tiistai 30. elokuuta 2022

Ajatuksia puutarhasta

 
Kukas sitä omia aikaansaannoksia kehuu jos itse ei kehu? Olen miettinyt näitä puutarha-ajatuksia pitkään, mutta ehkä kirjoittamisen kimmokkeena toimi podcast (terveisiä vaan sinne Kivistöön) jossa lueteltiin ihania puutarha-aiheisia sometilejä. Heitin vitsillä hirveän kuvan vuohenputkien valtaamista karviaisista instagramiin "ihmetellen" että jo on ihme kun oma marjatarha ei päässyt suosikkilistalle. Kukapa sitä haluaisi katsella toisten vuohenputkien peittämiä marjapensaita tai juolavehnäistä savista kasvimaata, kun tarjolla on toinen toistaan upeampia oikeita puutarhoja ja siistejä kasvimaita. Eikä niitä rikkaruohoja kukaan kehtaa julkisesti kenellekään näyttää, ei niitä ainakaan somessa näy. Ja sitten aloinkin miettiä, että onko meidän estetiikan kaipuu niin suurta, että keskeneräinen ja -kertainen ei mahdu someen eikä muihin julkaisuihin.

Paitsi minä kyllä haluaisin nähdä myös muita puutarhoja kuin niitä viimeisen päälle kauniita (vaikka eniten tietysti niitä kauniita kuten Kielometsä). Mutta haluaisin nähdä millaisista epätoivoisista viritelmistä saadaan kuitenkin satoa, marjoja, kukkia ja kaikkea mahdollista. Haluaisin kuulla siitä, että miten ihmiset pärjäävät, kun arki ja työt kaatuvat päälle mutta sen lisäksi on vielä halua hoitaa puutarhaa tai palstaa tai muuta kasvimaata. Joista kuitenkin ehkä saadaan ihan kelpo satoa, joinain vuosina parempi ja joinain  huonompi, mutta saadaan kuitenkin. Kannustusta siihen, että kun aika ei riitä, niin silti kannattaa yrittää. Kannustustamista ja inspiraatiota maan hoitamiseen jaksamisen ja ehtimisen verran.
 
Tarvitsemme armollisuutta mutta ennen kaikkea kaikkea tarvitsemme inspiraatiota ja rohkaisua siihen, että vähempikin voi riittää, ja se on ihan riittävän hyvä. Pienikin omavaraisuuden aste on enemmän kuin ei mitään, että kannattaa viljellä pienestikin ja vähän sinne päin ennemmin kuin ei ollenkaan

Pitää myös muistaa, että maat ovat erilaisia. Tällainen uusmaalainen vanhaa merenpohjaa oleva savimaa on ihan erilaista viljeltävää kuin vaikka Hämeessä oleva viljava maa. Mutta jonkun se on savimaatakin viljeltävä, ja vähän suuremmalla työllä on saava vähän vaatimattomamman sadon. Mutta sekin on riittävän hyvä. Perunoissa on pysytty täälläkin, ja lisänä on ollut vaikka mitä muuta härkäpavuista kukkiin.

Voisiko siis tällainen keskinkertainen pienviljelijä toimia jollekin inspiraationa ja innoittajana, vai haluammeko nähdä ja kuulla pelkästään upeista puutarhoista? Minulla ei ole vastausta, paitsi että minä näkisin mielelläni sitä keskinkertaista ja keskeneräistä puutarhanhoitoa muiltakin. Jossei muuta, niin vertaistueksi ja hyväksi mieleksi.

Ps. Eikö olekin ihanat kukat! Siemenet on tilattu Monosillagardenista. Ihan kaikki ei itänyt, osan saatoin kitkeä rikkaruohojen mukana pois, osalle ei ehkä riittänyt vesi tai ravinto, mutta olen silti saanut kesän aikana monta kaunista kimppua. Ei täydellistä tai kovinkaan runsasta,  mutta silti riittävän hyvää.

keskiviikko 10. elokuuta 2022

Pieni haukikeitto

Haukikeitto ruuaksi ja marjoja jälkiruuaksi

Tämän vuoden loma oli hyvä loma minulle, monellakin tapaa. Paljon oli kivaa ja hienoa puuhaa ja olemista perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa. Tämän lisäksi ihan parhaita  juttuja oli se pari päivää, jotka sain viettää yksin, siis ihan yksin, mökillä (en tietenkään voisi sanoa että paras). 
 
Toisena yksinäisenä päivänä tein itselleni kantarellirisottoa juuri kerätyistä sienistä, toisena päivänä valmistin itselleni haukikeiton pienestä hauesta, jonka mies oli saanut edellisenä päivänä (ja joka oli pakko nostaa koska kala oli nielaissut uistimen niin syvälle sisuksiinsa). Mies perkasi kalan, suolasi sen miedosti ja jätti minulle jääkaappiin. Minä sain siitä hyvän kalan fileointi-harjoitteluuni, ja ennen kaikkea sain loistavan aterian itselleni.
 
Haukiliemi

 
1 pieni hauki
 
Fileoi hauki ruodottomaksi. Youtubesta löytyy hyviä ohjevideoita, sellaisen minäkin katsoin muistin virkistämiseksi. Ota fileet talteen, laita ranka sekä ruodot kattilaan ja lisää
 
lipstikan lehti
tilliä varsineen
sipulin kuoret
muutama valko- ja mustapippuri
vettä niin että kaikki peittyy

Keitä lientä noin vartin verran tai vähän yli. Siivilöi liemi  talteen. Näin pienestä kalasta heitin rangan ja ruotoiset palat kompostiin; jos kyseessä olisi ollut isompi kala, olisin irrottanut ruotoihin ja rankaan jääneen kalanlihan ja käyttänyt keitossa. Lisää liemeen
 
2 perunaa pilkottuna
2 pikkusipulia viipaloituna
hauen fileet
 
Keitä perunoita ja sipuleita niin, että perunat ovat melkein kypsiä, minulla meni nyt vähän yli 10 min. Lisää haukifileet ja keitä vielä muutama minuutti. Tarkista suola ja lisää tarvittaessa. Kauho keitto lautaselle ja lisää
 
tilliä
sipulinvarret pilkottuna
ranskankermaa (jos haluat)
 
Nauti mielettömän hyvästä kalakeitosta. Minä söin lisäksi kuivanutta ruisleipää (koska viimeisestä kauppareissusta oli silloin jo yli viikko aikaa) jota mursin keiton joukkoon. Kuiva leipä imi itseensä ihanasti tuota lientä. 
 
Ehkä paras haukikeitto jonka olen koskaan syönyt, kalakeitoissakin on hyvin korkealla. Ja olihan tuo jälkiruokakin ihan ylivertainen. Tähän postaukseen tuli nyt paljon ylisanoja, mutta jokainen on kyllä ihan kohdillaan, anteeksi imelyyteni.
 
 
P.s. Ja  koska kyseessä on keitto pienestä hauesta, oli mielessä myös Juhani Karilan kirja Pienen hauen pyydystys, jonka kuuntelin aiemmin tänä vuonna äänikirjana, ja vielä toiseen kertaan miehen kanssa automatkoilla. Jos et vielä ole lukenut kirjaa, suosittelen lukemaan, ja vaikka olisit lukenutkin, niin kannattaa kuunnella se äänikirjana, niin upeasti Anna Saksman lukee kirjan.  

maanantai 8. elokuuta 2022

Juokseva kirsikkahillo

 
Teen joka vuosi, jos vaan kirsikoita riittää, kirsikkahilloa. Teen sen yleensä aina hillosokerilla, jolloin hillosta tulee kiinteää. Nyt olin jo jonkin aikaa ajatellut, että haluan tehdä ihan juoksevaa hilloa, sellaista, jossa kirsikoista irtoava mehu jää nestemäiseksi. Tällainen hillo käy kastikkeeksi jäätelölle tai jollekin jälkiruualle, ja miksei sitä voisi käyttää juomasekoituksiinkin. Ihana hillo, ei yltiömakea, eikä tippaakaan kiinteä.

1 kg kirsikoita kivet poistettuna
400 g sokeria (tavallista)

Siivoa kivet kirsikoista. Punnitse kirsikat ja laita kattilaan. Lisää sokeri ja keitä hilloa hiljalleen n. vartin verran tai vähän alle. Anna hillon seistä kattilassa puolisen tuntia, sekoita muutaman kerran. Purkita hillo steriloituihin purkkeihin ja siirrä jäähtymisen jälkeen kylmään.

Koska sokeria ei ole tuon enempää, en uskalla luvata ikuisuuksiin säilyvää hilloa, toisaalta ei sillä kai ole väliä, koska hillo tulee syötyä herkullisuuttaan ajoissa. Ihana kastike jäätelölle.


perjantai 5. elokuuta 2022

Kirsikkakukko


 
Mökin kirsikkapuissa oli tänä vuonna mukavasti kirsikkaa. Niitä riitti sekä piirakkaan että hilloon. Olin leiponut aiemmin kuningatarkukon (alin kuva, ohjeen kirsikoiden tilalla oli 9 dl mustikkaa ja 3 dl vadelmaa sekä sokeria oli 1 dl). Kuningatarkukko oli niin hyvää, että söimme kolmestaan (minä, mies ja isä) sen lähestulkoon kokonaan yhdeltä istumalta, pienet palat jäi kaikille aamuksi. Koska kirsikoita riitti niin ajattelin leipoa tämän vuoden kirsikkapiirakan kukkona.

Yksi litra kirsikoita ilman kiviä

Otin ohjeen Martta-liiton sivuilta, vähän lisäsin jauhoa pohjaan ja sokeria kirsikoille alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna sekä lyhensin paistoaikaa. Leivoin kirsikkakukon näin:

200 g voita
1 dl sokeria
4½ dl ruisjauhoa (minulla oli Jalon myllyn piirakkajauhoja)
1 tl leivinjauhetta
 
1 l kirsikoita, kivet poistettuna 
1,25 dl hillosokeria
½ dl perunajauhoa

Sulata voi ja sekoita sokeri siihen. Sekoita joukkoon ruisjauhot ja leivinjauhe. Levitä 2/3 taikinasta korkeaan uunivuokaan, jätä 1/3 taikinasta kanneksi. Sekoita kirsikoiden sekaan hillosokeri ja perunajauhot, kaada ne taikinapohjan päälle. Kauli loput taikinasta kanneksi jolla peität kirsikat. Paista kukkoa 200 asteessa n. 50 minuuttia. Anna vähän jäähtyä ja nauti jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa. Hyvää, niin hyvää; riitti kuitenkin kauemmin kuin tuo kuningatarpiirakka.

Kuningatarpiirakka