lauantai 23. joulukuuta 2023

Aatonaaton kalapöytä jouluna 2023


Tänään söimme perinteiseen tapaan joulun kalat, huomenna syödään kinkkua ja laatikoita. Tilasin kalat taas Maxin kalasta kotiinkuljetuksella, eilen olikin melkoinen myräkkä kaikilla kuskeilla. Hauki oli miehen kalastamaa ja minun tekemää, kaikki muut kalat Maxilta. 

Tämäkin joulu on paperiserviettien joulu, kaikki valmistelut ovat olleet vähän vähissä työkiireiden takia. Mutta sentään joululauluja olen kuunnellut lähes nonstoppina monta viikkoa, ja joululeffoja on tullut katsottua melkoisen monta. Joulun ruuat on tehty yhtä perinteisesti kuin kaikkina muinakin vuosina, eilen leivoin vielä taatelikakun ja tänään (!) tein puolikkaan piparitaikinan koska lapset haluavat leipoa pipareita huomenna. Niin, ja kinkku on paistettu pönttöuunissa, samoin tuuvinki. 

Kalapöytä oli hyvin perinteinen ja vähän yksinkertaisempi kuin joskus muulloin. Balsamico-hauen tein kuten viime vuonna, paitsi balsamicon sijaan käytin omenaviinietikkaa (koska sitä oli kaapissa pari pulloa) ja ripauksen fariinisokeria, muuten tein ohjeen mukaan. 


Lohenmäti, ranskankerma ja sipuli
Savulohitahna
Suolakeksejä, ruiskeksejä, saaristolaisleipää ja ruisleipää

Graavit lohi ja siika
Lämmin- ja kylmäsavulohi
Silli ja suutarinlohi
Balsamico-hauki
Peruna

Sienisalaatti
Vihreä salaatti
Rosolli

Kotikalja, vichy, cokis


Tänä vuonna tiedän ainakin kolme perhettä, jotka aikovat jakaa jouluruuat samalla tapaa, niin siistiä. Kuten työkaverini joskus sanoi, tämä on sitä luovaa perinteiden uudistamista. 

Minulla olisi luonnoksina vaikka kuinka paljon riistareseptejä ja protukokkailuja ja sieniruokia, mutta en vaan saa niitä julkaistua, en sitten millään, en muista edes kuvia ottaa. Taitaa olla aika toivottaa hyvää joulua ja kaikkea mahdollista hyvää tulevalle vuodelle! Ja kiitos kaloista 💚

lauantai 25. marraskuuta 2023

Marraskuun synttärit ja mansikka-browniekakku



Marraskuun synttärit on taas vietetty, tällä kertaa vähän isommalla porukalla: meitä oli yhteensä 17 💚 Ruokana oli lasten toiveiden mukaisesti lihapullia (kaupan!), prinssinakkeja, italiansalaattia (3Xannos), vihreää salaattia ja suolakurkkuja. Juomana oli mehuja ja vettä. Aika helppoa ja nopeaa, mutta tässä vaiheessa vuotta ja tässä työtilanteessa aika se mihin pystyi. 

Kakkukahveille kuopus toivoi perinteisesti hedelmäsalaattikakun ja esikoisen viimeinen teinivuosi alkoi mansikka-browniekakulla. Resepti löytyi Mari Pihlajamäen tekemänä Pakkasmarjan sivulta. Muokkasimme ohjetta jonkin verran, jätimme esim. pähkinät vaan pois. Alkuperäisen ohjeen voi katsoa tuolta pakkasmarjan sivuilta, siinä yhdestä annoksesta tuli 12 leivosta, mutta me teimme yhden annoksen suoraan kakkuvuokaan (22 cm). Hedelmäsalaattikakku oli kuuden munan kakku, brownie-kakkuja oli kaksi ja korvapuusteja varten tein 7,5 dl taikinan. Kakkuja jäi vähän seuraavalle päivälle, ja pullat menivät melkein kaikki (!) sen jälkeen kun vähän oli annettu kotiin viemisiksi. Juomina oli kahvia, Ceylon-teetä ja limsoja.

Esikoinen leipoi omat kakkunsa, teki vihersalaatin ja kävi kaupassa, kuopus laittoi astiat esiin ja kumpikin osallistuivat siivouksiin. Mitenköhän sitä selvisi näistä järjestelyistä silloin kun lapset oli pienempiä?

Brownie-pohja:


200 g  taloussuklaata
200 g  voita
4 dl  tomusokeria
3 kananmunaa
1,5 dl  vehnäjauhoja
2 tl  vaniljasokeria

Sulata suklaa (joko mikrossa varovasti tai vesihauteessa). Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja tomusokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää vehnäjauhot ja vaniljasokeri, sekoita varovasti tasaiseksi, lisää sulatettu suklaa ja sekoita. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa n. 35 minuuttia (tai vähemmän riippuen uunista). Anna jäähtyä kokonaan. 

Mansikkamousse


300 g  mansikkaa
2 dl  vispikermaa
250 g  mascarponea
1 dl  tomusokeria
noin 0,5 dl  vaniljakreemijauhetta

Soseuta mansikat esim. sauvasekoittimella. Vatkaa kerma ja mascarpone kuohkeaksi vaahdoksi, lisää tomusokeri ja vatkaa tasaiseksi, sekoita myös mansikkasose joukkoon. Lisää lopuksi vaniljakreemijauhe ja sekoita tasaiseksi. Kaada mousse jäähtyneen pohjan päälle, anna jämäköityä ainakin vähän aikaa tai yön yli.

Esikoinen koristeli kakun kukilla ja kuivatuilla mansikoilla. Ja pitihän ne kynttilätkin olla. Hyvä kakku, ihan tosi hyvä!

sunnuntai 22. lokakuuta 2023

Pieni hirvenpaisti pönttöuumissa


Onhan se lämmityskausi alkanut meilläkin, minä olen tehnyt kerran aiemmin tulet ja mies useamman kerran. Ollaan poltettu amerikan sängyn puukehikkoa, jotain kovaa paukkuvaa pohjoisen puutahan se on ollut. Tänään kylläkin lämmitin uunin ihan kotimaisella koivulla ja lepällä. 

Sain isältä pienen hirvenpaistin, jonka päätin heti saadessani valmistaa pönttöuunissa. Sunnuntai oli hyvä päivä tehdä tulet jo päivällä, nauttia tulista ja valmistaa riistasunnuntain hyvä ruoka pönttöuunissa. Tulikin erinomaista lihaa, ihanaa kastiketta ja hyvää muusia.


1,7 kg hirvenpaisti
2 rkl öljyä
1 rkl (savu)paprikajauhetta
1 tl chili-hiutaleita
3 tl pippureita morttelin kautta
2 tl timjamia
2 tl suolaa
1 tl fariinisokeria
1 tl punaviinietikkaa

1 varsisellerin varsi
1 sipuli
1 porkkana
pala palsternakkaa
2 dl vettä

Siisti paisti tarvittaessa. Sekoita kaikki mausteet öljyyn, hiero seos lihan pintaan ja jätä maustumaan huoneenlämpöön.

Tee tulet pönttöuuniin. Kun uunissa jäljellä enää pieni hiillos, pilko kasvikset ja laita uunivuokaan pohjalle, lisää vähän vettä. Nosta paisti kasvisten päälle ja laita uunivuoka pönttöuuniin ritilän päälle. Paista haluttuun lämpötilaan. Minulla paisti oli uunissa nyt 1 h 15 minuuttia, ehkä tuntikin olisi riittänyt (ainakin minulle). Siirrä paisti folion alle tasaantumaan ja valmista sillä aikaa kastike, perunamuusi ja salaatti.

Upea hirvikastike


liemi uunivuuasta
2 dl kuumaa huuhteluvettä
1½ rkl vehnäjauhoa
1 dl kermaa
suolaa tarvittaessa

Siivilöi liemi kattilaan. Kaada vuokaan vähän kiehuvaa vettä, heiluttele ja kaada sekin kattilaan. Sekoita vehnäjauho joukkoon, anna suurustua. Mausta kermalla, tarkista suola. Jos lihasta valuu vielä nestettä, sekoita sekin vielä kastikkeen joukkoon. Tämä kastike!

Paisti syötiin perunamuusin, tuon kastikkeen, kyssäkaalin ja salaatin kanssa, lisänä oli vielä puolukkahyytelöä. Niin hyvä ruoka!

lauantai 21. lokakuuta 2023

Sorsawokki



Nopea arkiruoka voi olla tällaistakin. Minulla oli juuri sopiva annos kypsää sorsan koipi- ja siipilihaa aiemmasta liemenkeitosta sekä paljon kasviksia. Ja Järki Särjen kalakastiketta, aivan huikea tuote! Reseptissä näyttää olevan paljon aineksia, mutta wokit on siitä kivoja, että niihin voi aina laittaa mitä sattuu olemaan. Nyt oli näin. 


öljyä
2 sipulia
2 porkkanaa
pieni pala inkivääriä
1 paprika
n. 10 mangoldin lehteä
½ isoa kiinankaalia
2 rkl soijakastiketta
1 rkl ketjapmanis-kastiketta
1 rkl osterikastiketta
1 tl (kotimaista!) kalakastiketta
2 tl gochujang-tahnaa
1 tl fariinisokeria
2 tl punaviinietikkaa
n. 250 g kypsää sorsaa (viiden sorsan keitetyt koipi- ja siipilihat)


Laita öljy kuumenemaan wokkipannulle. Pilko kaikki kasvikset valmiiksi. Lisää ensin viipaloidut sipulit, sitten tikuiksi suikaloidut porkkanat ja inkivääri, sitten suikaloitu paprika ja mangoldin varret, ja viimeksi pilkottu kiinankaali ja mangoldin lehdet. Mausta halutulla tavalla, minulla oli nyt noin. Lisää lopuksi kypsä sorsanliha, sekoita ja anna lihojen lämmetä. Jos haluat, voit wokata myös lihan rapeaksi. Tarjoile nuudeleiden tai riisin kanssa.

Tästä ruuasta söi neljä nälkäistä, ja vielä jäi pari lounasannosta etäpäivää ilahduttamaan. 

keskiviikko 18. lokakuuta 2023

Sorsaliemi

Juuri liemestä nostetut rangat lihan irrottamista varten

Blogissa on useampi sorsaresepti, jossa on yhtenä osana juuri sitä ruokaa varten keitetty sorsaliemi. Olen tehnyt monenlaista sorsaa ja lientä, mutta tässä tulee sellainen hyvä tapa tehdä liemi useammasta sorsasta; näin teen nykyisin aina, jos käytettävissä on useampi sorsa. 

Leikkaan sorsasta rintafileet erikseen, ja muun osan lintua käytän tähän liemeen. Olen pyytänyt metsästäjää jättämään kaulankin kiinni rankaan, sillä siitä tulee hyvää makua liemeen, vaikkei siinä syötävää olekaan. Tämä resepti on viidelle linnulle, mutta toki määrä on sellainen millainen saalis on.

5 (nyljettyä) sorsaa rintalihat poistettuna
3-4 l vettä (niin että kaikki peittyy ja vähän päälle)
2 tl suolaa

Keitä sorsia vedessä ja poista vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu, yleensä noin vartin verran.

2-3 keskikokoista sipulia
2-3 pienehköä porkkanaa
1 pienehkö/keskikokoinen palsternakka
1 varsisellerin varsi
1 tl kokonaisia musta-, valko- ja viherpippureita kutakin
muutama kokonainen maustepippuri
2 laakerinlehteä
muutama oksa timjamia
oksa rosmariinia
pieni nippu persiljaa

Lisää (kuoritut ja) pilkotut kasvikset, mausteet ja yrtit. Peitä kattila kannella ja jatka keittämistä hiljalleen poreillen reilu tunti.

Nosta sorsat pois liemestä ja irrota koipi- ja siipilihat sekä kaikki muu rankaan jäänyt liha talteen. Siirrä rangat ja irronneet luut takaisin kattilaan ja keitä ilman kantta vähintään toinen reilu tunti, tämä aika ei ole niin tarkkaa.

Siivilöi liemi ja keitä sitä vielä tarvittaessa kokoon. Voit käyttää liemen heti tai pakasta se sopivissa erissä myöhempää käyttöä varten.


Sorsaliemi on yksi suosikkiliemistäni, ihan parhaita riistaliemiä. Minä keitän liemen reilusti kokoon ja yhdestä isosta jääpalakuutiollisesta saa n. litran hyvää lientä. Käytän lientä
  • sellaisenaan juotuna esim. sienipiirakan kanssa
  • risotoissa
  • kastikkeissa
  • keitoissa

Kerään kypsät koipilihat useammasta sorsasta, neljästä, viidestä sorsasta saa ihan riittävästi neljän hengen ruokaan. Nopeaa arkiruokaa joka on kuitenkin vähän enemmän, esim.
  • risotto
  • keitto
  • kastike
  • pasta
  • wokki

Rintafileet paistan joko pannulla sellaisenaan, grillaan tai viipaloin kastikkeesen, sellaista vähän parempaa arki- tai pyhäruokaa.

tiistai 10. lokakuuta 2023

Metsästäjän hirvikastike sadonkorjuuaikaan


Yhtenä sunnuntaina olimme aikuisten kesken mökillä, minä ja kaksi metsästäjää. Tein ruuaksi hirvikastiketta jonka tarjosin uusien perunoiden kanssa. Jos istuttaa perunat juhannuksena, saa tähän aikaan vuodesta uusia kuorettomia perunoita. Hirvi oli isän pakastimesta, pussissa luki vasa ja päivämäärä, juuri sopiva pala meille kolmelle. Hain kasvimaalta perunat, sipulit, porkkanat ja mangoldin sekä sienet lähimetsästä. 

Sienet voi laittaa kastikkeen joukkoon jo tehdessä, tai sitten paistaa ja maustaa erikseen ja sekoittaa ne lautasella. Minä tein jälkimmäisellä tavalla,  maustoin sienet samoilla mausteilla kuin hirvenkin. Kun kaksi kolmesta syö sieniä, tämä on helppo tapa saada maistuva ruoka kaikille. Vaaleaorakkaita on tänä vuonna ollut paljon, ovat vaan harmittaman toukkaisia. Mutta on niistäkin monta ruokaa saatu. 

n. ½ l vaaleaorakasta (tai muuta sientä)
voita/öljyä
700 g mureaa hirvenlihaa
2 tl paprikajauhe
1 tl viherpippuri morttelin kautta
1 tl kuivattua timjamia
1 tl suola
2 sipuli
1-2 porkkana
2 rkl vehnäjauho
2 dl vettä
10 mangoldin lehteä
1-2 dl kermaa

Paista putsattuja ja pilkottuja sieniä pannulla niin, että nesteet haihtuvat, mausta ne. Siirrä sienet syrjään. Pilko liha suikaleiksi ja paista kuumalla pannulla. Mausta halutulla tavalla, minulla oli nyt melko perusmausteet. Lisää pilkotut sipulit, porkkanat ja pilkotut mangoldien varret joukkoon, jatka paistamista. Lisää vehnäjauho (ja sienet), sekoita tasaiseksi ja anna jauhojen saada vähän väriä. Lisää vesi ja anna kastikkeen saostua. Lisää lopuksi pilkotut mangoldin lehdet ja reilu loraus kermaa, anna kiehahtaa. Tarkista vielä suola ja tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.

Kastike oli niin hyvää, että meni viimeistä pisaraa myöten. Kaikki ihastelivat lihan hyvää makua ja mureutta (tietäjät tietää). 

Ja jottei perinteet katkea, toivotan kaikille mitä parhainta Aleksis Kiven päivää Blogihistoriassa on yksi päivä, jolloin olen julkaissut jotain jokaisena vuotena, ja se on tämä!

lauantai 30. syyskuuta 2023

Kantarellikeitto Koskenlaskijalla


Jos on mustatorvisieniä riittänyt tänä vuonna, niin kantarelleja vasta onkin ollut huimasti. Sieniä on paljon ja ne ovat isoja. Pelkästään mökin vieressä olevista muutamien aarien metsäsaarekkeista niitä on kerätty monta ämpärillistä. Ehkä tulevina vuosina muistelen kaiholla tätä vuotta, jolloin jätin suurimman osan näkemistäni kantarelleista metsään. Esim. nuo 🠉kuvan sienet jäivät kasvamaan, ei vaan saanut sieniä enää mahtumaan mihinkään. 

Syyskuun lopun saunakimppu!

Olin alkuviikon etätöissä mökillä; töiden lisäksi paljon uimista (Kymi edelleen 16), saunomista, sienestystä ja sieniruokia. Tein monta hyvää ja vähän erilaistakin sieniruokaa (myös retroa), mutta kyllä tämä kantarellikeitto oli se suosikki. Halusin kokeilla monen kehumaa sulatejuustoa sienikeitossa, vähän googlailin ja lopulta käytin Valion ohjetta hyvänä pohjana reseptille. Minä tein keiton näin: 

n. 2 l kantarelleja
n. 1 rkl voita
2 sipulia
pätkä purjoa (voi jättää poiskin)
1 tl viherpippuria morttelin kautta
mustapippuria
ripaus jauhettua Aji Cristalia (tai muuta chiliä)
n. 3-4 rkl vehnäjauhoa
n. 1 l vettä
250 g Koskenlaskija-sulatejuustoa
1 dl kermaa
n. 1 tl suolaa


Pilko kantarellit ja paista niitä kuivalla pannulla niin kauan että neste on haihtunut. Lisää pannulle vähän voita ja pilkotut sipulit, purjo ja mausteet (voit toki maustaa halutulla tavalla, mökillä oli näitä mausteita). Kuullota sipuleita vähän aikaa, lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaisesti joukkoon. Siirrä sienet kattilaan ja lisää vesi. Sekoita hyvin, anna kiehua hiljalleen niin että keitto sakenee. Lisää kuutioitu juusto ja keitä keittoa vielä sekoittaen kunnes juusto on sulanut tasaisesti. Lisää kerma ja tarkista suola, kiehauta. Nauti keitto ruisleivän kanssa.

Niin hyvä keitto, että kuva jäi ottamatta. Ja ihan eri tavalla täyttävä ja täyteläinen kuin perinteinen kermainen sienikeitto. Tästä taisi tulla uusi suosikkikeitto.

Aamu-uinti ennen työpäivää

maanantai 25. syyskuuta 2023

Mustatorvisienipiirakka (vegaaninen)

Yhden metsäretken saalis

Tänä vuonna mustatorvisieniä on erityisen runsaasti, en muistaakseni ole koskaan löytänyt sitä näin paljoa näin monesta paikasta. Sieni on helppo tunnistaa ja sitä poimii nopeasti, kunhan ensin löytää ne. Tänä vuonna löytäminenkin on ollut helppoa kun sitä on kasvanut ihan puhtaalla sammaleella vähän joka puolella tuttuja metsiä. 


Kun sienen poimii, siitä kannattaa leikata maan alla kasvava osa pois (tuo punaisen nuolen osoittama osa), se tuo tunkkaista maan makua sieniin. Välillä törmää kommentteihin, ettei mustatorvisientä kannata käyttää paljoa, että se on niin voimakkaan makuinen, mutta epäilen että usein kyse on vain siitä, että sienistä ei ole poistettu tuota tympeänmakuista jalkaa. Minusta näin poimittuja mustatorvisieniä voi käyttää ihan reilustikin ja maistuvat vaan hyvältä. 


Olen tehnyt tänä vuonna torvisienistä risottoa, pastaa, piirakoita, keittoja ja kastikkeita. Ja on sieniä riittänyt kuivattavaksi asti. Tein piirakan myös vegaanisena. Käytin lempipohjareseptiäni, vaihdoin vain voin öljyyn, ja se toimi ihan hyvin. Toki myös mikä tahansa muukin vegaaninen rasva käy. 

150 g jauhoa
½ tl suolaa
60 g öljyä (tai esim. Keijua sulatettuna)
60 ml vettä

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Kiehauta vesi ja lisää öljy siihen (tai sulata Keijukin kattilassa jos käytät sitä). Kaada kiehuvan kuuma neste jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella ettet polta sormiasi. Levitä taikina pieneen vuokaan.

reilu ½ l mustatorvisientä
1 pienehkö sipuli
öljyä paistamiseen
suolaa, pippuria
2 dl kaurafraichea (tai muuta vastaavaa)
1 dl soijajugurttia
2 tl hyvää balsamicoa

Paista sienistä kuivalla pannulla nesteet pois. Lisää pilkottu sipuli ja vähän öljyä, anna sipulin kuullottua hetki. Sekoita kulhossa täytteen aineet ja levitä piirakkapohjan päälle.

Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja nauti hyvästä sienipiirakasta. 


Helppo pasta: runsaassa öljyssä paistetut sienet ja sipulit sekoitettu pastan joukkoon. Päälle (parmesan)juustoa tai vuustoa.

perjantai 15. syyskuuta 2023

Protukokkina: raparperi-mansikkakiisseli n. 30:lle


Protu-leireillä välipaloilla on leivän ja leivänpäällisten lisäksi usein tarjolla jotain leivonnaista tai muuta kivaa. Jos kokit haluavat päästä helpolla, on jäätelötuutti helppo ja suosittu (ja halpa) valinta. Me leivoimme useamman kerran jotain, mokkapalat ja marjapiirakat olivat varma hitti. Mutta niin kuulkaas oli tämä kiisselikin.

Sain palstanaapurilta upeat raparperit leiriä varten, näkyy tuossa ensimmäisessä kuvassa. Tein raparpereista yhden piirakan ja tämän kiisselin, kummastakin tykättiin. Ehkä etukäteen aavistuksen hirvitti tällaisen kiisselimäärän keittäminen, mutta (melkein) ihan turhaan. Ja opin monta asiaa:

  • kiisseli rokkaa edelleen 💕 (kukaan ei tullut sanomaan "minä en ole kiisseli-ihminen", mutta moni tuli kiittämään kuinka oli hyvää: 27 ihmistä söi melkein 9 l raparperikiisseliä ja vaniljakastikkeet päälle!)
  • kiisselin voi keittää uudestaan (ensin lopputulos oli liian lirua, mutta esikoinen rohkaisi keittämään kiisselin uudestaan ja lisäämään perunajauhoa. Äidin opetusten vastaisesti se onnistui todella hyvin, ja kiisselin koostumus oli ihan hyvä! Kokeilin pienellä määrällä ja se toimi hyvin, joten uskalsin keittää koko satsin uudestaan ja olin ylpeä että vanhakin oppi uutta. Tuo ohjeen määrä perunajauhoa oli se lopullinen määrä.)
  • isonkin määrän keittäminen onnistuu helposti kun on isot välineet puolen metrin vispilästä alkaen 😊

Mansikka-raparperikiisseli


3 l raparperia
1 l mansikkaa (voisi olla enemmän mutta ei ollut, voi myös jättää poiskin)
4 l vettä
8-9 dl sokeria
n. 5 dl vettä
n. 4½ dl perunajauhoa

Pilko iso määrä raparperia ja puolita mansikat. Laita raparperit, mansikat ja vesi kattilaan. Lisää sokeri ja nosta kiehuvaksi, sekoittele silloin tällöin. Sekoita vesi ja perunajauho sekaisin ja kaada seos hyvin sekoittaen kattilaan. Pidä kattila levyllä ja anna kiehahtaa nopeasti. Siirrä kattila lämmöltä, ripottele vähän sokeria päälle ja peitä kattila kannella. Anna jäähtyä huoneenlämmössä, tai jos on kiireempi saada kiisseli viileäksi, voit viilentää sen isossa vesihauteessa jään kanssa.

Kiisseliä tuli n. 9 l ja melkein kaikki meni vaniljakastikkeen kanssa 💕

keskiviikko 30. elokuuta 2023

Hanhenmaksapatee



Nyt oli sellaista luksusta, että samalla kertaa tuli useampi hanhenmaksa. Normaalisti olemme paistaneet hanhenmaksan suoraan pannulla ja nauttineet paistetun sipulin kanssa, mielestäni ehkä yhtä suurinta riistaherkkua mitä on. Koska maksaa oli vähän enemmän, metsästäjä pyysi tekemään maksapateeta. Ja minähän tein. 

Aloitin googlailemalla, enkä löytänyt (ainakaan helposti) suomalaisia ohjeita pateelle (saa vinkata jos on hyvä kotimainen ohje tiedossa) joten vaihdoin kielen englantiin. Löysinkin hyvän ja helpon kuuloisen ohjeen Franchi food academylta. Tämä oli siitäkin hyvä ohje, että maksa kypsennetään nopeasti pannulla, eikä tarvita pitkiä uunituksia vesihauteessa eli resepti sopii energiapihillekin.

Tein ohjeen puolikkaana, sillä sen verran minulla oli nyt maksaa käytössä, ja vähän muutenkin muutin reseptiä (kuka käyttäisi brandyä kun voi käyttää Jaloviinaa?), tein myös loppuosan ohjeesta vähän eri tavalla.

125 g hanhenmaksaa
öljyä
suolaa, pippuria
125 g voita
pieni sipuli tai puolikas
1 dl portviiniä
1 rkl jaloviinaa 

Paista maksa kuumalla pannulla öljyssä, suolaa ja pippuroi se reilusti. Minä paistoin maksaa pari minuuttia puoleltaan melkein kypsäksi. Siirrä maksa kapeaan korkeaan astiaan, sellaiseen johon sauvasekoitin juuri mahtuu. Soseuta maksa ja lisää pehmeää voita lusikallinen kerrallaan sekaan ja anna sauvasekoittimen käydä niin, että saat tasaisen tahnan.

Laita pannulle vähän lisää öljyä ja ihan hienoksi pilkottu sipuli, kuullota hetki. Lisää neste ja anna nesteen haihtua melkein kokonaan. Paseeraa sipuli astiaan maksan joukkoon harvan siivilän läpi ja soseuta vielä neste nesteen pateen sekaan (alkuperäisessä ohjeessa koko seos vedettiin siivilän läpi). Siirrä purkkiin ja purkki kylmään. Valmista muutaman tunnin päästä, tai seuraavana päivänä. Ohjeen mukaan säilyy viikon jääkaapissa. 

Hyvää vaalean leivän tai suolakeksien päällä, minulla oli lisänä vielä puolukkahyytelöä. Hyvää, voi että miten hyvää.

maanantai 21. elokuuta 2023

Prometheus-juhla: Menu


Ennen koulun (ja kyyhkymetsästyksen) alkua meillä vietettiin kuopuksen Prometheus-juhlaa. Kutsuttuna oli taas lähintä sukua, kummeja ja ystäviä. Juhla sujui samalla tapaa kuin esikoisen juhla, ensin oli muutama sana mieheltä (nuoresta), nuorelta (leiristä) ja minulta (ruuasta). Skoolasimme Louhisaaren juomasta tehdyllä kuohuvalla (suosittelen!) ja sen jälkeen söimme hyvin ja joimme kakkukahvit päälle. Kuopuksen toiveesta ruoka oli ihan samaa kuin esikoisen juhlissa, mutta kahville oli sitten vähän erilaisia toiveita. Mansikkakakku toki (koska marraskuun lapsi ei saa ikinä synttäreillään mansikkakakkua), mutta kuivakakun tilalla pullaa ja lusikkaleipien tilalla suklaahippukeksejä. Tyypilliseen tapaan yksinkertaista ja perinteistä mutta hyvää.



Heräsin taas perinteiseen tyyliin aamulla kuuden jälkeen ja suuntasin palstalle perunannostoon. Tämä vuosi onkin aivan erinomainen perunavuosi, peruna on isoa, maukasta ja sileää. Perunat olivat sen verran isoja, että varasin nyt kolme perunaa henkeä kohden, se oli äkkiä nostettu se. Hirvenpaistit sain tänä vuonna isältä, siinä oli kaksi reilun kahden kilon paistia, valmistin ne edellispäivänä. Lämminsavulohen olin tilannut Maxin kalasta ja sillin valmistin kuten aiemmin. Leipä oli omatekemää juurileipää, jonka olin paistanut edellisaamuna. Juomana oli kotikaljaa, mansikkamehua ja vettä. Kaikki ruoka oli hyvää, ja sitä oli riittävästi, mutta ei liikaa (no silli meni taas kaikki). 


Kun olin hakenut perunat palstalta, tein pullataikinan kohoamaan, kohoamisen aikana oli hyvin aikaa pestä perunat valmiiksi. Tein pienen kahden puolen desin taikinan, mutta pullaa olisi kyllä voinut olla vähän enemmän, sitä jäi vain yksi palanen, enkä tiedä kuinka moni ei kehdannut ottaa sitä viimeistä viipaletta. Kaksi mansikkakakkua meni juuri sopivasti, saimme yhdet kakunpalat seuraavana päivänä, mutta ei muuta. Lisäksi tarjolla oli suklaakonvehteja sekä Alku-karkkeja, aivan kuten oli kuopuksen nimiäisissäkin. Kahvin ja teen lisäksi tarjolla oli valikoima erilaisia tölkkilimsoja (en uskalla sanoa ääneen kuinka monta tölkkiä sankari joi). 


Illaksi olin vielä varannut vähän sipsiä ja karkkia muiden tarjoamisten lisäksi. Kummankin nuoren kavereita tuli vähän myöhemmin juhlimaan ja he viihtyivät pitkään yhdessä pelaten. Epävakaisesta säästä huolimatta sade pysyi poissa lähes koko päivän, sen verran ripotteli, että ulkopöydän liina jäi laittamatta. 


Jos tulppaanien kasvatus lakkiaisia varten ylitti odotukset, niin muiden kukkien kasvatus näitä juhlia varten alitti odotukset. Suurin osa kylvöksistä ja esikasvatuksista kärsi alkukesän kuivuudesta (ja lakkiaisista ja muusta johtuvasta hoitamattomuudesta), ja loppujen ajoitus meni pieleen. Nyt minulla kyllä kukkii auringonkukat, kehäkukat, leijonankidat ja kosmokset upeasti! Kukkaloisto ei ehkä ollut odotusten mukaista, mutta hyvin pärjättiin näinkin. Ostimme esikoisen kanssa muutamia irtokukkia ja laitoimme niitä erilaisiin maljakoihin niiden muutamien omien zinnioiden kanssa. Nättiä oli vaikkakin toisenlaista. 


Saliukko sai näin hienon kortin! Muutenkin oli hienoa nähdä, että onnittelukortteja tuli monenlaisia; silloin neljä vuotta sitten taisi olla myynnissä tasan yhdenlaista Protu-onnittelukorttia, eikä sitäkään monessa paikassa. Meillä oli ihanat juhlat, vieraat viihtyivät pitkään ja kuopus oli niin tyytyväinen juhliinsa! Kiitos kaikille vieraille ja muuten muistaneille, olette tärkeitä ja rakkaita 💗

lauantai 19. elokuuta 2023

Lampaankääpäpihvit - raastettu lampaankääpä



Minä olen kirjoittanut tämän reseptin ylös instaan useampi vuosi sitten, aivan kuten monella muullakin on instareseptejä. Ongelmani on vaan se, etten ikinä löydä niitä instareseptejä, tai ainakin siihen etsimiseen kuluu ärsyttävästi aikaa. Niinpä nyt toistan (lähes) saman ohjeen tännekin, jatkossa sitten löydän sen täältä yhtä helposti kuten kaiken muunkin. 

Näin siis vuosia sitten upean idean, että lampaankääpää voi raastaa pihvejä varten sillä sienen rakenne on siihen aivan loistava. Tykästyin näiden pihvien makuun, helppouteen ja rakenteeseen, ja olenkin tehnyt näitä aina kun on lampaankääpiä löytynyt. Olen myös pakastanut pihvejä, mutta siihen täytyy valitettavasti todeta, että maku ja väri kyllä vähän kärsivät pakastamisesta, kuten minusta aina käy lampaankäävälle. Eli tuoreena parhaita. Minä söin nämä pihvit yhden etäpäivän lounaalla leivän päällä ja toisen etäpäivän lounaalla sosekeiton lisänä. 

Minä teen pihvejä aina sen verran kun sattuu lampaankääpiä olemaan. Eli mittaan raasteen määrän ja sitten suhteutan muut aineet sen mukaan. Tuo määrä tulee muutamasta keskikokoisesta lampaankäävästä. Munaa on suhteessa ihan reilusti, sen määrää voi vähentää jos haluaa, mutta myös toki lisätäkin jos kaipaa enemmän protskuja.

5 dl lampaankääpää raastettuna
2 rkl korppujauhoa
½ dl parmesaanijuustoa raastettuna
1 tl viherpippuria morttelin kautta
ripaus mustapippuria tai chilijauhetta
½ tl suolaa
2 munaa
voita/öljyä paistamiseen

Raasta lampaankäävät raastimen karkealla terällä. Sekoita kaikki aineet yhteen ja anna tasaantua pieni hetki. Nosta lusikalla kasoja pannulle, litistä ne pihveiksi ja paista muutamasta minuutista viiteen minuuttiin puoleltaan, riippuen pihvien paksuudesta. Nauti heti, hyviä myös jäähtyneenä. 

perjantai 18. elokuuta 2023

Protukokkina: sosekeitto n. 30:lle


Sosekeitto taitaa olla melko klassinen Protu-leirien ruoka. Se on helppo valmistaa vegaanisena, ja sen lisänä voi tarjoilla monenlaista proteiinia. Meillä esimerkiksi ensimmäisellä kerralla oli tarjolla (hävikinestona)  edellisen leirin loppulounaalta jäänyttä broilerinsuikaletta paistettuna ja kasvisversiona paahdettua kikhernettä. Toisella kerralla muistaakseni oli (hävikinestona) ylijäänyttä Muu-jauhismurua (menekki ei ollut kovin suurta) ja ehkä raejuustoa. 

Sosekeitto on myös maailman helpoin ruoka valmistaa, jopa niin helppo, että määriä etsiessäni huomasin, ettei ohjeita meinannut löytyä, tai ainakaan selkeää arviota siitä, että minkä verran sitä pitäisi valmistaa. Kuten kuvasta näkee, ensimmäisellä kerralle keitto ei melkein riittänyt, ja kokki jäi ilman (toivottavasti kukaan muu ei jäänyt ilman). Toisella kerralla teimme keittoa vähän enemmän, eli tämän ohjeen mukaisen määrän, ja nyt kokillekin riitti mutta ei sitä hävikkisämpylöihin riittänyt tästäkään. 

Sosekeitto on myös aikataulullisesti hyvä ruoka valmistaa sillä sen voi valmistella hyvin etukäteen. Minä keitin ja soseutin kasvikset kahdessa kattilassa, mutta riittävän laakeassa kattilassa sauvasekoitin olisi riittänyt koko määrällekin. Tästä tuli suunnilleen 8 l keittoa tai vähän yli. 

Kasvisosekeitto, vegaaninen


n. 3 l vettä (lisää tarvittaessa)
3 kg perunaa (jauhoinen)
3 kg porkkanaa
4 isoa sipulia
1 kukkakaali
3 tl mustapippuri
3 tl suolaa (tai enemmän)
6-7 vihannesliemikuutio (Knorr)
5 dl pippurikaurakerma (Fazer aito)
5 dl kaurakerma (Fazer aito)

Kuori ja pilko kasvikset reiluiksi paloiksi. Laita ne kattilaan, lisää mausteet ja vihannesliemikuutiot (muista tarkistaa liemikuutioista mahdolliset allergeenit) ja keitä kasvikset kannen alla kypsäksi. Soseuta keitto huolella ja lisää kaurakermat ja anna kiehahtaa. Tarkista suola ja maku, lisää tarvittaessa suolaa/mausteita, ja lisää vähän vettä jos keitto on liian sakeaa.

Keiton lisänä oli tuoreita sämpylöitä ja jotain proteiinipitoista lisuketta. Esim. paahdetut kikherneet tai raejuusto (ei-vegaaneille) on helppo lisä. 

torstai 10. elokuuta 2023

Protukokkina: Pasta alla norma n. 30:lle


Protu-leireillä on tarjolla pääasiassa (lakto-ovo-)kasvisruokaa tai vegaanista ruokaa. Kun aloitimme viikon menun suunnittelun esikoisen kanssa,  suunnilleen ensimmäisenä ehdotuksena tuli pasta alla norma, joka on hänen yksi lempikasvisruuista. Minun myös, joten tämä oli helppo valinta yhdelle päivälliselle.

Etukäteen vähän testailin, miten ison määrän munakoisoja saa itketettyä ja paahdettua helposti, mutta kuitenkin niin, että se on hyvää. Itkettäminen on minusta tärkeää munakoison rakenteen takia, ei niinkään maun takia (tämä on yksi näitä keittiöoivalluksiani).  Esim. Satu Koivisto voi itkettää munakoisot kuutioina, mutta minulla se tapa sellaisenaan ei toiminut riittävän hyvin. Niinpä päädyin kompromissiin, jossa hoidin itketyksen normaalisti leikatuille viipaleille, mutta kuutioin munakoisot ennen paahtamista, jolloin säästin uunissa paljon tilaa.

Huomiona vielä, että kokkasin leirillä yhdeksästä munakoisosta, mutta kastike meni sen verran tarkasti loppuun, että kirjasin ohjeen tähän kymmenelle munakoisolle. Nämä olivat sellaisia suht keskikokoisia munakoisoja, pieniä kannattaa olla muutama enemmän, ja toisaalta jos on jättimäisiä, niin varmasti pärjää yhtä kahta vähemmälläkin. Niin, ja hyvää tuli halpistomaattimurskallakin, sokeria ja etikkaa ehkä lisäsin kastikkeeseen vähän enemmän kuin parempaa tomaattimurskaa käyttäessä. 


10 munakoisoa
3 dl öljyä
6 isoa sipulia
6 valkosipulin kynttä
öljyä sipulien paistamiseen
3,5 kg tomaattimurskaa
1,5 l vettä
1,1 dl punaviinietikkaa (maista, ja lisää tarvittaessa)
2 rkl sokeria (maista, ja lisää tarvittaessa)
mustapippuria
2 puskaa basilikaa

Viipaloi munakoisot n. 1 cm paksuiksi kiekoiksi. Ripottele suolaa tasaisesti esim. leivinpaperille, asettele munakoisot suolan päälle ja ripottele vielä suolaa munakoisojen päälle. Itketä ainakin puoli tuntia, ei haittaa vaikka menee ylikin. Minä aloitin tämän projektin hyvissä ajoin jo lounaan aikana. Pyyhi nesteet ja suola pois, voit käyttää puhdasta pyyhettä tai talouspaperia. Kuutioi munakoisot kuutioiksi. Levitä ne uunipellille ja sekoita öljy joukkoon. Paahda 175 astetta (tai yli) puolisen tuntia. Minä paahdoin munakoisot kahdessa erässä, aika ja asteet riippuvat uunista, eli niitä pitää vähän tarkkailla (leiripaikoilla uuneilla voi olla oma mieli). Paahdetut munakoisot voivat hyvin odottaa sitä, että on aika alkaa valmistaa kastike, eli ajankäytöllisesti tämä on kiitollinen ruokalaji.

Kuori ja kuutioi sipulit, kuullota öljyssä, lisää tomaattimurska ja mausteet, anna hautua n. vartin verran. Lisää munakoisot, anna vielä vähän hautua, lisää basilika ja tarjoile pastan ja juustoraasteen kanssa. Kotona syömme useimmiten spagetin kanssa, mutta uskoin kokeneempia protukokkaajia, jotka sanoivat että monen spagettikilon keittäminen voi olla haasteellista. Simpukkamakaroni toimi oikein hyvin. 

ps. Munakoiso herättää tunteita. Oli niin hauskaa näitä itkettäessä, kun ohikulkijoilta tuli kommenttia että jee, munakoisoa.


perjantai 4. elokuuta 2023

Protukokkina

Lähdössä leirille, ruuat ja omat kamat autoon menossa

Blogia seuranneet saattavat muistaa, että esikoinen oli aikoinaan Prometheus-leirillä. Tänä vuonna oli kuopuksen vuoro käydä oma leirinsä. Leirien suosio on kasvanut huimasti viime vuosina, tänä vuonna leireille pääsi tuhat nuorta, mutta toinen tuhat jäi ilman paikkaa. Leirien ohjaajat toimivat vapaaehtoisina ja ohjaajia kaivataankin lisää, jotta leirejä saataisi järjestettyä enemmän. Tajusin vasta jälkikäteen, kuinka etuoikeutettu sitä oli, että ilmoittautuminen onnistui ja kuopus pääsi tänä vuonna leirille (ja olipahan upea leiri hänellä!).

Toka kauppareissu, huom. välipalajäätelöt

Ohjaajien ja apuohjaajien lisäksi leireille tarvitaan kokkeja. Kokit työskentelevät tavallisesti pareittain, suunnittelevat menun etukäteen ja hoitavat kauppaostokset. Sitten leirillä reilun viikon ajan huolehtivat leiriläisille ja ohjaajille, vähän alle 30:lle henkilölle, viisi ateriaa päivässä ja leirin huipennukseksi loppulounaan leiriläisten lähimmille ihmisille. Budjetti on rajattu, eli se tulee huomioida menua suunnitellessa.

Minä vietin tämän vuoden kesälomasta yhden viikon protukokkina. Kokkiparina minulla oli esikoinen, eli sain viettää reilun viikon hänen kanssaan yhdessä työtä tehden, ihan parasta 💗 Meillä toimi keittiökemiat loistavasti ja täydensimme toisiamme niin, että olimme hyvä kokkipari (ja sain nauraa viikon ajan vedet silmissä). Aion kirjoittaa tänne myöhemmin muutamia hyvin toimivia reseptejä n. 30:lle, mutta nyt kirjaan muutamia yleisempiä huomioita ylös, sellaisia asioita mitä halusin tietää itsekin etukäteen.

Eka kauppareissu

Menun suunnittelu oli kivaa, käytimme siihen kyllä aikaa, mutta se oli hyvää ja virkistävää aivojumppaa. Kauppalistan suunnittelu oli menun pohjalta helppoa (joskin aikaa siihenkin sai varata), olimme myös koulutuksessa saaneet hyviä vinkkejä siitä, minkä verran perusjuttuja kannattaa hankkia. Kaikki kauppalistaan ja reseptien suunnitteluun käytetty aika säästää aikaa ja vaivaa (ja kömmähdyksiä) myöhemmin. Kaupassakäyntiin, etenkin ekalla kerralla, kului yllättävän paljon aikaa, kun piti etsiä monia tuotteita mitä ei normaalisti käytä ja lukea tuoteselosteet tarkasti allergeenien varalta. Mutta tämä nopeutui jo viikon aikana, ja seuraavalla kerralla varmasti sujuu nopeammin. Meillä oli jokaisella kauppareissulla kaksi kärryä ihan täynnä ruokaa ja auton pakkaaminen olikin melkoista tetristä.

Menuun oli kiva suunnitella myös pientä ekstraa, kuten retkelle tulevalle välipalalle toiveiden mukaiset eväsleivät ja pillimehut. Ja olihan sitä kaikkea muutakin hauskaa, kuten leiriläiselle leivottavaksi pullataikina yhtenä iltana. Joustavavana kannatti pysyä muutenkin, se auttoi esim. hävikin torjunnassa. Kun hodareilta jäikin nakkeja, niin nakkikeitto korvasi seuraavalle päivälle suunnitellun keiton. Ja yksi loppuviikon lounas pidettiin jämälounaana, silloin oli tarjolla vähän kaikkea, ja kaikille löytyi riittävästi syötävää. Meidän leirillä ei kuulunut valitusta kasviruuasta, päin vastoin saimme sekasyöjiltäkin kiitosta siitä, että tarjolla oli kasvisruokaa ja paljon vegaanista ruokaa ja leivonnaisia. 

Vatkasin vispipuuron kolmessa osassa

Minulla on keittiövälineitä, jotka auttavat ja nopeuttavat isojen ruokamäärien valmistamista. Jos mahdollista, mukaan kannattaa ottaa ainakin (jos siis leiripaikalla ei näitä ole):
  • yleiskone (teimme sämpylöitä melkein joka päivä, tulivat siinä sivussa, myös esim. vispipuuron vatkaus kävi vauhdilla)
  • sauvasekoitin (on ainakin hyvä)
  • mandoliini (kurkut ja muut kasvikset nopeasti viipaleiksi/suikaleiksi)
  • hanallinen mehukanisteri (halpismehusta ehkä eniten kiitosta koko leirin aikana)
  • kylmälevy, siis sellainen littana laakea kylmäkalle (juustot ja leikkeleet säilyvät hyvinä, vaikka ovat esillä pidempiä aikoja kuin kotona)

Ja nyt tulee tärkeä asia: muista huolehtia omasta syömisestä! Se meinaa unohtua niin helposti kaiken puuhan keskellä (ainakin meillä), mutta on jaksamisen (ja niiden kömmähdysten välttämisen) kannalta todella tärkeää. Minä nautin esim. aamiaisen aina aikaisin omassa rauhassa, siinä oli hyvä suunnitella päivän kulku ja tarkistaa kaikki reseptit ja muut. Ja samalla sai tervehtiä niitä paria aikaisin heräävää leiriläistä 💚


Haluan myös kiittää kaikkien protukokkien sankaria, eli Chocochilin Elinaa. Sieltä blogista löytyi inspiraatiota koko viikolle, niin ruokiin, leivonnaisiin tai vaikka pannukakkuun. Esim. mokkapalat olivat iso hitti ja niiden reseptiä pyysi moni. Teimme reilun annoksen, ja jätimme ylimääräisen kuorrutteen ja reilut reunapalat yöpalaksi. Aamulla odotti keittiössä tämä ☝ näky, saimme myöhemminkin erityiskiitosta yömokkapaloista. Ja mitä olen muiltakin kuullut, niin taitaa Chocochili olla protukokkauksen kantavia voimia. 


ps. Iltaisin ainakin meidän leirillä luettiin aina iltasatu. Mekin osallistuimme pariin iltaohjelmaan ja kuulimme upeita iltasatuja. Yhtenä iltana luettiin elävästi meidän toisen kauppareissun koko pitkä kuitti, siis vau 💚

Etikkakantarellit (ja kantarellietikka bonuksena)


Tänä kesänä mökkeily on ollut aika vähäistä. Yhden kerran sentään ehdin sienimetsään heinäkuun puolella ja silloin löytyi ainoastaan kantarelleja, suurin osa vielä ihan pieniä. Sen verran sain sieniä, että söimme esikoisen kanssa pari kertaa kantarellimuhennosta ja sitten jäi vielä vajaa litra näitä minisieniä, jotka halusin säilöä etikkaan. Kokemus on opettanut, että minun ei kannata kantarelleja pakastaa. 

Etikkasienten ohjeen löysin Kotiliedestä, otin reseptistä suhteet mutta maustoin eri vähän eri tavalla (koska en pidä neilikasta enkä jaksanut lähteä hakemaan tilliä, ja tykkään rosmariinista. Sinapinsiemeniä olisin voinut lisätä jos olisin muistanut, ensi kerralla sitten). Näin tehden tuli hyvää, ihan älyttömän hyvää.

vajaa 1 l pieniä kantarelleja (ohjeessa 1 l)
1 sipuli
1½ dl vettä
½ dl etikkaa
½ dl omenaviinietikkaa
2 dl sokeria
1 tl suolaa
muskotinkukkaa pari palaa
rosmariinia pieni oksa

Siisti sienet, pilko tarvittaessa. Kuori ja pilko sipuli. Mittaa kattilaan muut aineet, anna kiehahtaa niin että sokeri sulaa. Lisää sienet ja sipuli ja keitä n. 15 minuuttia. Purkita steriloituun purkkiin. Minulla tuli tästä annoksesta juuri tuo yksi purkki, ei enempää eikä vähempää.

Tein lientä ohjeen mukaisesti vaikka minulla oli vähemmän sieniä. Lientä jäi yli ihan mukavasti, otin sen talteen ja jäähdytin. Ihana kantarellin makuinen makea etikka sellaisenaan käytettäväksi, tai lisäämällä öljyä 1:1 upea salaatinkastike. Seuraavallakin kerralla aion keittää lientä vähän ylimäärin.

maanantai 19. kesäkuuta 2023

Vihersalaatti juhliin


Minulle voi nauraa, mutta minusta vihersalaatin miettiminen juhliin tuntuu aina hankalalta. Paljonko pitää laittaa mitäkin, millaiseksi pilkkoa jne. Yksinkertainen on tuoreena parasta, mutta entä jos salaatti on pidemmän aikaa pöydässä? En myöskään ikinä muista miten olen viimeksi tehnyt, joten kirjoitan nyt tämän ylioppilasjuhlien salaatin ylös. Teimme kaksi tällaista annosta, toisesta jäi ihan reilusti yli, mutta kuitenkin vain sen verran, että salaatti tuli syötyä seuraavana päivänä lounaalla ja päivällisellä, eli ihan hyvä määrä. Olin varannut aineet kolmeen annokseen, mutta kaksi annosta riitti meillä reilulle 50:lle vieraalle.

Salaatti on pitkään pöydässä eli se ei välttämättä pysy riittävän rapeana ja hyvänä kastikkeen kanssa, joten laitoin kastikkeen erikseen tarjolle. Tämä salaatti tuntui toimivan hyvin ja sai paljon kiitosta etenkin nuoremmalta juhlaväeltä, ainakin siitä ettei siinä ollut paljoa salaattia.

Salaattilinko tuntuu suurimman osan vuotta maailman turhimmalta välineeltä viemässä kaapissa tilaa, mutta kyllä se on pelastus ainakin näitä juhlasalaatteja tehdessä (ja ehkä sadekesän salaattipaljoudessa). Ja mandoliinin avulla saa huolimattomampikin juhlavalmistelija pilkottua kurkun (ja muut kasvikset) nopeasti tasakokoisiksi suikaleiksi. 

2 jääsalaattia
½-1 rasia pikkusalaattia tjs.
3 kurkkua
3 paprikaa
1 rasia vihreitä viinirypäleitä
1 rasia tummia viinirypäleitä

koristeluun versoja ja syötäviä kukkia

salaatinkastike, oliiviöljy, balsamico

Leikkaa (tai revi) salaatti suupaloiksi. Pese ja kuivaa salaatti (tai linkoa kuivaksi salaattilingolla). Pilko kurkut, minä käytin mandoliinia ja vedin kurkut reiluiksi suikaleiksi, siihen ei montaa minuuttia mennyt. Pilko paprika suikaleiksi. Pese viinirypäleet, ja halkaise ne jos sinulla on aikaa, tai laita kokonaisena kuten minä tein nyt ajan säästämiseksi. Sekoita kaikki isossa kulhossa tai esim. 10 l kattilassa. Siirrä salaatti isoon tarjoiluastiaan ja koristele versoilla, kukilla tai millä haluat. Laita kastike erikseen tarjolle.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2023

Peuralihapullat, gluteeniton ja maidoton


 
Tein ylioppilasjuhliin myös gluteenittomia ja maidottomia lihapullia. Sain hyvän vinkin korppujauhon tilalle: gluteenittomat kaurahiutaleet. Ne toimivat hyvin, ja nämä lihapullat maistuivat todella hyviltä, vaikka itse sanonkin. Käytin nesteenä itsetehtyä peuralientä, mutta toki tässä voi käyttää mitä tahansa muutakin nestettä. Muuten maustoin samalla tapaa kuin tavalliset lihapullat koska halusin näiden maistuvan mahdollisimman samalta. Paistoin nämäkin lihapullat uunissa, pannulla paistaen ehkä tulisi vielä parempia.

350 g peuran jauhelihaa
100 g naudan jauhelihaa (voi jättää pois)
100 g sika-nautajauhelihaa 
1 pieni sipuli
öljyä vähän
0,8 dl Myllyn paras gluteeniton kaurahiutale
1½ dl vahvaa peuralientä (tai muuta nestettä)
1 kananmuna
1 tl sinappijauhetta
1 tl kuivattua timjamia
3 tl paprikamaustetta
1 tl viherpippuria
ripaus valko- ja cayennepippuria

Kuori ja pilko sipuli hienoksi. Kuullota se pannulla tilkassa öljyä, siirrä jäähtymään. Sekoita kulhossa kaurahiutaleet ja mausteet sekaisin. Lisää liemi ja muna, sekoita nopeasti ja lisää jauhelihat ja sipuli joukkoon heti ja sekoita tasaiseksi.  Anna taikinan maustua ja turvota puolisen tuntia. Pyöritä pieniksi lihapulliksi ja paista pellillä 225 asteessa n. 15 minuuttia. Käännä lihapullat ympäri puolessa välissä, minulla aika juoksi sen ajan eli pullat olivat uunissa vähän vähemmän aikaa. Tuli 45 suht pientä lihapullaa.

maanantai 12. kesäkuuta 2023

Leikkotulppaanipenkki


Jo syksyllä minulla oli tulevat ylioppilasjuhlat mielessä. Ajattelin, että jos käy hyvä tuuri, meillä kukkii pihassa joko omenakukat (meni ohi), sireenit (kyllä!) tai juhannusruusu (ei ehtinyt). Mutta tämän lisäksi halusin kasvattaa tulppaaneja, kokeilla josko saisin omia tulppaaneja pöydille. Tilasin sipulit Kukkatarhureilta, siellä oli upea valikoima erilaisia tulppaaneita. Heillä oli syksyllä sopivasti opastusta leikkotulppaanien kasvatukseen. Eli sipuleiden  tilaamisen lisäksi seurasin heidän insta-kanavaa ja sain sieltä hyviä vinkkejä kasvatukseen.


Koska tulevan talven ja kevään ilmoista ei ollut tietoa, ajattelin jakaa riskin kukinta-ajasta tilaamalla 20 aikaisin kukkivaa tulppaania, 20 keskivaiheella kukkivaa ja 20 myöhään kukkivaa lajiketta. Kaikissa näissä oli enemmän kuin riittävästi valinnanvaraa, olisin halunnut ne kaikki!


Leikkotulppaanipenkkiin sipulit voi istuttaa tilan säästämiseksi ihan vieri viereen. Jos istutat sipulit avomaalle, suojaa maapohja tiheällä verkolla jyrsijöiden takia, ja peitä kasvavat tulppaanit harsolla tai verkolla rusakoiden, kauriiden ja peurojen takia. Minulla on pieni piha, ja ratkaisin ongelman istuttamalla sipulit suoraan istutuslaatikon. Laatikko ei ollut mielestäni ihan riittävän korkea, joten lisäsin korkeutta vielä taittelemalla vihreän kauluksen siihen. Ja vaikka laatikko ei ole mikään varsinainen kaunistus, on se talven lumen alla, ja kukinnan alkaessa ei näe muuta kuin kukkia.

Laitoin laatikkoon pohjalle pari säkkiä multaa ja lannoitin sekoittamalla hevosenlantaa joukkoon. Sen jälkeen ladoin sipulit vieriviereen kuten kuvassa näkyy. Lopuksi kaadoin vielä multaa päälle niin, että sipulit jäivät n. kolmen sipulinmitan verran mullan alle (n. 15 cm tai vähän yli). Peitin laatikon sen mukana tulleella kannella ja jätin laatikon pihalle talven armoille. Se peittyi mukavasti lumen alle, ja sai siellä talvehtia pakkasten yli. 


Huhtikuun loppupuolella ensimmäiset lehdet alkoivat puskea ylös. Pidin laatikkoa lämpimällä paikalla, kun en osannut arvioida kuinka kauan siitä menee ensimmäisiin kukkiin. Hyvin olisin voinut pitää tässä vaiheessa vielä varjossa ja kylmemmässä, kasvu ja kukkiminen eteni hurjaa vauhtia. Kastelin tarvittaessa, ja kerran lannoitin sipulikukille tarkoitetulla lannoitteella, siitä en ole varma oliko se tarpeen, mutta hienosti nämä kukkivat näin hoidettuna.


Toukokuun puolessa välissä ensimmäiset tulppaanit olivat täydessä kukassa (nuo kuvan keskimmäiset). Annoin niiden kukkia rauhassa, osan keräsin maljakkoon jo silloin. Tästä eteenpäin kukat alkoivat kukkia vauhdilla niin, että tuo kuvan tilanne oli vajaa pari viikkoa ennen lakkiaisia. 


Sain neuvon kerätä kukat jääkaappiin, mieluiten sipulin kanssa. Keräsin nuo kaikki kukat, osan sipuleineen, tuossa vaiheessa, käärin silkkipaperiin ja laitoin jääkaapin vihanneslokeroon. Puolen viikon päästä siitä keräsin vielä lisää kukkia jääkaappiin ja osan tulppaaneista maljakkoon juhlavalmisteluja ilahduttamaan. Nuo ensimmäiset tulppaanit jaksoivat kukkia useamman viikon penkissä, tässä vaiheessa sää oli aika viileää etenkin öisin.


Juhlia edeltävänä iltana keräsin loput tulppaanit laatikosta ja tyhjensin jääkaapin vihanneslokeron kukista. Leikkasin sipulit pois ja loppuihin uudet imupinnat ja asettelin ne maljakoihin (ylin kuva). Maljakoita riitti lähes jokaiselle pöydälle, isompia ja pienempiä kimppuja unohtamatta vessakukkia. 


Mikä ihana projekti, ja miten paljon iloa vähällä vaivalla! Kaikki kukat ehtivät juhliin, ja ne aikaisimmat säilyivät hyvin yli viikon jääkaapissa (myös ilman sipulia). Niin teen saman ensi vuodeksi, silloin ei edes tarvitse jännittää, että mille viikolle kukinta osuu vaan niitä voi kerätä maljakkoon sitä mukaan kun kukkivat.