lauantai 18. heinäkuuta 2015

Matkalla Suomessa


Kesälomalla tulee aina reissattua jossain vähän pidemmälläkin kuin vain kodin ja mökin väliä. Tulee käytyä sukulaisissa tai muuten vaan jossain päin Suomea, melkein kaikki kolkat on koluttu jossain vaiheessa. Tämä matkailu tapahtuu ihmisten ja paikkojen ehdoilla, ei ruuan, ja sen kyllä huomaa. Avaudun nyt asiasta, josta on saanut lukea monesta muustakin paikasta, eikä tässäkään kirjoituksessa ole mitään uutta, vanhan toistoa ja ihmettelyä vaan.

Kun olin lapsi, yövyimme niillä harvoilla reissuilla millä kävimme aina tienposkessa teltassa ja olimme omissa ruuissa, omat eväät oli mukana vaikkea ei oltaisi yövyttäkään. Mukavia muistoja, mutta en kaipaa niitä aikoja, sillä oikeasti minusta on ihan kiva käydä illalla nukkumaan vaivattomasti valmiiseen sänkyyn jne.

Mutta vaikka nukkuminen ja oleminen on helppoa ja vaivatonta, niin tavallisissa, ihan hyvissäkin, hotelleissa aamiaiset jaksavat ihmetyttää. Ollaan sitä missä päin Suomea tahansa, ja mihin tahansa vuodenaikaan, niin samanlaista tusina-aamiaista on aina tarjolla (no ok, tämän lisäksi Tampereella yleensä aina on mustaa makkaraa sentään) eli samat leikkeleet, raa'at tomaatit, kuivat kurkut, nahistuneet (pussi?)salaatit ja identtiset leivät. Lisänä sitten sitä teollista prosessoitua munamössöä ja pekonia, "liha"pullia ja/tai nakkeja. Vähän valmismuroja ja tusinakeksejä ja ulkomaista marjasekoitusta. Keltaisessa pussissa teetä ja haalean lämmintä vettä teenjuojille, kahvista en osaa kommentoida. Varmasti tuo aamiainen on kustannustehokas, mutta ankea se on ja huono olo siitä jää. Voi kun jossain olisi sellainen "vähemmän on enemmän" -aamiainen, tai se enemmän on enemmän, mutta hyvistä raaka-aineista. Vähän hyvää paikallista leipää, joku hyvä kotimainen leikkele ja juusto ja muutama kypsä kasvis, sen ei ainakaan kesällä pitäisi olla vaikeaa. Mutta ei, samaa mössöä koko Suomen maassa niin kesällä kuin talvellakin.

Ei se matkan varrellakaan syöminen mikään elämys ole. Jos syö huoltsikoilla, on samaa teollista pihviä, valmiskastiketta ja lödjöjä lisukkeita tarjolla ihan joka paikassa, ei ole väliä missä päin matkustaa, tai mihin vuodenaikaan tahansa. Ruokaa, josta lähtee nälkä hetkeksi ja tilalle tulee tukkoinen olo päähän ja paha mieli. Vaihtoehtoja ei tunnu olevan ainakaan helposti tarjolla. Ruuan alkuperästä ei ole aavistusta, mutta ei kai sen perään kannata muutenkaan kysellä, kun ei Suomessa enää näköjään tarjota kotimaista ruokaa isoissa tapahtumissakaan, kuten saimme juuri lukea tuosta jutusta. Vähän vaikea äänestää jaloillakaan, kun jossain sitä vaan on pysähdyttävä, ainakin lasten kanssa. Ja jos äiti on ollut vähän väsynyt ja kaipaa lomaa siitä normaalista arkiruokarumbasta, niin jossain sitä valmista ruokaa olisi kiva saada. 

Tällä viimeisellä reissulla aamiaiset syötiin hotellissa, päivällistä syötiin huoltsikalla, tavallisessa ketjuravintolassa ja "hienossa historiallisessa" ravintolassa, joka kuitenkin kuuluu isoon ketjuun. Kaksi ensinmainittua olivat juuri sitä mitä olettikin (ei millään hyvällä), mutta kyllä se ketju näköjään saa ketjutettua hienonkin miljöön. Paras ateria reissulla oli se, kun olimme ostaneet paikallisesta hallista hyviä leikkeleitä ja juustoja ja lisänä tuoretta leipää, mansikoita ja sesongin hedelmiä. Ja ylivoimaisesti paras ruoka oli yksinkertainen ateria mökillä reissun päätteeksi: mies grillasi kokonaisen kalan, minä uunitin uudet potut ja esikoinen teki uudesta kaalista salaatin. Hyvä ateria ei paljoa vaadi, kun sitä vaan saisi jossain  muuallakin kuin kotona tai sukulaisssa/ystävillä.

7 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Mä jaksan aina vaan ihmetellä Etelä-Eurooppaa, Italiaa, Ranskaa ja Espanjaa, jossa on pikkukylissä loistavia ravintoloita tai mukavia paikallisravintoloita. Tiettoömien taivalten takana ravintolat on buukattu täyteen, miten se on mahdollista? Populaa on tietysti enemmän, mutta kyse on pakko olla ruoan arvostuksesta ja pitkästä kulttuuriperinteestä. Michelinoppaasta voi olla montaa mieltä, mutta se alkoi siitä v. 1900, että jonkin ravintolan luokitukseksi "kiertomatkan arvoinen".

luimupupu kirjoitti...

Voisin kopioida tähän Merjan kommentin. Siinä mainittujen maiden lisäksi Belgia, Hollanti ja Saksa ovat täynnä sympaattisia pieniä majapaikkoja, joissa saa hyvien unien ja mukavan palvelun lisäksi loistavan aamiaisen. Täkäläinen tarjonta kyllä rajoittaa ainakin meillä kotimaan matkustamista - ei viitsi lähteä yön tai kahden reissuun lähialueille kun kivoja majotuksia ja ruokapaikkoja ei ole.

Ansku Gen kirjoitti...

Söisin mielummin aamulla puuroa kuin vaaleaa leipää ja lötköjä leikkeleitä. Keskivertohotellissa ei osata edes kaurapuuroa keittää. Harmaata nahan kasvattanutta jankkia ei lautaselleen tee mieli lapioida. Kahvista harvemmin on ollut valittamista, mutta mä olenkin tottunut kulta katriinaan ja juhla mokkaan.

Ruoka on sen verran arvokasta, että matkalla ei voi syödä jokaista ateriaa koko perheellä tuoreita raaka-aineita arvostavassa epäketjuravintolassa. Normaaleilla ihmisillä vaan tulee kukkaron rajat vastaan ja abc:n mössöön on pakko tyytyä.

sauvajyvänen kirjoitti...

Merja, samanlaista se oli viime vuonna Virossakin, paikallisia herkkuja ja tavllista ruokaa pikkupaikoissa. Ja kaikkialla erilaista.

luimupupu, vähn samat fiilikset täälläkin.

Ansku Gen, minusta se on tarjontakysymys, ei rahakysymys. Ei se aapeeseelläkään syönti mitään ilmaista ole, ja voisi ajatella, että samaan hintaan olisi mahdollista tarjota vähemmän mutta parempaa. Tai jos ajattelee sitä "hienoa" ketjuravintolaa, sitä syö vaikka Murussa tai Juuressa edullisemmin kolmen ruokalajin aterian kuin tuolla missä syötiin. Mössöön on tyydyttävä kun ei kertakaikkiaan löydy muita mahdollisuuksia matkan varrelta. Mutta joo, minun lapsuudessa ei ollut sitäkään, ja oltiin aina omilla eväillä liikkeessä.

Jael kirjoitti...

En ollut äskeisellä Suomen reissullani hotelleissa mutta söin yhden aamiaisen hotellissa,ja se oli kyllä täkäläisiin runsaisiin hotellien aamiaisbuffetteihin verrattuna aika vaatimaton ja hyvin perus. Mutta kyllä tykkäsin siitä ulkomaisesta marjasekoituksesta jugurtin ja puuron kanssa;D Ehkä koska täällä sellainen on harvinaisempaa.

Ulla kirjoitti...

Oi joo, keltaista pussiteetä ja haaleaa vettä, joka hyvässä lykyssä maistuu kahville, nam nam...

ABC on konseptina aivan loistava: pääsee pissalle ja ruokakauppaan ja pitämään taukoa autossa istumisesta, mutta ruokapuolella tulee turvauduttua Hese-mättöön, kun ei se muu tarjonta oikein houkuttele. Ja mikä siinä onkin, että sämpylä pitää halkaista vain sentin syvyydeltä ja laittaa täytteet sämpylän ulkopuolelle. Joudut ensin syömään tomaatit, kurkut ja juuston, ja sitten puputtamaan kuivan sämpylän.

sauvajyvänen kirjoitti...

Jael, minusta sen määrän sijaan voisi keskittyä laatuun, vaikka tietysti parasta on se laadukas JA runsas ;) Hyviltähän ne ulkolaisetkin marjat maistuvat, mutta silti haluaisin saada Suomessa suomalaisia marjoja, monestakin syystä.

Ulla, joo, se kahvinmakuinen vesi on aina se huippukohta... Minä boikotoin Heseä totaalisesti, eli sekään ei auta ruokapulmaan.