 |
| Laiska bloggaaja kierrättää vanhoja kuvia |
Minusta on kiva pitää listoja. Viime vuonna osallistuin kirjahaasteeseen, ja oikeasti järkytyin kuinka vähän luen. Viime vuonna pidin kirjaa luetuista kirjoista haasteen kautta ja päätin silloin pitää myös tänä vuonna listaa lukemistani kirjoista, ihan sen takia että näkisin minkä verran niitä tulee luettua. No vähän tuli tänäkin vuonna, todella vähän. Saatoin luvata viime vuonna että luen enemmän kirjoja mutta huonostihan siinä kävi: tänä vuonna oli elämäni ensimmäinen kerta kun en lukenut kesälomalla yhtään ainoaa kirjaa (!). Syytän upeita lomamatkoja ja ainutlaatuista marjavuotta, mutta silti.
Sen olen oppinut, että huonoihin kirjoihin, tai sellaisiin jotka eivät muuten vaan iske, en tuhlaa aikaa, harpon reilusti tai jätän kesken. Tähänkin muutamaan kirjaan mahtui jokunen niitä kirjoja, joita en lukenut kokonaan. Ja luin kyllä lapsille muitakin iltasatuja, mutta laitoin tuon viimeksi luetun tähän koska se oli niin hyvä, suosittelen.
Helmet julkaisi juuri uuden lukuhaasteen vuodelle 2017. Voisin listata kirjoja taas tämän kautta, ja pyrkiä siihen että saisin edes puolet kohdista täyteen. Enkä lupaa mitään, paitsi vähemmän nettiä ja enemmän kirjoja ensi vuonna.
Sen olen oppinut, että huonoihin kirjoihin, tai sellaisiin jotka eivät muuten vaan iske, en tuhlaa aikaa, harpon reilusti tai jätän kesken. Tähänkin muutamaan kirjaan mahtui jokunen niitä kirjoja, joita en lukenut kokonaan. Ja luin kyllä lapsille muitakin iltasatuja, mutta laitoin tuon viimeksi luetun tähän koska se oli niin hyvä, suosittelen.
Helmet julkaisi juuri uuden lukuhaasteen vuodelle 2017. Voisin listata kirjoja taas tämän kautta, ja pyrkiä siihen että saisin edes puolet kohdista täyteen. Enkä lupaa mitään, paitsi vähemmän nettiä ja enemmän kirjoja ensi vuonna.
Luetut kirjat 2016:
1. Janica Brander: Lihakuu (kirjasto)
2. Tommi Kinnunen: Lopotti
3. Tuomas Kyrö: Uusi urheilukirja (kirjasto)
4. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
5. Hugh Fearnley-Whittingstail: Hugh fearnlessly eats it all
6. Outi Pakkanen: Helle
7. Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää (kirjasto)
8. Gill Meller: Gather (kai tämän sai laittaa kun luin kirjan kannesta kanteen)
9. Veikko Huovinen: Hamsterit
10. Nigel Slater: Kitchen diaries III (kirjasto) (jäi kesken koska laina-aika loppui)
11. Heli Laaksonen: Sylvia, Tuija ja laulava patja (kirjasto)
12. Leena Lehtolainen: Tiikerinlilja (alun ja lopun, miten nää on näin huonoja nykyään) (kirjasto)
13. Ilkka Remes: Kiirastuli (alun ja lopun) (kirjasto)
14. Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä (kirjasto)
15. Jojo Moyes: Jos olisit tässä (harppoen) (kirjasto)
16. Tuutikki Tolonen: Mörkövahti (lapsille ääneen)
Onpa paljastava lista, ainakin jos sen haluaa niin lukea. Lukuiloa ensi vuoteen!
Onpa paljastava lista, ainakin jos sen haluaa niin lukea. Lukuiloa ensi vuoteen!
10 kommenttia:
Sama oppi täälläkin: huonot kirjat saa surutta jättää kesken. Lisäksi myönnyin atk:lle sen verran, että ostin lukulaitteen ja alan tästä lähtien lukea kirjoja sähköisessä muodossa, jottei niitä enempää kerry hyllyihin. Ainoastaan sellaiset, mitkä kestävät useamman lukukerran, ostan paperisina.
Minä en ole vielä hommannut sähköistä laitetta tai muutenkaan sähköisiä kirjoja, mutta käytän kirjastoa sen sijaan. Helmet-kirjasto toimii mahtavasti ja iso kirjasto on sopivasti matkan varrella, joten sen käyttö on helppoa. Mutta tietyt kirjat tulee tosiaan ostettua, viime vuosina melkein liiankin kanssa. Tähän vuoteen mahtui ainakin kaksi hutiostosta, ellei kolmekin.
Taidanpa osallistua tuohon haasteeseen!
Minäkin, tosin jätän ehkä raportoimatta jos en pääse edes sinne päin. Lapsilla on oma haaste, mietin lasten lahjomista osallistumaan siihen.
Minusta listasi on kuitenkin varsin kelpo: keskimäärin yli yksi kirja kuussa. Oma lukemiseni on kerta kaikkiaan hukkunut johonkin jota aikapulaksi luulen. Tehottomuutta ja hitautta se oikeasti ottaen minun tapauksessani on. Hidastelua puuhatessa ja norkoilua hommien välissä. Tehottomuus tuo sen, että kaikenlaisia kivoja asioita jää pois ja vain ne kaikkein tärkeimmät ehtii. Hitaalle ihmiselle tuo tehon lisääminen ei vaan ole ihan yksinkertainen temppu, vaikka sitä monesti niin kovasti itselleen toivoisi.
Mutta näin joulunaikaan hitaus ottaa niin totaalivallan, että jopa hidas ehtii vähän lukemaan :) Tässä nyt siis sohvanpohjalla yritän korjata vuoden viimeisinä päivinä lukusaldoani ettei ihan nollaksi jäis.
Totta tuokin, että onhan se kai kelpo määrä, mutta minä olen entinen himolukija, joka on aina lukenut paljon. Lasten jälkeen lukeminen väheni, kummankin jälkeen oli n. 2 v etten lukenut oikeastaan mitään, eikä se lukutahti ole koskaan palannut entiselleen. Eli jotenkin mielessäni vertaan aina siihen aikaan, kun luin tuon määrän kuukaudessa ja loma-aikoina vieläkin enemmän. Nykyään luen ehkä eniten työmatkoilla, mutta helposti sekin menee vaan puhelimella surffailuun, eli sekin aika jää lukematta.
Härreguud, luit mun kirjani! Olen samaan aikaan tosi otettu, mutta hävettää aina kauheasti, kun joku lukee sen. Mutta hei, lainasi kartutti lainauskorvausmaksujani ainakin 0,05 sentillä, eli kiitos, kun kartutit kirstuani! :D
Janica, totta kai se piti lukea :) Äläkä yhtään häpeile, se oli oikein hyvä kirja ja mukava luettava. Erityisesti mieleen on jäänyt se viimeinen tarina siitä vanhasta pariskunnasta. Vaikka tarina oli surullinen, oli elämä siinä kuvattu ihan mielettömän hyvin. Ja hienoa että löytyy noin hyvin tehtyjä tarinoita myös niistä pariskunnista joilla kaikki ei meni niinkuin toivoisi joskus nuorena. Olen ajatellut sitä pariskuntaa useinkin tämän vuoden aikana. Heistä voisi saada paljonkin tarinaa.
Rahantuloa ei voi estää ;)
No hyvä, jos kirja ei ahdistanut sua. Silloin kun se ilmestyi, eräs kirjabloggari mm. valitteli, että hän oli pettynyt, kun olen livenä niin kauhean hauska ja rempseä, mutta tarinat olivatkin niin synkkiä, että tuli oikein paha mieli. :D Olen sitten varoitellut kaikkia etukäteen, että vaikka olenkin pinnallisesti sellainen heh heh -tyyppi, en valitettavasti osaa kirjoittaa hassutteluproosaa.
Janica, en tietenkään ole semmoisesta pettynyt, hassutteluproosalla on oma paikkansa, mutta ei se ole kauhean tärkeää tai koskettavaa välttämättä. Yleensähän juuri ne synkät tarinat jäävät mieleen ja mietityttämään, ne koskettavat. Tuohan on ihan loistavaa, että ihmisenä on hauska ja rempseä, ja sitten kirjoittaa synkästi ;)
Lähetä kommentti