Uusi vuosi ja uudet+vanhat kujeet

Mökin laituri joulukuun alussa - miehen ottama kuva

Minä en ole sitten teinivuosien jälkeen tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia. Tasaisesti mennään  vuodesta toiseen, siinä se. Mutta väkisinhän se lähestyvä tammikuun ensimmäinen aina jotain ajatuksia herättää. Tänä vuonna se herättää toiveen, että tämä hullu vuosi olisi todellakin takanapäin, ja nyt saisin keskittyä ihan vaan elämiseen ja olemiseen jatkuvan suorittamisen ja aikatauluttamisen sijaan. Blogin suhteen ei ole ilmeisesti tänä(kään) vuonna mitään uutta tulossa, en ainakaan heti keksi. Muutama ruokaan liittyvää asiaa on kuitenkin mielessä:

1) Ruokahävikin kanssa on ihan pakko skarpata edelleen. Pistän kyllä osan viimevuotisen kiireen piikkiin, että hävikkiä pääsi syntymään, kun ei yksinkertaisesti ehtinyt tehdä kaikkea mitä luuli ehtivänsä. Mikä siis ei ole mikään muu kuin tekosyy. En kuvittele pääseväni nollaan, mutta tarkoitus on päästä lähelle sitä tänä vuonna. Olin tyytyväinen kun jouluna hävikkiä ei tullut käytännössä ollenkaan, mutta kuivakaappien siivous puolestaan palautti minut takaisin maanpinnalle ettei todellakaan ole aihetta ylpistymiseen.

2) Keittopäivä. Vähän otin varaslähdön joulukuun puolella, kun aloitimme viikottaisen keittopäivän. Sovimme perheen kanssa, että kerran viikossa arkisin teen keittoa, jonka jokainen vuorollaan saa toivoa. Perheemme koosta johtuen jokainen saa kerran kuussa toivomaansa keittoa. Minusta on kiva kun ei aina tarvitse miettiä että mitä ruokaa tekisi, ja kaikista on kiva toivoa jotain keittoa vuorollaan. Kuopus toivoi jo siskonmakkarakeittoa, ja lapset söivätkin sitä ihan hulluna. Esikoinen toivoi hernekeittoa, se oli helppo tehdä nyt kun kinkkua oli vielä jäljellä. Katsotaan mitä kaikkea kivaa vielä keksitäänkin, minun pari seuraavaa toivetta on jo tiedossa. Mennään ikäjärjestyksessä, eli minä olen viimeisenä vuorossa.

3) Kalapäivä jatkuu. Minulla on ollut tapana jo vuosikausia, jollei -kymmeniä, tehdä kalaa ainakin kerran viikossa. Lapset saavat koulussa/hoidossa kerran viikossa kalaa, tai ainakin "kalaa", ja minä huolehdin sitten siitä, että saavat kalaa toisen kerran kotona, jotta suositeltu kaksi kalaruokaa viikossa täyttyy. Joskus syödään useamminkin, mutta tuo on minimi, mitä on tullut tehtyä. Sitä on helppo jatkaa.

4) Jälkiruoka maanantaisin. Jo jonkun vuoden ajan olen tehnyt jälkiruokaa maanantaisin (useasti ainakin, jos ei ihan joka maanantaina kuitenkaan). Monillahan perjantai on se herkkupäivä, mutta minusta perjantai on kiva päivä joka tapauksessa, maanantaihin sen sijaan mahtuu jotain ylimääräistä kivaa, kuten jälkiruoka. Lapsetkin sanovat pitävänsä nykyisin maanantaista, ja se on paljon se.