torstai 23. joulukuuta 2021

Joulun 2021 kalapöytä



Tänään söimme perinteisen aatonaaton kala-aterian. Rokotusten voimalla pöydässä oli viisi ruokailijaa eli myös lipeäkalaa oli tarjolla pienen tauon jälkeen. 

Viimevuotiseen tapaan tilasin kaikki kalat lipeäkalaa lukuunottamatta Maxin kalasta kotiinkuljetuksella. Lipeäkalankin olisin tilannut, mutta sitä ei ollut ennakkotilauksissa tänä vuonna saatavilla. Tilasin kalat heti kun se oli mahdollista, nopeasti tilausikkunat täyttyivätkin. Ja koska syömme ensimmäisen kala-aterian jo aatonaattona, otin tilauksen eiliselle, näin ehdin juuri ja juuri tehdä silakatkin täksi päiväksi.

Tilasin myös joulukukat eiliselle Kauklahden kukasta ja sain kolme ihanaa pikkukimppua pöytään jo tälle kala-aterialle. Kimppujen lisäksi tilasin misteliä sekä irtokukkia. Näistä kukista teimme esikoisen kanssa monta pientä kimppua, nyt on kukkia vähän joka hyllyllä ja on meillä vessakukatkin kuten juhlaan kuuluu. Kun ruokapöytä oli täynnä kukkia eilen, tajusin että  kukkaöverit on parempi kuin vajarit. Toiset kompensoi vajavaisen joulusiivouksen hämärällä mutta minä kompensoin sen kukilla.


Kalapöydässä meillä oli tarjolla: 

Lohenmäti, ranskankerma ja hopeasipuli
Keksilajitelma ja saaristolaisleipä


Graavilohi
Graavisiika
Lämminsavulohi
Kylmäsavulohi

Viski-sinappisilli 
Sipulisilli
Katajamarinoidut silakat

Lipeäkala, voisula, maustepippuri  ja suola
Keitetyt perunat

Sienisalaatti rouskuista
Silmusalaatti

Ihana ateria, oikea juhlaruoka. Jälkiruokaa ei ollut, mutta iltapalalla söimme luumurahkaa joka maistui lähinnä aikuisille sekä vajaan kilon verran mandariineja jotka maistuivat kaikille. Samanlainen kala-ateria syödään uudestaan joulupäivänä, huomenna on vuorossa kinkkua ja laatikoita sekä luumusoppaa kermavaahdolla jälkiruuaksi. 

Muistiin ensi vuodeksi:
  • osta lipeäkala vaikka hallista
  • perunoita pitää olla vähän enemmän
  • pelkkä sipulisilli riittää (rosollille), silakat ja sillit olivat vähän turhia
  • n. 150 g mätiä yhdelle kattaukselle riittää
  • alle kilo lämminsavulohta on liian vähän

Olohuoneen pakastimelle tuli joulu



sunnuntai 19. joulukuuta 2021

4. Iloa joulunodotukseen - valmistautuminen



Olin ajatellut kirjoittaa tähän kalenterin viimeiseen kirjoitukseen joululeffoista ja -musiikista jotka tuovat paljon iloa tähän aikaan. Mutta joulukuun aikana jotenkin tajusin, että kuuluuhan tähän joulunodotuksen iloon niin paljon muutakin:

Minulle joulu on pitkälti ruokajuhla, suunnittelen ja mietin etukäteen ruokia paljonkin, mikä sinänsä on hassua, koska teen kuitenkin joka vuosi samat ruuat samoilla resepteillä. Tilaan nykyisin mahdollisimman paljon suoraan kotiovelle, nyt pandemian myötä olen vienyt sen vielä pidemmälle, ja kaupasta ei tule ostettua kuin ihan muutama asia mitä ei syystä tai toisesta saa tilattua kotiin. Kalat (kaikki! paitsi lipeäkala) tulevat Maxin kalasta, ruuat Kauppahalli24:stä.

Kukat ovat tärkeä osa jouluun valmistautumista. Viime vuonna ilahduin isosta määrästä jouluisia kukkia kotona jo marraskuusta lähtien, ja samasta nautin tänäkin vuonna. Tuo kuvan amaryllis on kukkinut jo lähes kuukauden, lisänä meillä on ollut joulutähtiä ja jouluruusu tänä vuonna. Jouluksi tulee vielä perinteinen kimppu leikkokukista, vähän erilaisena tänä vuonna. Kukat olen tilannut jo yli 10 v Pirjo Kopilta, nytkin tein tilaukset Kauklahden kukasta kotiinkuljetuksella. 

Kuusi kuuluu jouluuni nykyisin, vaikka ehkä ilmankin tulisin toimeen. Kuten olen aiemminkin todennut, juhannuskoivut ovat minulle tärkeämmät kuin joulukuusi. Mutta esikoiselle ei tule joulua ilman kuusta, joten meillä on kuusi joka vuosi. Ja onhan ne koristeet niin ihania, ja paranevat joka vuosi. Kuusenkin tilasin tänä vuonna kotiin, siellä se odottaa pihalla ensi viikkoa. 

Minun tärkein motto jouluun on, että teen joka vuosi juuri sen verran kuin huvittaa (ettei tulisi sitä perinteistä joulutunnelmaa). Tiedän olevani etuoikeutettu siitä, että tuo on mahdollista toteuttaa, olkoonkin ehkä jonkun muun kustannuksella, joten valmistautuminen jouluun on ilo joka vuosi. Enää ei tarvitse odottaa kauaa!

sunnuntai 12. joulukuuta 2021

3. Iloa joulunodotukseen - joulukirjat



Hyvät joulukirjat jaksavat ilahduttaa vuodesta toiseen. Paino sanalla hyvä: pidän joulukirjoista, mutta laadukkaista sellaisista. Kirjoista, joissa on muutakin sisältöä kuin suuria fiiliskuvia ja pari reseptiä tai jotain pinnallista kommenttia joulun tunnelmasta.

Kuvan pinosta löytyy tämän hetken suosikkini, Mysi Lahtisen kirjan jaksan lukea tai vähintään selata joka vuosi, Nigel Slateria luen päiväkirjamaisesti aina sieltä täällä (on muuten upea kirja joka kattaa useamman kuukauden). 


Uusin tulokas joulukirjapinoon on River Cottagen joulukirja, josta tuli heti suosikkini sinne Mysin rinnalle. Aivan kuten minulla jouluvalmistelut alkavat kesällä marjapensaassa ja sienimetsällä, kirjassa valmistellaan joulua siemenluettolosta lähtien. Jouluun valmistautuminen on hidasta, lämmintä ja juuri sellaista kuin jokainen itse haluaa. 

Se mitä kaipaisin pinoon, olisi suomalainen joulukirja: voisi meillä olla toinenkin kirja Mysin Joulun lisäksi. Kirjassa voisi olla joulun historiaa, perinteitä ja perinteisiä reseptejä. Sellainen kirja jossa olisi ehkä enemmän tietoa kuin tunnelmaa, kyllä se tunnelma tulee sieltä tiedon kautta. Saa suositella jos joku tietää jo sellaisen. Mikä on sinun lempikirjasi jouluun?

perjantai 10. joulukuuta 2021

Kurpitsa-linssikeitto


Nyt tulee vähän pitkä johdatus tähän ruokaan, nimittäin:

Minä olen ollut viime aikoina väsynyt tähän etätyöhön ja siihen kuuluvaan etälounaiden tekemiseen. Jatkuvat teams-putket, pitkät työpäivät, metatyön määrä ja kaikki sellainen on meinannut uuvuttaa (on on!) niin, että lounaat ovat olleet milloin mitäkin, paljolti eineksiä. Olen ajatellut helpottuneena, että kunhan vaan mikrotamme jotain nopeasti, se saa riittää sillä muuta en vaan ole jaksanut nyt.


Mutta tämäkin on ollut liikaa, ainakin henkisesti. Tuli hetki ⇧, jolloin ajattelin, että tämmöinen ei vaan ole sen arvoista; elämä on liian lyhyt näihin tuon kuvan kaltaisiin lounaisiin. Jotain oli siis pakko tehdä.

Käytin sitten itsenäisyyspäivän monenlaiseen valmisteluun. Kuten olen aiemmin todennut, tämä loppusyksy on ottanut koville. Siinä vaiheessa kun linnanjuhlat peruttiin, päätin perua minäkin omat juhlallisuudet (olkoonkin, että meillä syötiin peuran sisäfilettä, syötiin rasiallinen Finlandia-marmeladia ja katsottiin illalla Etulinjan edessä). Aamupäivän siivosin ja iltapäivän esivalmistelin ruokia niin, että pakastimessa on puoliksi valmiina kymmenisen ruokaa koko perheelle.

Yksi melkein-valmiista ruuista oli tämä kurpitsa-linssikeitto. Sain käytettyä kaapista purkillisen linssejä sekä pöydältä pois pari kurpitsaa. Keiton esikuvana oli Henri Alenin Vuoden keittokirjassa oleva curry-linssikeitto, pohjan makumaailma tuli siitä, lisäsin lisäksi vielä nuo kurpitsat (ja jätin ohjeen tomaatit pois tässä vaiheessa).


2 hokkaidokurpitsaa

Pilko kurpitsat muutamaan osaan ja poista siemenet. Paahda kurpitsalohkoja n. 30 min 200 asteessa uunissa. Lusikoi kurpitsamassa kulhoon, minulla taisi tätä tulla tätä reilu litra. 

5 dl linssejä
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 isoa porkkanaa
voita/öljyä
1 tl inkivääriä
1 tl currya
3 tl paprikamaustetta
kuivattua chiliä (jos haluaa)
1,2 l hyvää lientä

paahdetut kurpitsat

Huuhdo linssit hyvin, jätä odottamaan. Kuori ja pilko sipulit ja porkkanat. Kuullota kasviksia kattilassa, mausta reilusti. Lisää hyvää lientä (minulla taisi olla nyt peuralientä) ja keitä n. 20 min. Lisää kypsä kurpitsamassa joukkoon ja soseuta keitto.

Keitto on tällaisenaan hyvä sakea pohja monenlaiselle kasviskeitolle ja se kestää pakastamisen hyvin. Keittoon voi lisätä esim. Koskenlaskijaa, kermaa, lientä, tomaattimurskaa tai kookoskermaa, ja mausteita maun mukaan. Tuo ensimmäinen etäpäivän lounas (alakuva, siinä paljastuu myös se, että olihan meillä vähän kattauskoristeitakin itsenäisyyspäivänä) oli maustettu tulisella jänisliemellä ja koskenlaskijalla. Ihan älyttömän hyvä keitto pelkällä lämmityksellä ja pienellä tuunauksella, ehkä meni minuutti kauemmin kuin mikroaterian mikrottamisessa. Niin hyvää, että mieskin santsasi.


sunnuntai 5. joulukuuta 2021

2. Iloa joulunodotukseen - joulukalenterit


Tämä on oikeastaan hassua, että minä kirjoitan joulukalentereista, sillä todistettavasti en ole ollut mikään joulukalenteri-ihminen (ainakaan lapsena) kuten vaikka siskoni on aina ollut. Olimme eilen juhlimassa suvun uusinta ylioppilasta ja siskoni kertoi lapsille kuinka olin jo lapsuudessa ollut välinpitämätön omaa kuvajoulukalentereitani kohtaan 🎅. Tonttukaan ei käy enää ihan joka vuosi, mutta olihan se lapsuudessa ihan parhaita joulujuttuja, ja on se sitä ollut vieläkin. 

Mutta kyllä joulukalenterit ovat keskeinen ja iloinen osa joulunodotusta, etenkin nykyisin kun joulukalentereita on sellainen valikoima, että jokainen varmasti löytää mieluisen. Esikoinen toivoi synttärilahjaksi Lumenen joulukalenteria ja sai sen; paljon iloa lähikosmetiikasta. Lapset keskustelevat joka vuosi huolella, että mikä on paras kalenteri sinä vuonna. Tänä vuonna kumpikin halusi patukkakalenterin, viime vuonna sipsikalenteri oli hitti (ja pettymys). 

Minä löysin viime vuonna minulle parhaan joulukalenterin: teejoulukalenterin Wehmaan teehuoneelta. Tänä vuonna tilasin maustamattoman version kalenterista, ja se on kyllä ylittänyt kaikki todella korkeat odotukseni. Upeaa teetä jokaiselle päivälle, jokainen kuppi on tehnyt mielen iloiseksi. Kalenterista löytyy niin mustaa, valkoista, vihreää teetä kuin oolongiakin. Ja kaikki toinen toistaan parempia. Olen niin iloinen, että olen oppinut nauttimaan muustakin teestä kuin siitä perusmustasta maidon kanssa jota olen juonut jo kohta 35 v. 

Tänä vuonna ripustin kalenterin yksinkertaisesti seinälle tonttukalenterin paikalle viimevuotisin koristein. Siinä se tuo iloa jokaiseen päivään.