perjantai 4. joulukuuta 2015

Syödään kotimaista lihaa


Tänään vietetään ensimmäistä kertaa Osta työtä Suomeen -päivää. Tänään on siis hyvä päivä kirjoittaa tärkeästä asiasta, eli kotimaisesta lihasta. En siis puhu yleisesti lihansyönnistä, vaan vain siitä että mistä se liha tulee.

Säännöllisin väliajoin kuulemme, kuinka Suomeen tuodusta lihasta on löytynyt milloin mitäkin superbakteeria, kuten tanskalaisesta kinkusta MRSA:ta, kambyloa jne. Viimeisin kanakohu nosti taas ihmisten tietoisuuteen millaisia ongelmia kaukaa tuodussa lihassa voi olla. Tällä kertaa aluksi ei puhuttukaan eläinten oikeuksista, vaan ihmisten epäinhimillisistä työoloista. Lisänä sitten mainittiin antibiootit, superbakteerit ja muut eläimiin liittyvät ongelmat.

Suomi on ainutalaatuinen maa, sillä meillä ei käytetä eläinten kasvatuksessa antibiootteja rutiininomaisesti. Tämä on niin iso asia, että ihmettelen miksei siitä pidetä isompaa kohua. Suomi on myös tietääkseni ainoa maa Ruotsin ohella, joka on käytännössä salmonellavapaa. Minä en ollut tajunnut tätä siinä vaiheessa kun muutin jenkkeihin, ihmettelin vain työkavereiden hössötystä raa'an taikinan syönnistä, tai perusteellisesta informoinnista jos jossain leipomuksessa oli raakaa kananmunaa. Tein aika tyhmän vaikutuksen kunnes hiffasin mistä on kyse: heillä kananmunissa on todennäköisesti salmonellaa. Eipä ollut suomalaiselle tullut mieleen että meidän munat ovat ainutlaatuisia.

Toki Suomessakin on omat ongelmansa, mutta kun ongelmat ovat lähellä, niistä saa helpommin tiedon, ja niihin pystyy vaikuttamaan. Viimeisin teuraskohu on tästä hyvä esimerkki. Jokaisen kotimaisen kohun aikana kuulen jostain suunnasta kommentin että "minä ainakin alan syödä ulkomaista lihaa kun Suomessa on näin". Ihan oikeasti, kuvitteleeko joku, että kaukainen maa joka pystyy tuomaan edullista lihaa Suomeen on täysin ongelmaton eläintuotannon suhteen?

Siis ne meistä, jotka syömme lihaa, syödään kotimaista lihaa. Pidämme työn Suomessa, pidämme kontrollin lähellä ja voimme valita millaiselta tilalta liha tulee. Ja muistetaan että einesten ja muiden valmisteiden raaka-aineiden alkuperää on lähes mahdotonta selvittää. Kysytään sieltä lounaspaikasta että mistä liha on peräisin ja suositaan paikkoja joissa ollaan avoimia asian suhteen ja käytetään kotimaista lihaa. Ja kun mennään porukan paineessa lounaalle jonnekin missä asiasta ei ole varmuutta, voi aina syödä kasvisvaihtoehdon. Lopetetaan sen halvan lihan tuonnin kannattavuus sillä, ettei sillä ole kysyntää. Syödään vähemmän mutta parempaa lihaa, läheltä.  Ja pidetään työ Suomessa, alusta loppuun saakka.

2 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

Hyvä kirjoitus :-) Kun saa lautaselleen laadukasta, kotimaista lihaa, ei halua enää pennosiaan tuhlata tuontilihaan. Puolison kanssa ollaan todettu, että niin kauan kun rahat riittää, syödään vain kotimaista luomulihaa. Sitten kun siihen ei rahat enää riitä, luovutaan lihasta kokonaan.

sauvajyvänen kirjoitti...

Ihan samat ajatukset täällä. Ja jos välillä satsataan oikein kunnolla, sitten on perään useampi kasvispäivä "ilmaisin" raaka-ainein.