Kriikunahyytelö

Tänä vuonna kriikunoita oli paljon, aivan kuten luumujakin, oksat ihan notkuivat hedelmien painosta. Käytiin isän kanssa katsomassa pensaita/puita muutama viikko sitten, silloin eivät vielä olleet ihan kypsiä (kuva siltä kerralta), mutta viikko sitten olivat juuri sopivan kypsiä. Kriikunassa on pyöreä kivi ja selvästi vähemmän hedelmälihaa suhteessa kokoon kuin vaikka luumuissa. Mutta hyviä ne ovat, lapsuuden herkkua: kriikunat olivat kypsiä aina perunannoston aikaan ja niitä oli kiva syödä serkkujen kanssa.

Minun aika/kärsivällisyys ei riitä kriikunoiden kivien poistamiseen, eikä se olisi (mielestäni) järkevääkään, eli keitin hillon näin:

n. 3 l kriikunoita

n. 3 dl vettä

→

2 l siivilöityä kriikunasosetta

1 kg hillo- ja marmeladisokeria

Laita kriikunat isoon kattilaan, lisää pohjalle vähän vettä. Keitä kriikunoita niin, että alkavat hajoilla, muistaakseni keitin vartin verran, sekoita muutaman kerran. Kaada kriikunat siivilään ja painele kaikki neste ja hedelmäliha siivilän läpi puhtaaseen kattilaan. Minä käytin ihan tavallista siivilää jonka läpi myös hedelmäliha mahtui hyvin läpi. 

Lisää mehun joukkoon hillo- ja marmeladisokeri, keitä hiljalleen vielä kymmenisen minuuttia. Purkita puhtaisiin purkkeihin.

Hyytelö sopii hyvin esim. riistalle, kastikkeiden mausteeksi, jälkiruokiin, leivontaan, jäätelön kaveriksi, ihan mihin vaan. Ei ehkä mikään ihan lempihilloni, mutta hyvinkin monikäyttöinen sillä sopii hyvin sekä suolaisen että makean viereen.

Luumu-inkiväärihillo

 

Tämä vuosi on ollut hyvä luumuvuosi. Olen kerännyt mökiltä yhteensä yli ämpärillisen noita ihania keltaisia luumuja, keitin niistä jo aiemmin isot satsit hilloa ja chutneyta. Viime viikonloppuna toin vielä niin paljon luumuja, että niitä oli pakko säilöä syömisen lisäksi, vaikka jääkaappi pursuaakin hilloja ja kaikkea. Samaan aikaan olin löytänyt kotimaista inkivääriä kaupasta: oli helppo keksiä millaista hilloa tekisin. Ja koska jääkaappiin ei enää oikein mitään sopinut, keitin hillon vähän vähemmällä sokerilla pakastimeen, ei minulla ollut hillosokeriakaan. Toki voit säilöä hillon purkkeihinkin jääkaappiin tai kellariin ja/tai käyttää hillosokeria, mutta minä tein nyt näin:

1½ kg luumuja kivet poistettuna

750 g sokeria

n. 2 rkl raastettua (kotimaista) inkivääriä

Halkaise luumut ja poista kivet. Punnitse luumut ja laita ne kattilaan. Jos et halua kovin makeaa hilloa, lisää sokeria puolet luumujen painosta. Keitä hilloa 10-15 minuttia ja lisää raastettu inkivääri. Inkiväärin määrä riippuu inkivääristä ja siitä kuinka inkivääristä haluat, eli sen määrä ohjeessa on suuntaa antava. Kannattaa maistella hilloa ja lisätä inkivääriä tarvittaessa. Purkita hillo kuumana, tai anna jäähtyä ja pakasta se rasioissa. Ihana hillo leivälle, pullaan/leivontaan tai ruuanlaittoon. 

 

Tein sinisistä luumuista ihanaa luumupaistosta Satu Koiviston ohjeella. Tein ohjeen 1½-kertaisena, ja sitä riitti maanantaijälkiruuaksi ja parille päivälle aamiasjugurtin lisäksi. Upea paistos, teen toistekin.

Juokseva kirsikkahillo

 

Teen joka vuosi, jos vaan kirsikoita riittää, kirsikkahilloa. Teen sen yleensä aina hillosokerilla, jolloin hillosta tulee kiinteää. Nyt olin jo jonkin aikaa ajatellut, että haluan tehdä ihan juoksevaa hilloa, sellaista, jossa kirsikoista irtoava mehu jää nestemäiseksi. Tällainen hillo käy kastikkeeksi jäätelölle tai jollekin jälkiruualle, ja miksei sitä voisi käyttää juomasekoituksiinkin. Ihana hillo, ei yltiömakea, eikä tippaakaan kiinteä.

1 kg kirsikoita kivet poistettuna

400 g sokeria (tavallista)

Siivoa kivet kirsikoista. Punnitse kirsikat ja laita kattilaan. Lisää sokeri ja keitä hilloa hiljalleen n. vartin verran tai vähän alle. Anna hillon seistä kattilassa puolisen tuntia, sekoita muutaman kerran. Purkita hillo steriloituihin purkkeihin ja siirrä jäähtymisen jälkeen kylmään.

Koska sokeria ei ole tuon enempää, en uskalla luvata ikuisuuksiin säilyvää hilloa, toisaalta ei sillä kai ole väliä, koska hillo tulee syötyä herkullisuuttaan ajoissa. Ihana kastike jäätelölle.

Raparperihyytelö eli kirkas raparperimarmeladi mehusta

Tämän marmeladin / hyytelön tekemisestä on jo jonkin verran aikaa (niinkuin kukista näkee), mutta en ole ollut netin äärellä niin, että olisin saanut kirjoitettua ohjeen ylös. Olen tehnyt tänä vuonna kaksi satsia raparperimehua, toisen mökin ja pihan raparperista, toisen siskon raparperista. Kummastakin erästä olen keittänyt tällaisen pienen määrän marmeladia. Eli kun mehu on valunut raparpereisa, olen vielä tiristänyt viimeiset mehut talteen, ei ole haitannut vaikka mehu ei enää ole ihan kirkasta. Toki tätä voisi tehdä isommasta määrästä mehua, niin hyvää ja jopa juhlavaa tämä nimittäin on (ei siis pakko olla pelkkää jämämehua). Marmeladia voi tehdä sellaisen määrän kuin haluaa, laskee vaan sokerin ja sitruunan määrän sopivaksi, tuo suhde on hyvälle kiinteälle marmeladille / hyytelölle.

3 dl raparperimehua (ei sokeria)

½ sitruunan mehu

1½ dl marmeladisokeria

Mittaa mehu kattilaan. Purista sekaan sitruunanmehua. Lisää sokeri ja sekoita. Keitä hiljalleen kymmenisen minuuttia tai vähän yli. Purkita steriloituun purkkiin. 

 

Nauti paahtoleivällä, jugurtin tai jäätelön kanssa, miksei kakun tai kääretortun täytteenäkin. Lapsetkin tykkäsivät tästä, yllättyivät itsekin kuinka hyvää oli.

Karviais-chutney

Vasemmalla kaksi purkkia chutneyta, oikealla hillo

Tein karviais-chutneytä silloin samalla kun tein karviaishilloakin, aika menee niin nopeasti, että johan siitä on toista viikkoa. Tein chutneyn samaan tapaan kuin todella onnistuneen luumu-chutneyn, ja hyvää tästäkin tuli, ihan todella hyvää. 

Käytin karviaiset sellaisenaan, en siis nyppinyt niitä päitä pois, toisin kuin hillomarjojen kanssa. Ehkä sen aavistuksen huomaa ulkonäössä, mutta makuun se ei vaikuttanut mitenkään. Chiliä olisi voinut olla enemmänkin, mutta tällaista tuli tällä kertaa.

2 l karviaisia

1 iso sipuli

1 valkosipulinkynsi

1 Aji Mango -chili

2 Aji Fantasy -chiliä

1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä

2 tl korianterinsiemeniä

2 tl sinapinsiemeniä

1 tl suolaa

400 g hillosokeria

½ dl omenaviinietikkaa

½ dl etikkaa

Siisti karviaiset (tai käytä sellaisenaan). Pilko sipulit ja chilit hienoksi silpuksi ja laita kaikki aineet etikoita lukuunottamatta kattilaan. Keitä puoli tuntia välillä sekoittaen. Lisää etikat ja anna kiehahtaa hetken verran. Anna jäähtyä vajaa puoli tuntia ja purkita steriloituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa jäähtymisen jälkeen.

Minä tein heti seuraavana päivänä tästä itämaista kanaa. Eli suikaloin broilerin rintafileet, maustoin ne curryllä, viherpippurilla ja soijakastikeella ja paistoin hyvällä lämmöllä. Kuullotin myös ison sipulin mukaan. Lisäsin n. 1½ dl chutneyta ja annoin hautua kypsäksi samalla kun riisi kiehui. Ruoka maistui kaikille, myös lapsille, luulisin nimen vaikuttaneen asiaan. En laittanut chutneyta mitenkään salassa, mutta en sitä mainostanutkaan. Vähän ankean väristä ruoka kyllä oli, enkä muistanut kuvaakaan ottaa.

Ihan tavallinen karviaishillo

Karviaishillo vasemmalla alhaalla

Kuva on vähän häämäävä sillä siinä on vain yksi purkki karviaishilloa ja kaikki muut purkit ovat muita hilloja. Keitin tällä viikolla mökiltä paluun jälkeen karviaishilloa sekä ison satsin kirsikkahilloa ja mustaherukkahilloa. Ja vielä karviasischutneytakin. Käytin yhden päivän elämästäni irrottamalla kirsikan kiviä pensasmustikan kokoisista kirsikoista, kirsikoita oli 8 litraa. Kirsikat menivät tuohon hilloon sekä pakastimeen hillosokerin kanssa piirakoita varten, nyt tehtyyn piirakkaan ja jäätelöön.

Muistan lapsuudesta kuinka hyvää tavallinen karviaishillo oli. Sitä sai vain mummolassa, luulisin sen olleen aina kummini tekemää. Hillo oli aika juoksevaa, ja sitä syötiin esim. kaalilaatikon kanssa, joskus sitä oli tarjolla lihakastikkeen ja perunan lisukkeena. Niin hyvää, niin hyvää. 

Tänä vuonna on muutaman välivuoden jälkeen mökillä ja omalla pihalla hyvä karviaisvuosi. Mökin karviaiset olivat suunnilleen kypsiä, mutta ei ihan, eli juuri sopivia hilloon. Poimin muutaman litran mukaani, ja keitin niistä pienen määrä hilloa, sain yhteensä neljä purkkia tuosta määrästä.

Halusin hillosta juoksevaa kuten se oli lapsuudessani, joten käytin tavallista sokeria hillosokerin lisäksi. Jos haluat jämäkämpää hilloa, käytä koko määrä hillosokeria. Ihan kuin tämä hillo olisi ollut makeampaa kuin lapsuudessani, tosin makea maistuu minusta nykyisin makeampana kuin lapsena. Seuraavalla kerralla laitan vielä vähemmän sokeria.

2 l karviaisia

200 g sokeria

200 g hillosokeria

Siisti karviaiset. Laita karviaiset ja sokerit kattilaan. Keitä puolisen tuntia välillä sekoittaen. Siirrä kattila pois liedeltä ja anna hillon tasaantua puolisen tuntia välillä sekoittaen. Purkita steriloituihin purkkeihin. 

Minä aion syödä hilloa ainakin kaalilaatikon kanssa, mutta myös viilin ja jugurtin kanssa. Ihanan nostalginen hillo.

Raparperikompotti "pimennetystä" raparperistä

 

Tulin viikonlopuksi mökille sitä varten, että olisin kylvänyt kasvimaan ja istuttanut perunat. Tarkoituksena oli möyhentää maa ja laittaa kaikki papuja ja herneitä lukuunottamatta maahan. Mutta täällä satoikin loppuviikosta niin paljon vettä, että tällä hetkellä piha tulvii ja Kymikin tulvii kohta jos sama jatkuu. Jäi siis kasvimaa laittamatta tänä viikonloppuna. Toivottavasti saan sen tehtyä melko perinteisesti edes lakkiaisviikonloppuna, joka on myöhään tänä vuonna. Toivotaan tosiaan näin, ettei tarvitse olla juhannuksena tekemässä kasvimaata, niinkin on joskus käynyt.

Pääsin sentään vähän keväisiin hommiin, kun keitin raparperikiisseliä mökin isosta raparperipuskasta. Valmistin myös rapaprperikompottia raparperistä, joka oli saanut kasvaa mustan ämpärin alla. Kun raparperiä kasvattaa peitettynä, siitä tulee punaista, hentoa ja makeaa. Minun on pitänyt kokeilla tätä kasvatustapaa jo aikaa sitten, mutta vasta nyt, kun Ullan leipomuksien Ulla sanoi kasvattavansa kaiken raparperin näin, sain minäkin vihdoin aikaiseksi kokeilla. Raparperi pääsi vähän liian isoksi nyt, olisi pitänyt olla aiemmin keräämässä sitä. Ämpäri oli jo kaatunut, mutta sain silti kerättyä riittävästi yhteen satsiin hilloketta tätä makeaa raparperia. Ihan niin punaista se ei enää ollut, mutta katkeilevan hentoista ja makeaa kuitenkin. Tein yksinkertaisesti näin:

 

n. 7 dl raparperia palasina

n. 1 dl sokeria

 

Kerää pimeässä kasvaneet raparperit, huuhtele ne ja pilko reiluiksi paloiksi. Laita ne uunivuokaan ja ripottele sokeria päälle. Minulla ei ollut mökillä mitään tarkkoja mittoja, silmämääräisesti laitoin sopivasti. Peitä vuoka foliolla ja paista 200 asteessa uunissa n.  30 minuuttia. Siirrä kuumana steriloituun purkkiin jos haluat säilyttää pidempään, tai anna jäähtyä ja siirrä astiaan, jos käytät hillokkeen lähiaikoina. 

 

Tämä on erityisen hyvää maustamattoman jugurtin kanssa, voisi sopia myös juustokakun tai vaikka riistan lisukkeeksi. Nigella Lawson on kuvannut kirjassaan oman tapansa tehdä tätä kompottia ja vaikka mitä ideoita mihin käyttää. Teen tätä ensi vuonna uudestaan, niin hyvää se on.

ps. Eilen saunoin tuntitolkulla, uin monta kertaa ja vihdoin tuoreella vastalla. Kymi oli 9 astetta, ehti kuulemma jo olla lämpimämpääkin.

 

Oranssi chilihillo ja ei-niin-makea chilihillo

Viikonlopun satoa: kaksi chilihilloa, oranssi jälkiruokamaisen hedelmäinen leivälle ja jopa jälkiruuille, toinen, tuo punainen, tulisempi eikä niin makea ruualle. Tein melko samalla tapaa kuin viimeksikin, tällä kertaa lähempänä alkuperäistä ohjetta, paitsi toisen hillon tein vähemmän makeana. Erilaiset chilit vaikuttavat lopputulokseen paljon.

Oranssissa hillossa minulla oli chileinä Aji Fantasya, valkoista Aji Fantasya, Aji Cristalia ja monta Rocato Guatemalan Orangea. Viimeksi mainittu on uusi lempichilini, siinä on upea hedelmäinen maku ja vähän makeaa tulisuutta, mutta sen verran vähän että chiliä voi käyttää reilusti. Ensi vuonna pitää laittaa ainakin pari kasvia kasvamaan isoihin ruukkuihin, näitä haluan paljon.

Punaisessa hillossa chileinä oli Aji Fantasy, Aji Norteno, Serrano Huasteco ja Fire Flame. Nortenoja oli eniten, serranoja vain yksi. Chilivalikoimasta huomaa, että ostan kaikki chilin siemenet Fataliilta. Kuvassa vain osa käytetyistä chileistä ja puuttuu kokonaan esim. Serrano ja valkoinen Aji Fantasy.

Oranssi makea chilihillo

800 g oranssia paprikaa

100 g chilejä

40 g inkivääriä

350 ml omenaviinietikkaa

1 kg hillosokeria

50 ml limen mehua

Punainen chilihillo

700 g punaisia paprikoita

100 g chilejä

40 g inkivääriä

350 ml omenaviinietikkaa

333 g hillo- ja marmeladisokeria

50 ml sitruunamehua

1 tl suolaa

Pilko paprikat ja chilit, poista niistä siemenet ja se vaalea osa jossa siemenet ovat kiinni. Pilko chilit ja paprikat pienmmäksi ja aja sauvasekoittimella tai blenderillä soseeksi. Laita ne ja omenaviinietikka kattilaan ja nosta kiehuvaksi. Lisää hienoksi raastettu inkivääri, sokeri, lime/sitruunanmehu ja suola ja sekoita kunnes sokeri sulaa. Keitä viitisen minuuttia, ja nosta kattila pois levyltä. Anna jäähtyä viitisen minuuttia ja purkita steriileihin purkkeihin.

Nämä ovat todella koukuttavan hyviä.

Raparperi-chutney

Minä toin mökiltä paljon raparperia ja sain sitä vielä lisää siskoltani samanlaisen määrän. Olen nyt viikon aikana keittänyt mehua, tehnyt piirakoita, keittänyt hilloketta esikoisen kakkukokeilua varten ja keitin minä tänään vielä pienen chutneynkin.  Tästä määrästä tulee vain kaksi tavallisen kokoista purkillista, tai yksi tavallisen kokoinen ja kaksi pientä purkkia. Seuraavalla kerralla ehkä teen samalla vaivalla tupla-annoksen, sen verran hyvää tämä oli.

Chutneyn tulisuutta voi säätää chilillä, minä ilahduin kun löysin pakastimesta vielä pussillisen  kokonaisiaTrepadeira Werner -chilejä. Muistelin ettei se olisi kovin tulista, ei olekaan, mutta kyllä neljästä tuli ihan hyvä polte. Toki jokainen voi laittaa sellaista chiliä kuin haluaa tai sattuu olemaan.

1 l raparperia pilkottuna

1 punasipuli

1 valkosipulin kynsi

4 Trepadeira Werner -chiliä (tai sellainen chili kuin on)

pala inkivääriä

1 pieni kanelitanko

1 pieni tähtianis

1-1½ dl hillosokeria

1 limen mehu

1 dl omenaviinietikkaa

Pilko raparperi, sipulit ja chilit ja laita kattilaan. Lisää inkivääri raastettua ja mausteet sekä sokeri. Keitä n. 15 min, ota kanelitanko ja tähtianis pois. Purista limen mehua ja lisää omenaviinietikka, keitä vielä 5 min. Sekoita chutney tasaiseksi ja purkita.

Nauti grilliruokien kanssa tai lisää kastikkeisiin makua antamaan. Tai syö leivän päällä, mutta varo, se on todella koukuttavaa. Ihana tulisuus, ihana raparperin maku.

Aleksis Kiven päivä ja vielä yksi suppilovahverohillo

Hyvää Aleksis Kiven päivää! Lempikirjailijani, voimallisen suomen kirjoittajan ja metsässä kulkijan juhlapäivä on tänään, vuoden parhaana ruokakuukautena. Aleksis Kiven päivään sopii metsän antimet tavalla tai toisella, niin myös sienet. Olen tehnyt suppilovahverohilloa aiemminkin, ihan tavallista ja itämaisin maustein maustettuna. Nyt tein vielä yhdellä tapaa, joka taisi olla tavallaan paras näistä kolmesta.

Kävimme lauantaina poimimassa suppilovahveroita Kielometsän takaa. Päivän päätteeksi minulla oli muutama litra suppiksia. Peratessani sieniä otin erikseen talteen litran verran pieniä sieviä sieniä. Haluan tehdä hillon aina pienistä kokonaisista sienistä. Tästä määrästä tuli vähän yli kaksi pikkupurkillista hilloa. 

2 dl vettä

1 dl omenaviinietikkaa

10 korianterin siementä

5 valkopippuria

10 viherpippuria

1 tl sinapinsiemeniä

1 l pieniä suppilovahveroita

1 dl hillo-ja marmeladisokeria

Laita kaikki aineet sokeria lukuunottamatta kattilaan. Keitä 20 min, sekoita välillä. Lisää sokeri ja keitä vielä 10 minuuttia. Purkita steriloituihin purkkeihin. Sopii erinomaisesti riistan lisänä tai maustamaan vaikka kasvissosekeittoa. 

Omenakompotti seljanmarjalla ja päivä Kielometsässä

Jos edellinen postaus oli tilitystä, on tämä kirjoitus ylistystä. Vietin eilen nimittäin aivan ihanan päivän Kielometsässä. Olimme suunnitelleet tätä syksyistä säilömispäivää Kielometsässä hyvissä ajoin kesällä. Minä olin jo viikolla käyttänyt illan pari tutkailemalla omaa kirjastoani ja sen säilömiskirjoja ja suunnittelemalla eväitä. Ilse.Kahvelon sanoin otimme kaiken irti päivästä, ja suuntasimme seutuville jo varhain aamulla eväiden ja sienikorien kanssa. Vietimme aamupäivän sienimetsässä kahdestaan (saaliina lähinnä rouskuja) ja puolen päivän jälkeen saavuimme Kielometsään. 

Sitruuna kurpitsahilloon, omenat kompottiin, parmesan risottoon ja mulled cider 

Olimme etukäteen suunnitelleet säilövämme jotain omenoista ja kurpitsasta. Tämän lisäksi Kielometsän Jukalla oli seljanmarjaa pakastettuna. Hän oli jo keittänyt marjoista mainiota mehua ja upeaa hilloa, joita oli tarjolla. Saimme myös maistaa hänen aiemmin seljanmarjoista tekemäänsä "seitsemän vuoden kastiketta". Minä löysin tämän hetken lempikeittokirjailijani, Nigel Slaterin, päiväkirjoista (Kitchen Diaries II)  yksinkertaisen omenakompotin ohjeen: 

1,2 kg omenia

120 g sokeria (enemmän kuin ohjeessa)

reilu 1 dl seljanmarjaa

Pilko omenat lohkoiksi. Kirjan ohjeessa ne käskettiin kuoria, mutta minä en kuorinut näitä kauniita ohutkuorisia Kielometsän omenia. Keitä lohkoja kasaan sokerin kanssa. Keitin näitä omenia aika pitkään, omenat voi jättä vielä enemmän kokonaisiksi niin halutessa. Sekoita lopuksi seljanmarjat joukkoon, ja anna vielä kiehua hetki. Älä enää sekoita kompottia liikaa, etteivät marjat hajoa.

Säilyy jääkaapissa jonkin aikaa, paitsi tulee syötyä nopeasti. Nigel (ja minä) syö kompottia esim. aamujogurtin kanssa. Aion syödä sitä myös kaurapuuron kaverina. 

Keitimme myös sitruuna-kurpitsahilloa sellaisenaan sekä chilillä ja inkiväärillä maustettuna. Iso määrä ei haittaa kun jaoimme kaiken kolmeen. Ehkä Kahvelossa tarjotaan joskus kurpitsahilloa jossain muodossa. Minä aion käyttää chilillä ja inkiväärillä maustetun hillon ruuanlaitossa.

Jukan ottama kuva

Jukka keitti meille Jamie Oliverin Mulled cideria omista omenoista tehdystä siideristä. Ihana lämmittävä juoma kylmän sienimetsän jälkeen (sanoinko, että luntakin oli maassa siellä täällä). Minä olen haaveillut vuosikausia englantilaisesta mulled ciderista, ja nyt sitä siis sain. Täytti kaikki odotukset ja sen yli.

Jukan ottama kuva

Kielometsän isännät valmistivat meille myös illallisen, upeaa tomaattipiirasta ja kurpitsarisottoa. Minä ja Ilse.Kahvelo kumpikin oltiin sitä mieltä, että saimme elämämme parhaan risoton, ja kaikki olemme sitä mieltä että tuo Markon tomaatti-quiche on paras kasvispiirakka mitä on. Enkä  muista milloin olisin nähnyt näin kauniisti katettua pöytää, tuntui että sydän suorastaan suli kaikesta hyvästä ja kauniista ympärilläni. Ihana päivä!

Koko Kielometsä on kuin satua matkalla muistoihin. Jos kävelee yläkertaan, näkee tuon huonekuusen. Tuli suorastaan epätodellinen tunne, että onko sitä jossain kauniissa unessa. Tällaisen päivän jälkeen on yhtä virkistynyt ja hyvä olo kuin hyvän loman jälkeen. 

ps. Tästä päivästä kuullaan vielä lisää.

Keltainen luumuhillo

Samalla kun tein luumuchutneytä, tein myös luumuhilloa. Ajatuksena oli maustaa hillo kanelilla, mutta eihän minulla ollutkaan kanelitankoja, laitoin sitten kardemummaa. Onneksi laitoinkin, se sopi todella hyvin tähän hilloon. Käytin marmeladisokeria, jotta hilloa ei tarvinnut tehdä niin makeaksi, näin se on monikäyttöisempi. Olen syönyt hilloa jo jäätelön, viilin ja jugurtin kanssa. Seuraavaksi voisin käyttää sitä pullaan ja ehkä piirakkaankin.

1 kg luumuja
½ dl vettä

1 tl kardemummaa

pätkä vaniljatankoa

330 g hillo- ja marmeladisokeria

Puolita luumut ja poista kivet. Laita luumut kattilaan veden, kardemumman, vaniljatangon ja sokerin kanssa. Puolita vaniljatanko ensin, vedä siemenet veitsellä irti ja lisää nekin kattilaan. Keitä luumuja sokerin kanssa reilun vartin verran. Anna vähän jäähtyä ja purkita steriloituihin purkkeihin. 

Luumu-chutney

Tämä vuosi on hyvä luumuvuosi, tuntuu että kaikkialla on paljon luumuja. Kodin luumupuu notkuu luumuista, samoin mökin toinen luumupuu, Laatokan helmi, oli keltaisenaan luumuja. Kriikunoitakin oli sellainen määrä vanhoissa puissa, ettei isä muista vuosiin nähneensä. Keräsin eilen reilu pari kiloa Laatokan helmiä säilöttäväksi ja mökkireissun jälkeen keitin ne hilloksi ja chutneyksi.

Rouva Raadelmasta oli tehnyt luumuista chutneytä ja hilloa, siitä tämän chutneyn idea lähti. Tein säilykkeen miettien parhaita mango-chutneytä mitä muistan Skotlannissa saaneeni. Tästä tuli ihan älyttömän hyvä säilyke, ihan yllätyin itsekin. Selvästikin hyvä flow viikonloppuna.

1 kg luumuja kivet poistettuna

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

1-2 Aji Cristal
1-2 Aji Fantasy
1rkl raastettua tuoretta inkivääriä

1 rkl korianterinsiemeniä
2 tl sinapinsiemeniä

1 tl suolaa
400 g hillosokeria
½ dl omenaviinietikkaa

½ dl etikkaa

Puolita luumut ja poista kivet. Pilko sipulit ja chilit hienoksi silpuksi ja laita kaikki aineet etikkaa lukuunottamatta kattilaan. Keitä vajaa puolituntia. Lisää etikka ja anna kiehahtaa hetken verran. Anna jäähtyä pieni hetki ja purkita steriloituihin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa jäähtymisen jälkeen.

Aion käyttää tätä luumu-chutneyta ainakin wokeissa, kanaruuissa, riistan lisukkeena ja dipeissä. Maltan tuskin odottaa uusia kokkailuja.

Mansikka-seljankukkahillo

Mustaselja Maija oli parhaassa kukassa juhannuksena. Keräsin melkein kaikki silloin kukassa olleet kukinnot, ja tein niistä isot satsit simaa, mehutiivistettä sekä tätä hilloa. Hillon tein pienestä määrästä mansikoita ja aika suurpiirteisesti. Tarkoituksena oli vain kokeilla hilloa, ei säilöä sitä suurta määrää talven varalle. Varmasti teen hilloa toistekin, niin hyvää se oli, ja kyllä siinä seljankukka maistui ihan selvästi. 

Kukista häviää aromi aika nopeasti, ohjeissakin kehoitetaan poimikaan kukinnot aurinkoisena päivänä jolloin tuoksu on voimakkaammillaan. Koska en ehtinyt/jaksanut tehdä hilloa heti poimituista kukista päätin käyttää vähän tiivistettä lisämakua tuomaan. Se ei ole mitenkään pakollista jos on tuoreita kukkia käytössä, toisaalta jos ei ole kukkia, voi käyttää pelkkää tiivistettäkin. Jos haluaa kiinteämpää hilloa, kannattaa käyttää marmeladisokeria. Minä halusin nyt juoksevampaa hilloa viilille ja letuille, siksi sokerin määrä on maltillinen, ja tuohan tiivistekin lisämakeutta.

1 l mansikoita

n. 3-4 mustaseljankukkaa

½ dl seljankukkamehutiivistettä

½ dl hillosokeria

Perkaa ja pilko mansikat kattilaan. Lisää kukat, mehutiiviste ja hillo ja keitä hiljalleen kymmenisen minuuttia. Purkita (tästä tuli juuri yksi keskikokoinen purkki). Nauti lettujen, jäätelön tai vaikka viilin/maustamattoman jugurtin kanssa.

Suppilovahverohillo itämaisin maustein

Kävin viikonloppuna useamman kerran metsässä ja löysin sopivasti sieniä. Lauantain kantarellit ja mustat torvisienet söimme lauantaina ja sunnuntaina, sunnuntain sienet paistoin tänään sellaisenaan ja pakastin. Suppilovahveroita tuli eniten, niitä käytin vähän viikonlopun ruokiin, mutta suurimman osan paistoin ja pakastin myöhempää kokkaamista varten. Litran verran sieniä keitin hilloksi.

Olen tehnyt aiemmin hyvin perinteistä suppilovahverohilloa, mutta nyt halusin maustaa sienet lempikombollani, eli inkiväärillä, chilillä, korianterille ja limellä. Käytin hilloon taas vain ne pienimmät ja söpöimmät sienet kokonaisina. Tästä määrästä tuli kaksi pientä hillopurkkia, ei yhtään enempää. 

2 dl vettä

1 dl omenaviinietikkaa

1 limen mehu
½ tl suolaa

2 tl korianterin siemeniä

1 chili pilkottuna (Trepadeira Werner)

1 peukalonpäänkokoinen inkiväärin pala pilkottuna

1 l pieniä suppilovahveroita

1½ dl hillosokeria

Laita nesteet ja mausteet kattilaan. Anna kiehahtaa ja kaada sienet joukkoon. Keitä n. 20 minuuttia, hämmennä välillä. Lisää hillosokeri, ja keitä vielä kymmenisen minuuttia. Kaada hillo steriloituihin (100 astetta uunissa n. tunti) purkkeihin ja käännä kannet kiinni (keitä kansia vedessä n. 15 min).

Tämä hillo on todella hyvää, etikkaisen makeaa, vähän tulista mutta silti sieni on pääosassa. Maistoin sellaisenaan, ja varmasti sopii lisukkeeksi kalalle, lihalle ja kasviksille. Minä haaveilen jo wokista, jonka maustan näillä sienillä. Ja aasialaisesta keitosta, joka saa lisämakua tästä hillosta. Ja vaikka mitä muuta on tulossa. 

ps. Viikonloppuna oli lämmintä 15-18 astetta, vesi oli 10 astetta. Ja kuva on stailattu korianterilla, käytin tietysti oman maan korianteria.

Karviais-seljankukkahillo

Tämän kesän viimeiset seljankukat, kokonaista neljä kappaletta, käytin tähän hilloon. Olen oppinut River Cottagessa että raaka karviainen on erinomainen raaka-aine, olen käyttänyt sitä esim. kalan graavaukseen. Ohjeen hilloon otin River Cottagen käsikirjasta Preserves, jonka on kirjoittanut Pam Corbin. Pienensin ohjetta reilusti, ja käytin sokerin sijaan hillosokeria, vähensin sen määrää vähän.

1 l karviaisia

2½ dl vettä

4 mustaseljan kukkaa

400 g hillosokeria

Siisti karviaiset ja laita ne kattilaan veden kanssa. Lisää kukat mukaan, keitä muutamia minuutteja tai kunnes ovat pehmenneet.  Poista kukat, lisää sokeri ja keitä vielä vajaa kymmenen minuuttia. Anna hillon vähän tekeytyä (taas vajaa 10 minuuttia) ja purkita steriileihin purkkeihin.

Upea hillo, sopii hienosti leivälle, jäätelölle, kääretorttuihin/kakkuihin ja riistalle, ainakin.

Raparperi-inkiväärihillo

Onnea on palstanaapurit joilta saa hyviä kokkausvinkkejä. En saanut tarkkaa ohjetta, mutta riittävästi vinkkiä jotta sain aikaiseksi herkullisen hillon. Tämä ei ole mikään makea hillo, vaan enemmänkin sellainen ihanan kirpeä hillo jäätelölle, tai vaikka pavlovaan tai vaniljakiisselin kanssa nautittavaksi. Tästä tulee pienehkö annos hilloa, voit tietysti moninkertaistaa ohjetta kuinka paljon vaan ja säilöä steriloituihin purkkeihin. 

500 g raparperia

½ dl vettä

110 g hillo- ja marmeladisokeria

1 rkl raastettua inkivääriä

Pilko raparperit palasiksi ja siirrä ne kattilaan. Lisää vesi ja vähän sokeria, keitä hiljalleen välillä sekoittaen puolisen tuntia. Raasta sillä aikaa kuorittua inkivääriä ruokalusikallisen verran. Kun hillo on keittynyt sopivaksi, sekoita raastettu inkivääri joukkoon. Purkita, tai käytä hillo heti. Minä söin nyt jäätelön kanssa vähän, ja loput säästän piirakkaan. 

Täytekakku karhunvatukka-omenahillolla

Ihmeiden aika ei ole ohi, olen nimittäin tehnyt (melko) perinteisen täytekakun joka on täytetty hillolla ja kermalla. Olen aina sanonut etten ole perinteisten kermakkujen ystävä, mutta niin se maku muuttuu. Tein tämän kakun mökillä helpoksi makeaksi. Kakkupohja oli minulla valmiina, olin aiemmin tänä vuonna tehnyt useamman kakkupohjan strutsinmunasta ja pakastanut ne. Hillona käytin aiemmin tekemääni karhunvatukka-omenahilloa, joka on kuopuksen lempihillo. Kermaan lisäsin reilusti rahkaa, ja päälle poimin viimeiset karhunvatukat. Niitä tuskin enää kypsyy tässä harmaudessa ja koleudessa. Pakastetun kakkupohjan ja valmiin hillon ansiosta tähän ei montaa minuuttia mökillä aikaa kulunut.

1 kakkupohja

n. 1 dl karhunvatukka-omenahilloa

1½ dl kermaa

250 g maitorahkaa

½ dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

karhunvatukoita

Valmista 4 munan (2 dl strutsinmunaa) sokerikakkupohja laakeaan kakkuvuokaan, tai ota sellainen pakastimesta kuten minä tein. Halkaise kakku kahtia. Täytä halkaistut pinnat reilulla määrällä hilloa. Kakku kostuu tästä hillosta ihan riittävästi, sitä ei tarvitse erikseen kostuttaa. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää rahka ja sokerit joukkoon. levitä vajaa puolet kermavaahdosta kakkupohjan päälle, lisää toinen puolikas hillopuoli kermaa vasten. Levitä loppu vaahdosta kakun päälle ja koristele marjoilla.  Anna maustua ja kostua muutama tunti kylmässä ja nauti hyvästä kakusta. Kuopuksen mielestä huippuhyvää, ja näytti maistuvan muillekin.

Karhunvatukka-omenahillo

Minä sain joku vuosi sitten Kielometsästä karhunvatukan taimen. Ensimmäisenä talvena jänikset söivät sen melko pieneksi, mutta suojattuna siitä kasvoi hetkessä iso ja korkea pensas. Tänä vuonna kukinta oli huima, pensas oli ihan valkoisena melkein maasta yli kahden metrin korkeuteen. Kylmänä kesänä olen ollut huolissaan että ehtiikö marjat kypsäksi asti, mutta kyllä niitä on ehtinyt kypsyä paljonkin. Suurin osa on syöty ihan sellaisenaan, mutta vähän käytin hilloonkin.

Viime vuoden lempikeittokirjassani, Gill Mellerin Gather-kirjassa oli hilloresepti johon tuli karhunvatukkaa ja englantilaista Crab apple -villiomenaa. En tiedä mikä meillä lähinnä vastaisi sitä, mutta koska Antonovkaa tulee tänäkin vuonna mukavasti, ajattelin tehdä marmeladin siitä. Ohje on yksinkertainen, mutta ihan erilainen kuin mitä olen koskaan tehnyt. Kyllä on loistava resepti, ei muuta voi sanoa. Muutin tässä sokerin määrää ja laatua, alkuperäisessä ohjeessa oli 375 g tavallista sokeria 500 ml mehua kohti. Marjat ilmoitettiin 2-3 kourallisena, minä laitoin tähän käyttämäni määrän deseinä.

2 kg omenaa (Antonovka)

4 dl karhunvatukkaa

n. 2 l vettä tai tarpeen mukaan

vajaa 3 pakettia Dansukkerin hillo-marmeladisokeria (330 g/pkt)

Pilko omenat, kuoret eikä siemenkodat haittaa seassa. Laita omenat ja marjat isoon kattilaan, lisää vettä niin että kaikki peittyy. Minulla meni vettä vähän yli 2 l. Huomaa että omenat alkavat nousta veden kanssa, eli älä turhaan lisää liian paljon vettä. Keitä hyvällä lämmöllä vajaa puolisen tuntia, minä painelin varovasti omenoita veden alle muutaman kerran. Siivilöi seos siivilässä sideharson läpi. Anna nesteen valua ihan rauhassa parisen tuntia, näin saat kirkkaan hyytelön.

Mittaa neste puhtaaseen kattilaan, ja lisää sokeri (ohjeen mukaan, nyt yksi paketti litraa kohti). Minä käytin hillo-ja marmeladisokeria, keitin marmeladia kymmenisen minuuttia ja siitä tuli juuri hyvää. Jos haluat käyttää tavallista sokeria, käytä sokeria enemmän, ja keitä riittävän kauan. Kuori mahdollinen vaahto pois ja purkita steriileihin purkkeihin. Anna jäähtyä yön yli ja siirrä purkit kylmään.  

Tämä hillo on yksi tämän syksyn iloisimpia onnistumisia, marmeladi on niin hienon makuista! Hyvää jogurtissa, paahtoleivällä, juuston kanssa, varmasti sopii riistalle ja kanalle, ja voisin käyttää kääretorttuun tai kakunkin täytteeksi. Upea hillo!

Puolukkahyytelö kahdella tapaa

Blogista löytyy aikaisempikin ohje puolukkahyytelölle. Nyt poimin vajaa 7 litraa puolukoita, jotka eivät olleet ihan kypsiä (osa kyllä syötiin sellaisenaan). Mehuksi en ehkä olisi uskaltanut keittää, se on ikävää jos mehu jämähtää hyytelöksi pulloon (eihän minulla mutta jollain muulla voisi käydä niin...), ja toisaalta puolukoiden putsaaminenkaan ei innostanut. Niinpä sitten päätin keittää marjat hyytelöksi. Tuosta määrästä sain vajaa kolme litraa mehua, joista suurimman osan keitin perinteiseksi hyytelöksi paahtoleivälle, jäätelölle ja muihin jälkiruokiin, ja loput maustoin yrteillä lihalle sopivaksi:

Keitä aavistuksen raaoista puolukoista höyrymehu ilman sokeria. Valuta mehu suoraan isoon kattilaan, sitä ei tarvitse vahtia, ja toisaalta se ei turhaan haudu mehumaijassa. 

1½ l puolukkamehua

1 kg hillosokeria

Mittaa mehu ja sokeri kattilaan. Keitä hiljalleen n. vartin verran, tai kunnes tippa mehua hyytyy lautaselle laitettaessa. Purkita mehu puhtaisiin, steriloituihin purkkeihin (n. 110 astetta vähintään puoli tuntia). Täytä purkki piripintaan, ja kierrä kansi tiiviisti kiinni. Kansia olen keittänyt vedessä vähintään vartin verran. Sterilointiohjeet ovat vähän ylimalkaiset, mutta aika huoleton sitä voi kaupunkiolosuhteissa nykyään olla. 

Lopun mehun keitin lihan kanssa tarjottavaksi. Lisäsin mehun joukkoon rosmariinia ja timjamia, niistä tuli voimakas metsäinen lisämaku puolukkahyytelöön. Kaupan yrttejä voi ehkä laittaa enemmän, mutta pihalla kasvaneissa omissa yrteissä on erityisesti tänä vuonna hyvin paljon makua ja voimaa.

8 dl puolukkamehua

330 g hillo- ja marmeladisokeria

2 oksa rosmariinia

3 oksaa timjamia

Laita mehu, sokeri ja yrtit kattilaan. Keitä n. vartin verran, poista yrtit ja purkita hillo pieniin purkkeihin kuten yllä. Upea maku!