Etäpäiväkirja 7 - 50v

Istun tässä Pormestari-tuolissa keskellä pionien tuoksua, kuten tämänikäisille on sopivaa. Takana on kaksi kuukautta etätöitä, ja melkein sama määrä etäkoulua. Tänään minulla oli palkallinen vapaa, ja alun alkaen oli tarkoitus juhlia päivää isosti sukulaisten ja ystävien kanssa, oli paikka varattuna, menu suunniteltu ja kutsut lähettämistä vaille valmiit. Mutta tänä keväänä - ei vastaanottoa.

Kyllä tästä hieno päivä tuli kaikesta huolimatta, erilainen mutta sitäkin tärkeämpi ja rakkaampi. Kaikki alkoi jo eilen, ystävä vuosikymmenten takaa oli ehdottanut metsäkävelyä turvaetäisyydet huomioiden. Niinpä tapasimme eilen Auroran puistossa, sopivasti kartanopuutarhaa ja metsää. Minulle tutut maisemat, ystävilleni paljon uutta nähtävää. Nostimme maljat ja söimme Domino-keksejä. Viihdyimme metsässä kolme tuntia, vaikka mies epäili ettei tämän ikäinen enää jaksaisi valvoa myöhään. 

Samalla sain makoisan lahjan 💚, tuon upean kakun Bakery Mantelista. Kaikki yksityiskohdat paljastivat, että minua oli ajateltu. Ystäväni oli saanut myös esikoisen juoneen mukaan, lapset sanoivat leipovansa minulle kakun; mutta ei täksi päiväksi kuitenkaan. 

Minä olin ajatellut, että tämän päivän juhlatunnelma tulee siitä, että laitan mekon päälle, perintökorun kaulaan ja harjaan hiukset (ei ihan yleistä viime aikoina). Lisäksi olin tilannut jo pitkään haaveilemani kukkakorin floristimestari Pirjo Kopilta (yläkuva) ja ruuaksi Henri Alenin menun Finnjävelistä (tästä lisää myöhemmin). Niistä olisi minun tärkeä päivä tehty, ja se olisi ollut paljon se.

Mutta eihän se niin mennyt. Jo eilen tuli paketti kotiin, ihana Campasimpukka oli ajatellut minua ja lähetti paketin kotiin saakka. Maltoin mieleni, ja avasin lahjan vasta tänään. Kauneimmat ikinä näkemäni villasukat (terveisiä pohjoiseen 💚), kiitos! Aamulla odotti sähköpostissa lahjakortti kirjakauppaan ystävältäni 💚.  Pirjo toi tilaamani kukat puolen päivän aikaan, ja samalla tuli tuo ihana pioni- ja neilikkakimppu Pirjon sitomana; ystävät olivat tilanneet hänen kauttaan kukat minulle 💚. Myös Pirjo antoi minulle lahjan, tuon kauniisti paketoidun kukkakirjan 💚. Pienet kukat laitoin kuvan ottamisen jälkeen pieneen maljakkoon. Ja lähetti toi toiset kukat 💚. Vanha luokkakaverini, se ketä juhlittiin alkuvuonna Kiasmassa ja Oodissa, pyöräili tänne asti tuomaan muistamisen, hengen ja ruumiin ravintoa 💚 (haluamme niiden keksien reseptit ;) ). Tässä jo oli lahjoja ylenpalttisesti.

Mutta kuten hyvät tarinat jatkuvat ja jatkuvat, seuraavaksi perhe yllätti minut. He toivat ison kasan postia, siinä oli paketteja ja kortteja. He olivat koko viikon jemmanneet postit laskuja lukuunottamatta niin, etten tiennyt näistä mitään. Oikeasti en edes ajatellut koko asiaa, nykyään kukaan ei enää lähetä postia, ja vaikka lähettäisi, posti ei tule perille. Mutta olihan se tullut. Siellä odotti ajatuksella hankittu kirja Kielometsän isänniltä 💚, toinen kirja työkaverilta 💚 jne. Kortteja sukulaisilta, ja tätini maalaama akvarelli ja niin kaunis teksti että itketti 💚💚. Ja ehkä isoin yllätys oli vino pino kortteja työkavereilta, kiitos teille ihan kaikille 💚 ja idean keksijälle 💚💚. Kakkukahvit juodaan sitten syksymmällä, eikö niin.

Ja kaiken päällä makaa perheen lahja 💚. Mies se osaa itkettää minua, aina kun antaa teräaseita, minä olen kyynelissä. Oli tilannut ja kaiverruttanut lahjan jo silloin, kun vielä ajatteli kuinka hienoa on ojentaa se minulle juhlissa. Hienoa se oli nytkin 💚💚💚.

Kiitos kaikille kaikin eri tavoin muistamisesta, kiitos että olette olemassa ja kiitos että olitte kaikki mukana juhlissani monin eri tavoin. Toisella kertaa sitten skoolataan ja halataan, sukulaiset ja ystävät!