Tämä joulu muistetaan jouluna, jolloin on ollut kiva tehdä joulua. Joulukuusi tuli jo reilu viikko sitten, ostokuusi josta esikoinen keskusteli isänsä kanssa viikkokaupalla (eikä ole vieläkään varma saako lahjoja). Joululaulut ovat soineet melkein kuukauden verran ja tontut ovat löytäneet paikkansa.
Ruokien valmistaminenkin osui jotenkin hyvin tänä vuonna, mikään ei rasittanut ja kaikkia oli kiva tehdä. Sunnuntaina tein maksa- ja porkkanalaatikon, ja söimme toisen maksalaatikon ruuaksi. Kaikki kolme aikuista nauttivat ruuasta suunnattomasti, ja lapset ulkoilivat hakemaan kaupasta itselleen ruokaa. Hinnatonta.
Sain siivottua riittävästi perjantain ylityövapaana ja ruuat, paitsi kalat ja juustot, tilasin kauppahalli24:n kautta, sopivaa helpotusta jouluvalmisteluihin. Eilen syötiin kalat, tänään kinkku ja laatikot. Ihan illalla on vielä tiedossa kotimainen juustovalikoima, jos nyt suklaalta jaksaa.
Kuvassa kattausta tämän päivän puuroaamiaiselta. Riisipuuroa (ensi vuonna en laita jokaiselle omaa mantelia, siitä tuli niin paljon jupinaa), luumusoppaa (on muuten ensimmäinen vuosi blogihistorian aikana, jolloin luumukiisseli ei kohonnut top-vitoseen), leipiä, graavikaloja eiliseltä sekä eilen paistettua kinkkua (joka oli vähän liian suolaista). Ja tietysti sitä aamulla leivottua pullaa, joka tuo miehelle joulun. Hyvä aamiainen, vieläkään ei ole nälkä. Ja kukat perinteiseen tapaan Pirjo Kopin käsialaa.
Toivotan kaikille lukijoille rauhoittavaa ja omanlaista joulua!
2 kommenttia:
Minäkin olen saanut välillä aikaan jupinaa kun olen tehnyt riisipuuroa useamman mantelin taktiikalla!
Joo, ei voi ymmärtää sitä jupinaa. Meillä oli lapsuudessani näin, ja minusta se oli ihan oikea tapa.
Lähetä kommentti