Selasin pitkästä aikaa yhtä lempikeittokirjaani, Risto ja Ritva Lehmusoksan Mannerheimin pöydässä. Siinä kirja, jonka tarinoita on kiva lukea kerta toisensa jälkeen, ja reseptit ovat toimineet joka ikinen kerta. Mietinnässä oli alkuruoka, ja silmiin hyppäsi häränhäntäkeitto, joka on tehty eri tavalla kuin se, miten normaalisti teen. Hakaniemen hallin Reinin lihasta sain hyvää häränhäntää. Persiljat kävin hakemassa vielä omalta pihaltani, ja täytyy sanoa että muinaissuomalaista talvi-ihmistä ahdistaa, että sen voi tehdä vielä joulukuussa.
Noudatin ohjetta melko kirjaimellisesti, alkuperäisessä ohjeessa varmaankin kaikki on tarkoitettu tehtäväksi padassa, mutta minä ruskistin valurautapannulla ja keitin keiton kattilassa. Näin tuli tehtyä:
1 häränhäntä paloiteltuna
voita
1 sipuli
puolikas purjo
1 porkkana (oli kaksi pientä)
pala juuriselleriä
1 rkl vehnäjauhoja
1½ l lihalientä (oli reilu litra vettä ja vajaa puoli litraa eilisen lammaspadan lientä)
2 rkl persiljaa
2 rkl sherryä
suolaa
muutama valkopippuri
Ruskista hännänpalat voissa. Ruskista myös kasviksia vähän ja lisää vehnäjauhot. Laita kaikki kattilaan, jossa liemi valmiina. Kuori vaahto, lisää pippurit ja persiljat ja anna kiehua hiljalleen kannen alla kolmisen tuntia. Siivilöi keitto ja mausta liemi sherryllä. Paloittele liha ja lisää se liemeen. Tästä ei keitto parane.
8 kommenttia:
Nämä on vielä pelotusasteikolla korkealla, nämä häränhännät:) Mutta ehkä joskus uskallan.
Nehän on vaan luullista lihaa. Erittäin maukasta sellaista, eli pelko pois ja kokeilemaan.
Siinä on varmaan sama juttu, kuin kielessä ja sydämessä, tuntuu että mennään niin kamalan "lähelle", mutta ei kai semmoisia pitäisi ajatella, kun kerran paisti ja fileekin kelpaa. Turhaa kainostelua.
Häränhännät on ihania. Ja tuota kirjaa minulla ei olekaan, olisi varmasti hyvä, mutta samojen tekijöiden Urho Kekkosen pöydässä löytyy. Kaivoinkin sen nyt pitkästä aikaa esiin. Hieno kirja sekin.
Ankerias, suosittelen hankkimaan sen kirjan, yksi parhaita keittokirjoja mitä on. Vähän sen jälkeen tuli uusi painos Eva Mannerheim-Sparren keittokirjasta, mikä sekin on mainio, ja sieltä löytä monta vanhaa hyvää reseptiä, osa tuon kirjan resepteistä on sieltä peräisin.
Joo, ostankin pois jos tulee vielä vastaan, tuo Kekkonenkin on niin hyvä. Evan kirja minulla jo onkin.
Kun tuli syötyä joskus enemmänkin lihaa, ostin usein häränhäntiä; niitä keitin tietty ison satsin. Osan perkasin kunnolliseksi kastikkeeksi, jossa siis sattumina häränhännän lihapaloja ja lientä sekä suurus (+ porkkana, sipuli ym.). Loput liemestä jne. pakkaseen odottamaan keiton valmistumista. Njam! Hyvää tulee :)
Polka, minäkin ajattelin seuraavalla kerralla ostaa niitä ison satsin, ja keittää ison kattilallisen lientä keiton ja kastikkeen pohjaksi, etenkin koska oli niin lasten mieleen.
Lähetä kommentti