perjantai 21. elokuuta 2020

Etäpäiväkirja 10 - Lomalta paluu


Etäpäiväkirja on takaisin! Etätyöt jatkuvat edelleen, tällä hetkellä tuntuu, että hamaan tappiin saakka. Tarkoitus on kuitenkin käydä  loppuvuoden aikana toimistolla silloin tällöin, elokuussa kerran ja syyskuussa ihan useampana päivänä. Hakaniemen halli, Teemu Aura ja Pihka Lintis, tulossa ollaan! Olen ollut Hakaniemessä viimeksi maaliskuun puolessa välissä, ja huhtikuun alussa kävin nopeasti hakemassa näytön ja näppiksen kotiin. Ikävän arvaa.

Nyt olen ollut loman jälkeen töissä kaksi viikkoa. Piti ihan kalenterista tarkistaa, että tosiaanko niin vähän, tuntuu nimittäin ainakin kuukaudelta. Lomaltapaluu on ollut tänä vuonna erityisen vaikeaa, se 40 cm siirtyminen sängyn vierestä siihen työpöydälle ei ole ollut helppoa. Ehkä etätöihin siirtyminen loman jälkeen oli jopa vaikeampaa kuin kaiken alkaminen silloin maaliskuussa (vai kultaako jo aika muistot?). Koko tuleva syksy jännittää, ahdistaa ja ärsyttää.

Mutta onhan tässä kaikessa realismia mukana aivan eri tavalla. Lukujärjestykset ovat lentäneet aikaa sitten romukoppaan. Herään kyllä edelleen aikaisin ja aloitan työt ajoissa, mutta mikään muu ei oikeastaan enää päde. Nyt selvitään ja selviydytään sillä mitä on.

"Sillä mitä on", on minulla ollut mm. tämän viikon neljän päivän työputki mökillä. Töihin menee paljon aikaa, mutta kun herää aikaisin, voi uida auringon noustessa. Ja työpäivän jälkeen pääsee metsään. Voi käydä poimimassa viimeiset mustikat ja siirtyä alkavaan puolukkasesonkiin. Sienimetsissäkin olen iltaisin kävellyt, tosin se on ollut kävelyä tyhjän korin kanssa kuivuudesta ratisevassa metsässä. Sain juuri yhdelle aterialle riittävästi sieniä minulle ja isälle, valmiiksi kuivattuja kantarelleja ja lampaankääpiä. Muutenhan tämä viikko on syöty sitä mitä kasvimaalla on sattunut olemaan. Tämä on hyvä.

Näissä maisemissa

torstai 20. elokuuta 2020

Mustikkapiirakka Valamon luostarin omenapiirakan ohjeella


Terveisiä mökiltä jossa olen ollut etätöissä tällä viikolla. Kävin tiistaina mustikassa työpäivän jälkeen, päätin nimittäin poimia ensimmäisenä iltana sen verran mustikoita, että saataisi isän kanssa hyvät aamiaiset loppuviikolle. Mustikoita tulikin ihan huomaamatta 5 l (eli tämän vuoden mustikkasatoni on 80 l). Puolta ämpärillistä mekään emme saa aamiaisilla kulumaan, eikä mökin pienessä yläpakastimessa ollut tilaa (ei sillä että näitä viimeisiä kannattaisi pakastaakaan, sen verran mustikkakausi alkaa olla ohi). Eli pakkohan niitä mustikoita oli piirakkaankin kuluttaa.

Mökillä oli tällä kertaa ihan perusraaka-aineet, eli mustikkapiirakka oli tehtävä aika yksinkertaisin ainein. Mielessä oli Valamon luostarin omenapiirakka, sillä munia, sokeria ja jauhoja löytyy aina, ja kyllä siitä teemaidosta vähän joutaa muuhunkin. Onneksi keksin tämän piirakan, tuli nimittäin ihan älyttömän hyvä piirakka. Tein piirakan vähän pienempänä, en siis pellillistä, kun eihän sitä olisi saatu kahdestaan syötyä, ehkä aavistuksen kadutti tämä ratkaisu. Lisäsin kardemummaa taikinaan, koska se vaan on niin hyvää mustikan kanssa, ja täytyy sanoa että taidan lisätä seuraavan kerran omenapiirakkaankin. Sanoinko jo, että tuli todella hyvä piirakka, kannattaa kokeilla.

2 munaa
1½ dl sokeria
3 dl vehnäjauhoa
1½ tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
70 g voita
1 dl maitoa (tai vettä)

4-5 dl mustikkaa
2 rkl sokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauho, leivinjauhe ja kardemumma keskenään sekaisin, lisää munavaahtoon. Sulata voi ja kiehauta se maidon kanssa. Kaada ne kiehuvana taikinan joukkoon vatkaten samalla. Levitä taikina uunivuokaan ja ripottele päälle reilusti mustikkaa. Minä en nyt mitannut määrää, mutta laitoin niin paljon että pinta peittyi kokonaan mustikkaan. Ripottele päälle sokeria. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti (ja jos et malta odottaa, oli se hyvää kuumanakin).

En tiedä oliko se mustikoiden runsaus, ihanat illat mökillä vai mikä, mutta piirakka maistui niin ihanalta, että en muista näin hyvää mustikkapiirakkaa tänä vuonna syöneenikään. Ja niitä on syöty paljon.

tiistai 11. elokuuta 2020

Grillattu kyyhky


Tästä alkaa taas uusi riistavuosi: kyyhkysen metsästys alkoi eilen. Blogissa on useampi kyyhkyresepti vuosien varrelta, löytyy kastikkeita, patoja, keittoja ja sen sellaista. Ylivoimainen suosikkini on sesongin kyyhkysalaatti melkein päivälleen kahden vuoden takaa, mutta hyvää oli tämä grillattukin kyyhkynrinta.

Grillasin rintalihat ja keitin rangoista liemen, josta valmistin kastikkeen. Lisäksi syötiin metsän ja kasvimaan antimia, elokuu on se runsain suomalainen ruokakuukausi syyskuun ohella.

6-8 kyyhkyn rintapalaa
2-3 rkl öljyä
2 tl punaviinietikkaa
tuoretta rosmariinia, timjamia ja oreganoa
viherpippuria
suolaa

Irrota kyyhkyn rintalihat. Nuiji lihoja vähän ohuemmaksi ja laita ne maustumaan öljyyn, jossa on vähän etikkaa, silputtuja yrttejä ja suolaa. Anna rintapalojen maustua sillä aikaa kun keität liemen ja kastikkeen.

Grillaa lihat kunnolla kuumassa grillissä, muutama minuutti puoleltaan, riippuen siitä kuinka kypsäksi haluat ne. Olisin voinut nuijia lihat vielä ohuemmaksi, vaikka nopeasti nuokin valmistuivat.

Vaalea liemi:
kyyhkyjen rangat
porkkanaa, sipulia, selleria
valko- ja maustepippuria

Laita rangat kattilaan veden kanssa. Nosta kiehuvaksi ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu. Lisää sen jälkeen pilkotut kasvikset ja pippurit. Keitä lientä n. tunnin verran tai yli, aika ei ole tarkkaa. Siivilöi liemi, keitä sitä vähän kasaan. Ota lientä muutama desilitra, suurusta vehnäjauholla, lisää suolaa ja pippuria ja pikkuloraus kermaa. 


On tämä, lautasella on kyyhkyä, kantarelleja ja mustikoita metsästä, parsakaalia, perunaa ja sipulia palstalta. Kermaa lukuunottamatta kaikki itse metsästettyä, kerättyä ja kasvatettua.

perjantai 7. elokuuta 2020

Kuukauden tee: Vadelmainen teecocktail


Tiedättekö, elokuu on sellainen marjakuukausi, että minun on ihan pakko julkaista toinenkin kuukauden tee. Samaan aikaan kun olen poiminut 60 l mustikoita, olen poiminut vadelmaa enemmän kuin koskaan, sitä on tänä vuonna ihan hillittömät määrät. Meillä on ihan mökin lähellä isoja aukkoja, entisiä tattimestoja, nykyisiä vadelma-aukioita. Marjaa on tänä vuonna niin paljon, ettei ne poimimalla lopu (raivaamalla kylläkin).

Minulla oli lukiossa ystävä, joka opiskeli venäjää ja fanitti venäläistä ruokakulttuuria. Muistan vieläkin, reilusti yli 30 vuoden jälkeen, kuinka minusta oli jännää ja mielenkiintoista, kun hän kertoi siellä juotavan vahvaa mustaa teetä vadelmahillon kanssa. Tämä drinkki on sille muistolle ja ystävyydelle:

2 cl kirkasta viinaa (esim. Koskenkorva)
2 cl Pihamaan Jalovadelmaa (tai muu vadelmalikööri)
2 cl paseerattua vadelmaa
10 cl mustaa teetä
6-10 cl kuplavettä
jäätä
jäisiä vadelmia

Aloita juoman valmistaminen teen hauduttamisella. Minulla oli nyt China Keemum OP -teetä. Anna teen jäähtyä kylmäksi. Paseeraa myös vadelmat. Kokoa juoma lasiin: mittaa alkoholit, paseerattu vadelma/vadelmamehu ja tee. Sekoita ja jatka juoma kuplavedellä. Lisää jäät sekä jäisiä vadelmia koristeeksi.

Ihana juoma, ihan älyttömän hyvä. Koska juoma ei ole juurikaan makea, sopii se hyvin myös aperitiiviksi.

Pari vinkkiä:

  • Jos vadelmat (villivadelma parasta) ovat olleet pakastimessa, niitä ei tarvitse paseerata. Sulatuksessa irtoaa riittävästi vahvaa mehua, jonka voi suoraan lusikoida juomaan. 
  • Kannattaa pakastaa komeimmat vadelmat irrallisina ja siirtää ne rasiaan/pussiin jäisinä. Sen jälkeen niitä on helppo käyttää koristeina.
  • Kannattaa yrittää saada käsiin tuota Pihamaan Jalovadelmaa. Se on valittu kahteen kertaan vuoden tilaviiniksi, eikä suotta! Se taidetaan luokitella viiniksi, mutta minä käytän sitä liköörin tapaan monessa.
  • Upean mocktailin saat jättämällä alkoholit pois ja käyttämällä 4 cl paseerattua  vadelmaa, halutessa voi lisätä hyppysellisen sokeria.
  • Tämä toimii myös lämpimänä drinkkinä, kokeilin nimittäin likööriä ja vadelmamehua kuuman teen kanssa ilman kuplavettä. Ihana lämmin drinkki-idea talveksi! 

maanantai 3. elokuuta 2020

Kuukauden tee: Mustikkainen jäätee

Vihreä mustikkainen jäätee

Nyt on hyvä mustikkavuosi, ainakin täällä päin, todellakin on. Olen kerännyt 60 l mustikkaa, ja vaikka paljon on syöty tuoreeltaan ja vähän keittänyt kuningatarhilloksi, on mustikkaa kertynyt pakastimeen talven varalle enemmän kuin vuosiin. Parin ämpärin kanssa (tai no, aina 9 l kerrallaan koska #pyörällämetsään) pääsin siihen erinomaisen mustikkavuoden määritelmääni, eli tunti ja ämpäri, muiden kanssa jouduin vähän tekemään enemmän töitä. Ja nopein ämpäri täyttyi niin, etten siirtänyt ämpäriä kertaakaan, keräisin vain säteittäin poimurillisen toisensa jälkeen ämpärin ympäriltä.

Tähän aikaan vuodesta luonteva kuukauden tee on tietysti mustikkainen. Drinkkejä odottavat joutuvat odottamaan vielä yhden kuukauden, nimittäin tässä tulee raikas jäätee virkistämään hikisiä marjastuspäiviä.

Tavallisesti juon jääteeni ihan yksinkertaisesti hyvää teetä jäähdytettynä jään kanssa ilman mitään makeutusta tai kuplia, mutta onhan tämä näin tehden vähän parempaa. Jos haluaa juoda jääteen ilman kuplia, voi teen hauduttaa suoraan sopivaksi. Nyt jääteen pohjana on vihreä tee (mustikka-passion) tai musta tee "Mors lilla Olle", kumpikin ostettu Teahouse of Wehmaisilta

3 dl vahvaa vihreää mustikka-passionteetä
tai 3 dl vahvaa mustaa Mors lilla Olle -teetä
(tai jotain muuta mustikkaista teetä)
1-2 tl sokeria

n. 5 dl kuplavettä
jäitä
mustikoita 

Hauduta vahva mustikka-passiontee tai Mors lilla Olle -tee (tai joku muu mustikalla maustettu tee), minä käytin nyt 5 tl kolmeen desiin joko 80- (vihreälle) tai 100-asteista (mustalle) vettä. Hauduta 3-4 minuuttia ja mausta pienellä määrällä sokeria niin halutessa. Jäähdytä jääkaappikylmäksi. Kaada tee kannuun ja lisää kuplavettä sekä jäitä. Koristele mustikoilla. Näitä kumpaakin olen juonut jo monta kannullista tämän kesän aikana.

Musta mustikkainen jäätee