(Kasvimaa)Onnea on...

Edessä sipulia ja porkkanaa, taaempana kaikkea muuta

- se kun kasvukaudelle tulee ensimmäinen oikeasti lämmin ja aurinkoinen päivä. Tai sen ainakin ehti jo unohtaa jos niitä on ollut, kaiken lumisateen, höyryävän hengityksen ja viiden asteen juhannuslämmön jälkeen (vesi juhannuksena +15).

- se miltä kasvimaa näyttää sen jälkeen kun sitä on kitketty kuusi (6) tuntia. Olkoonkin että olen vähän huolimaton kitkijä, niin silmä lepää, ainakin oma.

Ruiskaunokki nupuilla

- se että näinkin kylmän alkukesän jälkeen kasvimaa tuottaa jo mukavasti satoa (salaattia, pinaattia, lehtikaalia, retiisiä, pikkuporkkanoita ja -punajuuria (nojoo, 3) ja sipulia). Ja härkäpapu kukkii komeasti, ja ruiskaunokit ovat nupuilla.

Härkäpapu kukkii, punajuuret harvennettu

- se tunne, mikä valtaa mielen, kun syö tuoretta lehtikaalia sellaisenaan. Kun se n. miljardi kaalikoita ei ole vallannut Suomea tänä vuonna, vaan saa nauttia itse ensimmäisenä omaa lehtikaalia. Se makeus, se klorofyllin maku! Lehtikaalipenkki näyttä hienolta, täysin ehjää kaalia melkein penkillisen verran (unohdan sen, että muurahaiset ovat tuhonneet osan penkistä ja sen mukana lehtikaalia).

Lehtikaali edessä, peruna takana

Ja en murehdi sitä, että rikkaruohot, kylmyys ja märkyys tuhosivat tillit (uudet siemenet maassa), persiljat ovat keltaisia (em. syyt), kyssäkaalia on yhdessä rivissä kokonaista 6 kpl (uudet siemenet kylvetty), fenkoli(?) ei itänyt ollenkaan ja maissit ovat selvästi järkyttyneitä jäätävistä ilmoista (väritys kuten persilja). Vihreä on edelleen se lempivärini!