Minusta on ihana katsoa erilaisia kattauskuvia. Ennen niitä näki pääasiassa lehdissä ja kirjoissa lähinnä ammattilaisten tekeminä, mutta nykyään somen ansiosta on mahdollista kurkistaa monenlaisiin koteihin ja joulumenuihin. Löytyy todella kauniita kattauksia ja ihania pitkiä joulumenuja, sellaisia joita voi ihaillen katsoa. Vähemmän taitaa löytyä kuvia sellaisista tavallisista ja yksinkertaisista kattauksista, mutta kyllään niitäkin on, ainakin tässä, olkaa hyvä. Ihailun lisäksi onkin tärkeää muistaa olla vertaamatta omaa joulua muihin.
Jonain vuonna minäkin saatan kaivaa hopeat esiin, silittää pellavaliinan ja mietiä pidempääkin pitkää menua. Perinteisen jouluaterian ystävänä mentiin kuitenkin taas tänäkin vuonna ihan perinteisesti, ja entistä pelkistetymmin sen takia että aatto osui lauantaiksi. Liian syömisen välttämiseksi ruuat jaettiin taas puoliksi eri päiville. Yläkuvassa näkyy aaton ruoka, alakuvassa aattoaamun aamiainen, jolloin syötiin riisipuuroa, rusinasoppaa ja pullaa. Lisäksi teetä ja kahvia ja kylmää maitoa, ei muuta. Kynttilärivikin vinossa, kuten keskinkertaisessa blogissa kuuluu olla. Eilen aamulla syötiin leipää, kinkkua ja kaloja lisukkeineen, tänään sekä puuroa että leipiä liskukkeineen. Eilen oli kala-aterialla lipeäkalaa aatonaatton kalojen lisäksi, ja tänään vielä syödään kinkkua ja laatikoita, tuuvinkiakin on tänään tarjolla. Ja loput lipeäkalasta. Huomenna siirrytään sitten muihin ruokiin.
Jonain vuonna minäkin saatan kaivaa hopeat esiin, silittää pellavaliinan ja mietiä pidempääkin pitkää menua. Perinteisen jouluaterian ystävänä mentiin kuitenkin taas tänäkin vuonna ihan perinteisesti, ja entistä pelkistetymmin sen takia että aatto osui lauantaiksi. Liian syömisen välttämiseksi ruuat jaettiin taas puoliksi eri päiville. Yläkuvassa näkyy aaton ruoka, alakuvassa aattoaamun aamiainen, jolloin syötiin riisipuuroa, rusinasoppaa ja pullaa. Lisäksi teetä ja kahvia ja kylmää maitoa, ei muuta. Kynttilärivikin vinossa, kuten keskinkertaisessa blogissa kuuluu olla. Eilen aamulla syötiin leipää, kinkkua ja kaloja lisukkeineen, tänään sekä puuroa että leipiä liskukkeineen. Eilen oli kala-aterialla lipeäkalaa aatonaatton kalojen lisäksi, ja tänään vielä syödään kinkkua ja laatikoita, tuuvinkiakin on tänään tarjolla. Ja loput lipeäkalasta. Huomenna siirrytään sitten muihin ruokiin.
Mukavaa tapania kaikille!
p.s. Tämä joulu muistetaan siitä, että esikoinen sairasti. Ja siitä että katsottiin paljon elokuvia kuten Teit meistä kauniin (mitä nuoruusmuistoja tulikin mieleen), Outolintu (esikoinen on jo iso) ja IJK (mikä mahtava leffa).
7 kommenttia:
p.p.s. Nyt on kuopuskin kuumeessa.
No voi harmi. Meilläkin flunssailtiin jouluna. Se ja ruokapöydässä levällään oleva palapeli olivat syynä siihen, ettei meiltä tullut kattauskuvia tänä jouluna :-)
Paranemisia sinnekin. Voi, juuri niitä palapelillisiä kattauskuvia näkisin niin mielelläni. Antaisi vähän monipuolisemman kuvan someen.
Mukava katsoa jouluisen kotoista kattausta, joka on oikeasti tarkoitettu perheen ruokailuun, eikä vain kuvausta varten tehty.
Niin tärkeää olisi osata tuo, että ei sortuisi vertailuun, vaikka ihasteleekin. Minulla ihailu ei onneksi helposti käänny vertailuksi joulupöytien kohdalla, mutta on monta muuta kohtaa, jossa ihailu helposti voi lipsahtaa myös vertailuksi. Nytkin täytyy tunnustaa, että ihailuun sekaantui hetkeksi vertailua, kun pisti silmääni, kuinka monta elokuvaa olitte ehtineet katsoa joulunaikana ja edellisen lukemani postauksen yhteydessä, että kuinka monta kirjaa olit ehtinyt tämän vuoden aikana lukea. Ehdin siis jo itsekseni hetken surkutella, että miten ihmeessä en ole saanut aikaiseksi yhdenkään elokuvan katsomista joulun aikaan enkä koko syksynä ja kirjatkin ovat jääneet lukematta. Niin se vertailu helposti äkkiä tapahtuu ennen kuin oikein huomaakaan. Hyvä on itseään muistuttaa, että se on todellakin hyödytöntä ja turhaa ilon pilaamista.
Ja taas se jäi pelkäksi e:ksi. Siis elina linnunlaulusta se nuo edelliset sanoi.
Niinpä, on tärkeää muistaa, ettei vertaisi, sillä jokaisella on ne omat prioriteetit, mitä pitää tärkeänä. Ja sen lisäksi vaikuttaa kaikki muutkin syyt siihen, mitä tekee tai jättää tekemättä. Meilläkin tänä vuonna elokuvien katsomisen määrään vaikutti vaikutti monta asiaa, kuten se, että täällä oli todella surkeat ilmat emmekä olleet ulkona paljoakaan. Ja ennen kaikkea se, että lapset olivat kuumeessa, ja sohvalla makailu ja leffan katsominen oli suunnilleen ainoa mitä jaksoi tehdä. Muistan minä niitäkin vuosia kun lapset ovat olleet putkeen 8 h ulkona rakentamassa lumilinnoituksia ja minä vien heille ruuat ja juomatkin ulos. Tämä vuosi ei vaan ollut sellainen. Ja jossain toisessa perheessä on sukua ja väkeä ympärillä ja aika kuluu seurustelussa, ei siinä ehdi leffoja eikä kirjoja. Me oltiin oman perheen kesken, ja aika vähäistä oli kaikki touhuilu tällä sairastuvalla tänä vuonna. Mutta mukava joulu omalla tapaa se tälläinenkin oli.
Kiitos mukavasta vastauksestasi.
Lähetä kommentti