Mökki elokuussa 2016

Nämä kukat ovat siskolleni. Hän kitki kukat tehokkaasti keväällä vajaa kymmenen vuotta sitten, mutta niin vaan kukat nousivat muutamien tyhjien vuosien jälkeen, ja taas kukkivat yhtä komeasti kuten ennenkin.

Mökin kasvimaa voi hyvin, oikein hyvin jossei liiankin hyvin. Sato on tänä vuonna huima jo nyt. Hernettä riittää, samoin härkäpapua. Punajuurta ollaan syöty jo pitkään, porkkanat ovat isoja ja perunasato on valtaisa, varretkin huitelevat metrissä. Papua vielä vähän odotellaan, purjo ja varsiselleri ovat komeassa kasvussa. Sipulit ovat jo nyt suurempia kuin vuosiin sadonkorjuun aikaan.

Tyrni tuottaa tänä vuonna ensimmäiset marjat, mieli on tosi hyvä siitä. Keväällä vielä mietin että onko meillä sittenkin kaksi poikatyrniä, mutta ei ole. Tänä vuonna tulee muutama kymmen marjaa, se on minusta ihan hyvä alku ja lupaus tulevasta sadosta

Omenaa tulee tänä vuonna hyvin kahdesta vanhemmasta puusta. Karviaisia tuli ihan kohtuudella, samoin punaista viinimarjaa on ihan hyvin. Isoin pettymys on musta viinimarja, saimme poimittua porukalla yhden(!) ämpärillisen kaikista pensaista. Kohta on maijallinen keitetty, siinä on tämän vuoden mustat mehut. Isä rakensi tänään pikkiriikkisen tuen pikkukarviaiselle, joka oli pahasti kallellaan viime talven jäljiltä. Karhunvatukka on kasvanut tämän vuoden komeasti korkeutta, sekin sai kunnon tuen.

Perennapenkin kunnostusta

Mökin perennapenkki on ollut vuosia aika oman onnensa nojassa, kitketty toki on. Äitini on sen aikoinaan perustanut, siskon kanssa on sitä kerran uusittu, silloin lähinnä vähennettiin keltapäivänliljaa ja suopayrttiä, minä olen istuttanut yhden pionin. Näistäkin on aikaa jo n. 5 vuotta, ja keltapäivänlilja oli valloittanut uudestaan tilan itselleen. Minä sain nyt luvan isältä ja siskolta tehdä kukkapenkille mitä huvittaa, ja minähän tein.

Aloitin piirtämällä kaavakuvan perennapenkistä sen mukaan, mitä muistin talven jäljiltä. Sitten sovin lounastreffit Kielometsän isännän kanssa, ja sain häneltä hyviä ideoita mitä laittaa keltapäivänliljojen tilalle. Halusin vaihtaa värimaailmaa ja istuttaa vähemmän valtaavia kasveja. Maitokello oli yksi ehdotuksista särkyneen sydämen lisäksi. Särkynyt sydän löytyi, mutta maitokelloa ei ole vieläkään löytynyt etsimisestä huolimatta. Jätin sille tilaa, toivottasti sellainen tulee jostain vastaan. Kielometsästä sain kaksi taimea upeaa sinistä syysleimua (vahingossa kiitin).

Nyt tosin pelkään etten tehnyt sittenkään riittävästi. Keskiosa on uusittu, mutta kumpikin reunus jäi sellaiseksi kuin oli. Iirikset ovat aloittamassa kukintaansa, joten en halunnut koskea niihin. Niiden juurakot ovat työntyneet jo reunakivetuksen päälle. Syksyllä aion kaivaa ne kaikki ylös, pienentää kuunliljoja ja istuttaa kaiken takaisin kukkapenkkiin oikeille paikoilleen. Tehdessä totesin myös, että helpompaa olisi tehkä koko penkki alusta asti valmiiksi, kuin uusia vain osaa siitä. Mutta nyt mentiin näin.

Tässä on alkutilanne. Näkyy pääasiassa keltapäivänliljaa, vuohenputkea ja voikukkaa. Myös kivetyksen väleissä reilusti voikukkaa.

Tilanne ns. levällään. Keltapäivänliljat kaivettu ylös, uudet taimet odottavat, kottareissa hyvin palanutta lehmänlantaa. Keltapäivänliljat saivat uuden paikan metsän reunasta lähellä pikkuaittaa. Toinen puoli tiukkaa savea, toinen puoli puhdasta soraa. Siinäpähän valloittavat tilaa itselleen.

Kukkapenkin pohjaa lähempää. Tämä kuva paljastaa minun työskentelytapani hyvin: nopeasti, tehokkaasti, urakkavauhtia ja hups, tuli vähän tallottua iiristä, joka siis taitaa olla saksankurjenmiekka. Pionille tein tilaa, se on jäänyt vähän vuohenputkien ja suopayrtin alle.

Tiikerinliljan sipuleita. Keltapäivänlilja oli levinnyt näiden yli, mutta kyllä tiikerinlilja kukki niidenkin läpi. Olin huolissani että kuinka niille käy, mutta luulisin että ihan hyvin. Sipulit nimittäin löytyivät juuripaakkujen alta. Minä irroitin ne varovasti irti, ja hautasin uudelleen maahan, tällä kertaa puhtaaseen multaan sellaisenaan. Toivottavasti eivät säikähdä pelkästä mullasta ympärillään.

Tälläiseksi kukkapenkki jäi. Laitoin pohjalle palanutta lehmänlantaa ja päälle ihan ostomultaa monta säkkiä. Tilaa on vielä maitokellolle ja uusille akilleioille, tai jollekin muulle. Kummakin reunan kaivan vielä syksyllä ylös, putsaan rikkaruohoista ja siirrän kasvit oikeille paikoille.

Maata myöten ylhäällä keskellä on jotkut sipulit jotka löysin keltapäiväliljan juurakosta, ei aavistustakaan mitä ovat. Ylhäällä on syysleimuja, nyt neljää eri laatua, ja vielä yksi, jota en muista mitä on. Niiden vieressä on tiikerinliljat, vielä maan alla. Niiden alla on yksi saareke suopayrttiä ja ne sipulit. Sitten on pioni, suopayrttiä, iiris ja särkynyt sydän Alhaalla on akilleijaa. Tyhjään tilaan olisi tulossa maitokello, jos vaan jostain löydän sellaisen. 

Kaavakuvat eivät ole ihan oikeassa suhteessa, eikä muutenkaan valmiit, mutta ovatpahan sinnepäin. Päivitän ne oikeammiksi sitten syksyllä kun näen millaiseksi perennapenkki muotoutuu. Ja korjaan kirjoitusvirheet.

Elokuun sadonkorjuuta ja potimarron-kurpitsa uunissa

Lehtikaalia ja potimarron

Keskikesän eli heinäkuun ylenpalttinen vihreys on muuttunut loppukesän eli elokuun kellan- ja ruskeanvihreäksi. Palstalta tulee satoa enemmän kuin mitä meinaa ehtiä käyttää/säilöä mutta yritän pysyä sadonkorjuussa mukana.  Mehut on keitetty, tänä vuonna tuli seitsemän ämpärillistä viinimarjoja mökiltä, eli sain tehtyä 7 maijallista. Karviaisia on syöty litratolkulla, ja hilloa ja tahnaa saatu keitettyä. Vadelmia ei tullut yhtään, mustikoita sen verran että sain silloin lomalla tehtyä sen yhden piirakan.

Lehtikaalia on tänä vuonna todella paljon. Kylvin saman verran kuin viime vuonna, mutta tänä vuonna kaalit säästyivät siltä kaalikoi-invaasiolta, ja itäminenkin oli parempaa kuin viime vuonna. Olen kuivannut lehtikaalia useamman ämpärillisen, nyt käytän sitä tuoreeltaan niin paljon kuin ehdin, ja loput saavat jäädä talvivarastoksi. Sitä on tainnut kulua ämpäritolkulla smoothiessa, pastoissa ja wokeissa. Edelleenkään ei ole muun perheen suosikki, mutta eivät voi muuta kuin syödä kun kerran tungen sitä joka paikkaan.

Kukat ovat ohittaneet parhaan kukkimisen, nyt odottelen siemeniä. Hajuherneet eivät ole ikinä onnistuneet näin hyvin. Olen kerännyt monta kimppua ja kukkia vaan tulee lisää koko ajan. Osa kukista on ehtinyt tehdä palkoa, ja annan niiden kypsyä jos vaikka ehtisi saada niistä siemeniä ensi vuodeksi. Kehäkukkaa ja ruiskaunokkia ei tarvitse ensi vuonna ostaa, jos vaan löydän siemenet jemmasta.

Maissia, potimaaron ja hajuhernettä.

Maissit alkavat olla kypsiä. Tänä vuonna niitä onkin tulossa vähän enemmän, ainakin kymmenen, kuuma kesä tehnyt niille hyvää. Potimarron-kurpitsa, jonka bongasin viime vuonna loistavasta Puutarhan ja hellan välissä -blogista, onnistui tekemään peräti kolme kurpitsaa tänä vuonna. Potimarron-kurpitsaa oli paahdettu uunissa erilaisten mausteiden kanssa, ja hyvää oli ollut. Noissa yläkuvissa näkyy kaksi potimarronia, ja kolmannen, sen ensimmäisen ja kypsimmän, otin eilen talteen. Tänään se sitten syötiin, ja aikuisten mielestä se tosiaan oli hyvää. Minun ensimmäinen kommentti oli, että eihän tämä maistu yhtään kurpitsalle, tämähän on todella hyvää.

Keräsin palstalta myös kaikki vihreät härkäpavut, reilu ämpärillinen niitä vielä tuli, vaikka paljon on syötykin (liian paljon jos lapsilta kysytään). Irrotin pavut paloistaan, niitä tuli sellainen kaksi litraa, ehkä juuri ja juuri. Ja se määrä taas puoliintui kun repi nahkamaiset kuoret pois. Yksi lajike oli hauskasti kypsynyt ja kuivunut pystyyn. Se on tarkoitus kerätä pian, antaa kuivua kunnolla ja käyttää talven aikana. Ensi vuonna aion pitää huolen, että tiedän mikä papu on mitä, vaikka ei kai silläkään ole väliä kun kerran pidin kaikista, eli pidetään lajikirjo laajana ensikin vuonna. Näistä pystyynkuivaneista aion jättää osan talteen siemeniksi, samoin jätin kääpiöhärkäpavusta osan kypsymään siemenpankkiin. 

Puna-, kelta- ja raitajuuret ovat juuri nyt parhaimmillaan. Ovat jo aika isoja, mutta vielä juuri sopivan kokoisia ja makeita. Porkkanatkin alkavat olla jo hyvän kokoisia, vaikka ehtivät vielä toki kasvaa paljonkin. Juurikkaat saavat kuitenkin vielä kasvaa ennen nostamista. Sipulit olen jo nostanut palstalta, mökiltä en vielä. 

Takaisin siihen kurpitsaan. Viipaloin kurpitsan, leikkasin n. 1-2 cm paksuisiksi suikaleiksi ja kuorin kuoren pois. Levitin viipaleet vuokaan ja ripottelin aavistuksen kanelia päälle. Paahdoin 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Sen jälkeen ne syötiin sellaisenaan lisukkeena. Ensi kerralla lisään varmaan vähän voita, ja käytän chiliä ja/tai pippuria mausteena. Mutta hyvää tämä oli villisikapadan (villisian selkää grillin kautta pataan, lisäksi kasvimaalta juuri nostettuja sipuleita, porkkanoita ja nauriita, sekä sopivasti mausteita ja suolaa), sekä juuri nostettujen punajuurien ja papujen lisänä. Tähän aikaan vuodesta on niin helppoa olla omavarainen.

Satotilanne palstalla heinäkuussa 2014

Päivän ateria

Nyt on palattu reilun viikon mökkireissulta takaisin kaupunkiin. Ja mikä hykerryttävä onni olikaan mennä tänään aamupäivällä palstalle! Satoa on alkanut tulla sellaista vauhtia, ettei kaupasta tarvitse vähään aikaan ostaa kai muuta kuin maitotuotteita, ja ehkä leipää, jossei näillä helteillä viitsi uunia kuumentaa. Aamupäivällä keräsin esikoisen kanssa kasvikset tämän päivän ruokaan, illalla sitten odottaa useamman tunnin kitkemisurakka. Kyllä huomaa ettei muutamaan viikkoon ole ehtinyt muuta kuin käydä pyörähtämässä palstalla.

Herneet olivat kasvaneet isoiksi ja syötävää riittää nyt pitkäksi aikaa.. Pavutkin ovat alkaneet kukkia, hitaasta ja kylmästä alusta huolimatta. Ja härkäpavusta alkaa saada satoa varmaankin loppuviikosta, ihan huimaa.

Osa sipuleista on jo kaatunut, se tietää aikaista sipulinkorjuuta. Tosin ei se haittaa, sillä sipulit ovat todella suuria tänä vuonna. Porkkanat alkavat olla jo ihan syötävän kokoisia, nyt tosin nostin porkkanat harvennusmielessä, eli en välttämättä niitä suurimpia. Porkkanat maistuvat todella hyviltä, ja pitääkin syödä niitä reilusti, jotta ei jää syksyksi säilytysongelmaa.

Kuvassa tämän päivän ruoka eli ylimmän kuvan kasvikset ja lisäksi pakastimessa ollutta villisikaa wokkina. Omavaraista, todellakin! Nauriit ovat kasvaneet suuriksi kehäkukkien kanssa, samoin se muutama itänyt kyssäkaali. Kesäkurpitsaa on useampi odottamassa, ja uusia on tulossa niin, että nyt alkaa se miettiminen mihin kaikkeen sitä saa upotettua.

Pihalla marjat alkavat olla kypsiä, syötiinkin niitä aamupalan jälkeen reilusti (paitsi kuopus ei jostain syystä syö mitään marjaa nyt). Ja jottei mene pelkäksi hehkutukseksi, täytyy todeta, että tomaatteja ja chilejä ei tänä vuonna taida pahemmin tulla. Osa tomaateista on aloittanut kukinnan, samoin osa chileistä, mutta suurin osa ei edes kuki vielä. Kylmin kesäkuu 50 vuoteen taisi tuhota tämän vuoden ruukkupuutarhan sadon. Tillistä en myöskään saa satoa, ja pinaatin aika meni jo, uusintakylvöksetkin kukkivat jo. Mutta kaiken kaikkiaan, hienolta näyttää juuri nyt.

Mehiläiset tykkäävät palstan kukkaloistosta.

Mökin kasvimaata ja perennapenkkiä

Eilen oli kiireinen päivä mökillä. Olin lakkiaisten jälkeen mökillä lasten kanssa, ja aikaa oli rajallisesti juna-aikatauluista johtuen. Heräsimme kukonlaulun aikaan, kävimme aamu-uinnilla (vesi 16 astetta) ja aamiaisen jälkeen lapset alkoivat rakentaa kahvilaa uuneineen päivineen hiekkakasaan ja minä aloin laittaa mökin kasvimaata. Teimme isän kanssa penkit, yhteensä seitsemän, ja minä istutin sipulit (viittä eri laatua tänä vuonna) ja kylvin ne tavalliset mökille kuuluvat salaatit, tillit, persiljat, porkkanat, punajuuret, palsternakat, pavut ja herneet. Ja tietysti vähän kukkia lisäksi, sekä uuutuutena muutama varsisellerin taimi (vihreä nuoli). Perunamaa jäi vielä isälle kuokittavaksi. Reilussa parissa tunnissa tuo kaikki oli tehty, kaikki kävi nopeasti kun maa oli valmiiksi niin hyvin muokattu. Isä viritteli myös hienon kastelusysteemin sähköpumpun, letkun ja kastelukannun suuttimen avulla (turkoosi nuoli), ja sain kasteltua maan perusteellisesti, mikä tulikin tarpeeseen hellepäivänä. Ehdotin isälle, että tehtäisi oma perunaamaa vanhalle kasvimaanpaikalle, ja silloin saisin muutaman penkin enemmän kaikelle muulle tuohon kasvimaahan. Ehkä jonain vuonna sen teemmekin...

Mökiltä oli kaadettu paljon puita, vähemmän kuin luulin, mutta riittävästi siihen, että kasvimaan maa oli ihan lämmin. Aurinko paistaa siihen enemmän ja aikaisemmin joten lumikin oli sulanut ajoissa. Viime vuonna kylvin kasvimaan vasta juhannuksena, toivottavasti tänä vuonna satoa ehtii tulla vähän paremmin. Kasvimaa on kylvetty tänä vuonna vähintään viikkoa paria aikaisemmin kuin vuosikausiin.

Löytyykö rikkaruohojen alta mitään?

Sunnuntain toinen päähomma oli perennapenkin kunnostus. Penkki on ollut vuosikausia sellaisenaan, ja se oli kasvanut ihan täyteen kaikkia kukkia, puhumattakaan rikkaruohoista (niitä sentään on kitketty joka vuosi). Hienot iirikset olivat siirtyneet ihan reunaan (minne jäivätkin), leimukukilla ei ollut paljoakaan tilaa ja pioni oli tukehtumassa suopayrtin alle. Sisko tuli kaveriksi kaivamaan, ja niinpa heivasimme osan keltaisista päiväliljoista pois, vähensimme suopayrttiä pionin ympäriltä ja teimme tilaa leimukukille. Kolot täytimme kompostimullalla ja lisäsimme mullan päälle ja kukkien juurille hyvin palanutta hevosenkakkaa.

Vähän olimme myöhässä kasvien kannalta, mutta tämä nyt vaan sattui olemaan ensimmäinen kerta tänä vuonna kun oli mahdollista päästä mökille yhtäaikaa. Homma oli lykkääntynyt jo ainakin kolmena vuotena, joten päätimme ettemme enää odota, vaikka paras aika siirrolle olikin jo mennyt. Minä toin vähän suopayrttiä kaupungin kukkapenkkiin, sisko vei loput jakotaimet uuteen kukkapenkkiinsä sillä hänellä on paremmin tilaa uudelle penkille. Nyt seurataan mielenkiinnolla kuinka kaikki lähtevät kasvamaan ja valtaamaan uutta tilaa. Ja miltä mökin kukkapenkki näyttää kuukauden parin päästä.

Siemenet tilattu

Tällä viikolla saapuivat viimeisetkin tilaamani siemenet. Tällä kertaa pysyin turvallisissa lajikkeissa, sellaisissa joiden tiedän kasvavan savimaassa vähintään kohtuudella. Taas löytyy erilaisia porkkanoita, punajuuria, tilliä, 7 eri laatua lehtikaalia (muistaakseni), vähän kukkia ja sen sellaista = oikeasti aika paljon kaikkea. Uutena ajattelin kokeilla mustajuurta (joo, ei ole savimaan kasvi, odotukset tasan nollassa) ja tuollaisia hauskoja Yin Yang-papuja. Viime vuosista on jäljellä riittävästi kesäkurpitsoja, tomaatteja, chilejä ja yrttejä, niitä en tilannut nyt ollenkaan. Viime vuoden sateinen kesä palautti siinä mielessä maanpinnalle, että kovin suuria sato-odotuksia ei ole tälle vuodelle.

Tämän vuoden siementilauksista täytyy taas kerran todeta, että niin mielelläni kuin tilaankin siemeniä Suomesta, mietin että onko järkeä maksaa täysin samasta pussista selvästi kalliimpi hinta, hih, etenkin kun muualta tilattaessa kylkiäisedutkin ovat melkoiset, ainakin verrattuna nollaan.

Ja nyt avaudun sen verran, että minun kalenterini näyttää tammikuuta, jolloin SYDÄNTALVI on parhaimmillaan. Minulla ei ole kevät, eikä ole edes kevättä rinnassa. Nyt nautin talvesta, ja sitten vasta keväällä keväästä. Yritän laittaa silmät kiinni ja kädet korville kaikelle sille informaatiolle mikä väittää nyt olevan kevät.

ps. Se on hyvä kun kotona kannustetaan. Mies totesi että tämä on keskinkertainen blogi jossa on keskinkertaista huonommat kuvat, ja osti minulle uuden kameran. En pysty lupaamaan parempia kuvia, mutta ainakin mies yritti :) Tuo kuva on otettu yöllä ilman salamaa, ensimmäinen otos. Pitää vähän vielä harjoitella, mutta vanhalla kameralla ei olisi kuvaa saanut noissa olosuhteissa...

Valmistautumista kevääseen

Tässä tulee pieni poikkeama keskellä syksyn kiireitä ja talveen valmistautumita, nimittäin on pakko ihan vähän valmistautua kevääseenkin: 

Keräsin reilusti kukkien siemeniä, kehäkukkaa, monenväristä ruiskaunokkia, kesämalvikkia ja kiiltomalvaa. Leijonankidat eivät ole vielä valmiita, eli niitä saa vielä vähän odotella. 

Serranon siemenet ovat kuivuneet (mustalla lautasella) ja siirisn ne kirjekuoreen odottamaan ensi vuotta.

Tomaatinsiemenet laitan kuivumaan talouspaperille, jonka kuivatan ilmavasti. Paperiin on hyvä kirjoittaa tomaatin nimi, ja sitten paperit voi kerätä päällekkäin ja säilöä siellä missä siemenet säilötään. Keväällä sitten leikkaan halutun määrän siemeniä, otan paperin kahtia (jos siis kaksinkertaista talouspaperia) ja laitan sellaisenaan ruukkuun ja vähän hiekkaista multaa päälle. Tämän kätevän tavan säilöä tomaatinsiemenet bongasin muutaman vuoden takaisesta Kotipuutarha-lehdestä, mutta lehteä minulla ei enää ole, joten en voi antaa tarkempaa viitettä. Siinä kokenut tomaatinkasvattaja kertoi tekevänsä näin, ja se on osoittautunut käteväksi. Joskus toki kuivatan tomaatinsiemenet tavallisesti ja säilön kirjekuoressa kuten muutkin siement.