Kuivatut mustikat

Puoli litraa mustikkaa

Tämän piti olla tavallinen kirjoitus siitä, kuinka kävin keräämässä puoli litraa mustikoita mökin pihasta samalla kun odotin grillin kuumenemista. Ja siitä kuinka ne kuivataan kuivurissa. Ja sitten siitä, kuinka mökin pihassa kasvaa paljon sellaisia mustikoita, joista puuttuu geenimutaation vuoksi se mustikan siniseksi tekevä vahapinta. Nämä mustikat ovat siis sellaisia kiiltäviä lähes pikimustia tai sitten sellaisia punaisen mustia marjoja (kuten kuvassa näyttää), niihin varmaan jokainen mustikanpoimija on törmännyt siellä sun täällä. Ja kuinka joka paikassa lukee, että se vahapinnan puuttuminen ei vaikuta makuun eikä mihinkään mitenkään.

Mutta kyllä vaikuttaa. Nimittäin kuivattamiseen. Tosin n on 1, märän loppuvuoden mustikoista, joten tämä asia pitää varmistaa ensi vuonna (jos mustikoita tulee), lupaan palata asiaan jahka saan toistettua kuivauksen. Mustikat kuivataan siis sellaisiksi koviksi ruttuisiksi pieniksi marjoiksi. Normaalit mustikat kuivuvat ja rypistyvät ihan normaalisti, kun taas nämä pikimustat mustikat eivät. Niissä kuori ei rypisty mustikan mukana, vaan jää suureksi ohueksi hajoavaksi kuoreksi  pieneksi kutistuneen sisuksen ympärille. Jännää vai mitä.

Mutta takaisin siihen kuivaamiseen. Levitin puoli litraa mustikoita kuivurin (Evermat) ritilälle, ja kuivasin 50 astetta yön yli ja vielä vähän päälle. Minusta aikaa kului enemmän kuin piti, mutta tosiaan mustikat alkavat olla jo "vähän" vetisiä. Ensi vuonna pitää kuivata mustikat heti sadon kypsyttyä, jos vaan mahdollista.

Hyviä nämä ovat, ja menevät tosi pieneen tilaan. Tässä ymmärtää konkereettisesti sen, miksi kuivatut marjat ovat niin kalliita. Mutta niitä mutanttimustikoita en enää kuivaa (paitsi sen verran että saan varmuuden että vaikuttaako se tosiaan asiaan).