 |
| Kuva viime vuoden aattoaterialta |
Joulu näkyy blogeissa, on näkynyt jo pitkään, on joulukalenteria ja vaikka mitä herkkua. Meillä joulu tehdään vasta jouluna, ja koska en ole ammattibloggaaja minun ei tarvitse todeta että joulua on tehty jo lokakuusta asti eikä jouluna enää haluaisi viettää joulua. Muistuttelen itseäni myös siitä, ettei kannata verrata omia jouluja muiden jouluihin tai joulupöytiin. Meillä on aina hyvin perinteinen jouluateria, ja vielä pelkistettykin sen takia, että ruuista jaksaa nauttia kunnolla ilman huonoa oloa.
Jouluruokia syödään vähintään neljänä päivänä peräkkäin mutta niin, että kaloja syödään kahdella aterialla ja kinkkua ja laatikoita kahdella aterialla. Laatikot ovat lapsuudesta tuttuja, tosin lanttulaatikon teen Mysi Lahtisen ohjeella ja porkkanalaatikon Juuren ohjeella. Lapsuudessa meillä ei ollu imellettyä perunalaatikkoa, mutta nykyään saan laatikon aina siskolta, hän tekee parasta tuuvinkia mitä tiedän. Aloitamme aatonaaton kala-aterialla, aattona jatketaan kinkulla ja laatikoilla. Ja joulupäivänä maistuu taas kalat, loput laatikot ja kinkut syödään tapanina. Ja sittenhän sitä voikin miettiä muuta.
Oma joulukattaus tuntuu nykyään hyvin pelkistetyltä ja karultakin, ihan kuin se ei riittäisi tässä yltäkylläisyydessä. Mutta riittää se, todellakin. Tämän pelkistetyn jouluaterian melkein kaikki ohjeet löytyvät jo blogista. Kinkun paistan aina kinkun mukaisesti, kaikki muut ohjeet löytyvät linkeistä. Jotenkin näin kirjoitettuna kaikki vaikuttaa vähäiseltä, mutta kyllä maha on joka vuosi ollut ihan riittävän täynnä, ja hyvä mieli perinteisistä ruuista taattu. Lapset elävät kinkulla, rosollilla ja porkkanalaatikolla. Joulun aamut aloitetaan riisipuurolla ja rusinasopalla. Rusinasoppaa meillä kuluukin monta kattilallista joka vuosi, se on etenkin minun ja esikoisen herkkua. Kinkulle on joskus kastike, mutta ei aina. Näin meillä syödään jouluna:
Kinkku
Kotikalja, vichy tai olut
3 kommenttia:
Mielenkiintoista lukea joulunvieton ruokatavoista! Mukavalta tuntuu teidän jouluateriat :) Tykkään tuosta pelkistetystä ideasta. En siis tykkää, jos samalle aterialle on kerätty aivan kaikkea mahdollista. Ähky ei tietysti ole kiva, mutta itseni kohdalla tähän ajatukseeni vaikuttaa myös se, että minun on vaikea maistaa asioita ja nauttia mauista, jos sortteja on aivan liikaa. Enkä tykkää, että lautasella kaikki eri jutut menee sotkuun keskenään. En esim. ole kovin suuri seisovien pöytien ystävä.
Tästä johtuen meillä syödään arkenakin salaatti (ja mahdolliset muut alkupalat) aina ensin erikseen ja lämminruoka sitten erikseen salaatin jälkeen. Jouluaattona alkupaloja on kyllä vähän runsaammin, mutta ei kaikkea mahdollista. Yleensä aina graavikalaa, ruisleipää, sienisalaattia, jonkin sortin salaattia tai rosollia, ja ehkä jotain muuta kalajuttua, usein myös mätiä. Pääruokana kinkku, lanttulaatikkoa ja joku muu juuresjuttu vaihdellen + höyrytetyt pavut tms, yleensä ei kastikkeita. Ja jokin jälkiruoka useita tunteja myöhemmin (=yöllä) :)
Aatonaattona otamme varaslähdön jouluun ja silloin tarjoan kaikenlaista jouluista, mitä tekee mieli tehdä ja usein kokeilla ekaakin kertaa. Ensin suolaisia juttuja ja sitten makeita. Tunkeudumme kaikki keittiön pöydän ääreen, ettei sotketa ruokahuoneeseen jo aattoa varten valmiiksi levitettyä pöytäliinaa :) Tunnelma ei ole ahdas vaan läheinen :) Kuohuviini kuuluu myös asiaan. Lautaset on pinottuina pöytään, samoin lasit. Siitä jokainen ottaa itselleen. Ruuat on keittiön tasoilla. Noutopöytä siis. Itse tykkään tästä aatonaaton ruokailuhetkestä kovasti.
Joulupäivä aloitetaan uunipuurolla (koko yön leivinuunissa hyvin miedossa lämmössä). Sitten on vaan rääppiäisiä niin pitkälle kuin riittää ja yleensä pitkälle riittää, kun en pieniä annoksia osaa tehdäkääm. En koskaan mitenkään kyllästy jouluruokiin :)
Tulipas pitkä selostus, mutta oli jotenkin hauska miettiä millaiseksi joulun ateriat ovat vuosien saatossa muotoutuneet.
Meillä on saman suuntainen traditio. Aatonaaton kalapöytä aloittaa jouluruokien sarjan. Jouluaaton lounaana nautitaan riisipuuro ja illalla pöydässä on pääosassa rosolli, perinteiset laatikot ja kinkku. Joulupäivänä tarjolla on kooste siitä mitä on jäänyt. Tapanina pöytään nostetaan vielä kerran kaikki jouluisia ruokia, mutta usein pöydässä on jo jotain uuttakin. Haastavinta on huolehtia siitä, että kaikille löytyy jotain syötävää. Onneksi lapsetkin ovat löytäneet omat suosikkinsa. Minusta tämä tuntuu kaikkea muuta kuin karulta. Yltäkylläisyyttä riittää, vaikka ihan kaikkea ei ole joka päivä joka ruualla tarjolla.
Elina, kiitos selostuksestasi. Minustakin on todella mielenkiintoista lukea muiden jouluisista ruokaperinteistä, voisin keskustella niistä vaikka kuinka pitkään. Onneksi meillä on paljon tapoja ja perinteitä joista keskustella.
Viikonloppukokki, mielenkiintoista, hauska että muillakin on samanlainen tapa jakaa ruokia eri päiville. Meilläkin kaikilla on omat suosikkinsa, ja yhdessä niistä koostuu koko perinteinen jouluateria. Kuopuksella on suppein valikoima edelleen, hän pärjäisi kinkulla ja rosollilla.
Lähetä kommentti