Siitä lähtien, kun rakensin mökille tiilistä ulkogrillin, olen haaveillut grillatusta jäniksestä. Ajattelin, että sen on pakko olla hyvää, ja niinhän se olikin, suorastaan liikuttavan hyvää. Suosittelen lämpimästi valmistamaan jäniksen muutenkin kuin padassa.
Kun ensin olin viettänyt koko päivän metsässä ja käynyt tervehtimässä sukulaisia, tulin takaisin mökille ja tein hyvät tulet grilliin. Isä nosti perunat kasvimaalta ja keitti ne, minä keräsin lisäksi vielä papuja. Ruokaa maasta ja metsästä taas kerran.
Osallistun tällä reseptillä Parhaat ruokablogit -sivuston järjestämään syyskilpailuun. En ole aikoihin osallistunut kilpailuihin, osaksi siksi, etten niissä koskaan pärjää. Pettymykset ovat unohtuneet, ja tällä herkullisella ruualla on mukava osallistua (vaikka kaikilla muilla tuntuukin olevan upeita leipomuksia).
Minulla oli kaksi jäniksen satulaa, eli fileet, jotka olivat vielä selkärangassa kiinni. Sivelin lihat rypsiöljyllä ja maustoin ne yksinkertaisesti suolalla, chilillä ja pippurilla, toiseen sivelin lisäksi Poppamiehen makeaa savuista omenakastiketta. Tämän jälkeen siirsit satulat halsteriin.
Levitin hiilloksen tasaiseksi ja grillasin lihoja hyvällä hiilloksella yhteensä 20 minuuttia. Käänsin lihat aina viiden minuutin välein. Tämän jälkeen käärin lihat folioon ja annoin niiden vetäytyä n. vartin verran. Lopputuloksena oli todella mehukas ja murea jäniksen filee, parasta jänistä mitä muistan syöneeni. Pienemmille satuloille riittää varmasti lyhyempikin aika, tai jos haluaa lihan kunnolla roseena.
Liha syötiin juuri nostettujen perunoiden ja keitettyjen tuoreiden papujen kanssa. Kastikkeen tein tuohon tapaan jäniksen kylkiluista keitetystä liemestä, jonka maustoin kermalla ja omenakastikkeella.
Hieno ateria, kertakaikkisen upea. Muinaissuomalainen kiittää.
ps. Tänään on ollut muutenkin puuhakas päivä mökillä. Aamulla heti herättyäni, ennen aamiaista, kiersin kaikki lähisienimetsät ja saaliina oli yksi (1!) pieni herkkutatti. Ja 10 000 askelta ennen kymmentä. Aamiaisen jälkeen lähdin isän kanssa metsään, kiersimme koko meidän parhaan puolukkametsän pidemmän kautta, ja saaliina oli n. pari litraa puolukoita. On tämä surkea sadonkorjuuvuosi kertakaikkiaan. Miehellä sentään oli parempi saalis, kuten kuvasta näkee.
5 kommenttia:
Oi mikä elämys! Näin (hyvin) kerrottunakin sykähdytti!
Meillä on ihan pirusti tatteja, mulle kelpaa kyllä muutkin kuin herkkutatit ja on noita puolukoitakin ihan.
Kiitos Nanna, ihanasti sanottu! Joo, taitaa koko muu Suomi olla ok sienien suhteen, paitsi tämä eteläinen itäinen kolkka Suomesta. Ja tämä lähialue on kai Suomen kuivin paikka tänä vuonna, monet sateet jäivät tulematta, mitä tuli 50 km etäisyydellä joka suuntaan.
Olisi täälläkin muuten muutama punikkitatti löytynyt, mutta en ole niitä yleensä kerännyt. Ja onneksi puolukoita on muualla, ei ole niin kallista ostaa ;)
Sä olet haaveillut grillatusta jäniksestä ja mulle ei jostain syystä ole tullut mieleenkään että tottakai jäniksenkin voi grillata. Ihan samoin kuin että jäniksestä voi tehdä käristystä. Jänisreseptejä on muutenkin ihan liian vähän, paitsi jos ei lasketa mukaan niitä kaikkia noin tuhatta lähes samanlaista jänispatareseptiä.
Yksi tatti ja 10.000 askelta – siinä taisi askelta kohden kulua enemmän kaloreita (ei edes kilo-) mitä yhdestä tatista saa. Minun tattipaikkani tänä vuonna on ollut kauppatori. Kun menee riittävän aikaisin aamulla, saa poimia ne parhaat ja tuoreimmat suoraan ruskeaan paperipussiin.
ps. Tämä resepti saa ainakin mun ääneni syyskilpailussa.
Hyvän kuuloinen resepti! Ei ole grillijänistä tullut aiemmin vastaan.
Meidänkään lähimetsissä ei ole sieniä, eikä puolukoitakaan. Lauantaina käytiin 20 km:n päässä päivälenkillä ja otettiin toiveikkaana mukaan pusseja ja sieniveitsi. Saalis oli melkein 2 kg herkkutatteja! Niitä oli ihan joka paikassa, joskin 90% jo huonoksi menneitä. Täytyy tulevana viikonloppuna käydä katsomassa, josko sinne olisi sikurirouskuja noussut.
Tuplaespresso, on aivan totta että patojen lisäksi hyvät jänisreseptit on vähissä. Minäkin havahduin vähän aikaa sitten, etten niitä ole paljoa tänne postannut, nyt yritän kiriä ;) Tärkeintä minusta on ymmärtää, että satula kannattaa valmistaa erikseen, koivet käyvät patoihinkin hyvin, koska vaativat pitkän kypsytyksen, toisin kuin fileet. Ja kiitos lupauksesta, jee!
Ulla, minun tulee mentyä vain tuttuihin metsiin, pitäisi lähteä jossain porukassa muille seuduille. Sadottomia vuosia tulee väkisinkin tällä menolla. Mutta olen vielä toiveikas, jos niitä sieniä vielä alkaisi nousta.
Lähetä kommentti