1½ dl jätemehua (tai mitä siinä pussissa onkaan)
1 l vettä
1 dl sokeria (tai maun mukaan)
1½ dl mannasuurimoita
Laita mehukalikka (tai anna sen sulaa) ja vesi kattilaan. Lisää sokeri. Kun neste alkaa kiehua, sekoita mannaruurimot joukkoon hyvin vispilällä sekoittaen (ettei tule niitä paakkuja) ja anna kiehua hiljalleen vajaa kymmenen minuuttia (lähes) koko ajan sekoittaen. Siirrä kattila pois lämmöltä, sirottele sokeria vähän päälle ja laita kansi, jottei tule kuorta. Anna jäähtyä, siirrä kattila jääkaappiin o/n. Kun puuro on ihan kylmää, vatkaa se sähkövatkaimella niin, että puuro vaalenee ja kuohkeutuu. Minä vatkaan yleensä vähintään 5 minuuttia, mielellään enemmänkin. Väri muuttuu ihan tumman liilanpunaisesta ihan vaaleaksi, no marjapuuron väriseksi. Syödään maidon kanssa, jotkut (lapset) laittaa vähän sokeriakin päälle.
4 kommenttia:
meidän paras vispipuuromarja on punaherukka. Tänä vuonna pitäis kokeilla sitä aroniaakin. Joka tapauksessa vispipuuro on muuten yksi hienoimpia suomalaisia ruokia. En oo ainakaan koskaan muualla saanut.
Kyllä on suloisen pehmeän näköistä puuroa! Arvaa muistinko minä eilen ottaa sitä vispipuuromehua, kun mehustettiin? No en, Kammenpyörittäjä oli niin tehokas kompostillekuskaaja, että marjat olivat menneet ennen kuin ehdin kissaa sanoa ja sitten se unohtui seuraavasta satsista. Harmittaa. Oli vähän sellainen käänteiskätevän emännän olo.
Minä teen aina puolukoista. Kun vesi ja puolukat kiehuvat hurautan kuoret pieneksi sauvasekoittimella. Ja sitten teen puuron kutakuinkin noin kuin sinä. Laitan ehkä sen desin sokeria myös. Mutta perhe ei tykkää ja syystä siitä, että ovat oppineet, että mummon puuro on parempaa. Parempaa koska mummo siivilöi kuoret pois ja tekee niin makeaa puuroa, että epäilen siinä olevan ainakin 3 desiä sokeria. Oikea diabeetikkomummon terveyspommi :D
Nanna, meillä tykätään puolukasta enemmän kuin punaherukasta, mutta on sekin hyvää. Ja mansikkakin on hyvää, vaikka erilaista.
Campas, ensi vuonna sitten paremmalla onnella ;)
mammukka, minä en edes soseuta puolukoita hienommaksi, kuoret saavat jäädä sellaisenaan mitä ovat survoksessa, ja lapset tykkäävät siitä huolimatta. Mutta tuo sokeri-juttu kuulostaa niin tutulta... Meillä esikoinen on tykännyt vauvasta asti vispipuurosta, kuopus on alkanut syödä vasta viime aikoina, eikä vieläkään suurta herkkua ole.
Lähetä kommentti