Protukokkina

Lähdössä leirille, ruuat ja omat kamat autoon menossa

Blogia seuranneet saattavat muistaa, että esikoinen oli aikoinaan Prometheus-leirillä. Tänä vuonna oli kuopuksen vuoro käydä oma leirinsä. Leirien suosio on kasvanut huimasti viime vuosina, tänä vuonna leireille pääsi tuhat nuorta, mutta toinen tuhat jäi ilman paikkaa. Leirien ohjaajat toimivat vapaaehtoisina ja ohjaajia kaivataankin lisää, jotta leirejä saataisi järjestettyä enemmän. Tajusin vasta jälkikäteen, kuinka etuoikeutettu sitä oli, että ilmoittautuminen onnistui ja kuopus pääsi tänä vuonna leirille (ja olipahan upea leiri hänellä!).

Toka kauppareissu, huom. välipalajäätelöt

Ohjaajien ja apuohjaajien lisäksi leireille tarvitaan kokkeja. Kokit työskentelevät tavallisesti pareittain, suunnittelevat menun etukäteen ja hoitavat kauppaostokset. Sitten leirillä reilun viikon ajan huolehtivat leiriläisille ja ohjaajille, vähän alle 30:lle henkilölle, viisi ateriaa päivässä ja leirin huipennukseksi loppulounaan leiriläisten lähimmille ihmisille. Budjetti on rajattu, eli se tulee huomioida menua suunnitellessa.

Minä vietin tämän vuoden kesälomasta yhden viikon protukokkina. Kokkiparina minulla oli esikoinen, eli sain viettää reilun viikon hänen kanssaan yhdessä työtä tehden, ihan parasta 💗 Meillä toimi keittiökemiat loistavasti ja täydensimme toisiamme niin, että olimme hyvä kokkipari (ja sain nauraa viikon ajan vedet silmissä). Aion kirjoittaa tänne myöhemmin muutamia hyvin toimivia reseptejä n. 30:lle, mutta nyt kirjaan muutamia yleisempiä huomioita ylös, sellaisia asioita mitä halusin tietää itsekin etukäteen.

Eka kauppareissu

Menun suunnittelu oli kivaa, käytimme siihen kyllä aikaa, mutta se oli hyvää ja virkistävää aivojumppaa. Kauppalistan suunnittelu oli menun pohjalta helppoa (joskin aikaa siihenkin sai varata), olimme myös koulutuksessa saaneet hyviä vinkkejä siitä, minkä verran perusjuttuja kannattaa hankkia. Kaikki kauppalistaan ja reseptien suunnitteluun käytetty aika säästää aikaa ja vaivaa (ja kömmähdyksiä) myöhemmin. Kaupassakäyntiin, etenkin ekalla kerralla, kului yllättävän paljon aikaa, kun piti etsiä monia tuotteita mitä ei normaalisti käytä ja lukea tuoteselosteet tarkasti allergeenien varalta. Mutta tämä nopeutui jo viikon aikana, ja seuraavalla kerralla varmasti sujuu nopeammin. Meillä oli jokaisella kauppareissulla kaksi kärryä ihan täynnä ruokaa ja auton pakkaaminen olikin melkoista tetristä.

Menuun oli kiva suunnitella myös pientä ekstraa, kuten retkelle tulevalle välipalalle toiveiden mukaiset eväsleivät ja pillimehut. Ja olihan sitä kaikkea muutakin hauskaa, kuten leiriläiselle leivottavaksi pullataikina yhtenä iltana. Joustavavana kannatti pysyä muutenkin, se auttoi esim. hävikin torjunnassa. Kun hodareilta jäikin nakkeja, niin nakkikeitto korvasi seuraavalle päivälle suunnitellun keiton. Ja yksi loppuviikon lounas pidettiin jämälounaana, silloin oli tarjolla vähän kaikkea, ja kaikille löytyi riittävästi syötävää. Meidän leirillä ei kuulunut valitusta kasviruuasta, päin vastoin saimme sekasyöjiltäkin kiitosta siitä, että tarjolla oli kasvisruokaa ja paljon vegaanista ruokaa ja leivonnaisia. 

Vatkasin vispipuuron kolmessa osassa

Minulla on keittiövälineitä, jotka auttavat ja nopeuttavat isojen ruokamäärien valmistamista. Jos mahdollista, mukaan kannattaa ottaa ainakin (jos siis leiripaikalla ei näitä ole):

• yleiskone (teimme sämpylöitä melkein joka päivä, tulivat siinä sivussa, myös esim. vispipuuron vatkaus kävi vauhdilla)
• sauvasekoitin (on ainakin hyvä)
• mandoliini (kurkut ja muut kasvikset nopeasti viipaleiksi/suikaleiksi)
• hanallinen mehukanisteri (halpismehusta ehkä eniten kiitosta koko leirin aikana)
• kylmälevy, siis sellainen littana laakea kylmäkalle (juustot ja leikkeleet säilyvät hyvinä, vaikka ovat esillä pidempiä aikoja kuin kotona)

Ja nyt tulee tärkeä asia: muista huolehtia omasta syömisestä! Se meinaa unohtua niin helposti kaiken puuhan keskellä (ainakin meillä), mutta on jaksamisen (ja niiden kömmähdysten välttämisen) kannalta todella tärkeää. Minä nautin esim. aamiaisen aina aikaisin omassa rauhassa, siinä oli hyvä suunnitella päivän kulku ja tarkistaa kaikki reseptit ja muut. Ja samalla sai tervehtiä niitä paria aikaisin heräävää leiriläistä 💚

Haluan myös kiittää kaikkien protukokkien sankaria, eli Chocochilin Elinaa. Sieltä blogista löytyi inspiraatiota koko viikolle, niin ruokiin, leivonnaisiin tai vaikka pannukakkuun. Esim. mokkapalat olivat iso hitti ja niiden reseptiä pyysi moni. Teimme reilun annoksen, ja jätimme ylimääräisen kuorrutteen ja reilut reunapalat yöpalaksi. Aamulla odotti keittiössä tämä ☝ näky, saimme myöhemminkin erityiskiitosta yömokkapaloista. Ja mitä olen muiltakin kuullut, niin taitaa Chocochili olla protukokkauksen kantavia voimia. 

ps. Iltaisin ainakin meidän leirillä luettiin aina iltasatu. Mekin osallistuimme pariin iltaohjelmaan ja kuulimme upeita iltasatuja. Yhtenä iltana luettiin elävästi meidän toisen kauppareissun koko pitkä kuitti, siis vau 💚