Ihan tavallinen karviaishillo

Karviaishillo vasemmalla alhaalla

Kuva on vähän häämäävä sillä siinä on vain yksi purkki karviaishilloa ja kaikki muut purkit ovat muita hilloja. Keitin tällä viikolla mökiltä paluun jälkeen karviaishilloa sekä ison satsin kirsikkahilloa ja mustaherukkahilloa. Ja vielä karviasischutneytakin. Käytin yhden päivän elämästäni irrottamalla kirsikan kiviä pensasmustikan kokoisista kirsikoista, kirsikoita oli 8 litraa. Kirsikat menivät tuohon hilloon sekä pakastimeen hillosokerin kanssa piirakoita varten, nyt tehtyyn piirakkaan ja jäätelöön.

Muistan lapsuudesta kuinka hyvää tavallinen karviaishillo oli. Sitä sai vain mummolassa, luulisin sen olleen aina kummini tekemää. Hillo oli aika juoksevaa, ja sitä syötiin esim. kaalilaatikon kanssa, joskus sitä oli tarjolla lihakastikkeen ja perunan lisukkeena. Niin hyvää, niin hyvää. 

Tänä vuonna on muutaman välivuoden jälkeen mökillä ja omalla pihalla hyvä karviaisvuosi. Mökin karviaiset olivat suunnilleen kypsiä, mutta ei ihan, eli juuri sopivia hilloon. Poimin muutaman litran mukaani, ja keitin niistä pienen määrä hilloa, sain yhteensä neljä purkkia tuosta määrästä.

Halusin hillosta juoksevaa kuten se oli lapsuudessani, joten käytin tavallista sokeria hillosokerin lisäksi. Jos haluat jämäkämpää hilloa, käytä koko määrä hillosokeria. Ihan kuin tämä hillo olisi ollut makeampaa kuin lapsuudessani, tosin makea maistuu minusta nykyisin makeampana kuin lapsena. Seuraavalla kerralla laitan vielä vähemmän sokeria.

2 l karviaisia

200 g sokeria

200 g hillosokeria

Siisti karviaiset. Laita karviaiset ja sokerit kattilaan. Keitä puolisen tuntia välillä sekoittaen. Siirrä kattila pois liedeltä ja anna hillon tasaantua puolisen tuntia välillä sekoittaen. Purkita steriloituihin purkkeihin. 

Minä aion syödä hilloa ainakin kaalilaatikon kanssa, mutta myös viilin ja jugurtin kanssa. Ihanan nostalginen hillo.

Vuoden 2021 kirsikkapiirakka

Tänä vuonna ei tule vuoden mustikkapiirakkaa, mutta tuleepahan vuoden kirsikkapiirakka. Mustikat ovat nimittäin tänä vuonna sellaisia katajanmarjoja täällä päin että päätin olla menemättä mustikkametsään, tyhjän saa pyytämättäkin. Pakastimessa on vielä vähän mustikoita viime vuodelta, ehkä niillä pärjää tulevankin vuoden. Taas toukokussa lehdissä hehkutettiin hyvää mustikkavuotta, ja taas ollaan tässä, ärsytti jo toukokuussa ja harmittaa tietysti nyt kunnolla. 

Kyllä on melkein litra

Mutta kirsikoita on, sellaisia pensasmustikan kokoisia. Mökin kahdesta kirsikkapensaasta sain ensimmäistä kertaa oikein kerättyä satoa, vajaan litran verran näitä pieniä mutta maukkaita kirsikoita. Kuusi vuotta tähän meni näissä mökkiolosuhteissa. Nämä arvokkaat kirsikat piti tietysti leipoa piirakaksi, mikään muu ei tullut kyseeseen.

Kirsikat taikinakulhossa tiskin säästämiseksi

Kirsikkapiirakka on minusta kaikista ruokajutuista ehkä eniten sellaista rakkausruokaa, sen verran sen valmistaminen vaatii vaivaa. Ensin keikkuu poimimassa niitä kirsikoita mikä ei ihan hetkessä käy. Kirsikan kivien poistaminen, etenkin näistä pensasmustikan kokoisista kirsikoista, vie oman aikansa. Menköön meditaatiosta, pitkästä sellaisesta. Ja sitten pitää puljata piirakkataikinan kanssa, sellaisen jonka kanssa menee meinaa mennä hermo. Mutta lopputulos on jotain ihan käsittämättömän hyvää. Vaikka ei ole mikään kovin rakastettava tai rakastava olo näissä vaihdevuosi- ja koronavuosihuuruissa niin siitä huolimatta leivoin tämän piirakan, puhukoon se puolestaan. 

Googlailin paljon reseptejä, mutta lopulta päädyin tekemään lähes samnalaisen piirakan kuin tein blogin ensimmäisenä kirsikkapiirakkana kymmenen vuotta sitten. Mökillä on vähän isompi vuoka kuin kotona oli, nyt taikinaa olisi saanut olla vähän enemmän: jäi ristikko tekemättä. Alkuaikoina viittasin resepteihin linkeillä ja ajattelin sen riittävän, eli en kirjoittanut välttämättä itse tarkasti ohjetta ylös. Virhehän tämä oli, nimittäin kun blogi/lähde poistuu netin uumenista, se on kadonnutta tietoa. Onneksi myöhemmin olen aina kirjoittanut ohjeen kokonaisuudessaan viittauksen lisäksi. Näin tein tämän piirakan:

100 g voita

3 dl vehnäjauhoa

1 dl sokeria

1 muna

2 tl sitruunamehua

Pilko jääkylmä voi pieniksi kuutioiksi. Lisää jauhot ja nypi murumaiseksi. Sekoita sokeri joukkoon. Lisää muna ja sitruunamehu ja sekoita taikina palloksi. Litistä taikina voipaperien väliin ja siirrä oikein kylmään jääkaappiin tai pakastimeen odottamaan.

1 l hapankirsikoita

1 rkl perunajauhoa

1 dl hillosokeria

2 tl sitruunamehua

n. 20 g voita 

Poista kirsikoista kivet. Sekoita perunajauhot joukkon, samoin sokeri ja sitruunamehu.

Kauli taikina ohueksi levyksi voipaperien välissä ja siirrä se n. 20-23 cm piirakkavuokaan. Leikkaa ylimääräiset reunat pois, pyörittele ylijäämätaikina palloksi ja kaulitse se uudelleen. Leikkaa suikaleiksi tai ota muotilla kuvioita (nyt jäi vähän naftisti taikinaa yli enkä saanut ristikkoa/kuvioita päälle). Kaada kirsikkatäyte pohjalle ja lisää loput taikinasta joko nätisti ristikoksi tai noin kuin minä tein. Pilko vähän voita taikinapalojen päälle.

Paista piirakkaa 200 asteessa 45 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti piirakka joko kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Vaniljakastike puuttuu kuvasta

Jäniswokki muurikalla

Se hampurilaispihvien aloittama jänistarina jatkuu edelleen. Tähän ruokaan käytin jäniksen fileet, mutta myös ne koipilihat, joita emme jaksaneet viimeksi syödä. Käytin tähän myös aiemmalta ruualta jääneet maissit. Kokosin ruuan niin, että siinä oli lautasmallin mukainen määrä kasviksia (tai sen yli), eli en tehnyt erillistä salaattia tai muuta kasvislisuketta: nopeaa ja helppoa mökkiruokaa. Tiskaaja ollut vähän laiska, joten nautimme ruuan syviltä kertakäyttölautasilta hassuilla haarukoilla. Mutta hyvää oli, niin hyvää että lapsetkin santsasivat.

Sipulit, kesäkurpitsa ja mangoldit omalta kasvimaalta

Jos liha olisi ollut jotain (muuta) raakaa lihaa, olisin paistanut sen ensimmäiseksi, siirtänyt odottamaan kasvisten paistamisen ajaksi ja lisännyt takaisin muurikalle lopuksi. Mutta nyt tein tässä järjestyksessä:

2 annospussia nuudeleita

2 isoa sipulia

2 isoa paprikaa

1 napakka kesäkurpitsa

1 grillattu maissi (jos on, hyvin pärjää ilmankin)

1 jäniksen kypsät fileet

lisäksi koipilihaa liemessään

1 dl Poppamiehen Korean BBQ-soosia

½ dl soijakastiketta

iso nippu mangoldia

öljyä

Pilko nuudeleita vähän, laita ne kattilaan ja lisää päälle kiehuvaa vettä niin, että ne juuri ja juuri peittyvät. Peitä kattila kannella ja anna nuudeleiden kypsyä sillä välin kun valmistat kasvikset.

Suikaloi kasvikset. Leikkaa maissinjyvät irti tähkästä (tämä oli tälläinen hävikin torjumismaissi). Pilko jäniksen fileet suupaloiksi, sekoita joukkoon maustekastikkeet. Pilko iso kasa mangoldia pieneksi.

Laita kuumalle muurikkapannulle reilu loraus öljyä. Lisää sipulit pannulle, kääntele pariin kertaan. Lisää paprikat, kääntele pariin kertaan. Lisää kesäkurpitsa ja maissit, kääntele taas pariin kertaan. Lisää kaikki lihat kastikkeineen, kääntele taas muutamaan kertaan. Lisää kypsät nuudelit ja mangoldit, ja jatka paistamista muurikalla niin, että kaikki on hyvin sekaisin ja paistunut kuumaksi.

Viisi söi tästä ruuasta hyvin, ja vielä yksi pieni annos jäi myöhemmäksi. 

ps. Samaan aikaan kun me syömme jänistä mangoldin kanssa on kasvimaalla tämän kesän jäniksenpoikanen syömässä mangoldia. Jotain maailmankaikkeuden ironiaa ehkä. 

Kokonainen jänis grillissä

Oikealla jauhelihapihvit, josta kaikki alkoi

Oikeammin otsikossa pitäisi lukea kokonainen rusakko paloiteltuna kamadossa, mutta noin sen kuitenkin kirjoitin. Enhän minä sitä kokonaisena grillannut, mutta samalla kertaa kaikki osat, ja valmistin vielä liemen rangasta ja vielä siitä liemestä soosin koiville. 

Koko grillaus tuli vähän kuin sivussa. Meillä on pakastimessa vielä riistaa viime kaudelta (ja uusi alkaa pian), ja olihan siellä pötkö ylämaan karjan burgerilihaakin, joka oli siis alunperin tarkoitus grillata hampurilaisiksi. Mutta eihän sitä nyt voi vaan neljää pihviä grillata, joten sulatin kokonaisen rusakon siinä samalla grillattavaksi. 

Lämmitin siis kamadon kuumaksi, ja kuumalla hiilloksella grillasin hampurilaispihvit, jotka muuten olivat ihan mielettömän hyvät! Mutta ennen pihvien grillaamista aloitin jäniksellä:

1) Grillaa rusakon selkäranka ja kylkiluut todella kuumassa grillissä 5-10 minuuttia niin, että saavat ihan kunnolla väriä, melkein mustuvat.

⇨ nämä liemeksi

⇨ rankaan jäänyt liha kannattaa nyppiä talteen liemen keittämisen jälkeen ja käyttää esim. pastan seassa

2) Grillaa jäniksen fileet heti perään samalla todella kuumalla grillillä, ohuempi sisäfile pari minuuttia, paksummat seläkkeet n. kymmenen minuuttia tai vähän alle, vähän koosta riippuen. Kääri fileet folioon tasaantumaan. Fileet olivat olleet ennen grillaamista tunnin verran tilkassa yrttiöljyä, öljyn seassa suolaa, vähän tuoretta  rosmariinia sekä katajanmarjaa ja pippureita morttelin kautta. 

⇨ nämä voi syödä sellaisenaan, tai käyttää esim. salaattiin, pastaan tai wokkiin. Hyvää, mureaa maukasta lihaa.

(Tässä välissä grillasin ne 4 jauhelihapihviä, edelleen upeasti hehkuvilla hiilillä)

Tämän jälkeen laitoin kamadon kaikki luukut kiinni ja grillasin Poppamiehen kuivarubilla maustetut koivet seuraavanlaisesti:

3a) Grillaa etukoivet 30 min, käännä puolessa välissä. Kääri koivet folioon ja jatka grillaamista vielä 1 h 30 min, käännä puolen tunnin välein.

3b) Grillaa takakoivet 1 h, käännä niitä tässä vaiheessa vartin välein. Kääri takakoivetkin folioon ja jatka grillaamista vielä  2 h 30 min, käännä koipia n. 30 min välein. Anna koipien jäähtyä vähän, ja ota liha talteen. Se oli aavistuksen kuivaa, ei samalla tapaa revittävää kuin vaikka rasvainen possu, mutta mureaa silti, ja erittäin hyvän makuista. 

⇨ nämä revittynä ja mausteisen liemen kanssa voi syödä esim. riisin tai nuudeleiden kanssa (tai toisella tavalla maustettuna vaikka perunoiden kanssa). Tai syödä hodareissa, täytetyissa leivissä tai hampurilaisissa. Tai wokissa tai ihan miten vaan. Maukasta ja tummaa lihaa.

Liemi tuloillaan, kasvikset palstalta

4) Keitä liemi rangasta:

ranka ja kylkiluut paahdettuna

sipuli

pari porkkanaa

musta- ja valkopippureita

rosmariinia

katajanmarjaa

½ kuivanutta chiliä

Laita paahdetut rangat kattilaan, lisää vettä niin että peittyvät. Nosta kiehuvaksi, ja kuori vaahtoa niin kauan kuin sitä muodostuu, vajaa vartti siihen meni. Lisää kasvikset ja mausteet ja keitä n. 3 tuntia, tai minkä verran nyt on aikaa. Siivilöi liemi ja käytä joko heti tai pakasta. 

(Muilla ei varmaan käy niin, mutta minulla oli pöydällä puolikas kuivunut chili, jäänyt jostain ruuasta siihen ja oli nätisti kuivunut. Hyvin tuli käytettyä tässä liemessä, moninkertaista hävikistä herkuksi.)

Makea liemi nyhtöjänikselle

n. ½ litraa ylläolevaa jänislientä

1 tlk Coca-colaa (330 ml)

1 rkl riisiviinietikkaa (tai punaviini- tai mitä nyt onkaan)

2 tl suolaa

1 tl pippureita

kuivattua ja savustettua Aji Cristalia

kuivattua ja savustettua chipotlea ja rocatoa

Mittaa kaikki aineet kattilaan. Käytä chilejä maun mukaan. Keitä lientä kasaan niin, että sitä jää jäljelle n. 2 dl. Sekoita liemi revityn lihan sekaan ja anna maustua seuraavaan päivään (tai syö heti). Seuraavana päivänä lämmitin lihan kattilassa, ja liha liemineen syötiin briossi-sämpåylöiden ja lisukkeden kanssa. Tästä ruuasta ei ole kuvaa, mutta hyvää oli, niin todella hyvää. 

Koipilihaa jäi vielä reilusti viideltä syöjältä, joten siitä ja fileistä on tulossa toinen ruoka viidelle. Ja alkuperäistä lientä jäi vielä kolmen ruuan pohjaksi. Tätä tämä minun kokkaus on, pienestä ideasta/alusta tulee aina monta uutta ideaa ja ruokaa. Eikä mitään hukata, ei edes grillin lämpöä.

Peuraa muurikalla

Hellettä on riittänyt, en enää edes muista kuinka monta viikkoa tässä on ollut tätä. Olimme pitkän viikonlopun mökillä heti kun esikoisen kesätyöt päättyivät. Sunnuntaina saunottiin savusaunassa helteestä huolimatta tuntitolkulla. Mietimme saunan tarpeellisuutta paahtavassa helteessä, mutta kuopus, joka on myös saunanlämmittäjä, oli sitä mieltä että saunaan on päästävä, ja täysin oikeassahan hän oli. Kymi oli 24 ℃.

Palstalta pataan

Söimme koko mökkireissun hyvin: se on helppoa tähän aikaan vuodesta. Lauantaina grillasin peuranpaistia ja pekonijuustoa, lisänä uusia perunoita ja kaalisalaattia. Sunnuntaina grillasin kassleria (lähdin hakemaan kalaa, mutta maatilatorilla ei enää sitä ollut joten päädyin possuun), tomaatteja ja pekonijuustoa, lisänä taas uusia pottuja ja kaalisalaattia. Eilen paistoin suikaloitua peuraa sekä palstalta tuodut kasvikset ja kahdelta edelliseltä päivältä ylijääneet perunat muurikalla. Lisänä oli kaali-kurkkusalaattia omista kurkuista.

Otin mökille lähtiessä ison, yli kahden kilon, peurapaistin pakastimesta. Osa paistista sopi erinomaisesti pihveiksi (lauantain ruoka), mutta osa paistista oli sellaista, että se sopi paremmin suikaloitavaksi. Niin se ruoka keksii itse itsensä. Marinointiin käytin kaikkea mitä mökillä sattui olemaan, jokainen voi maustaa lihan itselleen mieluisalla tavalla. Tästä määrästä 5 söi isoon nälkään, lisäksi lihaa jäi vielä yhdelle nälkäiselle myöhemmäksi.

n. 1 kg peuran paistia suikaleina

½ dl rypsiöljyä

½ dl soijakastiketta

½ dl Poppamiehen smoky Apple -soosia

½ dl Poppamiehen Korean BBQ -soosia

2-3 tl suolaa (koska helle)

1 tl pippuria myllystä

öljyä muurikalle

1 sopivan napakka kesäkurpitsa

4 sipulia

muutama tuore härkäpapu (jos on)

öljyä muurikalle

10-12 keitettyä perunaa

suolaa, pippuria

Suikaloi liha. Lisää öljy, soijakastike ja muut mausteet. Sekoita hyvin sekaisin, anna maustua huoneenlämmössä puolisen tuntia tai yli.

Pilko kasvikset ja perunat. Kasviksia olisi hyvin mennyt tuplamäärä, mutta nyt oli tämän verran.

Paista lihat muutamassa erässä kuumalla muurikalla, siirrä pataan. Lisää öljyä muurikalle, paista kasviksia siinä hetki niin, että saavat vähän väriä mutta pysyvät vielä rapeina. Siirrä pataan. Lisää öljyä vähän enemmän ja paista perunat hyvällä lämmöllä. Suolaa ja pippuroi ne (jos muistat), ja siirrä pataan. 

Lisänä oli chili-paprikahilloa, ja kaikki oli niin hyvää, että ihan liikuttui. 

Helteisen heinäkuun kukkakimppu

Helteen suosikkijuoma: jäätee

Hellettä on riittänyt, viikko viikon jälkeen. Superkuuma ja -ötökkäinen juhannus traumatisoi aavistuksen, enkä kyllä ole ollut ainoa. Juomia on kulunut viime aikoina paljon, mutta aina ei jaksa juoda vettä. Minun pelastus on ollut erilaiset jääteet, niitä on kulunut litratolkulla, vai pitääkö jo sanoa ämpärikaupalla. Kaupan jääteet ovat aivan liian makeita ja esanssisia minun makuun, joten olen keittänyt ja jäähdyttänyt teet itse. Kaikki teet on hankittu Wehmaan teehuoneelta, mutta toki voi käyttää mitä teetä haluaa.

Ylivoimainen suosikkitee on ollut tuo ylimmän kuvan raparperitee. Olen käyttänyt siihen omaa raparperimehua sekä raparperilla ja karhunvatukan lehdillä maustettua mustaa teetä. Tämä jäätee maistuu lapsillekin. 

1 osa raparperimehua

4 osaa Raparperiunelma-teetä 

jäitä

Valmista ja jäähdytä tee. Mittaa aineet kannuun, sekoita ja lisää jäitä. Nauti kylmänä. 

Toinen suosikkini on "löytö" viimeisimmästä etäteemaistelustusta: vihreä roobois. Tykästyin makuun lämpimänä ja heti ajattelin sen olevan hyvää myös kylmänä. Tämä on hyvää juotavaa myös illalla, sillä siinä ei ole kofeiinia kuten mustassa teessä (tuli ehkä valvottua yksi yö, kun join litran raparperijääteetä myöhään illalla). Tätä suosin siis illan lämmössä juotuna, enkä laita siihen mitään muuta kuin rooboista sellaisenaan. Keitän sen aamulla samalla kun keitän aamuteet ja jäähdytän rooboiksen jääkaapissa. Tämä on hyvää myös ruokajuomana, kuvassa on yksi todella tyypillinen kesän etälounas, paljoa muuta ei kesäkuun etälounailla tullut syötyäkään.

Kolmas kesän suosikki on ihana White Pai Mutan tee ja seljankukkamehu. Valmistin taas seljankukkamehua ison annoksen ja pakastin osan 1 dl kokoisiksi jääpaloiksi.  Niistä on helppo koota jäätee:

1 l White Pai Mutan -teetä (tai jotain muuta valkoista tai keltaista teetä)

1 dl seljankukkamehutiivistettä

jäitä

Keitä tee ohjeen mukaan ja anna jäähtyä. Lisää seljankukkamehutiiviste ja jäitä.

Juhannussunnuntain meditatiivinen iltapuhde

Sauvajyvänen 10 v

Sauvajyvänen täyttää 10 v tänään, ihan uskomatonta! Tänään piti tehdä kakku juhlan kunniaksi, mutta perheen miesväki on mökillä ja eihän sitä kakkua voi tehdä, ettei muille tule paha mieli. Ja ehkä kakuttomuuteen vähän vaikutti oma 11 tunnin työpäivä, aika on aika rajallista tällaisina päivinä. Piti tehdä pavlova, laittaa siihen jäätelöä ja koristella tuoreilla kotimaisilla vadelmilla. No söimme sentään esikoisen kanssa jäätelöä ja vadelmia pihalla kylmähkössä tuulessa.

En olisi uskonut silloin 10 v sitten, että nyt olen kirjoittamassa tätä juttua. Paljon on tapahtunut tänä aikana, 10 v on pitkä aika vaikka onkin hujahtanut ohi hetkessä. Blogimaailmaa ei sellaisenaan enää ole, enkä oikeastaan tiedä mitä annettavaa tällaisella harrastusjutulla enää kenellekään on, ainakaan juttuja ei enää juurikaan lueta eikä kommentoida senkään vertaan. Kaikkea pellolla kasvattamaani saa nykyään kaupasta, reseptit haetaan muualta, eikä juolavehnäinen savipeltokaan enää innosta, ei ainakaan minua. 

Tällainen epäkaupallinen blogi ei ole missään vaiheessa ollut minkään keskiössä, mutta ehkä tällaisen aika alkaa olla kokonaan ohi. Ensimmäinen koronavuosi oli uudestaan hyvin aktiivista aikaa, mutta toinen koronavuosi on ollut ihan erilainen, hiljainen. Ja minä väsähtänyt. 

Henkilölokohtaisena avoimena päiväkirjana tämä blogi on kyllä ollut mainio, todella mainio. En ehkä muistaisi puoliakaan minulle tapahtuneista asioista tai siitä, mitä olen tehnyt näiden vuosien aikana. Ajassa tapahtuneet muutokset näkee hyvin: kun lukee vanhoja juttuja, välillä sitä jopa miettii, että minäkö se tuossa olen tuollaista kirjoittanut. Osa jutuista nolostuttaa, mutta isompi osa ei. Onneksi olen jaksanut kirjoittaa tämän 10 v muutamaa taukoa lukuunottamatta ja dokumentoida perheen juhlia ja etenkin arkea. Sauvajyvänen kiittää ja kumartaa näistä vuosista!

Kuukauden tee: niin se loppuu kuin alkoikin

Nyt kesäkuussa tulee vuosi täyteen kuukauden tee -sarjaa. Olen kirjoittanut huhtikuuta lukuunottamatta joka kuukausi jonkun teeaiheisen postauksen, välillä drinkkejä, välillä moctaileja, tai jotain ihan muuta. Sarjaa on ollut kiva tehdä ja olenkin miettinyt ihan uudenlaisia makuyhdistelmiä, ja avautunut vähän muutenkin teeasioista. 

Sarja sai alkunsa matkalla Juvalle viime vuonna heti kesäloman alkuun. Nyt päätän sarjan siihen mistä se alkoikin, eli matkalla Juvalle, tällä kertaa siskon kanssa. Pidin perjantaina saldovapaan ja treffasimme siskon kanssa suunnilleen puolessa välissä matkaa. Matkan varrella pysähdyimme Kenkäverossa ja tulomatkalla Tertin kartanossa aivan kuten viime vuonnakin. Hiljaista oli, ei ole tainnut vielä kesäsesonki alkaa; harmittavasti kaikki liikkeetkään eivät vielä olleet auki. Harvemmin olen minäkään kesäkuussa matkustellut, eli en osaa sanoa johtuiko hiljaisuus koronasta, vai siitä että oltiin vielä kesäkuun alkupuolella. 

Kurkkuleipä 💚

Matkan pääkohde oli tietenkin Wehmaan teehuone. Olin tehnyt pöytävarauksen etukäteen ja tilannut täyden kello viiden teen kummallekin. Olimme siskon kanssa ihan samiksia, joimme alkuun samanlaiset teedrinkit ja kumpikin valitsi teeksi hyvän Assamin maidon kanssa. Kaikki oli juuri niin hyvää kuin odottikin, ehkä suolainen puoli vei täpärästi voiton. Ja ne skonssit, juuri paistetut skonssit, ihan parasta!

Mukaan piti tietysti ostaa skonssijauhoseoksia, montaa teetä ja vähän suklaata. Teekannu olisi houkuttanut, samoin tuollainen lautasteline, mutta kun ei ole enää tilaa mihin uusia astioita laittaa, niin annoin järjen voittaa. Ehkä sitten ensi kerralla. 

Nyt on aika päättää kuukauden teet blogissa, siitä huolimatta että tietysti kaikkea uutta on mielessä. Loppuun kokosin vielä sarjan kaikki kirjoitukset:

Heinäkuu - seljankukka

Elokuu - mustikka

Elokuu - vadelma

Syyskuu - puolukka

Lokakuu - mango -passiondrinkki

Marraskuu - Earl grey GT

Joulukuu - lämmin omena

Tammikuu - aamiaistee

Helmikuu - matkoilla mökillä

Maaliskuu - kello viiden tee

Toukokuu - raparperi

Kesäkuu - loppu

Mökin kasvimaa melkein kylvetty

Pääsin vasta sunnuntaina kylvämään mökin kasvimaata, ja sekin jäi vähän kesken. Sain sipulit maahan, ja vähän perusjuttuja, mutta eihän minulla ollutkaan mukana porkkanan siemeniä, eikä herneitä eikä papuja. Ei selvästikään ollut riittänyt ajatusta kylvöhommiin. Porkkanoiden puuttuminen mökille viedyistä siemenistä on mysteeri, pavut ja herneet tajusin puuttuvan siitä syystä, että kasvimaa piti tehdä jo muutama viikko sitten, enkä ollut pakannut niitä mukaan ollenkaan silloin. Enkä nyt muistanut koko asiaa.

Isä lupasi laittaa perunat maahan vähän myöhemmin, eilen oli sellainen hellepäivä, että päätimme odottaa vähän viileämpää vuorokauden aikaa. Näin kirjasin kylvökset tänä vuonna, mitäänhän en maahan taaskaan merkinnyt:

Mökki

Ryvässipuli Punasipuli

Ryvässipuli Punasipuli

Punasipuli

Keltasipuli

Keltasipuli

Keltasipuli

(Porkkanalle rivi)

Keltasipuli

Palsternakka Mangoldi

Malvikki Tilli Sidesalaatti

Malvikki Tilli Sidesalaatti

Malvikki Tilli Salaatti

Ruiskaunokki Persilja Salaatti

Punajuuri

Härkäpapu

(Herneelle rivi)

(Herneelle rivi)

(Pavuille rivi)

Peruna (Siikli tai Annabelle)

Peruna (Siikli tai Annabelle)

Peruna (Siikli tai Annabelle)

Peruna Rosamunda

Tie (järjetys päinvastoin viime vuotiseen verrattuna)

Mökillä oli ihana kesäinen ilma, lämmintä olisi ollut liikaakin, mutta ei se haitannut kun pääsi uimaan 15-asteiseen veteen monta kertaa päivässä. Pihlaja kukki, omena kukki, kaikki oli yltäkylläisen vihreää, tuoksuvaa ja äänekästä. Sydän meinasi pakahtua alkukesän vehreydestä.

Keräsin reilusti raparperiä sekä mökiltä että siskoltani mehua varten, ja mökiltä vieä viimeiset pimennetyt raparperit piirakkaa varten. Nyt on 10 l kattila piripintaan tekeytymässä raparperimehuksi. Laitoin kuvan siitä, enkä harmaasta rikkaruohoisesta savimaasta, niitä on jo nähty riittämiin. 

Viikonloppu mökillä jäikin tuohon sunnuntaihin, sillä lauantaina saimme juhlia lakkiaisissa. Onnea vielä suvun uudelle ylioppilaalle, ja tietysti kaikille muillekin koulunsa päättäneille!

Omenapuu ilta-auringossa on oudon värinen

Etäpäiväkirja 23 - tämä oli tässä

Mänttä ja Banksy tämän viikon tiistaina

Aloitin etäpäiväkirjan pitämisen vajaa 15 kuukautta sitten. Olen tyytyväinen, että aloitin: olen ehtinyt kirjoittaa monenlaisia ajatuksia, jotka ovat olleet ajankohtaisia juuri sillä hetkellä. Tällä hetkellä muisti on aika hatara, enkä tunnu muistavan mitä on tapahtunut milloinkin, puhumattakaan, että muistaisin ajatuksiani tai tuntojani.

Olen tehnyt koko tämän ajan etätöitä, olen siis onnellisessa ja etuoikeutetussa asemassa, näin sanotaan. Mutta koville tämäkin on ottanut. Miehen kanssa tehdään päivät töitä kotona, hän olohuoneessa ja minä makuuhuoneessa. Tämän lisäksi lukiolainen ehti olla 4½ kk etäkoulussa, ja viime vuoden keväänä kumpikin lapsi jonkun kuukauden. Minun identiteetti on aika vahvasti tällä hetkellä keittäjän identiteetti. 

Vielä en tiedä millaiseen työelämään palaan elokuussa loman jälkeen, arvaan kyllä töiden jatkuvan (ainakin pääaisassa) etätöitä tehden silloinkin. Kovasti meillä suunnitellaan mitä tulevan työnteko on. Tällä hetkellä käyn silloin tällöin töissä toimistolla, ihan siksi kun voi. Yksinäistä se on sielläkin, mutta enpähän ole kotona. Pääsen valmiiseen lounaspöytään hyrisemään onnesta (ja pidättelemään onnenkyyneleitä) ja voin hakea aamiaisen kahvilasta.

Minun piti koota tähän vielä listaa jatkuvan etätyön hyvistä ja huonoista puolista, mutta ei se vaan onnistu, mieli on ihan tyhjä. En sano sitä lausetta mikä päällimmäisenä on mielessä. Muutama viikko kesälomaan, sen vielä jaksaajaksaa. 

Nyt on kuitenkin aika päättää etäpäiväkirja, ei minulla ole enää mitään sanottavaa tähän. Tämä oli tässä, mitta on täysi.

Kuukauden tee: raparperitee

 

Minulta jäi huhtikuu välistä tässä Kuukauden tee -sarjassa, mutta toisaalta elokuussa oli kaksi teetä, mustikka ja vadelma, eli kompensoikoon elokuu huhtikuun. Huhtikuu, tuo kuukausista julmin, joka on kuin marraskuu valot päällä (paitsi pahempi), oli tänä vuonna aika vaikea kuukausi, sellaista (etätyö)apatiaa joka peittää kaiken alleen harvoin koen. 

Toukokuussa ehdin etätyömökkeillä kahden päivän ajan. Sitä edelsi mökkiviikonloppu koko perheen voimin, jolloin pääasiassa pideltiin sadetta tulvivalla pihalla tai sisällä. Keitin sentään raparperikiisselin ja tein rapaprperikompotin. Kompotin liemestä sain hyvän pohjan keväiseen tee-cocktailiin tai -mocktailiin.

 

4 cl raparperikompotin lientä

15 cl vihreää teetä (Japan Hojicha Bio)

(4 cl kirkasta viinaa)

Kerää jäähtynyttä raparperikompotin lientä talteen. Valmista tee ja anna sen jäähtyä kylmäksi. Rakenna juoma lasiin ja sekoita. 

Tämä on hyvää sellaisenaan, tai mukava drinkki alkoholilla terästettynä. Tästä saisi myös hienon pohjan boolille, kompotin lientä, teetä ja jotain kuplivaa, ja kirkasta maun/tarpeen mukaan. 

Tänä keväänä olen ehtinyt tehdä jo monta raparperipiirakkaa, enemmän kuin vuosiin. Jotenkin raparperit ovat olleet niin kutsuvia tänä vuonna, ehkä ovat nauttineet sateista. Ollaan syöty ja tarjoiltu seuraavia piirakoita:

Keikauskakku raparperista

Satu Koiviston raparperipiirakka

Mamman marjapiirakka

Maisemakahvilan rapaprperipiirakka

Seuraavaksi taitaa olla hillon vuoro, ja kohtahan se on mehuaikakin.

Munakoiso-kaalisalaatti

Grillasin viime viikonloppuna mökillä ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Kaikki oli niin hyvää, että vaikka olin suunnitellut selviäväni yhdellä grillauksella koko viikonlopun, piti minun kaivaa lauantai-iltana isän pakastinta ja grillata uudelleen sunnuntaina (hirven sisäfilettä, mikä ihana pakastin!). Grillasin myös munakoisoa, sitä kyllä riitti, sillä sitä söi vain isä ja minä, ja mekin aika vähän, sillä oli kaikkea muutakin.  

Käytin munakoisoon yksinkertaisesti valmista grillauskastiketta, Poppamiehen Amazing Korean BBQ-soosia. Tämän kesän suosikkisoosi, tiedän sen jo nyt. Totesin vaan, että kannattaa käyttää maltilla, minä käytin nyt pari ruokalusikallista, mutta ehkä yksikin olisi riittänyt. Sivujen mukaan kyseessä on mieto kastike, mutta tämä on kyllä ihan erilaista "mietoa" kuin muut Poppamiehen miedot kastikkeet.

Grillatusta munakoisosta sain makupalojen lisäksi aivan loistavan mökkietäpäivän lounassalaatin, ja jäi sitä vielä riittävästi lisukkeeksi maanantain grillailuille (taas kävin isän pakastimella). Visuaalisesti salaatti ei ollut kovin kummoinen, mutta makua riitti senkin edestä. 

1 munakoiso

1-2 rkl Poppamiehen Korean soosia

 

½ varhaiskaali

2 tomaattia

1 sipuli

Viipaloi munakoiso n. 1½ cm paksuiksi siivuiksi. Itketä munakoiso ripottelemalla suolaa viipaleiden molemmin puolin ja pyyhi nesteet pois n. puolen tunnin päästä tai yli. Itkettäminen ei ehkä maun takia ole tarpeen, mutta halusin nestettä niistä pois mahdollisimman paljon ennen grillaamista. Sivele munakoisoille grillikastiketta. Grillaa todella kuumassa grillissä muutama minuutti puoleltaan. Nauti heti lämpimänä, tai jos haluat tehdä salaattia (kuten minä), anna niiden jäähtyä.

Pilko munakoisot pieniksi paloiksi. Silppua kaali ohuiksi suikaleiksi, pilko myös sipuli ja tomaatit. Sekoita kulhossa kaikki sekaisin, kaada myös munakoisoista valunut maukas neste mukaan ja anna maustua hetki. Nauti sellaisenaan tai ruuan lisukkeena. Ihana varhaiskaali, ihana munakoiso, hieno pelkistetty mutta täyttävä salaatti.

Raparperikompotti "pimennetystä" raparperistä

 

Tulin viikonlopuksi mökille sitä varten, että olisin kylvänyt kasvimaan ja istuttanut perunat. Tarkoituksena oli möyhentää maa ja laittaa kaikki papuja ja herneitä lukuunottamatta maahan. Mutta täällä satoikin loppuviikosta niin paljon vettä, että tällä hetkellä piha tulvii ja Kymikin tulvii kohta jos sama jatkuu. Jäi siis kasvimaa laittamatta tänä viikonloppuna. Toivottavasti saan sen tehtyä melko perinteisesti edes lakkiaisviikonloppuna, joka on myöhään tänä vuonna. Toivotaan tosiaan näin, ettei tarvitse olla juhannuksena tekemässä kasvimaata, niinkin on joskus käynyt.

Pääsin sentään vähän keväisiin hommiin, kun keitin raparperikiisseliä mökin isosta raparperipuskasta. Valmistin myös rapaprperikompottia raparperistä, joka oli saanut kasvaa mustan ämpärin alla. Kun raparperiä kasvattaa peitettynä, siitä tulee punaista, hentoa ja makeaa. Minun on pitänyt kokeilla tätä kasvatustapaa jo aikaa sitten, mutta vasta nyt, kun Ullan leipomuksien Ulla sanoi kasvattavansa kaiken raparperin näin, sain minäkin vihdoin aikaiseksi kokeilla. Raparperi pääsi vähän liian isoksi nyt, olisi pitänyt olla aiemmin keräämässä sitä. Ämpäri oli jo kaatunut, mutta sain silti kerättyä riittävästi yhteen satsiin hilloketta tätä makeaa raparperia. Ihan niin punaista se ei enää ollut, mutta katkeilevan hentoista ja makeaa kuitenkin. Tein yksinkertaisesti näin:

 

n. 7 dl raparperia palasina

n. 1 dl sokeria

 

Kerää pimeässä kasvaneet raparperit, huuhtele ne ja pilko reiluiksi paloiksi. Laita ne uunivuokaan ja ripottele sokeria päälle. Minulla ei ollut mökillä mitään tarkkoja mittoja, silmämääräisesti laitoin sopivasti. Peitä vuoka foliolla ja paista 200 asteessa uunissa n.  30 minuuttia. Siirrä kuumana steriloituun purkkiin jos haluat säilyttää pidempään, tai anna jäähtyä ja siirrä astiaan, jos käytät hillokkeen lähiaikoina. 

 

Tämä on erityisen hyvää maustamattoman jugurtin kanssa, voisi sopia myös juustokakun tai vaikka riistan lisukkeeksi. Nigella Lawson on kuvannut kirjassaan oman tapansa tehdä tätä kompottia ja vaikka mitä ideoita mihin käyttää. Teen tätä ensi vuonna uudestaan, niin hyvää se on.

ps. Eilen saunoin tuntitolkulla, uin monta kertaa ja vihdoin tuoreella vastalla. Kymi oli 9 astetta, ehti kuulemma jo olla lämpimämpääkin.

 

Tom Yum -keitto hauesta ja siitä mitä sattuu olemaan

Tämän keiton salaisuus on Maxin kalasta ostettu Tom Yum -tahna. Ostin sitä aikaa sitten heidän thai-viikoilta ison määrän ja pakastin pienissä pusseissa kerta-annoksina. Siksi tätä keittoa ei voi sellaisenaan toistaa jos samaa tahnaa ei ole käytössä, mutta on pakko kirjata summittainen ohje ylös, keitto oli niin tosi hyvää (vaikkei kuva kummoinen olekaan). Kaikki tykkäsivät meillä, ihan kaikki, ja se on ihme se. 

Hauki sopii minusta tähän keittoon hyvin, sillä se imee makua itseensä (ei siis maistu enää hauelta) ja pysyy hyvin kasassa. Lisäsin keittoon kasviksiksi jämäksi jäänyttä kiinankaalia, ja vähän tomaattia ja sipulia. Täyttävyyttä tuli nuudeleista, eli yhdellä lautasella oli kaikki. Ihana ruoka. 

Tässä ei ole kamalan tarkkoja määriä, mutta idea kuitenkin selvinnee:

1 iso haukifile (n. 700 g)

½ l kalalientä (vesikin käy) tai vähän yli

1 tlk kookosmaitoa

½ dl hyvää Tom Yum -tahnaa (tai mikä määrä onkaan hyvä)

1 sipuli

2 isoa tomaattia 

reilusti kiinankaalia hienoksi silputtuna

1 annos nuudeleita

suolaa tarvittaessa (en tarvinnut)

limeä, korianteria

Paloittele kala suupaloiksi, poista y-ruoto samalla. Laita kattilaan liemi (tai vesi), kookosmaito ja maustetahna. Nosta kiehuvaksi, lisää viipaloitu sipuli, anna kiehua hetki. Lisää kala. Pilko tomaatti ja suikaloi kaali ihan ohueksi, lisää nekin keittoon. Riko yksi pussi nuudeleita pätkiksi ja lisää nekin keittoon. Nosta uudestaan kiehuvaksi, anna hautua muutama minuutti. Nauti korianterin ja limen kanssa.

Tästä keitosta neljä söi hyvän päivällisen, ja lisäksi sitä jäi kahdelle juuri ja juuri riittäväksi etälounaaksi. 

Etäpäiväkirja 22 - apatiaa ja pakoa todellisuudesta

Tomaatti-mozzarellasalaatti

Olen selvästikin pitänyt vähän taukoa normaalista elämästä. Kun ei mikään huvita, niin ei huvita. En ole blogissa käynyt sitten viime postauksen (sekin kirjoitus oli vähän väkisin väännetty) ja anteeksi etten ole käynyt muidenkaan blogeissa. En ole lukenut/katsonut uutisia, en seurannut tautitilastoja. En myöskään ole lukenut kirjoja enkä katsonut televisiota. En ole huolehtinut palstatöistä, en esikasvattanut mitään (paitsi muutaman chilin). En ole jaksanut miettiä ruokia enkä oikein kokkaillakaan. Tein kyllä kerran kanaa, joka oli niin hyvää, että se oli tarkoitus kirjata ylös, mutta kun en tehnyt sitä heti, en enää muista miten sen valmistin. Samoin kävi omenaiselle jäniskastikkeelle.

Ruusukaalia, fenkolia, sipulia ja burrataa

Tänään aamulla törmäsin twiittiin, jossa joku pahoitteli sitä, ettei ollut ehtinyt luettelijoijaa pakoon, tiedättehän sen ihmistyypin, joka aina luettelee kaiken tekemisensä, ahkera ihminen kun on. No minä tuossa yllä luettelin kaikkea mitä en ole tehnyt ja tottahan listaa voisi jatkaa edelleenkin. Josko tämä kompensoisi jonkun ahkeran luetteloijan tekemisiä.

 

Pasta alla norma sinne päin

Tätä kaiken peittävää apatiaa pakenin mökille, ensin perheen kanssa viikonlopuksi ja sen jälkeen jatkoin täällä olemista ihan yksin ja vähän päästä isän kanssa. Viikonloppuna sain tehtyä kevätsiivot, tiedättehän ne hiirenpapanat ruokakaapissa, keittiön pöydällä ja sängyn alla, kaiken peittävän pölyn jne. Kaksi päivää siinä meni, mutta onpahan taas tehty. Ikkunoita en sentään pessyt. Saunoimme puusaunassa mutta peseydyimme ulkona, sillä maa on täällä vielä jäässä eikä vesi liiku sisältä ulos millään. Ja tietysti talviturkki piti heittää, sillä jäätä oli enää vain ihan rannassa.

Burrata-salaatti

Eilen saunoimme savusaunassa, isä lämmitti saunan ja sisko tuli mökille kahden nuorimmaisensa kanssa, toivat tarjottavat tullessaan. Saunomista pitkän kaavan mukaan sekä uimista, sitä sellaista kastautumista joessa tässä vaiheessa vuotta, kun vesi on 4-5 astetta lämmintä. Lämmintähän se vesi on, sillä jos se olisi kylmää, olisi se jäätä, kuten isä aina sanoo.

Kävelykokouksen maisema

Eli olen minä sentään jotain tehnytkin. Olen uinut joka päivä lauantaista lähtien. Olen nukkunut yöt viileässä mökissä, tehnyt aamulla tulet uuniin, jonka lämmössä olen tehnyt etätyöt. Kävellyt metsätiellä kävelykokouksen ajan. Olen valmistanut itselleni salaatteja ja muuta kasvisruokaa. Paistanut hirveä nuotiolla. Olen pelastanut ulos ainakin 7 kimalaista mökistä ja yhden amiraalin saunasta. Kunnellut lintuja, ihaillut tähtitaivasta ja kantanut vettä. Nähnyt sitruunaperhosia, sammakoita, sisiliskoja, västäräkkejä, punarintoja, kurkia ja hanhia. Luonto herää talven jäljiltä, josko minäkin heräisin. Tämä mökin kylmä mikroilmasto ja kevään myöhäisempi herääminen sopii henkiseen tilaani, ehkä ehdin mukaan minäkin.

Iltapäiväuinnin maisema