Tiedättehän sen tunteen, kun aikoo tehdä jotain simppeliä, nopeaa, käyttää puolivalmisteita ja silti tietää että päästään uusiin sfääreihin? Minä valmistauduin työmatkaan mm. säätämällä lastenhoitoa, laittamalla avainlapsen matkaan ja tekemällä myöhemmin saapuville kotimiehille ruuan valmiiksi. Aika oli kortilla kuten yleensä vastaavassa tilateessa (tai vielä enemmän), ja helppouden vuoksi tein janssoninkiusauksen (oikomalla vaikka kielsinkin niin tekemästä aikaisemmin) ja kinkkukiusauksen. Olin jo valinnut ostoskoriin perunasipulisekoitusta, kermaa ja maustettua kermaa, ja sitten pysähdyin Pajuniemen tiskille. Pyysin jotain hyvää kinkkua "kun en halua käyttää noita kinkkusuikaleita *nyökkäys oikealle*". Symppis nuori myyjä tiesi heti mitä haen, ja ehdotti Pajuniemen nokipalvia. Pyysin sitä puoli kiloa leikattuna n. 4 mm paksuisiksi siivuiksi, ja sain vielä maistaa kinkkua ohuen viipaleen. Kun tajusin kuinka hyvää kinkku on, ja kuinka hyvän kiusauksen siitä saa, ei voinut muuta kuin hymyillä leveästi myyjälle ja todeta että joo, NYT tulee hyvää kiusausta. Ja mikä hauskinta, ihan sama hymy oli esikoisen kasvoilla kun hän maistoi valmista kiusausta ja totesi että tämä on TODELLA hyvää. Jep, kun oikoo, se on ihan jees, mutta kaikesta ei kannata tinkiä.
1 kg peruna-sipuliseosta
500 g Pajuniemen nokipalvia
3 dl kermaa
1 dl crea-mustapekka-kermaa (tai 4 dl kermaa ja mustapippuria myllystä)
Laita vuokaan reilu puolet perunasilipiseoksesta. Pilko kinkku ja laita se perunoiden päälle ja sekoita vähän. Lisää loput perunoista, sekoita vähän ja kaada lopuksi kerma(t) päälle. Paista 200 asteessa 1 tunti ja vähän päälle. Hyvin oli kuulemma maistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti