torstai 27. helmikuuta 2014

Savumätilevite


Olihan sitä savustettua hauenmätiä kokeiltava heti toiseenkin lisukkeeseen. Paljon kehumassani Mäti-kirjassa oli toinenkin mielenkiintoinen ohje savustetulle hauenmädille. Ohjeessa käytettiin kylmäsavustettua hauenmätiä, mutta kyllä se lämminsavustettukin kävi. Minulla tuli ohjeen mukaan tehtynä aika löysä seos, mutta kyllä se siitä jähmettyi jäähtyessään.

500 g jauhoisia perunoita
1 tl merisuolaa
1 valkosipulinkynsi
1 kourallinen persiljaa
2 dl maitoa
½ dl oliiviöljyä
mustapippuria
150 g smetanaa
200 g savustettua hauenmätiä 

paahtoleipää

Kuori perunat ja keitä ne suolatussa vedessä. Valuta kypsät perunat lävikössä Murskaa kuorittu valkosipulinkynsi. Kiehauta maito ja valkosipuli varovasti, anna kiehua hiljalleen viitisen minuuttia. Hienonna persilja todella hienoksi, lisää se maidon joukkoon perunoiden kanssa. Murskaa perunasurvimella perunat lähes muusiksi. Lisää öljy, pippuri, smetana ja mäti ja sekoita kuohkeaksi tahnaksi. Syötiin paahtoleivän kanssa.

Minä ajattelin heti, että kun seuraavan kerran teen esim. peruna-purjokeittoa, tai jotain muuta sosekeittoa, laitan siihen savustettua mätiä mukaan.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Hernekeitto haudutuspadassa - se täydellinen versio


Jos käyttäisin edes aavistuksen mielikuvitusta otsikoiden kanssa, olisin voinut otsikoida tämän postauksen vaikka sanoilla Onnea on... tai jotain sinne päin. Mutta kuten ennenkin, otsikoin kuten asia on (mitä voi odottaa ihmiseltä, joka antoi lapsena nallelleen nimeksi Keltavalkonalle, ja juu, väritykseen ei liity mitään kompaa), ja selitän sitten tässä mitä selitän. Eli aloitetaan uudestaan:

Onnea on tulla töistä kotiin, jossa ruoka odottaa valmiina (ja juu, tähän voisi laittaa kommentin etten ole se mies meidän perheessä). Olin nimittäin laittanut eilen illalla hernekeiton tulemaan CrockPot-haudutuspataan, ja siinä oli hautunut maailman paras hernekeitto yön ja työpäivän aikana. Tässä tulee siis vähän päivitetty versio aiemmin tekemästäni hernekeitosta. Keiton tekeminen vie aikaa, mutta ei vaivaa ollenkaan. Tällä ajoittamisella ruoka on valmista töistä tullessa. Ja syy siihen, miksi olemme laskiaseen nähden etuajassa, on siinä, että yksi perheenjäsen on laskiasen ajan muilla mailla.

vettä
500 g kuivattuja herneitä
 
1 sipuli
1.8-2 l vettä
1 tl suolaa
½ tl meiramia
 
1 kg possun savupotkaa (Pajuniemi)

Laita herneet likoamaan reiluun kylmään veteen aamulla. Illalla huuhtele herneet kylmällä vedellä ja laita herneet haudutuspataan. Lisää pataan hienoksi silputtu sipuli, kaada kylmä vesi päälle ja lisää maltillisesti mausteita. Laita haudutuspata asetukselle low ja anna herneiden hautua yön yli n. 8 h. Aamulla lisää pilkotut savupotkat luineen. Minä pilkoin lihan valmiiksi jääkaappin jo illalla, niin aamulla ei tarvinnut muuta kuin kipata ne pataan. Noissa Pajuniemen potkissa on reilusti rasvaa, ja aiemmasta oppineena pilkoin nyt vain lihan pieneksi, ja jätin ne rasvakimpaleet isommiksi. Laitoin kyllä ne ja luut soppaan mukaan makua antamaan. Anna hernekeiton hautua toinen n. 8 tuntia lihojen lisäyksen jälkeen. Tämän jälkeen ensimmäinen (koululainen) kotiin tullut laittaa padan asetukselle warm, eli keitto pysyy lämpimänä, mutta ei enää kiehu. Ja kun loput tulevat kotiin (n. parin tunnin päästä), on ruoka valmiina odottamassa syöjiään.

Näin tehden potkista on liuennut melkoisesti rasvaa, ja se on mukavasti puhtaana padan laidoilla. Koska meidän perheessä ei tehdä ruumiillista työtä, kauhoin rasvat pois keitosta (sitä oli yllättävän paljon), samoin ongin ne läskipalat ja luut pois. Sitten kevyt sekoitus, ja elämäni paras hernekeitto oli valmis. Täytyy tosin todeta, että esikoinen tykkää enemmän siitä edellisestä versiosta, jossa herneet ovat kokonaisemia.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Savustettu hauenmäti ja kermaviilikastike

Kalat ja mäti juuri uunista tulleena

Hauenmäti ei minusta ole mitenkään parhaita mätejä, siinä on aika kova ja iso raekoko ja minun makuun se on aika mautonta. Janne Tarmion ja Sami Talbergin loistavan Mäti-kirjan mukaan se on aliarvostettua Suomessa (ja heti tuli omantunnonpisto kun en ole pitänyt sitä kovinkaan kummoisena), mutta sitä viedään ulkomaille ihan reilusti. Hauenmädissä on aavistus metallinmakua, joka samaisen kirjan mukaan häviää, kun joukkoon sekoittaa ihan vähän jotain alkoholia, kuten vodkaa, viskiä tai konjakkia. Meillä hauen mätipussit on yleensä laitettu kalakeittoon sellaisenaan, tai joskus niitä on paistettu. Ehkä joku kerta voisi kokeilla lettujakin niistä, tai vaikka sämpylöitä.

Mutta tällä kertaa halusin savustaa mätipussit. Mateenmäti on niin huippuhyvää savustettuna, joten miksei sitten vaatimattomammasta hauenmädistäkin saisi kelvollista ruokaa. Ja saihan siitä. Tänään meni 1/4 sen vajaa 4-kiloisen hauenmädistä kastikkeeseen, katsotaan mitä lopusta keksinkin, muutama idea ainakin on valmiina. Jos hauenmätiä syö raakana, se pitää pakastaa vähintään -18 asteessa 24 h. Minäkin olin pakastanut mädin, siksi nuo pussit ovat vähän littania.

Saimme verkoilta sen ison hauen lisäksi useita pikkuisia lahnoja. Minä otin niistä kaksi isointa mukaan ja savustin ne tänään ruuaksi, samaan tapaan kuin suutarinkin, paitsi savustin nyt 40 minuuttia. Kalat olivat kohmeisen kylmiä, ja ulkona pari astetta lämmintä ja kova tuuli, joten ajattelin että hieman kesäistä pidempi aika on tarpeen. Samalla savustin hauen mätipussit, eli olivat uunissa sen saman 40 minuuttia. Käytin heti osan savustetusta mädistä kermaviilikastikkeen, ohjeen otin tuosta mainiosta Mäti-kirjasta.

2 dl kermaviiliä
100 g savustettua hauenmätiä (ohjeessa kylmä-, minulla lämmin-)
2 tl sinappia (laitoin vähän vähemmän)
1 tl juoksevaa hunajaa
mustapippuria myllystä
1/6 tl hienoa merisuolaa (minulla enemmän, sillä mäti oli suolaamatonta)
pienen pieni sipuli (ohjeessa 1 rkl ruohosipulisilppua)

Sekoita kaikki aineet ja anna maustua tunnin ajan jääkaapissa. Kastike syötiin savulahnan kastikkeena, hyvin se sopi kurkkuraasteellekin. Ohjeessa se tarjoiltiin perunoiden kanssa. Hyvää, yksinkertaista maukasta ruokaa. Ja ihan hyvää oli kalakin, vaikka aina jankutankin siitä, kuinka olen lapsuudessani syönyt yhden ihmisiän tarpeiksi savulahnaa.

Kalat ja mäti savustusuuniin menossa

perjantai 21. helmikuuta 2014

Vaarin paistama haukifile

Puolet yhdestä fileestä

Nyt on hiihtoloman suurin toive toeutunut, ainakin esikoisen kohdalla. Eli on syöty vaarin paistamaa haukea. Käytiin tänään verkoilla, ei ollut kummoinen kalasaalis, mutta sentään saatiin haukifile: laitettiin vajaa nelikiloinen hauki puoliksi toisten hiihtolomalaisten kanssa. Mielenhäiriössä tuli otettua myös pari lahnaa, vaikka olenkin uhonnut nuorena että minä olen lahnakiintiöni syönyt. Laitoin ne nyt pakastimeen jäähtymään ja kotiin päästyä on tarkoitus savustaa ne. Vaikka savulahnaa on eräskin kerta tullut syötyä.

Samalla reissulla grillattiin makkaraa ja syötiin jääkylmiä appelsiineja kuten perinteisiin kuuluu, nähtiin mukavia ihmisiä ja nautittiin ulkoilmasta ja melkein nähtiin aurinkokin. Lumi on vähissä sielläkin, ja joki ihan reilusti sulana. Kamera jäi reissusta, ja oma kännykkäkamera on kyllä aika onneton, mutta laitoin pari kuvaa tähän kuitenkin

Vaari suomustamassa
Syötiin file ruisleivän, tomaatin ja kurkun kanssa. Vaarille jäi vielä soppa-ainekset, eli selkäranka lihoineen, pari palaa kalaa, pää ja maksa. Minä otin mätipussit talteen, katsotaan mitä niistä keksin. Seurasin tarkkaan kuinka vaari paistoi kalan, että osaan itsekin tehdä samalla tavalla, vaikka se ei kuulemma olekaan sama juttu, ainakaan lasten mielestä, eli vaarin paistama on parasta vaikka kuinka yrittäisin samalla tavalla tehdä. Mutta tämän näin:

Kalafileet kastellaan vedessä. Sitten ne pyöräytetään ruisjauhoissa joiden joukkoon on sekoitettu yrttisuolaa. Jauhojen jälkeen ne uitetaan kananmunassa ja sitten taas uudestaan jauhoissa. Valurautapannulla sulatetaan reilu nokare voita ja sen jälkeen laitetaan kalafileet pannulle nahkapuoli alaspäin. Fileet saavat paistua miedolla lämmöllä viitisen minuuttia (ainakin näin paksut fileet) kansi (=lautanen) päällä. Sitten kalat käännetään ja jatketaan paistamista. Kun kala on läpeensä kypsää, eli kokonaan valkoista ja kolmioruoto irtoaa helposti, nostetaan kalat pannulta ja syödään. Kyllä samana päivänä pyydetty kala on vaan hyvää, etenkin vaarin paistamana :)

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Porsaan sisäfile uunissa

Välillä on hienoa huomata olleensa totaalisen väärässä. Kun itse viettää lumetonta hiihtolomaa sumussa ja vesisateessa, niin usko kaikkiin talvilajeihin on ollut koetuksella. Mutta turhaan, tälle päivälle yksi hopea, yksi kulta, ja tärkeä jääkiekkovoitto Venäjästä palauttaa luottamuksen, plussakeleistä huolimatta. Juuri kerroin lapsille, kuinka ankeaa omassa lapsuudessa oli katsoa jääkiekkoa, kun hävisimme punakoneistolle aina. Muistan sen ahdistavan tunteen, kun kiekon perässä tuntui olevan aina vähintään kolme neljä punapaitaa sitä yhtä sinivalkoista pelaajaa kohden. Vasta myöhemmin ymmärsin mitä eroa oli Suomen ei-ammattilaisilla ja Neuvostoliiton ei-ammattilaisilla. Ihanaa ettei omien lasten tarvitse tuntea samaa ahdistusta ;)

Pyhäruokaa siis tiedossa: porsaan sisäfilettä, perunamuusia sekä sienikastiketta niille, jotka sienistä tykkäävät.

porsaan sisäfile (670 g)
1 rkl hunajaa
½ rkl öljyä 
½ rkl soijakastiketta
1 tl viherpippuria
1 tl suolaa
½ tl sinappijauhetta
1 tl jauhettua Aji Fantasya (tai muuta mieleistä chiliä)

Anna sisäfileen lämmetä huoneenlämpöiseksi. Sekoita marinadin aineet keskenään ja levitä fileen pintaan. Laita paistomittari fileen paksuimpaan kohtaan, ja paista 175 asteeessa puolisen tuntia, kunnes mittari näyttää 70-72 astetta. Minulla meni tuon kokoisella fileellä 35 minuuttia. Kääri liha folioon ja anna vetäytyä 10-15 minuuttia.

Ennen jauhoja ja kermaa
Laita kuoritut perunat muusia varten kiehumaan samalla kun laitat lihan uuniin. Ne valmistuvat samassa ajassa kun lihakin. Kun olet laittanuyt lihan folioon, siirä vuoka levylle (jos siis käytät metallivuokaa)  ja kaada liuotetut herkkutatit nesteineen siihen. Kaavi kaikki lihanesteet talteen, sihtaa vähän vehnäjauhoa joukkoon ja kaada loraus kermaa. Anna kiehua samalla kun liha vetäytyy ja teet perunamuusin loppuun.

Liha oli kuulemma vähän liian pippurista (voi vähentää chiliä), minusta se oli oikein hyvää. Minusta sienikastike oli ihan täydellistä, perheen toinen sienifani oli sitä mieltä että maistui liikaa lihaisalta. Mutta söi kyllä ison annoksen, eli hyvin ruoka maistui "puutteista" huolimatta.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Porsasta hapanimeläkastikkeessa


Muistan vieläkin sen tunteen kun tein ensimmääistä kertaa porsasta hapanimeläkastikkeessa. Se oli sitä ankeahkoa 80-lukua, olin muistaakseni yläasteella. Kaikki ruoka oli tutun makuista, vaikkakin hyvää, mutta silti aina "sitä samaa". Makumuisto laittaessani ensimmäisen haarukallisen itsetekemää hapanimeläkastiketta on jäänyt aivojen sopukoihin ja muistan siis sen tunteen vieläkin, niin hyvää ja erilaista ruoka oli. Enää en tee samalla ohjeella kastiketta, teen yleensä sen mukaan mitä sattuu kaapissa olemaan. Mutta joskus on kiva käyttää keittokirjaa ihan tuttuihinkin ruokiin ja palata takaisin päin.

Minulla on Helsingin Sanomien Ruokatorstai-kirja, joka koostuu Eeva Salosen ohjeista. Se paras noista Hesarin ruokakirjoista, ainoa minkä olen itsellekin hankkinut. Aina välilllä sitä on kiva lukea ja etsiä juuri siihen kuukauteen sopivia ohjeita. Tämä ei ole sellainen ohje, jolla tein silloin aikoinani, mutta makumaailma on kuitenkin sama. Tämä resepti löytyi helmikuun kohdalta, tosin löysin sen tällä kertaa raaka-aineen, en ajan perusteella. 

Nykyään katsokaas on vaikea saada suosittuja ruhonpaloja, sen sijaan nämä vähemmän suositut kuten fileet ja pihvit ovat helpommin saatavilla. Tilaamani luomukassler muuttui luomusisäfileeksi, sillä kassleria ei ollut saatavilla. Tähän on tultu, ei olisi 10 v sitten uskonut. Ja arvatkaako onko netistä vaikea löytää ohjetta sisäfileelle! Löytyy kyllä niskaa ja lapaa ja poskea ja kaikkea mahdollista, mutta ei sitä hyljeksyttyä sisäfilettä. Ja silloinhan ne vanhat keittokirjat pelastavat kuten nyt :)

600 g porsaan sisäfilettä (tai ulkofilettä tai paistia)
4 rkl soijakastiketta
1 tl pippuria (minulla musta- ja viher-)

Kastike:
2½ dl omenamehua (ohjeessa ananas- tai appelsiini-)
3 rkl tomaattisosetta (minulla pyrettä, Muttia tietty)
1 rkl omenaviinietikkaa
1 tl soijakastiketta
3 rkl fariinisokeria (ohjeessa sokeri)
pala tuoretta inkivääriä raastettuna
1 rkl perunajauhoa
vähän tuoretta chiliä niin halutessa

3 rkl perunajauhoa
1-2 paprikaa (ohjeessa 3)
1 sipuli (ohjeessa purjo)
öljyä riittävästi (ohjeessa 1 dl, ei minulla niin paljoa mennyt)

Leikkaa liha pieniksi suikaleiksi tai kuutioiksi. Mausta soijakastikkeella ja pippureilla, jätä marinoitumaan pariksi tunniksi. 

Tee kastike: sekoita aineet keskenään ja anna kiehahtaa, lisää halutessa tuoretta chiliä joukkoon, tai ohjeen mukaan chilijauhetta tai Tabascoa.

Kun liha on maustunut riittävästi, sekoita perunajauhot lihapalojen pintaan. Leikkaa paprikat ja sipulit suikaleiksi. Kuumenna öljyä wokkipannulla ja paista lihat suunnilleen neljässä erässä ja siirrä kulhoon odottamaan, pidä levy täysillä koko ajan. Lisää öljyä, laita sipulisuikaleet pannulle. Anna paistua hetki, lisää paprikat ja paista minuutti pari. Lisää lihat takaisin pannuun ja kaada kastike päälle. Anna kiehahtaa ja tarjoa riisin kanssa. 

Oli ihan älyttömän hyvää. Lapset tykkäsivät, samoin aikuiset. Esikoinen toivoi pian uudestaan samaa ruokaa, mies totesi että kerrankin hyvää ruokaa (puolustukseni pitää sanoa että kuulen sitä melko usein). Sekä esikoinen että mies kysyivät lihasta, että mitä se oli kun oli niin tosi hyvää. Suosittelen siis käyttämään näitä vähemmänkin suosittuja lihoja :)


lauantai 15. helmikuuta 2014

Paistettua ankanrintaa karpalokastikkeella


Minä olen käyttänyt Kauppahallli24:n palvelua nyt vajaan puolen vuoden ajan melko säännöllisesti, ja kuten olen aiemmin jo todennut, niin se on tuonut ison helpotuksen arkeen. Välillä koko asiaa ei edes ajattele, ja välillä sellainen hykerryttävä helpotuksen tunne valtaa koko mielen, kuten torstaina tällä viikolla. Takana kiireinen aika, hiihtoloma pikkuhiljaa alkamassa, minä yksin lasten kanssa kotona pitkän viikonlopun, ja ylipitkän työpäivän jälkeen ovelle kannetaan neljä isoa kassillista ruokaa. Tiedättehän, se tieto ettei tarvitse viikonloppuna/viikkoon lähteä lasten kanssa kaupoille vaan saa ihan vaan olla...

Koko tämän ajan olen myös seurannut Tuoretorin tarjontaa, ja miettinyt että jossain vaiheessa pitää kokeilla sitäkin. Heidän tuotteita saa joko itse noutaa Teurastamolta, tai sitten tilata perjantaiksi kotiinkuljetuksen pääkaupunkiseudulle. Minulla on pitkään ollut mielessä kotimaisen ankan kokeilu, ja nyt siellä sattui olemaan tarjouksessa Suomen Riistalinnun ankkaa, joten oli hyvä aika kokeilla.

Tuoretorin tilaukset pitää tehdä viimeistään saman viikon maanantaina. Heti kun olin tehnyt tilauksen, aloin etsiä hyvää ankkareseptiä. Toisin kuin yleensä, mikään keittokirjan resepti ei sykähdyttänyt, mutta sen sijaan löysin herkullisesta Ripaus Tryffeliä -blogista aivan loistavalta kuulostavan seikkaperäisen ohjeen Ankanrintaa viikunakastikkeella, joten ajattelin tehdä ensimmäisen(?) ankanrinnan sillä ohjeella. Luin ohjeen nopeasti silloin alkuviikosta, perjantaina kävin ostamassa viikunoita Hakaniemen hallista, ja tänään vasta huomasin että niidenhän piti olla kuivattuja, postauksen lopussa todettiin että kuivatut toimivat paremmin kuin tuoreet. No, hätä ei ole tämän näköinen, keksin heti viikunoille muuta käyttöä, ja ajattelin kokeilla karpalokastiketta. Kuivatut karpalot sopivat täydellisesti kyyhkyn kanssa, niin miksei sitten ankankin. Tein hyvin pitkälle ohjeen mukaan, mutta suosittelen lämpimästi tutustumaan tuohon alkuperäiseen ohjeeseen

2 ankan rintafilettä (nyt 680 g, toinen selvästi isompi kuin toinen)

vettä
1 tl voita
100 g kuivattuja karpaloita
1+1 tl hunajaa
2 rkl balsamicoa

suolaa, pippuria myllystä

Vedä fileiden nahkaan ristikkäisviillot, mutta älä viillä lihaa. Rouhi karpaloita vähän, kiehauta kattilassa vähän vettä ja voita. Lisää karpalot ja anna niiden pehmetä vedessä, lisää 1 tl hunajaa ja sekoita.

Laita ankan rintafileet kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin. Nosta lämpöä pikkuhiljaa ja paista n. 15 minuuttia, painele lihaa aina välillä. Kaikki rasva tihkuu tällä välin pannulle, ja nahkasta tulee ihanan rapea. Kaada suurin osa rasvasta talteen, ja käytä vaikka murumaisiin broilerinsydämiin. Nosta pannun lämpöä reippaasti, ja paista fileitä toiselta puolelta viitisen minuuttia, suolaa ja pippuroi fileet. Kääntele vähän että fileet kypsyvät joka puolelta. Kääri ne folioon odottamaan kastikkeen valmistumista. Näin tehden fileet jäävät roseeksi, paista kauemmin jos haluat kypsempää lihaa.

Kaada pannulle vähän vettä ja raavi kaikki maut talteen. Lisää balsamico ja anna kiehua parisen minuuttia, lisää sen jälkeen karpalot ja 1 tl hunajaa, anna kiehahtaa ja maista, lisää suolaa maun mukaan. Hyvää riisin kanssa. Ja täytyy sanoa että tämä oli yhtä parhaista lihoista mitä olen ikinä syönyt; tätä tehdään uudestaan!

Sain 2 € aamiaisen tänään. Porkkanatikut puuttuvat kuvasta.

torstai 13. helmikuuta 2014

Hirvikäristys


Tein nyt vasta ensimmäistä kertaa käristystä hirvestä, aina yleensä on tullut tehtyä poronkäristystä. Ei meillä tehty käristystä silloinkaan kun olin lapsi, en ainkaan muista, asia mitä mies jaksoi ihmetellä. Otin ison lapapaistin sulamaan ja ajattelin käyttää siitä reilut puolet hirvikäristykseen, ja lopun annoin sulaa ja tein siitä itämaisen lihapadan.

Mies on tarkka siitä, että liha leikataan oikein, ja hän tulikin hyvän puukon kanssa vuolemaan jäisen paistin, opetti samalla esikoiselle kuinka se tehdään. Eli jäisestä paistista vuollaan ohuen ohuita siivuja, sellaisia parin millin ohuita. Minä tein nyt yksinkertaisen käristyksen näin:

n. 1.5 kg jäistä hirvipaistia
n. 150 g hyvää porsaan savukylkeä (miedosti savustettua, ei niitä vakuumipekoneita)
voita
1 tl katajanmarjoja
1 tl kokonaisia musta- ja valkopippureita yhteensä
2 laakerinlehteä
vettä niin että kaikki peittyy
merisuolaa

Vuole jäisestä paistista lähes paperinohuita siivuja. Paista ne kuumalla valurautapannulla erissä savukyljen kanssa voissa. Siirrä lihat pataan, lisää mausteet perään. Laita vettä pannulle, raaputa kaikki maut talteen, kaada vesi pataan. Lisää vettä niin, että kaikki liha juuri ja juuri peittyy. Hauduta käristystä miedolla lämmöllä parisen tuntia. Tarjoa puolukkasurvoksen ja perunamuusin kanssa, nyt oli lisänä myös mainiota punajuurisalsaa. Hyvää, niin perushyvää ruokaa. Ylijääneen liemen otin pohjaksi seuraavaan pataan.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Talven salaatteja

Näillä pääsee jo pitkälle

Sain idean tähän postaukseen keskustelusta, jossa pohdimme kuinka ankeita salaatit, tomaatit ja kurkut ovat talvella: mauttomia tai jopa pahoja, ja kalllita. Kun totesin ettei meillä juurikaan syödä salaatteja talvella, oli ihmetystä ilmassa että mitä sitten. Ja muisteltiin aikaisempaa keskustelua jossa minä puolestani olin ihmetellyt että miten niin joku ei saa syötyä puolta kiloa kasvikunnan tuotteita päivässä, eli että "miten niin teillä ei syödä salaattia jos kerran syötte niin paljon kasviksia". Sitä en tiedä, onko tästä postauksesta kenellekään iloa, vai onko nämä itsestäänselvyyksiä kaikille, mutta esim. näitä meillä syödään talviaikaan:

Cole slaw

Idioottivarma kaalisalaatti, joka tietysti on parhaillaan kesän ensimmäisestä kaalista ja porkkanoista, mutta erittäin hyvää myös talvella

Greippi-avocado-salaatti

Loistava makumaailma etenkin aikuiseen makuun. Chilit suoraan pakastimesta ja sitrushedelmien sesonki on juuri talvella

Idut

Kun kaipaa jotain tuoretta ja elinvoimaista, niin idättäminen on siihen hyvä ratkaisu. Lasten suosikkeja mung-pavut ja sinimailanen

Juurestikut

Lanttua, porkkanaa ja kyssäkaalia tikuiksi ja kaikki syövät mielellään

Herneenversot

Laita purkkiin vähän multaa, lisää kuivattuja herneitä päälle, purkki ikkunalaudalle, ja vähän ajan päästä ikkunalaudalla kasvaa herneenversoja. Hyvää sellaisenaan.

Kaali-ananassalaatti

Raastettua kaalia (½ kaali) ja tölkkiananasta (1 pieni prk). Tölkkiananaksen sijaan appelsiini sopii myös hyvin, tosin ananas on lasten suosikki. Pidän puolikkaan kaalin hyötyjä suurempana kuin säilyketölkin haittoja, voin tosin olla väärässäkin.

Keitetty/höyrytetty kukka- ja parsakaali

Uskokaa tai älkää, mutta meillä lasten suurta suosikkia. En vielä ole onnistunut keittämään niin suurta annosta että jotain olisi jäänyt yli.

Lehtikaalikeitto, kirkas

Ei varsinainen salaatti, mutta syödään salaatin sijaan alkukeittona.

Parsakaalisalaatti

Jälleen salaatti joka on parasta kesän ensimmäisistä parsakaaleista, mutta voi syödä myös talvella.

Raasteet

Porkkanaraaste ylivoimaisesti parasta, lantturaaste kakkosena. Juuri raastettua porkkanaa menee ruuan lisukkeena juuri niin paljon kuin sitä on viitsinyt raastaa.

Rosolli/punajuurisalaatti

Mikään ei voita rosollia joka on tehty vasta nostetuista punajuurista ja porkkanoista, paitsi talven rosolli joka tulee värien ja vitamiinien kaipuuseen. Kannattaa vaihdella mitä kaikkea laittaa, niin ei varmasti kyllästy. Yksinkertainen punajuuri-porkkana-omenasalaatti on etenkin lasten herkkua.

Uunijuurekset

Taaskaan ei varsinainen salaatti, mutta hyvä kasvislisuke ruualle. Kaikkia mahdollisia juureksia paloiksi, päälle vähän hunajaa, balsamico-viinietikkaa ja yrttejä, uuniin 225 asetta puolisen tuntia ja se on siinä.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Punajuurisalsa


Mainiossa pohjoista ruokaperinnettä ylistävässä ja ruokahaluja herättävässä Onko nälkä -blogissa oli loistavalta kuulostava ohje punajuurisalsalle. Salsa syötiin siellä hirvitortillojen kaverina kisäeväänä. Ajattelin heti pelkistetyn rosollin fanina (tuolla keltainen ja tuolla tavallinen ohje) että punajuurisalsaa on tehtävä. Tein vähän omalla tavalla sen, ja hyvää oli näinkin tehtynä. Minulla ei enää ollut sopivankokoisia punajuuria kuin yksi, mutta raitajuuria vielä riittää, taitaa olla paria eri sorttiakin vielä, siksi tämä salsa on näin vaaleaa.

3 puna- ja/tai raitajuurta
1 omena
1 pieni punasipuli

2 rkl punaviinietikkaa
4 rkl oliiviöljyä
1-3 tl raastettua tuoretta piparjuurta
ripaus kuivattua timjamia

sormisuolaa haluttaessa

Keitä puna- ja/tai raitajuuret suunnilleen kypsiksi. Kaada keitinvesi pois ja täytä kattila kylmällä vedellä. Anna juurien jäähtyä. Kuori ja pilko ne kuutioiksi, samoin omena ja sipuli. Sekoita aineet keskenään. Sekoita kastikkeen aineet keskenään, säädä piparjuuren määrää oman maun mukaan. Kaada kastike salsan joukkoon ja lisää haluttaessa suolaa.

Loistava lisuke tortilloille tai vaikka hirvikäristykselle.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Greippi-marenkipiiras

 

Olimme suunnitelleet esikoisen kanssa että leivomme viikonloppuna sitruunamarenkipiirasta. Mutta kuinka ollakaan, juuri ilmestyneessä Maku-lehdessä (1/2014) oli greippi-marenkipiirakan ohje, jota päätimmekin kokeilla sitruunapiiraan sijaan. Sitruunamarenkipiiras siis puuttuu edelleen tästä blogista, mutta eiköhän sekin vielä tule tehtyä, kohta on jo kaikki mahdolliset ja mahdottomat marenkipiirakat käyty läpi. Tämän piirakan täyte on taas tehty omalla tavallaan, eli kiisselin sijaan tässä on kondensoitua maitoa. Ohjeessa kakku tehtiin irtopohjavuokaan, mutta minä tein sen piirakkavuuassa, siinä isossa eli 30 cm halkaisijaltaan olevassa. Minusta pohjan ja täytteen määrät olivat aika isot, eli halusin tehdä laakeassa astiassa. 

250 g kaurakeksejä
100 g voita

1 prk kondensoitua maitoa (n. 400 g)
4 keltuaista
1½ dl greippimehua
1 rkl maissitärkkelystä

4 valkuaista
1 dl sokeria

Valmista pohja: murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele pohja piirakkavuokaan ja paista 175 asteessa 10 minuuttia.

Valmista sillä välin täyte: sekoita maito, munankeltuaiset, juuri puristettu greippimehu ja maissitärkkelys tasaiseksi seokseksi. Kaada se pohjan päälle, ja paista 175 asteessa 20 minuuttia niin, että täyte on hyytynyt.

Valmista sillä välin marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää sokeri vähä kerrallaan koko ajan vatkaten. Levitä marenki piirakan päälle ja paista vielä viitisen minuuttia 225 asteessa. 

Anna piirakan jäähtyä kunnolla ja nauti. Täytyy todeta, että kondensoitu maito on kyllä niin äkkimakeaa, että ei tässä sitä normaalia marengin kaipaamaa kirpeyttä maistunut ollenkaan. Hyvä piiras, mutta ei ihan sitä mitä odotin.


torstai 6. helmikuuta 2014

Kyyhkypasta


Tämä on nopea pikaruoka kyyhkypadan jämistä. Kun rintalihat on leikattu irti rangoista, jää luihin vielä lihaa kiinni. Se kaikki kannattaa irroittaa tarkasti ja käyttää myöhemmin vaikka pastakastikkeeseen. Minulla jäi vähän kyyhkylle keitettyä kastikettakin yli, joten yhdistin ne nopeaksi pastakastikkeeksi.

hyvää pastaa

kypsää kyyhkyä
kastiketta (jos on jäänyt yli)
sopiva määrä tiivistettyä kyyhkylientä

Keitä pasta melkein kypsäksi. Lämmitä samaan aikaan pienessä kattilassa kyyhkyn jämät, kastikkeen jämät ja muutama ruokalusikallinen tiukaksi keitettyä kyyhkylientä. Valuta vesi pois pastasta, kaada kastike joukkoon ja anna pastan imea vähän makua itseensä. Vähän parmesania päälle ja herkullinen pikaruoka on valmis. Nopeaa ja todella maistuvaa, ei ihan jokapäiväistä herkkua. Tämän ruuan tekemiseen meni aikaa alle vartti.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Made in pitsa


Nyt on voittajafillis, monestakin syystä. Sain nimittäin tehtyä elämäni parhaan pitsapohjan, ja tämä oli vasta nopea kokeilu. Tämä on osaksi suolaa & hunajaa -blogin Jonnan postauksen ansiota, ja varmaan suurimmaksi osaksi sen ansiota että ostin pitsaan tarkoitettuja erikoisjauhoja Hella & Herkku -kaupasta. Lisäksi sain upotettua lopun loistavasta mademuhennoksesta pitsan päälle ja lopputuloksena oli ihan mielettömän onnistunut makumaailma. Tämä oivallus puolestaan oli Henri Alenin #somepitsa :n ansiota. Siis sen tajuaminen että pitsaan ei ole pakko tunkea tomaattikastiketta vaan sen voi tehdä vaaleana. Henri käytti juustoa "kastikkeena", minä en, vaan käytin mademuhennoksen sellaisenaan, siinä oli kalat ja soosit valmiina. Lisäksi vaan vähän hyviä simpukoita ja loistavia öljyyn säilöttyjä kapriksia, nekin Hellasta & Herkusta. Päällimmäiseksi hyvää cheddaria Hakaniemen hallin Lentävästä Lehmästä ja se on siinä.

Pitsataikinan ohje kannattaa lukea Suolaa & hunajaa -blogista, jos haluaa perehtyä asiaan kunnolla. Minä tein vain vähän sinne päin ja selvästi oikoen, työpäivän päälle ei liikoja ehtinyt kohotella, eikä minulla ole pitsakiveä jne. Mutta hyvin onnistui näinkin tehden, ilman pitsakiveä tai muutakaan tuikitarpeellista. Ei varmistakaan ole täydellistä näin tehden, mutta siitä huolimatta paras pohja mitä olen koskaan tehnyt. Pakko kirjata ohje tähän tulevaisuutta varten:

3 dl haaleaa vettä (ehkä vähän yli)
½ pkt hiivaa (25 g)
1 tl suolaa
n. 350 g jauhoa (00 + gluten) (ehkä vähän yli)
½ dl oliiviöljyä

Sekoita hiiva ja suola haaleaan veteen. Vispaa n. puolet jauhoista nesteeseen reippaasti. Lisää loput jauhot ja vaivaa taikinaa hyvin. Taikina saa olla aika löysää, noustuaan se kuitenkin on hyvin kaulittavaa. Anna taikinan kohota puolisen tuntia, minulla se oli varmaan lähes kolminkertainen siinä vaiheessa. Jaa taikina kolmeen osaan ja kauli ne jauhetetun pöydän päällä tai suoraan leivinpaperille. Anna kohota hetki, ja täytä pitsa haluamallasi tavalla. Lämmitä uuni 250 asteeseen, käännä uunin lämmitys pohjalämmölle ja paista n. 15 minuuttia tai kunnes se on sopivan näköistä. Hyvää, ihan mielettömän hyvää. Ja ennen kaikkea hyvä mieli uusista oivalluksista!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Mysi Lahtisen mademuhennos


Kävin hakemassa Hakaniemen hallista mateen, tämän talven ensimmäisen. Pyysin mateen nahkoineen, sekä mädin ja maksan mukaan. Huomasin että kalatiskillä nousi pari peukkua pystyyn, hih, salaa kuulin että sen merkiksi että kuulemma oikeat mateen ystävät valmistavat mateen aina nahkoineen :) Minä teen kuten isä on aikoinaan opettanut, eli niin että made keitetään nahkoineen päivineen soppaa varten.

Olin ajatellut etukäteen, että voisin katsoa mitä sanottavaa Mysi Lahtisella on mateesta. Olin nimittäin juuri aamulla ajatellut, että kuinka minun Mysi Lahtis-kirjasto (kirjoja joista Tammi ei tunnu ottavan uusintapainoksia kerjuukirjeistä huolimatta) on kasvanut aivan huimasti kaikkien niiden ihanien ihmisten ansiosta, jotka ovat minulle Mysin kirjoja antaneet lahjaksi tai kahveja vastaan (joita en vielä ole päässyt tarjoamaan), eli suuret kiitokset ex-naapurille, Campasimpukalle ja luimupupulle

Ja löytyihän siitä iki-ihanasta Intohimot hellallani - suomalaisen keittiön ylistys -kirjasta mademuhennoksen ohje. Ja millainen! Ohje nimittäin alkaa sanoilla: "Pane puhdistettu, nylkemätön made kattilaan." Niin sitä pitää, kyllähän se olisi pitänyt arvata että Mysi taitaa nämä ikiaikaiset totuudet.

Tein melkein ohjeen mukaan. Made oli minulla vähän pienempi, Mysillä oli ollut 2-kiloinen kala, minulla 1.5 kg, ja siitä vielä mäti vei osansa (on muuten pakastimessa tällä hetkellä, täytyyhän sitä bottargaa eli suolakuivattua mätiä tehdä tänäkin vuonna). Valkoviiniä minulla ei ollut, käytin Mysin vinkistä sitruunamehua. Minä tein mademuhennoksen siis näin:

1 made (1.5 kg, ohjeessa n. 2 kg) ja maksa
riittävästi vettä (n. 2 l)

1 sipuli
1 laakerinlehti
5 maustepippurimarjaa (ohjeessa 10)
2 tl suolaa
1 rkl sitruunamehua (ohjeessa 1 dl valkoviiniä)

2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl kermaa
aavistus raastettua muskottia
lientä sopivasti

Pane puhdistettu, nylkemätön made kattilaan (voiko ohje hienommin alkaa?). Kaada kylmää vettä niin, että kala peittyy kokonaan. Keitä kalaa hiljalleen viitisen minuuttia ja kuori vaahto tarkkaan pois. Sen jälkeen lisää silputtu sipuli ja mausteet joukkoon. Keitä toiset (vajaa) viisi minuuttia, lisää maksa kattilaan ja lisää sitruunamehu (tai viini). Keitä vielä 10 minuuttia.

Nosta kala ja maksa reikäkauhan avulla vadille. Irrota lihat ja viipaloi maksa ja asettele ne voideltuun uunivuokaan. Peitä vuoka jotta kala pysyy lämpimänä. Laita ruodot ja pää takaisin kattilaan, ja keitä lientä reippaasti ilman kantta niin, että nesteen määrä suunnilleen puolittuu. Maista, ja jos kaipaat lisää makua, jatka keittämistä. Siivilöi liemi talteen.

Sulata voi puhtaassa kattilassa, sekoita vispilällä jauhot joukkoon. Lisää kerma ja raasta muskottipähkinää joukkoon ja vispaa muutaman minuutin ajan. Lisää kalalientä vähä kerrallaan ja anna kastikkeen vähän kiehahtaa. Minulla taisi mennä vähän liikaa lientä, mutta ei se kamalasti haitannut että kastiketta tuli aika reilusti. Lopun liemen pakastin. Kaada kastike kalojen päälle ja paista vuokaa 200 asteessa noin 15 minuuttia kunnes pinta on kauniin värinen.

Syötiin keitettyjen perunoiden kanssa kuten Mysi ehdotti, tai tarjoa vaikka perunamuusin jos haluat. Taisi tulla parasta madetta mitä olen eläessäni valmistanut, tai oikeammin:edes syönyt missään. Suosittelen!
 


lauantai 1. helmikuuta 2014

Chilit kylvetty


Sain vihdoinkin kaikki chilit kylvettyä. Tämä on aikaisemmin kuin aiemmin olen uskaltanut laittaa, mutta nyt luotan että pärjään kasvulamppujen kanssa. Viileää meillä edelleenkin on, joten jätän chilit nyt alkuun tuohon keittiön lämpimimmälle paikalle, jos se auttaisi itämiseen. Siirrän laatikot sitten lamppujen alle kun taimet ovat puskeneet pintaan. Laitoin samalla muutamaa yrttiä itämään, yleensä en ole ollut kovinkaan onnekas jos olen laittanut ne näin aikaisin kasvamaan, mutta katsotaan jos tänä vuonna onni kääntyisi. Tai sitten vaan suosiolla uusi yritys vähän myöhemmin.

Chilit ja tomaatit kylvän aina purkkiin, jossa on 2/3 tavallista multaa, ja päällimmäinen 1/3 on kylvömultaa. Näin siemenet saavat itää hiekkaisemmassa kylvömullassa, mutta juuret pääsevät vähän ravinteikkaampaan multaan kunhan kasvavat riittävän syvälle. Ei ole niin kiire siirtää taimia isompaan purkkiin sitten myöhemmin.

Tänä vuonna kylvin 20 erilaista chili-lajiketta. Tällä(kin) kertaa kaikki siemenet oli tilattu Fataliiltä. Minä suosin aika mietoja lajikkeita, niitä on helppo käyttää tuoreena sellaisenaan, ja ruuissa käytettynä eivät ole liian tulisia lapsillekaan. Mies suosii tulisimpia versioita, tänä vuonna häntä varten laitoin Nagaa, Habaneroa ja White Fataliita. Jigsawin jätin johonkin toiseen vuoteen. Tilasin sieltä myös Serranoa. Tiedän että se on monista vähän tylsä chili, mutta minä pidän sen monikäyttöisyydestä. Minun oma chili-kantani, joka on niistä siemenistä jotka sain 90-luvulla yhdeltä kasvitieteen jenkkiproffalta alkaa olla vähän sattumanvarainen, itää kyllä hyvin, mutta chilit tuntuvat muuntelevan vuodesta/kasvista toiseen. Haluan verrata tätä vanhaa kantaa nyt näihin Fataliin Serranoihin. Toinen chili, mihin ihastuin silloin kun asuimme jenkeissä, on Ancho Poblano. Olin tyytyväinen kun huomasin sen nyt siemenluettelossa. Se on ihan parhaita chilejä mm. savustukseen, toivottavasti sen viljely onnistuu. Se on todella mieto, kakkosen luokkaa vain, mutta savustettuna se antaa ihan mahtavan maun ruokiin ja todella hyvää täytettynä.

Aika sattumanvaraista lajikkeiden valinta oli tänä(kin) vuonna, joku oli tilannut siemeniä niin, että jäi joku nelisenkymmentä lajiketta jotka eivät päässeet multaan. Pitää antaa niille mahdollisuus ensi vuonna. Jostain syystä en löytänyt Aji Cristalia mistään, luulin tilanneeni sitä, mutta en näköjään ollutkaan. Pitää pärjätä Aji Fantasylla ja muilla loistavilla chileillä tähän vuonna.