Sieni-bruschetta (vai sruschetta?)

Vaaleaorakas, kuusen symbiontti

Tämä vuosi on ollut todella hyvä sienivuosi, en ole koskaan kerännyt näin paljoa sieniä. Sienet elävät symbioosissa puiden (juurien) kanssa, ja tänä vuonna on ollut erittäin hauska seurata juuristojen kulkemista maan alla, kun sienirivistöt toisensa perään seurailevat niitä. Löysin vaaleaorakkaita ensimmäistä kertaa näin paljon, viiden litran ämpäri tuli ihan täyteen. Ne kulkivat nätisti rivissä selvästi kuusenjuurta seuraillen. Vaaleaorakkaan maku on mieto, hieman kanttarellimainen ja rakenne hyvän kiinteä. Päältä näyttää aika paljon lampaankäävältä, mutta alapuoli paljastaa: sieltä löytyvät pitkät "piikit". Ihan mielettömän hyvää pannulla voissa paistettuna. Kuivasin loput, katsotaan mitä kivaa niistä keksii. Lampaankääpiä löytyi myös niin paljon kuin ikinä jaksoi kerätä. Kuivasin niistäkin osan ja loput paistoin pannulla ja säilöin pakastimeen.

Halusin verrata lampaankääpää, vaaleaorakasta ja kanttarellia. Päätin tehdä jonkinlaisen version bruschetasta, vai pitäisikö niitä kutsua nimellä "sruschetta" tuon sapas-keskustelun perusteella? No jokatapauksessa, tein ne ihan yksinkertaisesti, eli voitelin patonkiviipaleet rypsiöljyllä, jossa oli murskattua valkosipulia. Paistoin niitä muutaman minuutin grillivastuksen alla uunissa niin, että öljy alkoi poreilla ja reunat saivat vähän väriä. Sitten lisäsin päälle pannulla voissa paistettuja sieniä, joiden seassa oli vähän sipulia ja ripaus yrttisuolaa. Tomaatti-täytteen seassa oli raakaa sipulia, valkosipuliöljyn jämät ja pienilehtistä basilikaa. Paistoin sienet tällä kertaa blinipannuilla (=valurautapannut) ja ne tummuivat kovin, ei ole tietoakaan lampaankäävän heleänkeltaisesta väristä, tai kanttarellien syvän oranssista sävystä. Harmi, kuva näyttää ankeammalta, mutta maku oli superherkullista. Tulee tehtyä toistekin. Ai niin, vaaleaorakas voitti, ja toiseksi tulivat tasasiesti lampaankäävät ja kanttarellit.

Vaaleaorakas, kanttarelli ja lampaakääpä.