Tähän aikaa vuodesta alkaa syystöiden tekeminen, tai osassa olen jo vähän myöhässä, mutta ei voi mitään: kaikkea ei voi saada. Syksyn huumaavimpiin tuoksuihin kuuluu survotut puolukat. Puolukoissa on bentsoehappoa, joka on luonnon oma säilöntäaine. Jos puolukat survoo huolella, ja huolehtii että survoksen pinta pysyy tasaisena, ne säilyvät jääkaapissa/kellarissa hyvin vuodenkin. On kellareita, joissa puolukat homehtuvat nopeammin, mutta jokainen tuntenee oman kellarinsa (se onnellinen jolla sellainen on). Puolukat kannattaa survoa vanhanaikaisesti survimella. Sauvasekoittimella saa sileää survosta, mutta joukkoon sekoittuu samalla ilmaa, joka heikentää säilyvyyttä. Pieniä määriä kerralla tulee tehtyä niinkin, mutta tuo iso ämpärillinen kannattaa tehdä perinteisen luotettavasti.
Mökin viinimarjapensaiden leikkaus on jäänyt liian monelta vuodelta. Tänä vuonna sato jäi heikoksi, ja marjoja oli rasittava poimia, joten leikkasin ne reilusti tässä parina viikonloppuna. Yhdeksästä pensaasta sain kaksi puolitoistametristä kasaa aikaiseksi. Tämän lisäksi leikkasin karviaisista kaikki sammaloituneet tai muuten vanhentuneet oksat, reilu kasa niistäkin. Toivotaan että tämä syksyn trimmaus onnistui, ja että ensi kesänä saataisi edes kohtuudella marjaa. Ehkä odotettavissa on parin kesän mittainen uudistuminen, mutta ei kai se paljon huonommin voi mennä kuin tänäkään vuonna (joo näin ei kannattaisi ikinä sanoa...).
Ja eiköhän tämän syksyn sienisato ole kerättynä. Niistä tuli kuivattua suurin osa, nyt löytyy monenlaisia tatteja, mustatorvisieniä, lampaakääpiä ja vaaleaorakkaita kuivattuna. Olen kuivannut ne noin 50:ssä asteessa rapsakan kuiviksi. Kuivatut sienet säilyvät useamman vuoden, joten ei hätää jos ensi vuosi on huono sienivuosi.
 |
| Takana kuivatut lampaankäävät, edessä orakkaat |
5 kommenttia:
Meillä on mehusulkeiset tänään, kaksi ämpärillistä puolukkaa pitää toimittaa mehuksi.
Onko tuo kuivaaja kuvassasi hyvä? Meillä on suunnitteilla kuivaajan ostaminen, mutta ei mitään ihan kevyttä.
Minä olen tyytyväinen siihen. Sen on äitini ostanut ehkä n. 15 v sitten, ja ollut kovassa käytössä, aina tämän pari kuukautta vuodessa. Nyt se on käynyt lähes tauotta useamman viikon, ja hyvin pelittää. Aina tähän aikaan vuodesta ajattelen, että olisi kiva, jos se olisi isompi, mutta toisaalta sen 10 kuukautta mietin että kylläpä vie kaapissa tilaa, eli tiedä sitten mikä olisi opitimikoko.
Olen tehnyt sillä kuivalihaa, kuivattuja vihanneksia ja omenia, ja tietysti noita sieniä. Tarkoituksena laajentaa repertuaaria, ja tehdä omat reissumuonat pyöräretkille, ne kaupan valmiit eineet ei uppoa lapsille suolaisuutensa ja "einesmaun" takia.
Hei!
Eiko 50 astetta ole kuivaukseen liian kova lampo? Kasittaakseni sienen proteiinit kypsyvat niin lampimassa. Meilla kuivataan Pikku-orakkaalla 37-38 asteessa.
Sitä 50 astetta tarjoaa moni sienikirja, tai lähinnä niin, ettei saa olla sen kuumempaa. Samassa lämmössä äitini kuivasi aikoinaan myöskin, enkä ole huomannut mitään huonoa tuossa. Jos joskus saan samalla tapaa vaaleita orakkaita, ne ajattelin kokeilla kuivata vähän viileämmässä ihan kokeeksi, että tummeneeko saman verran.
Oletko kokeillut pakastaa näitä sieniä? Kävin juuri hakemassa kohtalaisen satsin näitä sieniä ja olen kahden vaiheilla, että pakastaako vai kuivaako
Lähetä kommentti