Palstavierailua ja sadonkorjuuta

  

Kävin jokavuotiseen tapaani palstavierailulla, nyt oli perätä kaksi palstaa mitä ihastella, kaikkien muiden palstojen lisäksi. Helsingissä on aivan paratiisimainen vuokrapalasta-alue, jossa on satoja (?) vuokrapalstoja, grillikatos, pieniä mökkejä ja mahdollisuus kellaripaikkaan. Alue on täynnä upeita viljelypalstoja, isoja hedelmäpuita, marjapuskia ja vaikka mitä. Ystävien palstoilla pääsin ihastelemaan käytävät peittäviä kurpitsoja, isoja purjoja, upeasti kasvanutta tyrniä ja vaikka mitä. Aivan loistava idea oli laittaa avomaankurkku kasvamaan aitaa vasten, näin säästyy arvokasta palstamaata muuhun. Ensi vuonna voisi laittaa itsellekin avomaankurkut niin. Savustimme lohifileitä paikan päällä, söimme ihanaa salaattia punajuurien, päärynän ja Aura-juuston kanssa ja jälkkäriksi saimme vielä tuulahduksen menneisyydestä eli Mamman marjapiirakaa, jossa oli tällä kertaa metsävadelmia ja mustikoita. Aika täydellinen ilta kaaottisen työpäivän päätteeksi.

Nostin viime viikolla sipulit omalta palstalta, toistan jo itseäni, kun taas pitää todeta että tuli ennätyssato. Neljä marjalaatikollista sipulia on nyt kuivumassa pitkin keittiön tasoja. Ruukkupuutarhasta sain ensimmäisen kilon tomaatteja mökille vietäväksi, ajattelin laittaa salaattiin, mutta suunnitelmat menivät uusiksi kun  esikoinen ehti syödä ne parempiin suihin, pari isompaa tomaattia jäi aamiaispöytään. 

Palstalla auringonkukat jatkavat kukkimistaan, ja ensimmäiset hajuherneet ovat alkaneet kukkia, eli kasvaa muukin kuin tukipajut. Laitoin alkukesästä pitkät pajunoksat maahan ympyrän muotoon, kokosin ne ylhäällä yhteen ja laitoin väleihin lisäksi vähän rautalankaa ja ohuita pajunoksia. Hajuherneet lähtivät niin hitaasti kasvuun, että epäilin jo, että siinä kasvaa pelkästään muutama juurtunut pajunvitsa. Ei sentään, vaikka tuskin saan suuria hajuhernekimppuja kotiin, niinkuin keväällä suunnittelin.

Mökilläkin on sadonkorjuuaikaa ilmassa, kävin lasten kanssa tämän vuoden ensimmäisellä sieniretkellä, saatiin kymmenkunta tattia saaliiksi. Kumpikin oli innoissaan sienestämisestä, ja pienempikin jaksoi hyvin koko reissun.

 Vadelmasesonki on ohi, sen huomasi viimeistään siitä, että savusaunan katon vadelmista ei enää ole syötäväksi asti. Juttelimme isän ja siskon kanssa, että kuinka isä oli vanhanaikaisen turvekaton kanssa aikaansa edellä, kun nyt ovat viherkatot tulossa muotiin. Minä kyllä mietin että olisiko kuitenkin reilu sata vuotta jäljessä, vaikka mitäpä sillä on väliä, kun turvekaton neljä vuodenaikaa on niin viehättävää seurattavaa...