Punajuuri-linssivuoka Auralla

En sentään aina syö etäpäivänä lounasta, josta riittää juttua (ja/tai naurua) seuraavana päivänä, välillä syön myös ihan tavallista ruokaa, jonka vaan lämmitän mikrossa. Tänään oli sellainen päivä, olin valmistanut tämän ruuan jo aikaa sitten, kuva taitaa löytyä instasta lokakuun alkupuolelta. Pakastin ruuan annoksina jotka on helppo ottaa sulamaan etäpäivän aamuna, tai ottaa mukaan evääksi töihin.

Vuoka on hyvää, joskin tietysti vähän pliisua maultaan kuten ohjeesta voi päätellä. Onneksi olin tehnyt etikkasieniä nappirouskuista, niistä tuli juuri sopivasti vähän potkua ruokaan. Sienet olivat ihan mielettömän ihania, harmi vaan etten näköjään ollut kirjoittanut reseptiä ylös vaikka niin luulin.

Huomatkaa tuo hassu kahden kerroksen sieni, sain sen pysymään ehjänä metsästä kotiin ja kokonaisena se säilyi lautaselle saakka.

1 kg punajuuria

2½ dl punaisia linssejä

1 iso sipuli

1 palsternakka

1 pkt Aura-juustoa

Keitä punajuuret napakan juuri ja juuri kypsiksi. Jäähdytä niitä kylmässä vedessä sen verran, että voit kuoria ne. Raasta kuoritut punajuuret raastimen karkealla terällä. Keitä myös linssit pussin ohjeen mukaan, se vähän vaihtelee linsseistä riippuen. Kuori ja pilko sipuli sekä raastta palsternakka raastimen hienolla terällä. Sekoita kaikki aineet keskenään, murustele myös juusto joukkoon. Paista uunissa 200 asteessa 1 h. Hyvää heti, mutta kestää myös pakastamisen hyvin. Syö sellaisenaan tai lisukkeena.

Sesongin kyyhkysalaatti

Minulla on blogissa useampi kyyhkyresepti, joka alkaa sillä, että "pakastimesta löytyi viime vuotisia kyyhkyjä, jotka käytän nyt ennen kuin uusi kausi alkaa...". Nyt laitoin heti tuoreeltaan kyyhkyä, metsästyskausi alkoi perjantaina. Tämä annos on koottu yhdelle, mutta toimii tietysti isommallekin joukolle suurentamalla määriä. Kaiken voisi sekoittaa sekaisinkin, mutta omalle lautaselle salaatti oli helppo koota näin.

Kyyhkyn rangan otin talteen, ja keitin siitä yksinkertaisen liemen (palaan siihen myöhemmin). Keltajuuria olin keittänyt enemmänkin, niitä syödään lisukkeena ensi viikolla. Myös kyyhkyjä oli useampi, lopuista tein kastikkeen. 

Ja vaikka tein salaatin näin, niin tokihan sen voi tehdä juuri niistä aineista mitä on saatavilla. Tästä ruuasta jäi hyvä olo ja mieli pitkäksi aikaa.

1 kyyhkyn rintafileet

voita

rosmariinin oksa

muutama katajan marja

mustapippuria

1 iso keitetty keltajuuri (totta kai punajuuri käy, tai keitetty porkkana tai mitä onkaan)

1 tl omenaviinietikkaa

2 tl öljyä

lusikankärjellinen hunajaa

1 avomaankaurkku

1 tl väkiviinaetikkaa

n. 1 rkl mustaherukoita

sormisuolaa

Irrota kyyhkyn rintafileet rangasta. Laita (valurauta)pannulle voita, rosmariini ja katajanmarjoja. Kun pannu on kunnolla kuumaa ja voi hyvin ruskistunutta, paista fileitä muutama minuutti, käännä, ja paista toinen muutama minuutti, rouhaise vähän pippuria myllystä. Minä tykkään kunnolla mediumista, joten paistan lihat aika nopeasti, jos taas pitää kypsemmästä, paista vähän pidempään. Siirrä fileet vetäytymään ja valmista sillä aikaa kasvikset.

Kuutioi napakaksi keitetty keltajuuri. Sekoita joukkoon kastike, jossa on omenaviinietikkaa, öljyä ja ihan vähän hunajaa. Siirrä keltajuuri lautaselle.

Kuori ja pilko avomaankurkku. Sekoita joukkoon tilkka etikkaa ja mustaviinimarjat. Laita kurkkusalaattikin lautaselle.

Viipaloi kyyhkyn fileet ja laita ne kasvisten päälle. Mausta sormisuolalla ja nauti. Elokuu on kyllä mahtikuukausi, tämän parempaa ruokaa on kyllä vaikea kuvitella!

Satokauden ensimmäinen wokki

Tänään tein ensimmäisen ruuan uudesta sadosta. Palasin työmatkalta, saattoi mennä aika myöhään eilen (vai tänään), eli väsymys oli sitä luokkaa, että halusin tehdä ruuan nopeasti ja helposti. Meillä on herkkukastikkeen veroinen arjen pelastaja, nimittäin korealainen kassler. Teen sitä aina ison satsin, viimeksi taisi olla yli kaksi kiloa lihaa, ja jaan sen sopivissa kerta-annoksissa pakastimeen. 

Kotimatkalla pysähdyin palstalla ja otin lehtikaalia, harvensin vähän punajuuria ja nostin muutaman sipulin mukaan, omassa pihassa retiisit olivat juuri sopivia. Tällä kertaa wokin lihaisa osa oli pakastimesta, ja kasvikset tuoreena maasta. Ruoka tuli vartissa ja oli hyvää.

n. 4 dl koralaista kassleria

öljyä

3 pientä sipulia

5 retiisiä

kourallinen lehtikaalia

pikkukourallinen harvennuspunajuuria

nuudelia yksi levy

Sulata liha tarvittaessa. Kuumenna öljy kuumaksi wokkipannulla, lisää pilkottu sipuli ja retiisit ja kuullota hetki. Lisää pilkottu lehtikaali ja harvennuspunajuuret, pyöräytä hetki pannulla. Lisää korealainen kassler ja nuudelit, anna nuudeleiden kypsyä muutama minuutti,. Nauti kesän ensimmäisestä sadosta ja helposta nopeasta ruuasta.

Sosekeitto paahdetuista juureksista

Kun yöllä näkee unta syvän vihreistä salaattihyllyistä ja muista kasviksista, tietää, ettei ole syönyt viime päivinä sitä vähintään puolta kiloa (=800 g) kasviksia päivässä. Akuuttiin hätään toimi lehtikaali-smoothie aamupalaksi, ja päivää voi jatkaa kasvissosekeitolla. Tuo alakuva on ollut blogissa ennenkin, kamadossa oli kesäkurpitsaa ja hirveä, ja jotta tila, lämpö ja savu eivät olisi menneet hukkaan, myös punajuuria, sipulia ja minilanttua. Näistä tilantäyttäjistä syntyi ihana kasvissosekeitto vähän viiveellä.

2 isoa sipulia

2 pienen pientä lanttua

4-5 punajuurta

3 dl hyvää lientä

Paahda juurekset grillissä, tällä kertaa olivat kolmisen tuntia josta hiipuvassa lämmössä viimeiset pari tuntia. Anna juuresten jäähtyä huoneenlämpöön. Kuori kasvikset ja laita ne tehosekoittimeen. Lisää hyvää lientä sen verran, että saat ajaettua tasaisen paksuhkon massan. Käytä heti keittoon, tai pakasta parissa erässä. Minä pakastin nyt 2 x 4-5 dl.

4 dl juuressosetta

½ dl kermaa
50 g vuohenjuustoa

suolaa, pippuria myllystä

Jos olet pakastanut keittopohjan, sulata se ja kaada kattilaan. Lisää vähän kermaa ja vuohenjuustoa, sekoita ja anna kiehahtaa niin että juusto sulaa. Hyvä paksu ja syvänmakuinen keitto.

Keltajuuria ja pinjansiemeniä

Tämä on ensimmäinen vuosi, kun olen löytänyt tavallisista kaupoista keltajuuria, ajoitus on ihan mahtava. Olen yleensä kasvattanut keltajuuret itse, mutta tämän vuoden sato oli katastrofaalinen, joten on ollut pakko turvautua kauppojen juuresvalikoimaan jo tähän aikaan vuodesta. 

Isänpäiväksi oli toiveissa hyviä pihvejä kolmen kilon pannulla paistettuna sekä lohkoperunoita. Lisukkeeksi tein tavallisia uunijuureksia (lanttua, porkkanaa, palsternakka ja keltajuuria) sekä salaatin keltajuurista. Tämä on niin simppeli juuressalaatti, etten osaa tarkkaa ohjetta edes antaa, mutta kirjasin sen silti tähän ylös.

keltajuuria

pinjansiemeniä

oikein hyvää balsamicoviinietikkaa

sormisuolaa

Keitä keltajuuret napakan kypsiksi. Anna jäähtyä ja kuori ja viipaloi ne ohuiksi siivuiksi. Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla niin, että ne saavat vähän väriä. Asettele lautaselle keltajuuret ja kaada vähän  balsamicoa ja lisää sormisuolaa. Kaada siemenet päälle ja salaatti on valmis.

Keltajuuripizza

Minä olen muutaman kerran tehnyt punajuuripizzaa, enkä ole ollut kauhean tyytyväinen aikaansaannoksiini. Tällä kertaa turvauduin River Cottage Veg Everyday -kirjaan, ja huomasin että Hugh käytti keitettyä punajuurta. Niinpä sitten minäkin käytin, vaikka muuten en tehnyt ohjeen mukaan, en siis käyttänyt tomaattikastiketta enkä kuullottanut sipuleita pannulla, sen sijaan käytin raakaa sipulia huomattavasti vähemmän.

Pizzan päälle laitoin:

4 pientä keltajuurta

1 pieni sipuli

125 g hyvää buffalo-mozzarellaa

vähän hyvää cheddaria

vähän hyvää parmesania

oliiviöljyä 

Keitä kelta(tai puna)juuret napakan kypsiksi. Tee normaali pizzataikina, anna kohota ja kauli se pellin kokoiseksi. Asettele pohjan päälle ohueksi viipaloidut kelta(tai puna)juuret, ohueksi viipaloitu sipuli ja revi mozzarella ja täytä välit sillä. Ripottele vähän raastettua cheddaria ja parmesaania päälle ja lorauta aavistus oliiviöljyä. Paista 250 asteessa n. 12-15 minuuttia. 

Tämä oli hyvä pizza, eli keitän juurekset jatkossakin. Ensi kerralla voisi kuullottaa Hugh:n ohjeen mukaan useamman sipulin öljyssä ja levittää pizzalle, hyvää varmasti sekin.

ps. Aion ensi kesänä mennä River Cottagen järjestämälle ruokakurssille. Maltan tuskin odottaa. Ja mietin että onko kenelläkään täällä niistä kokemuksia.

Kurpitsakeitto

Minun talvikurpitsasato ei tänä vuonna päätä huimaa: yksi nyrkin kokoinen potimarron. Kesäkurpitsasato oli vähän parempi, laskujeni mukaan kai 4 Firezen pitkää kesäkurpitsaa, ja saman verran sormenkokoisia (jotka eilen kuorrutin taikinassa ja friteerasin) sekä 1½ ufoa, puolikas siitä että toinen kasvoi sellaiseksi lapsen kämmenen kokoiseksi. Hurraa siis hienolle sadolle, huonomminkin voisi olla.

Mietin pitkään, että mihin raatsin käyttää tämän arvokkaan kurpitsan. Ongelma ratkesi eilen, kun sain Kielometsästä idean kurpitsakeitolle. Minulla on tässä blogissa useampi kurpitsakeiton ohje, mutta minusta mikään ei ole ollut niin hyvä kuin tämä. Oikeastaan tämä on paras sosekeitto mitä olen ikinä tehnyt tai syönyt (ja tähän ne jaarittelut kissanhännästä). Sosekeitot ei ole muun perheen lempiruokaa, ei vaikka jätän sipulit ja kaalit (omia lemppareita), purjot, perunat ja kesäkurpitsat veks. Tänään päätin tehdä hyvin yksinkertaisen, sellaisen kikkailemattoman keiton, ja täytyy todeta etten muista näin hyvää sosekeittoa syöneeni koskaan (ja lapsetkin söivät lautaselliset melkein mukisematta). Ja lisäfiilistelyä tuli siitä, että kaikki raaka-aineet tulivat omasta maasta, keltajuuret ja palsternakka mökiltä, muut palstalta. Vaihtamalla liemen kasvislimeksi keitosta tulee kasvisversio, ja kerman johonkin korvikkeeseen niin keitosta tulee vegaaninen. 

½ l kyyhkylientä (tai jotain muuta lientä)

2 keltajuurta

1 keltainen porkkana

2 oranssia porkkanaa

1 palsternakka

vähän voita

1 nyrkin kokoinen potimarron- eli hokkaido-kurpitsa (tai isommasta osa)

raastettua muskottipähkinää

1 tl viherpippuria morttelin kautta

vettä vähän

1-2 dl kermaa

suolaa maun mukaan

paahdettuja pinjansiemeniä

Laita kyyhkyliemi (tai kasvis-) kiehumaan. Kuori ja pilko juurekset, lisää liemeen kiehumaan. Laita sillä aikaa paistinpannulle nokare voita ja paahda pilkottua kurpitsaa pannulla. Raasta vähän muskottipähkinää ja lisää viherpippuria ja anna kurpitsan saada vähän väriä. Siirrä kurpitsapalat kattilaan ja ota maut talteen pannulta tilkalla vettä, kaada sekin kattilaan. Anna kiehua vielä hetki, niin että juurekset ovat sopivasti melkein kypsiä. Soseuta keitto, lisää kermaa ja tarkista suola, lisää tarvittaessa. Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla ja lisää keiton päälle.

Nauti loistavasta keitosta, aurinkoisesta väristä ja syksyn fiiliksestä. Ja siitä onnesta että lähipelto päästiin kuin päästiinkin puimaan.

Keitto kiehumassa

Härkäpapu-keltajuurisalaatti sadonkorjuuaikaan

 

Tänään on ollut varsinainen slow food -päivä mökillä, Kun ei kerran metsässä ollut mitään kerättävää (täällä ei ole tänäKÄÄN vuonna sieniä, eikä puolukat ole vieläKÄÄN kypsiä) niin aikaa jäi esim. kasvimaalle tavallista enemmän, Keräsin ison satsin papuja, porkkanoita, keltajuuria ja niiden lisäksi kaikki härkäpavut. Herneitä on syöty lasten kanssa, ja viimeisiä karviaisia, niitä jotka näkee nyt vasta kun lehtiä on alkanut putoilla. Ilmat ovat suosineet, vaikka yöt ovat jo kylmiä, niin päivät ovat olleet pelkkää aurinkoa. Vesikin on vielä 16 astetta.

Härkäpavut ovat nousseet suosioon vähän lehtikaalin jälkeen, nykyään aina siellä täällä näkee kokonaisia härkäpapupeltoja. Toistaiseksi kuitenkin varmin tapa saada tuoreita härkäpapuja on viljellä niitä itse, mutta eiköhän lisääntynyt kysyntä lisää tuorettakin tarjontaa. 

Tuoreet härkäpavut ovat minusta todella hyviä, ja niistä saa monenlaista lisuketta ja ruokaa helposti. Tänään tein niistä hyvän salaatin lammaslihapullien seuraksi. Keräsin koko sadon talteen, ja palkoja tuli ämpärillinen, keräämiseen ei mennyt kauaa, ehkä noin kymmenen minuuttia.

Suunnilleen 20 minuuttia myöhemmin minulla oli reilu litra paloista irroitettuja papuja. Nämä keitetään heti tuoreeltaan siten, että kiehuvaan veteen lisätään pavut, ja keitetään muutama minuutti, aika lasketaan siitä kun vesi kiehuu uudestaan. Pienimmille pavuille riittää kiehautus. Tämän jälkeen kuuma vesi kaadetaan pois ja lisätään jääkylmää vettä, jotta kypsyminen loppuu. Sen jälkeen papujen nahkamainen kuori irroitetaan ja pavun vihreä sisus otetaan talteen.

Reilu puoli tuntia siitä kun papuja oli reilu litra, on jäjellä viisi dl käyttövalmiita papuja. Eli siitä kun lähti tyhjän ämpärin kanssa kasvimaalle, reilun tunnin päästä pääsee ruuanlaittoon puolesta litrasta käyttövalmiita papuja.

Minä tein nyt salaatin, meitä oli viisi ihmistä syömässä, pienin ihminen ei tähän salaattiin koskenut, mutta muille maistui hyvin. Pieni annos jäi seuraavaksi päiväksi yhdelle ihmiselle, eli ämpärillisestä härkäpavun palkoja viisi ihmistä sai hyvän annoksen ruokaa. En lisännyt salaattiin mitään kastiketta jotta lapsillekin maistui(si), mutta toki perinteinen öljy-viinietikka toimisi hyvin. Juustonkin voi jättää pois jos haluaa, tämä oli hyvää ihan pelkästään kasviksillakin. Yksinkertainen mutta sitäkin maistuvampi salaatti.

5 dl käyttövalmiita tuoreita härkäpapuja

1 iso keitetty keltajuuri

50 g Kolatun Waldemar-kuttucheddaria (voi jättää poiskin)

Valmista härkäpavut kuten kuvasin yllä. Keitä isoja keltajuuria, raasta niistä yksi raastimen karkealla puolella. Jos keltajuuret ovat pieniä, kannattaa käyttää pari kolme. Punajuurikin toimii hyvin, jos keltajuuria ei ole saatavilla. Raasta vähän juustoa sekaan ja sekoita salaatti,

Salaatti syötiin karitsalihapullien, violettien papujen (joista tulee keitettäessä vihreitä), keitettyjen keltajuurien ja erivärisistä porkkanoista raastetun porkkanaraasteen kanssa. Hyvää, oli, ihan todella hyvää, ja ennen kaikkea ruuasta jäi hyvä fiilis kaikella tapaa. Sadonkorjuuaika parhaimmillaan. 

Osallistun tällä postauksella myös syyskuun ruokahaasteeseen, jonka järjestää tällä kertaa Ripaus tryffeliä -blogi, Kunhan äänestys aukeaa, muistakaa käydä äänestämässä, jos kerrankin voittaisin.

Juuren punajuurimakaronilaatikko

Palsta olisi kaivannut kitkemistä

Kuten jo aiemmin olen todennut, meillä työpaikka ei tue työpaikkaruokailua muuta kuin antamalla 1 € alennuksen alakerran ruokalassa. Alakerran ruokalassa on hyviä kaalikääryleitä, kalaseljankaa ja kasvispihvejä, mutta näitä ei kuitenkaan ole kovin usein tarjolla, eli muina päivinä tulee syötyä joko jossain muualla tai sitten omia eväitä. Ulkona on kiva syödä, mutta se tulee kalliiksi, n. 10€/kerta. Jo sillä, että suunnilleen joka toinen päivä viikossa syö omia eväitä, säästää 100 € kuukaudessa. Tämän syksyn tavoite on siis säästää vähintään se satanen kuussa. 

Minun tavallisin eväs edelleen on kaalilaatikko (juuri nostin uunista taas ison satsin hyvin maustettua kaalilaatikkoa jäähtymään) sekä kaikki ne ruuan jämät, mitä jää päivällisiltä tai viikonloppuaterioilta. Nämä jämät alkavat vaan olla vähissä, sillä lapset syövät entistä enemmän. Lisäksi esikoinen tarvitsee parina päivänä viikossa oman jämäaterian päivälliseksi ennen treeneihin menoa. Eli jotain uutta pitää keksiä, sellaista mitä voi tehdä helposti pakastimeen ja ottaa aina tarvittaessa annoksen mukaansa töihin.

Tälläinen sopiva työeväs löytyi Juuri Nyt (-kirjasta). Huomasin jo aiemmin, että Kulinaarimurulassa oli tehty tätä makaronilaatikkoa. Siellä laatikko oli tehty ihan ohjeen mukaan, lisukkeita myöten. Minä sen sijaan hieman oioin, muutenkin kuin jättämällä lisukkeet pois. Siitä huolimatta tämä on minusta parasta makaronilaatikkoa mitä olen eläessäni syönyt. Mutta väri on kyllä aika hurja, minulla se oli vaaleampi kuin kirjassa ja Jaanalla, varmaankin sen takia kun en käyttänyt punajuurimehua ja käytin vähän turhan isoa pastaa (seuraavaksi aion käyttää ihan tavallista perusmakaronia). Minua väri ei haitannut, mutta lapsille tämä ei kelvannut, kuopus ei edes maistanut, esikoinen maistoi, mutta ei halunnut siltikään syödä. Eli koko annos jäi minulle, ja onneksi jäikin. Nimittäin ruoka kestää hyvin pakastamisen ja on oikein hyvää myös sen jälkeen kun sen on lämmittänyt työpaikan mikrossa (anteeksi Ilja ja muut). Uusi lempilounas on löytynyt!

Laitan tähän ohjeen niin kuin se oli kirjassa, ja sulkuihin omat muutokset. Jätin ylimääräiset osat pois, ne voi lukea kirjasta tai Kulinaarimurulasta. Tämä on siis pelkistetty versio, erittäin hyvä tälläisenäänkin.

1 kg punajuuria

400 g makaronia

1 l kasvislientä

2 tl suolaa

2 isoa sipulia

5 valkosipulinkynttä

1/4 ruukkua timjamia (käytin vähemmän omaa timjamia)

1/4 ruukkua rosmariinia (jätin pois)

1/3 ruukkua persiljaa (käytin ison kourallisen omaa persiljaa)

2 rkl voita

1 rkl rypsiöljyä

3 dl punajuurimehua (jätin pois)

5 dl kermaa

2 dl smetanaa

5 munaa

maustepippuria

mustapippuria

2 tl suolaa

Keitä punajuuret nopeasti kypsiksi (kirjan ohjeessa ne uunitettiin paistopussissa 180 asteessa). Anna jäähtyä. Kuori jäähtyneet punajuuret ja pilko ne kuutioiksi, minä tosin raastoin ne karkealla raastimella.

Keitä makaronit kypsiksi kunnolla suolatussa kasvisliemessä. Huuhtele makaronit kylmällä vedellä.

Kuori ja silppua sipulit sekä valkosipulinkynnet, silppua yrtit. Kuumenna voi ja öljy pannussa, lisää joukkoon sipulit, valkosipulit ja yrtit. Kuullota kunnes sipulit ovat läpikuultavia. Sekoita joukkoon punajuuriraaste ja siirrä pannu pois levyltä. Sekoita sipuli-punajuuriseos, makaronit, kerma, smetana ja munat isossa kulhossa tasaiseksi massaksi. Mausta seos pippureilla ja suolalla.

Kaada seos öljyttyyn uunivuokaan ja paista 150 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes se on kunnolla hyytynyt, minulla ei kyllä hyytynyt vielä tuossa ajassa. Ohjeen mukaan laatikko on tarkoitus jäähdyttää, leikata annospaloiksi ja lämmittää uudestaan uunissa. Minä pakastin laatikon annospaloissa ja lämmitin sitten mikrossa töissä.

Minä en aiheuta blogi-kateutta kenellekään näine kuvineni.

Juuren punajuurimureke ja marinoidut pikkusienet

Minä olen suorastaan ihan liikuttunut. Niin upea kirja Juuri nyt -kirja on. Ostin kirjan melkein heti sen ilmestyttyä, mutta nyt vasta ehdin pikkuhiljaa päästä sen kimppuun. Osaksi olen odottanut sopivaa aikaa tuhlattavaksi keittiöön (monet reseptit vaativat vähän enemmän aikaa), osaksi sadon kasvamista ja osaksi helteiden ohimenoa. Aikaa ei meinaa löytyä, helteet eivät mene ohi (kuukauden aikana meillä on satanut yhteensä 4 mm!) mutta sato sentään on kasvanut. Ihan ensimmäiseksi halusin tarttua tähän kaikkien aikojen Juuren sapas-suosikkiini.

Taustaksi sen verran, että Ravintola Juuri on juuri se ravintola, joka palautti uskoni siihen, että ravintolaillallisen jälkeen voi olla hyvä olo, siis suorastaan mielettömän hyvä olo. Ja vahvisti näkemystäni siitä, että suomalainen keittiö on se paras keittiö kaikista etnisistä keittiöistä. Ja että hyvistä kotimaisista raaka-aineista saadaan loistavaa ruokaa ilman kikkailua. Palasimme jenkeistä kymmenen vuotta sitten, ja vähän sen jälkeen sain esikoisen (esikoinen taitaa olla viikon pari nuorempi kuin Juuri) ja vähän sen jälkeen kävin syomässä Juuressa.

Se ensimmäinen kerta oli mieleenpainuva kokemus, vieläkin muistan sen hyvän olon ruuan jälkeen. Sitä en enää muista mitä söin, paitsi sen, että yksi sapaksista oli juuri tämä punajuurimureke. Sen jälkeen olen käynyt Juuressa monen monta kertaa, sekä kavereiden kanssa että yksin, vienyt sinne kymmenittäin ulkomaalaisia vieraita syömään (työn takia ja joskus muutenkin) ja joka ikinen, siis ihan joka ikinen kerta, ruoka on ollut ihan loistavaa ja siitä on jäänyt hyvä fiilis ja olo. Sapaksia on tullut kokeiltua vaikka mitä, siinä määrin että kirjankin sapaksista suuri osa oli tuttuja. Pitkään tämä punajuurimureke oli aina yksi tilaamistani sapaksista, sitten vähän myöhemmin se alkoi vaihdella poron sydämien kanssa, eli tilasin aina jomman kumman sekä lisäksi yhden tai kaksi muuta sapasta.

Kun sain kirjan käsiini, ensimmäiseksi katsoin että löytyykö tämä ohje, seuraavaksi katsoin poron sydämet, jotka nekin löytyivät. Ja hiffasin senkin, että miksi en ole ikinä onnistunut saamaan niin hyvää juurespyrettä mitä Juuressa aina saa. Selvisipä sekin mysteeri. Minä tein murekkeen pienempänä, mutta laitan tähän sen kokoisena kuin ohje löytyy kirjasta. Mietin muuten liivatteen takia, että laitanko vege-tagia, mutta päätin laittaa sen kumminkin. Liivatteen voi jättää poiskin, ja muotoilla murekkeesta sellaiset palat kuin haluaa.

900 g punajuuria
kylmäpuristettua rypsiöljyä
4 salottisipulia
2 dl maapähkinöitä
1 rkl suolaa
1 sitruunan mehu
1 ruukku basilikaa
125 g smetanaa
7 liivatelehteä
mustapippuria myllystä

Paista punajuuria paistopussissa 180 asteessa n. tunti. Minä tosin keitin pienet, juuri maasta nostetut juuret, sellainen 10 minuuttia riitti niille. Anna vähän jäähtyä, kuori ne ja pilko paloiksi. Kuullota pilkottua sipulia öljyssä, anna sipulin jäähtyä. Paahda pähkinät kuivalla pannulla, suolaa lopuksi, minä en tainnut käyttää ihan noin paljoa suolaa. Laita kaikki aineet kulhoon, liivatetta lukuunottamatta. Aja karkeaksi tahnaksi sauvasekoittimella. Pehmennä liivatteet kylmässä vedessä, purista vesi pois ja sulata ne tilkassa kiehuvaa vettä. Sekoita tasaiseksi massan joukkoon, lisää vielä pippuria. Laita tahna elmukelmutettuun leipävuokaan, käännä kelmua päälle niin että saat tiukan paketin. Anna jähmettyä jääkaapissa yön yli.


1 l kantarelleja
½ dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
½ dl fariinisokeria
suolaa
½ purjoa
½ dl omenaviinietikkaa

sormisuolaa

Paahda sieniä pannulla öljyn, fariinisokerin ja suolan seoksessa kunnes sokeri sulaa. Kaada sienet kulhoon, lisää ohueksi suikaloitu purjo joukkoon. Anna jäähtyä ja lisää lopuksi etikka Laita kansi päälle ja anna maustua jääkaapissa pari tuntia.

Leikkaa punajuurimurekkeesta pala lautaselle. Laita päälle sieniä ja purjoa. Ripottele suolaa tarvittaessa.

Punajuurisalsa

Mainiossa pohjoista ruokaperinnettä ylistävässä ja ruokahaluja herättävässä Onko nälkä -blogissa oli loistavalta kuulostava ohje punajuurisalsalle. Salsa syötiin siellä hirvitortillojen kaverina kisäeväänä. Ajattelin heti pelkistetyn rosollin fanina (tuolla keltainen ja tuolla tavallinen ohje) että punajuurisalsaa on tehtävä. Tein vähän omalla tavalla sen, ja hyvää oli näinkin tehtynä. Minulla ei enää ollut sopivankokoisia punajuuria kuin yksi, mutta raitajuuria vielä riittää, taitaa olla paria eri sorttiakin vielä, siksi tämä salsa on näin vaaleaa.

3 puna- ja/tai raitajuurta

1 omena

1 pieni punasipuli

2 rkl punaviinietikkaa

4 rkl oliiviöljyä

1-3 tl raastettua tuoretta piparjuurta

ripaus kuivattua timjamia

sormisuolaa haluttaessa

Keitä puna- ja/tai raitajuuret suunnilleen kypsiksi. Kaada keitinvesi pois ja täytä kattila kylmällä vedellä. Anna juurien jäähtyä. Kuori ja pilko ne kuutioiksi, samoin omena ja sipuli. Sekoita aineet keskenään. Sekoita kastikkeen aineet keskenään, säädä piparjuuren määrää oman maun mukaan. Kaada kastike salsan joukkoon ja lisää haluttaessa suolaa.

Loistava lisuke tortilloille tai vaikka hirvikäristykselle.

Keltajuuri-porkkanasosekeitto

Nyt on sosekeitossa maut kohdillaan. Keitto on maustettu ihan vaatimattomasti, ja maistuu lähinnä pääraaka-aineiltaan, eli keltajuurelta ja porkkanalta. Esikoinen tykkäsi, kuopus ei. Esikoinen sanoi vähän nolona: "En haluaisi joutua sanomaan tätä, mutta tämä keitto on ihan tosi hyvää." Käytin keittoon mökiltä tuodut viimeiset keltajuuret, palstalla sentään taitaa vielä olla pari keltajuurta maassa. Minä lisäsin keitoon paistettua Pajuniemen savukylkeä ja sipulia kun niitä oli ylimääräisenä.

4 pienehköä keltajuurta (tai pari isoa)

8 dl vettä tai vihanneslientä

4 porkkanaa

1 tl suolaa

1 tl (reilu) hunajaa

1 laakerinlehti 

pari oksaa timjamia

Päälle mitä haluaa, vaikka juustoa, pekonia, sipulia, siemeniä, piparjuurikermaa, tms.

Keitä keltajuuret melkein pehmeiksi, minä keitin noita pieniä vajaan puoli tuntia. Kuori porkkanat, pilko ne, ja laita kattilaan veden/liemen ja mausteiden kanssa. Keitä porkkanoita reilu vartti tai kunnes ovat napakan pehmeitä. Nouki laakerinlehti ja timjaminoksat pois, lisää kuoritut keltajuuret sekaan ja soseuta. Syö sellaisenaan tai lisää päälle jotain mielestä lisuketta. Suolaa ja laakerinlehteä lukuunottamatta täysin kotimainen ruoka.

Säilötty keltajuuri

Punajuurisato on ylittänyt tänä vuonna kaiken järjellisen käytön ja säilömisen. Osa juurikkaista saa mennä isän kellariin, säilyvät siellä ainakin jonkin aikaa. Jonkin verran voi tehdä etikkapunajuuria, mutta taas kerran säilytystila tulee ongelmaksi: jääkaappi pursuaa mehuja, perunoita ja hilloja. Mutta aina muutama purkki punajuuria, tai keltajuuria tässä tapauksessa mahtuu sinne. Halusin kokeilla keltajuurelle vähän uusia makuja, ja jaoin perusohjeeni kahtia, ja toiseen laitoin mauksi vaaleaa balsamicoa ja toiseen hyvää omenaista siiderietikkaa. Näissä kummassakin etikkapitoisuus on 5%, eli sama mikä on normaalissakin käyttämässäni seoksessa. Laitoin kuitenkin näitä vain mauksi, en koko liemimäärää.

2 kg keltajuuria

8 dl vettä

1½ dl sokeria

1½ dl fariinisokeria

1 rkl suolaa

1 rkl sinapinsiemeniä

muutama valko- ja mustapippuri

4 dl Rajamäen väkiviinaetikkaa (10%)

joko 1½ dl vaaleaa balsamico-etikkaa (etikkapitoisuus 5%)

tai 1½ dl siiderietikkaa (etikkapitoisuus 5%)

muutama varsi timjamia

Keitä keltajuuret kypsiksi, anna vähän jäähtyä. Kuori juurekset ja pilko tai siivuta ne tarvittaessa.

Keitä vettä, sokereita ja mausteita kymmenisen minuuttia, anna vähän jäähtyä ja lisää etikka. Sekoita hyvin, ja jaa liemi tässä vaiheessa kahtia. Lisää toiseen balsamico ja toiseen siiderietikka. Lado keltajuuret purkkeihin, lisää muutama varsi timjamia ja kaada liemet päälle. Voit tietysti tehdä vain toista näistä tai käyttää jotain muuta etikkaa makuna, ja käyttää punajuuria jos keltajuuria ei ole saatavilla. Säilytetään jääkaapissa.

Aika vahvan etikkaisen makuisia nämä ovat. Ehkä vähän vähempikin määrä etikkaa olisi ainakin maun puolesta riittänyt, mutta kyllä nämä tulevat syötyä.

Keltainen rosolli

Rosolli on lempisalaattejani, tai ehkä tätä pitäisi kutsua vain punajuurisalaatiksi, sen verran riisuttu versio se minulla on. Meillä tästä versiosta tykkäävät kaikki, ja rosollia syödäänkin paljon syksystä pitkälle kevääseen. Nyt leikittelin vähän väreillä kun se kerrankin oli mahdollista. Minulla kasvaa sekä mökillä että palstalla ensimmäistä kertaa paljon keltajuuria, ja se on todella hyvän makuinen, etenkin tälläisenä kuivana vuonna, jolloin punajuurissa on maistettavissa usein aavistus kitkeryyttä. Lisäksi olen käyttänyt punajuuria niin paljon niin pitkään, että vaihteeksi miedommat juurikkaat maistuvat hyvältä.

1 todella iso keltajuurta (2-3 normaalinkokoista)

2 porkkanaa

2 omenaa (punakanelia tällä kertaa)

Keitä juurekset rapsakan kypsiksi, keltajuurta n. 45 minuuttia, porkkanoita vartti. Jäähdytä porkkanat lautasella, keltajuuri kylmässä vedessä kattilassa. Kuori ja pilko ne, pilko myös omenat. Sekoita salaatin ainekset keskenään, anna makujen tasaantua muutama tunti tai yön yli. Hyvää, niin hyvää, ei kaipaa edes mitään kastiketta tai mausteita päälle.

Punajuuriterriini vuohenjuustolla

Vaikea keksiä tälle ruualle nimeä, sillä siinä on tasaisesti neljää erilaista "punajuurta", eli keltajuurta, raitajuurta, ja kahta erilaista punajuurta. Kaikki olivat aika isoja, mökillä on tulossa huippusatovuosi, vielä parempi kuin toissavuonna. Toki tähän voi käyttää pelkkiä punajuuria, jos muuta ei ole, tai haluaa kokonaan punaisen terriinin. Löysin tämän ohjeen Epätrendikkäästä ruokablogista (siinä on blogilla nimi, joka sai minut heti kiinnostumaan). Siellä on myös linkki alkuperäiseen ohjeeseen.

Tarkkoja määriä en osaa antaa, sillä kokosin sen mukaan mihin juusto riitti ja mitä vuokaan mahtui. Punajuuria olisi oikeastaan voinut laittaa enemmänkin, sillä juusto dominoi aika vahvasti. Minulla ei ole mökillä mandoliinia, mutta viipaloin punajuuret raastimen leikkuriosalla, se toimi ihan hyvin. Juusto oli periaatteessa pehmeää, mutta taisi olla niin kylmää, etten saanut sitä mitenkään levitettyä, sen sijaan murustelin sen aina punajuurien päälle, ja ei se kyllä näytä niin kauniilta kuin jos sen olisi saanut levitettyä tasaisesti. En loppujen lopuksi ole vuohenjuuston ylin ystävä, ja aloinkin miettiä miltä tämä maistuisi jonkun muun juuston kanssa. Ostin ranskalaisen vuohenjuuston Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä, ja vaikka juusto oli vuohenjuustoksi todella hyvää, aloin silti miettiä jotain muuta juustoa sen sijaan. Minä unohdin kokonaan laittaa öljyä, pippuria ja suolaa en ajatellutkaan laittaa. Tämä oli siis kokeilu, että saanko onnistumaan tälläistä piperrystä vaativaa lisuketta ;D

2 keltajuurta

2 raitajuurta

2 vaaleampaa punajuurta

2 tummempaa punajuurta

n. 300 g vuohenjuustoa

n. 2 tl piparjuurta raastettuna

Keitä juurikkaat kypsäksi, pienemmille riittää 30 minuuttia, isompia keitin 45 minuuttia. Kaada kuuma vesi pois ja lisää kattila täyteen kylmää vettä. Kun juurikkaat ovat jäähtyneet, kuori ne ja viipaloi ihan ohueksi. Vuoraa pitkulainen vuoka elmukelmulla ja lado yhtä väriä juurikkaita kerros. Ripottele päälle aavistus hienoa piparjuuriraastetta ja murustele (tai levitä) juustoa ohut kerros. Jatka seuraavalla värillä samalla tapaa, tai tee useampi kerros samaa väriä. Jatka niin, että päällimmäiseksi jää kerros punajuuria. Väliin voisi ripotella vähän öljyä, jos muistaisi. Käännä elmukelmu päälle ja laita pieni paino päälle. Anna tasaantua jääkaapissa seuraavaan päivään. Leikkaa veitsella parin sentin viipaleita, ja jos siistit päät, saat vielä kauniimpia paloja.

Blogien inspiroimana wasabi-perunat ja homejuusto-pekaanipunajuuret

Tämä on sitä onnellista aikaa vuodesta, jolloin iso osa raaka-aineista tulee omalta maalta. Aamulla ei tiedä mitä päivällä tulee tehtyä, se kun niin riippuu siitä mitä tulee haettua kasvimaalta. Kaikkea ei edes ehdi syödä järkevällä tavalla, mutta ei kai se haittaa jos iltapalaksi vetelee uunipottuja ja -punajuuria. Jokihaka oli tehnyt uusia perunoita uunissa, ja minäkin ajattelin tehdä vuoden ensimmäiset Blue Kongot sillä tapaa. Blue Kongo on hienon värinen mutta harmittavan jauhoinen peruna. Niinpä se sopii mainiosti muusiksi (en vieläkään ole varma, pidänkö sitä houkuttelevana) tai uuniperunoiksi. Sen väriin vaikuttaa pH, kuten tuolla näkyy, kannattaa klikata kuva isoksi. Nyt paistoin perunat kokonaisina kuorineen päivineen. Peruna on kyllä melkoisen jauhoinen noin tehden, esikoinen oli sitä mieltä että maistuu jauhokasalta eikä syönyt enempää.

Samalla uuniin mahtui myös punajuuria. Kaikkien äitien Nanna oli tehnyt onnellisia punajuuria, ja ohje oli niin hauskasti kirjoitettu, että oli ihan pakko kokeilla, samassa uunissa tuli siis punajuuretkin.

Uudet uuniperunat wasabi-kastikkeella

uusia perunoita pestynä

öljyä

suolaa pippuria

Lisää perunoille vähän öljyä, suolaa ja pippuroi ne. Paista niitä 200 asteessa uunissa n. 40 minuuttia, sekoita muutama kerta paistamisen aikana. Valmista sillä välin kastike:

vähän  merisuolaa

pieni kourallinen basilikaa

n. rkl sitruunamehua

n. rkl öljyä (minulla siis enemmän kuin alkup. ohjeessa)

n. tl wasabia

Hiero suola ja basilika  tahnaksi. Sekoita sitruunamehu, öljy ja wasabi sekaisin ja lisää basilikatahnan joukkoon. Kaada kastike perunoiden päälle, joko heti tai vasta lautasella ja sekoita. Minusta tämä mistui eniten basilikalta, eli ehkä wasabia olisi voinut olla vähän enemmänkin.

Homejuusto-pekaanipunajuuret

Pese punajuuret ja laita ne uuninkestävään astiaan suolapedille. Paista niitä 200 asteessa puolesta tunnista vajaaseen tuntiin, vähän koosta riippuen. Sekoita sillä välin niille maustevoi:

100 g voita

75 g Aura-juustoa

n. 35 g pekaanipähkinöitä

Sekoita voi, juusto ja rouhitut pähkinät keskenään. Kun punajuuret ovat kypsiä, nosta ne uunista, tee niihin ristiviillot ja survo maustevoi sisään. Nauti heti lämpimänä, nämä ovat ihan älyttömän hyviä!. Minulla oli neljä punajuurta joten pienensin maustevoin määrää alkuperäisestä ohjeesta. Sitä jäi vieläkin yli, mutta maistuu varmasti hyvältä piknik-sämpylöiden välissä.

Kuten sanottua, tästä tuli heinäkuinen iltapala, ei kylläkään ihan normikamaa meillä.  Sen jälkeen kun palasin oman keittiön ruokiin, on tyhjennetty pakastinta urakalla ja syöty palstan kasviksia. Jos lasketaan mökki kotialueeksi, on viime päivien ruokien raaka-aineiden matka kasvupaikalta pöytään ollut suunnilleen 1 m - 10 km. Tuo jälkimmäinen luku on vähän epätarkka, kun en ole varma missä kaikkialla hirvi on juoksennellut (tänään wokki), ja äärimmäisen epätarkka jos lasketaan kyyhkyjen (eilinen keitto) matkaksi myös niiden muuttomatkat, todennäköisimmin Ranskaan (mutta eihän me lasketa) :) Wokki tehtiin spagettikurpitsasta ja hirven jääpaistista, keitto tehtiin kyyhkyistä ja omista  juureksista jne. 

Ai niin, rajoitatteko te lasten tomaatin syöntiä kesäisin? Tai pitäisikö sitä rajoittaa? Ostin eilen 2.5 kg ihania juuri poimittuja oransseja luumutomaatteja lähipuutarhalta, miehen kanssa syöty kai pari niitä ja nyt on kulho tyhjänä. Ei meillä lapsia nälässä pidetä, mutta niin vaan tomaatit hävisivät reilussa vuorokaudessa.

Kesäkasviksia

Tämä on sitä aikaa vuodesta, kun palstalla käydessä on aina jotain tuomista kotiin. Eilen toin ison kassillinen herneitä, lehtikaalia, sipuleita, palsternakkaa ja porkkanaa. Tänään toin porkkanoita, puna-, kelta- ja raitajuuria, kesäkurpitsaa ja kyssäkaalia. Olin löytänyt River Cottage Veg Everyday kirjasta kivan reseptin "Shaved summer veg". Kaikkea muuta löytyi paitsi ohjeessa ollutta retiisiä, mutta ilman sitäkin pärjäsin hyvin. Kastikkeen tein mittaamatta, mutta laitan tähän ohjeeseen kuten kirjassa oli, aika lähelle minullakin meni :)

1 tl englantilaista sinappia

2 tl hunajaa

1 rkl sitruunamehua

4 rkl öljyä

suolaa ja pippuria myllystä

Laita kaikki kastikeainekset purkkii ja ravista hyvin. Siitä tulee paksua, todella hyvää kastiketta.

2 pientä punajuurta (minulla oli kelta- ja raitajuuri)

1 kyssäkaali

1 pieni kesäkurpitsa (minulla Firenzen pitkä)

Kuori kyssäkaali ja kelta- ja raitajuuri (tai punajuuret). Viipaloi ne ja kesäkurpitsa mandoliinilla tai jollain muulla laitteella/terävällä veitsellä jolla saat ihan ohuita viipaleita. Sekoita kaikki ja kaada kastiketta päälle.

Aivan yksinkertainen idea, mutta niin toimiva salaatti. Mukavaa pureskeltavaa, ja kastike sopi ihan älyttömän hyvin kasvisten kanssa. Tätä tulee tehtyä toistekin.

ps. Perustin vadelmapenkin palstalle. Sain palstanaapurilta vadelmanpoikasia, ja nyt on minullakin yhdellä reunalla vadelmapenkki. Marjoja odotellessa....

Kasvua mökin kasvimaalla

Tänä vuonna mökin kasvimaa voi hyvin, todella hyvin. Vähän on kasvu jäljessä palstasta, mutta niinhän kasvuvyöhekkeetkin ovat erilaiset. Joka vuosi sitä yllättyy, että miten paljon voi tapahtua reilussa kahdessa viikossa.

Tänään tein punajuurille harvennuksen, ja sainkin ison kattilallisen mitä parhaita pikkupunajuuria (jotka muuten ovat saman kokoisia kuin viime vuonna syksyllä loppusadonkorjuun aikaan). Kun punajuuren matka maasta kattilaan on alle viisi minuuttia, tietää että punajuuret ovat kuin karkkia söisi (paitsi parempaa). Näin tuoreita ja pienehköjä punajuuria tarvitsee keittää vain kymmenisen minuuttia tai vähän yli. Laitoin kiehuvaan veteen isommat punajuuret, annoin veden alkaa kiehua uudestaan ja lisäsin pienemmät. Keitin vielä kymmenen minuuttua, jonka jälkeen kaadoin veden pois ja kylmän veden tilalle. Syötiin viidestään iso kattilallinen näitä.

Harvensin myös porkkanoita, niistä sai mukavan kesä"salaatin", iso lautasellinen pieniä porkkanoita maistui niin nuorille kuin vanhemmillekin. Sipulipenkin harvennussipulit varsineen olivat hyviä tomaatti-sipulisalaatissa, lisänä vaan pikkuloraus öljyä sekä rouhaisut pippuria ja suolaa. Kesän makuja parhaimmillaan.

Porkkanoita ja sipulia, taustalla malvikkia

Papurunsautta, varsisellerit jäävät jo jalkoihin

Palsternakkaa, sipulia, kelta- ja punajuuria

Piparjuurella maustetut punajuuriröstit

Uusimmassa Maku-lehdessä (Talvi 6/2012) oli resepti, joka osui heti silmiini ajatuksella "tuota on pakko kokeilla". Jutussa kerrottiin luomumaitotilasta, ja samassa yhteydessä oli kivoja reseptejä, joista nämä piparjuurella maustetut punajuuriröstit oli oikein hyvä tapa aloittaa uuden vuoden ensimmäinen aamu. Valvottiin myöhään, joten aamiainen venyi melkein puolille päivin. Illalla tuli räpsittyä melkoinen määrä kuvia kaminoiden ympäriltä vesisateessa, joten kamerasta loppui tila, mutta sain sentään tämän yhden kuvan otettua, kuva on ennen pihvien kääntämistä. Minä tein ohjeesta 1/3, ja siitä sain juuri sopivasti 7 röstiä tuohon miehen ostamaan kätevään opan monitoimipannuun. Laitan tähän kuitenkin alkuperäiset määrät, josta pitäisi tulla 18 röstiä.

600 g punajuurta

100 g piparjuurta

70 g purjoa

2 dl kermajuustoa (minulla oli edamia)

200 g kermaviiliä

1 muna

1 tl suolaa (käytin yrttisuolaa)

1/3 tl valkopippuria

voita paistamiseen 

Kuori juurekset. Raasta punajuuri karkeaksi ja piparjuuri hienoksi raasteeksi. Pilko purjo pieneksi. Sekoita kaikki aineet keskenään. Paista röstit riittävässä voimäärässä miedolla lämmöllä molemmilta puolilta. Oli todella hyvää.

ps. sauvajyvänen onnittelee suvun uutta maatilan emäntää <3

Keikautettu punajuuripiiras

Minun on pitänyt tehdä tätä piirasta koko syksy, mutta nyt vasta siihen tuntui löytyvän aikaa. Resepti löytyy River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Vähän oioin ohjeessa, mutta kannatti tehdä silti. Piirakkaan sain käytettyä paljon niitä pieniä punajuuria, jollaisia suurin osa omista punajuurista oli tänä vuonna.Tällä ohjeella sai kaksi piirakkaa teeman neliövuokaan.

200 g voitaikinaa (minulla valmis pakastettu)

350 g pikkuisia punajuuria (tai vähän yli)

vähän voita

vähän öljyä

2 tl omenaviinietikkaa

2 tl fariinisokeria

suolaa, pippuria

Ota kaksi voitaikinalevyä sulamaan. Pese punajuuret hyvin, kuori tarvittaessa. Sulata uuninkestävässä astiassa voi, sekoita joukkoon öljy, omenaviinietikka ja fariinisokeri. Rouhi vähän suolaa ja pippuria mukaan. Halkaise punajuuret kahtia ja laita vuokaan, peitä foliolla. Paista 190 asteessa n. 40 minuuttia. Kauli sulanutta voitaikinaa niin, että se riittää peittämään punajuuret. Asettele punajuuret kauniisti ja laita taikina päälle. Paista n. 20 minuuttia 190 asteessa. Anna piirakan levähtää 15 minuuttia. Valmista sillä aikaa kastike (jätin sinapin pois):

1 pieni sipuli oikein hienoksi silputtuna

(1 tl sinappia)

1 tl omenaviinietikkaa

4 tl öljyä

vähän fariinisokeria

reilusti persiljaa pilkottuna

suolaa, pippuria

Sekoita/ravista kaikki aineet hyvin keskenään. Kaada piirakka lautasen avulla nurin, ripottele päälle kastiketta ja nauti. Hyvää, niin hyvää taas kerran.