lauantai 5. syyskuuta 2026

Neljän sienen sienikastike - se täydellinen


Tämä vuosi on toistaiseksi ollut aika vaatimaton sienivuosi meillä päin. Olen tähän mennessä saanut viikonloppuisin suunnilleen sen verran sieniä mitä olen syönyt viikon aikana, joskus niitä on riittänyt esikoiselle annettavaksi yhteen ruokaan, mutta siinä kaikki. Viikko sitten saalis oli tuollainen👇 ja sain sienistä itselleni kastikkeen ja pienen salaatin. 


Blogista löytyy kaksi muutakin sienireseptiä, toinen keitto ja toinen suppilovahverokastike, joissa olen käyttänyt osterikastiketta mausteena. Keiton julkaisusta on aikaa 15 vuotta (uskomatonta!), ja kastikkeestakin melkein kymmenen vuotta. Laitan siis nyt muistutukseksi kaikille (myös itselleni), että osterikastike tuo niin hyvin sienien maun esiin, että kastiketta voi kutsua täydelliseksi.

Sanomattakin selvää, että tähän voi käyttää mitä sieniä onkaan, eikä ole pakko olla neljää erilaista sientä, nyt oli näin siksi kun saalis oli tämä. Ja ilman koskenlaskijaa pärjää oikein hyvin tai sitä voi olla enemmänkin, minulla vain sattui sitä olemaan tuo pieni pala ja käytin sen tähän. Kastike riitti minulle kolmelle aterialle: tuohon pastaan, toisen kerran syötynä perunoiden kanssa ja vielä jäi yksi annos pakastettavaksi. 

n. 1 l sieniä (kantarelleja, mustia torvisieniä, suppilovahveroita, 1 vaaleaorakas)
1 rkl voita/öljyä
2 pienehköä sipulia (tai 1 iso)
2 rkl vehnäjauhoa 
n. 3-4 dl vettä
n. 1 dl kermaa
n. 70 g Koskenlakijaa
2 rkl osterikastiketta
musta- ja valkopippuria vähän
n. 1 tl timjamia
½-1 tl suola

Pilko sienet pieneksi, laita kuivalle pannulle ja hauduta nesteet pois. Lisää pannulle rasvaa ja pilkotut sipulit. Kuullota sipuleita sienien kanssa muutama minuutti ja sekoita jauhot joukkoon. Lisää vesi ja kerma ja juusto, sekoita, ja mausta kastike osterikastikkeella ja pippureilla ja timjameilla (tai miten haluat). Tarkista suola. Anna kastikkeen hautua niin, että se on suurustunut sopivaksi. Veden määrä ei ole tarkka, sitä voi lisätä tarvittaessa lopussakin. 

Minä tein kastikkeesta nyt sakeana, se oli täydellistä pastan kanssa, perunoille olisi vähempikin sakeus riittänyt, vaikka parasta näin.