keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Etäpäiväkirja 22 - apatiaa ja pakoa todellisuudesta

Tomaatti-mozzarellasalaatti

Olen selvästikin pitänyt vähän taukoa normaalista elämästä. Kun ei mikään huvita, niin ei huvita. En ole blogissa käynyt sitten viime postauksen (sekin kirjoitus oli vähän väkisin väännetty) ja anteeksi etten ole käynyt muidenkaan blogeissa. En ole lukenut/katsonut uutisia, en seurannut tautitilastoja. En myöskään ole lukenut kirjoja enkä katsonut televisiota. En ole huolehtinut palstatöistä, en esikasvattanut mitään (paitsi muutaman chilin). En ole jaksanut miettiä ruokia enkä oikein kokkaillakaan. Tein kyllä kerran kanaa, joka oli niin hyvää, että se oli tarkoitus kirjata ylös, mutta kun en tehnyt sitä heti, en enää muista miten sen valmistin. Samoin kävi omenaiselle jäniskastikkeelle.

Ruusukaalia, fenkolia, sipulia ja burrataa

Tänään aamulla törmäsin twiittiin, jossa joku pahoitteli sitä, ettei ollut ehtinyt luettelijoijaa pakoon, tiedättehän sen ihmistyypin, joka aina luettelee kaiken tekemisensä, ahkera ihminen kun on. No minä tuossa yllä luettelin kaikkea mitä en ole tehnyt ja tottahan listaa voisi jatkaa edelleenkin. Josko tämä kompensoisi jonkun ahkeran luetteloijan tekemisiä.
 
Pasta alla norma sinne päin

Tätä kaiken peittävää apatiaa pakenin mökille, ensin perheen kanssa viikonlopuksi ja sen jälkeen jatkoin täällä olemista ihan yksin ja vähän päästä isän kanssa. Viikonloppuna sain tehtyä kevätsiivot, tiedättehän ne hiirenpapanat ruokakaapissa, keittiön pöydällä ja sängyn alla, kaiken peittävän pölyn jne. Kaksi päivää siinä meni, mutta onpahan taas tehty. Ikkunoita en sentään pessyt. Saunoimme puusaunassa mutta peseydyimme ulkona, sillä maa on täällä vielä jäässä eikä vesi liiku sisältä ulos millään. Ja tietysti talviturkki piti heittää, sillä jäätä oli enää vain ihan rannassa.

Burrata-salaatti

Eilen saunoimme savusaunassa, isä lämmitti saunan ja sisko tuli mökille kahden nuorimmaisensa kanssa, toivat tarjottavat tullessaan. Saunomista pitkän kaavan mukaan sekä uimista, sitä sellaista kastautumista joessa tässä vaiheessa vuotta, kun vesi on 4-5 astetta lämmintä. Lämmintähän se vesi on, sillä jos se olisi kylmää, olisi se jäätä, kuten isä aina sanoo.

Kävelykokouksen maisema

Eli olen minä sentään jotain tehnytkin. Olen uinut joka päivä lauantaista lähtien. Olen nukkunut yöt viileässä mökissä, tehnyt aamulla tulet uuniin, jonka lämmössä olen tehnyt etätyöt. Kävellyt metsätiellä kävelykokouksen ajan. Olen valmistanut itselleni salaatteja ja muuta kasvisruokaa. Paistanut hirveä nuotiolla. Olen pelastanut ulos ainakin 7 kimalaista mökistä ja yhden amiraalin saunasta. Kunnellut lintuja, ihaillut tähtitaivasta ja kantanut vettä. Nähnyt sitruunaperhosia, sammakoita, sisiliskoja, västäräkkejä, punarintoja, kurkia ja hanhia. Luonto herää talven jäljiltä, josko minäkin heräisin. Tämä mökin kylmä mikroilmasto ja kevään myöhäisempi herääminen sopii henkiseen tilaani, ehkä ehdin mukaan minäkin.

Iltapäiväuinnin maisema

5 kommenttia:

Sohvi kirjoitti...

Olen luettelijoija. 🙈 Vai miten se menikään, se sana. Joku saisi pysäyttää kevään meilläkin, ehkä ehtisin sitten matkaan. Viikonlopun aikana suli lumet ja yhtäkkiä sen ajan kun en puhu puhelimeen korva punaisena kesän metsänhoitotöistä, pitäisi maalata ja kuopsuttaa pihalla. Olisi pitänyt nukkua varastoon, että jaksaisi. Jos sitä viikonloppuna lapsenvahtihukissa menisi ajoissa nukkumaan itsekin... Onneksi krookuksen kukat piristävät ilman vaivannäköä.

Jael kirjoitti...

Tämä korona-aika kyllä.latistaa.mielen.Nuo
annoksesi näyttävät upeilta, ja herkullisilta, ja lautanen on kaunis.💙 Suomen kevät ja luonnon heräämistä on hienoa seurata💚🌿☘️🍀Hyvää.kevään jatkoa sinulle.

Ulla kirjoitti...

Ihania ruokia olet tehnyt! Ja päässyt uimaan. Jahka tuo lumentulo lakkaa, ajattelin uskaltautua uimaan minäkin.
Kevään kyytiin ei täälläkään ole vielä lähdetty, kun ei vaan tarkene, ja maa on ollut tähän asti jäässä. Ehkä sitten ens viikolla. Tai sitä seuraavana. Jos tarkenee.

Merja | Ripaus tryffeliä kirjoitti...

Löydän juuri samat fiilikset, tosin vähän omilla kierteillä. Samalla tunnen tuttua kevään ruuhka-ahistusta, pitäisi sitä ja tätä. Olen kevät toisensa jälkeen karsinut pitäisi-osastoa. Nyt ajattelin laittaa osan kasvimaasta pressun alle totaalilepoon. Kun ei siellä kuitenkaan kasva porkkanat ja palsternakat enkä niitä härkäpapuja hyödynnä suhteessa kuin paljon ne vie maalta tilaa (ja vaivaa). Onneksi nyt just sataa lunta.

sauvajyvänen kirjoitti...

Sohvi, niin minäkin olen. Tunsin ihan piston sydämessäni, kun luin sen twiitin ;) Vaikka kyllä meitä luetteloijiakin tarvitaan.

Jael, kyllähän tätä apatiaa on ollut ilmassa ainakin täällä Suomessa. Mutta kyllä se kevään tulo pikkuhiljaa alkaa auttaa. Ja kiitos lautaskehuista, ne on äiti ostanut mökille muistaakseni ihan 1970-luvun lopussa (tai kasarin alussa), minulle ne ovat ainoat oikeat mökkilautaset. Ja kiitos samoin kaikkea hyvää sinne!

Ulla, hidastahan tämä kevään tulo on ollut. Minulla on monena vuotena sipulit maassa vappuna, no ei ole tänä vuonna, ei lähellekään. Mutta eiköhän sitä kohta pääse niihinkin hommiin.

Merja, samat suunnitelmat minullakin, osa maasta totaalilepoon pressun alle. Ei jaksa sitä juolavehnää määräänsä enempää kasvattaa :D