Paahdettua keltajuurta ja saksanpähkinää jogurttikastikkeessa

Sanon aina että puoli kiloa kasviksia päivässä on helppo saada kasaan. Etenkin jos laskee marjat ja hedelmät mukaan, mutta ilmankin niitä. Aina vaan teot eivät ole yhtä simppeleitä kuin sanat. Tammi-helmikuu on mennyt sellaisessa pyörityksessä, että tajusin ettei puoli kiloa kasviksia ole täyttynyt joka päivä, ei ehkä ihan joka toinenkaan. Tässä on vielä sesonkinsyöjän kaksi ankeinta kuukautta edessä, joten asiaan täytyy kiinnittää huomiota erityisesti. 

Aloitin asian korjaamisen selaamalla pitkästä aikaa River Cottagen Veg Everyday -kirjaa. Mielessä oli se puoli kiloa keltajuuria jääkaapissa jotka näyttivät siltä, että ne olisi hyvä käyttää aika pian. Ilokseni löysin houkuttelevan punajuurireseptin, jonka nyt toteutin siis keltajuurista. Kirjassa ohje oli kilolle, mutta puolitin ohjeen ja tein vähän soveltaen näin:

500 g keltajuuria (tai punajuuria)
2 valkosipulin kynttä
muutama timjamin oksa
1 laakerinlehti
2 rkl öljyä
suolaa ja pippuria myllystä

n. 35 g saksanpähkinöitä

½ pienen sitruunan mehu (vajaa jos isompi)
2 tl öljyä
suolaa ja pippuria

Pese keltajuuret ja laita ne uunivuokaan. Kuori valkosipulit, lisää ne, mausteet ja öljy keltajuurien sekaan, sekoita keskenään. Mausta vielä suolalla ja pippurilla. Peitä vuoka foliolla ja paista 200 asteessa n. tunnin verran, pieniä keltajuuria vähän vähemmän ja isompia vähän enemmän. Laske uunin lämpö 180 asteeseen, lisää pähkinät ja jatka paahtamista ilman foliota vielä n. 7 minuuttia. Anna keltajuurien jäähtyä niin, että voit käsitellä niitä. Kuori ja pilko ne puhtaaseen kulhoon neljään tai kuuteen osaan koosta riippuen. Lisää suurin osa pähkinöistä joukkoon, minä pilkoin niitä vähän veitsellä, ja sekoita. Purista lämpimien keltajuurien ja pähkinöiden päälle sitruunamehua, lisää öljyä ja mausta vielä suolalla ja pippurilla, sekoita. Anna jäähtyä kokonaan.

Kastike:

2 rkl paksua maustamatonta jogurttia
1 rkl ranskankermaa
1 pieni valkosipulin kynsi murskattuna
pieni nippu ruohosipulia pilkottuna

salaattia viimeistelyyn

Sekoita kastikkeen aineet keskenään. Sekoita kastike ja keltajuuret keskenään. Siirrä keltajuuret tarjoiluastiaan ja koristele lopuilla pähkinöillä ja ruohosipulilla. Lisää salaattia reunoille.

Ihana lisäke minkä tahansa seuraksi, tai syötäväksi ihan sellaisenaan. Sellaista hyvän mielen ruokaa, suosittelen. Minä söin tuosta puolet ruuaksi, lisäksi 100 g porkkanatikkuja ja 50 g naurista. Aiemmin päivällä meni reilusti kurkkua ja 50 g pinaattia smoothiessa, eli helpostihan se puoli kiloa kasviksia kertyy päivän mittaan. Todella helposti.

Suklaapiiras pistaasipähkinöillä

Kakku menossa uuniin

Suklaakakku on hyvää, mutakakku parempaa. Mutta parasta on tämä kakku, jota paistetaan ihan vaan vähän, pakastetaan sen jälkeen sen verran että kakku pysyy kasassa ja nautitaan sitten vähän kohmeisena. Ja kaiken kruunaa uskomattoman hyvät pistaasipähkinät Hellasta&Herkusta. Jos joskus on aiheellista sanoa vahva suositus, niin se on nyt!

200 g voita

200 g suklaata

4 munaa

3 dl sokeria (1 dl intiaanisokeria, 2 dl tavallista)

2 dl vehnäjauhoa

1 dl perunajuahoa

2 tl leivinjauhetta

ripaus vaniljajauhetta

1½ dl hyviä pistaasipähkinöitä

Sulata voi ja suklaa yhdessä joko vesihauteessa tai varovasti mikrossa. Sekoita ja anna vähän jäähtyä. Vaahdota munat ja sokeri, minulla oli osa intiaanisokeria, osa tavallista. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekoita varovaisesti. Lisää sula suklaa-voi-seos ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina n. 24 cm kokoiseen irtopohjavuokaan, jonka pohjalla on leivinpaperi. Ripottele pähkinät taikinan päälle. Paista 250 asteessa maksimissaan 15 minuuttia, mielummin vähän alle. Anna vähän jäähtyä ja pakasta piirakkaa hetki, tai jätä pakastimeen. Ota sulamaan hyvissä ajoin ennen tarjoilua, niin että piirakka on vähän kohmeinen tarjoiltaessa.

Piiras on hyvää sellaisenaankin, vielä parempaa vaniljajäätelöän kanssa. Kakku on keskeltä selvästi taikinaista, mutta niin kuuluukin. Harvoin suklaata saa paremmassa muodossa kuin tässä piirakassa, Tämän voi tehdä hyvin myös gluteenittomana, kun vaihtaa vehnäjauhojen tilalle gluteenittoman jauhoseoksen.

Kakkupalasta vietiin pala ennen kuin sain kameran käsiin

Jauhoton mutakakku pistaasipähkinöillä

Juuri kun olin sanonut, etten aio leipoa mitään viikonloppuna, törmäsin tähän reseptiin Dr.Sugar-blogissa. Pakkohan se oli kokella, tosin pienensin ohjetta melkein puoleen alkuperäisestä, ja vähän tein muutenkin omalla tapaa, en ollut ohjeen perusteella ihan varma kaikista vaiheista. Alkuperäinen ohje löytyy tuolta.

170 g suklaata (taisin käyttää koko 200 g levyn)

66 g voita
4 munaa

1,5 dl sokeria

vaniljajauhetta

ripaus suolaa

pistaasipähkinöitä

Laita irtopohjavuokaan pohjalle leivinpaperia, voitele reunat voilla. Minä käytin nyt 18 cm kokoista vuokaa, mutta ehkä 20 cm tai jopa 22 cm olisi ollut parempi.

Sulata suklaa ja voi kattilassa miedolla lämmöllä. Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset erikseen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa myös keltuiaset, sokeri, vanilja ja suola vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita sulatettu suklaa ja voi keltuaisvaahdon joukkoon. Kääntele valkuaisvaahto varovaisesti taikinaan muutamassa erässä. Laita pilkottuja pistaasipähkinöitä vuokaan pohjalle. Kaada taikina päälle, laita vuoka 175 asteeseen uuniin, mutta pienennä heti lämpö 150 asteeseen. Paista 45-60 minuuttia. Minä paistoin nyt melkein 50 minuuttia, mutta aika taikinaiseksi kakku jäi. Anna kakun jäähtyä vähän, irrota vuuasta. Ripottele päälle pilkottuja pistaasipähkinöitä. Nauti jäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Kakku on aika tujua, mutta kuohkeaa ja hyvää. Tulee varmasti tehtyä toistekin, tosin vähän laakeampana. Minulla oli nyt suolattomia pistaasipähkinöitä, ehkä olisi voinut ripotella aavistuksen sormisuolaa kakun päälle.

Suklaapähkinäkakku

Minä en ole koskaan juurikaan pitänyt kuivakakuista. Lapsuudessahan niitä oli aina kaikissa juhlissa tarjolla, sitten ne hävisivät (hyvä niin, ajattelin) ja nythän ne ovat taas trendien aallonharjalla (enkä muka ymmärrä miksi). Kuivakakku voi olla hyvä, mutta suurin osa on, no kuivia.

Mutta vaikka kuivakakut eivät ole olleet suosikkejani, ne ovat ihan mielettömän kätevää tarjottavaa juhlissa, tuliaisvietävää ja myyjäiskamaa. Niinpä sitten nuorena joskus 80-luvulla kehittelin ohjeen, josta minäkin tykkäsin. Jopa isäni, joka inhoaa kuivakakkuja vielä enemmän kuin minä, on syönyt tätä suklaapähkinäkakkua monen monta kertaa. Silloin aikoinaan tein tätä kakkua joka jouluksi, sekä mökkijouluja varten että jouluviemisiksi.

Kakun esikuva löytyy siitä Kotilieden suuresta leivonkirjasta, josta löysin esim. Nina Lincolnin juustokakun ohjeen ylioppilasjuhliini 80-luvun lopussa (kuivakakkujen lisäksi en pitänyt kermakakuista). Kirjassa oli kahvikakkuluvussa Gebhardin perheen tavallinen sunnuntaikakku, jota käytin pohjana kun kehittelin tätä reseptiä. Perusaineet ja siirappi pysyi, muu vaihtui. Käytin aikoinani joko hasselpähkinä jauhetta tai -rouhetta, kumpikin toimi. Nyt täytyy todeta että osatamani rouhe oli liian rouheaa, eli jos en löydä hienompaa, aion käyttää jauhetta.

200 g voita
2 dl sokeria
4 kananmunaa
4 rkl siirappia
80-100 g hasselpähkinärouhetta
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
1½ tl leivinjauhetta
100 g taloussuklaata murusina

Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten. Lisää siirappi ja pähkinäjauhe tai -rouhe vuorotellen. Siivilöi keskenään sekoitetut jauhot, kaakao ja leivinjauhe taikinan joukkoon, lisää myös suklaa ja sekoita varovasti sekaisin. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175 °C n. 1 h. Lopussa kakku kannattaa peittää foliolla tai leivinpaperilla (n. 15 viimeistä min). Anna kakun vähän tasaantua ja siirrä sen jälkeen lautaselle. Parasta seuraavana päivänä.
 

Pistaasipulla pääsiäiseksi

Sahramipulla ei ole tässä perheessä mikään toivottu pulla, kukaan muu ei oikein välitä sahramin mausta. Halusin kuitenkin kokeilla jotain aavistuksen pääsiäisen väritykseen sopivaa, eli vihreää pistaasia. Vierailin juuri ennen pääsiäistä Annan kaupassa, ja sorruin ostamaan mm. paljon kehuttua pistaasitahnaa. Maistettuani tahnaa täytyy todeta että se on kaikkien kehujen arvoista ja vielä yli, niin hyvää se on. Muistin myös, että Nanna oli tehnyt pistaasi-valkosuklaapullia jostain vähän vastaavasta tahnasta.

Tein ihan normaalin pullataikinan, josta puolet meni rahkapiirakkaan. Kaulin toisen puolikkaan suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Puolet tein korvapuusteiksi, toisen puolen pistaasipulliksi. Eli levitin pistaasitahnaa taikinan päälle, kieritin rullalle, leikkasin suoraan ja laitoin vuokiin. Minulla oli vain jättimäisiä muffini-vuokia, nätimpiä olisi tullut tuollaisissa korkeissa kapeissa mitä Nanna käytti (enkä minä raatsinut muutenkaan tiputtaa tahnaa pöydälle tai kaataa purkkia, rahkapiirakan täytettä kyllä levähti pitkin kaapin seinää ja kahvaa, jätin tosin kuvan ottamatta ;) ). Annoin pullien kohota sopivasti (sen ajan mitä rahkapiirakka oli uunissa), voitelin pullat ja ripottelin vähän rouhittua pistaasipähkinää päälle. Paistoin 225 asteessa reilu 10 minuuttia. Kun pullat olivat vähän jäähtyneet, koristelin ne sokerikuorrutuksella. Hyviä pullia, ihan älyttömän hyviä!

Tänä vuonna ei ole mitään uutta kokkailuideaa pääsiäiseksi, paitsi nämä pullat. Eilen syötiin kalapöytä esikoisen toiveesta, eli kylmä- ja lämminsavulohta, uuniperunoita ja lohitäytettä, hyvää salaattia ja lohitahnalla täytettyjä ruisleipäsiä. Tämän päivän ruuaksi on tulossa villisikaa punaviinikastikeella, muutenkin mennään vanhoilla tutuilla lihapiirakoilla, pashalla mökin tapaan ja rahkapiirakalla. Ja tietysti sipulinkuorilla värjätyillä kananmunilla ja suklaamunilla. Hyvää pääsiäistä kaikille!

Marzipanstuhl-kakku - aatelista herkuttelua ja kirjajuttua

Nyt on kyllä ihan pakko hehkuttaa kirjaa. Ostin nimittäin heti tuoreeltaan Baking Instinct -blogista tutun Eleanora von Smöörin kirjan (löytyy lehdistösihteerinsä Elina Jyväksen nimellä). Täytyy sanoa että on yksi parhaista, ja joka tapauksessa kiinnostavin leivontakirja mihin olen törmännyt. Loistavia ohjeita, sopivasti tietoa ja riittävästi hulvattomia kokemuksia tiluksilta ja linnoista: tälläiselle tavalliselle huumorintajuttomalle lyhytjalkaiselle suomalaiselle naiselle on siis mahdollisuus ja ilo päästä maistamaan aatelisten elämää. Voittaa kaikenmaailman lifestyle-kokkiohjelmat (Campasimpukan tavoin inhoan sanaa lifestyle) ja tosi-TV:t mennen tullen. Tämä jos joku on keittokirjojen aatelia. Kirjan paikka kirjahyllyssäni on ilman muuta Eva Mannerheim Sparren keittokirjan vieressä :) 

Minullahan on tapana merkitä pienillä lapuilla kirjoista aina ne reseptit joita aion kokata (koska olen keittokirjaostokiellossa, ostan tietysti vain kirjoja joista olen heti-melkein jotain tekemässä). Ajattelin että jotain rajaa herkuilla pitää olla: muinaissuomalaiset maatiaisgeenit eivät salli samanlaista ruokaympyrää kuin Eleanoralla, jonka lautasmalli koostuu siis makeasta, makeammasta ja makeimmasta sektorista. Niinpä leikkasin maltillisesti 10 lappusta. Ja sitten viisi. Ja sitten aloin siirtää lappusten paikkoja edestakaisin, ja lopulta totesin että ihan sama, kyllä ne kaikki reseptit sieltä aikanaan löytyvät.

Aloitin nyt tällä pienellä kakulla. Mietin tuota kakun nimeä, lähinnä siis tuon stuhl-sanan merkitystä nimessä, mutta lopetin sitten miettimisen että mitä tässä tarkoitetaan ;) Minulla ei tullut yhtä aatelisen näköinen kakku, mutta hyvä se oli, todella hyvä. Pidin todella paljon kakun rakenteesta ja mehukkuudesta. Ja iloitsin esikoisen mielipiteestä kakun ulkonäöstä: sanoin ettei tullut yhtä hieno kuin kirjan kuvassa, niin hän oli sitä mieltä että sehän on ihan samannäköinen. Olen vankasti sitä mieltä että lasten suusta kuulee totuuden. Täytyy tosin lisätä, että esikoinen ihmetteli että käytänkö tosiaan kaupan kinuskia kun ohjeessa niin luki, että enkö tehnytkään sitä itse...

300 g mantelimassaa
1 dl fariinisokeria
125 g pehmeää voita
4 kananmunaa
1 dl hasselpähkinäjauhetta
1 dl erikoisvehnäjauhoa
½ tl leivinjauhetta
½ tl jauhettua neilikkaa (taisin jättää pois)

karamellisoitua kondensoitua maitoa
paahdettuja suolamanteleita

Voitele ja jauhota pieni kakkuvuoka hasselpähkinäjauheella. Minä käytin 18 cm halkaisijaltaan olevaa vuokaa, mutta nätimpi olisi ollut joku vielä pienempi ja korkeampi vuoka. Raasta tai murustele mantelimassa ja vatkaa se voin ja sokerin kanssa tasaiseksi. Lisää munat yksi kerrallaan vatkaten koko ajan. Kääntele keskenään sekoitetut kuivat aineet taikinan joukkoon. Laita taikina vuokaan, tasoita se lastalla. Paista n. 40-45 minuuttia 175 asteessa (kirjan ohjeessa 30-40 min, ehkä kakkuvuuan muoto vaikuttaa paistoaikaan). Kokeile tikulla kakun kypsyyttä (tikkuun ei saa jäädä taikinaa). Anna kakun levähtää hetki, kumoa se lautaselle. Anna kakun tasaantua seuraavaan päivään. Ennen tarjoilua valuta kakun päälle karamellisoitua kondensoitua maitoa ja koristele vähän rouhituilla manteleilla. Tämä oli minulle uudenlainen kakkukokemus, hyvä ja mehukas. Tulee varmasti tehtyä toistekin.

ps. Pidän kirjassa erityisesti siitä, että kaikki vaiheet on kerrottu loogisessa järjestyksessä, selkeästi ja selitetty tärkeitä vaiheita ja pikkuseikkoja. Se on minusta nykykirjoissa harvinaista, ihan kuin kaikki osaisivat tulkita ohjeita kunhan ne ovat sinne päin. Näitä ohjeita on ilo seurata!

Täytetyt talvikurpitsat

Vasemmalla pähkinä-homejuusto, oikealla poronkäristys-juusto

Olen niin tyytyväinen, että annoin kurpitsalle vielä mahdollisuuden (tiedättehän, ne äidin tekemät kurpitsapikkelsit ja -marmeladit...). Tilasin viime vuonna Harrier-talvikurpitsan siemeniä, ja kyllä kannatti. Satoa sai odotella aika pitkään, mutta onneksi lämpöä riitti pitkälle syyskuuhun, niin ehdin saada yhteensä reilu kymmenen "voipähkinäkurpitsaa". Lapsuuden traumoista johtuen en ole juurikaan (=ollenkaan?) kokannut kurpitsasta, ja ajattelinkin turvautua asiantuntijoiden neuvoihin, eli River Cottage Everyday -kirjaan tällä kertaa. Otin sieltä "Stuffed butternut squash"-ohjeen, ja käytin reseptiä soveltavin osin. 

3 pientä, n. 350-450 g painoista kurpitsaa (tai yksi iso 1.5 kg painava kuten ohjeessa oli)

1 valkosipulin kynsi

50 g voita

öljyä

suolaa, pippuria

75 g pekaanipähkinöitä (ohjeessa saksanpähkinää, mutta minulla oli vain pekaanipähkinöitä kaapissa)

100 g Peltolan Blue -homejuustoa (ohjeessa 200 g, homejuustoa minulla vaan ei ollut enempää)

50 g Kolatun Martta-cheddaria (koska sitä homejuustoa ei ollut enempää)

timjamia

hunajaa

suolaa ja pippuria

Pese savi pois kurpitsoista (tämä vaihe ei varmaan tule muilla eteen). Halkaise kurpitsat pituussuunnassa kahtia. Poista siemenet ja niissä kiinni olevat rihmat. Käytin jäätelökauhaa tähän, se toimi loistavasti! Pilko valkosipuli pieneksi ja laita sitä jokaiseen koloon ja lisää pikkunokare voita perään. Paista 200 asteessa uunissa vajaa tunti, kunnes kurpitsa on pehmeää. Rouhi sillä välin pähkinät ja murustele juusto. Lusikoi pehmeä kurpitsamassa ja ihana valkosipulivoi kulhoon pähkinöiden ja juuston sekaan. Jätä kurpitsaa myös kuoreen, jotta ne pysyvät muodossaan. Sekoita täyte tasaiseksi massaksi. Jos sinulla on tuoretta timjamia, pilko se sekaan. Täytä kurpitsankuoret täytteellä, lisää pikkuloraus juoksevaa hunajaa jokaiselle puolikkaalle ja suolaa ja pippuroi lopuksi. Jos käytät kuivattua timjamia, sen voi ripotella lopuksi päälle. Paista uunissa vielä 15 minuuttia ja nauti lämpimänä salaatin kanssa. 

Tein lapsia varten myös yhden kurpitsan, jonka täytteeksi tuli poronkäristystä ja Kolatun juustolan Martta-cheddaria. Ihan turhaan, ei uponnut lapsille.