Minun on pitänyt tehdä tätä piirasta koko syksy, mutta nyt vasta siihen tuntui löytyvän aikaa. Resepti löytyy River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Vähän oioin ohjeessa, mutta kannatti tehdä silti. Piirakkaan sain käytettyä paljon niitä pieniä punajuuria, jollaisia suurin osa omista punajuurista oli tänä vuonna.Tällä ohjeella sai kaksi piirakkaa teeman neliövuokaan.
200 g voitaikinaa (minulla valmis pakastettu)
350 g pikkuisia punajuuria (tai vähän yli)
vähän voita
vähän öljyä
2 tl omenaviinietikkaa
2 tl fariinisokeria
suolaa, pippuria
Ota kaksi voitaikinalevyä sulamaan. Pese punajuuret hyvin, kuori tarvittaessa. Sulata uuninkestävässä astiassa voi, sekoita joukkoon öljy, omenaviinietikka ja fariinisokeri. Rouhi vähän suolaa ja pippuria mukaan. Halkaise punajuuret kahtia ja laita vuokaan, peitä foliolla. Paista 190 asteessa n. 40 minuuttia. Kauli sulanutta voitaikinaa niin, että se riittää peittämään punajuuret. Asettele punajuuret kauniisti ja laita taikina päälle. Paista n. 20 minuuttia 190 asteessa. Anna piirakan levähtää 15 minuuttia. Valmista sillä aikaa kastike (jätin sinapin pois):
1 pieni sipuli oikein hienoksi silputtuna
(1 tl sinappia)
1 tl omenaviinietikkaa
4 tl öljyä
vähän fariinisokeria
reilusti persiljaa pilkottuna
suolaa, pippuria
Sekoita/ravista kaikki aineet hyvin keskenään. Kaada piirakka lautasen avulla nurin, ripottele päälle kastiketta ja nauti. Hyvää, niin hyvää taas kerran.
7 kommenttia:
Tätä täytyykin kokeilla. En tykkää siitä, miten voitaikina jää lötköksi tavallisten piirakoiden pohjassa, tässä ei taida olla sitä ongelmaa?
Minäkään en ole mikään voitaikinan ystävä, mutta tässä se tosiaan ei haitannut. Kaulin sen myös melkoisen ohueksi, niin sitä ei ollut liian paksulti. Tämä oli kyllä jotenkin ihan mielettömän hyvää, todella onnistunut makuyhdistelmä.
Oi miten söpöt piiraat!
Ja tuo alla oleva lasijuttu näyttää tutulta, onko se sellainen aika tumma vihreä? Meillä on kesäparatiisissa tuollaisia jälkiruokakulhoja ja salaattikulho. Ihanaa nostalgiaa. :)
Onpas kaunista piirakkaa. Minäkään en ole suurensuuri voitaikinan ystävä, mutta tähän kyllä taipuisin.
Tusla, tuo lautanen on ihan keltainen, on vaan tummanruskealla pöydällä. Se on Riihimäen lasin Kasperi-lautanen jostain 70-luvulta.
Jonna, tässä tosiaan voitaikina menee hyvin ;)
Kiitos, nyt selvisi tuo meidänkin lasisarjan alkuperä. Jos oikein käsitin, niin nuo missä on paljon pieniä ameebamaisia kuvioita on itse asiassa Jesperi-sarjaa. Suunnittelija Erkkitapio Siiroinen, juurikin Riihimäen lasille, 70-luvulla. Aika hilpeät, varsinkin ne meidän tummanvihreät. :)
Joo, taitaa olla vähän päällekkäin nimityksiä, kumpiakin nimiä löytyy ihan samoistakin paikoista. Äiti aina puhui Kasperista, mutta tosiaan taitaa olla Jesper se yleisempi nimi.
Lähetä kommentti