Luumuja luumuja, enemmän luumuja. Sain käydä vierailemassa taas vuokrapalstalla jossa kasvaa kolme komeaa luumupuuta. Keräsin 10 litraa luumuja luumusateessa (tuuli sen verran napakasti, että koko ajan ropisi luumuja päälle), suurkiitokset Jenkalle! Luumut ovat erityisen kypsiä ja hyviä, joten säilöin ne heti, siis ne jotka jäivät jäljelle iltapalalta (vähän jäi huomiseksikin). Soseutin vanhanaikaisella sosemyllyllä osan luumuista, ja pakastin ne sellaisenaan ilman sokeria. Niitä voi käyttää ainakin piirakoihin tai kiisseleihin pitkin talvea. Keitin myös vaniljaisen luumuhillon seuraavasti:
2.3 kg luumuja (kivet poistettuna)
1 iso vaniljatanko
1 kg hillosokeria
Halkaise luumut veitsellä ja irrota kivet. Laita luumut isoon kattilaan, lisää halkaistu vaniljatanko ja sen siemenet sekä sokeri. Keitä vajaa puoli tuntia, kuori vaahto pois (sitä ei juurikaan ollut), poista vaniljatanko ja purkita steriileihin purkkeihin.
Koemaistoin hillon, se oli ihanan vaniljaista, himpun kirpeää. Varmasti hyvää jäätelön kanssa tai piirakassa. Harmi vaan kun tähän aikaan illasta ei saa kunnon valoa kuvaan. Ja nyt kuuntelen kun kannet paukkuu, mikä ihana ääni!
2 kommenttia:
Voi, luumut eivätä taida menestyä meidän korkeudella? Minulla on ystävältä saatuja omenoita kulhollinen tuossa, huomiselle työkaverin vierailulle pitäisi sommitella jonkunlainen crumble.
Minun luumuni nimi on Kuokkalan luumu, ja se on kuulemma Keski-Suomesta lähtöisin. Lisäksi taitaa olla muitakin lajikkeita, jotka menestyvät vyöhykkeillä 1-4. Voisihan sitä kokeilla.
Lähetä kommentti