torstai 30. elokuuta 2012

Marjaunelma

Tämän ohje löytyy Leivotaan-lehdestä (huhti-kesäkuu 2012). Vähän muutin ohjetta, kun ei ollut valmista vaniljarahkaa ja halusin täytettä muutenkin vähän enemmän. En ole ennen tehnyt tuollaista pohjaa, mutta yllättävän hyvä se oli. Toimiva kakku mielestäni, tulee varmaan tehtyä toistekin. (Kuvan kakku on pienempi kuin mitä tuosta ohjeesta tulee.)

300 g mantelimassaa
3 munaa
½ dl vehnäjauhoa

3 dl rahkaa
2 dl vaniljakastiketta/kiisseliä
2 rkl sokeria (tai maun mukaan riippuen kuinka makeaa vaniljakiisseli on)
1 rkl vaniljasokeria (tai maun mukaan, riippuen kuinka vaniljaista kiisseli on)
reilu litra marjoja

Raasta mantelimassa raastimen isolla terällä. Sekoita joukkoon munat ja jauhot. En meinannut saada kaikkea sekaisin alkuun millään, mutta onnistuihan se lopulta. Kaada taikina irtopohjavuokaan (n. 24 cm halkaisijaltaan) ja paista 175 astetta 20 minuuttia. Anna jäähtyä.

Sekoita vaniljakastike/kiisseli, rahka ja sokerit keskenään. Levitä pohjan päälle ja lisää marjat päällimmäiseksi. Lehdessä kakku oli vielä koristeltu tomusokerilla, mutta enhän minä sellaista muistanut.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Chili-hunaja-munakoiso


Soppakellarissa tehtiin munakoisoa kivalla tapaa eli maustettiin chili-hunajalla. Minä löysin vihdoinkin kotimaisia munakoisoja, niitä löytyi Hakaniemen torilta, suunnilleen samaan kappalehintaan mitä ulkomaisia saa kilon.

Kannattaa katsoa tuo alkuperäinen ohje (ja ennen kaikkea kuva!) Soppakellarista, minä sovelsin melkoisesti, koska raaka-aineet olivat vähän erilaisia. Tein annokseni 1/3 alkuperäisestä ohjeesta, sillä olen ainoa meidän perheessä joka syö munakoisoa tuolla (lue: millään) tavalla valmistettuna.

900 g munakoisoa
80 ml öljyä
1 valkosipulin kynsi
2 cm pätkä tuoretta inkivääriä
1 rkl serrano-sitruuna-marmeladia (alkuperäisessä ohjeessa sambal-olekia)
1 rkl hunajaa (alkuperäisessä ohjeessa enemmän, mutta siinä ei ollutkaan marmeladia mukana)
2 tl tomaattipyrettä
suolaa, mustapippuria
1 rkl riisiviinietikkaa

Pilko munakoisot lohkoiksi tai viipaleiksi. Levitä uunivuokaan ja pirskottele vajaa puolet öljystä. Paista 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia. Käännä munakoisot, ripottele päälle toinen vajaa puolet öljystä, ja paista sama aika samassa lämmössä.

Sillä aikaa murskaa valkosipuli, kuori ja raasta inkivääri ja sekoita kaikki kastikkeen aineet, myös pikkuloraus öljyä, sekaisin kuumaa kestävässä kulhossa. Lisää paahdetut munakoisot joukkoon, pyörittele kaikki sekaisin ja levitä munakoisot takaisin uunivuokaan. Paahda vielä kymmenisen minuuttia. Meillä syötiin lammaslihapullien (tällä kertaa ilman naudanlihaa ja yrttejä), keitetyn kukkakaalin, vihanneslautasen (kyssäkaali, hunajanauris, paprika, kurkku, kirsikkatomaatti) ja parsakaalisalaatin (kuivatuilla karpaloilla) kanssa. Tähän aikaan vuodesta saa aikaan ihan mielettömiä päivällisiä! 

maanantai 27. elokuuta 2012

Kaalilaatikko

Kaalilaatikko on niin perussettiä, että periaatteessa se ei kaipaa edes ylöskirjoitettua reseptiä. Mutta laitan tämän kuitenkin ylös, ihan siitä ilosta että tähän aikaan vuodesta kaalilaatikko on niin tosi hyvää, ja tiedän kyllä, että joku voi kaivata jonkinlaista ohjetta eri ainesten suhteellisislle osuuksille (tämä on eri asiaa kuin suhteellisuusteoria, vaikka niin luulinkin ekaluokkalaisena aikoinaan). Nyt piti vähän miettiä määriä, kun yleensä teen ihan sinne päin ilman ohjetta. Minä olen meidän perheessä ainoa joka ymmärtää tämän herkun päälle. Teenkin aina samaan aikaan ison annoksen makaronilaatikkoa kuvassa oikealla), jota sitten muu perhe voi syödä silloin kun minä herkuttelen kaalilaatikolla. Ja suurin osa kaalilaatikosta päätyy puolen litran minigrip-pusseissa pakastimeen odottamaan niitä työlounaita, kun ei ole mitään muuta järjellistä mietittynä ja alakerran ruokala tarjoaa makkarakastiketta ja seikeittoa. Kaalilaatikko on siitä hyvä ruoka, että se vaan paranee pakastaessa.

Minun kaalilaatikon juju on OHRA. Ei siis missään nimessä riisiä kaalilaatikkoon, vaan kunnon kotimaista ohraa. Olen tähän asti aina käyttänyt lihalientä/kaalin keitinlientä, mutta nyt kokeilin myös munamaitoakin, kun olen kehuja kuullut (kulhot ylhäällä kuvassa). Ja hyvää se olikin!

1½ dl ohraa
300 g hirven jauhelihaa
 400 g sika-nauta jauhelihaa
mausteita (yrttisuolaa, pippureita, paprikaa, chiliä, meiramia, timjamia...)
2-3 isoa sipulia
1.5 kg kaalia
6 dl jotain nestettä (lihalientä, kaalin keitinvettä, munamaitoa)
1 dl tummaa siirappia
voita päälle (jos muistaa/haluaa)

Laita ohra kiehumaan, keitä se ohjeen mukaan suolatussa vedessä (minulla on yleensä sellaisia, joita keitetään puolisen tuntia). Ruskista jauheliha, mausta se oman maun mukaan. Pilko sipulit, kuullota niitä pannulla niin että ovat pehmeitä. Pilko kaali, laita se kiehuvaan veteen, anna kiehua muutaman minuutin. Valuta kaali, valuta ohra. Yhdistä ohra, liha, sipuli ja kaali, siirrä ne isoon uunivuokaan. Sekoita siirappi nesteeseen, kaada laatikon päälle. Nesteen määrää joutuu välillä vähän säätämään, ja se riippuu siitäkin, että tykkääkö vetisemmästä vai kuivemmasta laatikosta. Joskus muistan vuolla voita päälle, tällä kertaa en. Syödään puolukkahillon tai voin kanssa.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Ranskalainen sipulikeitto Julia Childin mukaan


Olen haaveillut sipulikeiton teosta pitkään. Jostain syystä toteutus on vaan jäänyt ajattelun tasolle. Nyt oli hyvä syy tehdä keittoa, kun sain nuo ihanat pikkupadat. Ja tietysti ohje piti kaivaa Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuuksista. Vähän jouduin muuttamaan ohjetta sillä eihän minulla ollut valkkaria (käytin valkoviinietikkaa vähän), eikä tummaa lihalientä, sen sijaan käytin villisikalientä. Tämä ei ole mitään pikaruokaa, mutta on kyllä kaiken vaivan arvoista.

n. 550 g keltasipulia (minulla oli 4 isoa sipulia)
45 g voita
1 rkl öljyä

1 tl suolaa
1/4 tl sokeria

3 rkl jauhoa

2 l kiehuvaa lihalientä (tai mitä lientä haluaakaan käyttää)
1 dl valkoviinia (minulla ei ollut, laitoin 1 rkl valkoviinietikkaa sen sijaan)
suolaa ja pippuria maun mukaan

3 rkl konjakkia (=Jaloviinaa)
paahdettua leipää (valkosipuliöljyä jos haluaa)
juustoraastetta

Viipaloi sipulit ohuisiksi suikaleiksi. Hauduta hyvin miedolla lämmöllä niitä isossa kattilassa voissa ja öljyssä kannen alla vartin verran (15').

Ota kansi pois, lisää suola ja sokeri ja nosta lämpöä. Keitä/hauduta niitä reilu puoli tuntia usein sekoittaen, niin että saavat hyvän kullanruskean sävyn (35-40').

Lisää jauhot, ota kattila pois hellalta ja sekoita kolmisen minuuttia (3-5').

Lisää kiehuva liemi, viini ja mausteet. Keitä hiljalleen, kansi raollaan reilu puoli tuntia, tai niin kauan kuin haluat. Välillä keittoa voi joutua kuoria, varmaan riippuu vähän liemestä. Lisää jaloviina juuri ennen tarjoilua (35-60').

Paahda leipä (minulla oli paahtoleipää), sivele sitä vähän valkosipuliöljyllä jos haluat. Laita leipä tarjoiluastian pohjalle ja kaada keitto päälle. Julia ohjeistaa tarjoamaan juustoraasteen erikseen (kuva alla), mutta mikään ei estä laittamasta sitä keiton ja leivän päälle ja ruskistamaan nopeasti grillivastuksen alla (kuva yllä).

Anteeksi vaan kaikki ravintolat ja kyläpaikat joissa olen sipulikeittoa syönyt, mutta tämä oli ihan ehdottomasti paras sipulikeitto mitä olen eläessäni syönyt! Jos sipulikeittoa tekee, kannattaa nähdä kaikki se vaiva johon Julia meitä ohjeistaa.

lauantai 25. elokuuta 2012

Vispipuuro

Minä teen vispipuuron useimmiten jätemehusta, joskus puolukoista tai muista marjoista. Vispipuuron teossa ei ole oikeastaan muuta tärkeää kuin se, että vatkaa sen vasta kylmänä, muuten se ei vaahtoudu. No joo, on sekin tärkeää, ettei tule paakkuja! Jätemehusta teen puuron siis näin:

1½ dl jätemehua (tai mitä siinä pussissa onkaan)
1 l vettä
1 dl sokeria (tai maun mukaan)
1½ dl mannasuurimoita

Laita mehukalikka (tai anna sen sulaa) ja vesi kattilaan. Lisää sokeri. Kun neste alkaa kiehua, sekoita mannaruurimot joukkoon hyvin vispilällä sekoittaen (ettei tule niitä paakkuja) ja anna kiehua hiljalleen vajaa kymmenen minuuttia (lähes) koko ajan sekoittaen. Siirrä kattila pois lämmöltä, sirottele sokeria vähän päälle ja laita kansi, jottei tule kuorta. Anna jäähtyä, siirrä kattila jääkaappiin o/n. Kun puuro on ihan kylmää, vatkaa se sähkövatkaimella niin, että puuro vaalenee ja kuohkeutuu. Minä vatkaan yleensä vähintään 5 minuuttia, mielellään enemmänkin. Väri muuttuu ihan tumman liilanpunaisesta ihan vaaleaksi, no marjapuuron väriseksi. Syödään maidon kanssa, jotkut (lapset) laittaa vähän sokeriakin päälle.

perjantai 24. elokuuta 2012

Mukava päivä


Tänään menin töiden jälkeen moikkaamaan tuttuja ja katsomaan mitä muuta kivaa löytyy Herkkujen Suomesta. Aikaa ei ollut hirveästi, mutta Pappilan pidot löytyi heti, ja ostin mukaani taas satsin heidän kaalikääryleitä. Kaikki maut ovat kokeilemisen arvoisia, toinen toistaan parempia. Jos törmäätte jossain niihin, kannattaa ostaa mukaan. Ja jos ette törmää, kannattaa kysellä, josko kauppa tilaisi niitä. Onneksi niitä alkaa olla saatavilla jo monesta paikasta.


Vääksyn Myllyltä piti ostaa uutispuuroruisjauhoa. Vaikka sadonkorjuu onkin tänä vuonna myöhässä, on sentään ruista saatu puitua. Ja sain lippiksen (FB-faneille oli yllätys tiskin alla)! Nyt kelpaa kulkea kylillä :) Vääksyn myllystä tulee hommattua käytännössä kaikki jauhot mitä käytän, joskus pitää tyytyä muuhun jos ei ole päässyt ostamaan niitä. Ja heillä on monia tuotteita, jonka vertaisia ei mistään muualta saa, kuten talkkuna.


Muutenkin tuli kierreltyä, ja vähän kaikenlaista tarttui matkaan, ruisleipää, rieskaa, tervasiirappia, chili-suklaata ja sen sellaista. Harmi kun ei ollut enempää aikaa. Ja harmi kun ei ollut nälkä sinne mennessä.

Ja hyvä päivä jatkui: mitä mukavin posti odotti kotona, nimittäin pakettikortti Rouvalta Raadelmasta! Eli voittamani padat olivat tulleet, näin nopeasti! Voitin siis Rouvan järjestämässä Julia Child(+2-v-synttäri)-arvonnassa neljä (4) Heirolin keraamista pataa! Sitä oli heti hypättävä pyörän selkään ja käytävä postissa vesisateesta huolimatta. Padat tulivat mukavan kirjeen kanssa kuten ylimmästä kuvasta näkyy. Nyt kelpaa kokkailla vaikka mitä kivaa. Ja koska minulla ei ole aiempaa kokemusta minipadoista, otan mielelläni ehdotuksia vastaan mitä niihin/niissä voisin tehdä. Sipulikeittoa olen tekemässä ensi tilassa, mutta mitä muuta?

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Jäätee

Jenkeissä tuli juotua usein jääteetä. Makuja löytyi kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, ja vähän vielä päälle. Siihen nähden kuinka paljon juon teetä, jääteetä tulee tehtyä yllättävän harvoin. Nyt kuitenkin esikoinen on ihastunut sekä jääteehen, että rooboikseen, niin ehkä jääteetä tulee tehtyä useammin. Tai jos joku haluaa olla tarkka, niin juuri tämä ei ole teetä kun on rooboista :)

Thehuonessa join hyvää jääteetä, johon laitettiin kuivattuja Goji-marjoja mukaan. Siitä sain idean käyttää kuivattuja mustikoita juomassa (miksi mennä kauas kun lähellä on kivaa?). Tuovat mukavan lisän juomaan, vaikka ilmankin pärjää hyvin.

Nyt juomana oli Wehmaisten teetalosta ostettu limellä ja mansikalla maustettu roobois. Illalla join rooboista, lopun laitoin sokerin kanssa jääkaappiin, ja seuraavana päivänä join teen jääkylmänä kuivattujen marjojen kanssa. Seuraavaksi aion tehdä jääteetä Thehuoneesta ostamastani keltaisesta teestä, aivan mahtavan makuinen Huo Shan Huang Ya, josta tuli kertaheitolla tämän hetken lempitee.

1 l hyvää teetä tai rooboista
 ½ dl sokeria (tai maun mukaan, yleensä vähemmän)

Sekoita kuuman teen joukkoon sokeri. Anna jäähtyä hyvin jääkaapissa. Kaada lasiin ja lisää kuppiin  kuivattuja mustikoita, jos haluat/sinulla on niitä.

tiistai 21. elokuuta 2012

Kuivatut mustikat

Puoli litraa mustikkaa
Tämän piti olla tavallinen kirjoitus siitä, kuinka kävin keräämässä puoli litraa mustikoita mökin pihasta samalla kun odotin grillin kuumenemista. Ja siitä kuinka ne kuivataan kuivurissa. Ja sitten siitä, kuinka mökin pihassa kasvaa paljon sellaisia mustikoita, joista puuttuu geenimutaation vuoksi se mustikan siniseksi tekevä vahapinta. Nämä mustikat ovat siis sellaisia kiiltäviä lähes pikimustia tai sitten sellaisia punaisen mustia marjoja (kuten kuvassa näyttää), niihin varmaan jokainen mustikanpoimija on törmännyt siellä sun täällä. Ja kuinka joka paikassa lukee, että se vahapinnan puuttuminen ei vaikuta makuun eikä mihinkään mitenkään.

Mutta kyllä vaikuttaa. Nimittäin kuivattamiseen. Tosin n on 1, märän loppuvuoden mustikoista, joten tämä asia pitää varmistaa ensi vuonna (jos mustikoita tulee), lupaan palata asiaan jahka saan toistettua kuivauksen. Mustikat kuivataan siis sellaisiksi koviksi ruttuisiksi pieniksi marjoiksi. Normaalit mustikat kuivuvat ja rypistyvät ihan normaalisti, kun taas nämä pikimustat mustikat eivät. Niissä kuori ei rypisty mustikan mukana, vaan jää suureksi ohueksi hajoavaksi kuoreksi  pieneksi kutistuneen sisuksen ympärille. Jännää vai mitä.

Mutta takaisin siihen kuivaamiseen. Levitin puoli litraa mustikoita kuivurin (Evermat) ritilälle, ja kuivasin 50 astetta yön yli ja vielä vähän päälle. Minusta aikaa kului enemmän kuin piti, mutta tosiaan mustikat alkavat olla jo "vähän" vetisiä. Ensi vuonna pitää kuivata mustikat heti sadon kypsyttyä, jos vaan mahdollista.

Hyviä nämä ovat, ja menevät tosi pieneen tilaan. Tässä ymmärtää konkereettisesti sen, miksi kuivatut marjat ovat niin kalliita. Mutta niitä mutanttimustikoita en enää kuivaa (paitsi sen verran että saan varmuuden että vaikuttaako se tosiaan asiaan).

maanantai 20. elokuuta 2012

Pihlajanmarjahyytelö (ja puolukkahyytelö)

Takana puolukka-, edessä pihlajanmarjahyytelö
En ole koskaan ennen tehnyt hyytelöä pihlajanmarjoista. Äiti sitä teki aina joskus, mutta ei se lapsena kuulunut mitenkään lempisäilykkeisiin. Nyt halusin tehdä sitä lähinnä siksi, että voin käyttää hyytelöä ruuanlaitossa, Sorbustakaan kun ei enää saa (siinä muuten juoma, jolla oli aivan suotta turhan huono maine).

Selattuani nettiä huomasin, että kaikissa ohjeissa pihlajanmarjahyytelö tehdään niin, että marjoja keitetään vedessä, liemi siivilöidään ja keitetään hyytelöksi. Minä vaan jotenkin muistelisin, että äiti teki höyrymehun mehumaijalla ja sitten keitti sen hyytelöksi. Ja aikana ennen hillosokeria käytti niitä puoliraakoja marjoja, jotta niissä olisi pektiiniä riittävästi (ihan joka vuosi ei ollut...). Ja koska hyytelön teko onnistui todella hyvin näin, alan olla ihan varma että äitikin teki normaalisi höyrymehun, ja siitä hyytelön, sillä eipä tarvinnut turhia marjoja perata tai putsailla. Pienimmällä mahdollisella vaivalla paras mahdollinen lopputulos.

Minä poimin viikonloppuna (raa'ahkot) pihlajanmarjat ja tein hyytelöön tulevan mehun mehumaijalla, käytin 6 l marjoja siihen ja sain

1 l mehua
800 g hillosokeria

Keitä mehua ja hillosokeria kymmenisen minuuttia, kuori vaahto hyvin. Purkita steriloituihin purkkeihin. Kauniin väristä ja ihan hyvänmakuista, ainakin sellaista jonka kuvittelen sopivan hyvin erilaisiin riistakastikkeisiin ja ehkäpä jopa riistaaterian jälkiruuan osaksi.

ps. tein puolukkahyytelöäkin. Sain kolmesta litrasta puoliraakaa puolukkaa yli litran mehua ja tein hyytelön samalla tapaa. Sisko juuri muisteli kuinka hänellä oli lapsuuden herkkua puolukkahyytelö sämpylän päällä, ja nyt esikoiseni haluaa kokea saman.


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Villisian entrecote grillissä ja uunissa


Olen tehnyt villisikaa monella tapaa, kuten ensin keittämällä sitten grillissä, ensin keittämällä sitten savusuunissa, ensin uunissa sitten grillissä, ensin keittämällä sitten uunissa, pelkästään uunissa ja olikohan vielä muita...? Nyt kokeilin vielä yhtä yhdistelmää, eli grillasin lihan ensin grillissä, ja sitten valmistin hitaasti uunissa kypsäksi. Vaikka kyseessä on entercote eli välikyljys, joka yleensä naudalla jätetään mediumiksi, niin villisika pitää valmistaa ihan kypsäksi. Marinoin lihan ensin, sitten grillasin kuumassa grillissä ja lopuksi paistoin padassa ihan kypsäksi.

Possu juuri grillistä tulleena
1 rkl chilisinappia
2 tl metsähunajaa
3 rkl soijakastiketta
1 rkl tummaa balsamico-etikkaa
musta-, valko- ja viherpippuria

1.9 kg villisian entrecote

1 l vettä
2 isoa sipulia
2 isoa porkkanaa

Valmista marinadikastike ja hiero/kaada se lihan pintaan. Jätä maustumaan sopivaksi ajaksi (joo jäi vähän lyhyeksi kun unohdin illalla laittaa lihan marinoitumaan). Grillaa liha ympäriinsä kuumassa grillissä. Siirrä liha pataan, pilko sipulit ja porkkanat joukkoon, huuhtele marinadiliemen loppu astiasta vedellä ja kaada se pataan. Paista 125 asteessa 4-6 tuntia, riippuen siitä kuinka kauan menee muissa hommissa kuten vesisateessa mustikoita ja hyytelöpuolukoita poimiessa ja sieniä etsimässä.

Tämä oli taas yksinkertainen perusresepti, joka oli helppo toteuttaa mökkiolosuhteissa. Ja koko porukka oli sitä mieltä, että ihan huippuhyvää! Minusta ehkä parasta villisikaa mitä olen tehnyt, tosin en tiedä kuinka paljon vaikutti loistava lihapala ja järjetön nälkä metsästä palatessa, mutta hyvää oli.

torstai 16. elokuuta 2012

Kirsikkapiirakka kuninkaalle

Kuten jo viime vuonna totesin, että meillä on ihania naapureita. Eilen illalla kävin poimimassa pienen ämpärin ihan mielettömän mehukkaita kirsikoita naapurista. Tänään tein sitten jätti-ison kirsikkapiirakan (että riittää mökillekin vietäväksi) ja hillonkin sain keitettyä. Kirsikkapiirakassa turvauduin tällä kertaa jenkeistä yli 10 v sitten ostamaani keittokirjaan Betty Crocker's Cookbook, siitä minulla on iki-ihana Bridal edition. Pohjan otin aika suht' sellaisenaan, mutta täytettä sovelsin vähän enemmän. Enkä kyllä pohjaakaan tehnyt ohjeen mukaan, mutta ainesten suhteet sentään ovat suunnilleen kirjasta peräisin.

5 dl jauhoja
1 tl suolaa
175 g voita
2 tl öljyä
1 dl piimää

1½ l kirsikoita (kivet poistettuna)
3½ dl hillosokeria
3 rkl maissitärkkelystä

Valmista pohja ensin. Sekoita jauhot ja suola, ja niihin pehmeä voi. Lisää öljy ja piimä ja sekoita tasaiseksi. Taputtele puolet vuokaan (iso ja korkea piirakkavuoka, 28 cm halkaisijaltaan), ja siirrä se ja puolet taikinasta jääkaappiin odottamaan (tai kaulitse pohjakin oikeaoppisesti ja siirrä vuokaan).

Sekoita kirsikoiden joukkoon sokeri ja maissitärkkelys. Kaada täyte pohjan päälle. Kauli loput taikinasta pyöreäksi levyksi ja siirrä kaulimen avulla piirakan päälle. Tiivistä reunat. Paista piirakkaa 250 asteessa n. 35 minuuttia. Pidä foliota piirakan päällä ensimmäiset 20 minuuttia, jottei kansi tummu liikaa. Anna jäähtyä vähintään kaksi tuntia ja nauti jäätelön kanssa.

En saanut kuvaa kokonaisesta piiraasta, sillä ollessani ulkona lasten kanssa piirakka oli jo aloitettu. Jos sen leikkaa liian aikaisin, neste ei ole vielä ihan hyytynyt ja sitä valuu ulos piirakasta, mikä sinänsä ei ole kuin esteettinen haitta. Hyvä piirakka, todella hyvä.


keskiviikko 15. elokuuta 2012

Voikastike kalalle Julia Childin mukaan


Siitä lähtien kun luin Julia Childin kirjan My life in France, olen halunnut tehdä tätä voikastiketta. Hän kertoi niin mukavasti kastikkeesta, sen reseptin saamisesta ja kaikesta muusta siihen liittyen, joten tämä on ollut niitä ruokia mitä on ihan pakko tehdä. Ja nyt kun sattui niin sopivasti, että Rouva Raadelmasta haastoi bloggaajat kokkaamaan ranskalaisen keittiön saloja Julia Childin 100-vuotispäivän kunniaksi.  Enkä ole edes myöhässä (vaikka täpärälle meni marja- ja sieniajan ollessa kiivaimmillaan), vaan postaus osuu juuri Julian syntymäpäivään. Tässä on siis ruoka, jossa kastike on pääosassa. Lisukkeena oli sitten paistettua nieriää ja uusia perunoita. Tämä kastike on erityisesti tarkoitettu hauelle, mutta sopii hyvin muillekin kaloille, parsalle ja muille vihanneksille Bon appetit!

½ dl valkoviinietikkaa
½ dl sitruunamehua (tai valkoviiniä)
1 rkl ihan pientä sipulisilppua
1/4 tl suolaa
valkopippuria
350 g kylmää voita nokareina

Keitä nesteitä ja sipulisilppua niin kauan, että lientä on jäljellä n. 1½ rkl. Ota kattila pois lämmöltä, ja vatkaa joukkoon 2 nokaretta voita vatkaimella. Kannattaa pilkkoa voi pieniksi paloiksi, muuten kastike voi roiskua kun isompi nokare menee vatkamen väliin. Kun voi pehmenee ja kuohkeutuu liemessä, lisää uusi nokare voita. Laita kattila ihan miedolle lämmölle, vatkaa koko ajan ja lisää voita nokare kerrallaan. Siirrä kattila pois lämmöltä kun voi on käytetty, vatkaa mausteita maun mukaan. Tarjoa heti kalan tai kasvisten kanssa. Kastike ei tainnut olla ihan oikeaoppisen vaaleaa, mutta ihan mielettömän hyvää!

ps. tein kastikkeen puolikkaana tuosta ohjeesta. 350 g voita nelihenkiselle perheelle, juuei. Loppu kastikkeesta taitaa päätyä kanttarelliskastikkeeseen.

tiistai 14. elokuuta 2012

Jätemehu


Lapsuudessani meillä keitettiin jätemehua vispipuuroa varten. Jätemehu on sitä mehua, joka saadaan keittämällä kattilassa mustaviinimarjamehun keittämisestä peräisin olevaa marjamäskiä. Äitini otti aina talteen mäskin, lisäsi reilusti vettä, keitti ja valutti mehun mehupulloihin. Sitten yhdestä pullosta keitettiin aina vispipuuro.

Minä teen jätemehun hieman eri tavalla. Kerään kahdesta maijallisesta mäskin ja lisään pienimmän mahdollisen määrän vettä (=muutaman litran). Annan seoksen kiehahataa kattilassa, jonka jälkeen valutan sen mehumaijan siiviläosasta isoon kannuun. Tämä on sellaista lähes puuromaista seosta, jota pitää vähän kaapia ja hämmentää ja painella jotta saa kaiken "mehun" irti. Jaan sen niihin pieniin minigrip-pusseihin, n. 1-1½ dl/pussi ja pakastan.

Ja sitten kun teen vispipuuroa, otan yhden tälläisen pussillisen jätemehua kattilaan, lisään vettä, mannaryynejä ja sokeria ja keitän puuron. Näin tehden jätemehu vie vähemmän tilaa ja säilyy (teoriassa) pakastimessa lähes loputtomiin.

maanantai 13. elokuuta 2012

Punaviinimarja-marenkipiiras


Marenkipiiraat ovat ihan parhaita. Soppakellarissa oli tehty punaisesta viinimarjasta marenkipiiras, ja pakkohan sitä oli kokeilla. Minä tein piiraan isoon piirakkavuokaani, en siis irtopohjavuokaan. Taikinan koon pidin tuon ohjeen mukaisena (+1 keltuainen), mutta marengin tein 1½-kertaisena, ihan siitä syystä että vuokani on iso ja halusin vähän isomman piiraan. Pohjasta jäi myös sitruunankuori pois, kun sitä ei ollut.

3.6 dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1.2 dl pehmeää voita
1.2 dl sokeria
3 kananmunan keltuaista

3 valkuaista
1.8 dl sokeria
3 tl maissitärkkelystä
vajaa 1 l punaisia viinimarjoja

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja sokeri keskenään. Hiero pehmeä voi joukkoon, lisää keltuaiset ja tee taikina palloksi. Minä levitin taikinan sitten suoraan vuokaan, en siis oikeaoppisesti antanut sen tasaantua jääkaapissa puolta tuntia enkä kaulinut sitä hienosti sen jälkeen. Paista 25 minuuttia 175 asteessa. Ota se pois uunista, ja anna jäähtyä sen aikaa kun teet marengin. Nosta uunin lämpötila 200 asteeseen.

Vatkaa munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi Lisää maissitärkkelys, vatkaa se joukkoon. Lisää sokeri pienissä erissä ja jatka vatkaamista. Sekoita lopuksi marjat joukkoon varovaisesti kääntelemällä esim. nuolijalla. Levitä marenki pohjan päälle ja paista vielä kymmenisen minuuttia, kunnes marenki on saanut vähän väriä.

Hyvää oli, vaikkakin aika kirpeää. Iso piirakka hupeni niin hetkessä, ettei muita kuvia tullut.

lauantai 11. elokuuta 2012

Sitruunainen kesäkurpitsa

Kesäkurpitsaleipä          lehtikaalileipä            kanttarellileipä
Tämä resepti on löytö River Cottage Everyday -kirjasta, joskin reseptiä tuli seurattua vain ainesosien kohdalta. Valmistimme ystävän kanssa tässä päivänä muutamana mukavan päivällisen yhdessä. Valmistelu oli alkanut päivällä Hakaniemen torilta ja jatkui oman palstan kautta keittiöön. Söimme hyvää maalaisleipää kolmella eri päällisellä. Yksi leipä tehtiin uunissa, päällä oli lehtikaalia, sipulia ja Waldemaria (vähän lehtikaali-pitsan tyyliin). Loput leivät sivelin valkosipuliöljyllä ja käytin grillivastuksen alla. Niiden päälle oli sitten hyvä laittaa paistettua kanttarellia ja sipulia, sekä tuota sitruunaista kesäkurpitsaa:

pieni kesäkurpitsa
öljyä
valkosipulia
timjamia
sitruunan kuorta
sitruunamehua
basilikaa
suolaa, pippuria

Viipaloi kesäkurpitsat ja paista niitä muutama minuutti öljyssä. Lisää valkosipuli, timjami ja sitruunankuori joukkoon ja jatka hetki paistamista. Puserra päälle tippa sitruunamehua, lisää basilika, suola ja pippuri ja kasaa leivän päälle. Syötiin leivät salaatin silloin kanssa, oli hyvää. Ja koska oli niin hyvää ja kaikkia raaka-aineita jäi yli, tein seuraavana päivänä samanlaisen annoksen, siitä tuo kuva.

perjantai 10. elokuuta 2012

Onnea on... uusi pärekori


Löysin vihdoinkin sopivan mallisen pärekorin. Sellaisen riittävän laakean ja matalan. Sellaisen jonka on oikea ihminen tehnyt oikeista päreistä Suomessa. Sellaisen jolla on hyvä kuljettaa satoa palstalta kotiin. Sellaisen johon mahtuu lehtikaalit, salaatit, punajuuret, porkkanat, palsternakat, sipulit, kesäkurpitsat, kurkut, herneet, tillit, persiljat, retiisit, kukat ja kaikki muu mitä sattuu milloinkin tulemaan. Tätä koria on etsitty enemmän ja vähemmän aktiivisesti monta vuotta, ja nyt se löytyi Hakaniemen torilta.


ps. ei sovi unohtaa, että onnea on myös korin sisältö.

torstai 9. elokuuta 2012

Punajuuri-suklaa-brownie

Juuri nostettu punajuuri on makea kuin mikä. Se maistuu hyvältä ja tuo kivaa potkua suklaaleivonnaisiinkin. Tämä ohje löytyy River Cottage Everyday -kirjasta, vähän muunsin sitä meidän aineihin sopivaksi. Taitaa olla paras brownie minkä olen tehnyt (ja niitä on monia). Ensi kerralla ehkä laitan aavistuksen vähemmän punajuurta, tai sitten en.

250 g punajuuria (minulla 3 keskikokoista)
250 g voita
250 g tummaa suklaata
3 munaa
250 g sokeria
150 g vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa

Keitä punajuuret suht pehmeiksi. Jäähdytä kylmässä vedessä ja raasta ihan hienoksi raasteeksi (tai karkeammaksi jos haluat ne näkyviin). Sulata voi kattilassa, pilko suklaa joukkoon ja sekoittele niin että suklaa sulaa. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää siihen voi-suklaa, sekoita hyvin ja siivilöi jauhot, niihin sekoitettu leivinjauhe ja suola joukkoon, sekoita taas. Lisää lopuksi raastettu punajuuri ja sekoita hyvin mutta varovasti tasaiseksi taikinaksi. Kaada seos voideltuun uunivuokaan, paista 200 asteessa 20-25 minuuttia. Saa jäädä keskeltä kosteaksi. Anna jäähtyä ja tarjoile. Nyt syötiin jäätelön, mustikan ja vadelman kanssa.

Talkkuna-smoothie

Joskaan nimi ei miestä pahenna, niin lempiaamiaiseni se taitaa pelastaa. Olen nimittäin vuosikausia, ellei peräti -kymmeniä (no en oikeesti, en ainakaan myönnä) syönyt arkiaamuisin piimää, talkkunaa ja puolukkaa - ja välillä sitten mustikkaa, mansikkaa tai karviaista puolukoiden tilalla. Ja ihan saman ajan olen saanut kuulla aina aamiaisestani puhuttaessa Yäk-kommentin. Tänä kesänä keksin sitten alkaa nimittämään hyvää aamiaistani talkkuna-smoothieksi (tai puolukka-smoothieksi), ja sen Yäk-kommentin tilalla olen järestään kuullut Vau-kommentin, ja että varmasti on hyvää ja terveellistä. Että kyllä sillä ruuan nimellä on merkitystä, pelkkä raaka-aineluettelo ei tunnu antavan oikeaa mielikuvaa ;)

3 dl piimää (tai jugurttia+maitoa)
3 rkl puolukkasurvosta
2 rkl Talkkuna-jauhoa (Vääksyn Myllyn parvitalkkuna ylivoimaisesti parasta)
(1-2 tl sokeria jos kaipaa makeutta)

Sekoita aineet joko lusikalla tai sauvasekoittimella. Kannattaa juoda heti, tai jos odottaa tunteroisen, siitä tulee lusikoitavaa kun talkkuna turpoaa nesteessä. Hyvä aamiainen jolla jaksaa lounaaseen saakka.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Mustikkapannukakku

Pannukakku on hyvää, ja mustikkapannukakku vielä parempaa. Kuvakin piti ottaa kiireesti ennen kuin pannukakusta tuli pannukakku.

2 munaa
4 dl maitoa
2 dl jauhoa
1 tl suolaa
3 tl sokeria
2-3 dl mustikoita

Sekoita muna, maito, jauhot, sokeri ja suola tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan turvota hetken verran. Kaada taikina voideltuun uunivuokaan. Jos haluat uunipellillisen pannukakkua, tuplaa määrät. Ripottele mustikat tasaisesti, paista 225 asteessa noin 30 minuuttia. Todella hyvää sellaisenaan, ja jäätelön kanssa käy jo jälkiruuasta.

tiistai 7. elokuuta 2012

Mustaviinimarjahyytelö

Mustaviinimarjahyytelö on erityisen hyvää linturuokien kanssa. Se sopii hyvin myös vaniljajäätelön kaveriksi. Tavallisesti teen mustista viinimarjoista hilloa, mutta tänä vuonna halusin tehdä vaihteeksi hyytelöä. Minulla oli reilu 5 l mustia viinimarjoja. Keitin ne mehuksi mehumaijalla, sain niistä vähän yli 2 l mehua. Laitoin siis marjat mehustimeen ilman sokeria, ja valutin mehun suoraan kattilaan.

reilu 2 l mustaviinimarjamehua (sokeritonta)
1 kg hillosokeria

Keitä mehua sokerin kanssa miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Kannattaa kokeilla että hyytyykö mehu ennen kuin purkittaa sen. Laitoin lautaselle pienen lusikallisen mehua, annoin jäähtyä, ja kun se hyytyi, purkitin mehun steriloituihin purkkeihin (uunissa n. 1 h aavistuksen yli 100 astetta, kannet olin keittänyt kattilassa n. 15 minuuttia). Anna hyytelön jäähtyä, siirrä jääkaappiin/kellariin.

Muistan pienenä äidin aina keränneen vähän raakoja marjoja hyytelöä varten, sillä niissä on luontaisesti pektiiniä enemmän. Nykyään tulee käytettyä hillosokeria, joten marjojen kypsyydellä ei ole niin väliä. Lisätyn pektiinin avulla saa hyytelöä niistäkin marjoista, missä pektiiniä ei luonnostaan ole paljoa.


Huom! Lisään näin jälkikäteen huomautuksen, että jos sokerin määrää on vähentänyt noin reilusti, tulee marjojen olla kunnolla raa'ahkoja. Kypsien marjojen pektiini ei riitä hyytelöittämään hyytelöä: kypsiä marjoja käyttäessä kannattaa tehdä kuten hillosokeripussissa sanotaan eli saman verran sokeria kuin mehuakin.

Kirkas kanttarellikeitto

Sienikeitot tulee oikeastaan aina tehtyä kerman kanssa, kuten tuo mustatorvisienikeitto. Nyt halusin kuitenkin tehdä kirkkaan keiton kanttarelleista. Sain poimittua mökiltä vajaan litran kanttarelleja ja tein itselleni hyvän ja kauniin värisen keiton.

vähän voita
kanttarelleja
1 sipuli
1 l kyyhkylientä ja vettä, tai mitä onkaan
timjamia

Pilko kanttarellit ja sipulit ja hauduta pannulla niin, että kaikki neste on haihtunut sienistä ja sipulit ovat pehmeitä. Siirrä ne kattilaan ja lisää liemi ja anna poreilla hiljalleen puolisen tuntia. Minä löysin vielä yhden kyyhkyliemen, joten käytin sen, mutta hyvää varmasti tulee muillakin liemillä. Lisää vähän tuoretta timjamia ja nauti.

maanantai 6. elokuuta 2012

Juotava mustikkakiisseli

...vai pitäisikö sanoa mustikkasoppa tai mustikkakeitto? Minä selvästi pidän laihoista kiisseleistä. Kummini tekee ihan parasta mustikkakiisseliä, ja sen salaisuus on siinä, että sopan pitää olla riittävän laihaa. Tämä on oikeastaan vähän ruokaisampi mehun korvike. Erilaisia juotavia marjakeittoja onkin kuulunut typaikkalounaisiini sitten lukioajoista. Juotavaa, ei syötävää:

2 l vettä
4 dl mustikoita
1½ dl sokeria (tai enemmän jos haluat makeaa, vähemmän jos tuo tuntuu liialta)
4 rkl perunajauhoa
vähän vettä

Laita vesi kattilaan, lisää mustikat ja sokeri. Anna kiehahtaa kunnolla, lisää veteen sekoitetut perunajauhot vispilällä nopeasti sekoittaen. Ripottele päälle sokeria, laita kansi päälle ja anna jäähtyä. Säilyy huoneenlämmössä pari päivää.

torstai 2. elokuuta 2012

Pekoni-kesäkurpitsa-pasta

Tämä on niin yksinkertainen resepti, että mietin jo että viitsinkö postata sitä ollenkaan. Mutta ehkä tämä ruoka on hyvä muistutus siitä, että kun raaka-aineet ovat riittävän hyviä, mitään mausteita ei tarvitse. Ja että nopeastikin voi saada hyvää ruokaa, tämä valmistuu samassa ajassa missä pasta kiehuu.

100 g savustettua siankylkeä (Benjamin maatilatorilta)
1 isohko sipuli
1 ison nyrkin kokoinen Baby Round kesäkurpitsa (tai mikä muu tahansa)
halutessa loraus kermaa

Pilko siankylki kuutioiksi. Paista niitä hetki valurautapannulla niin, että rasva alkaa vähän irrota. Silppua sillä välin sipuli, lisää joukkoon. Anna näiden hautua niin, että sipulista tulee pehmeää. Pilko sillä välin kesäkurpitsa ja lisää joukkoon, halutessa voit lisätä pienen kermatilkan. Anna hautua pieni hetki ja syö pastan (ja parmesanin) kanssa.