Savimaan viljely

Kuva 1: tälläisestä maasta aloitin

Minulla on suorastaan surkuhupaisa suhde savimaan viljelyyn. Kaikki paikat missä olen mitään kasvattanut ovat olleet tiukkaa savimaata. Lapsuudessa kasvimaa oli tiukalla, välillä tulvivalla, savipellolla, jonka kanssa sai tehdä tosissaan töitä jos siitä halusi jotain satoa. Vasta aikuisiälläni mökin kasvimaa on korotetulla alueella, johon on tuotu niin paljon maanparannusaineita, ettei alkuperäisestä tiukasta savesta ole muuta jäljellä kuin hyvä vedenpitokyky. Senkin jälkeen jokainen maapläntti, jota olen viljellyt, on ollut samanlaista tiukkaa savea, mitä muistan lapsuudestani. Kun hankimme jenkeissä aarin kokoisen vuokrapalstan, ei tainnut kyyneleet olla kaukana, kun tajusin että maa on ihan samanlaista savea kuin Suomessakin. Siellä oli kiusana lisäksi kaikenlaiset tuholaiset, koloradoruoriaista peuroihin. Jenkeissa samaa palstaa ei saanut välttämättä seuraavana vuotena uudestaan, joten siellä maanparannus jäi minimiin muutenkin.

Kuva 2: maa kaksi vuotta pressun alla

Nykyistä kaupungin vuokrapalstaa viljelen nyt viidettä vuotta. Useampi ihminen on pyytänyt kirjoitusta omista kokemuksistani savimaan viljelystä. Toivon että tämä kirjoitus ei säikäytä ketään, vaan päin vastoin antaa uskoa siihen, että työ kannattaa ja palkitsee. Haluan myös huomauttaa, että joka vuosi olen saanut ihan hyvän sadon tai vieläkin paremman. Eli kaiken työn lomassa sato palkitsee, vaikka valmista ei olisikaan. Kaupunkien palstaviljely on saanut paljon julkisuutta ja on tullut niin suosituksi että monilla alueilla on kymmenien ihmisten ja vuosien jonot, mutta tuolla meidän pikkualueella on vaikka kuinka monta viljelemätöntä palstaa. Joka vuosi tulee pari uutta ihmistä, jotka kuitenkin luovuttvat, jossei jo ensimmäisenä kesänä, niin ainakin toisena. Se on harmi, koska viljellyt palstat ovat niin paljon mielenkiintoisempia kuin ne voikukkaa ja rikkaruohoa puskevat viereiset palstat. Laitan tähän muutamia ajatuksia mitä mina olen savimaan kanssa oppinut. Kaiken voi tiivistää kahteen perusasiaan:

1) Kärsivällisyys. Älä luovuta, vaikka hommaa on paljon, ja alkuun tuntuu ettei edistystä tapahdu. Aloita vaikka pieni alue kerrallaan, ja peitä loput alueesta vaikka vuosiksi. Minä pidin alkuun aina osan alueesta peitettynä kaksi vuotta kerrallaan. Kaikista rikkaruohoista ei siinäkään ajassa päässyt eroon, mutta kyllä se helpotti paljon. Minulla on nyt viidentenä vuotena palsta lähellä sitä, mihin olen tähdännyt koko ajan (kuva 5). Joka vuosi on ollut entistä mukavampaa, ja sato on parantunut, joskin ollut ihan hieno ihan alusta lähtien.

2) Ole valmis kovaan työhön. Savipellon viljely käsivoimin ei ole samanlaista, mitä näemme TV:n puutarhaohjelmissa: vähän käännetään ostomullalla täytettyä viljelylaatikkoa kukallisella istutuslapiolla. Minä aloitin siitä, että käänsin Fiskarsin pistolapiolla lapiollinen kerrallaan lapiollisen kokoisia savipaakkuja (esim. kuvat 1 ja 2). Kun aarin on saanut käännettyä, todellakin tietää kääntäneensä aarin. Sen lisäksi maahan olisi hyvä kärrätä kottikärrykaupalla hiekkaa, multaa, kompostia, mitä vaan, joka vuosi. Eli maa ei tule sillä tavalla valmiiksi, toistaiseksi vielä aina keväisin näyttää alkuun siltä, että mitään ei ole aiemmin tehty, vaikka onkin. Ja alkaa sitä nyt jo huomaamaankin, palstalla on nyt viidentenä vuotena jo alueita, jotka saa kääntää talikolla. Voittajafiilis!

Nuo kaksi ovat ne tärkeimmät ja olennaisimmat asiat. Nyt kerron mitä minä olen lukenut savipellon viljelystä, ja miten mina olen tehdnyt (kaksi eri asiaa).

Kuva 3: pelkät penkit käännettynä

1) Jos viljelee omaa pihaa, ja ei ole rahasta tiukkaa, suosittelen tilaamaan kaivinkoneen, kaivamaan maan puolen metrin syvyydeltä pois ja kärräämään tilalle kuorma-autoittain  kunnon kompostimultaa (joo harvalla varmaankin mahdollista).

2) Lehdistä olen lukenut että savimaa kannattaa peittää paksuilla kerroksilla sanomalehteä (tai jopa räsymatolla) ja alkamalla kasata niiden päälle multaa, kompostia ja muuta maatuvaa. Minä olen tehnyt tätä vain pienille alueille, lähinnä käytäville, jolloin olen kärrännyt sanmalehtien päälle hiekkaa reilusti (kuva 4). Varmasti ihan ok, mutta minulla silti rikkaruohot puskevat läpi, ja toisaalta porkkanat ja muut juurekset eivät ole saaneet riittävästi syvyyttä kasvulle. Räsymattoa aion kokeilla jossain vaiheessa mökillä kun otan uutta aluetta viljelyyn, mutta siihen saattaa vielä mennä aikaa.

3) Maanparannus asteittain, eli minun tapani. Olen kärrännyt joka vuosi niin paljon kuin mahdollista mm. hiekkaa, multaa, kasvikompostia, lehmänlantaa ja hevosenkakkaa. Sen lisäksi olen tuhkannut (savusaunan tuhkalla) ja/tai kalkinnut maata vuosittain. Kun saven joukkoon sekoittuu hiekkaa ja muuta maa-ainesta, se pikkuhiljaa sekoittuu ja murenee, ja maa ei enää mene tiiviiksi sateella ja paahteella. Komposti ja lanta lannoittavat samalla, tuhka/kalkki muuttaa maan pH:ta ja lisäksi tekee maan rakennetta paremmaksi pieneliöiden ja lierojen käyttöön.

Alkuun paransin ja käänsin maata vain penkkien kohdalta (kuva 3) säästääkseni työtä ja aikaa, mutta viime syksynä käänsin koko maan ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen keväällä maan voi muokata joko koneellisesti tai talikolla. Koneellinen muokkaus jakaa mielipiteet. Osa ei halua käyttää sitä, sillä se pilkkoo rikkaruohojen juuret sadoiksi ja tuhansiksi rikkaruohojen aluiksi. Minä en kuitenkaan välitä siitä, sillä koneellisesti muokattuna savimaan rakenne muuttuu pehmeämmäksi ja murumaisemmaksi, ja rikkaruohot ovat helppo kitkeä sillä niillä on alkuun vain pienet juuret. Jatkossakin aion kääntää koko maan (nyt kun se ei enää ole ihan niin iso urakka kuin alussa) ja muokata tarvittaessa myös koneellisesti. Ja kitkeä niin paljon kuin mitenkään ehdin, ja vähän päälle.

Kuva 4: hiekkaa isosti viime vuonna

Nyt viidentenä vuotena minulla on koko aari käytössä, ja keväällä palsta näytti suunnilleen siltä, mihin olen koko tämän ajan tähdännyt (kuva 5). Ja jee sitä vihreyttä tällä hetkellä! Palaan myöhemmin muihin asioihin, kuten kohopenkkeihin, maanpeittokasveihin, maankiertoon ja savimaasta tykkääviin lajikkeisiin, tai muihin asioihin mitä toivotaan. Palsta ei edelleenkään näytä siltä mitä näkee puutarhalehdissä ja muiden blogeissa, mutta minä tykkään!

Kuva 5: viides viljelyvuosi alkamassa