Valmistautumista kasvukauteen 2022

 

Tänä vuonna kevät on vähän myöhäisempi kuin joinain toisina vuosina, mutta minulle tämä sopii. Minusta pahimpia ovat ne keväät, jolloin alkukeväällä on todella lämmin, ja sitten näihin aikoihin tulee viikkoja kestävät kylmät päivät ja yöt. Itäneet ja kasvamaan lähteneet kasvit jurottavat kylmäshokkiaan koko kesän. Nyt on hyvä, myöhässä ollaan, mutta takapakkien todennäköisyys on pienempi. Henkisestikin ehkä melkein ehdin mukaan kasvukauteen. Vaikeinta myöhäisessä keväässä taitaakin olla se, että  pitää kuunnella muiden valitusta siitä, kuinka kevät on myöhässä.

Blogin luonnosarkistosta löytyi viime syksynä kirjoitetut terveiset tulevalle kasvukaudulle:

• rosmariini mökille ja kaupunkiin
• timjami (tavallinen!) mökille
• shalottisipuli on turha
• kylvä tomaatteja
• kylvä chilit helmikuun alussa
• panosta kukkiin, etenkin krassiin
• palaa Arielleen, Rosamundaa saa kaupastakin

 

Yksinkertaiset, simppelit terveiset, olisi pitänyt olla helppo toteuttaa. Ja nyt jo on epäonnistuttu kaikissa paitsi kahdessa. Rosmariineja minulla on kaksi kappaletta, pihaan jo istutin, mökille on omansa (jos pysyy hengissä siihen saakka kun sinne pääsee). Mökille ostin kuitenkin sellaisen vähän paksumpilehtisen, aromaattisemman timjamin, menköön se tavallisesta. Shalottisipuliakin ehdin ostaa pienen pussin, tomaatteja en kylvänyt, chilien kylväminen lähes unohtui, eli aikataulu ei pitänyt, sentään kylvin. Ja Ariellea en ole löytänyt mistään eli piti tyytyä muihin kiinteisiin lajikkeisiin. Rosamundaakin ostin vähän. 

Mutta kukkiin päätin panostaa, jopa ruokaturvan kustannuksella. Vähemmän maata viljeltävänä, enemmän kukkia. En kylläkään ole mitenkään suuresti onnistunut kukkien kanssa koskaan, ehkä yhtenä tai kahtena vuotena kohtuullisesti, eli odotukset eivät ole korkealla. Mutta koskaanhan sato ei ole niin suuri kuin toukokuussa, päteköön tämä myös kukkiin. 

Vietin tuossa aiemmin yhden illan netissä siemenostoksilla, Monosilla Garden oli sellainen paikka, että siellä vietetty aika vastasi kunnon terapiaa (en tiedä terapioiden hintoja, eli en osaa sanoa tuliko maksamaankin saman verran). Siementilauksen lisäksi niin haluaisin olla heidän kukkien sesonkitilaaja, mutta se ei vaan logistisesti ole mahdollista nyt, toivottavasti joskus.

Noiden yläkuvassa olevien kukkien lisäksi minulla on huima määrä muiden kukkien siemeniä, on krassia, malvikkia, ruiskaunokkia, hajuhernettä ja vaikka mitä muita kukkia. Toivottavasti itäisivät ja saisivat kasvaa rauhassa ja tuottaisivat iloa pitkin kesää ja syksyä. Esikoinen on mukana kukkahaaveissa, suunnittelee jo seuraavankin vuoden kasvatuksia.

Muita ajankohtaisia puutarhakuulumisia:

• perunat on maassa (ollut jo viikon)
  
• luovuin puolikkaasta palstasta, jäljellä on yksi aari tiukkaa savimaata viljeltävänä
• tänään (vasta!) kylvin kurpitsat ja kurkut
• kukkia on esikasvatuksessa 
• kylvin kukkia myös pihan kasvulaatikoihin, niistä ei syötävää tänä vuonna löydy
  

 

Tämä 🠅 on minusta niin siistiä! Viikkoa aikaisemmin kylvin sammalpaakkuun sellaisia millin murto-osan kokoisia siemeniä joissa on sisällä kaikki maailman tieto siihen, että jo reilun viikon päästä näyttää tältä 💚

Palstakuulumisia pitkästä aikaa

Vasemmalla kitkettyä ja rikottua savea, oikealla työstettävää savea

Minä alan selvästikin pikkuhiljaa toipua yli vuoden kestäneestä viljelyjumista, jolloin mikään viljelyyn liittyvä ei ole kiinnostanut.

Olen nimittäin kunnostanut uuden puolen puoli aaria, ja istuttanut perunat ja sipulit jo pari viikkoa sitten. Viikonloppuna kylvin myös porkkanat, punajuuret, persiljat sekä tilliä ja salaattia. Ja kaksi riviä lehtikaalia, jos se vaikka itäisi tänä vuonna.

Nyt olen käynyt vanhan puolen kimppuun, joka on juolavehnättynyt ja mintuttunut pahasti. Lisänä vielä kaikki tavalliset rikkauohot, kaikki pääsi vielä siementämään viime kesänä kun meni moti. Nyt käännän aaria pala kerrallaan, istun maahan ja kaivan rikkaruohon juuria käsin ja hajotan savikokkareita käsin murentamalla. Vauhti on sellainen, että yhteen penkkiin menee vajaa pari tuntia, tänään se ei edes ihan riittänyt.

Nämä penkit laitan/olen laittanut maanparannuskasveille, nyt on jo kaksi penkkiä härkäpapua  ja kaksi ja puoli penkkiä hernettä kylvetty, seuraavaksi vuorossa on penkki tai pari papua. Loppuun laitan ainakin auringonkukkaa ja ehkä lisää hernettä.  Kukille pitää vielä vähän raivata tilaa, samoin kaaleille, jos onnistun niitä hankkimaan.

Mitä sitä tähän aikaan vuodesta muutakaan tekisi kuin hulluna töitä ja lopun aikaa istuu savimaassa ja kaivaa juolavehnän juuria. Ei tarvitse sen syvällisemmin pohtia elämää, senkun vaan hajottaa savikokkareita niin että sielu lepää.

Takana viimeinen rivi perunaa, sitten jo nyt rikkaruohottunut sipulipenkki, seuraavassa penkissä lisää sipulia ja porkkanat ja punajuuret. Harson alla salaatteja, yrttejä ja lehtikaalia.

Palstakuulumiset ja muistilista ensi vuodelle

Minulla on ollut lähes täydellinen välivuosi palstaviljelystä. Palsta on rikkaruohottunut ja siementänyt perusteellisesti, minulla meni ns. moti koko hommaan. Olen kyllä saanut jonkun verran satoa, sain perunat ja auringonkukkia esikoisen Prometheus-juhlaan (tämä taisi olla keväällä tärkein tavoite). Sipuleita sain jonkin verran, ne eivät petä koskaan, avomaan kurkkua upean sadon neljästä taimesta ja vadelmaakin tuli hienosti. Keräsin mustajuuren siemeniä ja vielä taitaa olla korianterin siemeniä kerättävissä. Mutta siinä se.

Olin valmiiksi aika poikki toukoaikaan ja kansalaisvaikuttaminen alkoi viedä mehut kaiken muun ohella. Keväällä oli hirmuaikaisin todella lämmintä ja kuivaa, sitten tuli kylmät ja kuivat pakkaskelit. Ja uudestaan lämmintä ja kuivaa. Ja kesä meni vuoroin paahtavassa kuumuudessa ja hetkittäisessä sateessa (mökillähän oli vieläkin kuivempaa kuin viime vuonna, joka oli ennätyskuiva vuosi koko Suomessa).

Kiireiden keskellä toukotöihin ja sen jälkeen jäi liian vähän aikaa, eikä mikään itänyt noissa olosuhteissa. Kukat, salaatit, yrtit, ei mitään. Herneet ja pavut jäivät laittamatta maahan. Punajuuret, se vähän mikä iti, tukehtui rikkaruohoihin. Porkkanoista iti muutama lajike, nekin jäivät harventamatta ja peittyivät rikkaruohoihin.

Kaiken kaikkiaan tästä vuodesta ei ole mitään raportoitavaa, muutama asia jää ylös ensi vuodelle:

• Jussi on ihan turha peruna. Annabelle on ihan ok, mutta altis rutolle. Siikli erinomainen, ehkä parempi kuin Arielle. Perunat mitkä jäävät jääkaappiin: ei kannata vaivautua. Kasvoivat huonosti jos ollenkaan, ja loput söivät myyrät tai tauti vei.

• Jos viljely ei innosta ensi vuonnakaan, peitä viljelemättömät alueet heti äläkä kuvittele että saat jotain tehtyä.

• Pidä toinenkin välivuosi tomaatille. Muutama chili ruukussa riittää.

• Peitä pihan kasvulaatikko harsolla ja estä eläinten pääsy kehikolla. Tai pidä sekin kesannolla.

• Mieti myös mahdollista välivuotta mökin kasvimaalle

Olen alkanut tosissani miettiä palstaviljelyn lopettamista. En ehkä jaksa taistelua rikkaruohojen kanssa, en jaksa oikukkaita säitä, en jaksa sitä, ettei kasvattamani ja valmistamani ruoka kuitenkaan kelpaa. Ja kaikkia niitä kasviksia, mitä ennen ei saanut kaupoista, saa nykyisin helposti lähiprismasta ja -sittarista edullisesti. Niilla satasilla mitä menee maanparannukseen ja siemeniin, saa paljon hyvää toreilta ja kaupoista.

Muistilista kesälle 2019

Taas on aika kirjoittaa muistilista ensi vuodelle. Tämä siis sillä oletuksella että palstaviljely jatkuu vielä ensi vuonna, siitä ei tällä hetkellä ole mitään varmuutta. Ruukkuviljelyssä ajattelin pitää välivuoden, pihaa tarvitaan ensi vuonna muuhunkin kuin ruukuille, mutta ennen kaikkea olen kyllästynyt ruukkuviljelyn työläyteen ja siihen ettei satoa tule edes tällaisena kuumana ja aurinkoisena vuotena.

• Keväällä ei ole kiirettä kylvämisen kanssa, kaikkea ei ole pakko saada kerralla maahan
• Kylvä tilliä parin kolmen viikon välein koko kesä
• Kylvä paljon kukkia eri puolelle palstaa
• Kylvä harvempaan, kyllä sitä tilaa riittää
• Kasvata porkkanat harson alla
• Yksi talvikurpitsantaimi per laji riittää, lajeja voi olla paljonkin
• Huolehdi sadonkorjuu ajoissa, ettei taas tarvitse sormet kohmeessa nostaa punajuuria

• Ei tomaatteja ollenkaan, korkeintaan pari Sun Goldia
• Muutama chili riittää, sekään ei ole pakko
• Verkota karviaiset ennen juhannusta kokonaan

Palsta ja mökin kasvimaa heinäkuussa 2018

Aika mennä viipottaa sellaista vauhtia. että heinäkuun palstakuulumiset ehtivät juuri ja juuri heinäkuulle. Jos viime kesä muistetaan jatkuvista sateista, viileydestä ja ankeudesta, niin tämä kesä totisesti muistetaan jatkuvasta helteestä. Ei pilven hattaraa (paitsi kuunpimennyksen aikaan), ei pahemmin tuulenvirettäkään, mutta aurinkoa, paahtamista ja hellettä päivästä ja viikosta toiseen. 

Sato näyttää hyvältä, suorastaan oikein hyvältä. Salaatti on pettymys, mutta sen nyt tiesikin, että sadekesän veroista salaattia ei kuumana kesänä kasva. Tällä hetkellä näyttää siltä, että se tulee olemaan ainoa pettymys tälle vuodelle, se on hyvin se.

Kastella on pitänyt, ja paljon ja vielä heinäkuun lopussakin. Minähän kastelen kunnolla silloin kun kastelen, eli aikaa siihen on mennyt. Apua olen saanut palstanaapurilta (hänen sadetin osuu palstalleni aina välillä) ja loput kastelut olen hoitanut itse. Keskimäärin olen kastellut kerran pari viikossa, mutta aina niin, että maa kastuu syvälle saakka. Aika rauhaisa fiilis sitä on letkun päässä seisoessa tuntitolkulla, unohtuu työasiat ja muut asiat aika tehokkaasti.

Kesäkurpitsaa on jo syöty paljon ja annettu poiskin. Spagettikurpitsaa on vaikka kuinka monta alkua hyvässä kasvussa. Kurpitsat ovat vasta kukassa, eli niiden sato riippuu loppukesästä, mutta paremmalta näyttää kuin vuosiin. Avomaankurkkua on tullut hienosti, mutta olemme syöneet kaikki sellaisenaan, säilöttäväksi asti ei vielä ole jäänyt. Tällä viikolla taidan tehdä yhden erän chili-kurkkuja.

Sipuli kasvaa upeasti savimaassa, oli vuosi mikä tahansa. Sipulin takana purjot, sitten on tyhjäkö penkki ja taaempana punajuuret. Kuten näkee, olen hyvin suurpiirteinen kitkijä. Kun arki palaa taas normaalin rytmiin, yritän ehtiä käydä kitkemässä isompia rikkaruohoja niin, etteivät ihan kamalasti siementäisi.

Myös mökin kasvimaa voi hyvin, kaikki on runsaassa kasvussa. Harvennuspunajuuria riitti syötäväksi, samoin sipuli alkaa olla syötävän kokoista. Salaatit ovat jo ylikasvaneita, herneet sopivia. Kukkia minulla on vähemmän tänä vuonna kuin yleensä, miten se tila tuntuu aina loppuvan kesken.

Kesäkurpitsat ja kurpitsat ovat vielä pieniä ja aloittelevat kukintaansa. Toivotaan pitkää ja lämmintä syksyä, niin satoa ehtisi saada mökiltäkin. Minä olen kastellut kasvimaan muutaman kerran, isä on tainnut kastella ainakin kerran. Hyvä sato papuja, herneitä, härkäpapua, sipulia ja punajuuria tulossa tännekin.

Isot punajuuret nyrkin kokoisia palstalta, pienet harvennuspunajuuria

Sauvajyvänen 7 v - vähän erilaiset blogisynttärit

Tasan seitsemän vuotta sitten tämä blogi sai alkunsa, ja yhä edelleen olen täällä päivittämässä kuulumisia ainakin silloin tällöin. 

Tänään en kylläkään päässyt mitenkään juhlistamaan kouluikäistä blogia, sillä vietin hektisen työpäivän jälkeen koko illan Espoon kaupungin järjestämässä tiedotustilaisuudessa. Tilaisuus järjestettiin koska Espoo on päättänyt luopua viljelypalstojen ylläpidosta kertarysäyksellä nopealla aikataululla. Tämän jälkeen Espoo voi keskittyä ydintoimintoihin resurssoimalla niitä paremmin. 

Viljelijät irtisanotaan tämän vuoden loppuun mennessä, ja huhtikuun loppuun mennessä pitäisi olla kaikki selvillä, uudet sopimukset tehtynä yhdistysten/firmojen ja viljelijöiden välillä jne. Tietoa meille ei suoraan ole kerrottu vaikka päätös tehtiin jo viime vuoden marraskuussa, joten tiukka aikataulu on tiedotuksen puutteen takia vieläkin tiukempi. Tietoa olemme sittemmin saaneet "mediatiedotteista" joita on lähetetty ainakin kaksi (2) kappaletta. Ihan pikkuvinkkinä, Espoon kaupunki voisi vähän satsata tiedotukseen ja eri osastojen yhteistyöhön ("ei voitu ilmoittaa asiasta kun talousyksikkö hoitaa laskutuksen eikä osoitteita voi siirtää muille" tjs.)

Toistaiseksi ei ole löytynyt kiinnostuneita yhdistyksiä hoitamaan palstoja, mutta onhan tässä vielä hyvin aikaa vai mitä. Espoon tekninen lautakunta käsittelee asiaa sitten kesällä 2019, että miten meni, vai pitääkö päätös perua. Mielenkiintoinen aikajana mielestäni.

Olisi hienoa olla espoolainen, jonka kotikaupunki satsaisi ympäristöönsä, väkensä mielenterveyteen, hyvinvointiin ja liikuttamiseen (muutenkin kuin rakentamalla hiihtotunneleita) ja toimisi suunnannäyttäjänä muille kaupungeille ja kunnille huolehtimalla tällaisesta kaikin tavoin yhteisöä ja yhteiskuntaa hyödyttävästä toiminnasta. Mutta minä olen espoolainen jota juuri nyt hävettää olla espoolainen. 

Toukokuun 2018 palstakuulumiset - estetiikka kaukana

 8 riviä perunaa. Takana auringonkukkaa ja valkosipulia, sitten mangoldia

Tämän vuoden kevät on ollut lämmin ja kuiva, ennästysvuosi tämäkin. Vähän enemmän lämpöä ja valoa viime vuoden kylmyyden, sateen ja ankeuden jälkeen, taitaa olla lämpösumma korkeampi nyt jo toukokuussa kuin mitä koko viime kesänä, siltä ainakin tuntuu. Minä olen kastellut palstaa jo nyt, en muista että aiemmin sitä olisi toukokuussa pitänyt tehdä, ei ainakaan moneen vuoteen.

Nyt alkaa kaikki kylvämiset ja istuttamiset tehty, aikaisessa ollaan. Kurpitsat vielä odottavat sisällä, nekin olisin jo laittanut ulos, jos vaan olisin kylvänyt siemenet aikaisemmin. Kuvassa mustalla peitetty alue odottaa kurpitsaa, edessä on lehtikaalit. Taaempana on kurkut harsolla peitettynä, sitten tulee herneet, pavut ja härkäpavut. Ja taaimpana pasternakkaa ja porkkanaa,.

Kuvista näkee, että palstaviljelyni ei ole ole mitään esteettistä puuhaa enää. Lähes koko 1½ aaria on peitetty eri tavoin rikkaruohojen, tuholaisten, varkaiden ja ilkivallan takia.

Sipuleissa on jo ihan mukavat varret, vaikka ei niitä harson alta näe. Sipulia on kolme penkkiä, sen takana on purjoa ja selleriä, ja lopulta penkki punajuuria, toinen muita juurikkaita ja viimeisenä salaatit, tillit ja persiljat. Penkkejä on enemmän kuin piirtämässäni suunnitelmassa, mutta alueet ovat suunnilleen niin kuin suunnittelinkin.

Aikaisemmin kylvettyjen ja istutettujen lisäksi nyt on:

• Perunat maassa.
• Herneet, hajuherneet ja härkäpavut kylvetty.
• Pavut kylvetty (!).
• Auringonkukat, krassit, malvikit ja muut kukat kylvetty
• Punajuuret kylvetty.
• Sipulia istutettu vähän lisää, valkosipulia vähän.
• Lehtikaalia kylvetty lisää. 
• Avomaankurkku istutettu harson alle. 

Maanparannusta olen tehnyt vähän enemmän kuin monena vuotena, olen kärrännyt tähän  mennessä palstalle yhteensä 24 isoa kottikärryllistä hevosenlantaa, 21 kottikärryllistä hiekkaa ja 4 isoa kottikärryllistä kompostimultaa. Hiekka on pääasiassa käytävillä, muutaman kuorman jätin kasaan perunamaalle levitettäväksi. Mullan levitin kaikki kahteen penkkiin sellaiselle huonolle alueelle. Hevosenlanta on tasaisesti joka paikassa, paitsi kurpitsoille ja lehtikaalille enemmän.

Tänään teen kevään toisen raparperipiirakan.

Toukokuu on toivoa täynnä

Koskaan sato ei ole niin suuri kuin toukokuussa. Tässä vaiheessa vuotta miljardi kaalikoita ei ole lentänyt ilmavirtojen mukana Suomeen, rikkaruohot kasvaneet sadon yli (paitsi ovat), kuivuus tai rankkasateet eivät ole pilanneet satoa ja kaikki on vielä mahdollista.

Minä olen touhunnut kaiken ylimääräisen vapaa-ajan palstalla, paljon on vielä tehtävää, mutta ennen kaikkea paljon olen jo tehnyt.

Vapun aikaan käänsin maata aarin, ja aloitin puolikkaan aarin muokkauksen. Siinä on vielä hommaa, (ylin kuva), olen kaivanut hyvin juurtuneet rikkaruohot ylös ja kärrännyt kompostiin. Siinä menee aikaa, reilu tunti penkkiä kohti minun vauhdilla. Vielä on kaksi penkkiä jäljellä, monta on jo tehty.

Viime viikonloppuna kärräsin 24 kottikärryllistä hevosenlantaa 1½:lle aarille ja levitin sen. Aari on muokattu ja penkit tehty. Istutin sipulit viikonloppuna, kolme penkillistä.

Tänään istutin sellerit ja purjot. Kylvin kevätsipulia, porkkanaa, palsternakkaa, lantut, nauriit, salaatit, tillit ja persiljat. Lehtikaalia kaksi riviä. Ja kukkia alkuun, vähän malvikkia, ruiskaunokkia, unikkoa ja krassia.

Huomenna voisi laittaa perunoita maahan ja jatkaa maan muokkausta. Ja kärrätä hiekkaa monta kottikärryllistä. Ehkä kylvää auringonkukkaa.

Onnen hyrinää, ei mulla muuta.

Kasvimaasuunnittelua 2018

Viimevuosi palstalla otti niin koville, ettei paljoa innostanut suunnitella viljelyksiä jo talvella, niin kuin aiemmin olen tehnyt. Syyskäännöt jäivät kaikki tekemättä kun vesi seisoi palstalla nilkkaan saakka, eli palsta odotti tuolla sellaisena kuin sen syksyllä jätti. 

Olen nyt parina päivänä urakoinut ihan kunnolla, ja kääntänyt melkein aarin verran savimaata. Kaikesta maanparannuksesta huolimatta suurelta osin tiukkaa savea, mutta tietääpähän tehneensä jotain. Muut juhlivat vappua, minä käännän maata. Velvollisuudesta menin, äärettömän iloisella mielellä tulin takaisin, keho ja mieli täynnä sellaista primitiivistä hyvänolon tunnetta.

Tänä vuonna aion kääntää vanhan puolen penkit toisin päin, samaan suuntaan uuden puolikkaan kanssa. Sipulit laitan omineen penkkiin, porkkanat ajattelin ensin jättää  kylvämättä kokonaan, mutta ehkä laitan muutaman pikkurivin kuitenkin. Pelkistettyä tänä vuonna, katsotaan mikä pärjää.

Kaikesta viime vuoden satovalituksesta huolimatta minulla riittää vieläkin viime kesäisiä sipuleita. Koskaan aiemmin ei ole sipulit riittäneet näin pitkälle näin hyvinä. Pärjään vielä toukokuun, ja kesäkuussa ehkä saa jo uutta satoa. Aikamoista omavaraisuutta!

Muistilista ensi vuodelle

Tänä vuonna minulla on lyhyttäkin lyhyempi muistilista ensi vuoden viljelyksiä varten. Tämä on ollut masentava satovuosi, suunnilleen neljäs peräkkäin ja jokainen vuosi on ollut ankeampi edellistä. En oikein osaa kuvitella kuinka se voisi vielä olla pahempi, tosin niin ajattelin jo viime vuonna. Tänä vuonna mikään vuodenaika ei ollut sellainen oikea vuodenaika. Vuosi 2017 on ollut sellainen ankea epävuosi.

Esikasvata kohtuudella. Muutama chili ja tomaatti riittää kun ei mikään kasva kumminkaan.

Sipulit yksinään penkkiin.

Älä laita porkkanaa ollenkaan.

Kylvä kukkia joka puolelle palstaa, se oli kiva.

Mieti miten jaksaa syksy. Ensimmäistä kertaa ikinä minulla jäi maa kääntämättä ennen talvea. Osa perunoista ja punajuurista jäi maahan tulvan alle, loput lehtikaalit ja purjot söi kauriit. Valkosipuli jäi laittamatta maahan ensi vuotta varten, en vaan enää halunnut mennä sinne vettä seisovalle savimaalle. 

Kesän 2017 palstasato

Kuva elokuun puolestavälistä, tässä on vain pieni osa sipuleista

Tämä vuosi on neljäs kylmä kesä peräkkäin täällä. Poikkeuksellisen tästä tekee se, että sekä kevät, alkukesä, kesä ja loppukesä ovat kaikki olleet kylmiä, viime vuosinahan aina joku pätkä on ollut lämmin. Myös vettä on riittänyt täällä päin, kuivia kausia ei ole ollut ollenkaan. Talvi ei sitten ollutkaan kylmä, samaa tuntuu olevan nykyisin aina sekä jouluna että juhannuksena.

Kylmyydestä ja harmaudesta johtuen tänäkään vuonna ei tule omaa kirjoitusta ruukkupuutarhasta, sillä satoa ei kertakaikkiaan tule. Muutama tomaatti ja joku kymmen chiliä tulossa, siinä kaikki. Neljäs peräkkäinen huono vuosi. Saatan vielä ensi vuonna yrittää, mutta sitten ehkä lopetan ruukkuviljelyn, vaikka muistoissa onkin huimia satovuosia.

Kylmästä kesästä huolimatta sadonkorjuu on ollut tänä vuonna yltäkylläistä. Satoa alkoi tulla selvästi myöhemmin kuin normaalisti, mutta sitä kyllä riittää ja riittää. Sato on ylittänyt kaikki odotukset ja ollut osin mukavasti yllätyksellinen. Sen ainakin tässä vuosikymmenten aikana on oppinut, että oli kesä millainen tahansa, niin aina joku onnistuu hyvin. Lajikirjo toimii vakuutuksena sadon varalle pienessäkin mittakaavassa.

Vuoden 2017 onnistujat

Sipuli - näin hyvää sipulisatoa ei ole tullut vuosiin. Nostin pääsadon aikaa sitten, ja hyvä niin, alakuvasta saattaa nähdä, ettei sipulit enää ole säilyvyyden kannalta parhaita.

Lehtikaali - aivan huima sato priimaa lehtikaalia, ei ötököitä eikä muita tuhoja. Makeaa hyvää kaalia niin paljon kuin ikinä jaksaa syödä.

Salaatti - tämän vuoden suurin yllättäjä. Minä joka pidin salaattia sellaisena turhakkeena joka ei maistu millekään ja on muutenkin tylsää, olen muuttanut mielipiteeni totaalisesti. Upeaa, rapeaa ja makeaa salaattia on syöty todella paljon tänä kesänä.

Härkäpapu - myöhäinen sato, mutta sitäkin maistuvampi. Olen jo seonnut laskuissa, että kuinka monta ämpärillistä olen sitä prosessoinut, ja ehkä puolet on vielä pellossa. Upea kasvis jota viljelen maanparannuksen takia,  mutta ei tälläinen satokaan ole sivuseikka. Katson illalla tunnin pari televisiota ja pistän ämpärillisen tai kaksi palkoja syötäväksi, hidasta hommaahan se on. Suurin osa on pakastettu, koska niitä vaan on niin paljon.

Tilli - jonkun vuoden tauon jälkeen tilli iti hyvin ja kasvoi upeaksi.

Vuoden 2017 keskinkertaiset

Peruna - sain perunan melkein kuukautta normaalia myöhemmin maahan. Palstalle tuli jokavuotinen perunarutto aika normaaliin aikaan, joten perunat eivät ehtineet kasvaa kovinkaan isoksi. Niitä on kyllä ihan riittävästi, vähän pientä, mutta aivan riittävän hyvin.

Punajuuri - punajuuri on kasvanut sellaiseksi keskinkertaisen kokoiseksi, satoa on ihan riittävän hyvin, mutta ei huipusti. Pärjätään kyllä näillä, ja varmasti säilöttävääkin riittää.

Persilja - muutaman vuoden tauon jälkeen persilja iti hyvin, mutta ei kasvanut kovinkaa isoksi (toisin kuin mökillä, siellä persilja vain vähän liioitellen on melkein puolimetristä).

Kesäkurpitsat - sain taimet pellolle tosi myöhään, ja kesti pitkään ennen kuin alkoivat kasvaa, jurottivat vaan. Satoa on kuitenkin nyt tullut ihan sopivasti, ylitarjontaa ei ole, mutta syötävää on riittävästi (liikaa jos mieheltä kysytään). Spagettikurpitsasta taitaa tulla erinomainen sato.

Kurpitsat (ehkä) - jos lämpöä riittää, tulee vielä kurpitsaakin jonkun verran. Ei niin paljoa kuin palstanaapureilla, mutta riittävästi kuitenkin. 

Vuoden 2017 epäonnistujat

Pavut - alun alkaen vain yksi lajike iti, toinen todella huonosti, kolmas ei ollenkaan. Kylvin vielä myöhemmin lisää, nämä ovat kukassa nyt. Papuja on syöty kyllä useamman kerran, mutta säilöön niitä ei riitä.

Palsternakka - iti huonosti, siis jopa palsternakaksi, ja pientä on edelleen. Koko isosta penkista tulee muutama syötäväksi asti, lisäksi saan liemiin jonkin verran ihan pientä palsternakkaa, siinä kaikki. Sadonkorjuu ämpärimitalla on pelkkä muisto vain.

Avomaankurkku - alkanut kukkia just nyt, se kertoo kaiken.

Kuva otettu tänään, korissa perunaa, juureksia, sipuleita ja selleriä

Kolmen sipulin tatti-lehtikaalipasta

Tulihan se kylmän kevään ja kesänä jälkeen aika, että päivän ruoka on mahdollista hakea palstalta. Tällä hetkellä palstalta löytää komeita sipuleita, salaattia, tilliä ja paljon lehtikaalia. Valkosipulikin on kasvanut hienosti, nostin nyt tätä ruokaa varten yhden sipulin, joka jäi viime vuodesta maahan. Viime vuonna nosto jäi liian myöhään, ja muutamista varret olivat jo mädäntyneet, joten koko sipuli jäi maahan, nyt nostelen niitä käyttöön, sillä eihän niillä ole tilaa kasvaa, kun jokaisesta kynnestä kasvaa oma sipuli. 

Minulla on tiedossa pakastimen sulatusta, ja muutenkin mielessä on varastojen tyhjennystä ennen kuin uusi satokausi pääsee toden teolla käyntiin. Useampana aamuna on tullut juotua lehtikaali-mustikka-smoothieta ja pitihän sitä muutkin kaapitkit käydä läpi. Minulla on viime vuodelta vielä kuivattuja tatteja jäljellä, joten siitä sai oivan lisän tämän päivän ruokaan. Sanomattakin on selvää, että olen yksin kotona, eikä kukaan ole kommentoimassa mitään lehtikaalista ja/tai sienistä.

muutama kuivattu herkkutatin viipale

voita/öljyä

2 pientä sipulia (puna- ja kelta-)

1 pieni valkosipuli

kourallinen lehtikaalia

suolaa/pippuria myllystä

n.80 g pastaa

parmesania

Laita kuivatut tatit likoamaaan pieneen vesitilkkaan, anna turvota vähintään puolisen tuntia. Laita pannulle rasvaa, ja kuullota siinä viipaloidut sipulit. Lisää tatit liemineen pannulle, lisää pilkottu lehtikaali. Anna vähän paistua pannulla, ja sekoita keitetyn ja valutetun pastan joukkoon. Raasta vähän parmesania päälle ja nauti kesän mauista.

Toukotyöt 2017

Pääsin sittenkin tänä vuonna toukotöihin toukokuun puolella. Tämän vuoden palstatyöt alkoivat jo viime torstaina, jolloin kärräsin työmatkan jälkeisenä iltana 17 kottikärrystä hevosen lantaa omille palstoille, 8 kärryä puolikkaalle palstalle ja 9 vanhalle puolelle, välissä piti ottaa pienet tirsat. Vähän jeesasin naapuriakin. Hevosenlanta on kuitenkin kevyttä kärrättävää hiekkaan verrattuna. 

Viikonloppuna kärräsin muistaakseni 14 kuormaa hiekkaa. Espoon kaupunki vaihtaa päiväkotien hiekat säännöllisesti, ja vanhat hiekat tuodaan kaupungin palstoille, näin ainakin olen arkeologisten kaivausten perusteella päätellyt. Sopii minulle, on paljon mukavampi nostaa perunoita hiekan sekaisesta maasta kuin tiukasta savimaasta. Hiekkaa laitoin uuden puolen käytäville, ja vanhalle puolelle reilusti siihen kohtaan mihin aion istuttaa perunat sekä siihen kulmaan, jonka kanssa viime vuonna päästelin lukemattoman määrän rumia sanoja, niitä joissa on R-kirjain, Jos tänä vuonna maan kääntö sujuisi sopuisasti.

Lauantaina tein uudelle puolelle penkit ja kylvin/istutin kaikki

porkkanat

sipulit

palsternakat

mustajuuret

salaatit

tillin

persiljan

lehtikaalit

vähän malvikkia

Tilaa jäi vielä reilusti punajuurille, kurpitsoille sekä kukille, sellerille ja mangoldille. Vanhalle puolelle on tulossa perunat ja maanparannuskasvit eli auringonkukat, herneet, pavut ja härkäpavut. Suunnilleen 1/3 palstaa tai ylikin on lepovuorossa, ensimmäistä kertaa palstahistoriani aikana. Kyllähän siihenkin jotain tulee, mutta sen päätän vasta vähän myöhemmin. Muutaman katovuoden jälkeen menen vähän vähemmällä kasvivalikoimalla.

Sunnuntaina kävimme täydentämässä multavarastoja ja vaihdoin mullat pihan kasvulaatikoihin. Yhteen laatikkoon kylvin salaattia, tilliä, persiljaa ja retiisiä. Yrttipenkistä kaivoin talven aikana kuolleet yrtit pois, lisäsin uutta multaa ja kylvin siemeniä. Loput yrtit ostan taimina Hakaniemen torilta, listalla on ainakin laakeri, salvia, joku timjami, rosmariini ja jotain muuta. Saa ehdottaa. Kukkapenkkistäkin vaihdoin multaa ja lisäsin uutta vielä päälle. 

Viikonlopun pihatöiden lisäksi muistin vihdoinkin kylvää kurpitsat, kurkut ja basilikat. Se onnen tunne, joka valtaa mielen kasvimaalla samalla kuin lihakset tärisevät väsymyksestä, se on sanoin kuvaamaton,

Kasvimaasuunnitelma vuodelle 2017

Minä olen ollut pikkuhiljaa kääntämässä maata palstalla, tunti pari kerrallaan. Tällaisen märän ja huonon satovuoden jälkeen se on ollut yhtä tuskaa. Edelleen san hyppiä Fiskarsin pistolapion päälle koko painollaan ja lapio uppoaa maahan sellaisen 10 cm kerrallaan. Ei ihme ettei oikein punajuuret jaksaneet kasvaa, ne olivat siinä huonoimmassa osassa palstaa. Eilisessä tuulessa paiskoessa hommia olin jo ihan valmis ajattelemaan että eiköhän tämä ollut tässä. Kaupasta saa nykyään ihania kasviksia, niitä samoja joita muutama vuosi sitten sai vain omalta maalta, joten mikä pakko sitä on savimaan kanssa taistella. Jos en olisi tehnyt tuota parsapenkkiä (tässä vaiheessa vielä sato on suurimmillaan) olisin varmaan lähtenyt veks eilen ja antanut koko uusmaalaisen savimaan jäädä sinne oman onnen nojaan.

Kotiin palattuani hoidin turhautumistani sillä, että tein kylvösuunnitelman ensi keväälle. Pakko ajatella väliin jotain (toivottavasti) mieluisaa, jotta jaksan tänäänkin kääntää pari tuntia sitä samaa savea ja taistella rikkruohojen kanssa. Tuossa maassa ei kasva kuin minttu ja juolavehnä. 

Kuvan mittasuhteet eivät edelleenkään ole ihan oikein. Tuo puolikas aari on leveydeltään puolet tuosta vanhasta palstasta, ja se sijaitsee tuon vanhan palstan alapuolella oikealla. 

ps. Minulla on edelleen porkknat ja palsternakat maassa, ei ole hääppöinen sato niistäkään tulossa. Rikkaruohot rehottaa ja ruukkupuutarhan chilit ja tomaatit edelleen ruukuissa. Netti pursuaa ihania kuvia kuinka muilla jo maat käännetty, kasvihoneet pesty ja kaikki valmiina talvea varten. Olisikohan minulla välivuoden aika?

Muistilista ensi keväälle

Taas on aika kirjoittaa ylös asioita, mitä pitää muistaa tehdä ensi keväänä. Lista on tänä vuonna aika erilainen kuin yleensä, osin kummallisen satovuoden takia. Ensi keväänä kannattaa muistaa ainakin seuraavat asiat:

1) Laita mökille pieni yrttipenkki: timjami, rosmariini ja laakerinlehti, ehkä myös basilikaa

2) Tee kohopenkki kurpitsoja varten lämpimälle paikalle, tuo taimet vasta lähempänä juhannusta

3) Palaa aikaiseen esikasvatukseen chileillä ja tomaateilla. Pidä laji- ja taimimäärä pienenä

4) Suojaa karviaiset heti kukinnan jälkeen

5) Istuta  kurpitsat palstan uudelle puolelle lämpimimmälle paikalle

6) Kylvä myös punajuuret uudelle puolelle palstaa

7) Laita edellisten paikat maanparannuskasveille vanhalla puolella palstaa (härkäpapu, herne, auringonkkukka)

8) Suojaa herneet myös kukinnan jälkeen

9) Tavisperunoista Annabelle ja edelleen Arielle jatkoon, Colomba ei todellakaan. 

Heinäkuun 2016 satoa palstalta

Tänä vuonna meinaa kasvimaakateus nostaa päätään ainakin mökin tai siskon kasvimaalla käydessä, etenkin punajuurten suhteen. Mökillä on aivan upeita punajuuria, sellaisia että jo harvennuksesta sain aikaan lämpimän punajuurisalaatin. Siskon punajuuret ovat sen kokoisia, että niitä voisi käyttää jo sellaisenaan. Minulla punajuurien lehdet ovat sellaisia alle 10 cm korkeita, eli juurista ei ole tietoakaan. Porkkanatkin ovat pieniä, lanttuja eikä nauriita ole tulossa ollenkaan, kaaleista ei tänä vuonna riitä paljoakaan tarinaa. Kukatkin itivät epätasaisesti jne. Näyttää tuo satokori aika erilaiselta jos vertaan kahden vuoden takaiseen tilanteeseen. 

Päätin kuitenkin olla murehtimatta ja keskittyä nyt siihen, mihin savimaassa voi aina luottaa, nimittäin sipuleihin ja perunoihin. Sipulit ovat jo hyvinkin käytettävissä, osa on jo oikeinkin komeissa mitoissa. Ja perunat, mikä ilo oli nostaa niitä mökkireissulle (ei omalle tällä kertaa). Korissa edessä on Annabellea, jota on syöty jo juhannuksesta saakka, komeaa hyvää perunaa. Ja erikoisperunaa kokeilin nostaa nyt ensimmäisen kerran, nostin sekä Violettaa (vasemmalla) että Highland Burgundya (oikealla) yhden varren verran. Violetta salaattiin ja Burgundya ranskiksiksi, siinä viikonlopun suunnitelmat. Loput saavat vielä kasvaa, mutta kovin olin tyytyväinen satoon jo nyt.

Hernettä on syöty jo vaikka kuinka paljon, eipä tarvitse kaupasta ostaa nahistunutta ties milloin poimittua hernettä. Ja onneksi ostin muutaman taimen lehtikaalia, ne sentään tuottavat satoa, kun omista kylvöistä ei tänä vuonna ole juuri mihinkään. 

Tee työtä jolla on merkitystä

Tältä sipuli- ja porkkanapenkki näytti mennessä

Palsta on jäänyt vähän hunningolle kiireiden ja laiskuuden eikun siis väsymyksen takia. Nyt alkaa vaan olla kiire saada palsta sellaiseen kuntoon, mihin sen voi jättää pariksi viikoksi. Tänään olin kitkemässä vajaa kolme tuntia, sain vähän reilu puoli aaria kitkettyä sellaisella tehokkaan suurpiirteisellä tavalla. Mutta kun lähtötilanne on riittävän paha, eron huomaa vaikkei olisi kovinkaan tarkka. Ylihuomenna ehdin tehdä vielä mitä ehdin, ja sen jälkeen palsta jää melkein oman onnensa nojaan vähäksi aikaa.

Kaikki on itänyt todella epätasaisesti tänä vuonna. Porkkanapenkeissä on kymmeniä senttejä joissa ei porkkanan porkkanaa, sama punajuurissa. Jos viime vuosi oli hyvä lehtikaalivuosi, samaa ei voi sanoa tästä vuodesta: muutama kaali itänyt ehkä sadoista siemenistä, ja nekin pieniä ja syötyjä. Ei puhettakaan että salaattiaineksia olisi vielä saatavilla kuten viime vuonna tähän aikaan, tuskin koko kesänä sillä noista syödyistä kaaleista kasvaa kitkerämpiä kaaleja kuin tuollaisista viime vuoden raikkaista ja pehmeistä kaaleista. 

Sipulia on syöty nyt parin viikon ajan, paljoa muuta ei ole vielä saatavilla. Mutta ehkä parin viikon päästä tilanne on jo toinen, jos vaikka satoa olisi saatavilla enemmänkin. Ja ekat herneet kukkivat, samoin perunat!

Tältä sipuli- ja porkkanapenkki näytti lähtiessä

Toukotyöt 2016

Nyt suurin osa toukotöistä alkaa olla tehtynä. Lähipeltokin on kylvetty muutama päivä sitten. Tämän vuoden kylvöt eroavat niin paljon suunnitelmista, ihan penkkijakoa myöten, joten laitoin ajantasaisen kuvan. Vieressä on uusi puolikas, mutta oikeasti se on tuon vanhan palstan alapuolella oikealla. Kuva vaan oli selkeämpi piirtää noin. Mittasuhteet eivät ole ihan oikeat, mutta sinne päin kuitenkin.

Sain tänään kylvettyä loputkin aikaisemmat kylvöt. Vielä puuttuu papupenkin pavut, kurpitsat, kurkut, hajuherne ja kaali. Purjon ja fenkolikin taimet on vielä ostamatta. Parsapenkki on rakentamatta, mutta osa parsoista on hankittu.

Peitin harsolla kaikki härkäpavut ja herneet, en halua kyyhkyparvea tänäkin vuonna syömään penkkejä tyhjäksi tässä vaiheessa. Palstan kylvöt ovat edenneet pikkuhiljaa, eilen ja tänään meni sellainen 8 h yhteensä, piti vähän kiirehtiä sateen alta. Maa onkin niin kuivaa että saisi sataa ihan kunnolla.

Aloitin kylvöt vapunpäivänä, silloin laitoin pihan kasvulaatikkoon salaatin, retiisin, tillin, persiljan, lehtikorianterin, sipulin ja porkkanan, kaikkea vähän. Palstalle istutin ensimmäiset perunat: 3 kpl Pink fir apple, 6 kpl Blue kongo, Rosamundaa, 1 vako Annabellea, 1 vako Columbaa ja 2 vakoa Ariellea.

Loppuviikosta keräsin 4 ämpärillistä juolavehnän juuria, ja jatkoin äitienpäiväviikonloppuna keräämällä toiset 4 ämpärillistä. Lauantaina tein kaikki penkit valmiiksi ja istutin erikoisemmat perunat: Mayan Gold, Highland Burgundy Red, Red Emmalie ja Violetta. Aloitin myös parsapenkkiä. Sunnuntaina 8.5. istutin sipulit ja kylvin porkkanat, lehtikaalit, nauriit, lantun ja mustajuuren.

Eilen kylvin palsternakan ja tänään kylvin punajuuret, kukat, salaattipenkin, härkäpavut ja herneet. Lehtikaali on peitetty tuholaisten varalta, herneet ja pavut lintujen takia, ja perunat kylmän takia. Nyt vaan odottelen kunnon sadetta ja lisää lämpöä.

Palstaa voisi tuijottaa vaikka kuinka pitkään, on se vaan kaunis se savipeltokin. Matkalla tuomi kukkii valkoisenaan ja kaikki tuoksuu keväältä. Hieno aika vuodesta juuri nyt.

Huhtikuu, tuo kuukausista julmin, ja kakkaisin

Lantaa, savea ja saapas

Huhtikuun sanotaan olevan kuukausista julmin, ja sitähän se monelle onkin. Lähi- ja sesonkiruuan suosijalle se on vuoden vaikein kuukausi. Puutarhurille se on vaikea, tai oikeastaan vaikean ihana kuukausi.  Odotukset keväästä ovat kovat ja lupaavalta tuntuukin, kunnes taas tulee senttejä lunta, rakeita ja rajua ukkosta kuten eilen. Joinain vuosina marjapensaan alla on vielä lunta, toisena ollaan toukotöissä jo pitkällä. Mutta kun asettaa toiveet, malttamattomuuden ja kiireen vähän syrjään, voi nauttia täysillä siitä kaikesta työstä, mitä juuri sillä hetkellä voi tehdä tulevan sadon eteen.

Puolikkaan palstan kuusi kasaa

Erityisen ihanalta huhtikuinen lauantai-ilta tuntui eilen. Kärräsin nimittäin 10 kottarillista hyvin palanutta hevosenlantaa palstalle. Urakkaan meni vähän enemmän aikaa kuin etukäteen ajattelin, kaiken sateen, lumen ja rakeiden jälkeen savipellon käytävät olivat todella liukkaat ja raskaat. Saappaissa oli jokunen kilo savea lisäpainona, tasapainon kanssa sai olla tarkka kun jalat lipesivät koko ajan ja kottikärryn pyörä upposi syvälle. Mutta homma tuli tehtyä ja hyvä mieli kompensoi ylimääräisen lihaskivun moninkertaisesti. Ja mikä hauska sattuma, tämä on niiden hevosten lantaa, joita olen syönyt. Siis ainakin teoriassa.

Levitin kuusi kärryllistä uudelle palstan puolikkaalle, kolme levitin vanhalle palstalle. Ja yhden kärryllisen jätin kasaan odottamaan parsapenkin valmistumista. Parsapenkin perustaminen on tämän vuoden projekti palstalla, siitä lisää myöhemmin. 

Nousi se raparperi täälläkin, rikkaruohojen kanssa

Lisää kevätpuuhia

Fiskarsin pistolapio on upea lapio savimaalla! En vaihtaisi mihinkään.

Kyllähän se kevät on tullut, instatililläni näkee jo kukkiakin. Eilen, viikon aurinkoisimpana päivänä, käänsin puoli aaria savimaata. Minulla on nyt toista kesää puolikas palstasta, jonka otimme palstanaapurin kanssa puoliksi. Se jäi syksyllä kääntämättä, ja asia harmitti aika lailla, etenkin kun talvella oli hyvä routa joka rikkoi savipaakkuja tehokkaasti. Mutta eipä hätää, eilen oli hieno päivä kääntää maata. Otin sellaisen urakka-asenteen, tapani mukaan olin hyvin tietoinen ajasta, ja koko hommaan meni vähän yli kaksi tuntia. Pidin pari pientä taukoa, joiden aikana siirsin kompostikehikon uuteen paikkaa ja lapioin hyvän mullan alta pois. Revin myös lehtikaalien varret juurineen ja laitoin ne kompostiin. Tänään lihakset kyllä tietävät minkälaisella urakalla eilen tuli huhkittua. Ja mielikin tietää, eipä tarvitse terapeuttia kun on savimaata mitä kääntää.

Levitin myös kalkkia vanhalle palstalle, yhteensä 25 kg. Sille on levitetty tuhkaakin iso pussillinen, olen ollut vähän huolimaton kalkituksen suhteen viime vuosina. Viime vuonna epäilen sen olleen yksi syy, miksi punajuuret kasvoivat niin huonosti. Vielä pitää hommata toinen säkki kalkkia, ja levittää se uuden palstan puolikkaalle. Sitä pitää hoitaa muutenkin tänä vuonna, tarkoitus on laittaa se pääasiassa maanhoitokasvatukseen kuten viime vuonna. Paljon auringonkukkaa ja hernettä, vähän muuta.  Tuon palstan koko on siis 5 x 10 m. Suunnitelma voi vielä vähän elää, mutta tuossa on pääpiirteet:

Peruna Peruna  Peruna Peruna Peruna

Kurpitsa, kurkku

Herne Herne Herne Herne Herne

Auringonkukka Auringonkukka Auringonkukka Auringinkukka Auringonkukka

Tänään sitten sataa eilisenkin edestä. Mitä mainioin päivä kylvää kirsikkatomaatit ja yrtit, en ole vuosiin ollut näin myöhässä, toivotaan tulevasta sadostakin parempaa kuin vuosiin. Ja ihan paras päivä hauduttaa hirvenposkia.