tiistai 30. kesäkuuta 2020

Etäpäiväkirja 9 - kesäloman alla


Tänään jään lomalle. Nyt on takana melkein 16 viikkoa etätöitä, onpahan vaan ollut melkoinen vajaa neljä kuukautta. Loma tulee yleensä aina tarpeeseen, ja niin se tulee nytkin. Loman alkajaisiksi aion koostaa valokuvakirjan tästä ajasta, alkaen ensimmäisestä etäpäivästäni 13.3. aina tähän loman alkamiseen saakka. Etätyöt jatkuvat minulla vielä elokuussa, mutta ehkä silloin olen jo toivottavasti jonkun päivän Hakaniemessäkin. Ikävä hallia ja toria, merta ja ihmisiä (sanoinko just merta, minä jokien ja järvien kasvatti?!)

Valokuvia katsoessa näen niissä paljon hiljaista historiaa, sellaista historiaa jonka arvon ehkä tajuaa vasta myöhemmin. Niissä näkyy paljon iloa ja lämpöä, kekseliäisyyttä ja paluuta vanhoihin turvallisiin asioihin. Näkyy ne koronahiuksetkin ja kahdeksan sentin juurikasvu.

Paljon niissä kuvissa jää näkymättäkin. Niissä ei näy se ensimmäisten viikkojen palelu, ei näy ahdistus kaupassa käydessä, huoli omasta ja läheisten terveydestä. Ei näy se kuinka tunteet ovat olleet pinnassa, puuttuu ne liikutuksen, ilon ja ahdistuksen, surunkin, kyyneleet. Ei näy uupumusta hipova väsymys, eikä se, miten alkuaikoina tuli nukuttua tunti enemmän kuin normaalisti, usein painajaisia nähden, tai se kuinka alun ylimääräinen nukkuminen on muuttunut pikku hiljaa unettomuudeksi. Ei näy kasvaneet ruokamenot, ei se että kaksi koneellista astioita päivässä oli uusi normaali. Puuttuu hermojen kireys, mutta toisaalta puuttuu myös se lämmin tunne mikä tulee siitä, että meillä on ollut ihan hyvä olla kotona nelistään tämä eristysaika.

Onpahan tullut opittua omasta sekä perheen kestävyydestä, ja onhan tämä on ollut hyvää valmistautumista tulevaa varten. Tietää paremmin missä omat rajat ovat, ja myös sen, mihin me olemme valmiita ja miten kestämme parhaiten. Minulla ei ole ruusuisia kuvitelmia omasta tai lasten tulevaisuudesta, mutta nyt on näin, riittävän hyvä. 

Etäpäiväkirja menee ainakin loman mittaiselle tauolle. Ja minä lähden Juvalle.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Grillattu lohi (kaasugrillillä)


Tämän vuoden juhannusaattona meitä oli mökillä vain viisi. Suunnittelin ruuaksi grillattua kalaa, minä en muistaakseni ole aiemmin grillannut kokonaista kalaa, mutta muistan vieläkin, kuinka hyvää miehen grillaama kala oli yhdellä kesälomareissulla. Reissusta on jo viisi vuotta, ei siis mitään paineita kun edelleen hehkutan sitä ateriaa. Mies grillasi ja minä opettelin.

Tällä kertaa jäi saamatta sellainen kala kuin ajattelin, mikä ehkä oli ihan hyväkin asia. Tarjolla oli vain iso, yli 2 kg painava kirjolohi. Kalan koko asetti vähän haasteita grillaamiselle, ihanne olisi ollut  reilun kilon kokoinen kala. Sellainen tosin olisi nyt ollut auttamatta liian pieni juhannusaaton nälkäiselle ruokaseurueelle, siitä huolimatta, että kalan lisukkeena oli uusia perunoita, italiansalaattia, versosalaattia ja kermaviilikastiketta. Päivä meni jotenkin touhutessa niin, että aamiainen syötiin kympiltä, ja sitten seuraavan kerran söimme tämän aterian lähempänä viittä, välissä vaan ahkerointia. Meidän juhannusaaton ateria: yksinkertainen mutta niin 💚

Tämä iso kala piti katkaista puoliksi, jotta se juuri ja juuri mahtui halsteriin. Reilun kilon kokoisen kalan voisi grillata ilman halsteriakin niin, että kypsentää kalan ensin toiselta puolelta vähän yli puoleen väliin, ehkä kymmenisen minuuttia, tai vähän yli, hyvällä lämmöllä. Tämän jälkeen kalan voi kääntää, ei haittaa vaikka nahkaa jäisi vähän grilliin kiinni, ja sitten grillata vähän vähemmän aikaa toiselta puolelta. Mutta nyt tälle isolle kalalle tehtiin näin:

Tee kalan pintaan kummallekin puolelle viiltoja. Ripottele suolaa ja pippuria sekä purista sitruunamehua kalan sisään ja päälle, hiero niitä myös viiltoihin. Halkaise kala kahtia ja aseta se halsteriin. Asettele kala niin, että selkä- ja/tai rintaevä jää halsterin ulkopuolelle, niin voit tarvittaessa kokeilla kalan kypsyyttä evästä.

Grillaa kalaa n. 15 minuuttia toiselta puolelta hyvällä lämmöllä, käännä kala ja grillaa toinen 15 minuuttia. Tämän jälkeen kokeile kalan kypsyyttä irroittamalla evä: jos se lähtee helposti, on kala kypsä. Jos on vielä vähän tiukassa kiinni, jätä kala grilliin kypsymään, mutta voit sammuttaa tulet. Meillä taisi kala paistua vielä kymmenisen minuuttia tässä vaiheessa.

Kala kypsänä

Kala oli täydellisen hyvää, ja rapea nahka jotain vielä enemmän. Söimme kalan viidestään, voisi melkein sanoa nahkoineen päivineen perunoiden ja salaattien kanssa. Olkoonkin, että nälkä on ruuan paras mauste, ja olimme todella nälkäisiä, mutta kyllä oli hyvää. Nyt osaan minäkin grillata kokonaisen kalan. Ensi kerralla ostan kaksi reilun kilon kokoista kalaa, yksi ei enää meillä riittäisi.

Pyhä pihlaja juhannussaunan eteisessä ja esikoisen keräämää kimppu

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Juhannus 2020


Minun voima-ajatukseni tänä keväänä on ollut se, että kaiken kestän, kunhan pääsen juhannuksena mökille ja kokolle.

Juhannus on minulle joulun veroinen juhla, ja juhannuskoivut ovat tärkeämpiä kuin joulukuusi. Viime vuonna jäi juhannuskoivut laittamatta, ja millainen vuosi tulikaan. Ja juhannussaunan eteisessä pitää olla pihlaja, tänä vuonna meillä on oikein pihlajakaari.

Juhannus on myös ruokajuhla. Minä menen aina helpon kautta, mutta hyvin on syöty aina, ei kuitenkaan ehkä niin elegantisti kuin mitä some kertoo ja näyttää. Tänä vuonna aattona ja sunnuntaina meitä on mökillä vain viisi, lauantaina ehkä yhdeksän, eli vietämme juhannusta normaalia pienemmällä porukalla tänä vuonna. Mutta hyvä edes näin. 

Tänään söimme grillattua lohta, uusia perunoita ja salaatteja. Huomenna grillataan ribsejä, lisänä raparperi-chutneyta, maissia ja salaatteja. Sunnuntai on se helppo päivä, tarkoitus on tehdä chili con nyhtistä. Ja tietysti lettuja.

Pidin taas jo lähes perinteiseen tapaan saldovapaan torstaina. Kävin aamulla kaupassa ja sen jälkeen vietin muutaman tunnin keittiössä. Valmistin ison annoksen italiansalaattia, maustoin ja paistoin ribsit valmiiksi uunissa ja leivoin superpähkinää.

On tämä, on ihana juhannus, melkein keskikesä ja kaikki kohdillaan. Kymi 20 astetta, ilma hellelukemissa. Juhannuskimppukin on lapsuuden juhannuksista tuttu, juuri ne kukat kuin pitääkin.


Hyvää juhannusta kaikille sukulaisille, tutuille ja tuntemattomille!


Yhden kuusen kokko

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Sauvajyvänen 9 v


Minulla on tänään synttärit, tai siis ei minulla vaan blogilla, kokonaista 9 v. Esikoinen halusi harjoitella liukuvärjäystä kakkuun, ja teki tänä viikonloppuna ihan muuten vaan tuon upea raparperi-kinuskikakun, olkoon se nyt synttärikakkuna.

Kaukaiselta tuntuu vuoden takainen kirjoitus, niin on tämä kevät nollanut kaiken tutun. Viime (blogi)vuoden kohokohta oli esikoisen Prometheus-juhlat, tämän vuoden kohokohta piti olla omat viiskymppiset. Ehkä se olikin, mutta ihan eri tavalla kuin ajattelin. Ja vaikka kokkausinto on välillä vähintäänkin hukassa, on tämä blogi ollut minulle hyvä tapa kirjata mietteitä etenkin nyt poikkeusaikana. Nyt en uskalla ajatella eteenpäin tai miettiä millainen seuraavasta blogivuodesta tulee, muuta kuin tietysti toivon, että ensi vuonna juhlitaan blogin täyttä kymppiä.


Tämä päivä oli ihan täydellinen kesäinen päivä piknikille. Minulla on ystävä, jonka kanssa olemme tavanneet säännöllisesti aina keväisin (ja vuoden vaihteessa) hyvän ruuan parissa. Tähän kevääseen sovimme piknikin ravintolan sijaan ja parempaa päivää kuin tämä emme olisikaan voineet saada.

Katoimme "pöydän" turvavälit huomioiden eli olimme molemmat omilla puolillamme. Ystäväni oli valmistanut upeat leivät, ja minä toin makeat ja juomat. Pääsimme nostamaan maljat tasavuosille, kesälle, meille, ja ihan kaikelle. Ja kun olimme istuneet riittävän pitkään, kävelimme vielä puiston ja metsän läpi. Tämä on ehdottomasti yksi parhaita tämän korona-ajan päiviä, ja tulee jäämään mieleen sellainen voimapäivänä, kiitos 💚

Esikoinen sanoi, ettei kukaan ota kukkia mukaan piknikille, mutta minä otin

Minä olin siis luvannut tuoda makeat syötävät. Tämä on parasta raparperiaikaa, joten tietenkin mietin jotain siitä. Jotain sellaista, mikä on helppo pakata mukaan ja voi syödä helposti, eikä tarvitse mitään kastiketta tai jäätelöä lisäksi. Niinpä ajattelin tehdä pienet piirakat mukaellen tuota mustikkapiirakan ohjetta (osa alla olevasta tekstistä on suoraa kopiota siitä, mutta onpahan omaa tekstiä mitä plagioin). Tuosta määrästä tuli kuusi tuollaista pientä annospiirakkaa, toki siitä voi tehdä tavallisen yhden isonkin piirakan. Vähän askartelua, mutta kaiken sen arvoista.

Pohja:

115 g voita
160 g jauhoa
vähän suolaa (alle tl)
60 ml vettä

Pilko todella kylmä voi pieniksi kuutioiksi. Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi, lisää suola ja vesi ja työstä kaikki hyvin sekaisin taikinaksi, sellaiseksi kimmoisaksi. Laita taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja kauli taikina paksuksi levyksi, taittele ylhäältä noin 1/3keskelle, alhaalta samoin. Taittele vielä toinen sivu puoleen väliin, ja toinen sivu päälle, nyt sinulla on korkea pieni neliö. Kauli se taas alkuperäisen kokoiseksi, toista taittelut. Toista yhteensä nelisen kertaa. Taputtele/kauli lopuksi taikina vähän littanammaksi, kelmuta se ja pistä jääkaappiin vähintään tunniksi, pidempi aika käy myös hyvin.

Valmista sillä välin täytteet:

2 dl kermaa
vaniljatanko
3 munankeltuaista
½ dl sokeria
2 tl maissitärkkelystä

Laita kerma kattilaan, lisää sinne vaniljatanko ja siitä raaputetut siemenet mukaan. Anna kerman juuri ja juuri kiehahtaa. Poista vaniljatanko. Vatkaa keltuaiset ja sokeri hyväksi vaahdoksi, lisää maissitärkkelys ja valuta kuuma kerma koko ajan vatkaten. Anna seoksen jäähtyä vähän.

8 dl (n. 350 g) pilkottua raparperia
½ dl hillosokeria

Pilko rapaprperit ja laita ne sokerin kanssa kattilaan. Anna hillon kiehua hiljalleen 10-15 min ja jätä se jäähtymään kunnes kokoat piirakat.

Kauli taikina ohueksi isoksi levyksi. Leikkaa veitsen avulla vähän pohjaa suuremmat ympyrät, minä vielä kaulin jokaista pyörylää vähän ohuemmaksi. Nosta taikina vuokaan niin, että siihen jää pieni reuna, n. 1 cm korkea.. Levitä vaniljakreemia ohuelti, n. 2-3 rkl jokaiselle pohjalle ja lisää raparperihilloa ohut kerros päälle. Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt ja piirakan reunat ovat saaneet vähän väriä. Anna piirakan jäähtyä ja irrota se vuokasta.

Minä pakkasin kaksi piirakkaa tuollaisiin eväspusseihin ja annoin olla jääkaapissa yön yli, näkyvät keskimmäisessä kuvassa raparperimehun vieressä. Piirakka maistui viileänä todella hyvältä. Se oli enemmän kirpeän makea kuin makea, eli jos olet makean ystävä, voi sokeria käyttää enemmän. Me kaksi kirpeän ystävää pidimme siitä juuri tuollaisena. Kuvakin jäi melkein ottamatta, mutta sentään juuri ja juuri muistin. 

Nyt alkaa siis blogin kymmenes vuosi, mitähän kaikkea onkaan tiedossa!

lauantai 13. kesäkuuta 2020

Raparperi-chutney


Minä toin mökiltä paljon raparperia ja sain sitä vielä lisää siskoltani samanlaisen määrän. Olen nyt viikon aikana keittänyt mehua, tehnyt piirakoita, keittänyt hilloketta esikoisen kakkukokeilua varten ja keitin minä tänään vielä pienen chutneynkin.  Tästä määrästä tulee vain kaksi tavallisen kokoista purkillista, tai yksi tavallisen kokoinen ja kaksi pientä purkkia. Seuraavalla kerralla ehkä teen samalla vaivalla tupla-annoksen, sen verran hyvää tämä oli.

Chutneyn tulisuutta voi säätää chilillä, minä ilahduin kun löysin pakastimesta vielä pussillisen  kokonaisiaTrepadeira Werner -chilejä. Muistelin ettei se olisi kovin tulista, ei olekaan, mutta kyllä neljästä tuli ihan hyvä polte. Toki jokainen voi laittaa sellaista chiliä kuin haluaa tai sattuu olemaan.

1 l raparperia pilkottuna
1 punasipuli
1 valkosipulin kynsi
4 Trepadeira Werner -chiliä (tai sellainen chili kuin on)
pala inkivääriä
1 pieni kanelitanko
1 pieni tähtianis
1-1½ dl hillosokeria
1 limen mehu
1 dl omenaviinietikkaa

Pilko raparperi, sipulit ja chilit ja laita kattilaan. Lisää inkivääri raastettua ja mausteet sekä sokeri. Keitä n. 15 min, ota kanelitanko ja tähtianis pois. Purista limen mehua ja lisää omenaviinietikka, keitä vielä 5 min. Sekoita chutney tasaiseksi ja purkita.

Nauti grilliruokien kanssa tai lisää kastikkeisiin makua antamaan. Tai syö leivän päällä, mutta varo, se on todella koukuttavaa. Ihana tulisuus, ihana raparperin maku.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Kuiva nyhtöpossu


Tiedättekö, on päiviä että olen niin kyllästynyt ruuanlaittoon, niin kyllästynyt. Jokapäiväinen lounaiden ja päivällisten miettiminen, kauppaostosten suunnittelu ja kaikki sellainen. Lounaan valmistaminen kokousten lyhyessä välissä. Päivällisen tekeminen siinä vaiheessa kun haluaisi vaan mennä nukkumaan hiljaisuuteen. Kaikki se, minkä pitäisi olla mukavaa, onkin yhtäkkiä raskasta tai pelkästään tympeää. Siksi jokainen onnenkantamoinen, mikä helpottaa arkiruokailua, on kultaakin kalliimpi. Ihan sama vaikka syödään monta päivää samaa, ihan sama. 

Tämä kassleri on ehkä ollut sellainen onnenkantamoinen, otsikosta huolimatta. Tämä korona-aika on ollut sellaista, että mitään ei hukata, ei edes hyviä grillitulia. Yhtenä sunnuntaina grillasin hampurilaispihvejä kamadolla, ja tiesin jo etukäteen, että siitä jää hyvä hiillos yli. Niinpä olin hommannut kaksi vajaan parin kilon palaa possun kassleria ja ajattelin kypsentää ne jälkilämmöllä. Eli grillasin ensin jauhelihapihvit ja tykötarpeet kuumalla hiilloksella ja sen jälkeen lihat miedolla lämmöllä. Unohdin lihat vähän liian pitkäksi aikaa grilliin, ja niistä tulikin kypsempiä kuin mihin yleensä tähtään. Ohje on aika summittainen, aikaakin on jo kulunut, mutta suunnilleen näin sen tein:

1,6 kg porsaan kassler
Poppamiehen rubia
Poppamieden smoked apple -soosia

Hiero kuivarubi lihan pintaan, anna maustua useampi tunti huoneenlämmössä tai yön yli jääkaapissa, jolloin nestettä irtoaa lihasta enemmän. Grillaa lihaan hyvä tummahko pinta kuumassa grillissä, reilu vartti puoleltaan. Laske sen jälkeen lämpö kamadossa n. 100 asteeseen ja grillaa lihaa 68 asteeseen, siihen meni aikaa vielä reilu tunti. Sen jälkeen kääri lihan folioon, sudi samalla maustesoosia lihan pintaan. Nyhtölihan olen yleensä paistanut n. 89 asteeseen, mutta nyt liha saattoi ehkä vähän unohtua grilliin, ja otin lihat pois grillistä tasaantumaan siinä vaiheessa kun liha oli 97 astetta.

Liha sai jäähtyä, jonka jälkeen revin sen haarukalla suikaleiksi. Liha oli melko kuivaa ja ihan käsittämättömän hyvää. Ja jotta hiilet ja tila tuli käytettyä kokonaan hyödyksi, oli minulla näitä lihoja kaksi kappaletta. 

Tätä lihaa on nyt syöty salaateissa, pitaleivissä, leipien päällä, riisin kanssa ja viimeksi tein nopean kastikkeen perunamuusin kaveriksi. Koska liha on kuivahkoa, se sopii näihin kaikkiin ruokiin todella hyvin. Ja minä olen selvinnyt monesta lounaasta ja illallisesta helpolla.

Kuviahan en ole jaksanut ottaa, sentään yhden otoksen lihasta, joka oli muistaakseni menossa pitaleipien sisään.

ps. Kyllä tämä kai on jo helpottamaan päin.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Mökin kasvimaa kylvetty, melkein


Nyt on mökin kasvimaa kylvetty. Tänä vuonna olen hankkinut vähän huonosti siemeniä, taitaa olla ensimmäinen vuosi, ettei ole tässä vaiheessa malvikkia kylvetty, tai oikein muitakaan kukkia, ei mökille eikä palstalle. Pitää vielä ostaa siemieniä, jos vaan löytää jostain, ja käydä kylväässä kukkia palstalle, ja sitten juhannuksena mökille. Tilaa vielä vähän jäi. Punasipulia en enää mökille löytänyt, jos sitäkin vielä saisi jostain. Sipulia on täällä nyt vähemmän kuin yleensä. Ehkä vähän kaikkea on nyt vähemmän kuin yleensä, paitsi hernettä ja perunaa.  Perunoitakin toin vähän niukasti, piti hakea jääkaapista vähän yleisperunaa lisäksi.


Ei ihan meinannut into riittää mökin kasvimaalle, mutta sentään jotain sain laitettua mullan alle. Pakko kirjoittaa tähän ylös, sillä maassa ei ole kylttejä, jotka kertoisivat mitä missäkin on. Kyllähän sitä tekisi vaikka mitä, jos vaan olisi aikaa. Haaveilen sellaisesta ajasta, että alkukesään saisi vähän pidettyä lomaa, mutta ei taida olla sellainen mahdollista, joka vuosi on vaan edellistä kiireisempi.

Tie

Lehtikaali (pikkupala)
Lehtikaali (pikkupala)

Herne
Herne
Herne
Herne

Sipuli
Sipuli
Sipuli
Porkkana

Retiisi  Persilja Silopersilja Kruunutilli
Salaatti Tilli Kruunutilli
---         Tilli Tyhjää (tilliä myöhemmin)
Salaatti Mangoldi

Härkäpapu
Härkäpapu

Rosamunda
Annabelle
Siikli
Yleisperuna

Tyhjää Herne
Tyhjää Herne
Tyhjää Herne
Tyhjää Herne

Krassi
Palsternakka
Punajuuri
Papu Punajuuri

Lungo di Firenze Pottimaron  Pavut x 4 riviä

Mökki 

Raparperia pitää ottaa mehua varten, lipstikkaa liemiä varten ja muuten pitää kitkeä hedelmätarha ja karviaiset. Pari ensimmäistä mökkipäivää meni sadetta ja kylmää pidellessä, sain sentään siivottua mökin sekä ruokakaapin perusteellisesti. Savusaunaan pääsi eilen, mies grillasi tänään. Hävisin sekä mölkyn että ristiseiskan moneen kertaan. Vuoden ensimmäinen kerta mökillä ei ole koskaan (?) ollut näin myöhään, eikä koskaan tuntunut näin tärkeältä, näin kokonaiselta, näin tältä. Vihreä on vihreämpää, linnut laulavat kovempaa ja uni on syvempää kuin koskaan.

Strutsi tuli moikkaamaan illalla, kuva ikkunan läpi