokonaan. Sen voimin jaksettiin hyvin vaeltaa Porkkalanniemessä pikkupakkasessa ja hennossa lumisateessa.

Eilen syötiin pieni hirvenpaisti, ja näköjään jo vähän perinteisesti (rosmariini)lohkoperunoita, tomaatti-mozzarella-salaattia sekä balsamico-punajuuria. Hyvä yksinkertainen ateria, jota ei kruunannut jälkiruoka eli tämä pasha.

Lyhyen lauantain ateria, kukat floristimestari Pirjo Koppi

Vaniljakiisseli marjoilla

Tämä on yksi kaikkien aikojen lempijälkkäreistä. Yksinkertaista, helppoa ja niin hyvää. Jos sietäisin sanaa lohturuoka, voisin käyttää sanaa tämän jälkiruuan kuvaamiseen. Mutta en käytä, toteanpahan vaan että tätä yksinkertaista herkkua on vaikea ylittää. Talvisin teen jälkiruuan siten, että käytän pakastettuja marjoja. Marjat sulavat lämpimässä kiisselissä, ja samalla viilentävät sen. Mieluiten käytän mansikoita, mutta kaikki muutkin marjat käyvät. Mansikoita ei enää ole viime vuoden huonon mansikkavuoden jäljiltä, mutta metsämarjoja löytyy senkin edestä. Reilusti marjoja ja varmasti tulee hyvää.

1 l maitoa

4 rkl sokeria tai maun mukaan

½ tl vaniljajauhetta tai 3 tl vaniljasokeria

4 rkl maissitärkkelystä

7 dl jäisiä mustikoita

3 dl jäisiä vadelmia

Keitä vaniljakiisseli. Mittaa aineet kattilaan ja sekoita hyvin. Nosta kiehuvaksi ja anna kiehua ihan hiljaa muutaman minuutin ajan, sekoita koko ajan. Ripottele vähän sokeria päälle ja laita kansi päälle. Anna jäähtyä vähän aikaa, jos on kiire, voi kiisseliä viilentää kylmässä vesihauteessa sekoitellen.

Laita astian pohjalle kerros marjoja. Kaada päälle kerros kiisseliä. Lisää uusi kerros marjoja ja taas kiisseliä. Jatka niin kauan kuin marjoja ja kiisseliä riittää, jätä marjat päällimmäiseksi. Jos kiisseliä näkyy paljon, ripottele vähän sokeria päälle niin, ettei kiisselin pintaa synny kuorta. Anna lämpötilojen tasaantua hetki ja nauti mitä parhain jälkiruoka hyvässä seurassa.

Jamien suklaakupit

Tänä vuonna en tehnyt isänpäivänkakkua, sen sijaan tein jokaiselle oman pienen suklaakakun kuppiin. Tämäkin resepti on Jamien joulukirjasta, eli tänä vuonna koko ateria oli sieltä peräisin, ja hyvin toimi. Alkuperäinen ohje oli 12:lle, minä puolitin sen, mutta olisi kyllä kannattanut tehdä vain se 1/3, niin tujua kakku oli. Kirjassa se oli tehty ihanaan pieneen kahvikuppiin (eikä kolhoon mukiin), ja niin minäkin aion tehdä ensi kerralla. Koska muki oli paksu, ehkä sitä olisi pitänyt paistaa vielä vähän lisää. Ensi kerralla käytän lasten toiveesta taloussuklaata, se edelleen maistuu lapsille paremmin kuin nuo tummemmat suklaat. Kastiketta saa olla reilusti, se oli ihanaa.

Tämä annos on kuudelle tehtäväksi pieniin kahvikuppeihin (minä tein neljälle mukeihin, melkein kaikilta jäi osa syömättä herkullisuudesta huolimatta)

150 g tummaa suklaata (70%)

100 g voita

150 g sokeria

3 pientä munaa (tai 2½ isoa)

4 klementiiniä

1 rkl sokeria

4-6 tl creme fraichea

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa (tai varovasti matalalla lämmöllä kattilassa). Ohjeessa oli taas tyypilliseen englantilaiseen tapaan suolatonta voita ja suola erikseen lisättynä, minä käytin tavallista voita. Kun ovat sulaneet, poista vesihauteesta ja anna jäähtyä 15 minuuttia. Vatkaa sokeri ja munat toisessa kulhossa hyväksi vaahdoksi. Jatka vatkaamista ja lisää sulatettu suklaa-voi joukkoon. Jaa kuuteen (tai neljään) uunin kestävään kahvikuppiin. Siirrä kupit uunivuokaan ja kaada vuokaan kiehuvaa vettä niin, että se ylettyy taikinan puoleen väliin saakka. Paista 170 asteessa 25 minuuttia (kupeille riittää varmasti, näitä olisi voinut paistaa hetken kauemmin). Siirrä kupit pois vedestä ja anna jäähtyä huoneenlämmössä 15 minuuttia.

Tee klementiinisiirappi sillä välin. Purista mehu siivilän läpi kattilaan, lisää sokeri ja anna kiehua hiljalleen n. 15 minuuttia kunnes siirappi on vähän paksuuntunut. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. 

Tarjoile suklaakupit klementiinisiirapin ja ranskankerman kanssa. 

Puolukkavispipuuro

Puolukkavispipuuro on meillä etenkin esikoisen herkkua. Tein tänä vuonna tavallisen annoksen marttojen ohjeella, sellaisen jossa nestettä oli litra ja marjoja n. 5 dl. Tämä syötiin hetkessä, ja ihmettelin että miten se ei tuntunut riittävän ollenkaan. Juttelimme asiasta työkavereiden kanssa lounaalla, ja minulle selvisi että kaikki muut tekevät yleensä parin kolmen litran puuroannoksen, että vasta sitten sitä riittää seuraavallekin päivälle. Eli seuraavan vispipuuron tein näin: 

2 l vettä

8 dl puolukkaa tai 6 dl puolukkarurvosta

1½-2 dl sokeria

3 dl mannasuurimoita

Laita vesi ja survotut puolukat kattilaan, anna kiehahtaa. Jos sinulla on kokonaisia puolukoita, survo ne ensin kattilassa ja lisää sitten vesi. Lisää sokeri ja vatkaa mannasuurimot joukkoon. Keitä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia tai vähän yli, sekoita välillä. Sokeroi pinta, laita kansi päälle ja jäähdytä ihan kylmäksi. Kun puuro on kylmää, vatkaa se kunnolla. Minä vatkasin tämän isomman annoksen kahdessa erässä Ankarsrumilla, tuli ehkä parasta vispipuuroa mitä olen ikinä tehnyt. Ei ihme että maistuu kaikille (paitsi kuopukselle jolle ei nyt tunnu kelpaavan mikään).

Kääretorttu strutsinmunasta

Vihdoinkin sain taas ostettua strutsinmunan, tai oikeasti kaksi munaa Kilkkilän farmilta. Tällä kertaa jouduin rikkomaan munan naisellisesti kaulimella, koska mies eli sähköporakoneen käyttäjä oli työmatkalla. Hyvin onnistui niinkin. Erottelin taas valkuaisen ja keltuaisen, joita sitten sekoitin tarvittaviin leivonnaisiin, kuten tähän kääretorttuun, takaisin 1:3, eli yksi osa keltuaista ja kaksi osaa valkuaista (ei ole vaikeaa vaikka joku muuta väittäisi).

Syyskuun teemana näyttää olevan surkeat kuvat. Mutta koska lapset ihastuivat tähän välipalaan (yllätys) niin kirjaan ohjeen ylös jotta voivat leipoa tätä joskus itse (todennäköisesti kananmunista).

2,4 dl strutsinmunaa (tai 5 kananmunaa)

2,4 dl sokeria

1 dl perunajauhoa

1 dl vehnäjauhoa

1 dl kermaa

2 dl hapankermaa

2-3 dl vadelmaa

2 dl mustikkaa

2-4 rkl sokeria

Laita muna/t ja sokeri kulhoon ja vatkaa vaaleaksi vaahdoksi, aikaa menee n. 10 minuuttia. Lisää jauhot ja sekoita ne joukkoon varovasti. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Paista  200 asteessa n. 12 minuuttia.

Valmista täyte sillä aikaa. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää hapankerma ja marjat ja lopuksi sokeria maun mukaan. Minä laitoin vähän sokeria, koska tämö tuli koululaisten (hemmottelu)välipalaksi.

Laita uunipeltiä suurempi voipaperi pöydälle ja ripottele sokeria sen päälle. Kumoa vähän jäähtynyt torttulevy nurin päin sen päälle, irrota leivinpaperi varovasti. Levitä täyte levylle ja kääri levy rullalle. Käännä voipaperi rullan ympärille ja anna kääretortun vähän tasaantua mieluiten kylmässä. Leikkaa viipaleiksi ja nauti hyvästä välipalasta tai jälkiruuasta.

Raparperirahka ja kesäkuun pihakuulumisia

Halusin kokeilla raparperirahkaa. Ajattelin että netti olisi pullollaan ohjeita, ja löytäisin jotain muuta kuin mitä sain joskus yhden ravintolan tarjoamana: hapanta rahkaa jossa oli kokonaisia raakoja rapaprperipaloja seassa. Mutta löytämäni ohjeet olivatkin täynnä jotain floravanillaa, valmiita hilloja tai muita kummallisuuksia. Minä tein ihan yksinkertaisen rahkan näin:

5 dl pilkottua raparperia

1½ dl sokeria

½ dl vettä

1 vaniljatanko

2 dl kermaa

500 g rahkaa

Pilko raparperi, laita kattilaan. Lisää sokeri, tilkka vettä ja vaniljatanko. Anna raparperin hautua hiljalleen kunnes se on sopivan hillomaista, n. 15 minuuttia. Jäähdytä kylmäksi ja poista vaniljatanko.

Vatkaa kerma kulhossa. Sekoita joukkoon rahka ja rapaprperihillo. Tarkista makeus ja lisää tarvittaessa sokeria. Rahka oli hyvää ja kesäistä. Sopisi hyvin myös kääretortun tai täytekakun täytteeksi.

Pihalle kuuluu vähän ankeaa. Vasta tänään siirsin tomaatit ja chilit ulos. Koskaan, siis koskaan en ole siirtänyt näin onnettomia taimia näin myöhään ulos, en halunnut edes ottaa kuvaa niistä. En ole viitsinyt edes ulkoiluttaa taimiä, joten harsotin ne kaksinkertaisella harsolla. Se olikin helppoa kun taimet olivat juuri ja juuri ruukunreunan korkeudella. Satoa ei ole pariin vuoteen juurikaan tullut, ja se vei tämän vuoden taimikasvatusinnostuksen täysin. Eikä tilannetta parantanut chileihin tullut kirvainvaasio. Minulta kuoli taimia kasvatusvaiheessa sekä huolimattomaan hoitoon että tuholaisten tekemiin tuhoihin. Saa olla aika ihmeellinen kesä, jos saa edes jonkinlaista satoa chileistä ja tomaateista. Tosin onhan näitä ihmeellisiä kesiä riittänyt, ei voi enää luottaa vanhan kansan viisauksiinkaan.

Marjat kukkivat hyvin, mutta mustia viinimarjoja ei ole juurikaan odotettavissa tänäkään vuonna. Karviaisia on tulossa todella vähän, vadelmien kasvu on hyytynyt. Luumuja tulee ehkä muutama, samoin kirsikoita. Omenoista on vielä liian aikaista sanoa. Ilmeisesti viime vuoden ankea kesä ja hankala talvi vie nyt veronsa.

Kasvulaatikko on kohtuullisessa kasvussa, salaatista saa jo pieniä maistiaisia, ja ehkä retiiseistäkin pian. Rusakko söi sellerit. Porkkanaa ja sipulia saa vielä odottaa. Lämpimästä keväästä huolimatta kasvu ei ole mitenkään ihmeellistä. Ensi vuonna aion vaihtaa mullan kokonaan tuohon laatikkoon, jos vaan vielä keväällä muistan sen.

Anisjäätelö

TÖRKEEN hyvää, sanoo esikoinen 11½ v. Äiti, ihan itsekö keksit reseptin, tätä pitää tehdä lisää, sanoo kuopus 7½ v. Näin totesivat lapset jäätelöstä, samat lapset jotka yleensä valittavat kaikista kokeiluistani. Joskus sitä näköjään keskinkertaisetkin kotikokit onnistuvat.

Jäätelöä syötiin eilen maanantaijälkkärinä, olin valmistanut sen sunnuntaina marengista ylijääneistä keltuaisista. Halusin tehdä jäätelön nopeasti silloin sunnuntaina, joten käytin kaapissa jo yli vuoden lojunutta Dansukkerin glukoosisiirappia, jonka avulla jäätelö onnistuu ilman jäätelökonetta. 

Minä pidän aniskarkeista paljon, niistä tulee aina vaari mieleen, jo pelkästä aniksen tuoksusta. Ja synttäreiden aikaan minut tavallisesti valtaa nostalgiahaikeus, joten olin ostanut aniksia. Lapsetkin tykästyivat aniksen makuun, joten mikä sen parempi karkki jäätelökokeilulle jota olin miettinyt jo pitkään. Korvasin jäätelöön tulevan sokerin murskatuilla aniskarkeilla, nehän ovat pelkkää sokeria. Tähän käy mikä tahansa kova karkki, ei tarvitse olla mikään sherlokki että tajuaa esim. turkinpippureiden tai salmiakkipommien toimivan varmasti hyvin tässä ohjeessa.

5 keltuaista

100 g murskattua anista (Halva)

3 dl kermaa

1 dl glukoosisiirappia

Erottele kananmunan valkuaiset ja keltuaiset ja käytä keltuaiset jäätelöön. Murskaa kovat aniskarkit morttelissa mahdollisimman hienoksi. Vatkaa keltuaiset ja murskatut karkit vaaleaksi vaahdoksi, se tosin alkaa punertaa pikkuhiljaa sillä punaiset karkit antavat väriä seokseen. Vatkaa kerma toisessa kulhossa vaahdoksi, yhdistä vaahdot ja lisää glukoosisiirappi. Vatkaa vielä kaikki sekaisin. Laita jäätelömassa rasiaan ja pakasta yön yli. Minä vatkasin massaa muutaman kerran ensimmäisten tuntien aikana, mutta ei se välttämätöntä ole. Ota jäätelökauhalla pallo tai pari, koristele karkeilla jos haluat. 

Eton mess isänpäiväksi - hillaa ja passionia

Tiedustelin tänä vuonna normaaliin tapaani hyvissä ajoin että millainen isänpäiväkakku olisi toiveissa. Vastaus oli "jotain hyvää", enkä uteluista huolimatta saanut sen tarkempaa ehdotusta. Minulle jotain hyvää tarkoittaa yleensä marenkia tai suklaakakkua. Suklaakakkua on tilattu tähän juhlaputkeen muutenkin joten päädyin marenkiin. En tosin tehnyt tavallista (tai erilaista) Pavlovaa tällä kertaa, vaan päädyin enemmän jälkiruokamaiseen Eton messiin. Tosin luin wikipediasta että ei tämä ehkä käy oikeasta etonilaisesta, sillä siinä pitäisi olla mansikoita. Toisaalta Hugh F-W suositteli River Cottage Everyday -kirjassaan vaihtamaan mansikoiden (ja vadelmien) tilalle karviasta tai omenaa, niin kai sitten hillakin menee. Ja kastike päälle.

Oikeastaan tämä idea kirkastui käydessäni pitkästä aikaa Hellassa&Herkussa. Siellä oli nimittäin ihania A l'Olivier:n hedelmäisiä etikkakastikkeita, ja oli ihan pakko ostaa passionhedelmää. Etikka ja passion sopivat yllättävän hyvin yhteen, ihan huippu tuote sellaisenaankin. Sain tuosta River Cottage -kirjasta luottamusta siihen, että yksinkertainen marenki, kermavaahto ja marjat toimivat. Ja lisäsin vähän kastiketta ylimääräisenä päälle.

2 kananmunan valkuaista (3 jos ihan pieniä munia)

100 g hienoa sokeria

2 dl kermaa

sokeria maun mukaan (n. 1 rkl)

3 dl hillaa

sokeria ihan vähän jos haluat

½ dl sokerilientä (1 dl vettä + 2 dl sokeria keitetään pari minuuttia, annetaan jäähtyä)

½ dl passionhedelmä-viinietikkakastiketta (A l'Olivier)

Tee marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää sokeri vähän kerrallaan, vatkaa hyväksi vaahdoksi. Pursota/lusikoi pieniä marenkeja pellille ja paista n. 2 h 120 asteessa. 

Vatkaa kerma, mausta sokerilla, mutta älä tee liian makeaksi.

Lisää hillaan aavistus sokeria jos haluat, tai anna marjojen olla sellaisenaan.

Sekoita sokeriliemi ja passion-viinietikkakastike. Keitä kastiketta vähän kokoon, muutama minuutti riitti minulla.

Kokoa annos: murskaa marenkia, lisää kermaa ja marjoja annoskulhoihin. Valuta kastiketta päälle ja nauti. Aivan ihana jälkiruoka.


Tänä vuonna syötiin paljon keltaista. Aamun pekoniaamiaisella oli tavallista keltaisempia munia, keltaista paprikaa, persimoneja ja keltaista hilloa. Päivällisellä syötiin keltaisia uunijuureksia (viimeiset omat keltajuuret, keltaiset porkkanat, lanttua ja palsternakkaa) ja keltajuurisalaattia. Ja parhaat paistamani pihvit; naudan marmoriulkofilettä paistettuna kolmen kilon valurautapannulla sekä lohkoperunoita. Mukava ja leppoisa isänpäivä!

Creme brulee strutsinmunasta

Kun kerran olin erottanut strutsinmunasta valkuaisen ja keltuaisen, ajattelin kokeilla miten creme brulee onnistuu keltuaisesta. Ja hyvinhän se onnistui, suorastaan loistavasti. Pelkästään tätä varten kannattaa valkuainen ja keltuainen erottaa. Ja nyt olen sitä mieltä, että jäätelöä on ihan pakko päästä kokeilemaan, jos se on samalla tavalla hyvää kuin tämä, niin suosikkijäätelö on helppo arvata.

4 dl kermaa

vaniljatanko

80 g sokeria

1 dl keltuaista

n. 2 rkl sokeria

Laita kerma kattilaan. Halkaise vaniljatanko, ota siitä siemenet kerman joukkoon ja lisää myös tanko mukaan. Lämmitä kerma melkein kiehuvaksi/kiehauta nopeasti ja siirrä sivuun jäähtymään. Jätä vaniljatanko jäähtymisen ajaksi antamaan makua. Vatkaa sillä aikaa keltuainen ja sokeri vaahdoksi, siitä tuli hienoa melkein valkoista vaahtoa. Poista vaniljatanko kerman joukosta ja lisää kerma vähä kerrallaan munien joukkoon. Kaada seos neljään uunin kestävään annosvuokaan ja siirrä ne isoon uunivuokaan, jossa on niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee suunnilleen kermaseoksen puolen välin korkeudella. Laita 150 asteeseen uuniin ja paista n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ihan kylmäksi. Ennen tarjoilua lisää sokeria tasainen kerros päälle ja polta sokeri tohottimella.

Tämä jähmettyi selvästi nopeammin kuin tavallisista kananmunista tehty creme brulee. Kannattaa ehkä vähän laskea lämpöäkin. Vaikka ulkonäkö ei ole kaksinen (minulla oli käytössä miehen "vähän" isompi tohotin") niin maku oli sitäkin parempi. Tästä saisi ihan täydellisen jälkiruuan fiinimmällekin illalliselle.

Syvä sitruunamarenkipiiras

Nyt on toinen hunajasimasatsi laitettu käymään, mutta siitä huolimatta sitruunoita jäi reilusti. Meidän Citymarketissa hyvännäköiset sitruunat maksoivat 59 c/kg, joten niitä tuli ostettua reilusti. Lapset ovat juoneet sitruunamehua, simaa tulee kaksi satsia ja vielä sain tehtyä sitruunamarenkipiiraankin.

Se syvempi sitruunamarenkipiiras jäi vaivaamaan viime kerrasta. Kokeilin siis piirasta uudelleen, ja tein melkein samalla tapaa kuin viimeksi, paitsi käytin pienempää vuokaa: tein piiraan tällä kertaa 20 cm halkaisijaltaan olevaan irtopohjavuokaan. Kopioin ohjeen aikaisemmasta postauksestani, vähän tein eri tavalla, mutta en paljoa.

Pohja:

175 g jauhoa

100 g kylmää voita

1 tl sokeria

1 munankeltuainen

1 tl kylmää vettä

Nypi jauhot, pieniksi kuutioiksi leikattu voi, sokeri ja munankeltuainen taikinaksi. Kauli taikina jauhoitetulla alustalla ja siirrä 20 cm kokoiseen irtopohjavuokaan. Tee sen verran isompi, että saat n. 2-3 cm korkeat reunat. Pistele haarukalla reikiä, peitä foliolla ja anna kylmentyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

Kaada folion päälle kuivattuja herneitä ja paista 200 asteessa 15 minuuttia. Poista herneet ja folio, ja paista vielä 5-8 minuuttia. Siirrä vuoka jäähtymään, ja alenna uunin lämpö 180 asteeseen.

Sitruunakiisseli:

3 tl maissitärkkelystä

100 g sokeria

3 sitruunan mehu

1 appelsiinin mehu (yhteensä mehuja 300 ml)

85 g voita

3 munankeltuaista

1 muna

Samalla kun pohja paistuu, tee sitruunakiisseli. Sekoita maissitärkkelys ja sokeri kattilassa, lisää mehua pikkuhiljaa. Lämmitä seosta hiljalleen koko ajan sekoittaen kunnes kiisseli on sileää ja paksua ja alkaa kuplia. Siirrä kattila lämmöltä pois ja vatkaa voi joukkoon niin että se sulaa. Lisää vielä keskenään sekoitetut keltuaiset ja kokonainen muna ja vatkaa hyvin, siirrä kattila takaisin hellalle. Vatkaa muutama minuutti, kunnes kiisseli on hyvän paksua. Siirrä kattila odottamaan ja valmista marenki.

Marenki:

4 munanvalkuaist

200 g sokeria

Laita valkuaiset kulhoon, vatkaa kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähän kerrallaan, vatkaa kunnes vaahto on pehmeää ja paksua. Ankarsrum teki taaskin hienon ja kiiltävän marengin, tosi hienon.

Kaada kuuma kiisseli pohjan päälle ja lisää marenki sen päälle, aloita reunoilta ja etene keskelle päin. Paista 180 asteessa n. 15-20 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ohjeen mukaan vähintään tunti ennen tarjoilua, minä suosittelen kyllä pidempää aikaa niin että piiras on kunnolla viileää. Syödään kuitenkin samana päivänä.

Tämä oli minusta parempi versio, suhteet toimi paremmin tämän kokoisessa vuuassa. Eli jos teen isompaan vuokaan, lisään aineiden määriä samassa suhteessa. 

Rocky road browniet

Meillä oli mukava viikonloppu. Saimme yllätysvieraita sopivalla varoitusajalla eli aamupäivällä kysyttiin sopiiko iltapäivä. Esikoisen kanssa pohdittiin asiaa kaksi sekuntia ja todettiin että tottahan toki sopii. Siinä oli aikaa touhuta sen verran, ettei vierailla tule sukat likaisiksi kyläreissulla ja sen jälkeen priorisoimme niin, että minä leivoin näitä äkkimakeita tahmapaloja ja esikoinen leipoi kaurakekeksejä. Googlailin aikani, en löytänyt mitään iskevää, ja niin sitten yhdistin kaksi tässäkin blogissa ollutta ohjetta, tai sinne päin. Tein browniet samalla tapaa kuin aina teen, ja päälle laitoin suunnilleen saman sekoituksen mitä käytin rocky road -suklaassakin. Ja paistoin Maku-lehden paisto-ohjeella.

200g tummaa suklaata

200g voita

4 munaa

2 dl intiaanisokeria (tai tavallista)

2½dl jauhoja

1tl leivinjauhetta

1 dl kuivattuja karpaloita

1 dl suolapähkinöitä

40 g valkoista suklaata

40 g maitosuklaata

2 dl pieniä vaahtokarkkeja

Vatkaa munat ja sokerit. Lisää joukkoon yhdessä sulatetut voi ja suklaa. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe, sekoita varovaisesti tasaiseksi. Laita taikina (leivinpaperilla vuorattuun) vuokaan ja paista 175 asteessa 20 minuuttia. Pilko sillä välin karpaloita, pähkinöitä ja suklaita vähän. Sekoita ne vaahtokarkkien kanssa sekaisin. Nosta brownie pois uunista ja levitä vaahtokarkkiseos tasaisesti päälle. Paista vielä viisi minuuttia. Anna makujen tasaantua, leikkaa paloiksi.

Minä tarjosin vieraille samana päivänä, mutta vielä parempaa tämä oli seuraavana päivänä, eli kannattaa tehdä mieluiten hyvissä ajoin. Hyvää oli, mutta ei ihan niin hyvää kuin mitä olen naapurissa saanut. Tulee tehtyä toistekin, mutta vain silloin kun on vieraita tulossa, sen verran äkkimakeaa oli.

Pihlajanmarjakiisseli - kerroskiisseli

Keräsimme esikoisen kanssa muutaman litran pihlajanmarjoja mökiltä. Halusin tehdä mm. kiisseliä. Pihlajanmarjakiisseli kaipaa minusta jotain pehmeyttä lisäksi, ja siksi tykkään tehdä siitä kerroskiisseliä. Tein nyt vähän isomman annoksen tiivistettyä, makeaa pihlajanmarjamehua, josta käytin vähän tähän kiisseliin ja loput pakastin erissä.

Tiivistetty pihlajanmarjamehu

1 l pihlajanmarjoja

5 dl vettä

2½ dl sokeria

Puhdista pihlajanmarjat ja huuhtele ne (tämä on se syy, miksi tykkään keittää pihlajanmarjamehun mehumaijassa: ei mene aikaa putsaamiseen). Keitä marjoja viitisen minuuttia, siivilöi mehu talteen, painele marjoja reilusti. Näin mehusta tulee sakeampaa ja maukkaampaa, mutta kirkasta se ei ole, kuten maijalla tehty mehu on. Lisää sokeri ja keitä mehua kasaan ihan reilustikin. Tätä mehua voi käyttää juomissa (katsokaa hienon näköinen kettukarkki-drinkki Kivistössä-blogista), booleissa, kiisseleissä, puuroissa, ruuanlaitossa, jäätelöissä, missä vaan.

Pihlajanmarjakiisseli:

1 dl mehutiivistettä

2½ dl vettä

1 rkl perunajauhoa

½ dl vettä

Kiehauta mehu ja vesi. Lisää vesitilkkaan sekoitettu perunajauho, sekoita sakeaksi ja anna jäähtyä kannen alla.

Maitokiisseli:

5 dl maitoa

vaniljatanko tai vaniljajauhetta

2 rkl sokeria

2 rkl maissitärkkelystä

Sekoita kaikki aineet kattilassa. Jos käytät vaniljatankoa, halkaise tanko ja vedä veitsellä siemenet maidon joukkoon. Heitä myös tanko sekaan, mutta poista se valmiista kiisselistä. Sekoita hyvin ja anna kiisselin poreilla muutaman minuutin ajan. Jäähdytä kannen alla. 

Kokoa kiisseli kerroksittain kulhoon, tai laita kahteen kerrokseen kuten minä tein. Hyvää, raikasta ja syksyistä. Tästä annoksesta saa neljä sopivan pientä jälkiruokamaljallista.

Perunaa, porkkanaa, punajuuria, sipuleita, lehtikaalia

Tänään on Mikonpäivä eli Mikkelinpäivä (sisko muistutti, kun muuten olisi voinut mennä ohi), johon mennessä sato piti olla korjattuna ja eläimet ja väki siirtyi sisätiloihin. Minäkin nostin suurimman osan loppusadosta ylös, mutta mustajuuret, palsternakat, lehtikaalia ja osa purjoista ja sellereistä jäi vielä maahan. Lämpöä riittää vielä hetken, toivotaan ainakin niin. Punajuurista oli kyllä onnettoman pieni sato, viime vuotisen huippusadon jälkeen kylvin vähemmän punajuuia, ja tässä sitä ollaan.

Muutama purjo ja yksi varsiselleri

Puolukkarahka

Puolukkarahka on minusta parasta rahkaa mitä on (ehkä siksi että puolukka on lempimarjani?), etenkin tähän aikaan vuodesta kun sen voi tehdä tuoreista puolukoista. Lapsille puolukkarahka ei meinaa kelvata edelleenkään, mutta jatketaan harjoittelua. Tämä on nopea herkku, ja sokerin määrää säätelemällä siitä saa terveellisemmän välipalan tai herkullisen jälkiruuan, tai jotain siltä väliltä.

Tämä on helppo ja yksinkertainen (tarpeeton?) ohje, mutta ajattelin kirjata sen tähän ylös, sillä juuri eilen keskustelimme puolukkarahkasta ja tajusin että kaikille ei ole tullut edes mieleen että puolukasta saa todella hyvää rahkaa.

2 dl kermaa

500 g rahkaa

½-1 dl sokeria (tai ei ollenkaan)

2 dl puolukkasurvosta (juuri survottu parasta)

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää sekaan rahka, haluttu määrä sokeria (jos 1 dl, lapset melkein tykkäävät) ja juuri survotut puolukat. Vatkaa kaikki sekaisin, jaa annosmaljoihin ja koristele puolukoilla.