Yrttinen tomaattisalaatti

Nyt tulee niin yksinkertainen salaatti, ettei se varsinaisesti ohjetta tarvitse, mutta kirjoitan sen kuitenkin tähän ylös, kun kerran sain inspiraation River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Minä en käyttänyt ohjetta suoraan, mutta samoja aineksia kuitenkin. Tämä on kesän salaatti, huonoja tomaatteja ei kannata käyttää. Minä olin ostanut ihania kypsänä poimittuja tomaatteja puutarhalta, ja kokosin itselleni annoksen:

3-4 pienehköä tomaattia

oliiviöljyä

1-2 tl hyvää, makeahkoa, balsamicoviinietikkaa

ruohosipulia, muita yrttejä

suolaa, pippuria myllystä

Pilko tomaatit reiluiksi siivuiksi. Ripottele päälle vähän öljyä ja balsamicoa. Mausta yrteillä, minulla oli nyt ruohosipulia, rosmariinia ja sitruunatimjamia. Rouhi päälle vähän pippuria ja suolaa. Nauti heti.

Olin aamupäivällä palstahommissa, ja tulin siinä vaiheessa sisään kun nälkäkiukku oli useammallakin jo päällä. Keitin sitten nopeasti pastaa, laitoin savusimpukoita öljyineen sekaan ja hyvää juustoa päälle ja tomaattisalaattia lisäksi. Nälkä lähti, ja mieli tyyntyi kaikilla (lapset söivät tomaatit sellaisenaan).

Ja sitten, saanko vähän purnata? Purnaan kuitenkin. Nimittäin tämän vuoden kylmä ja sateinen kevät ja alkukesä vetää mielen matalaksi. Ok, en ole paljoa palstalla ehtinyt ollakaan, kun muita kiireitä on edelleen liikaa, mutta eipä hyvin näytä menevän kuin rikkaruohoilla muutenkaan. Pääsin vasta tänään kitkemään, ja se on kyllä vähän myöhäistä, jopa tänä kesänä. Mutta tältä siis näyttää sekä pihalla että palstalla:

-luumuja ja omenia ei tule kuin muutama (tuuli vei pölyttäjät ja kukat)

-mustaviinimarja on tuholaisten valtaama kuten viime vuonnakin, marjoja ei ole tulossa juurikaan

-tomaatit eikä chilit kuki vieläkään, eli sato jää tältävin vuodelta olemattomaksi

-punajuuret ja porkkanat itäneet huonosti jos ollenkaan, fenkoli ei itänyt

-puolet kurpitsoista kuolleet, toinen puoli kituu

-maissit kituvat keltaisena ja riekaleina

-kyyhkyt söivät herneet

-jänis söi sellerintaimet

jne.jne.

Eipä tarvitse tältäkään vuodelta odotella kummoista satoa. 

Aamupuuro

Tee vähän läikkyi kun kuopus kiipesi pöytään

Meillä syödään usein viikonloppuisin puuroaamiainen. Silloin on aikaa hauduttaa puuroa rauhassa. Tänään syötiin lasten toiveesta puuro- ja hedelmäaamiainen ulkona. Minä tykkäsin lapsena eniten kaikista kokonaan maitopohjaisista puuroista kuten mannapuurosta, mutta maku on muuttunut ja nykyisin tykkään eniten hyvästä kaurapuurosta, Vääksyn Myllyn neljän viljan puurosta ja kaikkein eniten ruispuuroista (Vääksyn Myllyn uutispuurojauhoista tehty parasta). Nyt löytyi uusi suosikki ystävän suosituksesta, nimittäin Anton&Antonin puurosekoituksesta keitetty puuro. Puurosekoituksessa on speltti- ja kaurahiutaleita. Keitin puuron melkein pussin ohjeen mukaan:

4½ dl vettä

2 dl puurohiutaleita

1 dl maitoa

vajaa tl suolaa

Mittaa vesi kattilaan, sekoita hiutaleet viileään veteen (Kari Savolan vinkki joka toimii minusta kaikille hiutalepuuroille). Kun puuro alkaa kiehua, hauduta miedolla lämmöllä viitisen minuuttia tai kunnes hiutaleet ovat imeneet veden itseensä. Lisää maito ja jatka hauduttamista muutama minuutti tai kunnes maitokin on imeytynyt ja puuro on sopivan paksuista. Lisää suola ja sekoita. Minusta tämä on aivan ihanaa puuroa, mutta jostain syystä se ei maistu lapsille niin hyvin kuin moni muu puuro.

Samalla tavalla teen Vääksyn Myllyn neljän viljan hiutaleista puuron, siitä tykkää lapsetkin. Jos vaan hiutaleita löytyy kaapista eikä esikoinen ole ehtinyt leipoa kaikkia kekseiksi.

ps. Huomaa kätevällä tavalla leikattu vesimeloni, vinkki on kiertänyt somessa jo jonkin aikaa.

Juhannuspuuhia osa 2: hedelmäpuiden istutusta

Juhannuksena tuli tehtyä muutakin kuin pullaa ja pannukakkua sekä saunottua ja uitua. Meillä oli pakattuna autoon kaikkien ruokien, vaatteiden ja harrastustavaroiden lisäksi 5 hedelmäpuun ruukkutaimea. Hyvin mahtui, mitä nyt lapset istuivat puiden keskellä toisella omenapuu korvassa.

Meillä on mökin vieressä alue, jossa ennen kasvoi muutama halava, ne halavat, joista yksi kaatui muutaman vuoden takaisessa myrskyssä. No ei ollut ihan seuraava kevät, jolloin ne kirsikat tulivat, mutta nyt tulivat. Istutettiin isän kanssa siihen kaksi luumua (Laatokan helmi ja Vilmitar) ja kaksi pensaskirsikkaa (Kirsa). Samalle alueelle olin jo aiemmin istuttanut mustaselja Maijan. Alueen reunalla kasvaa villivadelmaa, ja saa kasvaakin vielä ainakin toistaiseksi, sekä kurjenpolvea, sen toivon jopa lisääntyvän.

Alueelle oli kipattu aika reilusti lehmänlantaa, se jätettiin keskelle, ja sitä on tarkoitus poistetaankin vielä jonkin verran. Puut istutettiin suoraan hyvin rikottulle maanpinnalle, ja päälle tuotiin kottikärrykaupalla vanhaa kompostia, siitä samasta penkasta missä on useampi vuosi kasvatettu kurpitsaa. Maa on tällä paikalla kylmää pitkälle kevääseen (eli toivotaan että Vilmitar selviää), ja näin saatiin vähän kohotettua kasvupaikkaa. Isä aikoo tuoda vielä maata peräkärryllä tuohon alueelle, jotta alue saadaan kohoamaan kunnolla. Jotkut pelaavat uhkapelejä kortilla, minä pelaan puilla.

Istutettiin myös vielä yksi omenapuu, eli Punakaneli. Se mahtui  marja-aronian paikalle varsinaiseen marja- ja hedelmätarhaan, eli isoon korotettuun penkkiin. Tällä korotetulla alueella on kasvimaa, lipstikka, raparperi, kukkapenkki, viinimarjat, karviaiset, tyrnit (jos vielä selviävät), vadelmaa, kirsikkaa, kriikuna ja omenapuut. Aronia pääsi pellon laitaan pois paraatipaikalta. Nyt meillä on mökillä neljä nuorta omenapuuta: Pirja, kaksi Antonovkaa ja Punakaneli. Tarkoituksena oli kyllä, että siellä olisi yksi kutakin, eli yhteensä kolme puuta. Yksi niistä kuoli heti ensimmäisenä talvena muutama vuosi sitten, ja minä olin siinä uskossa koko ajan että se oli Antonovka. Harmittelin vielä, että lempiomenapuu oli se joka kuoli. Väitin sitten taimikaupassa isälle tomerasti vastaan, hän nimittäin tuli ostamaan kanelia. Antonovkan kanssa tulimme kaupasta, ja niin meillä sitten oli kaksi Antonovkaa eikä yhtään Punakanelia. Lupasin korjata virheeni, ja niin toin yhden Punakanelin noiden muiden puiden lisäksi. Se kuollut kaneli oli ollut hillittykasvuinen, nyt ostin normaalirunkoisen, jos se vaikka olisi kestävämpää laatua. Nyt vaan toivotaan hyviä kesiä ja talvia jotta puut pääsevät kasvun alkuun.

Juhannuspuuhia: strutsinmunaa ja pannukakkua

Strutsinmuna siskon käsissä (en sano mitä siskonmies kommentoi)

Taas kerran takana on mitä parhain juhannus. Taidan olla samaa mieltä siskon kuopuksen kanssa siitä, että juhannus on vuoden mukavin juhla. Saunomista ja uimista (olkoonkin että vesi oli +14 astetta) tuntitolkulla useampana päivänä, kokot sekä juhannusaattona että -päivänä, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa, mitä sitä muuta kaipaakaan. 

Juhannukseen mahtui myös maatilamatkailua eli kävimme katsomassa strutseja ja muita lintuja ja eläimiä Kilkkilän farmilla, Ostimme sieltä yhden strutsinmunan. Strutsinmuna vastaa n. 20-23 tavallista kananmunaa. Halusimme säilyttää munan kokonaisena, se onnistui siten, että päähän porattiin reikä, jonka jälkeen munan sisus rikottiin tikulla ja ravistettiin sisus reiästä kulhoon. Isä porasi ensi pienellä poranterällä pienen reiän, jonka jälkeen isommalla poranterällä pystyi tekemään sellaisen reiän, josta sisuksen sai ulos. Kuori oli sen verran kovaa, että isä ja sisko saivat tehdä ihan tosissaan töitä saadakseen riittävän ison reiän aikaiseksi.

Pienellä poranterällä ensimmäinen reikä

Isä poraa, sisko pitää munaa ja minä kuvaan

Muna on rakenteeltaan paljon juoksevampaa kuin kananmuna, esikoisen mielestä se näytti ja tuntui ihan munamaidolta. Munaa voi myös pakastaa, ja pakastinkin isoa lettutaikinaa varten sopivan annoksen. Sen lisäksi käytin pari desiä pullataikinaan sekä tein  pannukakun.

Elocktrolux assistent pyörittää pullataikinaa

Kuvassa on tulossa pullataikina. Muutama viikko sen jälkeen kun olin ostanut oman Ankarsrum Assistentin mies tulee työmatkalta ja kertoo nähneensä "samantyylisen laitteen paitsi että se on Electrolux Assistent". Kerroin miehelle, että Ankarsrum on ollut Electrolux 90-luvun puoliväliin saakka... Seuraavalla työmatkalla hän kävi samalla kirpparilla, ja löysi laitteen puoleen hintaan edellisviikon hinnasta. Mies putsasi koneen, kiillotti kulhon ja muut metalliosat, ja loistavasti toimiva kone oli käyttövalmis. Eli minulla ei ole vain yhtä assistenttia, vaan kaksi! Kone pääsi mökkikäyttöön, ja nyt tein ensimmäisen pullataikinan. Strutsinmunalla tuli ihan loistavaa pullaa, kohosi todella hyvin ja maistui ihanalle.

Tyhjä kuori ja vieressä munan sisältö kulhossa

Pannukakkua varten olin laittanut munaa jääkaappiin odottamaan seuraavaa aamua. Pannukakun tein näin:

4 dl strutsin munaa

6 dl maitoa

4 dl jauhoa

2 tl suolaa

voita
sokeria

Vatkaa kaikki ainekset sekaisin, anna taikinan turvota puolisen tuntia. Kaada taikina leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Lisää vähän voinokareita. Paista 225 asteessa 30-35 minuuttia. Ripottele vähän sokeria päälle heti. Syö hillon tai marjojen kanssa, tai ihan sellaisenaan. Maukas, miedon makuinen pannukakku, parempi kuin kananmunilla tehty. Paljon parempi.

Paras pannukakku mitä ollaan syöty, kaikkien mielestä

Appelsiinisuklaamutakakku

Juhannus oli se seuraava sopiva hetki, jolloin tein sen esikoisen kehittelemän version suklaalakritsimutakakusta. Kuten tuossa aikaisemmassa postauksessa totesin, niin lapset vierastivat lakritsin makua, mutta esikoinen keksi miten muokata kakkua niin, että se maistuisi lapsillekin, Ja maistuihan se, ihan kaikille!  Kummipoika pyysi reseptiä, että voi tehdä samanlaisen, tässä se tulee. 

Tämä kakku maustettiin appelsiinisuklaalla, muuten käytettiin pelkkää taloussuklaata, ja kakku koristeltiin tällä kertaa appelsiinimarmeladilla täytetyillä macaron-kekseillä (värjäsin keksit oranssiksi keltaisella ja punaisella värijauheella). Nyt oli ensimmäinen kerta kun keksit eivät onnistuneet minusta ihan hyvin, epäilen että käyttämäni kananmunat olivat liian pieniä. Olisi pitänyt lisätä yksi muna lisää. Maku oli hyvä, ulkonäkö ei niinkään, ja laiskuuttani tein niistä turhan isoja.

voiteluun voita ja mantelijauhetta

100 g taloussuklaata
100 g tummaa appelsiinisuklaata

100 g voita

4 kananmunaa

4 dl tomusokeria
1 rkl appelsiinilikööriä (voi jättää pois)

1½ rkl maissitärkelysjauhoa

1 tl vaniljasokeria

ripaus suolaa

150 g tummaa suklaata

1 rkl voita

100 g tuorejuustoa

1½ dl kermaa

1 rkl tomusokeria

n. 12 appelsiini-macaronkeksiä

Pingota leivinpaperi 24 cm halkaisijaltaan olevan irtopohjavuoan pohjalle (ohjeessa 20). Voitele reunat ja jauhota mantelijauheella (tämän jätin tekemättä).

Sulata suklaat ja voi varovaisesti, mieluiten vesihauteessa, sekoita sileäksi ja siirrä jäähtymään. Erottele keltuaiset ja valkuaiset omiin kulhoihin. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota keltuaiset ja tomusokeri. Yhdistä maisstärkkelys ja vaniljasokeri ja siivilöi ne keltuaisvaahtoon, sekoita tasaiseksi. Lisää suklaa-voiseos, likööri (jos käytät) ja ripaus suolaa, sekoita. Kääntele valkuaisvaahto varovaisesti joukkoon. Kaada taikina vuokaan ja paista 180 asteessa n. 20-25 minuuttia. Kakku saa jäädä keskeltä löysäksi, sillä jäähtyessään se kiinteytyy. Eikä haittaa jos kakku lätsähtää, sillä se päällystetään kuitenkin.

Valmista kuorrutus: sulata suklaa ja voi varovasti, anna vähän jäähtyä. Vatkaa tuorejuusto notkeaksi. Vaahdota kerma toisessa kulhossa ja sekoita juustoon. Mausta vaahto sokerilla, lisää lopuksi suklaasula. Levitä kuorrutus kakun päälle heti, sillä se jähmettyy nopeasti. Pidä kakku jääkaapissa tarjoamiseen saakka ja koristele kakku macaronkekseillä jos haluat. Kakku on hyvää ihan sellaisenaan, eli keksejä ei ole pakko tehdä/käyttää.

Juhannus 2015

Mitä kuuluu juhannukseen? Juhannuskimppu tietenkin, seitsemää erilaista kukkaa maljakossa. Savusaunassa saunomista ja uimista +14-asteisessa vedessä (viime vuoden ennätyskylmä vesi ei siis ollut kauaa ennätyskylmää). Juhannuskoivut ulko-ovien molemmin puolin ja pihlaja saunan porstuassa. Hyvä ruoka ja juoma ja sukua ympärillä. Siinä sivussa voi istuttaa muutaman luumupuun, kärrätä multaa kottikärrykaupalla, istuttaa uusia kurpitsoja korppien tuhoamien tilalle ja sen sellaista.

Kesän ensimmäinen lehtikaalisalaatti

Se on kuulkaas lehtikaali sesongissa nyt, ainakin minun palstalla. Minä pidän tuosta Red Russian -lajikkeesta todella paljon. Se on ensimmäisiä lehtikaaleja mitä olen omasta maasta maistanut, sillä se kasvaa nopeammin kuin kähärälehtiset lajikkeet. Se on tuollaisena pienenä tuoreena lehtenä pehmeää ja miedon makuista, mutta silti siinä maistuu selvästi kesä ja klorofylli. Käytän sitä alkukesästä salaateissa tuollaisenaan, mutta myöhemmin valmistan sitä kuten mitä tahansa muutakin lehtikaalia. Kun ottaa alimmaisia lehtiä, kasvin kasvu ei tunnu kärsivän ja satoa riittää koko kesän ja syksyn. Jos noita ensimmäisiä, alimmaisia lehtiä ei kerää, ne muuttuuvat kesän aikana keltaisiksi, eli kannattaa hyödyntää ne tässä vaiheessa. Muut lehtikaalini, joita on muistaakseni jotain 7-8 lajiketta kasvamassa, ovat edelleen aivan pieniä, eikä niitä kannata vielä kerätä. Samaan aikaan kylvetty kaikki, eli Red Russian on tosiaan nopeakasvuisempi.

Minä tein nyt helpon salaatin etäpäivän lounaaksi. Raaka-aineilla ei oikeasti ole mitään väliä, kunhan ne ovat hyviä ja että niitä on kaapissa. Huuhdoin ja pilkoin kaalia reilun kourallisen, lisäsin pilkottua tomaattia, hyviä oliiveja ja vuolin päälle vähän hyvää parmesania. Kastikkeeseen laitoin teelusikallisen hyvää balsamicoviinietikkaa ja kaksi teelusikallista hyvää oliiviöljyä sekä maustoin sen aavistuksella suolaa ja kahdella aavistuksella sokeria. Lisäksi söin savukalaa hyvän saaristolaislimpun päällä, ja taas jaksoi jatkaa töitä. Oikeasti ihan parhaita lounaita aikoihin, ja tämän vuoden paras salaatti tähän mennessä, tuli oikein hyvä mieli niin hyvästä ruuasta.

Salaattia syödessä sitä muisti taas että miltä se kesä maistuu. Ja muistaa että miksi sen savimaan kanssa jaksaa puuhastella, tälläiset hetket ovat kertakaikkiaan kaiken sen työn arvoisia. Ja kuvathan on taas napattu vauhdissa kännykällä.

sauvajyvänen 4 v

Aika menee melkoista kyytiä. Sen huomaa oikeastaan kaikesta muusta paitsi itsestä (jossei lasketa sitä, ettei enää jaksa valvoa ja olla skarppina seuraavana päivänä kuten ennen, tai ei muista kaikkea kuten ennen). Lapset kasvavat vaikka saankin vielä hetken olla perheen toiseksi pisin, puut kasvavat (miten ne kaikki lapsena/teininä istuttamani puut ovat jättiläisiä nykyään?) ja lapsuusmaisemia ei enää tunne tai paikan päällä iskee haikeus. Ja tämä blogikin on jo neljä vuotta vanha, aika paljon omaa historiaa mahtuu siihenkin, isompia ja pienempiä asioita. Vihjeitä löytyy ripoteltuna siellä täällä, ja kirjoitukset ovatkin välillä vähän päiväkirjamaisia.

Tämän neljän vuoden aikana bloggaaminen on muuttunut aika paljon, ainakin ruokablogit. Tai ei niinkään oma jämähtänyt bloggaaminen, mutta blogimaailma ympärillä kylläkin. Kaupallisuus on tullut entistä laajemmin mukaan, ja tänä aikana monet alkuaikojen suosikkiblogit ovat muuttuneet niin totaalisesti, etten enää aikoihin ole jaksanut seurata niitä. Osa blogeista on selvästi jonkun kaupan alla, se on selkeää ja reilua, mutta jää seuraamatta silti. Osa on muuttunut pelkäksi yhteistyö-blogeiksi, eli sellaisetkin jäävät seuraamatta. Aivan kuten he sanovat että tekevät mitä tykkäävät, minäkin seuraan mitä tykkään.

Myös kaikenlaisia blogitapahtumia ja -kilpailuja on ollut paljon, niihinkin olen vähän kyllästynyt, varmaankin sen takia, että vaikka blogeja on tullut paljon lisää, niin näissä tapahtumissa pyörii aina samat tyypit. Vuosien aikana on jo oppinut mitä mahtisanoja kukakin käyttää, ja se on käynyt vähän puuduttavaksi. Joku tapahtuman järjestäjä voisi repäistä ja kutsua mielenkiintoisia uusia bloggareita tapahtumiinsa (ei kuitenkaan minua, hih), ehkä niiden seuraaminen voisi alkaa kiinnostaa uudestaan.

Luin edelliset "synttäri"bloggaukseni läpi, ja huomasin että olen aiemmin miettinyt bloggaamisen jatkamisen mielekkyyttä. Viime aikoina en ole sellaista miettinyt, vaan oikeasti olen ihan tyytyväinen. Blogi on oma reseptikirja, muistikirja, viljelykalenteri ja mitä vielä. Ja jos blogia tullaan katsomaan kuukausittain kymmenisen tuhatta kertaa ja yli, niin kyllähän täällä käy muutkin kuin sukulaiset ja työkaverit. Samalla jämähtäneellä linjalla jatkan edelleenkin, eli muutoksia ei taida kannattaa odottaa ainakaan toistaiseksi. Toki aina voi toivoa ja ehdottaa uudistumista, toteutusta en kuitenkaan lupaa.

Lounastamisesta

Lounaalla on väliä. Se katkaisee työpäivän ja samalla on mahdollista vaihtaa kuulumisia työkavereiden kanssa tai tavata ystäviä joita muuten ei muka ehdi tavata. Sellainen pieni päivän piristys jonka jälkeen jaksaa taas puurtaa loppupäivän. Tämä siis silloin kun ruoka (ja seura) on hyvää. Mutta yllättävän vaikea on löytää hyviä lounaspaikkoja jopa ihan keskellä isoa tarjontaa.

Kun pari vuotta sitten vietin kotimaisen ruuan lokakuuta, suurin haaste oli juuri lounasruuassa. Jos halusi syödä kotimaisista raaka-aineista tehtyä ruokaa, täytyi tyytyä omiin eväisiin. Sekin on ihan jees, mutta kun kotona syö aina omatekemää ruokaa, niin vaihtelu virkistää edes silloin tällöin.

Minusta hyvä lounasruoka on:
-sesonginmukaista
-kotimaista niin pitkälle kuin järkevästi mahdollista
-kasvispainotteista
-ruoka tehdään (ainakin suurimmaksi osaksi) paikan päällä raaka-aineista
-hyvä tee ja kahvi
-toimivaa (jonotukseen/odotukseen ei mene kohtuuttomasti aikaa) ja lähellä (ettei matkaan mene kohtuuttomasti aikaa)
-iloinen palvelu on bonusta

Listaan olisi ehkä voinut vielä lisätä hävikin minimoinnin, eli hyvässä lounaspaikassa ei pitäisi tulla hävikkiä. Sen voi hoitaa monella tapaa, edelläkävijät ovat palanneet vanhaan eli myyvät ylijäänyttä ruokaa edullisesti kotiin vietäväksi, lahjoittavat vähävaraisille tai jatkojalostavat sitä seuraavan päivän lounaalle.

Lista on pitkä, mutta aika perusjuttuja kuitenkin joten tämän ei luulisi olevan vaikeaa, mutta yllättävän vähän tällaisia paikkoja tuntuu olevan. Päätin että en mainitse nimiä, toteanpahan vaan että tällä hetkellä työpaikan lähellä on ainoastaan yksi paikka jossa täyttyy kaikki kriteerit, ja muutama muu jossa täyttyy melkein kaikki. Näiden välillä sitten tehdään valintoja ja kompromisseja päivittäin.

Minä yritän yleensä olla purnaamatta teestä, sillä en halua antaa teenjuojista kuvaa hankalina ihmisinä. Mutta mietin edelleen, että mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että suuri osa teenjuojista haluaa juoda mustaa tavallista teetä. Ja koska se tee pitää yleensä hauduttaa itse pussista, sen veden pitää olla riittävän kuumaa. Lounaan päälle nautitun juoman tarkoitus on piristää, joten en kaipaa mitään yrttiteetä, vihreää teetä, forestfruittia, keisarinmorsiainta tai mitään muutakaan mihin on lisätty ties mitä aromiaineita, hituja ja puruja. Ja riittävän kuumaa vettä sen kanssa. Haluan ihan vaan teetä, hyvää mustaa teetä, ja niin haluaisi moni muukin. Työkavereilla voi olla kahvi-issueita (eli voi boikotoida lounaspaikkaa, jos sieltä ei saa kunnon kahvia), mutta teenjuoja saisi boikotoida lähes jokaista paikkaa. Onneksi löytyy se pari poikkeusta sentään, jossa tietää saavansa hyvää teetä hyvän ruuan päälle.

Jatketaan suosimalla hyviä lounaspaikkoja ja nautitaan lounashetkistä, jos vaikka hyvien lounaspaikkojen valinnanvara kasvaisi.

Alkukesän mökkipuuhia

 

Epäilys kevättöiden mielekkyydestä pyyhkyityi tänä viikonloppuna kertaheitolla pois. Kylvin mökin kasvimaan, ja se oli erityisen mukavaa tänä vuonna, maa oli taas valmiiksi hyvin muokattu ja sekaan oli käännetty iso määrä palanutta lehmänlantaa. Isä teki taas penkit valmiiksi, joten minä pääsin suoraan kylvämään hyvään maahan. Tänä vuonna oli pelkkää tuttua siementä, porkkanaa, punajuurta, salaattia, tilliä, persiljaa, naurista, hernettä, papua, härkäpapua ja tietysti sipulia. Sipuli jäi vajaaksi, sillä istukassipulit olivat loppu joka paikasta. Nyt toivotaan että sisko vielä löytää jostain, ja saataisi vähän lisää sipulia maahan juhannuksena.

Kurpitsapenkin tein lantakasaan. Katsotaan miten tänä vuonna käy. Paikka on aavistuksen valoisampi kuin edellinen paikka, toivotaan että valo ja lämpö riittävät, eikä ravinteita ole ihan liikaa. Lantakasan takana olevat korret on tarkoitus levittää, kärrätä päälle vähän maata ja tehdä alueesta perunamaa, ehkä jo ensi vuonna.

Kitkin kaikki tärkeimmät marjapensaat, eli kaikki viisi keltaista karviaista ja viherherukan sekä tyrnit (poikatyrni piti uusia, edellinen kuoli). Jos nämä kaksi tyrniä eivät nyt menesty, sitten luovutamme, ja toteamme ettei tuo penkka vaan ole sopiva kasvi pioneerikasville. Kukkapenkkien kitkeminen, hoito ja suunnittelu jää juhannukseksi. Myöhässä olen silloin, mutta lyhyessä viikonlopussa ei vaan ehdi kaikkea. Vihreys on tähän aikaan vuodesta suoraan pakahduttava, etenkin kun sen lisäksi on tuijottanut lähinnä vaan harmaata savimaata.

Kitkin myös vadelmat (ylin kuva), lisäsin alle reilusti lehmänklantaa ja isä laittoi talvella kaatuneesta katajasta tukikepit. Naru vielä puuttuu. Kasvu näyttää hyvältä, ja eiköhän lannoitekin riitä ainakin tälle vuodelle.

Mustaseljan istutin paikkaan, johon on tarkoitus laittaa myös luumua ja pensaskirsikkaa. Toivotaan vaan että paikka ei ole liian kylmä. Tuossa on nyt yksi pistokas ja yksi siementaimi, samanlaiset laitoin myös kotiin pihalle. En sitten uskaltanutkaan laittaa kaikkia samaan paikkaan, jos se ei menestykään mökin savimaassa. Paransin maata reilusti kompostinpohjalla, soralla ja vähän lantaa sekaan. Sain nämä taimet Kielometsästä, mustaselja Maijan historiasta voi lukea tuolta (minä kyynelehdin aina kun luen tekstin). Toivotaan että saan paljon kukkia tulevaisuudessa.

Muistilappu itselle - kirsikkatomaatit

Tänä vuonna kylvin tomaatit, ihan kaikki lajikkeet, maaliskuun puolessa välissä. Ensi vuonna pitää muistaa kylvää kirsikkatomaatit vasta reilusti huhtikuun puolella. Tiedän kyllä muiden sanomana, että kirsikkatomaatit venyvät honteloiksi jättiläisiksi jos ne kylvää liian aikaisin, mutta eihän sitä usko ennen kuin itse kokee. Nyt on sitten kirsikkatomaatit ruukutettu niin, että reilun metrin verran vartta on upotettu ruukkuun, toivottavasti eivät katkeile siellä mullan alla. 

Tänä vuonna olen karaissut taimia tosi huonosti, jos ollenkaan, en vaan ole ollut riittävästi kotona hyvän sään aikaan, enkä huononkaan. Että katsotaan mitä tästä vielä seuraa, hyvä alku voi kaatua tähän loppukevään ja alkukesän kiireisiin. No, ei sitä satoa tullut viime vuonnakaan, vaikka alku oli hieno ja kaikkien oppien mukainen. En tiedä olenko ollut tavallista väsyneempi, vai vetikö viime vuoden katovuosi mielen niin matalaksi että se vaikuttaa vieläkin niin, ettei toukotyöt ole kiinnostaneet samalla tapaa kuin yleensä. 

Parempaa nyhtöpossua katukeittiöstä

Lauantaina saimme juhlia suvun uutta ylioppilasta (onnea vielä kaikille muillekin uusille ylioppilaille ja valmistuneille!). Illalla oli tarkoitus tehdä palstahommia, mutta nukahdin sohvalle niin, että ilta meni siinä nukkuessa, sen verran viikon työt painoivat. Kaikki palstatyöt jäivät siis sunnuntaille, ja kuten eilisestä postauksesta näkyi, niin sain sen tehtyä mitä olin ajatellut viikonloppuna tehdä. Mutta koska työt jäivät eiliselle, ei ruuanlaitolle ollut muka kamalasti aikaa, siitä huolimatta että tiesin että pitää tehdä jotain joka jeesaa tätä(kin) hektistä viikkoa. Kaivoin pakastimesta villisian etulavan, ja ajattelin tehdä nyhtöpossua, kerrankin Jenni Häyrisen virallisen Katuruokaa-kirjan ohjeella. Ja kun sen olin päättänyt, oli luontevaa tehdä pitaleivät/sämpylät saman kirjan ohjeella, ja tietysti chipotle-majoneesia. Siinä olikin hyvä sunnuntaiateria kaiken kiireen keskellä. Lihaa jäi sopivasti myös tälle viikolle, eli vaikka en olisi kotona tekemässä ruokaa, niin muut saavat helposti mahansa täyteen.

Tämä on kyllä loistava ohje, suosittelen jos joku ei ole vielä kokeillut. Erikoisterkut siskolle, joka sanoo olevansa kyllästynyt samoihin ruokiin mitä tekee aina; tästä saa vähällä vaivalla hyvää ruokaa päiväksi pariksi. Samalla vaivalla voi tuplata ohjeen helposti

Liha:

1,6 kg villisian etulapaa (1,5 kg porsaan kassleria ohjeessa)

suolaa, pippuria

1 rkl ruokosokeria

1 dl vettä

Hiero lihan pintaan suolaa, pippuria ja sokeria. Laita liha pataan (tai vuokaan), lisää vesi ja peitä kannella (tai foliolla). Paista possua uunissa 150 asteessa viitisen tuntia tai yli.

Kastike:

öljyä

1 sipuli

3 vakosipulinkynttä

1 tl hunajaa

1 tl suolaa

1 rkl fariinisokeria

1 rkl Worcestershire-kastiketta (käytin muuten ajatuksissni HP-kastiketta)

1 tl sinappia

1 tl tabascoa (en käyttänyt)

1 rkl punaviinietikkaa

1 rkl savupaprikajauhetta (käytin vähemmän)

1 tl Aji Fantasy - jauhetta

1 tl savustettua Aji Cristalia (ohjeessa oli vaan 1 tl chilirouhetta)

400 g paseerattua tomaattia

Valmista kastike. Kuullota silputtuja sipuleita öljyssä, lisää mausteet ja tomaattimurska. Anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia, soseuta lopuksi sauvasekoittimella sileäksi. 

Ota liha pois padasta ja revi se suikaleiksi haarukoilla. Laita revitty liha uunivuokaan, lisää 2 dl valunutta paistolientä sekä kastike ja sekoita. Paista vielä 200 asteessa uunissa 20 minuuttia. 

Syötiin pitaleipien ja sämpylöiden välissä. Lisänä suikaloitua kaalia ja kurkkua sekä chipotle-majoneesia.