Vuoden 2018 parhaat

Tänä vuonna en tee perinteistä vuosikatsausta nostamalla esiin joka kuukaudelta jotain, sillä olin vuoden alusta monta kuukautta postaamatta mitään. Mutta koska vuodenvaihteessa on kiva miettiä kulunutta vuotta, nostan tähän vuoden viimeiseen postaukseen muutamia erityisiä onnistumisia, tai muulla tavalla mukavia juttuja. Sen huomasin selatessani postauksia, että kun postaa vähän, jokainen juttu tuntuu erityisen kivalta. Tänään poimin nämä nostot, jonain toisena päivänä olisin nostanut jotain muuta esiin.

Vuoden keitto

Kantarellikeitto: tämän keiton onnistuminen oli monien sattumien summa. Keitto syntyi aineksista jota sattui olemaan käytössä, ja lisämausteen keittoon toi muutama vapaapäivä, leppoisa mökkeily (sienikiilto silmissä kuitenkin) ja hyvä seura. Vieläkin näen sen loppukesän valon ja tunnen lämmön ulkopöydän ääressä kun söimme tätä keittoa isän kanssa. 

Harissa-kurpitsakeitto, toinen ihana keitto, jonka tein kun olimme esikoisen kanssa kaksin. Myös tämän keiton muistan paitsi hyvästä mausta myös hienosta tunnelmasta ja hyvästä olosta joka jäi ateriasta pitkäksi aikaa.

Alkuvuodesta vaivannut totaalinen kyllästyminen ruuanlaittoon lieveni pikkuhiljaa keittojen ansiosta. Päätin alkuvuonna keskittyä keittoihin, tein pitkän listan keittoja ja kokkasin listaa läpi koko alkuvuoden. Muut jo kyllästyivät, minä en. 

Vuoden salaatti

Kyyhkysalaatti, johon kiteytyy täydellisesti tapani ajatella ruokaa. Hienot raaka-aineet maasta, metsästä ja pihalta, juuri sitä ruokaa mitä sillä hetkellä on saatavilla, ei mitään kikkailua vaan maku pelkästään täysin tuoreista raaka-aineista. Yksinkertaista mutta siitä huolimatta ylivertaisen upeaa. Ja suomalainen nizzansalaatti, vanha lempisalaattini suomalaisena versiona, siitäkin olen iloinen. 

Vuoden riistaonnistuminen

Tämä oli ehkä vaikein valinta, kun tuntui että kaikki oli tänä vuonna niin hyvää. Valitsin kuitenkin  sydänkäristyksen, sillä sitä oli niin kiva tehdä yhdessä miehen kanssa, ja se oli yksi niitä ensimmäisiä ruokia pitkän ruokajumin jäljiltä, jonka tekemisestä nautin vanhaan malliin. Olen myös iloinen, että sain tehtyä maksapaellaa vihdoinkin, ja että valmistin  kieltä vuosien tauon jälkeen.

Vuoden leipomus

Juurileipä, sitä tuli leivottua tänä vuonna aika paljon, vaikka muuten tulikin leivottua paljon keskimääräistä vähemmän. Ruokajumi oli myös leivontajumi, se on jatkunut paljon pidempään. 

Vuoden kattaus

Pääsiäiskattaus taisi tänäkin vuonna olla lempparini. Ehkä ensi vuodeksi pitää miettiä jotain uutta..

.. kun aatonaaton kalapöytäkin uudistui muutamien vuosien jälkeen.

Vuoden keittokirja

Tänä vuonna ei ilmestynyt minusta oikein mitään sykähdyttäviä keittokirjoja (tai en ainakaan muista), paitsi Kati Pohjan Riistaa lautasella. Siinä on vihdoin keittokirja, joka on jo lähellä sellaista mitä olen kaivannut pitkään. Kirja on laputettu tiheästi, ja insipraatiota on löytynyt roppakaupalla (mies soitti eilen metsältä, peurareseptejä tarvitaan). 

Vuoden kohokohdat

Tähän on vielä mainittava, että kuinka kiva oli suunnitella ja kokata Maaseudun Tulevaisuuden Kantri-liitteeseen riistaisa joulupöytä. Viettää vapaapäivä ammattitoimittajan ja -kuvaajan kanssa ja puhua koko päivä bloggaamisesta, ruuasta, riistasta ja kaikesta muusta. Toki muitakin mukavia juttuja vuoteen mahtui, kuten se, että työkaveri kokkasi kesäkurpitsatalkoot-reseptit läpi kesälomallaan. 

Nyt on aika toivottaa kaikille lukijoille, sukulaisille, työkavereille ja tutuille

Leppoisaa uutta vuotta 2019!