...vai pitäisikö sanoa mustikkasoppa tai mustikkakeitto? Minä selvästi pidän laihoista kiisseleistä. Kummini tekee ihan parasta mustikkakiisseliä, ja sen salaisuus on siinä, että sopan pitää olla riittävän laihaa. Tämä on oikeastaan vähän ruokaisampi mehun korvike. Erilaisia juotavia marjakeittoja onkin kuulunut typaikkalounaisiini sitten lukioajoista. Juotavaa, ei syötävää:
2 l vettä
4 dl mustikoita
1½ dl sokeria (tai enemmän jos haluat makeaa, vähemmän jos tuo tuntuu liialta)
4 rkl perunajauhoa
vähän vettä
Laita vesi kattilaan, lisää mustikat ja sokeri. Anna kiehahtaa kunnolla, lisää veteen sekoitetut perunajauhot vispilällä nopeasti sekoittaen. Ripottele päälle sokeria, laita kansi päälle ja anna jäähtyä. Säilyy huoneenlämmössä pari päivää.
2 kommenttia:
Perusmaut ovat aivan parhaita - turha "keksiä pyörää uudelleen", kun on olemassa klassikoita kuten mustikkakeitto. Ja noissahan raaka-aineen laatu pääsee oikeuksiinsa.
Aivan, aivan. Minä vaan olen aina laittanut liikaa mustikoita, mutta tulihan tuokin asia nyt selvitettyä :)
Lähetä kommentti