2015 vuosikatsaus

Tein viime vuonna ensimmäistä kertaa katsauksen menneeseen vuoteen blogitekstien kautta. Paljon mukavia muistoja, huomioita ja piilomerkityksiä nousi mieleen. Taas on yksi vuosi vierähtänyt, voi hyvä tavaton mitä vauhtia aika kiitääkin kun taas ollaan tässä. Tämä vuosi on ollut sellainen tavallinen arkinen vuosi. Hyvä tavallinen vuosi.

Tänä vuonna aloitin uuden nykyaikaa-sarjan, kerran kuussa kirjoitin asiasta mikä oli ajankohtainen jostain syystä. Minullahan mielipiteitä riittää, pieniä ja isoja. Suunnilleen kerran kuussa on sopiva tahti, ja kun kyse on sarjasta, minkään asian/mielipiteen ei tarvitse nousta isommaksi kuin se on. Tätä on ollut kiva tehdä, ja aion jatkaa sarjaa ainakin toistaiseksi.

Kirjoitin myös pari juttua arkiruuista, mutta se jäi vähän kesken. Pidän arkisia asioita yleensä ehkä liiankin pieninä, ja siksi kävi näin. Ehkä jatkan parilla osalla ensi vuonna?

Vuoden 2015 kivoja juttuja on ollut kasvisten käytön lisääntyminen, varmaankin pääasiassa Satokausikalenterin myötä. Minusta on ollut kiva huomata, että parin vuoden viiveella on alkanut kaupoista löytyä kaikkea sellaista kivaa, mitä ennen sai vain itse kasvattamalla, kuten vaikka lehtikaalia ja keltajuuria. Ehkä meillä bloggaajillakin on ollut oma vaikutuksemme, tässä blogissa on ollut kai niitä ensimmäisiä suomalaisia lehtikaalireseptejä, ja siitä seuraavana ja sitä seuraavana kesänä niitä alkoi näkyä paljon muuallakin. Keltajuurien kanssa vähän sama asia. Etenkin tälläisen huonon satovuoden jälkeen on kiva, että kaupasta löytyy muutakin kuin peruspottua ja -porkkanaa.

Nostan tähän jokaiselta kuukaudelta jostain syystä (minulle) vähän merkityksellisemmän tai jollain muulla tavalla kiinnostan jutun. En siis listaa suosituimpia juttuja, vaan ihan pelkästään subjektiivisen listan. Ihan erilainen listaus tästä tulikin kuin muilla jo vuosikatsauksiaan postanneilla bloggareilla. Kaikilla on pitkät listat suosittuimpia juttuja ja vielä hienommat kollaasit toinen toistaan upeimpia kuvia. Aika vaatimattomalta ja harmaalta (kuvien peristeella) minun vuosi vaikuttaa. Sellainen kai mitä keskinkertaiselta blogilta voi odottaa.

Tammikuu

Marenkikranssi aloitti vuoden, ja se oli kyllä hieno aloitus se. Granaattiomenaa ja puolukkaa marengin päällä, ihanaa ja kaunista. Mutta hieno aloitus on tulossa seuraavallekin vuodelle, kertakaikkisen hieno, tuskin maltan odottaa.

Helmikuu

Monen vuoden jahkailun jälkeen olin päättänyt hommata yleiskoneen, lähinnä leipomista varten, mutta myös lihamyllyä varten. Olin jo mielessäni päätynyt Kenwoodiin, mutta päätin kysellä vielä muiden mielipiteitä ja niinpä tein julkista yleiskonevertailua. Päädyinkin sitten lopulta Ankarsrumiin, ja onneksi päädyinkin, Niin tyytyväinen olen ollut koneeseeni, etten olisi voinut etukäteen kuvitella. Ja etenkin kun pääsin kokeilemaan Kenwoodia ja vertaamaan sitä omaan koneeseen, olen ollut entistä tyytyväisempi. Mies hommasi kirpparilta minulle n. 30 v vanhan Ankarsrumin ihan pilkkahintaan, ja toin sen mökille, kovassa käytössä se on ollut sielläkin. 

Maaliskuu

Ja kun kerran on hyvä yleiskone taikinaa varten, täytyi tehdä parempi vaalea pizza. Pikkuhiljaa pizzat ovat kehittyneet uudelle tasolle, sekä raaka-aineiden että tekniikan puolesta. Hyvät jauhot ja hyvät juustot, niillä jo pääsee pitkälle.

Huhtikuu

Huhtikuuhun kuuluu tietysti pääsiäsikinkku, tai on siis kuulunut tähän asti jo monen monta vuotta. Ensi vuodelle pitää keksiä jotain muuta, sillä vanhat villisika-apajat ovat menneet. Toisaalta ehkä niitä jossain vaiheessa alkaa olla täälläkin, lähistöllä on jo laumoja nähty. Huhtikuu oli myös onnistuiden leivonnaisten kuukausi, Vääksyn neljän viljan pitsit  ovat aivan ihania, ja parempia kuin kauralastut koskaan. Onnistuin tekemään myös syvän sitruunamerenkipiiraan todella upeasti. Lähellä ollaan jo sitä parasta koskaan syömääni (Liverpool joskus 1990-luvulla).

Toukokuu

Toukokuu on lempikuukauteni, johon mahtuua tärkeitä juhlia. Suklaalakritsikakku oli loistava kakku juhlistamaan muitakin tärkeitä asioita. Kovasti tykätty kaikkien mielestä.

Kesäkuu

Vuoden 2015 kesä jää mieleen myös strutsinmunista.  Pannukakkua strutsinmunasta, ihan parasta pannukakkua. Kaikki muukin maistui hyvältä, pidän strutsinmunan mausta (tai mauttomuudesta, ihan miten vaan) paljon enemmän kuin kananmunan. Strutsinmunalla tehty kakkukin on parempi ja kuohkeampi kuin kananmunilla. Haluaisin vielä joskus päästä tekemään yhden munan kakun.

Heinäkuu

Kylmässä heinäkuussa oltiin perusasioiden äärellä: talkkunaa lounaaksi ja uutta perunaa uunista. Kuvasta näkee, että kyllä se aurinko joskus paistoi, toisaalta kesäkuun alun kukat olivat parhaimmillaan heinäkuussa.  

Elokuu

Heinäkuusta muistaa ennennäkemättömän kirsikkasadon. Kesä oli outo, mutta kirsikkaa tuli vanhoista puista enemmän kuin koskaan, outoa tavallaan sekin. Postasin varsinaisen kirsikkakimaran, sillä tein monenlaista kirsikasta: kirsikkamehu, kirsikkahillo, kirsikkahyytelö ja kirsikkapiirakka. Marjavuosi oli muutenkin hyvä, välivuoden jälkeen pakastimessa on taas vadelmia, mustikoita ja puolukkaa. Muistamisen arvoista oli myös kyyhkypullat. Ihana Ankarsrum pääsi tositoimiin, kun laitoin kahdeksan kyyhkyä jauhelihaksi. Ehkä parhaat lihapullat ja parhaat hampurilaispihvit mitä muistan. Jos on hyviä kyyhkyvuosia tulossa, osa lihasta menee varmasti jauhelihaksi.

Syyskuu

Härkäpapu-keltajuurisalaatti valmistui mökin kasvimaan sadosta. Omalta palstalta en juurikaan saanut härkäpapuja (kyyhkyparvi söi siemenet) enkä keltajuuria (itivät todella huonosti ja ne muutamat itäneet jäivät pieniksi). Huomionarvoista on myös kurpitsakeitto joka maistui koko perheelle, ensimmäinen sosekeitto josta kaikki tykkäsivät ainakin jonkin verran. Ja strutsinmakkarakeitto jäi mieleen sen herättämän hilpeyden takia.

Lokakuu

Lokakuun kohokohtia oli Marttojen makkarakurssi ja siellä tehty lämmin perunasalaatti. Sain todella hyvää ja henkilökohtaistakin opiia makkaranteon saloihin, kannatti todellakin mennä. En olisi niin hyviä makkaroita saanut aikaan ilman noita ohjeita. Ja perunasalaattiakin on tehty jo monta kertaa kotona.

Marraskuu

Kyllähän marraskuun kohokohta on ilman muuta Lipeäkalapizza, ihana keksintöni. Sitä vaan ihmettelen, ettei resepti lähtenyt leviämään kulovalkean tavoin vähintään kaikkien lipeäkalafanien blogeissa... Mitä, eikö lipeäkala maistu?

Joulukuu

Joulukuun itsestäänselvä lempipostaus on Sydänmakkara hirvensydämestä, ja tietty muutkin makkarapostaukset. Se joulukuinen lauantaipäivä oli todella palkitseva, ja siitä onnistumisen tunteesta jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa. Hyvä päivä keittiössä kantaa pitkälle. 

Hyvä tavallinen vuosi, ja sehän on parasta. Mitähän ensi vuosi tuo tullessaan? Vähemmän nettiä, enemmän kirjoja? Vähemmän nettiä, enemmän siivousta? Vai samaa vanhaa samaan tapaan? Se nähdään ensi vuonna.

Tavallisen hyvää arkista vuotta 2016 kaikille! 

Joululoman 2015 kotimainen juustolautanen ja kirsikkahillo

Tänä(kin) jouluna halusin koostaa juustolautasen kotimaisista juustoista ja lisukkeista. Oikeastaan ainoa hankaluus oli löytää varmasti kotimaisia suolakeksejä, tuntuu että kotimaisetkin merkit tekevät keksinsä ties missä, eikä jauhojenkaan alkuperästä ole varmuutta. Ensi kerralla taidan leipoa omat keksit, sama aika menee leipomiseen kuin kaupassa kiertämiseen ja pienenpienen tekstin lukemiseen. Juustoja sen sijaan on helppo löytää, nykyään on monia hienoja pieniä juustoloita isojen lisäksi. Minä ostan lähes kaikki juustot (paitsi se arkiedam) Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä. Parempaa valikoimaa en tiedä Suomessa olevan, ja mikä tärkeintä, siellä saa aina asiantuntevaa ja hyväntuulista palvelua, aina jää hyvä mieli.

Juustolautasella tänä vuonna oli:

Peltolan blue

Valion Aura (lapsille, ei ole lautasella)

Hakaniemi punahomejuusto (Helsingin meijeriliike)

Juustoportin Gruyére (vuohenjuustoa kiekosta)

Toholammin musta-emmental

Valion Keisarinna

Kotimaisia omenoita

Ruiskeksejä

Kirsikka-chutney kotimaisista kirsikoista (melkein Murun keittokirjan ohjeella):

1½ dl kirsikkahyytelöä

1-2 rkl punaviinietikkaa

1-2 tl sinapinsiemeniä

aavistus raastettua inkivääriä

Käytin nyt chutneyhin kesällä omista kirsikoista tehtyä kirsikkahyytelöä, Murun ohjeessa käytettiin tölkkikirsikoita, muuten raaka-aineet ovat suunnilleen samat. Keitä aineita puolisen tuntia miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Purkita puhtaaseen purkkiin ja nauti juustojen kanssa.


ps. mökillä ei ole lunta, mutta kaikki on jäässä, ja värit ovat aivan upeita, huurre tekee maailman pastelliksi. En mennyt uimaan, sillä jää oli niin paksua, mutta hyvin sai vilvoteltua -16 asteessa tähtitaivaan alla.

Katsaus vuoden 2015 kirjahaasteeseen

Muistan kuinka innostunut olin tästä kirjahaasteesta. Päätin helpottaa itseäni, että voin laittaa saman kirjan useampaan kohtaan, mutta tavoitteena siitä huolimatta oli n. 25 kirjaa. Iisipiisi homma, näin piti olla. Arvasin että tammi-helmikuussa en ehdi juurikaan lukea työkiireiden takia, mutta että sen jälkeen ei mitään ongelmaa. Mutta koko työvuodesta tulikin ihan hullu ja vapaa-aikaa on ollut vähän, vaikka lapsien kanssa helpottakina koko ajan.

En luovuttanut, mutta en myöskään urakoinut haastetta loppuun jaksamisen kustannuksella. En edes jaksa pitää itseäni luuserina, kunpahan vaan totean, että ehkä ei kannata ottaa mitään haasteita aikatauluilla vastaan, kivaahan sitä pitää olla. Ja luin kyllä uudenlaisia kirjoja (vähän), joihin en olisi ehkä muuten tarttunut, eli siinä mielessä toteutin kirjan vuoden haasteen aivan kuten pitikin, ilman stressiä, hyvä minä. Ehkä tartun vuoden 2016 kirjahaasteeseen samalla mielellä, katsotaan.

Mutta täytyy myöntää, että hieman olen järkyttynyt, että lukeminen on ollut näin vähäistä minulla, entisellä himolukijalla (en osaa yhdyssanojakaan kuten ennen). Kummankin lapsen jälkeen minulla on ollut sellainen n. kahden vuoden kausi, etten pystynyt lukemaan ollenkaan, mutta vähiin se on jäänyt viime aikoina muutenkin. Osaksi syytän tämän hetken työtilannetta, mutta kyllä tässä on omaakin vikaa: roikun netissä turhan paljon. Osa siitä on kivaa ja hyödyllistä, mutta kyllä siihen menee turhaakin aikaa. Ehkä olisi aikarajoitus paikallaan, tietokäytölle ei rajoitusta, roikkumiselle kyllä?

Tässä tulee listani, paremminkin olisi siis voinut mennä. Olen kyllä lukenut lapsille paljon muutakin, mutta valkkasin tähän haasteeseen sopivia kirjoja. Listasta löytyy yksi huonohko kirja (miten sillä Lehtolaisella on niin huonoa suomea nykyään), yksi aivan upea kokemus (kiitos Tommi Kinnunen, Lopottia odotellessa), miten minä fanitankaan Kirsi Kunnasta (Kirstinän kirja lisäsi fanitusta entisestään, aivan ihanaa aika- ja ihmiskuvausta, mikä upea ihminen Kirsi Kunnas onkaan), hulvattomia kirjoja (Meikkipussin pohjalta löytyi hauskoja huomioita), ajatuksia herättäviä kirjoja (Eppu Nuotioon voi luottaa), ja yhteisiä kokemuksia lasten kanssa (ensin Saiturin joulu kirjana, sen jälkeen Kansallisteatterin upeana näytöksenä, ekaluokkalainen tosin totesi kirjan puolivälissä että mä en tajua tästä (kielestä) mitään). Ja Leena Lander, lempikirjailijani kautta aikojen, mikä upea kirja taas!

1.Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
3. Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

2.Kirja, josta on tehty elokuva
14. Charles Dickens: Saiturin joulu (luettu lapsille ääneen)

3.Vuonna 2015 julkaistu kirja
8. Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta

(4.Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin)

5.Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
6. Linda Liukas: Hello Ruby

6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
3. Neljäntienristeys

(7. Novellikokoelma)

8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle
2. Kauko Röyhkä Ville Haapasalo: et usko tätäkään

9. Tietokirja
9. Heli Laaksonen: Lähtisiks föli? (Anteeksi Heli luokituksesta, mutta opin tästä paljon)
Lisäksi sienikirjoja, puutarhakirjoja

10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja
3. Neljäntienristeys

11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
 7. Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua

(12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle)
Tämä odottaa kaapissa

13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon
8. Ville Kivimäki: Murtuneet mielet

14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
2. Kauko Röyhkä Ville Haapasalo: et usko tätäkään

15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
14. Saiturin joulu

16. Kirja, jota äitisi rakastaa 

(17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta)

18. Yli 100 vuotta vanha kirja
14. Saiturin joulu

19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä
3. Neljäntienristeys

(20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella)

21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut

22. Muistelmateos tai elämäkerta
1. Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas – sateessa ja tuulessa

23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä
2. Kauko Röyhkä Ville Haapasalo: et usko tätäkään

24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
15. Leena Lander: Kuka vartioita vartioi

25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
5. On luettu

(26. Kirjatrilogia)

(27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja)

28. Kirja, jonka nimessä on väri
10. Täti Ruskean syntymäpäivä (luettu ääneen lapsille)

29. Kirja, jossa on taikuutta
14. Saiturin joulu

30. Sarjakuva-albumi tai -romaani
Fingerporeja

31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
9. Lähtisiks föli? (Anteeksi Heli luokituksesta, mutta opin tästä paljon)

32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai –kuntaasi
13. Leena Lehtolainen: Surunpotku

(33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta)

34. Kirja, jonka nimessä on numero
3. Neljäntienristeys

35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
4. On luettu

36. Runokirja
11. Heli Laaksonen: Sulavoi

(37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa)

38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 
En aio lukea tätä, kaikki on jätetty syystä kesken

39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
12. Elsa Beskow: Kukkaisjuhla, luettu ääneen lapsille

(40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja)

41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
1. Kirsi Kunnas – sateessa ja tuulessa

42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua
7. Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua

(43. Kirja, jossa on yli 500 sivua)

(44. Klassinen rakkausromaani)

(45. Kirja, joka pelottaa sinua)

(46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit)

47. Hauska kirja
8. Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta

48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
14. Saiturin joulu

49. Jännityskirja tai dekkari
9. Anne Holt: Minkä taakseen jättää 

(50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle)

Tapaninpäivää

Jouluaaton kattaus

Jouluruuat alkavat olla suunnilleen syöty. Olen viime vuosina oppinut tekemään sopivasti kaikkea, joten ruokahävikkiä ei juurikaan ole tullut. Ja jos jotain jää vähän yli, sen voi jalostaa monella tapaa, joulukalat lasagneen, rosolli sosekeittoon, kinkku kastikkeeseen ja laatikot pihveiksi tai leiväksi. Ja smetana pizzan päälle, kun kerran täällä asutaan.

Söimme kaloja aatonaattoja ja joulupäivänä, ja kinkkua ja laatikoita aattona ja tänään tapanina. Tämä on minusta aivan erinomainen järjestely, ei tule syötyä liikaa minään päivänä, ja kaikesta saa nauttia kunnolla. Tuossa alla on tämän päivän ateria, jos olisi vielä kaloja syönyt päälle, niin liikaahan se olisi ollut. Huomaa muuten ruokajuoma, kyllähän se cokis (koska kotikalja jo loppui) hyvältä maistuu Riedelin lasissa.

Lahjat tuntuivat olleen todella mieluisia tänä vuonna. Lapset ovat olleet lahjapyjamissaan aatosta asti, Robogem-lautapeli on kaikkien mielestä huippu (vahva suositus!), Minecraft-legoilla on leikitty ja herätyskellot odottavat kouluaamuja. Näköjään aika-fanin lapsienkin mielestä kellot ovat ihania. Aikuisetkin olivat tyytyväisiä itse hankkimiin lahjoihin. Hyvä joulu, leppoisa joulu.

Tapaninpäivän ateria

Jouluaattoa 2015

Aattoaamu taas, pulla kohoamassa, puuro kiehumassa ja kinkku otettu juuri uunista. Lapset jännittävät vaarin kanssa joulukalenteriarpoja (ei tullut mitään muuta kuin paljon jännitystä). Lievää jännitystä ilmasssa muutenkin. 

Tämä joulu muistetaan laiskana jouluna, sellaisena jolloin saunotaan pyykkikasojen keskellä (saa paheksua). Jouluna jolloin onnistuin tekemään elämäni ensimmäisen kerran klönttejä kiisseliin (väärä vispilä ja liian täysi kattila, nyt tiedän senkin). Jolloin maustepippuri kaivettiin pussista kalapöydässä kun ei minulla ollutkaan pippuria purkissa, vai mihin lie hävinnyt (muistilistaan ensi jouluksi). 

Mutta muistetaan tämä joulu siitäkin, että kuusi oli juuri sopiva uuteen paikkaan (ja sovittiin esikoisen kanssa että lähdetään joskus ostamaan lisää joulukoristeita Amerikasta). Siitä että vaikka ei ole lunta ja lämpötila on ollut samaa kuin heinäkuussa niin on se aurinko paistanut. Ja siitä, että joulukukat ovat kertakaikkisen upeat tänä vuonna. Miten nerokkaasti toteutettu istutus: kukkivaa kukkaa riittää viikkotolkulla. 

Sauvajyvänen toivottaa oikein rauhallista ja sopivanlaista joulua kaikille!

Kukat floristimestari Pirjo Koppi

Joulun 2015 kalapöytä

Perinteiseen tapaan söimme kala-aterian tänään, ja huomenna keskitytään kinkkuun ja laatikoihin. Tänään tuli tehtyä porkkanalaatikko Juuren ohjeella, ja pakkohan sitä oli syödä jo kalojen kanssa, niin hyvää se on. Minun lisäksi toinen lipeäkalan syöjä oli paikalla tänään, joten sitäkin oli tarjolla. Tein keltaisen rosollin, se oli lasten mielestä parempaa kuin tavallinen, mutta ei yhtään jouluisen väristä, joten huomenna pitää kuulemma tehdä punainen rosolli. Tänä vuonna kala-aterialla oli tarjolla

Kylmä- ja lämminsavustettu lohi

Graavit siika ja lohi

Muikunmäti, lohenmäti, smetana ja sipuli, suolakeksejä
Rapusalaatti

Katkaraputäytteellä täytetyt ruiskupit

Keltainen rosolli

Lipeäkala, peruna, sulatettu voi, maustepippuri ja suola

Juuren porkkanalaatikko

Saaristolaisleipää

Sauna jäi pesemättä, mutta joulupuuhastelu on ollut hyvinkin leppoisaa (kai se nyt on kun on vaan keskittynyt kaikkeen mukavaan). Tänään koottiin piparitalo ja samalla koristelin hienot (koristelu niin ei ole minun juttu) kalapiparit kalapöytään koristeeksi ja jälkkäriksi. Isän kanssa tuotiin kuusi sisälle ja esikoisen kanssa koristeltiin se. Esikoinen mielestä tähti näytti ihan Pirjo Kopin tekemeltä. Totesin siihen että niin näyttää kun se on Pirjo Kopin tekemä. Mietin aamulla että kuinkahan sitä ehtii kaiken tehdä, mies totesi siihen töihin lähtiessään: "Hyvinhän sulla on kaikki hanskassa."  Jepjep.

Joulumakkara Juuren ohjeella

Tämä resepti löytyy Ravintola Juuren Juuri Nyt -keittokirjasta. Kirjassa on useampi makkaraohje, joita on ihan pakko kokeilla, erityisesti arvostan että moniin erilaisiin makkaratyyppeihin löytyy kirjasta ohjeet. Siitä on hyvä jatkaa omia kokeiluja. Mutta koska nyt ekalla kerralla oli tarkoitus tehdä makkaroita juuri joulua varten, oli tietysti joulumakkara listalla ensimmäisenä kirjan ohjeista. Tämä ei ole niin lihaisa makkara kuin muut tekemäni (sydänmakkara ja tulinen possumakkara), mutta hyvää se oli, todella hyvää. Ja liemi kannattaa ehdottomasti tehdä, se todellakin kruunasi makkaran maun.

500 g porsaan jauhelihaa

2 dl ohrasuurimoita

250 g pekonia

500 g sipulia

2,5 dl hanhenrasvaa (tai silavaa)

2 dl rusinoita (käytin niiden sijaan rusinapyrettä n. 1 dl)

1 dl taateleita

½ ruukkua persiljaa

1 tl timjamia

1 tl rouhittua mustapippuria
2 tl jauhettua inkivääriä
½ tk kanelia (unohtui)

½ tl jauhettua neilikkaa

½ tl muskottia

2½ dl kermaa

1 rkl suolaa

½ plo Porteria (Koffin, oma huomio)

Keitä ohra suolatussa vedessä kypsäksi, jäähdytä. Kuori ja silppua sipulit, hienonna persilja ja taatelit. Sulata hanhenrasva pannulla, ja kuullota sipuli, mausteet ja yrtit sekä rusinat ja taatelit. Lisää ne ohran joukkoon. Kuutioi pekoni, ja lisää se ja kerma ohraseokseen. Kuumenna seos ja kiehauta sitä minuutin ajan, jäähdytä. Sekoita suuressa kulhossa jauheliha, suola ja portteri. Lisää ohraseos, sekoita hyvin ja anna massan tekeytyä puolisen tuntia huoneenlämmössä. Paista koepala pannulla ja mausta lisää tarvittaessa. Valmista makkara. Ohjeen mukaan makkara kypsennettiin uunissa, mutta minä kypsensin lisäksi osan keittämällä liemessä 20 minuuttia, jonka jälkeen pakastin makkaran, ja paistoin tänään uunissa n. 35 minuuttia 180 astetta.

Makkaran keitinliemeen:

½ plo Portteria

lihalientä

persiljaa

rosmariinia

maustepippureita
1 tähtianis

Liemi kruunasi makkaran

Sesongin lihaliemi makkaroiden lisäksi:

5 dl lihalientä (minulla oli nyt vahvaa villisikalientä)
1 rkl fariinisokeria
muutama oksa rosmariinia
1 tl maustepippureita
1 tähtianis
1 dl glögiä
2 cl madeiraa
1 rkl voita

Paahda sokeri kattilassa kunnes se alkaa tummua. Lisää rosmariini, pippurit, tähtianis ja glögi, varo roiskeita kuuman sokerin kanssa. Lisää lihaliemi ja keitä kokoon n. 15 minuuttia, kunnes lientä on jäljellä puolet. Siivilöi liemi astiaan (tarkista suola), lisää madeira ja voi, sekoita sauvasekoittimella. Tarjoa joulumakkaran kanssa. Tämä liemi kannattaa ehdottomasti tehdä, niin älyttömän hyvää se oli, ja täydensi makkaranmakua ihan uudelle tasolle, vaikka hyvää makkara oli jo sellaisenaan. Ihana liemi, voi hyvä tavaton miten ihana.

Tarjosin lisäksi tavallista perunasalaattia ja lämmintä perunasalaattia (ja keitettyjä perunoita lapsille). Lisäksi tein ruusukaalia karpaloilla, niin uskomattomalta kuin tuntuukin, mutta ruusukaalit kävin hakemassa aamulla palstalta. Loppuloman vihreät löytyvätkin sieltä, lehtikaalia ja ruusukaalia vielä yllin kyllin. Kuten jouluvieras totesi, että jaahas, tästä se alkoi sitten se jouluherkuttelu. 

Hain ruusukaalit TÄNÄÄN palstalta

Glögijuustokakku

Kukat floristimestari Pirjo Koppi

Tämän päivän väri on punainen. Esikoinen toi punaisen vyön kotiin, ja sen kunniaksi piti tehdä punaista kakkua. Koska kakku tuli vain omalle perheelle, tein sen sopivan pienenä (15 cm kakkuvuokaan) ja näin saimme kakkukahvit uuden värin kunniaksi. Miehen työpaikalla tulee lehti, jossa tämän ohjeen esikuva oli. Muutin ohjeen pienemmäksi, niin, että pohja on 1/3, täyte 1/2 ja päällinen 1/1. Pienennyssuhteet toimivat minusta kakussa hyvin; kakku on raikas eikä kovinkaan makea, ja juuri sopivan jouluinen.

100 g Bastogne-keksejä (tai piparkakkuja kuten ohjeessa)

35 g voita sulatettuna

1 ihan pieni kananmuna (tai isosta reilu puolet)

vajaa ½ dl sokeria

ripaus jauhettua kanelia

ripaus jauhettua neilikkaa

ripaus jauhettua inkivääriä

200 g maustamatonta tuorejuustoa

3 liivatetta

vajaa ½ dl sitruunamehua (puolikas pienestä luomusitruunasta)

1 dl kermaa

2 dl vahvaa hyvää glögiä

4 liivatetta

Murskaa keksit hienoksi jauhoksi. Sekoita joukkoon sulatettu voi ja painele muruseos 15 cm irtokakkuvuokan pohjalle (kannattaa laittaa leivinpaperi pohjalle, jotta kakku on helpompi irottaa).

Riko muna, lisää sokeri ja mausteet kulhoon. Vatkaa hyväksi vaahdoksi. Vatkaa vaahdon sekaan tuorejuusto. Liuota liivatteita kylmässä vedessä vähintään muutama minuutti. Purista neste pois lehdistä, ja liuota se kuumennetun sitruunamehun joukkoon, vatkaa juustomassan sekaan. Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita se lopuksi juustoseoksen joukkoon. Kaada täyte pohjan päälle, anna jähmettyä jääkaapissa vähintään tunti.

Valmista kiille. Kuumenna pieni osa glögistä kiehuvaksi (n. ½ dl) ja sulata kylmässä vedessä liuotetut liivatelehdet kuumaan glögiin, kaada lopun glögin joukkoon. Sekoita hyvin, ja kaada jäähtyneenä kakun päälle. Anna hyytyä kylmässä muutama tunti. Hyvä kakku kahvin tai glögin kanssa.


Kukka-asetelma on tänä vuonna sellainen, että se kestää useamman viikon. Hyvin joluasetelma järjestyi, vaikka luottofloristilla tulikin matka juuri joulun alle. Pirjon matkoja ja kaikkea muuta kaunista/ihanaa voi seurata facebookissa, suosittelen.

Tulinen savupossumakkara

Yksi kolmesta makkarasta jota tein viime lauantaina, oli vähän tulisempi savuinen possumakkara. Käytin siinä tavallista porsaan jauhelihaa, jauhettua porsaan silavaa, vähän naudan jauhelihaa sekä savustettua villisian kylkeä. Miehen metsästyskaveri oli rakentanut oman savustuminen jossa on hyvä savustaa itse metsästettyä lihaa. Saimme häneltä savustettuja kylkiluita, joita jauhoin tähän makkaraan.

800 g porsaan jauhelihaa

200 g naudan jauhelihaa

250 g jauhettua silavaa

300 g jauhettua savustettua villisian kylkeä

1½ dl portviiniä

5 tuoretta chiliä pieneksi pilkottuna

2 tl suolaa

1 rkl paprikajauhetta (tavallista ja savu-)

1 tl mustapippuria

2 tl savustettua Aji Cristalia rouheena

yht. n. 2 tl chileä jauheena (Naga Morichia, Ajeja ja Rocatoa ainakin)

Sekoita kaikki aineet keskenään. Valmista makkaraksi samalla tapaa kuin sydänmakkara. Paista koepaloja ja tarkista tulisuus ja suolan määrä. Villisian kylki oli suolaista, siksi lisätyn suolan määrä oli aika maltillinen. Paista makkarat uunissa 180 asteessa 30-40 minuuttia. Keitin osan makkaroista 20 minuuttia hirviliemessä ja pakastin sen jälkeen myöhempää käyttöä varten.

Hyvä makkara tämäkin. Tähän voi hyvin käyttää tavallista porsaan savukylkeä tai pekonia jos ei ole villisikaa saatavilla. Mausteita tuli lisättyä pariinkiin kertaan, välissä paistoin pienet palat ja lisäsin vielä chiliä. Sitä saa tosiaan olla reilusti, jos haluaa chilin maistuvan.

Maksalaatikko Juuren ohjeella

Meillä maksalaatikko kuuluu joulupöytään, taitaa olla miehen lempilaatikko jouluisin. Minä olen tehnyt aina maksalaatikon äidiltä saadulla ohjeella. Halusin nyt kuitenkin kokeilla Juuri Nyt -kirjan ohjeella tehtyä, kun porkkanalaatikkokin on kirjan ohjeella niin hyvää, että se pääsee nykyään joulupöytään, toisin kuin ennen.

Tein maksalaatikon kirjan ohjeen mukaan. Laatikosta riittää hyvin joulupöytään pariinkin kattaukseen sekä sunnuntain ruuaksi. Koska maksalaatikko ei juurikaan maistu lapsille, sain vielä pari ylimääräistä annosta pakastimeen. Maksalaatikko on helppo tehdä, ja se olisi hyvä lisä arkiruokiin, kun vaan maistuisi lapsille.

1½ l maitoa

500 g rikottuja ohrasuurimoja

öljyä

1 sipuli

1 ruukku meiramia

500 g jauhettua naudanmaksaa

6 kananmunaa

3 dl siirappia

ripaus kuivattua inkivääriä

1 rkl suolaa

250 g rusinoita

5 dl omenamehua

Kuumenna maito kattilassa. Lisää ohrasuurimot ja hauduta puolisen tuntia, kunnes puuro on valmista. Anna jäähtyä vähän. Kuullota pilkottu sipuli öljyssä. Silppua meirami. Sekoita kaikki laatikon aineet puurokattilassa (tai kulhossa). Kaada seos uunin kestävään tarjoiluvuokaan, tai sitten leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan ja paista 180 asteessa n. 40-50 minuuttia. Minulla tuli tuo iso vuoka, ja sen lisäksi muutama vähän pienempi vuoka joulupäytään.

Valmista rusinapyree keittämällä rusinoita omenamehussa niin kauan kuin melkein kaikki neste on haihtunut. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi ja tarjoa maksalaatikon kanssa. Syötiin nyt puolukoiden ja rusinapyreen kanssa, joulupöydässä tarjolla on lisäksi voisulaa.

Laatikko oli hyvää, ei maistunut niin maksaiselle kuin vanhalla ohjeella tekemäni, oli myös vähän kuivempaa, se ei ole kuitenkaan huono asia. Hyvä ohje, tulee käytettyä toistekin. Ja rusinapyree oli hauska juttu, maistui paremmalta kuin rusinat maksalaatikossa, vaikka ne kuuluvatkin maksalaatikkoon. Näköjään rusinat kannattaa ulkoistaa.

Sydänmakkara hirvensydämestä

Vihdoin pääsin kokeilemaan Marttaliiton kurssilla saamiani makkaranvalmistusoppeja. Tein nyt ensimmäisellä kerralla kolmenlaista makkaraa, ajattelin ettei ihan pientä määrää viitsi tehdä kerralla, sillä silloin kaiken aloittaminen ja loppusiivous olisi suhteettoman iso urakka. En kirjoita tähän kauhean tarkkaa kuvausta itse makkaranvalmistuksesta, jos tarkempia ohjeita kaipaa, niitä voi lukea vaikka Soul Kitchen -blogin kirjoituksesta, jossa Jonna, Riitta ja Anna valmistivat makkaraa. Myös Juuri Nyt -kirjassa Ilja Björs kuvailee makkaranteon saloja, hienosti kuvaileekin. 

Minulla oli lihoja yhteensä n. 4 kg ja kaikki muut aineet päälle, aikaa kaikkineen meni varmaan joku nelisen tuntia tai sinne päin. Muuten touhusin yksinäni, mutta esikoinen oli tunkemassa makkaramassaa koneeseen ja mies oli makutuomarina siinä vaiheessa kun kokeilin paistamalla sopivaa maustamista massalle. 

Ylhäällä silava ja savustettu villisiankylki, alhaalla sydän ja porsaan jauheliha

Minä olin ajatellut valmistaa makkaroita jouluviikolla, jolloin isäkin olisi paikalla, mutta kun perjantaina kävin tiedustelemassa Reinin lihasta porsaansuolta, minulle suositeltiin kaiken varoilta ostamaan tarvikkeet jo silloin, kun kaikkea vielä oli; varmuutta ei ollut että kuinka kauan vielä. Niinpä sitten ostin suolia, silavaa ja porsaanjauhelihaa. Kaikkea muuta minulla olikin kotona, illalla otin sulamaan hirvenvasan sydämen sekä savustettua villisian kylkeä (possumakkaraa varten, miehen metsästyskaverin savustamaa). Suunnittelin illalla myös kolme makkaraohjetta, joista ensimmäinen tulee tässä.

1 kg hirven sydänjauhelihaa

300 g nautasikajauhelihaa (200 g nautaa, 100 g porsasta)

500 g jauhettua silavaa

pieni loraus öljyä

250 g silputtua sipulia

4 Aji Fantasya pieneksi silputtuna

2 tl kuivattua ja savustettua Aji Cristalia

½ ruukkua timjamia

½ ruukkua rosmariinia

1 tl mustapippuria

1 tl valkopippuria

1 tl katajanmarjaa

vajaa rkl suolaa

1½ dl makeaa omenaviiniä (tai omenamehua)

Jauha hirven sydän jauhelihaksi. Jauha myös muut lihat tarvittaessa. Jauha silava, minä leikkasin silavan irralleen nahasta, tuo paino on jauhetun silvavan paino (ilman nahkaa siis). Kuullota ihan pieneksi silputtu sipuli pienessä lorauksessa öljyä, voit laittaa pannulle myös vähän silavaa jos haluat. Pilko chilit ja yrtit hienoksi. Murskaa pippurit ja katajanmarjat morttelissa hienoksi. Sekoita kaikki aineet isossa kulhossa hyvin sekaisin. Paista pieni nokare makkaramassaa pannulla ja lisää mausteita jos tarvitsee. Minä olin näihin määriin tyytyväinen. 

Valmista makkara normaalisti. Minä käytin Ankarsrumin makkarapursotinta, kone toimii makkaranteossa kuin unelma, voi miten olenkaan siihen tyytyväinen (paljon miellyttävämpi käyttää kuin kurssilla käyttämäni Kenwood!). Voitele pursotin öljyllä ulkopuolelta, ja vedä suoli siihen. Laita makkaramassaa suppiloon, ja ala työstää makkaraa. Tee joko yksi pitkä pötkö, tai sitten pyöräyttele välit sopivasti, joka toinen myötä- joka toinen vastapäivään. Alakuvassa näkyy kuinka solmu aukeaa jos pyöräyttää vahingossa samaan suuntaan peräkkäin. Tee sekä alkuun että loppuun kaksi solmua.

Minä keitin makkarat ennen paistamista uunissa, sillä makkarat voi pakastaa keittämisen jälkeen. Pakastimisen jälkeen ne voi paistaa uunissa kuten alla. Paistoin nyt osan, ja loput pakastin jouluviikkoa odottamaan. 

Liemi makkaran keittämistä varten:

hirvilientä (tai muuta lihalientä) iso kattilallinen, voi jatkaa tarvittaessa vedellä

kokonaisia musta- ja valkopippureita

katajanmarjoja

½ ruukkua timjamia

½ ruukkua rosmariinia

Keitä makkaroita n. 20 minuuttia liemessä. Nosta makkarat uunivuokaan ja paista 180 asteessa n. 45 minuuttia. Pistele pieniä reikiä esim. hammastikulla, jos makkaroissa on ilmakuplia, varo suihkuavaa kuumaa rasvaa. Nauti kuumana tai haaleana esim. perunasalaatin kanssa.

Tämä oli ihan älyttömän hyvää, suorastaan liikuttavan hyvää, hyvä ettei itku päässyt. Olen kyllä tyytyväinen tähän päivään, kolme onnistunutta makkarasatsia,  ensimmäistä kertaa itse tehtynä. Tässä sydänmakkarassa oli maku niin kohdillaan, ihan parhaita makkaroita mitä olen ikinä syönyt! Voittajafiilis.

Vasemmalla possumakkara ja oikealla sydänmakkara keittämisen jälkeen

Katkaraputäyte uuniperunalle Anton&Antonin ohjeella

Minä tilaan aina välillä Anton&Antonin ruokakassin meille. Siinä on kolmeksi ateriaksi valmiit raaka-aineet ja ohjeet, kassin saa kahdelle tai neljälle hengelle. Ainakin meidän perheessä annokset ova reiluja, ja ruokaa riittää lounaaksikin, ja raaka-aineita jää vähän yli (tiedoksi heille jotka miettivät hintaa). Osin tämä johtuu siitä, että meidän perhe syö lisukkeita (kuten riisiä ja pastaa) vähemmän kuin mitä kassiin on varattu, osin tämä johtuu siitä, että ihan kaikki ei maistu samalla tavalla kuin tutut lempiruuat maistuvat. Mutta toistaiseksi jokaisesta kolmen aterian setistä on jäänyt joku resepti elämään, sellainen uusi herkkuruoka, jota toivotaan myöhemminkin. Tällä viikolla se oli ehdottomasti tämä katkaraputäyte. Vihdoinkin löytyi sellainen ohje, jonka jälkeen ei muita ohjeita kaipaa. Täytyy tosin todeta, että tämä neljälle mitoitettu ohje riitti minulle ja miehelle, ja lapset söivät aikaisemmin tehtyä savulohikastiketta perunoiden kanssa. Jos tekisin tätä neljälle aikuiselle, tuplaisin ohjeen, sillä niin hyvää tämä oli.

Vähän muokkasin ohjetta, mutta en paljoa:

4 isoa uuniperunaa (kuten Rosamunda)

200 g katkarapuja sulatettuna ja valutettuna

1 dl ranskankermaa

1 rkl majoneesia (ohjeessa 2)

1 rkl tillisilppua (ohjeessa ½ dl)

2 rkl hienonnettua purjoa (ohjeessa ½ purjoa, purjo oli todella iso)

sitruunamehua

suolaa, pippuria myllystä

Pistele pestyihin perunoihin muutama reikiä haarukalla ja laita sellaisenaan uuniin. Paista 200 asteessa n. 50 minuuttia.

Hienonna katkaravut pieneksi. Sekoita astiassa ranskankerma, majoneesi, tillisilppu ja hienoksi pilkottu purjo. Sekoita myös katkaravut joukkoon ja lisää sitruunamehua, käytin vajaa puolet pienestä sitruunasta. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan.

Tarjoile uuniperunan täytteenä. Sopii myös hyvin suolakeksien tai ruisnappien päälle, miksei myös leivälle. 

Itsenäisyyspäivä 2015

Kukat Pirjo Koppi

Tänä vuonna tässä vaiheessa vuotta olen tilanteessa että viikonloppu saattaa ehkä juuri ja juuri riittää viikosta toipumiseen, tai sitten ei. Tänä vuonna itsenäisyyspäivä sattui sunnuntaihin, eli ylimääräistä vapaatakaan ei ole tiedossa. Niinpä sitten tämän vuoden itsenäisyyspäivän ruokakin on helppoa ja vaivatonta, ja aterian herkullisuus tulee raaka-aineista, ei työläästä valmistustavasta. Tänään on siis tiedossa

Hirven sisäfile, lohkoperunat ja uunijuurekset

Kuningatarrahka

Sisäfile leikataan reiluiksi pihveiksi ja paistetaan sillä kolmen kilon valurautapannulla, muulle perheelle käytetään vielä uunissa jotta kypsyys on heille sopiva, minun pihvi on sopiva kunhan on pinta paistettu. Uuniperunat ja -juurekset tulevat yhtäaikaa uunissa, helppoja valmistaa kumpainenkin. Rahka on koko perheen lempijälkiruokaa, ja mikäs sen suomalaisempaa kuin itsepoimitut marjat. Kaikki raaka-aineet mausteita myöten ovat Suomesta, balsamicoa saatan muutaman tipan lorauttaa kasvisten päälle. 

Minusta on hienoa että nykyään taas on itsestäänselvyys että liharuokia valmnistetaan kaikista ruhonosista, sehän on ollut vähintäänkin selviytymisen ehto ennen vanhaan. Mutta sanotaan mitä sanotaan, niin minä kyllä olen sitä mieltä, että parasta lihaa mitä tiedän, on hirven sisäfile. Mieluiten avotulella paistettu, mutta kyllä se ykkönen muutenkin valmistettuna. Tai valmistamattomana.

Tänään on ollut niin pimeä päivä, ettei kuvistakaan tule mitään, pimeää aamusta iltaan. Mutta kaikesta vesisateesta, kymmenen asteen lämpötilasta ja tuulesta huolimatta toivotan kaikille

Rauhallista itsenäisyyspäivää 2015

Sydänjauheliha-perunamuusivuoka

Viimeksi kun valmistin sydänjauhelihasta ruokaa, esikoinen esitti toiveen että ensi kerralla voisin tehdä jauheliha-perunamuusivuokaa. Mikä loistava idea. Hyvä raaka-aine, yksinkertainen perusruoka, mikäs sen parempaa arkea. Minulla oli pakastimessa vielä yksi annos jäljellä hirven sydänjauhelihaa, ja käytin sen tähän:

1 kg perunaa, esim. Rosamunda

nokare voita

3-4 dl maitoa

350-400 g jauhelihaa hirven sydämestä

suolaa, pippuria

timjamia

Kuori perunat, keitä ne suolatussa vedessä kypsiksi. Kaada suurin osa vedestä pois, lisää vähän voita ja maitoa joukkoon. Survo/vatkaa perunat löysäksi perunamuusiksi, maidon määrä riippuu siitä, paljon vettä olet jättänyt pohjalle. Muusin pitäisi olla ihan vetelää, lähes vellimäistä.

Paista sydänjauheliha kypsäksi. Mausta se reilusti suolalla, pippurilla ja timjamilla. Sekoita sydänjauheliha perunamuusin joukkoon, kaada uunivuokaan ja paista 200 asteessa n. 50 minuuttia. Syötiin porkkanaraasteen ja somesalaatin kanssa. 

Syödään kotimaista lihaa

Tänään vietetään ensimmäistä kertaa Osta työtä Suomeen -päivää. Tänään on siis hyvä päivä kirjoittaa tärkeästä asiasta, eli kotimaisesta lihasta. En siis puhu yleisesti lihansyönnistä, vaan vain siitä että mistä se liha tulee.

Säännöllisin väliajoin kuulemme, kuinka Suomeen tuodusta lihasta on löytynyt milloin mitäkin superbakteeria, kuten tanskalaisesta kinkusta MRSA:ta, kambyloa jne. Viimeisin kanakohu nosti taas ihmisten tietoisuuteen millaisia ongelmia kaukaa tuodussa lihassa voi olla. Tällä kertaa aluksi ei puhuttukaan eläinten oikeuksista, vaan ihmisten epäinhimillisistä työoloista. Lisänä sitten mainittiin antibiootit, superbakteerit ja muut eläimiin liittyvät ongelmat.

Suomi on ainutalaatuinen maa, sillä meillä ei käytetä eläinten kasvatuksessa antibiootteja rutiininomaisesti. Tämä on niin iso asia, että ihmettelen miksei siitä pidetä isompaa kohua. Suomi on myös tietääkseni ainoa maa Ruotsin ohella, joka on käytännössä salmonellavapaa. Minä en ollut tajunnut tätä siinä vaiheessa kun muutin jenkkeihin, ihmettelin vain työkavereiden hössötystä raa'an taikinan syönnistä, tai perusteellisesta informoinnista jos jossain leipomuksessa oli raakaa kananmunaa. Tein aika tyhmän vaikutuksen kunnes hiffasin mistä on kyse: heillä kananmunissa on todennäköisesti salmonellaa. Eipä ollut suomalaiselle tullut mieleen että meidän munat ovat ainutlaatuisia.

Toki Suomessakin on omat ongelmansa, mutta kun ongelmat ovat lähellä, niistä saa helpommin tiedon, ja niihin pystyy vaikuttamaan. Viimeisin teuraskohu on tästä hyvä esimerkki. Jokaisen kotimaisen kohun aikana kuulen jostain suunnasta kommentin että "minä ainakin alan syödä ulkomaista lihaa kun Suomessa on näin". Ihan oikeasti, kuvitteleeko joku, että kaukainen maa joka pystyy tuomaan edullista lihaa Suomeen on täysin ongelmaton eläintuotannon suhteen?

Siis ne meistä, jotka syömme lihaa, syödään kotimaista lihaa. Pidämme työn Suomessa, pidämme kontrollin lähellä ja voimme valita millaiselta tilalta liha tulee. Ja muistetaan että einesten ja muiden valmisteiden raaka-aineiden alkuperää on lähes mahdotonta selvittää. Kysytään sieltä lounaspaikasta että mistä liha on peräisin ja suositaan paikkoja joissa ollaan avoimia asian suhteen ja käytetään kotimaista lihaa. Ja kun mennään porukan paineessa lounaalle jonnekin missä asiasta ei ole varmuutta, voi aina syödä kasvisvaihtoehdon. Lopetetaan sen halvan lihan tuonnin kannattavuus sillä, ettei sillä ole kysyntää. Syödään vähemmän mutta parempaa lihaa, läheltä.  Ja pidetään työ Suomessa, alusta loppuun saakka.

Leppoisaa joulunodotusta

Joulu on juhlista varmastikin se, johon kuuluu eniten odotuksia, stressiä ja ehkä pettymyksiäkin (älä aloita tekstiä lattealla itsestäänselvyydellä!). Lehdistä ja keskustelupalstoilta saamme nähdä/lukea toinen toistaan hienoimmista joulukodeista, juhlapöydistä ja kiireettömästä yhdessäolosta sukupolvien kesken. Oma todellisuus voi olla aavistuksen erilainen. Jotta joulu ei olisi totaalista voimat vievää suorittamista (sisko muistaa lapsuuden joulut) olen päättänyt jo aikoja sitten että teen jouluisin juuri sen verran kuin huvittaa, ihan aina en onnistu, mutta usein kuitenkin. 

Vaikka meidän joulun peruskaava on aina melko samanlainen, vaihtelua on suuresti siinä, miten paljon on tehty minäkin vuonna. Välillä joulupöytä on riisutumpi tai pianon päällä on edelleen kaikki lehtipinot, välillä ei. Muistan myös sen yli 10 vuoden takaisen joulun, jolloin valvoin koliikkivauvan kanssa kuuteen asti jouluaattoaamuna. Nukuin sitten syöttöjen välit vauva kainalossa ja mies vieressä neljään saakka aattona (juu ei saunottu valoisan aikaan eikä leivottu pullaa), syötiin riisipuurot ja laatikot samaan syssyyn, availtiin lahjoja ja sitten olikin aika jatkaa valvomista koliikkivauvan kanssa seuraava yö. Mutta joulumieli se oli silloinkin, tosin aika kaukana lehtien idylleistä somine kehdossa nukkuvine tonttuvauvoineen. 

Jokaisella on ne omat jouluntuojat, niistä kannattaa pitää kiinni, ja muusta voi tinkiä. Kannattaa miettiä mitä oikeasti tarvitsee jouluun (vai tarvitseeko mitään) ja toteuttaa sen. Levollinen mieli on minulla se, jota kaipaan joulussa eniten etenkin näinä kiireisinä vuosina. Siksi kyselen aina joulukuussa, että mitä kukin kaipaa jouluunsa tänä vuonna. Niillä mennään, sen lisäksi teen ihan oman fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Jouluun kuuluu minusta neljä peruskysymystä, joihin kannattaa mielessä vastata jo etukäteen. 

Leppoisan joulun neljä kysymystä:

Mitä ruokaa?

- meidän perheessä jokaisella on omat toiveensa, ne toteutetaan, ja sen lisäksi teen aina lisäksi mitä haluan. Kyllähän jokaisena päivänä ruuanlaittoon menee aikaa, miksei siis joulunakin, jolloin saa kokata kaikkea kivaa mitä tulee tehtyä vain jouluisin.

Mitä lahjaksi ja kenelle?

- silloin kun oli enemmän aikaa, tein paljon itse. Nyt kun aika on kortilla, olen korvannut ajan rahalla. Inhoan kaupioissa juoksemista, sen lisäksi tavaraa tuntuu kaikilla olevan ylimäärin, niinpä olen suosinut aineettomia lahjoja. Teatteria, elokuvaa, lahjakortteja, sen sellaista. Toivottavasti kaikista on iloa, vaikka tuskin mikään ylittää sitä aikoja sitten antamaani talvista teatterilahjakorttia Pyynikin kesäteatteriin. Istuimme helmikuussa 20 asteen pakkasessa kesäteatterissa katsomassa Talvisotaa, esityksen päälle söimme hernekeittoa ja näkkileipää. Yritän siis sanoa, että käyttäkää lahjoihin vain juuri sen verran aikaa ja rahaa kuin käytettävissä on.

Joulusiivous?

-tämä on se minun heikko kohtani, kuten on koko arjenhallinnassani. Tekisin niin mielelläni kaikkea muuta kuin siivoisin, niinpä sitten luistan siitä aina ensimmäisenä (ja sen huomaa). Olen aikoja sitten päättänyt, että normaali viikkosiivous riittää jouluksi. Muuten sitten teen mitä huvittaa, jos huvittaa. Tänä vuonna olen pesemässä saunaa ja sohvanpäällysiä jouluksi, se on minulle paljon se. Siis sen normaalin viikkosiivouksen lisäksi. Ja kuten Mysi Lahtinen ja Savusuolaa ovat todenneet, hopeiden kiillotus on pelkästään mukavaa.

Missä joulu vietetään ja kenen kanssa?

- tämä taitaa olla isoimpia huolia monissa perheissä. Meillä tätä ongelmaa ei ole, minä en ole viettänyt satunnaista joulua lukuunottamatta jouluja lapsuudenkodissa neljännesvuosisataan, ja tämä sopi miehellekin aikoinaan. Ja niin paatunut olen, etten tunne edes huonoa omaatuntoa asiasta. Välillä mietin lasten kannalta asiaa: omiin lapsuudenjouluihin kuului aatto isossa porukassa serkkujen ja muiden sukulaisten kanssa. Samaa tunnelmaa ei ehkä tule oman perheen kesken kotona, mutta tässä on omat hyvät puolet, eikä lapset muusta tiedä. Mutta toivoisin, että jokainen ihminen/perhe voisi tehdä omat ratkaisut ja viettää joulunsa siellä missä se tuottaa eniten iloa. Me olemme siis aina kotona ja meille saa tulla jos joku haluaa.

Loppujen lopuksi voi todeta. että joulu on ollut sitä joulumpi, mitä vähemmän olen tehnyt!

Lipeäkala-pizza

Nyt on kuulkaas sellainen herkku ettei helpolla usko. Anteeksi vaan kaikki suomalaiset ja italialaiset isoäidit mitä menin tekemään, mutta kyllä kannatti! Lipeäkala on perinneherkku, jonka suosion soisi säilyvän, ja kai sen suosio on jonkinlaisella tasolla joulukuussa pysynytkin. Mutta voihan lipeäkalaa syödä muullakin tavalla kuin valkokastikkeen tai suolan, maustepippurin ja voisulan kanssa. Lipeäkalaa pizzassa, olkaa hyvä.

Idean tähän sain tämän vuoden ehkä parhaasta keittokirjasta, nimittäin Saku Tuomisen ja kumppaneiden Pizze-kirjasta. Minä en yleensä fanita kauheasti yhden asian keittokirjoja, paitsi silloin kun ne ovat oikeita tietokirjoja asian ympärillä (kuten Janne Tarmion ja Sami Talbergin Mäti-kirja). Tämä Pizze-kirja on juuri sellainen. Noin puolet kirjasta on tietoa ja tunnetta, ja toinen puoli on mitä inspiroivampia ohjeita. Kirjassa oli käytetty mm. turskaa kikhernetahnan lisänä: tietysti tähän aikaan vuodesta tuli heti lipeäkala mieleen! Ja niinpä sitten ideoin tämän pizzan.

Kirjasta löytyy todella hyvät ohjeet hitaaseen, nopeampaan ja nopeaan pohjataikinaan. Kaikki toimivat, kokeiltu on! On kerrottu hyvät paisto-ohjeet tavalliseen sähköuuniin, kiven kanssa ja ilman. Minä tein tätä pizzaa varten nopean ohjeen mukaan, vähän soveltaen kuitenkin, alkuperäisen ohjeen voi tarkistaa kirjasta. Päällystin sitten ihan omalla tavalla, mutta kuten sanoin, ilman tätä kirjaa ja turskaideaa en olisi keksinyt tehdä ensimmäistä pizzaa lipeäkalasta. 

500 g 00-jauhoja

3½ dl kädenlämpöistä vettä

25 g hiivaa 

10 g hienoa merisuolaa

reilu rkl oliiviöljyä

Punnitse jauhot. Sekoita hiiva veteen, kaada yleiskoneeseen, lisää suola (tässä toimin eri tavalla kuin kirjan ohjeessa) ja jauhot. Vaivaa reilu 10 minuuttia pienellä teholla, lisää öljy ja vaivaa vielä isommalla nopeudella reilu viisi minuuttia. Anna kohota tunnin ajan, minä kohotin nyt pari tuntia kun oli muutakin tekemistä. Jaa taikina kahteen, muotoile pohjat ja anna kohota vähän aikaa. Tästä taikinasta tulee kaksi pyöreää pizzaa, toisesta tein perinteisen villisika-paprika-pizzan esikoista varten, toisesta tämän. Eli ylläoleva taikina on kahdelle, alla oleva täyte on yhdelle pizzalle:

lipeäkalaa kypsänä

n. 2 rkl smetanaa tai hapankermaa

hyvää cheddaria raastettuna (ehkä n. 1 dl)

hyvää parmesania (ehkä n. 1 rkl)

vähän oliiviöljyä

vähän sormisuolaa ja mustapippuria myllystä

muutama rosmariinin lehti

Kypsennä lipeäkala uunissa: laita sopiva pala (tässä reilu 200 g) kalaa uuninkestävään vuokaan, paista sitä n. 15 min 200 asteessa, niin että kala on juuri ja juuri kypsää (aika riippuu kalan koosta). Kaada neste pois, ja ja perkaa kala lautaselle, jossa on pari palaa talouspaperia. Tämä on tärkeää, ettei kala kastele pohjaa. Jätä kala odottamaan.

Levitä smetana tai hapankerma ohuelti nousseen pizzapohjan päälle. Levitä raastettua juustoa vähän päälle, ja paista 250 asteessa uunin pohjalla reilu 10 minuuttia, tai kunnes pizza on melkein kypsä. Levitä kala paistuneen pohjan päälle, lorauta vähän oliiviöljyä (tai sulaa voita jos haluat pysyä perinteissä kiinni), lisää vähän suolaa, pippuria ja rosmariinia. Paista vielä pari minuuttia uunin keskitasolla.

Tästä alkaa joulunodotus!

Kuha on mandariinissa

Kuvalla ei ole väliä kuha on kuva

Nyt kävi niin hassusti että en ottanut missään vaiheessa kuvaa, en ruuantekovaiheessa enkä valmiista ruuasta. Enkä laita tähän kuvaa lempikuhajutustakaan, vaikka se saa minut nauramaan aina kun ajattelenkin sitä. Kuha on kuva, se riittää (ilman sitä kuhaa).

Tänään päivällä ei ollut aavistustakaan mitä ruokaa tekisi. Esikoinen kuitenkin toivoi kalaa, ja niin sitten menin kala mielessä kauppaan. Kuinka ollakaan, sattui olemaan riittävän tuoretta kuhaa kohtuuhintaan (jep, alle 20€/kg). Kaksi pikkukuhaa fileiksi ja perkeet mukaan, kiitos. Ja sitten mietin loppumatkan että mitähän ruokaa sitä tekisi. Niin, minullahan oli ne pari appelsiinia pöydällä, teenkin appelsiinikuhaa. Paitsi että kotona selvisi että ne appelsiinit olivatkin verigreippejä, ehkä ainoita hedelmiä joita meillä lapset oikeasti inhoavat. Ei hätää, onneksi löytyi mandariineja. Niinpä sitten tein kuhaa mandariinivoissa, kuha olin ensin keittänyt perkeistä liemen.

Liemeä varten keitin perkeet (kidukset ja evät poistettuna) reilussa vedessä sipulin, porkkanan, varsisellerin, tillinvarsien, valkopippurien ja laakerinlehden kanssa noin vartin verran. Sen jälkeen siivilöin liemen puhtaaseen kattilaan ja jatkoin liemen keittämistä, keitin sen suunnilleen puoleen. 

4 kuhafilettä

voita

1 mandariinin kuori

suolaa

1-2 mandariinin mehu

1 dl kalalientä

1-2 tl maissijauhoa

Poista fileistä loput ruodot (jos haluat). Laita pannulle voita, ja kuori hyvin pestyä mandariinia hyvin ohuesti, niin ettei kuoreen tule yhtään valkoista nilaa. Laita kuorisuikaleet pannulle ja anna niiden maustaa voi. Paista fileet voissa juuri ja juuri kypsäksi, mausta suolalla ja siirrä lämmitetylle lautaselle odottamaan. Lisää pannulle mandariinin mehua ja kalalientä (älä pese pannua välissä) ja suurusta maissijauholla pari minuuttia. Hyvää, ihan mielettömän hyvää kalaa, hentoa mutta maukasta.