keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Juhannuspuuhia osa 2: hedelmäpuiden istutusta


Juhannuksena tuli tehtyä muutakin kuin pullaa ja pannukakkua sekä saunottua ja uitua. Meillä oli pakattuna autoon kaikkien ruokien, vaatteiden ja harrastustavaroiden lisäksi 5 hedelmäpuun ruukkutaimea. Hyvin mahtui, mitä nyt lapset istuivat puiden keskellä toisella omenapuu korvassa.

Meillä on mökin vieressä alue, jossa ennen kasvoi muutama halava, ne halavat, joista yksi kaatui muutaman vuoden takaisessa myrskyssä. No ei ollut ihan seuraava kevät, jolloin ne kirsikat tulivat, mutta nyt tulivat. Istutettiin isän kanssa siihen kaksi luumua (Laatokan helmi ja Vilmitar) ja kaksi pensaskirsikkaa (Kirsa). Samalle alueelle olin jo aiemmin istuttanut mustaselja Maijan. Alueen reunalla kasvaa villivadelmaa, ja saa kasvaakin vielä ainakin toistaiseksi, sekä kurjenpolvea, sen toivon jopa lisääntyvän.

Alueelle oli kipattu aika reilusti lehmänlantaa, se jätettiin keskelle, ja sitä on tarkoitus poistetaankin vielä jonkin verran. Puut istutettiin suoraan hyvin rikottulle maanpinnalle, ja päälle tuotiin kottikärrykaupalla vanhaa kompostia, siitä samasta penkasta missä on useampi vuosi kasvatettu kurpitsaa. Maa on tällä paikalla kylmää pitkälle kevääseen (eli toivotaan että Vilmitar selviää), ja näin saatiin vähän kohotettua kasvupaikkaa. Isä aikoo tuoda vielä maata peräkärryllä tuohon alueelle, jotta alue saadaan kohoamaan kunnolla. Jotkut pelaavat uhkapelejä kortilla, minä pelaan puilla.

Istutettiin myös vielä yksi omenapuu, eli Punakaneli. Se mahtui  marja-aronian paikalle varsinaiseen marja- ja hedelmätarhaan, eli isoon korotettuun penkkiin. Tällä korotetulla alueella on kasvimaa, lipstikka, raparperi, kukkapenkki, viinimarjat, karviaiset, tyrnit (jos vielä selviävät), vadelmaa, kirsikkaa, kriikuna ja omenapuut. Aronia pääsi pellon laitaan pois paraatipaikalta. Nyt meillä on mökillä neljä nuorta omenapuuta: Pirja, kaksi Antonovkaa ja Punakaneli. Tarkoituksena oli kyllä, että siellä olisi yksi kutakin, eli yhteensä kolme puuta. Yksi niistä kuoli heti ensimmäisenä talvena muutama vuosi sitten, ja minä olin siinä uskossa koko ajan että se oli Antonovka. Harmittelin vielä, että lempiomenapuu oli se joka kuoli. Väitin sitten taimikaupassa isälle tomerasti vastaan, hän nimittäin tuli ostamaan kanelia. Antonovkan kanssa tulimme kaupasta, ja niin meillä sitten oli kaksi Antonovkaa eikä yhtään Punakanelia. Lupasin korjata virheeni, ja niin toin yhden Punakanelin noiden muiden puiden lisäksi. Se kuollut kaneli oli ollut hillittykasvuinen, nyt ostin normaalirunkoisen, jos se vaikka olisi kestävämpää laatua. Nyt vaan toivotaan hyviä kesiä ja talvia jotta puut pääsevät kasvun alkuun.

Ei kommentteja: