Tämä piirakka kuuluu lapsuuteeni: kummini teki tätä piirakkaa usein, ja se oli (ja on edelleen) minusta ihan parasta. En ole juurikaan muualla saanut tälläistä piirakkaa, mutta onneksi se on helppo tehdä itse. Minä en edelleenkään osaa tehdä yhtä hyvää kuin kummini, vaikka olen nähnyt hänen tekevän tätä monta kertaa. Salaisuus on joka tapauksessa ohuttakin ohuempi pohja, se ei saa jäädä liian paksuksi. Myöskään reunat eivät ole hyviä, teenkin aina tasaisen levyn, johon ei jää reunoja (kummini kyllä osaa tehdä sievät kapeat reunat).
Eilen keitin vaniljaista omenahilloa ämpärillisestä Antonovkaa (kiitos naapuriin) ja ajattelin että on hyvä aika tehdä tätä piirakkaa. Esikoinen oli innolla mukana hillonkeitossa, ja hehkutti koko illan että kuinka on kivaa kun äiti osaa tehdä niin hyvää hilloa :) Teen hillon aina vähällä sokerilla, tätä piirakkaa varten voi sokeria vähän lisätä joko hillon joukkoon tai sitten sirotella päälle. Pullataikinaa voi tietysti samalla vaivalla tehdä vähintään puolen litran verran, ja leipoa lopusta taikinasta vaikka voipullia ja dallaspullia tai mitä nyt haluaakaan. Tai tehdä kaksi omenapiirakkaa, tämä kestää pakastamisen hyvin.
2½ dl pullataikina
n. 3-4 dl omenahilloa
sokeria
kanelia
Tee normaali pullataikina, anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi. Kauli se ihan ohueksi pellin kokoiseksi levyksi (taisi mennä vähän vähemmän taikinaa kuin tuo määrä). Anna kohota vähän aikaa. Levitä omenahillo päälle, ja sirottele päälle (tarvittaessa) sokeria ja kanelia. Paista 225 asteessa 15-20 minuuttia tai kunnes reunat ovat sopivan väriset. Parasta kylmänä kylmän maidon kanssa.
2 kommenttia:
Eipä olekaan koskaan tullut edes mieleen tehdä omenapiirakkaa pullataikinaan. Mutta miksi ei toimisi, onhan omenabostonkin ihanaa. Joskus yksinkertaiset oivallukset yllättävät positiivisesti, niin tämäkin.
Tämä on tosiaan niin yksinkertainen ohje kuin vain voi olla. Ja siitä huolimatta (vai juuri siksi) ihan mielettömän hyvää :) Kiva että oli positiivinen yllätys.
Lähetä kommentti