lauantai 31. joulukuuta 2022

Vuoden 2022 kohokohdat


 
Olen kirjoittanut monena vuotena erilaisia vuosikoosteita vuoden viimeisenä päivänä, ja ajattelin kirjoittaa taas vuoden tauon jälkeen tälle hiljaiselle vuodelle sopivan koosteen. Tällä kertaa en jaottele asioita kuukausittain, vaan nostan esiin muutamia vuoden tärkeitä muistoja,  tapahtumia ja oivalluksia.

 

 
Seuraavassa on listaus Vuoden 2022
  
 
Ei haittaa, että 50v-lahjan saa pari vuotta myöhässä, päinvastoin. Sain viettää upean pitkän viikonlopun Saimaan rannalla Hotelli Punkaharjulla. Uusia sieniystäviä, uuden oppimista, hyvää ruokaa ja viileässä uimista. Ehkä vuoden virkistävin viikonloppu, edelleen tulee hyvä mieli kun vaan ajattelenkin tuota reissua. Ps. Olen jo varannut uuden viikonlopun ensi vuodelle, hih, ei kerrota vielä kenellekään.

 

 
 
Kokosin heinäkuussä yhteen postaukseen monta upeaa paikkaa, missä viime kesänä tuli käytyä, lista olisi ollut vieläkin pidempi jos olisin sen kirjottanut myöhemmin. Suomi on täynnä toinen toistaan hienompia paikkoja, joten miksi ei pysyä täällä.



 
Blogikirjoitus: Aleksis Kiven päivä
 
Minut valtasi lämmin tunne, kun kirjoitin tämän vuoden Aleksis Kiven päivästä blogiin. Olen tehnyt niin  blogihistorian jokaisena vuotena, ja sen tajuaminen tuntui hyvältä. Sopiva kunnianosoitus lempikirjailijalleni, perinteistä ja pysyvää. Lokakuun luonto on juuri noin kaunista ja tämän vuoden ruoka oli täydellistä metsämiehen muistolle. Olen edelleen ihan fiiliksissä myös tuosta vaatimattomasta ulkotulipaikasta, paras ruoka tulee siinä.

 

 
Kasvi: Kukat
 
Tänä vuonna satsasin kukkiin (ylin kuva). Otin tämän vuoden harjoittelun kannalta, ja vaikka varmasti toisenlaisena kesänä tai paremmalla satsauksella olisin saanut vieläkin upeammat kukat, oli tämä vuosi rohkaiseva. Ensi vuonna on tarkoitus satsata vieläkin enemmän, jätän chilit ja tomaatit välistä ja laitan kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat kukille. Ensi vuonna meillä on isoja juhlia, ja yritän saada mahdollisimman paljon omia kukkia koristamaan kotia ja pihaa. Ja jos ei onnistu, niin ei sekään haittaa.

 

 
Positiivinen yllätys keittiössä: Kriikunahyytelö

Tänä(kin) vuonna on ollut monia onnistumisia keittiössä, vaikka kaiken kaikkiaan kaikki on ollut hyvin arkista ja välillä tuskaistakin. Mutta ehkä iloisimmaksi yllätykseksi silti nousi tämä vaatimaton kriikunahyytelö, se kuinka tavalliseksi luulemastani hillosta olikin niin moneksi, ja joka suorastaan nosti tavallisia ruokia ihan uusille tasoille. Joskus yksinkertainen on parasta.

 

 
Keitto: Haukikeitto
 
Tämä keitto, tämä päivä, tämä hetki. Niin paljon tunteita mahtuu pienelle keittolautaselle. Ehkä paras haukikeitto ikinä, minun tapa tehdä ruokaa on tässä parhaimmillaan. 

 

 
Leivonnainen: Kukko
 
Tämä kuningatarkukko, tämä hetki, tämä seura. Päivä, jolloin söimme isän ja miehen kanssa melkein koko kulhollisen kukkoa nälkäämme. Kirsikkakukko oli yhtä lailla hyvää, kukko on kyllä lempileivoinnainen ainakin tänä vuonna. 

 
Kirja: Suomaa
 
Tänä vuonna olen lukenut tai kuunnellut lähes 60 kirjaa. Paljon hyviä, ei juurikaan huonoja. Aiempaa enemmän tietokirjoja, elämänkertoja (Kaari!) ja loppuvuonna esikoisen yllytyksestä joulukirjoja (suosittelen!). Mutta kaikista kirjoista parhaimmaksi nousee (jopa niin, että kuuntelun jälkeen ostin kirjan itselleni joululahjaksi) Maria Turtcshaninoffin Suomaa. Kertakaikkisen upea kirja, miten hienosti suomalainen historia onkaan koottu yksiin kansiin, miten meidän luonto ja luonne onkaan saatu kerrottua jokaisessa tarinassa. Klassikko jo nyt.

 
Ilmiö: Ruokapreppaus 
 
Minä havahduin tähän termiin oikeastaan vasta tänä vuonna, kun Kaikki äitini reseptit Nanna sanoi minua mealpreppariksi. Olenhan minä sellainen tavallaan aina ollut; ketjutan ruokia, teen liemiä, patoja ja kastikepohjia arkea helpottamaan, kuten vaikka tuolla tai tuo eilinen ragu-postaus. Mutta en kyllä ole sellainen mealpreppari, joka laittaa viiden seuraavan päivän ruuan valmiiksi annoksiksi jääkaappiin, sinne muusit ja toastit odottamaan koko viikoksi. Sekin sopii varmasti monelle, mutta ei ole minun tapa helpottaa arkikokkausta. Maku edellä mennään edelleen, myös prepatessa (vai juurikin siinä?).

 

 
Etätyöoivallus: Eerikkilä ja kokkauslauantai
 
Tajusin jossain vaiheessa tätä vuotta, että lisääntynyt etätyö ei enää ole sellaista, jota jaksaakseen tarvitsee keksiä jotain erityistä, vaan se on jotain, jonka avulla jaksaa tätä nykyajan työelämää. Jossain vaiheessa vuotta huomasin, että teen n. 50% etätyötä ja saman verran lähityötä, ja se sopii minulle hyvin tässä työssä. Etätyö mahdollistaa tuollaiset Eerikkilän etätyöviikot tai mökillä työskentelyn (paitsi tänä vuonna en päässyt muutamaa yksittäistä päivää lukuunottamatta mökille töihin ollenkaan), ja se taas puolestaan lisää työssä jaksamista huimasti. Ja vaikka niissä etälounaissa on välillä miettimistä, niin jos välillä miettii vähän enemmän, sitten ei tarvitse.
 
 
Tällainen vuosi takana, ihan jees kun läjässä pysyi. Paljon lämpöä, pientä onnea ja hyvää mieltä vaikka pääasiassa kaikki olikin arkista tarpomista ja selviytymistä. Paljoa mitään ei tapahtunut, mikä tällä iällä on aina pelkkää plussaa. Ensi vuosi on juhlavuosi, paljon metatyötä ja oikeaa työtä edessä, mutta sekin on ok. Saattaa olla, että postaustahti hiipuu edelleen, mutta ainakin sieniä ja kukkia tiedossa jos ei muuta.
 
 
Hyvää ja sopivaa uutta vuotta 2023 kaikille!
 
  
 

perjantai 30. joulukuuta 2022

Peuraragu

 
Mies sai jokunen viikko sitten metsäkaverinsa kanssa nuoren peurapukin ja peuranvasan. Kinkut palvattiin, fileet ovat pakastimessa ja lisäksi meillä oli neljä kahden kilon pussia jauhelihaksi sopivaa lihaa palasina. Käytin ensimmäisen kahden kilon satsin jauhamatta (ai miten niin olin laiska joulun alla), ajattelin että kyllä se ragussa liha pehmenee jauhamattakin, ja niinhän se teki. Tästä tuli todella hyvä ruoka, yhdellä hauduttamisella meille viisi ruokaa ja lisäksi vielä hyvää kastiketta muutamalle ruualle.

Googlailin vähän ohjeita, ja totesin että raguja on niin monta kuin on tekijöitäkin. Minä kaivoin varastosta riistalle sopivan punaviinin, käytin kasviksia reilusti ainakin joihinkin ohjeisiin verrattuna ja heräsin aikaisin yhtenä sunnuntaiaamuna edelleen edullisen sähkön aikoihin. Tässä on ohje suunnilleen sellaisena kuin tein, varmasti teen toisenkin kerran.

2 kg peuranlihaa paloina
öljyä (n. ½ dl)
voita (n. 50 g)
3 tl suolaa
3 tl kuivattua timjamia
1 tl jauhettua mustapippuria
½ tl jauhettua valkopippuria
½ tl cayennepippuria
1 rkl kokonaisia viherpippureita morttelin kautta
5 laakerinlehteä
8 keskikokoista sipulia
4 keskikokoista/isohkoa porkkanaa
1-2 varsisellerin vartta
3 rkl vehnäjauhoa
3 tlk tomaattimurskaa
3 rkl tomaattipyretta
2-3 dl hyvää peuralientä
4 dl hyvää punaviinia 

Ruskista lihanpalat erissä voin ja öljyn seoksessa kuumalla pannulla. Siirrä lihat haudutuspataan, ripottele suolaa ja mausteita päälle. Tarvittaessa huuhtele pannu vesitilkalla, kaada myös vesi pataan. Kuullota silputut sipulit, siirrä pataan. Kuori ja raasta porkkanat raastimen karkealla terällä, pilko varsiselleri ja kuullota niitäkin hetki pannulla. Jauhota kasvikset ja sekoita jauho tasaisesti kasvisten sekaan, siirrä pataan. Kaada pataan tomaattimurska ja -pyre, lisää lientä (tai vettä) ja kaada viiniä joukkoon. Sekoita kaikki hyvin sekaisin padassa ja hauduta pataa 8-9 tuntia asteuksella low. Minä pidin ensimmäisen tunnin pataa asetuksella high, ja sitten alensin lämmön. 
 
Kun kastike on hautunut riittävästi, sekoita sitä reilusti, liha hajoaa ihan sellaisenaan, minä autoin vielä vähän kahdella haarukalla. Koska söimme ensimmäisen aterian pitaleipien sisällä, kauhoin vähän pelkkää kastiketta pois padasta (pakastin tämän liemen muutamassa erässä nopeaa arkikokkausta varten). Lopputukoksena oli mureaa maukasta lihaa, joka maistui kaikille pitaleipien sisällä kasvisten  kanssa (ei kuvaa).

Pakastin yhden annoksen tortilloille, ja kaksi annosta pakastin liemen kanssa pastakastikkeeksi. Ja vielä jäi tämä annos joka syötiin yhtenä arkipäivänä pastan kanssa. Joulukuisessa valossa kuvattu kuva ei tee oikeutta herkullisuudelle.

Haudutuspata kulutti energiaa haudutusajan aikana 1,5 kwh. Pataa tehdessä päivän keskiarvo oli n. 20 c/kwh, eli padan valmistus kulutti energiaa n. 30 c ja siirto päälle. Ei minusta huono, ottaen huomioon, että padasta tulee meille n. 5 ateriaa ja lisäksi hyvää kastiketta useammalle aterialle.

perjantai 23. joulukuuta 2022

Aatonaaton 2022 kalapöytä ja balsamico-hauki


Perinteiseen tapaan söimme tänään kala-aterian, huomenna voi sitten keskittyä laatikoihin ja kinkkuun.  Blogihistorian ensimmäistä vuotta lukuunottamatta olen kirjannut ylös meidän aatonaaton kala-aterian ylös joka vuosi. Tänäkin vuonna meitä oli kaksi lipeäkalan syöjää koska suunnitelmat muuttuivat hieman. Lisäksi kuopus maistoi lipeäkalaa ensimmästä kertaa ihan pyytämättä, ja sanoi että se on ihan ok (jes!). Se olikin tänä vuonna erityisen hyvää, samoin kotikalja onnistui paremmin kuin aikoihin/koskaan (5 l vettä, 3 pss Tuoppi-uutetta, 1,25 pss hiivaa, sokeria vähän vähemmän kuin laatikon ohjeessa, viikko kylmässä). Pöytä on vähän ahdas, mutta sain sentään kaiken suunnilleen mahtumaan.

Tämän vuoden joulu on vähän tällainen välijoulu, tällä iällä olisi sopivaa jos joulu olisi ehkä joka kolmas tai neljäs vuosi, tosin nyt minä en ole ollut ainoa, joka on ollut vähän väsynyt tässä vaiheessa vuotta. Meillä jäi kuusi hankkimatta, piparit leipomatta ja koristeet laittamatta.  Ruoka on kuitenkin samanlaista kuin joka joulu, mutta onhan tämä vähän tällainen paperiserviettien vuosi. Mutta kun (lähes) kaiken tilaa kotiin, ei tarvitse kaloista, muusta ruuasta tai kukista tinkiä.  Eilen ovi kävi tiuhaan, kun ensin tuli kukkalähetti tuoden ihanat kukat Kauklahden kukasta, sitten Kauppahalli24 toi ruokatilauksen ja illalla vielä Maxin kalan auto kurvasi pihaan kaikkien kalojen kanssa (paitsi lipeäkalan olin ostanut Hakaniemen hallin Reitin kalasta). 
 
Teimme muutama vuosi ennen pandemiaa (joulukuussa 2018) jutun jouluisesta riistapöydästä Maaseudun tulevaisuuden Kantri-liitteeseen. Samassa jutussa oli miehen entisen työkaverin pari upeaa ohjetta hauelle. Tein mökin katiskasta tulleesta haesta limnologin balsamico-haukea. Tämä on huikea resepti, kannattaa tehdä! Hauki on loistava kala tällaiseen, sillä sen rakenne säilyy niin hyvänä.

Pöydässä oli seuraavat herkut:

Lohenmäti, smetana, sipulisilppu
Suolakeksejä ja saaristolaisleipää
 
Graavit lohi ja siika
Kylmä- ja lämminsavulohi 
Sipulisilli
Savulohitäytteiset ruiskupit

Balsamico-hauki (ohje lopussa)

Lipeäkala, voisula, maustepippuri ja suola
Keitetyt perunat

Sienisalaatti
Rosolli
Suolakurkut

Kotikalja ja lapsilla Coca-cola


Balsamicohauki


n. 500 g ruodonta haukea palasina (yli kiloisesta hauesta)
vettä 
1 rkl suolaa

Fileoi hauki ruodottomaksi, leikkaa suupaloiksi. Kiehauta haukipalat nopeasti suolavedessä, jäähdytä.

2 salottisipulia
muutama kevätsipulin varsi
2 chiliä (Ajit Cristal ja Fantasy)
2 valkosipulin kynttä
muutama kokonainen maustepippuri
4 laakerinlehteä
tuoretta timjamia
n. 2 dl vaaleaa balsamicoviinietikkaa
n. 2 dl rypsiöljyä

Lado haukipalat ja kasvikset pilkottuna lasipurkkiin. Kaada päälle etikka-öljyseos. Anna marinoitua vähintään pari päivää jääkaapissa, kääntele purkkia silloin tällöin. Kala säilyy kylmässä pidempäänkin, paitsi tulee kyllä syötyä ennen sitä. 

Ihana kala-ateria tänäkin jouluna. Aiemmin ajattelin lopettaa tämän postauksen sanoihin Näkemiin ja kiitos kaloista, mutta ehkä en kuitenkaan.

sunnuntai 18. joulukuuta 2022

Sienikeitto yhdelle kaksi eikun kolme kertaa


 
Tämän vuoden viimeisellä mökkireissulla (yli kuukausi sitten) sain vielä pienen määrän suppilovahveroita. Sopivasti yhdelle ruualle, tai vaihtoehtoisesti kahdelle runsaalle etälounaalle. 

Teen nykyisin etätöitä kaksi kolme päivää viikossa, mies suunnilleen saman verran. Välillä satumme etäilemään yhtä aikaa, välillä eri päivinä. Usein syömme jotain edellispäivien jämiä, joskus teen nopean pastan lounaaksi (savusimpukat ja/tai järvikala yleisin), välillä lounas kuitataan leivällä. Sellaisina päivinä kun olen yksin, tai jämiä on vain yhdelle, saatan tehdä itselleni nopean keiton. Ja vaikka ennenkin olen yrittänyt olla tarkka hävikin estäjä, on se nyt ihan ihan uudella tasolla kun kaikki menot ovat kasvaneet huimasti (sähkö, korot, ruoka, polttoaine...). Kun täällä istuu kylmässä ja pimeässä niin sähköfirman lähettämät sähkönsäästövinkit lievästi sanottuna ottavat päähän.

Tein kahtena päivänä itselleni noista sienistä sienikeiton (silloin yli kuukausi sitten). Kumpaankin käytin sellaisia raaka-aineita mitä oli jäänyt jostain muusta yli, toiseen keittoon juhlista jäänyttä tuorejuustoa ja salaatista unohtunutta kevätsipulia sekä vähän kastikejämää, toiseen edellisen päivän aterialta jääneet varsiparsakaalit. Kirjoitan tähän nyt keittojen ohjeet sellaisena kuin tein, mutta oikeasti ideana on se, että keittoon voi upottaa mitä tahansa mitä sattuu olemaan:

Suppilovahverokeitto I (kuvassa)

öljyä/voita
reilu kourallinen suppilovahveroita
1 sipuli
2 rkl ylijäänyttä kastiketta (kermaa, lihanesteitä, vehnäjauhoa, mausteita jne.)
1 rkl chili-paprikatuorejuustoa
vettä
(suolaa tarvittaessa)
kevätsipulia

Laita pannulle voita/öljyä ja lisää pilkotut sienet ja sipulit. Jatka paistamista niin kauan, että sienistä on ylimääräiset nesteet haihtuneet ja sipulit ovat pehmenneet. Siirrä sienet ja sipuli kattilaan, lisää kastikkeen jämä, tuorejuusto ja vettä niin että saat sopivan määrän keittoa. Tarkista suola, lisää tarvittaessa. Anna keiton kiehua muutaman minuutin ajan ja lisää lautasella iso määrä kevätsipulia. Hyvä keitto, niin hyvä keitto.


Suppilovahverokeitto II

reilu kourallinen suppilovahveroita
1 sipuli
1 dl hanhilientä (tai mitä tahansa lientä)
varsiparsakaalia pilkottuna

Laita pannulle voita/öljyä ja lisää pilkotut sienet ja sipulit. Jatka paistamista niin kauan, että sienistä on ylimääräiset nesteet haihtuneet ja sipulit ovat pehmenneet. Siirrä sienet ja sipuli kattilaan, lisää liemi ja keitä vähän aikaa. Lisää lopuksi pilkotut parsakaalit ja keitä hetki. Hyvä keitto, niin hyvä keitto. 
 
 
Bonuksena vielä nopea tattikeitto, jonka tein kourallisesta jämäksi jääneestä pastasta: laita kattilaan 2 dl vettä, kourallinen kuivattuja tatteja: liuotus n. puoli tuntia. Sen jälkeen hella päälle, vähän mausteita lisäksi (suolaa, timjamia, viherpippuria morttelin kautta tai mitä vaan), keittäminen pari minuuttia ja kypsät pastat joukkoon. Nopea ja yksinkertainen lounas joka voitti ainakin pussinuudelit lounaana jos ei muuta.

Niukan sienikauden 2022 viimeiset sienet